Girlpower!

Craig McCrackenin luomien Tehotyttöjen ensiesiintyminen tv:ssä tapahtui vuonna 1998. Suomessa sarja on pyörinyt ensin Nelosella, sitten MTV3:lla, ja nyt joka arki aamu Subtv:llä. Sarjan suomidubissa tyttöjen ääninä ovat Mirjami Heikkinen (Papu), Annituuli Kasurinen (Pipa) ja Kiti Kokkonen (Poppana).

Sarjassa on 79 jaksoja. Tehotytöt on voittanut kahdesti sekä Emmyn että Annien. (Kansainvälisen animaatiofilmiyhdistyksen jakama palkinto parhaille animaatioille ja niiden tekijöille.)


Oman elokuvan kolmikko sai 2002. The Powerpuff Girls Movie kertoo tarkemmin tyttöjen syntytarinan, joka on esitelty lyhyesti tv-sarjan tunnarissa. Professori Utoniumin on tarkoitus luoda täydelliset tytöt lastenlorusta tutulla kaavalla: Sokeria, kanelia ja suloisia asioita. Keitokseen kaatuu kuitenkin kemikaali X:ää, ja tästä syystä Papu, Pipa ja Poppana omaavat supervoimia. Tytöillä on alkuun vaikeuksia sopeutua kotikaupunkiinsa Townsvilleen, mutta lopulta heistä tulee kaupungin suojelijoita. Elokuva kertoo tarkemmin myös tyttöjen vastustajan, Simpanssi Mojo Jojon taustaa.



Tehotytöt ovat korostetun söpöjä, ja varmaan pienten tyttöjen (miksei poikienkin?) mieleen. Sarja on kuitenkin parodia supersankaritarinoista ja näyttää pahisten pieksemistä samaan tyyliin kuin piirretty Batman aikoinaan. Myös animekliseet saavat kyytiä.

Vanhemmat itse päättäköön saavatko lapset Tehotyttöjä seurata. Paras tapa selvittää asia on katsoa itse muutama jakso. Mutta varoituksen sana: Papun, Pipan ja Poppanan pirteään tyttöenergiaan voi jäädä koukkuun.

Jääkarhu soitti kerran Afrikkaan

Aivan ihastuttava suomalainen animaatiopätkä vuodelta 1997. Ohjauksesta, käsikirjoituksesta ja musiikista vastaa Ismo Virtanen, animoinnissa on ollut mukana Marko Härkönen.

Tarina ja kappaleen sanoitus ovat kekseliäitä eikä animaatiossakaan ole vikaa. Sympaattinen ja hauska.

Urpo ja Turpo

Maanantaisin kannattaa katsoa Pikku Kakkosta. Silloin nimittäin näytetään Urpoa ja Turpoa.

Ensimmäinen Hannele Huovin Urpo ja Turpo kirja ilmestyi 1987. Lumifilm elävöitti nallet nukkeanimaatioihin vuosina 1996 ja 1997. Ohjaajina toimivat Liisa Helminen, Marjut Rimminen ja Riho Unt. Jaksoja on 13 ja ne kestävät n.10 minuuttia. Urpon ja Turpon ääninä ovat Antti Pääkkönen ja Seppo Pääkkönen, molemmat ovat dubanneet paljon muutakin, mm.Disney elokuvia.

Nukkeanimaatio on hyvin tehty, ja on hauskaa että Urpon ja Turpon seurana on aivan tavallisia leluja ja koti jossa nallet seikkailevat tuntuu arkisen tutulta. Nukkejen lisäksi mukana on oikeita näyttelijöitä, lapset joiden nalleja Urpo ja Turpo ovat, sekä vanhemmat jotka ihmettelevät lastenhuoneen kaaosta.

Animaatiot ovat hauskoja, huumori kumpuaa Urpon ja Turpon maailmankatsomuksesta ja tavallisen arkielon kääntymisestä oudoksi nallenäkökulmaksi. Molemmilla Nalleilla on oma vahva persoona.



Kaikki Urpo ja Turpo animaatiot löytyvät yhdeltä Dvd:ltä, joka sisältää myös kiinnostavan dokumentin niiden tekemisestä. Kannessa muuten mainostetaan "Puhumme hyvää suomea" mikä kyllä pitää paikkansa.

Kirjavassa viidakossa, kirjavuoren onkalossa,
salaa lehdet kääntyilee kuhisee ja vääntyilee.
Kohta kiehuu hurja soppa, kaatuu lastenlelukoppa.
Kuka sotkun aikaan saa?
Seikkailu on valmis alkamaan.
Urpo on karhu, Turpo on karhu,
tää on tavallista karhunelämää.

Korvani nääs lerputtaa.

Nalle Luppakorva seikkailee maanantai-aamuisin Kakkosella, on muuten ollut Ylen ohjelmistossa nyt kiitettävän kauan, jossain vaiheessa jopa joka arkiaamu. Hienoa!

Heipä hei!
Hyvää iltaa!
Luppakorva seikkailee taas.
Luppakorva-nimen sain,
korvani nääs lerputtaa.
Olen pieni nalle vain, pullea.
Lasten kansa viihdyn ain.
Olen pieni nalle vain, pörheä.
Lapset mua rakastaa.

Nalle Luppakorva (Miś Uszatek) on syntynyt jo 1957, mutta nukkeanimaation teko alkoi vasta 1975. Sitä tehtiin vuoteen 1987 asti, yhteensä 104 jaksoa. Luppakorvan takana on puolalainen Se-ma-for animaatiostudio, jonka muista tuotoksista meillä on nähty Muumien maailma ja Pikku-Nallen seikkailut.

Suomeen Nalle saatiin syksyllä 1979. Kertoja toimi Heikki Määttänen, joka äänitti koko sarjan yhden kevään aikana. Filmiä ei voinut kelata, joten yhdenkin virheen takia jakson äänittäminen oli aloitettava alusta.


On varmaan jo tullut selväksi, että sarjan päähenkilö on Nalle Luppakorva. Hän asustaa omassa talossaan, käy tarhassa ja seikkailee ystäviensä kanssa. Jaksot ovat opettavaisia, mutta eivät minusta saarnaa liikaa, vaan hahmot ottavat opiksi omista virheistään. Erityisesti tuntuu sähläävän Iso-Jussi. Possu Pyllerö taas on herkuttelija ja toisinaan hieman ylpeä. Pikku Puput ovat joukon pienimpiä ja ehkä siksi järki ei aina pysy kaksosten mukana. Muita hahmoja ovat mm. Pyllerön Nöf Nöf -täti, Pikku pupujen äiti, Musti-koira, Nukketytöt, Tarhan Kissatäti ja Putkisen setä.


Jaksoissa seikkaillaan kaikkina vuodenaikoina, ja animaatio on kaikinpuolin huolellisesti tehty. Vaivoja ei ole säästelty lavastuksessa tai hahmojen vaatettamisessa. Itse pidän 70-luvun tyylistä, ja kadehdin kovasti Luppakorvan sisustusta ja asuja.


Se-ma-for studio tekee edelleen animaatioita, ja 2007 se ilmoitti suunnittelevansa uusia jaksoja Luppakorvaan. Nämä suunnitelmat kuitenkin korvattiin haaveella elokuvasta. Jää nähtäväksi miten suunnitelmat etenevät.

Luppakorvastakin on tehty oheistuotteita, Suomessa on saatavilla ainakin pehmoleluja ja yksi dvd, jolta löytyy 30 jaksoa.

Hyvää yötä piltit,
nalle silmät sulkee.
Lapsosista näkee nalle monta unta.

Bokseihin pakattuja

Marraskuussa julkaistaan mukavasti dvd-bokseja. 20.päivä kauppoihin saadaan kolme kiintoisaa pakettia: Viiru ja Pesonen, Tarina tuokio ja Late Lammas.



Viirun ja Pesosen kokoelmaboksi sisältää kolme elokuvaa, jotka on kaikki julkaistu aiemmin yksittäin. Uusin elokuva, "Muisti pätkii" julkaistaan dvd:lle joulukuussa.

Janoschin Tarinatuokio pääsee boksille toisen kerran. Kakkosboksi sisältää kuusi dvd:tä, ja kaikkia tarinoita ei ole aiemmin julkaistu. Ensimmäinen boksi sisälsi viisi dvd:tä ja ne on kaikki julkaistu myös erikseen.

Late Lammas boksi sisältää 40 jaksoa. Sarjaa on näytetty jo pariin kertaan Tv2:selta ja se on Aardmanin tuotantoa. Late (Shaun the Sheep) nähtiin ensi kerran Wallacen ja Gromitin kanssa lyhärissä Close Shave vuonna 1995.

26. päivä julkaistaan Alfred J. Kwakin kakkosboksi, ja näin meilläkin on vihdoin kasassa koko sarja. Jo oli aikakin! Boksi sisältää jaksot 27-52.

Näin se lähtee!

Tämän blogin aiheena ovat animaatiot. Kirjoittelen uusista elokuvista, nostalgisista tv-sarjoista, dvd-julkaisuista ja animaatioiden tekijöistä, kaikesta aihetta hipovista asioista. En rajaa animaatioita tekniikan tai maantieteen mukaan, vaan käsittelen yhtälailla Japanilaisia piirrosanimaatioita, Eurooppalaisia nukkeanimaatioita ja Amerikkalaisia tietokoneanimaatioita.

Minulta saa kysellä kadonneita piirrettyjä tai ehdottaa aiheita joista kirjoittaa. Ehkä osaan myös suositella katsottavaa. :)