Uusia mainosanimaatioita

Toukokuussa kokosin yhteen vanhoja suomalaisia mainosanimaatioita, nyt on vuorossa uudemmat mainokset.



Presidentti kahvin animaatio on Anima Vitaen tuotantoa. Ohjaajana Mikko Pitkänen.



Finnairin mainos on myös Anima Vitaen tekosia.



Ifin nukkeanimaatiot on toteuttu kansainvälisten huippuanimaattoreiden voimin. Pjotr Sapegin, Jens Gulliksen, Martin Gant ja Andrew Spradbery ovat aiemmin työskennelleet kukin nimekkäiden elokuvien tai sarjojen parissa.



Tästä on jäänyt päähän varmaan ainakin lauluhokema "fiksuaa, fiksuaa..."



Laulusta puheen ollen.



3D Artsin mainos Pandalle. Pandan vanhempaa mainostyyliä oli nähtävillä aiemmin.

Vanhojen mainosten esittelyssä oli myös Mehukatti-mainos. Tämän päivän Mehukatti mainokset ovat Leena Jääskeläisen ohjaamia. Näistä mainoksista en löytänyt linkitettäviä videoita mutta niitä ja muitakin hauskoja mainospätkiä voi katsoa Animaatiokoplan sivuilta: http://www.animaatiokopla.fi/palvelut/tv-mainokset/



Pöllöt mainostavat tietysti Maikkaria. Myös pöllöanimaatiot ovat Anima vitaen tuotantoa ja niidenkin ohjaajana on ollut Mikko Pitkänen. Kyseisen pätkän on animoinut Antti Haikala.

Mansikka-Marjan muodonmuutos

Amerikkalainen Mansikka-Marja (Strawberry Shortcake) syntyi vuonna 1977 ystävänpäiväkorttien kuvitukseksi. Hahmon suunnitteli Muriel Fahrion, joka on ollut mukana myös alkuperäiset Halinalle-kortit luoneessa työryhmässä. Mansikka-Marja siirtyi Halinalle-klaanin tapaan postikorteista muihin painotuotteisiin, leluihin ja lopulta animaatioihin saaden ympärilleen lisää hahmoja ja oman marjaisen maailmansa. Jo yli kolmekymppinen Mansikka-Marja on tasaisesti päivitetty uuteen kuosiin.

Vuosien 1980-1985 välillä tehtiin kuusi 20-minuuttista Mansikka-Marja piirrettyä. Niitä tehtiin niin Amerikalaisilla, Kanadalaisilla että Japanilaisilla studioilla. Visuaalisesti kaikki nämä piirretyt ovat silti alkuperäisten postikorttien kanssa samaa sarjaa, vaikka studioiden tyyleissä on myös eroja. Näitä Mansikka-Marja animaatioita on esitetty Suomessa televisiossa.

Vuonna 2003 valmistunut tv-sarja sisältää 45 jaksoa. Se on DIC Entertainmentin tuotantoa. Tätä sarjaa on Suomessa julkaistu usealla dvd:llä ja esitetty Subtv:llä ja Juniorilla. Sarja on piirretty ja Mansikka-Marja on saanut uuden kampauksen (hänellä nähdään sekä lyhyt polkkatukka että pitkät hiukset) ja vaatteet, mutta on vielä mittasuhteiltaan lähellä alkuperäistä. Vuonna 2006 valmistunut elokuva toteutettiin sarjasta poiketen cgi-animaationa, mutta hahmon ulkomuoto ei muuttunut.

Uuden ja entistä selkeämmän muutoksen Mansikka-Marja koki hyvin pian edellisen uudistumisen jälkeen, jo vuonna 2009. Hahmon vaatteet menivät taas vaihtoon, kampaus muuttui pidemmäksi ja hiusten väri punertavasta pinkiksi. Olemus muuttui aiempaa vanhemmaksi ja laihemmaksi. Vihreävalkoraidallisen sukat tosin ovat paluu postikortti-tyyliin. Tässä muodossa Mansikka-Marja on ehtinyt esiintyä jo kolmessa elokuvassa ja 26-osaisessa tv-sarjassa. Ilmeisesti nämä animaatiot eivät ole vielä ehtineet Suomeen. Kaikki animaatiot on toteutettu cgi-animaationa, mutta hahmosta on myös piirrosversio, jota käytetään oheistuotteissa.

Maailma muuttuu ja nähtävästi Mansikka-Marja siinä mukana. Mutta vaaditaanko hahmolta uudistumista, vai voisiko alkuperäinen Mansikka-Marja vedota vielä tämän päivän lapsiin? Onhan animaatiohahmoja jotka ovat Mansikka-Marjan tapaan olleet olemassa jo vuosikymmenet eivätkä ne silti ole muuttuneet juuri ollenkaan. Miksi juuri tämä hahmo on kokenut näinkin suuria muutoksia?

Voiko syynä olla se, että hahmo ja sen seikkailut on suunnattu ensisijaisesti tytöille? Ovathan esimerkiksi Turtlesitkin saaneet osakseen jonkinlaista päivitystä, mutta verrattuna Mansikka-Marjaan, Pikku poneihin tai Halinalleihin väitän että uudistus on ollut pieni. Ehkä maskuliiniset hahmot ovat olleet jo alun alkujaan niin korostetun miehekkäitä, ettei testosteronia ole voinut enää lisätä. Tytöille suunnatut hahmot taas ovat olleet alkujaan ennemmin suloisia kuin naisellisia. 2000-luvun tyttöhahmot taas ovat olleet söpöyden lisäksi myös huomattavan naisellisia, ja entinen Mansikka-Marja näyttää tälläisten hahmojen rinnalla lähinnä mummolta.

Kilpailu on kovaa. Siinä missä ulkonäköpaineet ja vanheminen kalvavat oikeita naisia, mikseivät niistä voisi kärsiä myös animaatiohahmot. Mutta miten tälläiset asiat vaikuttavat Mansikka-Marjan kohderyhmään, pieniin tyttöihin?

Uutta studio Ghibliltä: Kokuriko-Zaka Kara

Studio Ghibli on saanut jälleen yhden piirroselokuvan valmiiksi. Goro Miyazakin ohjaaman Kokuriko-Zaka Kara -leffan Japanin ensi-ilta on tänään. Elokuvan englanninkielinen nimi on From Up On Poppy Hill. Tällä kertaa elokuvan teossa koettiin aivan uusia vastoinkäymisiä, nimittäin Maaliskuussa Japania koetellut maanjäristys ja siitä seuranneet muut ongelmat. Tästä huolimatta studiolla ahkeroitiin elokuva ajoissa valmiiksi.

Elokuvaa on verrattu Ghiblin Sydämen kuiskaukseen. Kyseessä ei siis ole fantasiaelokuva vaan kuvaus tavallisten nuorten elämästä vuonna 1963, juuri ennen Tokion olympialaisia. Tapahtumapaikkana on Yokohama ja pääosassa Umi ja Shun, jotka haluavat pelastaa vanhan kerhotalon purkamiselta. Samalla he tutustuvat toisiinsa, mutta mikään tavallinen tarina nuorten ihastuksesta elokuva ei kuitenkaan ole.

Tuttuun tapaan Suomen ensi-iltaa saadaan vielä odottaa, mitä ilmeisemmin vuoden verran. Pitkää odotusta keventää se, että vuosi sitten valmistunut Ghiblin Karigurashi no Arrietty saa Suomen ensi-iltansa 28.10.2011 nimellä Kätkijät.

Tämän päivän tv-sarjoja: Viidakon väkeä

Välillä tuntuu ettei lastenohjelmiin panosteta enää ollenkaan samalla tavalla kuin ennen. Toisaalta vanhoja animaatiosarjoja tulee muisteltua sellaisella kaiholla että vaikea niille on yleensäkään löytää vastusta. Onneksi välillä törmää myös uusiin ihaniin sarjoihin.



Tinga Tinga tarinat (Tinga Tinga Tales) on tuttu Pikku Kakkosesta. Sarjan visuaalinen ilme ja nimi ovat peräisin tansanialaisesta taidesuuntauksesta, jossa usein kuvataan elämiä. Tinga tinga tarinoissa esiintyykin koko viidakon ja savannin runsas elämistö. Parhaiten tutuiksi tulevat norsu, kilpikonna, leijona, virtahepo ja kolme pikku apinaa. Tarinat ovat afrikkalaisia kansansatuja, joissa usein kerrotaan siitä miten kukakin eläin on omat erikoispiirteensä tai ominaisuutensa saanut: norsu kärsänsä tai piikkisika piikkinsä. Afrikka on läsnä myös musiikissa ja jopa suomidubissa.


Sarjaa on tehty vuosina 2008-2010 yhteensä 52 jaksoa. Yksi jakso kestää reilun kymmenen minuuttia. Animaation on tuottanut englantilainen Tiger Aspect Productions, joka löytyy myös esimerkiksi Samun ja Sallan takaa. Alunperin sarja on tehty BBC:lle ja sitä on esitetty myös Disneyn kanavilla.



Tätä seuraavaa huumorillaan ja piirrosjäljellään itseäni kovasti viehättänyttä sarjaa esittää Juniori.

Taikaleppis (La fée Coquillette) saattaa ideana kuulostaa vähän pöhköltä: Haltijahenkinen leppäkerttu tarkastelee viidakon elämää omalta pinkiltä pilveltään. Epäkohtia huomatessaan hän rientää toteuttamaan muiden eläinten toiveita. Elämä ei kuitenkaan muutu paremmaksi aivan helposti, vaan muutos vaatii vaivannäköä sekä taidoiltaan vielä kömpelöltä Leppikseltä, että eläimiltä itseltään. Tässä viidakossa asustaa varsin sekalainen eläinjoukko: apinat, aasi, karhu ja koala mahtuvat hyvin samoille asuinsijoille.

Sarja on peräisin Ranskasta. Sen esittäminen on alkanut vuonna 2010 ja seitsemän minuutin mittaisia jaksoja on valmistunut 78. Taikaleppis perustuu Didier Lévyn ja Benjamin Chaudin kirjoihin.

Studio Killers

Chubby Cherry, Goldie Foxx ja Dyna Mink ovat suht tuoreet muusikkouralle lähteneet animaatiohahmot. Bändi on nimeltään Studio Killers ja animaatiohahmojen nimissä musisoivat ihmiset tulevat Tanskasta, Englannista ja -kas vain, Suomesta.

Ode To The Bouncer on yhtyeen ensimmäinen sinkku:



Vaikka Studio Killersin tarkoituksena on mitä ilmeisemmin pysyä hahmojen takana, ei mennyt kauaa kuin laulaja Chubby Cherryn ääneksi alettiin arvailla Teemu Brunilaa.

Mitä tulee visuaaliseen puoleen, on ainakin ensimmäisessä musiikkivideossa yhdistetty näyttävästi eri tekniikoita ja saatu aikaan oikein laadukasta ja kiintoisaa jälkeä. Ilman persoonallisia hahmoja ja oikeasti tasokasta animaatioita animaatiobändi ei pärjäisi, vaikka musiikissa ei mitään vikaa olisikaan. Siksi olisi kiva tietää kuka hahmot on suunnitellut ja kenelle kunnia animoinnista kuuluu.

Uusi sarja: Oktonautit

Pikku Kinossa pyörähtää huomenna käyntiin taas uusi sarja. Oktonautit (Octonauts) nähdään Tv2:lla torstaisin.



Sarjan hahmoja ovat Kapteeni Valkonen, Kwazii, Tessa, Viivi, Peso ja Professori Vihi. He ovat meren syvyyksissä toimivan Oktopodin miehistöä. Sarjassa tutustutaan tietysti meren elämään. Sarjan teossa on ollut mukana oikeita meribiologeja.

Tv-sarjaa on tehty 50 11-minuuttista jaksoa, tai kuten Suomessa sarjaa esitetään, 25 kaksiosaista jaksoa. Animointi on tehty vaihteeksi Irlannissa. Brown Bag Films on toiminut jo vuodesta 1994. Studio on ollut mukana tekemässä Pikku Kakkosessa esitettyä Olivia Possusta kertovaa sarjaa ja Lelumaan Niksun cgi-versiota. Studion Granny O'Grimm's Sleeping Beauty -lyhäri oli myös Oscar-ehdokkaana.

Oktonauteista on tehty myös kirjoja. Omaa silmää kirjojen kuvitus miellyttää suuresti, ja olisi ollut hienoa jos sama tyyi olisi sellaisenaan toistunut animaatiossakin. Tv-sarja on kuitenkin toteutettu cgi-animaationa.

Heinäkuussa leffaan

1.7 Savannijengi (Konferenz der Tiere)

Vuonna 2010 valmistunut saksalainen cgi-animaatio perustuu Erich Kästnerin kirjaan. Elokuvan tapahtumapaikkana on Afrikassa sijaitseva Okavangon suisto, jossa eläimiä uhkaa kuivuus kun joka vuotinen tulva ei tulekaan. Kuivuuden syyksi paljastuu liikemiehen pykäämä pato. Savannin eläimet, ja muutama kauempaakin tullut vieras, päätyvät järjestämään konferenssin (elokuvan alkuperäinen nimihän on eläinten konferenssi) jotta ongelma saataisiin ratkaistua. Trailerien perusteella eläimet luottavat kuitenkin enemmän toimintaan kuin pohdintaan.

Elokuvaa esitetään sekä normaaliversiona että 3D:nä. Suomidubissa näyttelee mm. Antti L. J. Pääkkönen.



8.7 Tapaus Punahilkka 2 (Hoodwinked Too! Hood vs. Evil)

Vuonna 2005 valmistunut Tapaus Punahilkka on saanut jatko-osan. Punahilkka saa tehtäväkseen ratkaista Hannun ja Kertun kidnappauksen. Leffassa tehdään pilaa kaikesta mahdollisesta: saduista, elokuvista, tv-sarjoista ja muista animaatioista. Mike Disan ohjaaman elokuvan takaa löytyy Kanbar Entertainment.

Elokuvaa esitetään 3D:nä eikä sitä ole dubattu suomeksi.

Heinäkuun julkaisut

13.7 Ressun seikkailut - Happiness is Snoopys Adventure

46 minuuttia Ressua tv-spesiaalien ja Charlie Brown and Snoopy Show -jaksojen muodossa. Dvd:llä pitäisi olla puhe sekä englanniksi että suomeksi.


15.7 Mörkyli

Oscar-ehdokkuuden ansainnut englantilainen lyhäri (Gruffalo) kertoo hiiren hirmuisesta mielikuvitusystävästä. Julia Donaldsonin kirjaan perustuva cgi-animaatio on dubattu suomeksi.


20.7 Rango

Vasta viime Maaliskuussa Suomen ensi-iltansa saanut lännenfilmi, jossa sheriffin virkaa hoitaa Rango-kameleontti. Dvd:ltä ja Blu-rayltä löytyvät samat extrat: mm. kommentteja ja poistettuja kohtauksia. Jostain syystä Dream Worksin elokuvia mainostetaan trailereilla, vaikka Rangohan ei ole kyseisen studion tuotos. Ilmeisesti syy on samassa jakelijassa, Paramount Picturesissa.


29.7 Gnomeo & Julia

Niinikään Maaliskuussa meillä teattereissa pyörinyt puutarhatonttujen rakkaustarina. Dvd:ltä löytyy useita kielivaihtoehtoja ja ainakin Elton Johnin musiikkiin liittyviä extroja. Blu-ray julkaistaan samaan aikaan ja ilmeisesti se sisältää dvd:ltä enemmän extroja elokuvan tekemiseen liittyen.

Näiden lisäksi palomiehet ovat ilmeisen pop, sillä Veeti Paloauto -sarjaa julkaistaan kymmenellä dvd:llä (1-10) ja Palomies Sami seikkailee kahdella dvd:llä.

Uusi sarja: Anton Siilinen ratkaisee

Tv2:lla alkaa tänään uusi sarja. Tiistaisin Pikku Kakkosta edeltävässä Pikku Kinossa esitetään kanadalais-ranskalaista piirrossarjaa Anton Siilinen ratkaisee (The Mysteries of Alfred Hedgehog/Les Mystères d'Alfred).



Sarjan pääosassa on siis Anton Siilinen, joka ystävineen ratkaisee erilaisia mysteerejä kotimetsässään. Etsiväkolmikko tuntuu perinteisten kaavojen mukaan rakennetulta: Anton on neuvokas ja rohkea johtohahmo, arka Niilo hassuttelee ja tyttövahvistuksena mukana on pirteä saparopää Kati. Myös vastapuolella on tutulta tuntuva hahmo: hienosteleva, turhamainen ja suorastaan kanamainen tyttö. Mysteerien ratkontaa vauhditetaan nykytekniikalla. Kuitenkin arvoitukset liittyvät usein luontoon ja sarjasta voi tietysti myös ottaa oppia ja kehittää omaa päättelykykyään.



Kaksiosaisia jaksoja on tähän mennessä valmistunut 26. Sarjan takaa löytyy ranskalainen Alphanim-studio joka on ollut mukana myös mm. Franklinin, Hillittömän hotellin ja Kauhulan koulun teossa.

Teinityttöjä televisiosta

On mukavaa että myös nuorille tehdään animaatioita, ei ainoastaan lapsille tai aikuisille. Ja on mukava huomata, että piirrossarjakin voi kertoa suht tavallisista ja samaistuttavista nuorista, joilla ei ole supervoimia tai yliluonnollisia kykyjä. Ja vieläpä erityisen mukavaa on kun sarjan päähenkilö on persoonallinen ja omaa tietään kulkeva teinityttö.



Alkujaan Daria oli sivuhahmo sarjassa Beavis ja Butt-head, mutta vuonna 1997 kyyninen lukiolaistyttö sai nimiinsä oman sarjan MTV:lle Glenn Eichlerin ja Susie Lewis Lynnin toimesta. Sarjaa tehtiin 65 jaksoa vuoteen 2002 mennessä. Lisäksi sarja poiki kaksi tv-elokuvaa. Is It Fall Yet? valmistui vuonna 2000 ja toinen elokuva Is It College Yet? toimi sarjan päätöksenä vuonna 2002.

Daria käy periamerikkalaista lukiota eikä tosiaan ole koulun suosituin tyttö. Mutta tuskinpa haluaisi ollakaan. Daria on älykäs ja rehellinen, eikä esitä mitään tai hae hyväksyntää. Tunteitaan Daria ei näytä juuri koskaan, vaan hänet tunnetaan sekä lakonisesta puhetavasta että ilmeettömyydestä. Darian kanssa samanalaisen sarkastisen maailmankatsomuksen ja huumorin jakaa paras ystävä Jane. Jane on taiteellinen ja hieman Dariaa avoimempi. Yhdessä he luovivat läpi lukion kohti collegea, minkä alkamiseen sarja päättyy.


Myös Darian perhe esiintyy sarjassa. Pikkusisko Quinn on Darian täydellinen vastakohta. Hän on pinnallinen ja kiinnostunut lähinnä muodista, eikä mielellään tunnusta Dariaa siskokseen. Työnarkomaani äiti tekee uraa ja isää kalvavat lapsuuden traumat. Myös Janen isoveli Trent on keskeinen hahmo sarjassa ja on Daria salaa ihastunut häneen.

Daria on katsottu ja kehuttu sarja, sitä on kiitelty huumorin lisäksi mm. aidosta nuorisokuvauksesta ja Daria ja Jane ovat tarjonneet samaistumiskohteen monelle valtavirtaa vierastavalla tytölle. Visuaalinen puoli on saanut moitteitakin, mutta Darialle vähäeleinen animointi ja yksinkertainen piirrostyyli tuntuu sopivan täydellisesti.



Inkun päiväkirja (As Told by Ginger) on amerikkalaisen Klasky-Csupon tv-sarja. Sitä tehtiin kolme tuotantokautta vuosina 1999-2003. Jaksoja valmistui 60. Suomessa sarjaa on esittänyt Yle. Inkun päiväkirjaan kuuluu neljä tv-elokuvaa, jotka on laskettu myös osaksi sarjaa.

Inkku elää tavallista nuoren tytön elämää. Hän asuu yhdessä yksinhuoltajaäitinsä ja pikkuveljensä Kallen kanssa. Hän käy Lucky Junior High -koulua, Amerikassa kun ollaan. Koulun asettamat sosiaaliset paineet rassaavat Inkkua. Toisaalta hän toivoo olevansa suosittu, toisaalta pelkää huomiota. Inkulla on kaksi hyvää ystävää, suulas Pipsa ja varovaisempi Maisa. Inkku kaveeraa myös koulun suosituimman tytön, Oonan kanssa, mitä Oonan ystävät eivät katso hyvällä. Inkun elämään kuuluu myös ihastumisia: naapurinpoika osoittautuu enemmän kuin ystäväksi, ainakin hetkeksi.

Sarjassa ei elätä pysäytyneessä tilassa, vaan aika kuuluu niin että Inkku ystävineen jättää yläasteen taakseen ja siirtyy lukioon. Vaikka jokaisessa jaksossa on oma juonikuvionsa, on mukana myös jatkuvuutta, eikä menneitä tapahtumia unohdeta. Iän lisäksi myös hahmojen ulkonäkö muuttuu, Inkku ystävineen jopa vaihtaa vaatteita ja kampausta jaksojen välillä, mikä ei piirrossarjoissa ole kovin tavallista.



Claire Bretécherin sarjakuvaan perustuva Agrippina (Agrippine) on ranskalaista tuotantoa. 26 osaisen sarja valmistui vuonna 2001 ja sitä on esitetty Suomessa Ylellä. Sarjakuvia ei tietääkseni ole suomennettu ja tämä hauska tv-sarjakin on jäänyt aika vähälle huomiolle.

Agrippina noin 15 vuotias. Agrippinan suurin syy angstata on oikeastaan se, ettei syitä ahdistukseen juuri ole. Mutta eihän teini-ikä ole mitään ilman kapinaa ja ahdistusta. Agrippina omaa Darian tapaan melko kyynisen tavan katsoa maailmaa. Teini-ikä on ranskalaisneidolle tunteiden kanssa tasapainoilua, välillä valtaa epävarmuus, välillä tuntuu jopa onnelliselta.

Teinitytön arki tuntuu samanlaiselta ollaan sitten Amerikassa tai Ranskassa, eiköhän myös suomalaisnuori voi helposti samaistua ystävyyden, ihastumisen ja koulun kiemuroihin. Harmi ettei näitä sarjoja ole viime vuosina tv:ssä nähty eikä myöskään dvd:llä suomeksi julkaistu.