Satuja Japanista

Manga Nippon Mukashi Banashi on japanilainen piirrossarja jota on esitetty Suomessakin, ainakin 1980-luvulla. Sarjan suomenkielisenä kertojana toimi Pirkko Aarnio.

Sarjassa kerrotaan perinteisiä japanilaisia satuja ja kansantarinoita. Yhden sadun pituus on kymmenen minuuttia ja piirrostyyli vaihtelee paljonkin eri tarinoiden välillä. Suomessa sadut esitettiin yksi per jakso, mutta joissain maissa on näytetty myös kaksi tarinaa kerrallaan.


Esimerkiksi tarina tytöstä jonka bambunhakkaaja löytää bambun sisältä, ja joka myöhemmin paljastuu olevan alkujaan kotoisin kuusta, on yksi Japanin vanhimpia satuja.


Vuonna 1975 valmistuneen sarjan alkutunnuksessa nähdään taivaan halki lentävä lohikäärme, jolla on selässään poika-hahmo. Myös Suomessa laulu kuultiin japaniksi.



Lopputunnareita on erilaisia:

Vampyyri Ernest

Ernest vampyyri (Ernest le vampire) on 1988-1991 tehty ranskalainen piirrossarja. Syöksyhampaisen vampyyrihahmon on luonut François Bruel. Piirrossarjan ensimmäiset 13 jaksoa on toteuttanut ranskalainen Studio SEK ja loput jaksot on tehty Koreassa. Kaikkiaan jaksoja on 117.

Yksi jakso kestää parisen minuuttia. Loppu on joka jaksossa sama: tukalimmassa tilanteessa Ernest herääkin säpsähtäen arkustaan. Sarjassa ei ole puhetta, vaan siinä kuullaan elokuvasäveltäjä Gabriel Yaredin musiikkia.

Naapurikateutta

En yleensä tunne hirveästi kateutta rajan toiselle puolelle. Mutta jotkut asiat ovat ruotsalaisilla paremmin kuin meillä: dvd-julkaisut. Tai sitten keskityn vain puutteisiin, en siihen mikä meillä ehkä on paremmin. Mutta onhan se epäreilua että naapureilla on tälläisiä dvd-julkaisuja:

Erityisesti kaipailen suomalaista julkaisua Banjosta. Sitä kun ei tietääkseni ole julkaistu meillä edes videolla. Peukaloliisan suomijulkaisun puuttuminen on myös aika kummallista. En sentään löytänyt ruotsalaista julkaisua Rouva Brisby ja hänen salainen maailma -elokuvasta. Se olisikin ollut jo liian suuri vääryys. Oliver ja Olivia olisi syytä julkaista myös Suomessa.

Näitten suhteen Suomi on jäänyt vhs aikakaudelle.

Missä viipyy Tikun ja Takun pelastuspartion suomijulkaisut?

Nämä ovat ruotsalaisia animaatioita, joten on ymmärrettävää että ne on julkaistu Ruotsissa aiemmin kuin meillä. Mutta kyllä näitä saisi Suomeenkiin tulla.

Leffatähtinä Lilliputit

Lilliputtien paluu (Here Come the Littles) on vuonna 1985 valmistunut piirroselokuva. Sen pääosassa on ihmisten taloissa asustavaan pikkuväkeen kuuluva Lilliputtien perhe. Elokuva perustuu amerikkalaisen John Petersonin kirjoihin.

Elokuvan on ohjannut Bernard Deyriès. Sen on tuottanut kansainvälinen DiC Entertainment -studio, ja animointia on tehty Japanissa, luultavasti TMS Entertainment -studiolla.


Juoni
Heikki-pojan vanhemmat ovat kadonneet työmatkallaan ja hänen pitää muuttaa setänsä luokse. Heikin kotitalossa asuu ihmisten lisäksi lilliputtien perhe: isä ja äiti lastensa Lassin ja Liisin kanssa, sekä näiden isoisä. Kun Heikki lähtee uuteen kotiinsa, joutuvat Lassi ja Liisi hänen matkalaukkuunsa. Isoisä ja lentokoneen omistava Nipa-serkku lähteävät pelastamaan lilliputtilapsia.

Heikin Aukusti-setä on kammottava ukko ja kohtelee Heikkiä huonosti. Hän on nyt paitsi Heikin huoltaja, myös Heikin kotitalon omistaja ja aikoo purkaa talon ja myydä tontin samantien. Lassi ja Liisi kuulevat tämän ja heille tulee kiire palata kotiinsa varoittamaan vanhempiaan. Isoisä ja Nipa löytävät lapset Aukustin talosta, mutta lentokone hajoaa. Heidän täytyy keksiä suunnitelma päästä ajoissa takaisin kotiin.


Kaikki lilliputtien yritykset korjata lentokone tai keksiä toinen kulkuneuvo epäonnistuvat. Heikin tilanne käy Aukustin luona tukalammaksi. Yhden epäonnistuneen lentoyrityksen jälkeen Heikki huomaa lilliputit. Nämä pyytävät Heikiltä apua päästäkseen kotiin ennenkuin se puretaan. Heikki auttaa lilliputteja ja nämä saavat samalla selville ettei Aukustia ole määrätty Heikin huoltajaksi, eikä tällä ole oikeutta purkaa Heikin ja lilliputtien kotia. Heikki lähtee poliisiasemalle ja Lilliputit suuntaavat kotiin, juuri ajoissa pysäyttämään puskutraktorin. Pian paikalle tulevat myös Aukusti, Heikki ja poliisit. Aukusti pidätetään ja lopussa selviää että Heikin vanhemmatkin on löydetty.


Elokuva on esitetty Suomen televisiossa 80-luvun lopulla. Ennen elokuvaa Lilliputeista tehtiin 29-osainen tv-sarja. Myös tätä vuosina 1983-1985 valmistunutta sarjaa on esitetty Suomessa. Lilliputeista tehtiin toinen elokuva vuonna 1986. Liberty and the Littles elokuvan Suomi-esityksistä minulla ei ole tietoa.

Aamuohjelmia

Esitelyssä muutama Ylen noin 2000-luvun puolessa välissä viikonloppuaamuisin esittämä ohjelma.



Herpertti (Archibald the Koala) on 52 osainen piirrosarja jota tehtiin vuosina 1998-2000. Yhden jakson pituus on 13 minuuttia. Sarjan takana ovat Hit Entertainment ja ranskalainen Millimages.

Sarja perustuu Paul Coxin kirjoihin. Tarina sijoittuu koala- ja mäyrähahmojen asuttamalle saarelle. Sen päähenkilö on etsivä Herpertti, jolla riittää arvoituksia ratkottavana. Herpertin tunnuslausauhdus on "Herpertti on expertti" joten mikään mysteeri ei jää selvittämättä.



Antti Aamunen (Martin Matin) on ranskalainen piirrossarja jota tehtiin vuosina 2002-2006 yhteensä 104 13 minuuttista jaksoa. Herpertin tapaan tämänkin on Millimagesin tuotontoa.

Sarjan idea on, että Antti herää joka aamu eri hahmossa tai muuten muuttuneena. Antista on voinut tulla vampyyri tai faarao, hän on voinut muuttua tytöksi tai kooltaan suuremmaksi tai pienemmäksi, jopa monistua. Yksikään aamu ei ole samanlainen, eikä myöskään Antti. Siitä huolimatta Antin on mentävä kouluun ja kohdattava päivä sellaisena kuin hän sattuu aamulla herämään.


Herkulliset naapurit (Don't Eat the Neighbours) on nukkeanimaatio, jota tehtiin vuosina 2001-2002. Englantilais-Kanadalaisessa sarjassa on 26 osaa.

Kyseessä on menoltaan aika raisuksikin yltyvä komediasarja, jossa kaniperheen naapuriin muuttaa susiperhe ja saduista tuttu asetelma on valmis. Naapurisopu on uhattuna, kun Susi lyöttäytyy yhteen Ketun kanssa ja tavoitteena on saada Kaneista murkinaa. Perheiden lapset tulevat aikuisia paremmin toimeen keskenään.

Babar ja sarvikuonot -elokuva

Tulkaapa kaikki kuulemaan kun tää voitonmarssi soi.
Aikansa tullaan muistamaan, se ei unhoittua voi.
Rummut soi, torvet soi, ääni on melkoinen.
Kuinkahan kauan jatkaa voi, ken tietää sen?
Tietenkin norsut tietää sen.

Juoni
Babar ja sarvikuonot (Babar the Movie) -elokuva alkaa norsujen vuosittaisella voitonparaatilla. Kuningas Babarin lapset ihmettelevät illalla nukkumaan mennessään miksi paraatia vietetään. Niinpä Babar alkaa kertoa tarinaa ajasta jolloin oli itse nuori ja vasta kruunattu kuningas.

Celeste tuli palatsiin pyytämään Babarilta apua. Sarvikuonot olivat hyökänneet norsujen kyliin ja ottaneet niiden asukkaita vangeiksi. Babar on tottakai halukas auttamaan, mutta törmää byrokratiaan. Neuvonantajat Kornelius ja Pompadour eivät ota heti uskoakseen Celesten tarinaa, ja apujoukkojen varustamiseen kuluisi aikaa. Niin Babar päättää lähteä matkaan yksin.


Babar kulkee viidakon halki kohti norsujen kylää ja osuu paikalle juuri kun sarvikuonot polttavat taloja ja vangitsevat norsuja. Babar ei kuitenkaan yksin mahda tilanteelle mitään. Aamun valjetessa hän lähtee Celesten kanssa Sarvikuonomaahan. Matkalla he kohtaavat mm.apina Zephirin. Sarvikuonomaata johtaa hirmuinen Rataxes, joka on pakottanut norsut orjatyöhön. Hän suunnittelee hyökkäävänsä seuraavaksi norsujen kaupunkiin ja lähtee valloitusmatkalleen suuren armeijan voimin.

Babar ja Celeste suuntaavat takaisin kohti Celestenkylää, norsujen pääkaupunkia. Rataxes on armeijoineen jo piirittänyt kaupungin. Babar pääsee livahtamaan kaupungin muurien sisäpuolelle ja norsut kehittävät puolustussuunnitelman. Aikaa on vähän, mutta norsut saavat koottua sarvikuonojen pelokkeeksi jättimäisen mammutin. Vastahyökkäys toimii ja Rataxeen joukot pakenevat.


Elokuva on valmistunut vuonna 1989. Sitä edelsi ensimmäinen kausi Babar tv-sarjasta, jota tehtiin kaikkiaan kuusi tuotantokautta vuosina 1989-1991. Molemmat ovat kanadalaisen Nelvana-studion ja ranskalaisen Ellipse Programmé -studion yhteistuotantoa.

Piirrostyyliltään elokuva ja sarja ovat samankaltaiset, niiden suurin ero on Rataxeen hahmo. Elokuvassa sarvikuonojen johtaja on hirmuvaltias joka haluaa tosissaan tuhota norsut. Sarjassa Rataxeen otteet eivät ole ihan yhtä kovat, ja varsinkin myöhemmissä jaksoissa hän tekee norsujen kanssa tarvittaessa jopa yhteistyötä.

Vaikka elokuvassa on pelottavia ja rankkojakin kohtauksia, siitä löytyy myös paljon huumoria. Mukana on lauluakin neljän esityksen verran: norsujen paraatilaulu, laulu komiteasta, laulu ystävyydestä ja apinalaulu.

Apuun ei riennä yksikään, jähmettyy vain pelkäämään.
Mikä pehmentää vois jään, miten kylmyys kätketään?
Minä jo luulin tämän tieni päättyvän,
onneksi löysin ystävän.
Se jota etsin juuri sinä olitkin, sitä en tiennyt aiemmin.
Myrsky ulvoo, vuoret kuivaa aurinko
Yhdessä näin kun kuljetaan. sinä autat jaksamaan
Tahdon jatkaa mailmaan, yhtä matkaa kuljetaan.
Heikkoja ollaan yksinään, yhdessä paljoon pystytään.
Yhdessä paljoon pystytään.





Yle on esittänyt televisiossa sekä sarjaa että elokuvan. Niiden suomidubeissa esiintyivät samat näyttelijät. Dvd:llä tätä elokuvaa ei ole Suomessa julkaistu, vhs-julkaisusta en ole varma. Vuonna 1999 valmistunut, Jean de Brunhoffin kirjoihin tarkemmin pohtautuva elokuva Babar elefanttien kuningas sen sijaan on julkaistu meilläkin dvd:llä.

Lyhytfilmi Alma

Vuonna 2009 valmistunut lyhytelokuva Alma on Rodrigo Blaasin ensimmäinen ohjaustyö. Espanjalaissyntyinen Blaas on työskennellyt Pixarilla animaattorina vuonna 2003 valmistuneesta Nemoa etsimässä -elokuvasta asti. Almaa Blaas teki vapaa-ajallaan.

Almasta on suunniteltu myös elokuvaversiota, mutta studio ei yllättäen olekaan Pixar vaan DreamWorks. Työtoverikseen elokuvaprojektiin Blaas saisi Pan’s Labyrinth -elokuvan ohjanneen Guillermo del Toron.

Ei mitään pyhää?

Saksalainen Studio100 Media ja turkkilainen TRT (Turkin Yle) ovat tehneet sopimuksen kolmesta uudesta animaatiosarjasta, jotka valmistuvat vuosina 2012-2014. Jokaisessa sarjassa on 78 11 minuuttista osaa. Sarjojen päähenkilöinä nähdään Maija Mehiläinen, Heidi ja Vicki Viking (Viki Viikinki?) ja ne toteutetaan cgi-animaatioita.




Eikö vanhoja klassikkosarjoja voisi jättää rauhaan? Onko vanhat ihanat hahmot pakko herättää uudelleen henkiin tyhjinä cgi-zombeina?

Uusien versioiden tekemistä vanhoista sarjoista on perusteltu mm.sillä että vanhoja animaatioita pidetään nykylapsille liian hidastempoisina ja toisaalta ne saattavat sisältää nykymittapuulla myös liian pelottavia kohtauksia. Ja eiväthän lasten silmät kestä vanhojen sarjojen kuvanlaatua ja haaleita värejä. Eli sarjoista halutaan siis visuaalisesti räikeän värisiä muovimaailmoja, joissa tarina etenee nopeasti mutta ei sisällä mitään jännittävää. Kuulostaapa hyvältä!

Studio100 omistaa oikeudet myös moneen muuhun klassikkosarjaan, joten esimerkiksi Nils Holgerssonilla saatta olla edessään samanlainen modernisointi. (Lue: lobotomia)

Uutta DreamWorksilta

DreamWorksin seuraava animaatioelokuva on kesällä ilmestyvä Kung-Fu Pandan jatko-osa. Myöhemmin tänä vuonna valmistuu myös Shrek-elokuvista tutun Saapasjalkakissan oma elokuva Puss in Boots.



Mielenkiintoista on se, että Ranskassa valmistui vuonna 2009 cgi-animaatio La Véritable Histoire du Chat Botté (suomennettuna suurinpiirtein Tositarina Saapasjalkakissasta)



Saapasjalkakissa on toki vanha satuhahmo, mutta hassua että se kaivetaan esille näinkin samaan aikaan. DreamWorks otti Saapasjalkakissan käyttöön vuonna 2004 valmistuneessa Shrek 2 elokuvassa ja siitä tuli nopeasti suosittu hahmo. Ei ole siis mikään ihme että kissalle tehtiin myös kokonaan oma elokuva. Ehkä ranskalaisetkin ovat huomanneet satuhahmon nosteen ja tehneet siitä oman versionsa, ehkä ranskalainen Saapasjalkakissa olisi valmistunut ilman DreamWorksin hahmoakin. Kuka tietää.

Tuntuu kuitenkin hieman oudolta miten monelle DreamWorksin elokuvalle löytää kummemmin miettimättä vastineen toisen studion elokuvasta, useimmiten tuo studio on cgi-animaatioita menestyksekkästi tuottava Pixar.



Joidenkin elokuvien välinen julkaisuaika on lyhyt, toisilla pidempi. Pixar ennätti jopa saada Madagascarin teattereihin ennen Disneyn levittämää Aivan villejä.

Samoja aiheita kierrättelevät toki muutkin studiot. Ja DreamWorks ei ole tehnyt elokuvaa yksinäisestä robotista, katkerasta vanhasta miehestä tai puhuvista ajokeista. Vielä.

Postcrossing

Bloggauksen ja animaatioiden katselun lisäksi harrastan myös Postcrossingia. Olen tietysti toivonut että minulle lähetettäisiin animaatio-aiheisia kortteja ja tähän mennessä saamistani kuudestakymmenestäkuudesta kortista osa on sellaisia ollutkin.

Suosikkikorttini. Molemmat Nukkumatin kotimaasta, Saksasta.

Myös Myyrä tuli Saksasta, vaikka hahmo onkin Tsekkiläinen. Mikä ei tietenkään haittaa, kortti on ihana. Olen saanut yhden kortin myös Tsekistä, ja se oli Myyrän luojan Zdenek Milerin lastenkirjakuvitus. Kyseisessä kortissa oli myös mahtavia postimerkkejä, niistä lisää edempänä.

Nämä Toy Story kortit ovat Taiwanista ja Hollannista.

Myös Sylvesteri on kotoisin Hollannista, ei Amerikasta kuten voisi luulla.

Mansikka-Marja on vihdoin Amerikasta. Luulisi että sieltä lähettäisiin Disney-aiheisia kortteja, kuten olen toivonut, mutta jostain syystä amerikkalaiset kortit ovat suhteellisen tylsiä, usein maisemia. Tämä kortti on kiva, vaikka pidänkin enemmän hahmon vanhemmasta ulkomuodosta.


Nämä ukkelit ovat Saksasta. Vicco von Bülow eli Loriot on tehnyt sekä sarjakuvia että animaatioita.



Tässä venäläisessä kortissa on Soyuzmultfilm-studion Nu pogodi! -piirrettyjen susi. Lyhäreissä huligaani susi jahtaa jänistä, ja sarjan nimi tulee suden häviön hetkellä huutamasta "Nu zajats, nu pogodi!" huudahduksesta, eli sarjan nimi on suomeksi "Odotappa vain!"


Itse olen lähettänyt tälläisiä animaatiokortteja. Hankin kortteja paitsi uusina, myös kirpputoreilta. Löytyy paljon mielenkiintoisempia kortteja mitä kaupoista. Kaikkia en lopulta raaskikaan lähettää.

Ainakin tämä kortti jää minulle.

Joskus myös postimerkit osuvat kohdilleen.