Kysely nosti esiin kammottavan ja kattavan joukon lukijoita lapsina (ja vähän vanhempinakin) pelottaneita animaatiohahmoja sekä traumaattisia tilanteita animoiduista tv-sarjoista ja -elokuvista. Tässä jutussa listaan näitä esille nousseita kauhun aiheuttajia. Kyselyn tulosten puimista jatketaan huomenna (teksti on jo valmiina joten se todella tulee näkyviin huomenna eikä ensi vuonna :D) toisessa tekstissä, jossa aihetta käsitellään hieman syvällisemmin, lukijoiden kertomusten ja tutkitun tiedon kautta. Tämä kirjoitus tuleekin avaamaan sitä miksi osa seuraavista hahmoista tai tapahtumista on saattanut pelottaa.
Mutta nyt on kuitenkin luvassa sellainen kauhukollaasi että herkempiä saattaa hirvittää.
Pelkoa herättäneissä tv-sarjoissa on yksi ylitse muiden: Muumilaakson tarinoita. Tämä on ehkä hieman yllättävää, onhan sarjaa kritisoitu jopa liian lällyksi verrattuna Tove Janssonin alkuperäisteoksiin. Se että niin moni mainitsee pelänneensä sarjaa selittynee osaltaan sillä että lukuisat kerrat uusittu muumi on niin tuttu. Tämä näkyy myös sarjan hahmoja tai tapahtumia pelänneiden korkeana määränä. Muumien kohdalla näkyy myös se, että mikä pelottaa yhtä ei välttämättä pelotakaan toista ja kun hahmot tulevat tutuiksi tai katsoja itse vanhemmaksi, pystyy ennen pelottaneita asioita katsomaan muualtakin kuin sohvan takaa piilosta.
Muumeista löytyy lukuisia hahmoja jotka ovat kauhistuttaneet pieniä katsojia. Mörkö on vavisuttanut eniten, mutta muitakin mainittiin. Jokaiselle löytyy varmasti oma kauhistuttaja.
Muumien kohdalla mainittiin hahmojen lisäksi myös tiettyjä tapahtumia, jotka koettiin pelottavina. Hyytävimmät muistot liittyivät heti sarjan enimmäisessä jaksossa nähtyyn Muumipeikon muodonmuutokseen ja Majakka -jakson aavelaivaan. Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvan maailman loppu -teema on myös ollut joillekin lapsille liikaa.
Animaatioissa on mahdollista tehdä mitä vain. Erityisesti unijaksot mahdollistavat kokeilun ja irrottelun. Pelottaviksi kohtauksiksi mainittiin useita unikuvauksia: Moosen uni Egyptin prinssissä, Charlien painajainen jossa hän joutuu helvettiin elokuvassa Kaikenkarvainen Charlie ja Dumbon hallusinaatio vaaleanpunaisista norsuista. Pekka Töpöhäntä Amerikassa elokuvan Amerikka-osuus osoittautuu lopulta Pekan uneksi ja se selittääkin monet Amerikassa koetut oudot käänteet. Pingu näkee painajaista Mursusta joka kammottavuudessaan on saattanut siirtyä myös katsojien uniin. Unikuvaukseksi voinee laskea myös Coraline ja toinen todellisuus -elokuvan toisen todellisuuden, joka ei olekaan niin kiva miltä ensin vaikuttaa.
Joskus hahmojen kuuluukin hieman pelottaa. Mitä nimittäin olisivat sankarit ilman vastustajia, hyvä ilman pahaa? Kuvissa Pokemonin salipäällikkö Sabrina, Anastasia-elokuvan Rasputin, Spridermanin Venom, Matka maailman ympäri -sarjan Transfer ja Babarin metsästäjä.
Jos Disney tunnetaankin prinsessoista ja inhimillisistä, puhuvista eläimistä, niin studio on kyllä luonut myös unohtumattomia hirvityksiä. Kyselyssä esille nousivat Notre Damen kellonsoittajan Frollo, Mulanin Shan Yu, Fantasian Chernobog, Hiidenpadan Hornansarvi ja Kaunottaren ja Hirviön Hirviö. Ja paitsi pelottavia hahmoja, on Disney jättänyt pieniin mieliin runsaasti pelottavia kohtauksia.
Pelottavia Disneyhetkiä ovat olleet mm. Lumikin pako ja kuolema, poikien muuttuminen aaseiksi Pinokkiossa, Kulkurin ja kulkukoirien yhteenotto, Auroran joutuminen Pahattaren valtaan ja Mufasan kuolema. Joukkoon pääsi myös Pixar elokuvalla Ötökän elämää, jossa pikku Dot pakenee heinäsirkkaa henkensä edestä.
Hiidenpata sai ikärajakseen PG, "Saattaa sisältää lapsille sopimatonta materiaalia". Muita pelottavia Disneyelokuvia kyselyyn vastanneille ovat olleet Aladdin, Notre Damen kellonsoittaja ja Mestarietsivä Basil Hiiri.
Kyselyssä mainittiin useita Don Bluthin ohjaamia elokuvia: Secret of Nimh, Fievel matkalla Amerikkaan, Kaikenkarvainen Charlie, Peikko keskuspuistossa ja Anastasia.
Tuntuu luonnolliselta että animaatioiden monenmoiset oudot otukset saattavat pelottaa katsojia. Videolla nähdään Fievel matkalla Amerikkaan -elokuvan jättihiiri, jonka tarkoituksena oli pelotella kissoja. Onko siis ihme jos katsojiakin on pelottanut?
David Copperfield elokuvan homelot ovat jääneet kummittelemaan monen mieleen. Nämä viemärissä asustavat hylkiöt ovat syntyneet epäonnistuneen juustokokeilun myötä. Velho Rupert muuntautuu Suureksi Eläimeksi Joutsenprinsessa elokuvan lopputaistelussa ja Leikkitiikeri Luukaksen Lintuperhoset pääsevät sisään vaikka avaimenreiästä.
Lastenohjelmissa esiintyy näin mielikuvituksellisten outouksien lisäksi myös tavanomaisempia kummituksia ja kauhuhahmoja. Sarjaan kuin sarjaan sopii kummittelu-jakso. Peukaloisen retkissä nähdään henkiin heräävä patsas ja aavepuutarhuri. Pokemonissa on useampiakin kummituspokemoneja esittelevia jaksoja.
Kauhun ei tarvitse rajoittua sarjassa muutamaan jaksoon, vaan se kelpaa animaatiosarjankin genreksi. Tosi viilee haamujengi -sarjassa jahdataan kummituksia ja tutkitaan paranormaaleja ilmiöitä, sama idea on Scoopy Doossa. Sätkyjä ja tärinöitä on pohjimmiltaan opettavainen ja omalla tavallaan humoristinen sarja. Tarinoissa opit vaan sisäistetään kantapään kautta ja toisinaan liian myöhään. Huono käytös voi viedä hengen ja tyhmyydestä todella sakotetaan. Kummankin sarjan kohdalla osaa odottaa karmeuksia, mutta lasten voi olla vaikea ennakoida omaa sietokykyään.
Pelottavuus voi toimia myös varoituksena, sen tietävät suomalaislapset. Varokaa heikkoa jäätä on tosin osittain tahattomasti pelottava.
Pelottavien hahmojen ei kuitenkaan tarvitse olla outoja tai yliluonnollisia. Lapsillehan opetetaan ettei mörköjä ole olemassa, mutta esimerkiksi karhuja löytyy Suomenkin metsistä. Hopeanuolen agressiivinen, julma jättiläiskarhu Akakabuto on kaikkien kauhukarhujen ykkönen. Akakabuton lisäksi kauhistuttavia karhuja on pelätty elokuvissa Topi ja Tessu, Balto ja Urhea. Vaikka moisia kontioita tuskin marjametsissä liikkuu, saattaa Akakabuton muisto tuoda hien otsalle puolukoita poimiessa.
Kaukametsän pakolaiset -sarja on myös jättänyt jälkensä pieniin katsojiin. Piirrossarjaksi melko realistisessa eläintarinassa kun näytetään eläinten kohtaamia vastoinkäymisiä ja suoranaisia raakuuksia turhia kaunistelematta. Eräällä nettisivulla mainitaan että sarjassa näytettäisiin perätä 23:n hahmon kuolema.
Myös elokuva Ruohometsän kansa on ollut monille lapsena liian rajua katsottavaa. Erityisen mieleenpainuvassa kauhukohtauksessa näytetään kaniinien joukkokuolema, ihmisten laskettua myrkkyä kaninkoloihin. Myös ennustajakani Viikan näyt, Isopään jääminen kiinni ansalankaan, elokuvan realistisesta tyylistä visuaalisesti täysin poikkeava, kaniinien viholliset esittelevä prologi ja ahdistava kaniyhteistö Efrafa nousivat muisteluissa esille.
Kuolema ja onnettomuudet on helppo uskoa ahdistusta aiheuttaviksi aiheiksi. Silti niitäkin käsitellään lapsille suunnatuissa animaatioissa, ehkä jopa yllättävän paljon. Alfred J. Kwak menettää vanhempansa ja sisaruksensa liikenneonnettomuudessa heti sarjan toisessa jaksossa. Lynn-tyttö menettää äitinsä autokolarissa sarjassa Lady Lady. Nooan saari -sarjan panee liikkeelle eläimiä kuljettavan laivan uppoaminen. Valitettavasti laivan mukana hukkuu myös osa sen kuljettamista eläimistä. Matka maailman ympäri 80.päivässä muistetaan muutamasta jaksosta, joissa nähdään Prinsessa Romyn joutuminen kuolleen miehensä mukana polttoroviolle. Onneksi tällä kertaa Prinsessa pelastetaan.
Joidenkin animaatioiden ahdistavuus johtuu synkästä tunnelmasta, väkivallasta tai vaikka onnettomasta lopusta. Aina sille ei edes löydy järkevää syytä. Beatrix Potterin kirjoihin perustuvan animaatiosarjan jaksot voivat olla nykykäsityksen mukaan jopa raakoja, kissanpentukin on vähällä joutua piirakkaan. Yksi vastaaja oli kokenut Candy Candy sarjan tunnelman liian surullisena, toinen oli pelännyt Egyptin prinssissä nähtyjä orjia. Karel Zemanin 1000 ja 1 yön tarinoita: Simbad merenkulkija -pala-animaatio on tyyliltään persoonallinen ja tämänkin voi kokea pelottavana. Lisäksi Simbad vielä kohtaa monenlaisia kummuuksia ja kauhuja.Tositapahtumiin perustavan Helen Kellerin kuurosokea nimihenkilö pääsee elämässä pitkälle vaikeasta vammastaan huolimatta, mutta ajatus sekä näkö- että kuuloaistin puuttumisesta on tuntunut monesta lapsena ahdistavalta.
Tämä savianimaatio on pätkä elokuvasta The Adventures of Mark Twain. Elokuvan on ohjannut Will Vinton vuonna 1985.
Ja lopuksi vielä kauhistuttavin käsinukkehahmo koskaan: Aasin ja Mouru-kissan trioon kuuluva Morso.
15 kommenttia:
Varokaa heikkoja jäitä pelotti minua pienenä aivan liikaa...jos muistan oikein, niin siinä se musiikkikin oli jotenkin pelottava, en nyt oikein muista.
Olen varmaan ollut ihan outo lapsi kun ei ole mikään jättänyt traumoja saatika pelottanut. Lähinnä aina kyseenalaistin kaikki tapahtumat tai totesin että ei tollasii tartte pelätä :D
Muumeista tulee tosiaan helpoiten mieleen pelottavia kohtauksia, Mörkö, Jäärouva ja taikurin hatussa ulkonäöltä muuttunut Muumipeikko olivat lapsena kauhistuttavimmat.
Tosi kiva, että sinulla on aikaa kirjoitella taas. Mielenkiinnolla odotan, mitä seuraavassa osassa on luvassa.
Hyr, sain kylmiä väreitä selatessani postausta! Ei niinkään pelon vuoksi vaan siksi, että bongailin itselle paljon tuttuja lastenohjelmia mainintojen joukosta. .-D Mä en pienenä jotenkin tajunnut, että pitäisi pelätä, katsoin vain neutraalina kauheimpiakin lastenohjelmia. .-D Nyt vanhempana uudelleen katsoessa olen enemmän alkanut kauhistella pelottavia kohtia ja hahmoja. .-D
Mörkö, sitä mä todella pelkäsin pienenä. .-s Mulla oli tapana katsoa ohjelmia nenä kiinni telkkarissa, ja Mörön ensiesiintymisen koittaessa meinasin lentää selälleni säikähdyksestä! Tämän jälkeen en tuota kyseistä Muumijaksoa uskaltanut katsoa yksin, vaan juoksin aina äidin luo turvaan, tai jos vanhemmat eivät olleet kotona, otin kasetin mukaan ja menin naapurissa olevaan mummolaan katsomaan pelottavan kohdan. .-D Toinen mieleentuleva pelottava hahmo oli Alfred J. Kwakissa vieraalla planeetalla ollut taistelurobotti, se jotenkin kammotti. En myöskään pitänyt vedenalaisista kohtauksista, yksi mieleentuleva järkytyskohta tulee mieleen Maalaishiiri ja kaupunkihiiri -sarjasta, jossa sukeltajan ilmaletku katkaistiin.
Nyt myöhemmin olen alkanut kammota Muumien aavelaivaa, yh. Ja nuo viemärihomelot! Kuvan nähdessäni olin varma, että olin nähnyt ne jossain mutten muistanut missä. Tuo David Copperfield oli niin mahti lastenohjelma, se tuli moneen kertaan katsottua pienenä. .-D Ruohometsän kansa tuli katsottua tuossa joskus vuosi sitten viimeisimmän kerran, ja silloin alkoi ekaa kertaa tuntua pahalta katsoa sitä, pienenä en taaskaan muista reagoineeni siihen mitenkään.
Jopas tuli tarinoitua. .-D
Tipi joka joi jotain ihme juomaa, jossa se muuttui hirviöksi! Hyi saatana!
http://media-cache-cd0.pinimg.com/736x/85/9f/c8/859fc8805e639afbb982bf9c83e46083.jpg
Asiallista tekstiä! Ite olen henk.koht. sitä mieltä että kauhu/ pelko ym. on hyvästä lasten ohjelmissa, rajansa toki siinäkin!
Ennemmin kauhistuttaa ajatus vaalenpunaisista ja pumpulinpehmeistä lastenohjelmista.*hurr* Missä on valoa on aina (oltava) myös pimeyttä.
En enää muista, mitä vastasin kyselyyn vuosi sitten, mutta tämän blogipostauksen kuvia katsellassani ja tekstejä lukiessani onnistuin palauttamaan mieleeni ne tunnelmat, joita koin omasta mielestäni pelottavuuksina lapsena katsellessani. Hyi hitto tuo Ruohometsän kansa saa minut edelleenkin ahdistuneeksi. :D
Ja vanha kunnon maailmanloppufiilis Muumipeikko ja pyrstötähti-elokuvan loppupuolella.
Peukaloisen retkien aavepuutarhuria en enää muistanutkaan, mutta nyt sekin palautui mieleeni. Jakso oli aina surullisen pelottava, mutta ei niin paljoa, ettenkö olisi tahtonut katsoa sitä useaan kertaan uudestaan.
Tuon Helen Keller-animaation näin ensimmäisen kerran vasta muutamia kuukausia sitten, mutta voin hyvin kuvitella, että ajatus kuuromykkäsokeana elämisestä ahdistaa ketä hyvänsä. Mutta minusta on silti ihan hyvä tiedostaa, että niin näön, kuulon kuin puhekyvynkin voi menettää, sillä samalla arvostus omaa terveyttä kohtaan nousee.
Nooan saari-sarjaa en ole koskaan katsellut, mutta ajatus siitä, miten eläimet hukkuvat vankeina häkeissään tuntuu kauhealta -erityisesti sen takia, ettei niillä ole mitään mahdollisuuksia edes yrittää selviä esim.uimalla.
-maitorahka
Onnistuit kokoamaan tähän yhteen postaukseen varmaan kaikki ohjelmat joita oon pelännyt :D Mörkö ja Jäärouva ovat kyllä olleet ehdottomia ykkös pelkoja joista on nähty painajaisia moneen kertaan
Wou! Törmäsin tähän sivustoon vasta nyt, hyviä poimintoja tässäkin postauksessa!
MORSO on kyllä kamalinta ikinä! En ymmärrä mitä sen luojan päässä on liikkunut sitä tehdessä... Hyi.
Toisaalta taas Kaukametsän pakolaiset oli lapsena ehdoton suosikkini juuri sen realistisuuden vuoksi. En kokenut sarjaa liian ahdistavana, sillä vastapainoksi tunnelmaa oli kuitenkin kevennetty hauskoilla hahmoilla ja lausahduksilla. Sarja on yksi suosikeistani yhä tänäkin päivänä.
Muumeista taas tajusin vasta tätä selatessani miten paljon pelottavia hahmoja ja kohtauksia niissä oikeasti onkaan! Ja se aavelaiva... Hrr, kylmät väreet tulee vieläkin.
Oisko tämä:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/anelma_unelman_kissa_saapuu_26585.html#media=26587
Lähetä kommentti