Animaatioblogi

Tämän blogin aiheena ovat animaatiot: uudet elokuvat, nostalgiset tv-sarjat, dvd-julkaisut, animaatioiden tekijät... kaikki animaatioihin liittyvä.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Joulukuussa teattereissa nähdään jatko-osia.

Elokuvateattereissa nähdää joulukuussa kaksi elokuvaa, joissa yhdistellään animaatiota ja "oikeita näyttelijöitä". Molemmat ovat myös jatko-osia.

Arthur ja Maltazard -elokuvan ensi-ilta on 4.12. Se jatkaa vuonna 2006 valmistuneen Arthur ja minimoit elokuvan tarinaa. Odotettavissa on myös kolmas Arthur-elokuva, Kahden maailman sota, jonka on määrä valmistua jouluksi 2010.



Molemmat Arthurin seikkailut on ohjannut ja käsikirjoittanut ranskalainen Luc Besson. Hän on ohjannut enimmäkseen live-action elokuvia.


25.12 on ensi-ilta vuorossa Alvin ja pikkuoravat 2. Alkuperäiselle nimelle Alvin and the Chipmunks: the Squeakquel ei ilmeisesti ole löydetty osuvaa suomennosta. Elokuvan on ohjannut Betty Thomas. Oravat on tehty tietokoneella ja ne seikkailevat ihmisnäyttelijöiden kanssa.



Maaorava kolmikko Alvin, Tero ja Simo ovat esiintyneet jo parissakin piirrosarjassa, 1961-1962 Alvin Show:ssa, ja 1983-1990 nimellä Alvin and the Chipmunks. Nelonen on esittänyt jälkimmäistä sarjaa.

Ensimmäinen Alvin ja pikkuoravat elokuva on vuodelta 2007 ja sen ohjasi Tim Hill.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Uusia possuja Pikku kinossa

Maanantaina 30.11.2009 alkaa tv2:sen Pikku Kino -ohjelmapaikalla uusi sarja Töötti ja Pulteri (Toot and Puddle).


Possut ovat aloittaneet seikkailunsa Holly Hobbien lastenkirjoissa. Tv-sarjan lisäksi on tehty myös 45 minuutin mittainen elokuva Tooth & Puddle I´ll be home for christmas joka on esitetty Suomessa tv:ssä jouluna 2007 nimellä Jouluksi kotiin.

Pätkä elokuvasta:


Nyt alkavassa sarjassa on 26 osaa. Se on Kanadalaisen Mercury Filmworksin tuontantoa ja valmistunut vuonna 2008.

Töötti ja Pulteri ovat toistensa vastakohdat monessa asiassa, mutta silti hyviä ystäviä. Heidän lisäkseen sarjassa nähdään Pulterin serkku Opaali ja papukaija Tulppaani. Possut matkustelevat paljon, mutta palaavat aina mielellään takaisin kotiin.

torstai 26. marraskuuta 2009

Uutuusjulkaisut Joulukuussa


Joulukuun ensimmäisenä päivänä julkaistaan dvd:llä elokuva Ice Age 3: Dinosaurusten aika. Elokuva on jatkoa vuosien 2002 ja 2006 Ice Age elokuville. Elokuvissa seikkaillaan jääkaudella mm. mammutin, sapellihammastiikerin ja laiskiaisen kanssa. Extroista löytyy mm. musiikkivideo, poistettuja kohtauksia, pelejä ja kolme Jyrsis-lyhäriä.


Seuraavana päivänä julkaistaan jouluna 2008 ensi-illassa ollut Niko Lentäjän poika. Elokuva on Kari Juusosen ja Michael Hegnerin ohjaama ja kertoo poropoika Nikosta, joka lähtee etsimään Joulupukin lentoporona toimivaa isäänsä. Dvd:ltä löytyy extramateriaalina mm. Juliuksen joululaulu. Elokuvalle suunnitellaan jatkoa.


9.12 ilmestyy dvd-boksilla Star Wars: The Clone Wars -sarjan ensimmäinen kausi, eli 22 jaksoa. Jaksot on julkaistu myös neljällä erillisellä dvd:llä.

The Clone Warsin on Suomessa esittänyt MTV3 vuonna 2009. Sarja on valmistunut vuonna 2008. Samana vuonna oli myös Star Wars: The Clone Wars elokuvan ensi-ilta. Elokuva oli eräänlainen pilottijakso tv-sarjalle.


16.12 on vuorossa ruotsalainen piirroselokuva Viiru & Pesonen: Muisti pätkii. Se on neljäs Sven Nordqvistin hahmoista tehty elokuva ja valmistunut 2009.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Varokaa heikkoa jäätä

Suomalaisen lastenkirjailijan ja animaattorin Camilla Mickwitzin tekemä Jäävaroitus pala-animaatio esitettiin televisiossa ensi kerran huhtikuussa 1986.

Tietoiskun tarkoituksena on varoittaa katsojia petollisen heikoista jäistä, ja sitä on näytetty 13 vuoden ajan keväisin ja syksyisin yleensä Pikku Kakkosen yhteydessä. Varoituksessa esiintyvät hahmot ovat tuttuja Pikku Kakkosen tunnuksesta, jonka Mickwitz suunnitteli 1983.



Animaation musiikin ja äänet on tehnyt Jukka Siikavire. Moni katsoja on pitänyt pätkää ahdistavana ennemmin oudon äänimaailman, kuin nallen hädän takia. Jäistä pelastuneen Nallen kumeaääninen varotus "Varokaa heikkoa jäätä, mmm" viimeistelee kauhistuttavan kokemuksen. Siikavire on itse nallen äänenä.

Siikavire teki animaation äänet uudelleen vuonna 1996. Traumatisoituneet katsojat ovat uskoneet että äänet vaihdettiin juuri pelottavuuden takia, mutta oikeana syynä oli ääniraidan kuluminen.

Alkuperäinen pätkä kestää n.neljä minuuttia. Nykyään animaatiosta näytetään useimmiten lyhennettyä versiota.

On Jäävaroituksen näkeminen sitten traumaattinen kokemus tai ei, hoitaa se tärkeän tehtävänsä hyvin ja persoonallisesti.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Kadonneita kaupunkeja

Esittelen tälläkertaa animaatioelokuvia joissa etsitään legendaarisia kadonneita kaupunkeja tai sivilisaatioita.

Laputa, linna taivaalla on Hayao Miyazakin ohjaus vuodelta 1986. Tämä Studio Ghiblin elokuva on hiljattain julkaistu Suomessa dvd:llä.

Laputa on taivaalla pilvien lomassa leijuva linna, jonka suurinosa ihmisistä uskoo olevan vain legenda. Pazu-poika uskoo Laputan olevan totta, sillä hänen edesmennyt isänsä on nähnyt tuon lentävän linnakkeen. Kun taivaalta leijailee alas Sheeta niminen tyttö, jonka perässä ovat sekä hallitus että ilmarosvot alkaa Laputan olemassaolo vaikuttaa varmalta.

Selviää että Sheetalla on yhteys Laputaan, samoinkuin heitä armeijan kanssa jahtaavalla miehellä Muskalla. Sheetalla on kaulassaan sininen kristalli, jossa piilee mahtavia voimia. Se myös näyttää tien Laputaan.

Monien käänteiden jälkeen sekä Muska ja armeija että Pazu ja Sheeta ilmarosvojoukon mukana matkaavat kohti Laputaa. Laputa löytyy pyörremyrskyn silmästä. Kaupungissa ja linnassa ovat jäljellä enää robotit, niistäkin vain yksi toimii. Puut ovat vallanneet rakennukset, ja koko Laputa on juurien peitossa.

Laputaan liittyy aarteiden ja rikkauksien lisäksi myös salaisuuksia ja voimia joita ei voi antaa Muskan tietoon. Pazulla ja Sheetalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin turvautua taikaan, joka tuhoaa Laputan. Muska kuolee, mutta Pazu ja Sheeta selviävät. Myös ilmarosvot pääsevät pois tuhoutuvasta Laputasta ja he ovat saaneet mukaansa myös osan sen aarteista.


Laputa on tuttu Jonathan Swiftin tarinoista Gulliverin matkoista. Siinä Laputa on taivalla leijuva saari. Gulliver myös mainitaan tässä elokuvassa.

Myös Gulliverin matkoista on tehty animaatioelokuva. Gulliverin matkat on valmistunut vuonna 1939 ja siinä Gulliver päätyy Lilliputtien maahan.



Disney tarttui Laputan tyyliseen aiheseen 2002. Robert Louis Stevenson tarina aarresaaresta siirrettiin avaruuteen, ja nimeksi vaihtui Aarreplaneetta.

Aarreplaneetta on Laputan tavoin useimpien mielestä vain satua. Nuori Jim Hawkins saa kuitenkin sattuman kautta käsiinsä kartan, joka johtaa Aarreplaneetalle. Jim ja hänen vanha tuttavansa Doppler hankkivat aluksen ja miehistön ja lähtevät kohti Aarreplaneettaa. Jimiä on varoitettu kyporgista kartan saannin yhdeydessä, mutta hänelle ja aluksen kyporgikokille syntyy lähes isä-poikasuhde.

Kun alus saapuu Aarreplaneetalle nousee miehistö kokin, John Silverin johdolla kapinaan. Kartasta käydään kamppalua, sillä se kertoo planeetan sijainnin lisäksi myös aarteen paikan. Planeetalta löytyy yksinäinen robotti, jonka muistissa on aukkoja. Jim saa robotin muistin palautettua, ja selviää että planeetta tuhoutuu samalla kuin aarre löytyy. Silver joutuu tilanteeseen, jossa hänen on pelastettava joko Jim tai aarteet. Hän valitsee Jimin.

Tämäkin tarina päättyy onnellisesti ja joukko pelastuu planeetalta ennen sen tuhoa. Jimin ja Silverin välit tasoittuvat kun Jim päästää Silverin karkaamaan.



Aarreplaneetassa on useita samankaltaisuuksia Laputan kanssa. Molemmat kadonneet kaupungit sijaitsevat taivaalla eikä kummassakaan ole enää ihmisiä, vain yksinäinen robotti. Molemmista tarinoista löytyy myös ilmarosvoja, ja sekä Aarreplaneetan Silver että Laputan ilmarosvot Dolan johdolla osoittavat myös hyviä puolia. Molemmissa tarinoissa etsitään myös aarretta ja sekä Laputa että Aarreplaneetta tuhoutuvat.

Vuotta ennen Aarreplaneetta Disneyllä etsittiin Atlantista. 2001 valmistuneen Atlantis, kadonnut kaupunki elokuvan pääosassa on niinikään nuorukainen, tälläkertaa Milo. Milon haaveena on löytää kadonnut Atlantiksen kaupunki, mutta tiedeakatemia ei ole halukas rahoittamaan retkikuntaa.

Milo saa apua isoisänsä vanhalta ystävältä joka toimittaa Milolle tämän jo edesmenneen isoisän Milolle tarkoittaman kirjan, joka on kirjoitettu muinaiskielellä. Milo uskoo kirjan johdattavan Atlantikseen.

Matkalle lähtee Milon lisäksi sekalainen retkikunta ja he tosiaan löytävät Atlantiksen. Tämä kadonnut valtakunta ei ole tyhjillään. Milo tutustuu Atlantiksen hallitsijan tyttäreen Kidaan, joka esittelee Milolle Atlantista. Atlantiksen asukkaat ovat unohtaneet luku- ja kirjoitustaidon ja Milo lukee Kidalle seinäkirjoituksia.

Yhdessä kirjoituksessa kerrotaan Atlantiksen sydämestä, voimalähteesä joka suojelee kaupunkia ja sen asukkaita. Sydän kiinnostaa myös Milon retkikunnan miehistöä, joka nousee kapinaan ja pakottaa Milon ja Kidan paljastamaan sydämen olinpaikka.

Seuraa kamppailu jossa osa retkikunnasta siirtyy takaisin Milon ja Atlantiksen puolelle ja lopulta Atlantis ja sen asukkaat pelastuvat. Milo päättää jäädä asumaan kadonneeseen kaupunkiin muiden palatessa kotiin.


Myös Atlantiksessa ja Laputassa on samoja elementtejä. Molempien voima on sinisessä kristallissa. Tuntuu että Atlantiksesta on otettu vaikutteita myös Aarreplaneettaan. Molemmissa miehistö ahneuksissaan kääntyy retkikuntaa vastaan.

´

Myös DreamWorks on käsitellyt kadonneen kaupungin -teemaa. Aihe on ollut suosittu 2000-luvun alussa, Tie El Doradoon on valmistunut vuonna 2000, siis hieman Disney tulkintoja aiemmin.

Tämän elokuvan sankareina on kaksi miestä, Tulio ja Miguel, jotka saavat noppapelissä huijattuaan haltuunsa kartan joka johdattaa kultaiseen El Doradon kaupunkiin. Huijaus paljastuu, mutta miesten onnistuu paeta. He päätyvät salamatkustajiksi löytöretkeilijä Cortésin laivalle. Kun heidät huomataan laivalle joutuvat he pakenemaan uudelleen, mutta löytävät perille El Doradoon, jonka asukkaat pitävät heitä jumalina. Miehet pelastavat nuoren naisen nimeltä Chel, joka ymmärtää ettei kaksikko ole jumalia. Chel sopii Tulion ja Miguelin kanssa pitävänsä salaisuuden, jos nämä vievät hänet mukanaan pois kaupungista.

Tulion ja Chellin välille kehittyy romanssi ja Miguel alkaa pitää El Doradosta niin paljon ettei välttämättä haluaisi lähteä sieltä. Poppamies Tzekel-Kan epäilee miesten jumalallista alkuperää ja havittelee koko kaupungin johtajuutta. Tzekel-Kan hyökkää Miguelia ja Tuliota vastaan herättämällä kivisen jaguaarin henkiin, mutta häviää taistelun.

El Doradon ulkopuolella Tzekel-Kan tapaa Cortésin joka on seurannut Miguelia ja Tuliota. Tzekel-Kan lähtee johdattamaan häntä häntä kohti kaupunkia. Tieto heidän tulostaan saavuttaa Miguelin ja Tulion, jotka päättävät pelastaa El Doradon. Miguel oli tarkoitus jäädä kaupunkiin, Chelin ja Tulion taas lähteä pois jokea pitkin mukanaan kaupungin kultaa, jota asukkaat jumalille olivat uhranneet. Lopulta myös Miguel seilaa jokea, tie El Doradoon umpeutuu ja kaupunki pelastuu valloittajilta. Kolmikko säilyttää henkestä, mutta menettää kullan.



Tie El Doradoon poikkeaa edellä mainituista elokuvista sillä, että sen päähenkilöiden motivaatio kadonneen kaupungin löytymiseen on aarteet ja rikastuminen, kun muissa kolmessa elokuvassa rikkauksia etsivät pahikset.

El Doradon päähenkilöt ovat selkeästi vanhempia kuin muissa elokuvissa, Laputan Pazu ja Sheeta ovat vielä lähes lapsia, Milo ja Jim nuorukaisia. El Dorado on ainoa kadonneista kaupungeista jonne menetetään mahdollisuus palata, mutta itse kaupunki ei tuhoudu.

Animaatioelokuvissa uusiin maailmoihin joudutaan useammin sattuman kautta ja päähenkilöiden tahtomatta, kuin niitä vartavasten etsien. Näiden ihmemaiden esittelyyn ryhdytään kuitenkin toisella kertaa.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Karhuklassikko Jaki ja Nuka

Vuosina 1984 ja 1986 Suomessa Ylen toimesta esitetty piirrossarja Jaki, vuoriston karhu on painunut mieleen monille jotka sen lapsuudessaan ovat nähneet.



Sarja kertoo kahdesta karhunpennusta, Jakista ja Nukasta, jotka jäävät orvoiksi. Isänsä Kellianin kanssa kahdestaan asuva intiaanipoika Senda alkaa huolehtia pennuista ystävänsä Olgan kanssa. Sekä Sendan että Olgan isillä on osuutta Jakin ja Nukan emon, Hirmun kuolemaan, ja myös he auttavat pentuja.


Sarja on vuodelta 1977, ja se perustuu Ernest Thompson Setonin kirjaan Monarch: The Big Bear of Tallac. Animaatio on japanilaisen Nippon Animationin tekemä. Suomessa on nähty monia muitakin tämän studion tv-sarjoja, esimerkiksi Pörri Orava (tai Oravan seikkailut), joka myöskin pohjautuu Setonin tarinaan.


Jaksoja on yhteensä 26, mutta Suomessa on ilmeisesti näytetty vain 13 osaa. Sarja oli dubattu suomeksi ja siinä näyttelivät mm. Lars Svedberg ja Aila Svedberg. Dvd- tai videojulkaisuja ei suomeksi ole.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Uusi sarja: Timppa



Pikku Kakkosessa alkaa maanantaina 23.11.2009 uusi sarja nimeltä Timppa.

Timppa on pieni lammas, joka on tottunut olemaan lampolan ainoa karitsa ja saamaan tahtonsa läpi. Timppa joutuu uusien haasteiden eteen, kun hän menee päivähoitoon muiden eläinpienokaisten kanssa.


Sarjan alkuperäinen nimi on Timmy Time ja se on Englantilaisen Aardman Animationsin tekemä vaha-animaatio. Sarjaa on alettu näyttää 2009, ja ensimmäinen kausi sisältää 26 kymmenminuuttista jaksoa.

Timppa on tullut tutuksi Aardmanin toisesta sarjasta, Shaun the Sheep eli Late Lampaasta. Siinä hän seikkailee osana lampolan väkeä. Sarjan päätähti Late taas nähtiin ensi kerran studion tunnetuimpien hahmojen Wallacen ja Gromitin kanssa lyhytelokuvassa A Close Shave. Late Lammasta on Suomessa näytetty vuodesta 2007.


Timppa on suunnattu alle kouluikäisille, mutta Aardmanin tuttu tyyli ja huumori ovat tässäkin sarjassa läsnä. Vaikka ohjelma on lapsille suunnattu, se ei aliarvio kohderyhmää esimerkiksi liialla yksinkertaisuudella tai toistamisella. Animaatio on yhtä laadukas kuin Aardmanin varttuneemmille katsojille suunnatut sarjat.

Sarjassa ei ole kertojaa tai dialogia, mikä on tuttua myös Late Lampaasta. Tämä ei missään tapauksessa häiritse tarinankerrontaa, vaan huolellisesti animoidut ja persoonalliset hahmot saavat sanoman perille hyvin myös eläintenkielellä.

Vaha-animaatioita ei enää tietokoneaikana liikaa tehdä. Timppaan on panostettu kaikilla osa-alueilla ja se on kerrankin todella laadukas lastenohjelma.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Maa aikojen alussa

Maa aikojen alussa on varmaan monille tuttu elokuvasarjana, jonka jatko-osat eivät tunnu loppuvan koskaan. Pienet dinosaurukset ovatkin seikkailleet jo kolmessatoista elokuvassa vuoteen 2007 mennessä. Samana vuonna aloitettiin myös tv-sarjan esittäminen. Sitä on tehty 26 osaa, jotka on Suomessa julkaistu dvd:llä.


Aivan ensimmäinen Maa aikojen alussa -elokuva on jatko-osia ja tv-sarjaa huomattavasti laadukkaampi. Sitä olivat tuottamassa mm. George Lucas ja Steven Spielberg.

Ohjauksesta vastasi Don Bluth. Ennen oman studionsa perustamista hän työskenteli animaattorina Disneyllä. Bluthin ensimmäinen pitkä elokuva oli Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa (The Secret of NIMH) vuonna 1982. Muita hänen ohjauksiaan ovat mm. Fievel matkalla Amerikkaan (1986) ja Anastasia (1997).



Juoni
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat dinosaurusten aikaan. Kasvinsyöjät elävät vaikeita aikoja, koska ruoka on loppumassa. Kaikki lähtevät vaeltamaan kohti Suurta Laaksoa, jossa ruoan pitäisi riittää kaikille.

Päähenkilö on pitkäkaula Pikkutassu, joka tekee matkaa äitinsä ja isovanhempiensa kanssa. Kasvinsyöjien perässä vaanivat kuitenkin pedot. Pikkutassun äiti kuolee suojellessaan lastaan terävähampaalta. Samaan aikaan tapahtuu maanjäristys joka hajottaa useat dinosauruslaumat ja perhekunnat.

Pikkutassu jää yksin, mutta muistaa äidiltä saamansa ohjeet Suuren laakson löytämiseksi. Hän tapaa neljä muuta yksinäistä dinosauruslasta. Pikkutassu, Alli, Sera, Petri ja Piikki lähtevät matkalle yhdessä, vaikka eri lajit eivät yleensä ole toistensa kanssa tekemisissä.

Terävähammas saalistaa ja joukon yhteishenki rakoilee mutta lopulta Suuri laakso ja kadonneet perheenjäsenet löytyvät.


Elokuvasta leikattiin pois useita jo valmiiksi animoituja kohtauksia, koska niitä pidettiin liian pelottavina. Ohjaaja Don Bluth ei ollut tähän tyytyväinen, mutta ei voinut asialle mitään. Myös Pikkutassun äidin kuolema oli suunnitelmissa poistaa, mutta juonen kannalta se oli liian oleellinen kohtaus. Tarinaan kuitenkin lisättiin vanha dinosaurus, jonka Pikkutassu kohtaa ja jonka opetukset rakkaiden menettämisestä lievensivät sekä Pikkutassun että katsojien ahdistusta.

Teemakappaleen esitti Diana Ross, mutta se kuullaan vasta lopputeksteissä. Elokuvan aikana ei ole lauluja. Hahmot alkavat esittää laulunumeroita vasta jatko-osissa.


Suomen ensi-ilta oli joulukuussa 1989. Maa aikojen alussa on julkaistu vhs:llä ja dvd:llä ja dubattu suomeksi.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Uusi Muumielokuva tulossa 2010

Muumi ja vaarallinen juhannus saa jatkoa vuonna 2010 ensi-iltaan tulevasta Muumi ja punainen pyrstötähti elokuvasta.

Näiden Muumi-elokuvien takana on suomalainen Filmkompaniet. Elokuvat on koottu Puolalaisen Se-Ma-For studion 1977–1982 tekemästä Muumien maailma (Opowiadania Muminków) tv-sarjasta.


Filmkompaniet osti oikeudet tv-sarjaan vuonna 2007 ja uudisti käsikirjoituksen muuttamalla alkuperäisen kertojan tilalle hahmojen dialogin. Sarja myös restauroitiin. Muumien maailmaa esitettiin Sub Juniorilla ja Mtv3:lla. Sarja dubattiin sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tove Janssonin Vaarallinen juhannus-kirjaan perustuvat jaksot koottiin elokuvaksi 2008, ja seuraavaksi teattereissa nähdään Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan tapahtumat.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Veikeä vahapingviini Pingu


Pingu on pingviinipoikanen, joka asuu iglussa yhdessä äitinsä, postimies isänsä ja pikkusiskonsa Pingan kanssa. Pingu on vilkas ja kujeileva, ja joutuu usein hankaluuksiin. Hänen paras ystävänsä on veikeä pikku hylje, Robby.

Otmar Gutmann (1937-1993) ja Harald Muecke loivat Pingun 1984, tosin aluksi pingviiniä kutsuttiin Hugoksi. Pingu animaatioiden tekeminen aloitettiin Sveitsissä vuonna 1986. Gutmann toimi ohjaana ja animaattorina, käsikirjoitukset laati Silvio Mazzola. Jaksot ovat viiden minuutin mittaisia. Sveitsissä jaksoja tehtiin 104 vuoteen 1998 asti. 1997 ilmeistyi 20 minuutin mittainen erikoisjakso Pingu at the Wedding Party.

Alkuperäinen tunnari:


Pingu on toteutettu vaha-animaationa ja tätä hyödynnetään sarjassa luovasti ja hauskasti. Hahmot saattavat venyä tai litistyä tilanteen mukaan.

Hahmot puhuvat pingviinikieltä. Pingu tunnetaan erityisesti "Nuut Nuut" -huudahduksesta. Sarjaa ei ole tarvinnut dubata tai tekstittää kun sitä on esitetty ulkomailla, pingviinien puhe aukeaa samalla tavoin kaikille. Sarjan alkuperäinen ääninäyttelijä oli Carlo Bonomi. Hän näytteli kaikkia hahmoja ja veti roolinsa ilman käsikirjoituksia. Pingun jälkeen hän on esiintynyt esimerkiksi tietokonepeli Sporessa (2008).


David Hasselhoff julkaisi 1989 Pingu Dance kappaleen, jossa on mukana pingviinien ääniä tv-sarjasta. Kappale julkaistiin vain Sveitsissä. Siitä on kuitenkin otettu pätkiä Pingun uuteen tunnariin, joka on nähty myös Suomessa.



Vuonna 2001 Englantilainen HiT Entertainment osti Pingun oikeudet ja kaikki sarjan jaksot. Seuraavana vuonna osa vanhoista jaksoista tehtiin uudelleen. Ääninäyttelijänä oli tuttu Carlo Bonomi. Nykyään näistä jaksoista levitetään vain uutta versiota. Vuonna 2004 tehtiin 52 kokonaan uutta Pingu jaksoa. Bonomi korvattiin uusilla ääninäyttelijöillä.

Suomessa Pingua on näyttänyt Yle, mm. Pikku Kakkosessa ja FST:n Buuklubbenissa. Sarja on ilmestynyt useilla videoilla ja dvd:eillä, mutta kaiken kattavaa Dvd-boksia tai varmasti alkuperäisiä Pingu-jaksoja on hankala löytää. Pingusta on saatavilla myös monenlaisia oheistuotteita.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Bellevillen kolmoset

Ranskalaisen Sylvain Chometin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva Les Triplettes de Belleville ilmestyi 2003. Sitä on tehty Ranskassa, Belgiassa, Kanadassa ja Iso-Britanniassa.



Juoni:
Champion on pieni poika joka asuu Mummonsa kanssa. Apaattinen poika ei tunnu innostuvan mistään, ennenkuin mummo hankkii hänelle kolmipyörän. Championista kasvaa kilpapyöräilijä ja mummo treenaa häntä. Lopulta koittaa Ranskan ympäriajo, joihin Champion osallistuu.

Mafialla on pyöräilijöille omat käyttötarkoituksensa, ja Champion siepataan kesken kilpailun. Mummo ja Bruno-koira lähtevät pelastamaan poikaa valtameren takaa. He tapaavat Bellevillen kolmoset, entiset kabaree-tähdet jotka viettävät nyt eläkepäiviä sammakoita paistellen.


Elokuvassa on hyvin vähän repliikkejä, se luottaa musiikkiin, äänitehosteisiin ja visuaalisuuteen. Hahmot ovat realistisen rumia ja karikatyyrimäisiä ja ne pystyvät loistavasti kertomaan tarinaa ilman puhetta, ilmeitä ja eleitä käyttäen.

Elokuva on käsinpiirretty (toki tietokonetehostettu) ja sen ilme on nostalginen. Juoni etenee rauhalliseen tahtiin ja elokuvassa on paljon tunnelmallisia hetkiä. Se ei naurata kuoliaaksi, se ei liikuta itkuun, mutta sen persoonalliset hahmot ja outo maailma pitävät mielenkiinnon yllä.


Bellevillen kolmoset on Chometin ensimmäinen pitkä elokuva. Hänen seuraava animaationsa on nimeltään The Illusionist (Silmänkääntäjä/Taikuri) ja sen on määrä valmistua 2009. Kyseessä on mykkäelokuva jossa esiintyy jo edesmennyt Jacques Tati. Hän on myös kirjoittanut tarinan, mutta ei ehtinyt tehdä siitä elokuvaa itse.

Yle on esittänyt Bellevillen kolmoset vuonna 2007 ja se on julkaistu Suomessa myös dvd:llä.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Kaukametsän pakolaiset

Englantilaisen Colin Dannin kirjasarjaan perustuva Kaukametsän pakolaiset (The Animals of Farthing Wood) piirrossarja on tehty 1992-1993 Ranskassa ja Englannissa. Euroopan yleisradiounioni halusi esitettäväksi laadukkaan eurooppalaisen piirrosarjan ja samalla tukea eurooppalaista animaatiota.

Sarjassa on kolme tuotantokautta, jossa kussakin on 13 jaksoa. Tässä tekstissä keskitytään ensimmäiseen kauteen. Se perustuu sarjan ainoaan suomennettuun kirjaan, joka on myös nimeltään Kaukametsän pakolaiset.



Tarina alkaa kun ihmiset ryhtyvät tuhoamaan Kaukametsää. Siellä asuvien eläinten ei auta muu kuin lähteä etsimään uutta kotipaikkaa. Sammakko Konna kertoo Valkopeuran puistosta, ja ehdottaa muuttoa sinne. Pieni poika nappasi kerran Konnan kiinni, mutta tämä pääsi pakoon ja palasi Kaukametsään. Matkallaan hän näki luonnonsuojelualueen. Jotkut eläimet epäilevät Konnan kertomusta ja hänen kykyään muistaa tie puistoon.

Eläimet lähtevät kuitenkin matkaan ja valitsevat johtajakseen Ketun. He tekevät myös sopimuksen, ettei ketään vahingoiteta matkalla. Onhan mukana sekä petoja että näiden saaliseläimiä.


Mukana on kattava joukko metsäneläimiä. Mäyrä on vanha ja viisas. Myyrä on Mäyrän läheinen ystävä ja matkaa tämän selässä. Haukka ja Pöllö ovat tähystäjiä. Hiirillä, Peltomyyrillä ja päästäisillä on vaikeuksia pysyä joukon mukana. Kärppä osaa ärsyttää muita. Kyykäärmeellä on vaikeuksia pysyä sopimuksessa olla vahingoittamatta muita matkalaisia. Kanit ovat arkoja ja pelokkaita, vaikka yrittävät hokea toisilleen lausetta "pelko pois." Mukana on myös jänispari ja kaksi oravaa.


Vesiliskot eivät jaksa matkantekoa ja ne jättävät matkan kesken. Fasaanit kokevat kovan kohtalon, ne ammutaan. Siilien käy myös huonosti. Ne eivät voi mitään vaistolleen käpertyä kerälle vaaran uhatessa, ja niiden hermot pettävät tien ylityksessä. Molemmat siilit jäävät auton alle. Hiiret saavat poikasia kesken matkan, mutta Lintu (ilmeisesti Lepinkäinen) saa ne saaliiksi ja lävistää hiirenpoikaset piikkipensaaseen.

Sarjassa käsitellään siis eläiten elämää turhia siloittelematta. Ainakin hiirenpoikasten kohtalo on raaka ja Siilien taistelu vaistojaan vastaan esitetään aika piinaavasti. Sellaista elämä kuitenkin on, ja juuri realistinen ja turhia kaunistelematon tyyli monia sarjassa viehättääkin.


Matkalla eläimet kohtaavat siis monia vaaroja ja ongelmia. Niitä uhkaavat metsäpalo, metsästäjät ja liikenne. Eläinten on ylitettävä joki ja moottoritie ja kuljettava läpi kaupungin. Ne kärsivät nälkää ja saapuvat pellolle joka onkin myrkytetty.

Joukkoon liittyy myös lisää eläimiä. Haikara Viheltäjä on saanut luodin reiän siipeensä ja sen lentäessä siivestä kuuluu vihellys. Kettu joutuu eroon muista ja kohtaa naarasketun. Yhdessä he palaavat muiden matkalaisten joukkoon.

Kauden viimeisessä jaksossa matkalaiset saavuttavat vihdoin päämääränsä Valkopeuran puiston.



Tässä lista jaksojen englanninkielisistä nimistä:
1. The Wood In Danger
2. The Journey Begins
3. Through Fire And Water
4. False Haven
5. Snare For The Unwary
6. Who Shall Wear The Crown?
7. New Friends, Old Enemies
8. Friends In Need
9. Whistler's Quarry
10. Between Two Evils
11. A Deathly Calm
12. Pandemonium
13. So Near And Yet So Far


Kaksi seuraavaa kautta (eli jaksot 14-39) kertovat eläinten elämästä Valkopeuran puistossa, mikä ei sujukaan ongelmitta. Sarjaan tulee useita uusia hahmoja, mm. Ketun pennut.


Kaukametsän pakolaisia ei ole julkaistu Suomessa videolla eikä dvd:llä. Sitä ei ole julkaistu dvd:llä myöskään Englannissa, mutta Ranskassa ja Saksassa julkaistiin ensimmäinen kausi dvd-boksina 2009.

Sekä Yle että FST ovat näyttäneet sarjaa, mutta uusinnasta ei ole toiveista huolimatta tietoa. Tuntuu omituiselta että sarjaa ei ole aikoihin uusittu, sillä Yle on ollut mukana rahoittamassa sitä. Suomidubissa olivat mukana mm.Eija Ahvo ja Erkki Saarela.

Sarja kyllä ansaitsisi kunnon dvd-julkaisun, se on laadukasti tehty, mielenkiintoinen ja jännittävä, liikuttava ja koskettava. Se myös näyttää eläinten elämää ja vaikeuksia realistisemmalla otteella kuin moni muu piirretty.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Todellinen klassikko


Lumikki ja seitsemän kääpiötä julkaistiin äskettäin toistamiseen dvd:llä ja ensi kertaa blu-ray:llä. Elokuvaa alettiin tehdä noin 75 vuotta sitten, mutta sitä katsoessa kunnioitettava ikä ei juurikaan tule mieleen.

Elokuva on ensimmäinen Disneyklassikko, mutta ei ensimmäinen pitkä animaatioelokuva. Se tosin oli huikeasti edellä aikaansa, eivätkä aiemmat animaatioelokuvat tai muiden studioiden jopa vuosia myöhemmin valmistuneet elokuvat pääse Lumikin tasolle. Eivät edes kaikki Disneyn myöhemmät klassikot.


Walt Disney valitsi ensimmäisen pitkän elokuvansa aiheeksi Grimmin veljesten sadun Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä koska siitä löytyi paljon kiinnostavia elementtejä, sympaattiset ja hauskat kääpiöt, Lumikki, prinssi ja romantiikkaa. Hän oli nähnyt viisitoistavuotiaana Lumikin filmiversion joka oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Myös se oli tärkeä syy valita elokuvan aiheeksi juuri Lumikki.

Vaikka Walt Disney sai studionsa henkilökunnan innostumaan uudesta ja ennennäkemättömästä projektista, jopa studion sisällä ajatusta pitkästä animaatiosta epäiltiin. Jopa Walt Disney itse pohti haluaisiko yleisö nähdä kokoillan piirrettyä. Jotkin teatterit olivat näyttäneet Disneyn lyhytelokuvia toisiinsa liitettyinä sarjoina, mutta Disneyltä toivottiin ettei näitä sarjoja enää esitettäisi. Ihmisille voisi tulla vaikutelma että kokoillanpiirretty olisi samanlainen katkelmien sarja. Toisaalta kiinnostus näitä kokoelmia kohtaan puhui sen puolesta että yleisö sulattaisi piirrettyjä myös pitkän elokuvan muodossa.


Tarinan hahmottelu alkoi keväällä 1934. Tarinasta oli monia versioita, yhdessä Kuningatar vangitsi prinssin, toisessa yrittää tappaa Lumikin kolmella eri tavalla. Walt Disney korjaili käsikirjoitusta ja hioi yksityiskohtia, ja lopullinen käsikirjoitus on erittäin lähellä hänen mielikuviaan.

Walt Disneyn halu tehdä Lumikista täydellinen viivästytti alkuperäistä aikataulua pahasti. Myös budjetti meni uusiksi. Elokuvan animointi alkoi vasta vuonna 1936.


Ihmishahmot olivat elokuvan suurin visuaalinen haaste. Lyhytelokuviin tehdyt ihmiset olivat olleet pettymyksiä, ja studiolla olikin mielluummin keskitytty eläinhahmoihin koska niissä se oli vahvoilla. Jo Lumikin hahmottelussa oli vaikeuksia, oliko hän viaton tyttö vai aikuinen ja naisellinen? Olisiko tyyli realistinen vai kuvitteellisempi?

Grimmin sadussa kääpiöillä ei ollut nimiä. Disneyllä kehiteltiin sellaisiakin vaihtoehtoja kuin Räyhä, Kurja, Ylpistelijä ja Nyyhky. Nimilistaa työstettiin melkein kaksi vuotta. Lopulta kääpiöt nimettiin Jöröksi, Lystikkääksi, Viisaaksi, Ujoksi, Vilkkaaksi, Nuhanenäksi ja Uneliaaksi.


Walt Disney halusi elokuvaan syvyyttä ja realismia. Se vaati lyhytfilmien rohkeista ja karkeista väreistä poikkeavaa väritystä, hillitympiä ja maanläheisempiä sävyjä. Lumikin tyyli oli aivan uudenlaista animaatiossa, maaluksellinen ja pehmeä.

Myös taustojen piti olla runsaita ja yksityiskohtaisia jotta kuvaan tulisi syvyyttä ja elokuvasta tulisi realistisempi. Syvyysvaikutelman lisäämiseksi Disneyn studiolla kehiteltiin monitasokamera. Sitä käytettiin ensikertaa lyhytelokuvassa Vanha Mylly, mutta Walt Disneyn päämääränä oli käyttää kameraa Lumikissa, jolloin siitä tulisi vielä realistisempi.

Studiolla työskennellyt Albert Hunter luonnosteli Lumikkia, maisemia, Kääpiöiden mökkiä ja sen sisustusta ja hän oli jonkinlainen elokuvan visuaalinen johtaja. Hän suunnitteli elokuvan yleisilmeen jossa on vaikutteita eurooppalaisesta kuvitustaiteesta.


Lumikki oli tarkoitus julkaista jouluna 1937. Vuosien hidastelun ja miettimisen takia oltiin tilanteessa, jossa lähes koko elokuvan animointiin oli aikaa alle kymmenen kuukautta. Animaattoreilla oli valtavat paineet. Tuotantoa oli vauhditettava ja Studiolla työskenneltiin kahdeksan tunnin vuoroissa vuorokauden ympäri.

Elokuvan kohtauksia oli kuvattu näyttelijöiden voimin, jotta animaattorit saisivat mallia siihen millaiset liikkeet tai käytös hahmoille sopisi. Walt Disney ei kuitenkaan halunnut että filmejä kopioitaisiin suoraan, niitä piti käyttää vain inspiraationa. Kiireen ja paineiden lisääntyessä tästä oli kuitenkin tingittävä ja osa hahmoista rotoskoopattiin, eli piirrettiin näyttelijöiden ääriviivojen pohjalta. Toisista tämä tuntui huijaukselta, mutta se myös osoitti miten vaikeaa ja työlästä realistisen ihmishahmon animointi oli.


Pelko siitä ettei yleisö jaksaisi katsoa pitkää piirroselokuvaa tai liikuttuisivatko he piirroshahmojen kohtaloista, osoittautui turhaksi. Lumikki ja Seitsemän kääpiöitä oli yleisö- ja arvostelumenestys. Se oli myös rahalla mitattuna siihen asti menestyneinen amerikkalainen elokuva.

Walt Disney sai elokuvasta erikoisoscarin, yhden ison ja seitsemän pientä patsasta. Nuo patsaat olivat esillä Tennispalatsissa keväällä 2009 näyttelyssä Walt Disney ja Euroopan taide.


Lumikki ja Seitsemän kääpiötä käynnisti animaatiossa uuden aikakauden.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Tove Janssonin kuvakirjat animaatioina.

Tove Janssonin Muumeista on tehty useita animaatiosovituksia, ja vieläpä useissa eri maissa. Tosin Suomessa ei yhtäkään.

Muumiromaanien ja -sarjakuvien ohella myös Janssonin kaksi kuvakirjaa on animoitu.

Kuka lohduttaisi Nyytiä -animaatio on vuodelta 1979. Sen on ohjannut ruotsalainen Johan Hägelbäck. Animaatio kestää 23 minuuttia.

Kirjassa Nyytin tarina kerrotaan runomuodossa, ja animaatiossa se lauletaan. Musiikin on säveltänyt Peter Lundblad ja suomenkielisessä versiossa sen esittävät Severi Keskinen ja Iikka Keskinen.



Kuinkas sitten kävikään tehtiin myös Ruotsissa. Sen ohjaajana toimi Jaromir Weseley, joka oli animaattorina Kuka lohduttaisi Nyytiä-pätkässä. Animaatio on vuodelta 1993 ja se kestää 11 minuuttia.

Myös tämä tarina on kirjoitettu runomittaan, mutta animaatiossa sitä ei lauleta. Suomenkielisen version lukee Elina Salo, joka on näytellyt Pikku Myytä sekä Muumilaakson tarinoita animaatiossa, että Ruotsin television tuottamassa Mumintrollet tv-sarjassa. Ruotsinkielisen version lukee itse Tove Jansson.



Kumpikin animaatio noudattelee tarkasti Tove Janssonin kuvitusta ja herättää kirjat henkiin sulavasti ja niiden tyylille uskollisesti.

Animaatiot on julkaistu samalla dvd:llä.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Babar, norsujen kuningas

Ensimmäinen Jean de Brunhoffin Babar norsusta kertova kirja ilmestyi jo 1931. Babar syntyy viidakossa, mutta joutuu metsämiehen ahdistelemaksi ja päätyy kaupunkiin. Siellä hän tapaa vanhan rouvan, joka opastaa Babarin ihmisten tavoille. Palattuaan viidakkoon Babar julistetaan norsujen kuninkaaksi, ja hän rakentaa norsuille kaupungin.

Useissa sarjan jaksoista Babar kertoo lapsilleen tarinoita omasta nuoruudestaan. On kuitenkin myös jaksoja joissa Babar perheineen seikkailee "nykyhetkessä".



Babarilla ja hänen lapsuudenystävällään Celestellä on neljä lasta, Pom, Lore, Alexander ja Isabella. Isabellan syntymästä kerrotaan myös sarjassa. He asuvat Celesten kylän palatsissa. Myös Babarin neuvonantajat Kornelius ja Pompadour asuvat palatsissa. Celesten veli Arthur ja heidän apinaystävänsä Zephir [Sefir] ovat mukana useissa tarinoissa. Muita keskeisiä hahmoja ovat Sarvikuonomaan konsuli Rataxes, hänen vaimonsa rouva Rataxes, heidän poikansa Viktor ja Rataxeen neuvonantaja Pamir.



78-osainen piirrossarja tehtiin Kanadassa Nelvana-studion toimesta 1989–1991 ja 1994. Yksi jakso kestää n.25 minuuttia. Ensimmäisen kerran Babaria näytti Suomessa Yle 90-luvun alussa. Sarja on dubattu suomeksi nimekkäiden näyttelijöiden voimin.

Pekka Milonoff (Babar, Arthur)
Kati Outinen (Lore, Zephir, Pamir, Isabella)
Marja Packalén (Celeste, Pom)
Eero Aho (Pompadour)
Pekka Valkeejärvi (Kornelius)
Kari Hietalahti (Konsuli Rataxes)
Vieno Saaristo (Vanha rouva)




Sarjaa edelsi elokuva Babar ja Sarvikuonot (Le Triomphe de Babar/Babar the Movie). Elokuva on valmistunut 1989. Yle on esittänyt myös elokuvan 1990-luvulla ja ääninäyttelijät ovat samat kuin sarjassa. Elokuvaa ei ole julkaistu Suomessa dvd:llä.

Vuonna 1999 sama studio teki toisen Babar elokuvan. Se kertoo Babarin vaiheet kirjoille uskollisempaan tyyliin, ja ei ehkä siksi ole saavuttanut ensimmäisen elokuvan ja tv-sarjan suosiota. Tämä elokuva on julkaistu Suomessa nimellä Babar Elefanttien kuningas. Dvd:n kannessa on virheellisesti valmistumisvuotena 1989 eikä 1999.

Tv-sarjasta Suomessa on julkaistu dvd:llä 39 jaksoa. Dvd:t voi ostaa sekä erikseen (13 kpl) tai boksissa. Boksin mainostetaan sisältävän kaikki jaksot, mikä ei pidä paikkaansa.



Nelvana-studio on tekee nyt uutta Babar-sarjaa. Se on toteutettu tietokoneanimaationa ja päähenkilönä on Babarin pojanpoika Badou. Viimeistään keväällä 2011 sarjaa pitäisi olla valmiina 26 osaa.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Ponyo tahtoo olla ihminen

Hayao Miyazakin uusin elokuva Gake no ue no Ponyo saapui Suomeen Syyskuussa 2009. Japanin ensi-ilta taas oli jo vuotta aiemmin, kesällä 2008. Elokuva nousi nopeasti Japanin katsotuimmaksi. Musiikit on säveltänyt tälläkin kertaa Joe Hisaishi.



(Juonipaljastuksia)
Ponyo rantakalliolla kertoo meren rannalla asuvasta viisivuotiaasta Sosukesta, joka pelastaa kalan jonka nimeää Ponyoksi. Ponyo on meressä asuvan velhon, Fujimoton tytär. Isä ei haluaisi päästää tytärtään pinnalle, ihmisten saastuttamiin vesiin. Tavattuaan Sosuken Ponyo kuitenkin haluaa muuttua ihmiseksi. Nuolaistuaan pojan verta hän onnistuukin kasvattamaan itselleen jalat ja kädet ja palaa Sosuken luo tytöksi muuttuneena. Paluu tosin nostattaa hirmumyrskyn joka on hukuttaa alleen koko kaupungin.



Tarinaan on otettu vaikutteita H. C. Andersenin Pienestä merenneidosta, mutta lopputulos tuo mieleen ennemmin Miyazakin vanhan klassikon, Naapurini Totoron. Lapsihahmot ovat aitoja ja eläväisiä ja varsinkin Ponyon sympaattinen uteliaisuus tuo katsojallekin hyvän mielen. Pahishahmoja ei ole, eikä merikään ole lopulta niin uhkaava miltä se hetkittäin näyttää.

Kaikki Studio Ghiblin animaatiot ovat perinteisiä käsinpiirrettyjä. Vuodesta 1993 tietokoneita on käytetty apuna, mutta varsinaisia tietokoneanimaatioita Ghiblin ei voi sanoa tehneen. Ponyon kohdalla Miyazaki päätti olla käyttämättä tietokoneita lainkaan. Elokuva on siis piirretty kokonaan käsin, mikä on 2000-luvulla todella harvinaista. Ohjaajan omaa kädenjälkeä voi ihastella merikohtauksissa.

Elokuvan suomidubin on ohjannut Pekka Lehtosaari. Rooleissa ovat mm. Aada Kuoppa, Akira Takaki, Elena Leeve ja Ismo Alanko.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Tässä tulee Mikko Mallikas

Ruotsalaisen Gunilla Bergströmin ensimmäinen Alfons Åberg kuvakirja ilmestyi 1972. Mikko Mallikas on pikkupoika, joka asuu kerrostalossa kaksin isänsä kanssa. Tarinoissa kohdataan arkipäivän asioita ja ongelmia. Mikko on hyvin tavallinen poika ja häneen on helppo samaistua. Mikon ystäviä ovat Vikke, Milla ja näkymätön Mulperi.

PennFilm Studio siirsi hahmon animaatioon 1978. Ohjaajana toimi Per Åhlin, jonka muita Suomessa tuttuja teoksia ovat mm. Pikku kummitus Lapanen, elokuvat Mysteeri koirahotellissa, Retki Meloniaan ja Tuulihattu.

'
Musiikit on säveltänyt Georg Riedel.

Noin kymmenen minuutin animaatiopätkiä tehtiin kaikkiaan kuusitoista. Ne ovat:
Mikko Mallikas ja syntymäpäiväkutsut
Mikko Mallikas täyttää vuosia ja on kovin iloinen, sillä viikonloppuna vietetään syntymäpäiväjuhlia.
Tappelupukari Mikko Mallikas
Suutuspäissään Mikko lyö pienempää poikaa ja illalla alkaakin omatunto kolkuttaa.
Mikko Mallikas punoo juonia
Mikko Mallikasta ei huolita isompien poikien leikkeihin, mutta Mikkopa osaakin olla juonikas.
Mikko Mallikas ja Mulperi
Mikko ja Mulperi leikkivät salaa isän piipulla, vaikka se on ehdottomasti kielletty...
Mikko Mallikas ja Milla
Seitsenvuotias Mikko keikkuu mieluummin puussa kuin leikkii tyttöjen kanssa. Eihän tytöistä ole leikkikavereiksi, eihän?
Mikko Mallikas rakentaa helikopterin
Kun isä lukee lehteä, hän ei näe eikä kuule mitä ympärillä tapahtuu. Ja sehän sopii Mikko Mallikkaalle mainiosti...
Mikko Mallikas tulee iloiseksi
Joulun juhlien ja lahjojen jälkeen arki näyttää Mikko Mallikkaan silmissä tylsän harmaalta. Mutta eipä hätää, kyllä Mikko pian keksii taas hauskoja tempauksia.
Mikko Mallikas saa kaverin
Vaikka Mikolla on salainen ystävänsä, ei sekään aina auta. Onneksi uusiin kavereihin voi törmätä aivan yllättäen.
Mikko Mallikas panee töpinäksi
Pukeutuminen ja puuronsyönti kuuluvat aamuun, mutta Mikollapa on tärkeämpääkin touhuttavaa!
Pelkkiä solmuja
Kuinka mahtaa käydä, kun Mikko alkaa harjoitella solmuntekemistä oikein tosissaan...?
Mikko Mallikas isän apuri
Eräänä lauantaina isä on pulassa taloustöiden kanssa, joten Mikko päättää vähän auttaa.
Mikko Mallikas on oikukas
Isä on helisemässä, kun Mikko päättää, että nukkumaanmeno on kerta kaikkiaan kelju juttu.
Mikko Mallikas, pelkäätkö kummituksia?
Kyllähän Mikko tietää, ettei kummituksia ole muualla kuin saduissa – vai tietääkö?
Mikko Mallikas on rehellinen
Majan avain on kadoksissa, ja pihan lapset epäilevät Mikon kähveltäneen sen – jopa Milla on vihainen!
Mikko Mallikas on rohkea
Kumpi on oikeaa rohkeutta: tappeleminen ja rähinä vai niiden välttäminen?
Mikko Mallikas menee kouluun
Koulun aloittaminen on jännittävää ja vähän pelottavaakin. Myös Mikko on epäilyttävän huolellinen ja vaisu, ainakin aluksi...


Suomen televisiossa sarja alkoi 1982 nimellä Alfons Jokinen. Myöhemmin sarjan nimi vaihtui Mikko Mallikkaaksi ja sen kertojaksi Heikki Määttänen. Tällä suomennoksella sarja on julkaistu neljällä videolla ja dvd:llä.

torstai 5. marraskuuta 2009

Pörri oravan seikkailut



Pörri on orvoksi jäänyt oravanpoika, jonka kissa ottaa kasvatikseen. Tulipalon seurauksena he joutuvat eroon toisistaan, ja Pörrin on opeteltava elämään metsässä oravan elämää.

Uusille tavoille Pörriä opettaa oravatyttö Hopeinen, ja lopulta muutkin oravat hyväksyvät Pörrin joukkoonsa. Pörri ystävystyy lisäksi muiden oravien kauhuksi Pöllö-vaarin kanssa, ja tapaa toki muitakin metsäneläimiä.


Sarjan on tehnyt japanilainen Nippon animation vuonna 1979. Alkuperäinen nimi on Risu no bannâ ja se perustuu Ernest Thompson Setonin tarinoihin. Nippon animationin muita sarjoja ovat mm. Maija Mehiläinen, Matka maailman ympäri ja karhunpennuista kertova Jaki ja Nuka, joka myös perustuu Setonin tarinaan.

Jaksoja on 26. Sarja on paitsi hauska ja suloinen, myös todella liikuttava ja joskus myös surullinen. Tarinat vievät mukanaan, animaatio on onnistunutta ja hahmoissa riittää persoonallisuutta. Myös sarjan musiikkia kuuntelee mielellään.


Yle on näyttänyt sarjaa 90-luvulla nimellä Oravan seikkailut. Kertojana toimi Inkeri Wallenius. Juniori kanava alkoi näyttää sarjaa syksyllä 2009, ja on dubannut sen uudelleen. Osa hahmojen nimistä on muuttunut, mutta päähenkilö on edelleen Pörri. Sarjan nimenäkin on nyt Pörri Orava. Dvd:lle tämä mainio sarja ei valitettavasti ole Suomessa vielä päässyt.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Niko lentäjän poika saa jatkoa.

Suomen elokuvasäätiö on myöntänyt käsikirjoitustukea viime vuonna valmistuneen Niko -Lentäjän poika elokuvan jatko-osalle.


Niko -Lentäjän poika on Kari Juusosen ja Michael Hegnerin ohjaama tietokoneanimaatio, jonka ensi-ilta oli lokakuussa 2008. Elokuva on tehty yhteistyössä tanskalaisten, saksalaisten ja irlantilaisten kanssa. Sen ovat tuottaneet Animaker, Anima Vitae ja Cinemaker. Anima Vitaen tuotoksia ovat myös mm. Itse valtiaat ja Pasila.

Katsojia on riittänyt, sekä maailmalla että Suomessa. Elokuva on kerännyt palkintoja, mm.Jussi palkinnot parhaana elokuvana ja parhaana käsikirjoituksena. Hienoa että animaatiota ei väheksytty muiden kotimaisten elokuvien joukossa.

Elokuva on aloittanut uuden teatterikierroksen (Eikä se kaikkialla välttämättä poistunut ohjelmistosta ollenkaan?) ja dvd ilmestyy 2.12.2009.


On hienoa että Suomessa tehdään animaatioita ja erittäin hienoa että elokuvasäätiöltä saa niihin tukea. Mutta. Miksi jatko-osa? Kun ei ensimmäinenkään Niko-elokuva ollut tarinaltaan erityisen persoonallinen, mistä ihmeestä saadaan jatko-osaan mitään uutta? Suomessa riittää hienoja lastenkirjoja jotka mieluusti näkisi animaatioina, jos aiheen keksiminen tuottaa vaikeuksia.

Valitettavan usein jatko-osia tehdään ensisijaisesti rahan takia. Disney on onneksi laittanut (ainakin joksikin aikaa) jatko-osat pannaan, japanilainen Studio Ghibli ei ole niihin koskaan sortunut. (Poikkeuksena Naapurini Totoron 13 minuttia pitkä jatkopätkä, jota näytetään vain Ghiblin museossa.) On harmillista ettei elokuvien anneta levätä rauhassa tai katsojien pitää omia mielikuviaan jatkon suhteen. Pahimmassa tapauksessa jatko-osa haalistaa myös alkuperäisen tarinan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...