Animaatioblogi

Tämän blogin aiheena ovat animaatiot: uudet elokuvat, nostalgiset tv-sarjat, dvd-julkaisut, animaatioiden tekijät... kaikki animaatioihin liittyvä.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Muumien monet muodot

Lähes kaikki suomalaiset tuntevat muumit ja tietävät että muumien äiti on Tove Jansson. Janssonin ensimmäinen muumikirja julkaistiin vuonna 1945 ja kaikkiaan muumiromaaneja on yhdeksän. Kuvakirjoja Jansson teki kolme ja viimeinen muumikirja oli valokuvin kuvitettu Outo vieras Muumitalossa. Sarjakuvien julkaisu alkoi vuonna 1954. Lars Jansson, Toven veli, tuli mukaan ensin käsikirjoittajana ja siirtyi lopulta Toven tilalle piirtäjäksi. Animaatioita Janssonit eivät itse tehneet. Vaikka Tove teki puolisonsa kanssa muumihahmoista nukkeja ja pienoismallimaisemia, eivät nekään heränneet eloon animaation keinoin.


Muumianimaatioita on silti tehty, eri puolilla maailmaa. Jotkut versiot eivät tavoittaneet muumien henkeä tai edes ulkomuotoa niin hyvin kuin toiset ja kaikki muumianimaatiot eivät ole koskaan saapuneet Suomeen asti. Ja melko erikoista on ettei Suomessa ole tehty yhtään muumianimaatioita, näihin päiviin asti.

Die Muminfamilie (ja Strum im Mumintal)
Augsburger Puppenkiste, Länsi-Saksa 1959-1960

Ensimmäisenä muumianimaatioiden pariin ehdittiin Länsi-Saksassa. Kyseessä on televisio-ohjelma, jota tehtiin kaksi kuuden jakson sarjaa. Sarja on mustavalkoinen ja toteutettu nukkeanimaationa. Ensimmäiset kuusi jaksoa perustuvat Taikurin hattu -kirjaan ja seuraavat kuusi Vaaralliseen juhannukseen. Yhden jakson pituus on noin puoli tuntia, mikä tuntuu aika pitkältä. Muumit ja muut hahmot ovat hieman karun nököisiä, mutta tunnistettavia.


Tove Jansson no Tanoshii Mūmin Ikka
Tokyo Movie Shinsha, Mushi Productions, Japani 1969-1970

Ensimmäinen japanilainen muumisarja ei tunnetusti vastannut Tove Janssonin odotuksia. Muumit ovat ehkä ulkonäöltään tunnistettavissa, mutta käyttäytyvät melkoisen epämuumimaisesti. Edes Janssonin sarjakuvien välillä raisuksi yltyvä muumimeno ei selitä tämän sarjan tapahtumia. Muumien elämään myös lisättiin sinne kuulumattomia asioita, keveimpänä esimerkkinä autot. Piirrossarjaa kuitenkin tehtiin 65 jaksoa, vaikka studiokin vaihtui välissä. Ulkomaille sarjaa ei kuitenkaan myyty, vaikka se alunperin oli tavoitteena.


 
Shin Mūmin
Mushi Productions, Japani 1972

Ensimmäisen japanilaisen sarjan loppuun ohjannut Rintaro jatkoi muumien parissa pari vuotta myöhemmin ja tuloksena oli 52-osainen uusi muumisarja. Tässä sarjassa muumit ovat edellistä söpömpiä ja käyttäytyvätkin aiempaa paljon kiltimmin. Muumilaakson tarinoita on joskus nimitetty lällyiksi pastellimuumeiksi, mutta tämä sarja vie kyllä söpöilyssä voiton. Tätäkään sarjaa ei Japanin ulkopuolella nähty.

Mumi-troll i kometa
Soyuzmultfilm, Neuvostoliitto 1978

Seuraavaksi oman tulkintansa muumeista tekivät venäläiset. Muumipeikko ja pyrstötähti-kirjaan pohjautuvassa animaatiossa on kolme noin 20 minuutin mittaista osaa: Mumi-troll i drugie, Mumi-troll i kometa ja Mumi-troll i kometa: Put domo. Lyhytelokuvat on toteutettu nukkeanimaationa ja muumit ovat tunnistettavia muumeja.

Muumien maailma (Opowiadania Muminkow)
Se-Ma-For, Puola 1977-1982

Puolalainen Se-Ma-For ryhtyi muumianimaatioiden tekoon 1970-luvun lopulla. Persoonallisen näköinen stop-motion animaatio on oikeastaan nukke- ja pala-animaation yhdistelmä. Muumihahmot ovat kolmiulotteisia, mutta niiltä puuttuu selkä. Taustat ovat useissa tasoissa lasilevyillä. Sarjassa on 78 kymmenminuuttista jaksoa.

Tarinat ovat peräisin sekä kirjoista että sarjakuvista ja alkuperäisteoksille ollaan oltu hyvin uskollisia. Tove ja Lars saivat jopa käsikirjoitukset luettaviksiin ennen kuvauksia. Myös tunnelmaltaan sarja pääsee hyvin sisälle Muumilaaksoon. Sarjaa myytiin useisiin maihin ja sitä esitettiin myös Suomessa. Uuden tulemisen sarja on tehnyt 2000-luvulla kun sen oikeudet ostettiin Suomeen.

Kuka lohduttaisi Nyytiä? (Vem ska trösta knyttet?)
Svenska Filminstitutet, Ruotsi 1980

Johan Hägelbäckin ohjaama lyhytelokuva perustuu kuvakirjaan Kuka lohduttaisi Nyytiä? Animaatio seuraa Janssonin tarinaa ja kuvituksia hyvin uskollisesti. Kirjassa runomuotoon kirjoitettu tarina kerrotaan animaatioissa laulaen.

Mumi-dol
Sverdlovsktelefilm, Neuvostoliitto 1980-1983

Taikurin hattu -kirjaan perustuva pala-animaatio muodostuu kolmeasta osasta: Mumi-dol vse delo v shlyape, Mumi-dol leto v mumi-dole ja Mumi-dol v mumi-dol prihodit osen. Näissä animaatioissa hahmojen ulkomuoto on suunniteltu täysin uudelleen. Jaksojen kestot ovat 15-20 minuuttia. Animaatiot ohjasi Anatoly Aliashev.

Muumilaakson tarinoita (Tanoshii Mūmin Ikka)
Telescreen, Japani, 1990-1991

Muumilaakson tarinoiden jaksot 1-76 kuuluvat tähän sarjaan. Suomessa ensimmäinen ja toinen sarja on niputettu saman otsikon alle, vaikka niiden välillä on selkeä ero. "Uudet muumit" tai "uudet jaksot" nimitys on yleisessä käytössä. Suomessa ei ole esitetty kaikkia Muumilaakson tarinoiden jaksoja, vaan ensimmäistä sarjaa on tehty 78 jaksoa.

Jaksojen tarinat ammentavat aiheensa sekä kirjoista että sarjakuvista. Mukana on myös jaksoja ja jopa hahmoja joille ei löydy taustaa Janssonin tarinoista. 

Muumilaakson tarinoita (Tanoshii Mūmin ikka: Bōken Nikki)
Telescreen, Japani 1991-1992

Muumilaakson tarinoiden jaksot 77-101 kuuluvat uuteen muumi-sarjaan. Lisäksi yksi uuden sarjan jaksoista on jätetty esittämättä Suomessa. Näissä jaksoissa ei ole enää yhtään kirjoihin perustavaa tarinaa, mutta suuri osa perustuu Muumipeikko-sarjakuviin. Ensimmäisessä sarjassa muumiperhe ei poistunut muutamia saaria kauemmas kotilaaksostaan, mutta nyt muumeilla on käytössään sarjakuvista tuttu aikakone, joka kuljettaa heidät mm. villiin länteen ja Egyptiin. Sarjan japaninkielinen otsikko tarkoittaa seikkailupäiväkirjaa ja uudet jaksot tuntuvatkin perustuvan vanhempia jaksoja enemmän menoon ja meininkiin.

Sarjat eroavat toisistaan myös animaation osalta. Hahmot ja paikat näyttävät pitkälti samoilta, mutta uusissa jaksoissa hahmoilla on aiempaa rajumpia ilmeitä ja hahmojen taustoina vilahtaa värikkäitä tehosteruutuja, joita ei koskaan käytetty ensimmäisessä jaksoissa. Ensimmäinen sarja on animaatioltaan laadukkaampaa ja toisen sarjan budjetti jäikin ensimmäistä pienemmäksi.

Muumipeikko ja pyrstötähti (Moomin Tani no Suisei)
Telescreen, Japani 1992

Muumilaakson tarinoita -sarjojen lisäksi tehtiin pitkä elokuva. Aiheeksi sopii hyvin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirja joka sijoittuu aikaan ennen sarjassa käsiteltyjä tapahtumia. Muumipeikko tapaa elokuvassa ensimmäisen kerran niin Nuuskamuikkusen kuin Niiskuneidinkin. Näin elokuva syventää sarjaa ja eroaa siitä selvästi, eikä tunnu pelkältä pidennetyltä jaksolta.

Visuaalisesti elokuva jatkaa Muumilaakson tarinoiden tyyliä, paitsi väritykseltään. Elokuvan värisävyt ovat maanläheisempiä ja tummempia kuin sarjassa ja ne näyttävät sarjaa enemmän käsin väritetyiltä. Sarjan ja elokuvan välillä on eroja myös suomidubin roolituksessa.

Kuinkas sitten kävikään (Hur gick det sen?)
Svenska Filminstitutet, Ruotsi 1993

Jo aiemmin mainitussa Nyyti-animaatiossa mukana ollut Jaromir Weseley ohjasi kuvakirjaan Kuinkas sitten kävikään perustuvan lyhytelokuvan. Myös tämä animaatio näyttää siltä kuin Janssonin kuvat olisi herätetty sellaisenaan henkiin ja tarina on täsmälleen sama kuin kirjassa. Ruotsinkielisen version lukija toimiikin kirjailija itse.

Muumi ja vaarallinen juhannus
Se-Ma-For, Puola/Filmkompaniet, Suomi 2008

Suomessa on koostettu Muumien maailman -jaksoista kaksi elokuvaa. Vastaavia elokuva-koosteita on sarjasta tehty myös Puolassa. Suomessa kuvamateriaali restauroitiin ja elokuva on käsikirjoitettu, leikattu ja käännetty alusta asti, toki animaatiomateriaalin ehdoilla koska sitä ei ole tehty lisää sitten 80-luvun alun. Muumi ja vaarallinen juhannus perustuu tietysti kirjaan Vaarallinen juhannus.

Muumi ja punainen pyrstötähti
 Se-Ma-For, Puola/Filmkompaniet, Suomi 2010

Toinen Muumien maailma -elokuva perustuu Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjaan. Alkuperäinen animaatiohan on tavallista pala-animaatiota huomattavasti kolmiulotteisempi puolitettujen nukkehahmojen ja eri tasoille asetettujen taustojen ansiosta ja tämä hyödynnettiin elokuvan kohdalla tekemällä siitä myös 3D versio.

Moomins the Movie
Handle Productions, Suomi/Pictak, Ranska 2014
www.handleproductions.com

Tällä hetkellä tuotannossa on uusi muumielokuva. Piirroselokuvassa muumit lähtevät sarjakuvasta tutulle matkalle kohti Rivieraa. Elokuvan pitäisi sopia sekä aikuisille että lapsille.



Muumit on nähty televisiossa myös näyteltyinä. Ruotsissa on tehty 13-osainen sarja vuonna 1969 ja joulukalenteri vuonna 1973. Joitain muumi-ohjelmia on varmasi myös jäänyt tekemättä. On huhuttu että jopa Disneyllä oltaisiin joskus oltu kiinnostuneita muumien oikeuksista ja näin suosittujen tarinoiden perässä on varmasti ollut muitakin. Muumit on nähty jo piirrettyinä, nukkeina ja pala-animaationa, mutta ei vielä cgi-animaationa. 3D:n kohdalla muumit ovat kuitenkin olleet uraa uurtavia, sillä Muumi ja punainen pyrstötähti oli ensimmäinen Pohjoismaissa tehty 3D-elokuva.

Muumien suosio ei näytä hiipumisen merkkejä, joten eiköhän Muumeja kosiskella animaatioihin vielä tulevaisuudessakin. Koskemattomiakin aiheita olisi: Vaarallista matkaa ja Outoa vierasta Muumitalossa ei ole vielä nähty animaatioina.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Elokuvapäiväkirja, sivu 3

Tällä kertaa katselussa on ollut kaksi leffaa kirjastosta ja yksi kirpparilta löytynyt video.

 
Space Chimps 

Arvasin etten tule pitämään tästä elokuvasta, mutta katsoin silti. Ja nyt aion haukkua sen. Se oli varmaankin DreamWorksin Shrek, joka aikanaan aloitti cgi-komedioiden kauden. Ei ole riittänyt että DreamWorks on jaksanut tuutata hauskoja animaatioita toisensa perään, vaan apajille on tietysti yrittänyt myös pienempiä studioita. Space Chimps noudattaa tuttua kaavaa: huudetaan ja heitetään irrallisia vitsejä pop-kulttuurista tai alapäästä ja dorka päähenkilö muuttuu paremmaksi apinaksi. Vitsejä oli paljon. Määrän sijaan olisi voitu panostaa laatuun. Joitain keskusteluja en oikeasti tajunnut ollenkaan ja hauskinta oli se että yksi apinoista heitti huonoja vitsejä joiden sanottiin olevan huonoja.

Ihmiset eivät voi lähteä etsimään kadonnutta avaruusluotainta, koska se on joutunut madonreiän kautta toiseen ulottuvuuteen eikä ihminen todennäköisesti kestä tätä matkaa hengissä. Matkaan lähtee siis joukko apinoita. Toisaalta on ihan selvää että apinat lähetetään mahdollisesti kuolemaan, mutta siinä ei ole mitään traagista.

Planeetta jolle apinat matkaavat ei ole kovinkaan mielikuvituksellinen. Samanlaisia mölliöllejä on nähty vaikka kuinka. Ainoa kiinnostava asia planeetalla on pieni valopää-otus. Kaikki elokuvan avaruuteen liittyvät asiat tuntuu olevan pöllitty muista elokuvista tai sarjoista. En usko että elokuvan teossa on perehdytty oikeasti yhtään aiheeseen, vaan otettu scifiltä kuulostavia lauseita sieltä täältä ja laitettu ne hahmojen sanottavaksi. Kun avaruudella kuitenkin on aika iso osa leffassa, olisi siihen voitu vähän panostaa ja yrittää keksiä jotain uutta sanottavaa aiheesta.

Elokuvan apinahahmot ovat ihan kivan näköisiä ja ne ovatkin ainoa asia johon on panostettu. Ihmishahmot ovat ihan peruskökköjä, sivuhahmot ja avaruusolennot tosi kökköjä ja taustat autioita. Pääosa-apinan kasvu holtittomasta hulttiosta isoisänsä (josta näytetään jatkuvasti samaa still-kuvaa, ja puhutaan kovasti, mutta ukko jää kyllä ihan vieraaksi) veroiseksi sankariksi on väkisin väännettyä. Puhumattakaan romanssista tosikko apinatytön kanssa, joka tietysti muuttuu elokuvan edetessä tiukkapiposta vähän rennommaksi.

Vaikka en yleensäkään tykkää tämän tyyppisistä elokuvasta, oli tämä jopa siihenkin nähden huono. Missähän viipyy jatko-osa?

Villit Marjaset -elokuva

En ole sattunut näkemään tätä leffaa vaikka se on tv:ssä esitetty. Sarjaakaan en ole katsonut, mutta ilmeisesti sitä ei olekaan näytetty Nelosella niinkuin muistin (taisin sekoittaa Jumanjiin). Klasky-Csupo on kuitenkin tuttu studio ja Marjasten perusideankin tiesin. Jotenkin tähän oli siis tosi helppo tarttua. Aihe on kiinnostava ja tykkään tosi paljon piirrostyylistä, mutta ymmärrän kyllä jos joku ei voi sietää sitä ollenkaan. Minusta ihmishahmot ovat kivannäköisiä, ja eläimet ovat tavallaan tosi realistisen näköisiä mutta toisaalta ne tunnistaa helposti samaan leffaan kuuluvaksi kuin ihmiset. Taustat olivat yksityiskohtaiset ja erityisen vaikutuksen teki väritys. Sävyt olivat lämpimät ja luonnolliset ja valo-efektit esim.lampuissa tai nuotiossa näyttivät älyttömän hyviltä.

Tarina oli kiinnostava ja mukana oli ihan kivasti käänteitä. Ei ehkä mitään tosi yllättävää, mutta ainakin sai tuntea itsensä neroksi kun keksi juonet ennen paljastusta. Tässäkin oli huumoria tyyliin apina seisoo piereskelevän hevosen lantakasassa ja paviaanit tanssii pyörittäen pakaroitaan joko hahmojen tai katsojan naamalla. Mutta jotenkin nyt nuo nauratti, vaikka saman tyyliset vitsit Avaruusapinoissa ärsytti, miksi? Tässä vitsit eivät tuntuneet irrallisilta, vaan nauroin hahmoille ja oudoille tilanteille joihin ne olivat joutuneet. Onhan vaikkapa Elizan isosisko aika stereotypinen tympääntynyt teini, mutta hänestä näytetiin uskottavasti myös toinen puoli.


Villijoutsenet 

Kirpputorilla pisti silmään tutun oloinen video. Minulla on jo hyllyssä toinen saman sarjan elokuva, Taikahepo. Eli kyseessä on Venäläisen Soyuzmultfilmin satuelokuva. Olen nähnyt tämän joskus tv:stäkin. Pidän paljon piirrostyylistä, se on tavallaan aika yksinkertaista mutta jotain lumoavaa siinä silti on. Hahmot liikkuvat sulavasti, kuin tanssien. Taustat ovat viitteellisiä, metsä kuvataan vain muutamalla tyylitellyllä puulla, samoin meren kuvaamiseen riittää muutamat aallot. Tausta voi olla myös kokonaan yksivärinen. Perspektiiveissä on otettu vapauksia yhtälailla, samassa kuvassa voi olla sivulta ja ylhäältä kuvattuja elementtejä. Lähikuvia ei tainnut olla ainuttakaan, hahmot ovat lähes aina kokonaan kuvissa. Minusta tätä oli kaiken kaikkiaan miellyttävä katsoa.

Tälläisten klassikkosatujen kuvaamiseen tämä tyyli sopii hyvin. Välillä tausta on valkoinen kuin kirjansivu, jossa liikkuu hahmoja. Mieleen tulee myös jonkinlainen teatteriesitys tai nukketeatteri, koska lähikuvat puuttuvat ja kuvakulmiakaan ei kauheasti vaihdella.

Tarina on siis tuttu satuklassikko prinsessasta jonka äitipuoli muuttaa tytön yksitoista veljeä joutseniksi. Täytyy sanoa että välillä en pysynyt ihan täysin mukana tarinassa, luulen että tässä saattaa olla vähän epätarkkuuksia käännöksessä. Dubissa on yksi kertoja ja taustalla venäjän kielinen ääniraita. Ja saduissa ei aina muutenkaan edetä ihan loogisesta, tai varsinakaan toimita niin. Esimerkiksi lapset eivät enää myöhemmin kaivanneet isäänsä, naimisiin mennään kun prinssi sattuu ratsastamaan paikalle ym. Mutta tälläinen kuuluu tyylilajiin.

Villijoutsenet oli ihan mukavaa katsottavaa, nätin näköinen ja ihan mieleenpainuva satu, mutta aika moni Soyuzmultfilmin elokuva menee tämän edelle omalla suosikkilistallani.

 
Seuraavalta elokuvapäiväkirjan sivulta löytyy kaksi aika uutta elokuvaa...

tiistai 22. toukokuuta 2012

Korvamato Mamemo

Mameni mameni mummanneni, moomane. Mameni mameni mummaaneni, mamome. Mameni mameni mameninaa, mamemni mameni mameni mei....

Kuulostaako järjettömältä?

 

Sehän on Mamemo, animaatiosarja jota on esitetty Suomessakin Ylellä joskus 2000-luvun alussa. Kaikki sarjaa joskus katsoneet tunnistavat itsensä siitä, että ajoittain mamemo-laulanta palaa soimaan päähän. Tai sieltä jopa suun kautta ulos...

Animaatiosarjassa seikkailee vaalea, punaiseen haalariin pukeutunut poika lehmähahmojen kanssa. Sarjassa ei ole puhetta vain lauluja. Mamemon tausta jää yhtä mystiseksi kuin itse sarja. Ilmeisesti sen kotimaa on Belgia ja jaksoja on olemassa jopa yli kahdeksankymmentä. Lisäksi Mamemoon liittyy myös jonkinlaista livemusisointia. Mutta onko Mamemon taustalla jonkinlaista musiikkikasvatusta tai muuta opettavaista vai onko se peräti kultti, jää hämäräksi.

Oli Mamemon missio sitten mikä tahansa, tarttuva tunnari sillä ainakin on.

 

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Animaatioiden äidit

Äitienpäivän iloksi esittelyssä on kahdeksan animaatioiden äitiä.


Kuningatar Elinor

Pixarin tulevassa Brave-leffassa käsitellään äidin ja teinityttären suhdetta. Olkoon listauksen ensimmäinen hahmo siis Meridan äiti, kuningatar Elinor. Hänestä ei tiedetä vielä läheskään kaikkea, onhan elokuvan ensi-ilta vasta kesällä. Elinorin on kerrottu olevan ylväs, viisas ja vahva kuningatar, kuningasparista se joka hallitsee valtakuntaa. Elinorin ja Meridan yhteentörmäys johtuu pitkälti Meridan kapinasta perinteisiä rooleja vastaan kun äiti toivoisi tyttäreltään tämän prinsessa-aseman mukaista käytöstä. Äidin ja tyttären väliin jää isä, joka on Meridalle roolimalli äidin sijasta.

Lisa

Studio Ghiblin Ponyo Rantakalliolla esittelee äidin joka on raikas poikkeus perinteisimmästä äiti-mielikuvasta. Lisa on viisivuotiaan Sosuken nuori äiti, joka työskentelee vanhainkodissa. Sosuken isä on työnsä takia paljon poissa kotoa.

Lisa ja Sosuke tuntuvat olevan tasa-arvoisemmassa asemassa toisiaan kohtaan kuin moni muu äiti ja lapsi. Lisa ei lässytä pojalleen vaan puhuu tälle kuin... noh, ihmiselle ja poika kutsuu vanhempiaan näiden etunimillä. Sosuke tuntuu olevan vapaa menemään kotipihassa miten haluaa, vaikka koti on jyrkässä rinteesssä merenrannalla. Lisa ei peittele pojaltaan omia tunteitaan, eikä esimerkiksi riitoja Sosuken isän kanssa. Silti Lisa ei tunnu missään määrin vastuuttomalta vanhemmalta, (paitsi ajaessaan autoa) vaan turvalliselta ja jämäkältä aikuiselta. Lisa on kylmähermoinen ja määrätietoinen, mutta silti lämmin ja rakastava äiti. Kalasta ihmiseksi muuttuneen Ponyo tytönkin hän ottaa huomaansa epäröimättä.


Madame Souza

Äitienpäivän listaukseen mahtuu toki myös mummo. Bellevillen kolmoset -elokuvan Mademe Souza on alakuloisen lapsenlapsensa huoltaja. Poika ei meinaa innostua mistään, kunnes isoäiti hankkii hänelle polkupyörän. Niin Championista tulee pyöräilijä ja isoäidistä valmentaja. Isoäiti on vähintään yhtä omistautunut pojalle, kuin tämä on omistautunut pyöräilylle. Yhdessä he treenaavat Ranskan ympäriajoja varten, mutta kun kisat viimein koittavat Champion kaapataan kesken matkan. Sisukas isoäiti lähtee pelastusretkelle osoittaen samaa päättäväisyyttä kuin poikaa valmentaessaan. Edes vastassa oleva Mafia ei saa tätä teräsmummoa perääntymään.


Marge Simpson

Marge Simpson (omaasukua Bouvier) on kolmen lapsen äiti. Nuorimmainen, Maggie on ikuisesti vauva, joten Marge on pääosin kotiäitinä. Esikoinen Bart ja muutaman vuoden nuorempi Lisa ovat koululaisia. Luonnollisesti Margelle lapsista läheisin on Maggie, jonka kanssa hän viettää eniten aikaa, he ovat jopa jossain määrin riippuvaisia toisistaan. Bartia taas voisi kuvailla ongelmalapseksi, mutta Margella riittää aina ymmärrystä pojalleen. Lisa ja Marge tulevat yleensä hyvin toimeen ja Marge tukee Lisaa, vaikka tyttären ajatusmaailma välillä eroaakin hänen omastaan.


Simpsoneiden perhe nähdään usein keittiössä syömässä Margen tekemää aamiaista. Marge vastaa myös muista kotitöistä ja yleensäkin huolehtii perheen asioista. Marge on vanhemmista vastuullisempi ja joutuu olemaan järjen äänenä holtittoman Homerin rinnalla. Tämän Marge kokee välillä raskaana ja toivoo joskus olevansa rennompi. Yleensä vakaa Marge on välillä kohdannut sekä henkilökohtaisia kriisejä että perhe-elämän ajautumista totaaliseen kaaokseen. Jotenkin Simpsonit silti onnistuvat pitämään yhtä ja yksi merkittävin perheen kasassa pitävä voima on ehdottomasti Marge.

Vaikka Marge saattaa kuulostaa varsin perinteiseltä kotiäidiltä, osaa hän yllättääkin. Marge on esimerkiksi ollut ainoana animaatiohahmona Playboyn kannessa.

Panda-Muori

TaoTao, pieni pandakarhu -sarjan loputtoman kärsivällinen Panda-Muori kasvattaa koko Waizan laakson lapsia tarinoillaan. Aina kun TaoTao ystävineen joutuu pulmalliseen tilanteeseen tai heillä on vaikeuksia, kertoo TaoTaon äiti heille tarinan, josta löytyy apua. Panda-Muori ei anna valmiita vastauksia vaan lapset joutuvat ratkaisemaan ongelmansa itse tarinoiden avulla. Panda-Muori ei saarnaa, eikä ole koskaan vihainen. Hän ottaa kaikki laakson asukkaat lämpimästi ja sydämellisesti vastaan ja hänellä riittää aikaa ja ymmärrystä jokaisen ongelmille.


Rouva Jumbo

Disney-klassikoissa isät saavat lähes aina äitejä suuremmat roolit. Äitiä ei välttämättä ole tarinassa mukana ollenkaan tai sitten hänet on korvattu äitipuolella, jonka toiminta ei millään oikeuta pääsemään tälle listalle.

Vuoden 1941 klassikosta Dumbo, onneksi löytyy listalle sopiva Disney-mamma. Elokuva alkaa norsurouva Jumbon vauva-odotuksella, mutta haikarat näyttävät toimittavan kääröjä vain sirkuksen muille eläimille. Kun sirkus on jo matkalla seuraavaan määräpaikkaansa hajamielinen haikara vihdoin saavuttaa rouva Jumbon ja tämä saa oman ihanan norsuvauvansa. Kun sirkuksen muut norsut kauhistuvat pikku tulokkaan epätavallista ulkomuotoa, on äidinrakkaus ehdotonta. Rouva Jumbo puolustaa lastaan pilkkaajia ja kiusaajia vastaan niin voimakkaasti että hänet luokitellaan jo vaaralliseksi ja suljetaan eristyksiin.


Kukapa ei muistaisi Dumbon ja tämän äidin herkkää kohtaamista "Baby mine" -laulun tahdissa. Vankkuriin suljettu rouva Jumbo ei edes voi nähdä poikaansa kunnolla, mutta työntää kärsänsä kaltereiden välistä ja tunnustelee poikansa kasvoja ja heijaa kärsälle istuvaa Dumboa. Tämä on ehdottomasti yksi Disneyn liikuttavimmista kohtauksista. Onneksi rouva Jumbon ja Dumbon tarinalle saadaan onnellinen päätös, kun Dumbo löytää kykynsä lentävänä norsuja ja rouva Jumbokin pääsee pois eristyksistä omaan ensiluokkaiseen junavaunuunsa.

  Muumimamma 

Muumilaakson tarinoiden Muumimamma on Muumipeikon äiti. Äidillistä rakkautta ja huolenpitoa riittää myös Pikku Myylle, Nipsulle ja muille Muumipeikon ystäville, sekä kaikille Muumitalossa vieraileville. Muumimamma oli ainoa joka tunnisti kummajaiseksi muuttuneen Muumipeikon ja sai tämän muuttumaan omaksi itsekseen. Myös näkymätön Ninni muuttui näkyväksi Mamman hoidossa. Ymmärrystä on riittänyt myös Myyn kurittomille ja hetkellisesti kodittomille sisaruksille, vaarallisena pidetylle vampyyrille eikä edes Haisuli ole jäänyt ilman soppaa Muumitalossa.


 Muumimamma pysyy tyynenä silloin kun lapset lentävät taikapilvillä tai jäävät yöksi autiolle saarelle tai kun koko perheen on jätettävä kotinsa tulvan takia. Mamma ei hyysää eikä hössötä vaan antaa lasten kokeilla vapaasti rajojaan. Hän on silti aina valmis auttamaan ja kuuntelemaan ja kaikki kunnioittavat Mammaa. Muumimamma tunnetaan erinomaisena ruoanlaittajana ja oman isoäitinsä muistiinpanoihin nojaten myös parantajana. Kuinka moni sairastunut onkaan saanut Muumitalossa kylmän kääreen otsalleen?


Rouva Brisby

Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa elokuvan nimihahmo on hiljattain leskeksi jäänyt neljän lapsen äiti. Hiiriperhe asuu pellolla, josta on lähdettävä kevätkylvöjen ajaksi evakkoon joka vuosi. Tänä vuonna Timi-poika on sairastunut eikä voi lähteä kotoa. Mutta kotiin ei voi jäädä, koska traktori murskaa sen. Brisby on valmis tekemään poikansa puolesta mitä tahansa. Niinpä hän lähtee oman henkensä uhalla hakemaan apua viisaalta pöllöltä. Pöllö neuvoo Brisbyn rottien luo, mikä ei sekään ole ihan helppo tehtävä. Sitten paljastuu että Brisbyllä ja rotilla on yhteisiä tuttuja ja vihdoin näyttää siltä että Timi pelastuu, äitinsä rohkeuden ja sinnikkyyden ansiosta.


Rouva Brisby on erittäin mielenkiintoinen elokuvan päähenkilö: ensinnäkin hän on nainen, mikä ei valitettavasti ole mitenkään turhan yleistä leffojen roolituksissa. Lisäksi hän on äiti, ja peräti neljälle lapselle eli ikänsä puolesta Brisby ei luultavasti ole enää ihan nuori. Brisby on toki rohkea mutta elokuvassa ei piilotella hänen pelkojaan tai herkkyyttään. Tarinassa on hieman romantiikkaa ja Brisbyn puolisolla on siinä kuolleenakin tärkeä rooli, mutta silti Brisby on hyvin itsenäinen.Vaikka hän on periaatteessa voimaton uhkaavaa vaaraa vastaan ja tarvitsee muiden apua sen voittamiseen, hän ei jää avuttomana surkuttelemaan tilannetta vaan ryhtyy toimeen.

Onnellista äitienpäivää kaikille!

tiistai 8. toukokuuta 2012

Postcrossing, osa 3

Olen Helmikuun Postcrossing-kortti esittelyn jälkeen saanut lisää ihania animaatio-kortteja enkä nyt malta olla listaamatta niitä.

 Lasse Jääkarhu on tuttu sekä kuvakirjoista että animaatioista. Kortti on Saksasta.
Harvinaista herkkua, postcrossing-kortti Ruotsista. Mimmi-Lehmä esiintyy elokuvassa ja tv-sarjassa.

Aivan ihana Henkien kätkemä kortti Taiwanista. Tykkään todella paljon!

 
Uusi Nukkumatti-kortti kokoelmaani. Kortti on Saksasta.


 Tämä erikoinen kortti on Latviasta. Kuva on animaatioelokuvasta Saule un Meness /The Sun and the Moon.


Kaksi uutta Myyrä-korttia, molemmat Suomesta. Nyt minulla on jo kuusi Myyrää. Näitähän tosiaan saa Suomestakin ja voisin ihan hyvin käydä itse ostamassa Myyrä-kortteja, mutta onhan se paljon hauskempaa yllättyä. Huono puoli on että posti jättää kortteihin jälkiä, esimerkiksi ylemmässä Myyrässä on kortti naarmuuntunut pöllön nokan kohdalta.

Ensimmäiset South Park kortit. Hauskaa että ensin tuli ryhmäpotretti ja seuraavalla viikolla vielä Kenny. Molemmat kortit Hollannista. "Non mollare" on suomeksi "Älä luovuta".


Tämä ei ole virallinen postcrossing-kortti vaan foorumin kautta saatu, ideana oli lähettää kortteja lastenkirjakuvituksista. Kortti on Venäjältä ja nämä ihanat otukset ovat esiintyneet myös animaatioissa. Kissanpennun nimi on Woof ja aina kun koiranpentu haukahtaa "woof", kissa luulee koiran kutsuvan sitä. Animaatio on Soyuzmultfilmin.



Ja vielä lopuksi toivekortti (eli annetaan muutama toive joista lähettäjä valitsee) Japanista.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Elokuvapäiväkirja, sivu 2


 Ponyo rantakalliolla

Ghiblin elokuvia tulee katsottua melko paljon, koska ne kelpaavat lähes poikkeuksetta leffaseurallekin, kuka sitä sattuu olemaankaan. Tällä kertaa oli vuorossa Ponyo, jota en olekaan katsonut sitten teatterissa käynnin. Suomidubbia en ole vielä kokeillut ja se jäi nytkin kuulematta seuralaisen päätöksellä. Elokuva on pysynyt ihan hyvin muistissa ja tunnarilaulu vielä paremmin.

Ponyossa on juuri sellaista huumoria josta pidän: hauskuus tulee hahmoista ja heidän puuhistaan, vaikkei leffassa ole ketään varsinaista vitsihahmoa. Tälläinen huumori tuntuu aidolta ja sellaiselta joka kestää myös aikaa. Elokuvan huumorin lämpöä kuvaa hyvin kohta jossa Ponyon kadottanut Sosuke syö automatkalla jäätelöä. Toista niin apeaa jäätelönsyöjää ei voi olla. Tuo hetki on samaan aikaan sekä huvittava että liikuttava. Ehkä elokuvan hauskimmat hetket ovat kuitenkin Ponyon päättäväinen muodonmuutos ihmiseksi. Ponyon häilyminen ihmisen, kalan ja jonkinlaisen kananpojan välillä on animoitu mahtavasti, saati mitä tapahtuu kun Ponyo nousee pinnalle. Kumarran kyllä syvään sille ratkaisulle että merikin on animoitu käsin, eikä tietokonetehosteita ole käytetty. Ponyon ja Sosuken kohdalla on muuten tavoitettu todella uskottavasti viisivuotiaat lapset, mutta Ghibliltähän löytyy jo Totoron Mei ja Tulikärpästen haudan Setsuko joten tätä taituruutta ei meinaa edes tajuta noteerata vaan sitä pitää vähän itsestään selvänä.

Loppua kohden tarinaa kerättiin kasaan ehkä vähän liian nopeasti, tai sitten vaan viihdyin niin hyvin Sosuken ja Ponyon kanssa etten olisi vielä tahtonut leffan loppuvan. Lopputekstien aikana soiva Ponyo Ponyo.... onneksi piristi haikeaa eroa rantakallion asukeista.


 Pekka Töpöhäntä

Ruotsalainen animaatioklassikko on pakko nähdä joka kevät Vapun tienoilla. Vilahtaahan elokuvassa syksy ja Joulukin, mutta pääosin ollaan keväisissä tunnelmissa ja onhan yksi elokuvan muistettavimpia kohtauksia Vapun aaton tanssiaiset. Leffan maisemat ovat ihanan tuttuja ja silti idyllisiä puutaloineen ja puistoineen. Ja miten herkästi ne on maalattu! En tiedä ovatko värit olleet alunperin kirkkaammat, mutta itse tykkään dvd:n hieman tunkkaisista sävyistä.

Ponyon tapaan Pekassakin loistaa huumori. Nyt mukana on hauskoja sutkauksia ja tarkoituksellisen vitsikkäitä hahmoja, mutta hauskuus tuntuu silti aidolta ja lämpimältä eikä päälleliimatulta. Pillin ja Pullan heitot tulevat suoraan sydämestä ja vaikka sivuhahmokissoja on mustaa ja valkoista eikä loppua näy, kissoilla on omat persoonansa ja ne ovat uskottavia. Ääninäyttelijöillä on tässä myös suuri merkitys. Leffan suomidubbi on ehkä jopa kaikkien aikojen paras, niin täysillä roolit on vedetty. Parhaiten jäävät mieleen Pekka Autiovuori Monnina ja Rabbe Smedlund Pillinä ja Pullana. Tajuttoman hienot suoritukset yleensäkin priimaa tekeviltä näyttelijöiltä.

Minua ei haittaa vaikka välillä hahmoilta häviää nenä tai muut pienet virheet. Hahmot ovat niin ilmeikkäitä ja eläviä ja leffan tunnelma ihan toista kuin monissa ison budjetin (amerikkalaisissa) elokuvissa. Tuntuu että tässä on nimeomaan tehty omannäköistä elokuvaa eikä ole tavoiteltukaan mitään eeppistä ja isoa. Itsetunto ja sydän ovat olleet ruotsalaisilla kohdillaan Pekan siirtyessä animaatioksi.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Toukokuun julkaisut

Animaatioiden osalta ensi-illat jäävät Toukokuussa väliin. Julkaisutkin ovat tässä kuussa vähäiset.


3.5 Space Dogs

Dvd:nä ja Blu-rayna julkaistava Space Dogs (Belka i Strelka. Zvezdnye sobaki) on venäläinen animaatioelokuva. Se kertoo moskovalaisista kulkukoirista jotka kaapataan kosmonauttikoulutukseen. Johtaakohan koirien tie avaruuteen asti? Ohjaajina Inna Evlannikova ja Svyatoslac Ushakov. Leffa on dubattu suomeksi.

Lisäksi sarjat saavat lisää levyjä mm: Timpasta tulee jo kahdeksas dvd, Dinojunasta tulee dvd 6, Anniina Ballerinasta dvd 5, Babar ja Badu etenee dvd:lle 4 ja Red Capsista tulee toinen dvd.

Family Guysta julkaistaan 6. tuontantokausi.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...