Animaatioblogi

Tämän blogin aiheena ovat animaatiot: uudet elokuvat, nostalgiset tv-sarjat, dvd-julkaisut, animaatioiden tekijät... kaikki animaatioihin liittyvä.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Uusi sarja: Dinojuna

Tv2:lla alkaa torstaina 30.9 kello 17.00 uusi sarja Dinojuna (Dinosaur Train). Sarjaa voi katsoa myös Ylen Areenalta ja jaksoja on tulossa 40.





Sarjassa tutustutaan eri dinosauruslajeihin ja esihistorialliseen aikaan ja saadaan niistä tietoa mm. laulujen avulla. Paleontologi kertoo jaksossa esiintyneistä dinosauruksista ja vertailee niitä nykypäivän eläimiin.

Sarjan pääosassa on Kamu, utelias pieni tyrannosaurus rex jonka pteranodonien perhe on adoptoinut. Hänellä on kolme sisarusta, Tiinu, Säde ja Toni. Dinojunassa he tapaavat erilaisia dinosaruksia ja matkaavat kohti seikkailuja.

Dinojunan on luonut Craig Bartlett ja tuottanut The Jim Henson Company. Animaatio on tehty Sparky Animation -studiolla Singaporessa.


Jos Dinojunaa seuraa dinovillitys, voi kaivaa katsottavaksi esimerkiksi elokuvat Maa aikojen alussa (lisäksi lukuisia jatko-osia ja tv-sarja), Dinot New Yorkissa ja Disneyn Dinosaurus.

Babar siirtyy tietokoneaikaan

Kirjoitin Elokuun lopussa Anniina Ballerinasta kertovasta cgi-animaatiosta. Hiiritytöstähän on aiemmin tehty myös piirrosanimaatio ja sen ystäville uuteen tyyliin tottuminen voi olla vaikeaa, tai jopa mahdotonta.


Nyt myös Babar-norsun fanien kannattaa alkaa totutella ajatukseen norsujen siirtymistä cgi-tekniikkaan. Yle on nimittäin ostanut tuoreen sarjan Babar and the Adventures of Badou. Vielä ei ole tietoa koska sitä tullaan Suomessa esittämään.

Norsujen kuningas Babarista ja hänen perheestään kertovaa piirrossarjaa tehtiin vuosina 1989-1994. Tänä vuonna on valmistunut cgi-tekniikalla toteutettu jatkosarja, joka kertoo Badousta, Babarin lapsenlapsesta. Vanhoista hahmoista mukana on ainakin Babar.

Molempien sarjojen takana on kanadalainen Nelvana. Uusi sarja on tehty yhteistyössä TeamTO ja The Clifford Ross Company studioiden kanssa.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Don Bluth

Donald Virgil Bluth, eli tunnetummin Don Bluth, on vuonna 1937 syntynyt animaattori ja animatio-ohjaaja.

Bluth piirsi lapsesta asti ja teki ensin sarjakuvia. Animaatioista kiinnostuttuaan hän alkoi haaveilla työskentelevänsä joskus Disneyllä. Heti lukiosta valmistumisen jälkeen vuonna 1955 hän lähtikin esittelemään piirroksiaan studiolle ja sai töitä. Vuoden ajan hän oli piirtämässä välianimaatioita Prinsessa Ruususeen. Sitten Bluth jätti animaatiot, mutta palasi alalle vuonna 1967 Filmation Studiolle ja vuonna 1971 takaisin Disneylle, jossa oltiin tekemässä Robin Hoodia.


Disneyllä Bluthia opasti moni animaatiolegenda, mutta erityisen tärkeäksi hänelle tuli John Lounsbery. Bluth ylennettiin kahden vuoden jälkeen ohjaavaksi animaattoriksi ja hän työskenteli elokuvissa Nalle Puh ja Pelastuspartio Bernard ja Bianca. Bluth vastasi elokuvan Pete ja lohikäärme Elliot (Pete's Dragon) animaatio-osuuksien ohjauksesta. Vuonna 1978 hän ohjasi lyhytelokuvan The Small one.


Bluthin viimeinen Disneyelokuva oli Topi ja Tessu, joka tosin oli vielä alkuvaiheessa kun Bluth yhdessä Gary Goldmanin ja John Pomeroyn kanssa lähti studiolta vuonna 1979 ja perusti oman animaatiostudionsa Don Bluth Productionsin. Jo ennen Disneyltä lähtöä miehet tekivät autotallissa omaa lyhytelokuvaansa. Töitä tehtiin illat ja viikonloput ja neljän vuoden työn jälkeen vuonna 1979 valmistui lyhytelokuva Banjo The Woodpile Cat.

Bluthin lähtöön Disneyltä oli useita syitä. Hän tunsi ettei saanut kunniaa tekemästään työstä ja että vuosien myötä studion elokuvien taso oli laskenut. Omissa elokuvissaan hän halusi nostaa perinteisen piirrosanimaation takaisin sille tasolle, jolla se vuosikymmeniä aiemmin oli ollut. Disney saikin Bluthista varteenotettavan haastajan ja ehkä kilpailun myötä Disney onnistui lopulta aloittamaan uuden kultakauden 1980-luvun lopussa.




Don Bluth Productionsin ensimmäinen työtehtävä oli toteuttaa kahden minuutin animaatiojakso musikaaliin Xanadu. Animaatio valmistui ennätysajassa ja studio alkoi tehdä ensimmäistä elokuvaansa. Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa valmistui vuonna 1982. Elokuva sai hyviä arvosteluja, mutta studio oli taloudellisissa vaikeuksissa ja ajautui konkurssiin.


Vuonna 1985 perustettiin Sullivan Bluth Studio. Bluth aloitti yhteistyön Steven Spielbergin kanssa ja tuloksena oli vuonna 1986 valmistunut elokuva Fievel matkalla Amerikkaan. Fievel-hiiri on ehkä Bluthin tunnetuin hahmo ja siitä tuli myös Spielbergin Amblimation -studion maskotti. Samana vuonna Fievel-elokuvan valmistuessa Bluthin studio muutti Irlantiin. Yhteistyö Spielbergin kanssa jatkui ja vuonna 1988 ilmestyi dinosauruksista kertova elokuva Maa aikojen alussa (The Land Before Time). Bluthin studio oli kasvanut Euroopan suurimmaksi animaatiostudioksi.


Vuonna 1992 studion nimi muuttui Don Bluth Entertainmentiksi. Irlannissa koulutettiin satoja animaattoreita jotka olivat lähtöisin eri puolilta maailmaa ja vuoteen 1995 mennessä studio tuotti Bluthin ohjaamana viisi animaatioelokuvaa, joiden aiheet vaihtelivat eläinkertomuksista (Kaikenkarvainen Charlie, Rokkikukko, Pikku Pingviini) fantasiateemoihin (Peikko Keskuspuistossa, Peukalo-Liisa). Nämä elokuvat eivät tuottaneet voittoa edellisten teosten tapaan, eivätkä myöskään vakuuttaneet kriitikoita.

Vuonna 1994 Bluth sai kutsun auttaa alkuun Twentieth Century Foxin Fox Animation -studio. Bluth palasi Amerikkaan ja Irlannin studio lopetti toimintansa Pikku Pingviinin valmistuttua vuonna 1995. Fox animationin ensimmäinen elokuva valmistui vuonna 1997. Anastasia sai kaksi oscar-ehdokkuutta ja menestyi varsin hyvin myös taloudellisesti. Bluth oli ohjaamassa poikkeuksellisesti myös sen jatko-osan Bartok Suurenmoinen (Bartok the Magnificent). Myös elokuville Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa, Fievel matkalla Amerikkaan, Maa aikojen alussa ja Kaikenkarvainen Charlie on olemassa jatko-osia mutta niiden teossa Bluth ei ole ollut mukana.


Bluthin toistaiseksi viimeinen animaatioelokuva valmistui vuonna 2000. Titan A.E on scifiseikkailu ja sen tekemiseen käytetiin paljon tietokonetta käsinpiirretyn animaation lisänä. Valitettavasti elokuva ei tuottanut kovin hyvin. Se jäi Fox Animationin viimeiseksi elokuvaksi.





Vuonna 2004 Bluth toteutti animaatio-osuudet Scissor Sisters -yhtyeen Mary-musiikkivideoon.

Bluth on lähes koko uransa ajan ohjannut ja kouluttanut uusia animaattoreita. Hän on kirjoittanut aiheesta kaksi kirjaa The Art of Storyboard ja The Art of Animation Drawing, ja netissä voi osallistua Bluthin nimeä kantaville animaatiokursseille.

Don Bluthin ohjaamat pitkät elokuvat:
1982 Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa (The Secret of NIMH)
1986 Fievel matkalla Amerikkaan (An American Tail)
1988 Maa aikojen alussa (The Land Before Time)
1989 Kaikenkarvainen Charlie (All Dogs Go to Heaven) Yhdessä Gary Goldmanin kanssa
1991 Rokkikukko (Rock-A-Doodle) Yhdessä Gary Goldmanin kanssa
1994 Peukalo-Liisa (Thumbelina) Yhdessä Gary Goldmanin kanssa
1994 Peikko Keskuspuistossa (A Troll in Central Park) Yhdessä Gary Goldmanin kanssa
1995 Pikku Pingviini (The Pebble and the Penguin) Yhdessä Gary Goldmanin kanssa
1997 Anastasia (Anastasia) Yhdessä Gary Goldmanin kanssa
1999 Bartok Suurenmoinen (Bartok the Magnificent
) Yhdessä Gary Goldmanin kanssa
2000 Titan A.E. (Titan A.E.) Yhdessä Gary Goldmanin kanssa

Suomessa on julkaistu dvd:llä Fievel matkalla Amerikkaan, Maa aikojen alussa, Kaikenkarvainen Charlie, Anastasia ja Titan A.E. Kaikki Bluthin elokuvat on julkaistu Suomessa videolla.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Mainio agenttikolmikko Kolme ässää

Sakke, Salla ja Saastamoinen ovat Kolme ässää. Lapsikaksikko ja suuri keltainen koira ratkaisevat arvoitukset ja nuuskivat tietoonsa mysteerien ratkaisut 33-osaisessa piirrossarjassa.


Salla ja Sakke asuvat samassa kerrostalossa. Saastamoinen on Saken koira ja sen tehtävä on kantaa agenttisalkkua. Koiran hajuaistillekin on usein käyttöä. Salapoliiseilla riittää työtä aivan omilla kotinurkillaan. Pihapiirissä ja kellarissa saattaa törmätä vaikka minkälaisiin mysteereihin ja joskus heidän vanhempansa tarvitsevat agenttien apua. Sallan isä on puutarhuri jonka tomaatteja käydään tärvelemässä, hänen äitinsä työpaikalla sairaalassa kuuluu kummia ääniä. Saken äiti on töissä kaupassa jossa tavarat putoilevat hyllyiltä.

Agentit jäljittävät kadonneita tavaroita, varjostavat ja vakoilevat, paljastavat ryövärit ja kohtaavat toisinaan jopa yliluonnollisilta vaikuttavia mysteerejä. Vaikka tehtävät saattavat näyttää aluksi kinkkisiltä, ei yksikään arvoitus jää ratkaisematta. Rohkeutta ja nokkeluutta kuitenkin tarvitaan.


Sarjan on ohjannut myös Koiramäkeä ja Mansikkalaa animoinut Mikko Kunnas. Animoinnissa on ollut ohjaajan lisäksi mukana myös Tuija Kunnas ja sarjan on käsikirjoittanut Simo Ojanen. Yhden jakson pituus on noin viisiminuuttia. Sarja on toteutettu käsin piirtäen ja sen tekemiseen meni 4-5 vuotta. Sen tekeminen on alkanut ilmeisesti vuonna 1994. Lukijana toimi Tapio Hämäläinen.



Suomessa sarjaa on esitetty Pikku Kakkosessa ja sen kaikki jaksot on julkaistu dvd:llä. Yle on levittänyt sarjaa myös ulkomaille ja ainakin islantilaisiin lapsiin se upposi animaatiohahmojen kävelytyyliä myöten. Päiväkotien pihoilla nähtiin sarjasta innostuina pää reilusti keikkuen kulkevia lapsia. Sallan ja Saken niskathan ovat animaatiossa melkoisessa liikkeessä.

Sarjan lisäksi agentit ovat valistaneet mm.heijastimen ja pelastusliivien tärkeydestä yhteensä kuudessa tietoiskussa. Ainakin Heijastintietoiskua on esitetty viime vuosinakin iltojen pimenettyä.

Jaksot:
Apua karhu!
Aartenkaivajan arvoitus
Avain kateissa
Lentävä lohikäärme
Tomaattiarvoitus
Lumimiehen jäljillä
Vesihirviö
Sateenvarjovaras
Kammottava pulputtaja
Outo ääni sairaalassa
Kaupassa kummittelee
Hätä pesäpuussa
Sukellusvene
Saastamoinen katoaa
Kummitustalo
Miksi torvi ei soi?
Salla on paras
Pankkiryöstö
Koditon koiranpentu
Iltataivaalla ufo
Saastamoisen onnenluu
Palovartiossa
Sammakkohuolia
Mustan pullon arvoitus
Meteliä lelutehtaassa
Kellarivaras
Porkkananenä kateissa
Piparkakkuarvoitus
Sallan hattu hukassa
Kimaltava aarre
Joulukuusimetsässä
Joulupukki ryöstetty
Kuka varasti kellonviisarit

Tietoiskut:
Heijastintietoisku
Pelastusliivit ylle
Alä sukella minne vaan!
Mehukanisteri tänne!
Saastamoinen uimakoulussa
Saastamoinen uppeluksissa

lauantai 25. syyskuuta 2010

Totoro tutuksi


Totoro on Hayao Miyazakin Naapurini Totoro (Tonari no Totoro) elokuvan nimihahmo. Tämä japanilaisen Studio Ghiblin elokuva on valmistunut vuonna 1988 ja on yksi studion ja Miyazakin tunnetuimpia ja rakastetuinpia elokuvia.


Totorosta puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten Totoro-kuningasta, joka on kolmemetrinen harmaakarvainen olento. Elokuvassa nähdään myös sininen Chuu Totoro, joka on n.60 senttinen ja hyvin paljon suurinta totoroa muistuttava sekä pieni valkoinen totoro, Chibi Totoro joka pystyy muuttumaan näkymättömäksi.

Lisää totoroita nähdään lyhytelokuvassa Mei ja kissanpentubussi, jota esitetään ainoastaan Ghiblin museossa Japanissa.

Totoro on eräänlainen metsänhenki. Vaikka Miyazakin elokuvissa on mukana japanilaista mytologiaa, on Totoro Miyazakin itsensä kehittämä eikä perinteinen japanilainen satuhahmo. Totoro-nimi on Mein keksimä. Japaninkielen sana totoru tarkoittaa peikkoa, mutta pikku Mein suussa sana muuttuu totoroksi.


Totorot eivät puhu, mutta ainakaan Totoroista suurin ei ole täysin mykkä vaan ääntelehtii kyllä, ja innostuu toisinaan jopa mylvimään. Se myös musisoi soittamalla okariinaa. Sillä on mahtava purukalusto, mutta se ei silti tunnu uhkaavalta tai pelottavalta. Hampaitaan se tuntuu käyttävän lähinnä esitelläkseen niitä leveässä hymyssä.


Aikuisille Totoro näkyy tuulen henkäyksenä, mutta lapsille se on todellinen ja kiidättää heitäkin ilmojen halki. Totoro kuvastaa hienosti lapsen mielikuvituksen voimaa. Totorot suhtautuvat lapsiin ystävällisesti mutta pysyvät silti mystisinä. Ne tulevat paikalle kun tulevat ja menevät sitten menojaan eikä niiden tekemisiä juuri voi ennustaa tai yrittää hallita. Mutta kun Satsuki todella tarvisee Totoron apua, on otus löydettävissä ja valmis auttamaan.

Totoro asuu mahtavan kamferipuun sisässä ja antaa Meille ja Satsukille lahjaksi tammenterhoja. Myöhemmin kun tytöt ovat istuttaneet siemenet totorot järjestävät istutuksen ympärillä tanssin, jonka ansiosta siemenistä kasvaa hetkeksi metsä. Totoro-elokuvasta voi löytää luonnonsuojelullista sanomaa, onhan metsä näiden olentojen elinpaikka ja Totoro itse lähes luonnonvoima.


Totoro komeilee Studio Ghiblin nykyisessä logossa. Totoro on paikkansa ansainnut, sillä Totoro-oheistuotteiden myynti on vaikuttanut merkittävästi studio Ghiblin talouteen ja sitä myöten koko studion olemassaoloon. Kaikki sai alkunsa kun leluyhtiö huomasi Totoro-hahmon soveltuvan hyvin pehmoleluksi ja sai luvan valmistaa niitä. Vaikka elokuva oli ilmestynyt jo muutamaa vuotta aiemmin Totoro-pehmot olivat menestys.


Totorosta on vuosien myötä tullut ilmiö ja se tunnistetaan hyvin myös Japanin ulkopuolella. Tämä näkyy esimerkiksi vierailuna muissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Studio Ghiblin Pom Pokossa se lentää maagisessa kulkueessa muiden kummallisuuksien joukossa. Tänä vuonna valmistuneeseen Pixarin Toy Story 3 elokuvaan Totoro on päässyt mukaan leluna. South Parkissa Totoro näkyy 11.kauden Imaginationland -jaksoissa yhtenä mielikuvitusmaan asukkaana.

Jopa asteroidi on nimetty Totoron mukaan. 10160 Totoro -asteroidin löysi japanilainen tähtitieteilijä.


Totorolla riittää faneja ympäri maailmaa. Hahmosta on saatavilla lukematon määrä mitä mielikuvituksellisempia oheistuotteita, mutta fanit voivat ilmaista ihastustaan myös tekemällä Totoro-aiheisia käsitöitä tai leipomuksia. Jopa Suomesta löytyy ihmisiä jotka ovat ottaneet Totoro tatuoinnin.

torstai 23. syyskuuta 2010

Kristoffer Kolumbus seikkailee


Suomitv esittää perjantaisin vuonna 1992 valmistunutta animaatiosarjaa nimeltä Kolumbuksen seikkailut. 26-osainen sarja on Nippon animationin tuotantoa ja alkuperäiseltä nimeltään Bōkensha - The Man was from Spain. Sarja on tehty yhteistyössä Espanjan kanssa ja sen espanjalainen nimi on Las aventuras de Cristóbal Colón.

Sarjaa ohjannut Fumio Kurokawa on työskennellyt myös Nipponin Matka maailman ympäri ja Viidakkokirja -sarjojen ohjaajana. Lisäksi hän on ollut tekemässä Robinsonin perheestä ja Sindbadista kertovia sarjoja.


Kolumbuksen seikkailut kertoo tietenkin Kristoffer Kolumbuksen elämästä ja tarina alkaa hänen lapsuudestaan. Jo hyvin nuorena Kolumbus lähtee seilaamaan maailman meriä. Hän alkaa haaveilla löytöretkistä tuntemattomiin maihin viikinkilegendojen innoittamana.

Mukana on myös romantiikkaa kun Kolumbus rakastuu kuvernööörin tyttäreen. Pariskunnan alku on vaikea koska Felipa seurustelee jo toisen miehen kanssa eikä hänen perheensäkään hyväksy Kolumbusta. Silti he päätyvät yhteen ja saavat Diego-pojan. Felipan kuoltua Kolumbus rakastuu Beatrixiin ja he saavat Fernando-pojan.

Kolumbuksella on vaikeuksia saada Espanjan kuninkaallisten lupaa suunnittelemalleen löytöretkelle, jonka tarkoitus on löytää reitti Intiaan lännen kautta. Vihdoin Kolumbus saa suostumuksen suunnitelmalleen ja toteuttaa sen, tosin oikeasti hän päätyy Amerikkaan ei Intiaan. Sarjan viimeisessa osassa Kolumbus palaa ensimmäiseltä Amerikan matkaltaan Espanjaan.



Paitsi että Kolumbuksen elämästä on todellisuudessa olemassa ristiriitaista tietoa, häntä voi myös pitää sankarillisena seikkailijana tai alkuperäiskansojen riistäjänä ja ryövääjänä, näkökulmasta riippuen. Tv-sarjassa Kolumbus esitetään tottakai sankarina ja ehkä sarjasta saa eniten irti kun suhtautuu siihen fiktiona ja seikkailutarinana jossa historia on ollut vain inspiraation lähteenä.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Maailman pienin animaatio

Aardman animationsin stopmotionanimaation Dot päähenkilö on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan. 9 mm pitkä tyttö on nimittäin maailman pienin animaatiohahmo.

Puolitoista minuuttisen lyhärin ovat ohjanneet Will Studd ja Ed Patterson. Animaatio on kuvattu Nokian N8 puhelimella CellScope-objektiivilla ja se on toteutettu Nokian tilauksesta.


Dot-tyttö on valmistettu käyttämällä useaa 3D printerillä toteutettua hahmoa, eli sen jäseniä ei liikuteta vaan hahmon asentoa muutetaan vaihtamalla koko hahmo. Animaation taustalla on oikeita kankaita ja tavaroita, kolikoita, nuppineuloja, kyniä ja kasveja joiden seassa tyttö liikkuu.



Jos animaation tekeminen vaatii muutenkin kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, tässä projektissa näitä ominaisuuksia on tarvittu todella. Pienen pieni selviytymistarina on huikeaa katsottavaa.

Muurahaisia, Mehiläisiä ja muita ölliäisiä

Kesän päättymisen myötä hiljenee hyttysten ininä ja heinäsirkkojen sirinä. Perhosia ei enää näe edes karvamatoina pyöräteiden varsilla ja viimeinenkin sisään pyrkinyt ampiainen lienee hyytynyt. Jos ötököitä tulee talven aikana ikävä, voi kaipuuta lievittää seuraavien animaatioiden parissa.



Pixarin Ötökän elämää (A Bug's Life) valmistui vuonna 1998. Sen ohjasi John Lasseter. Muurhaisilla on ongelma. Heidän on kerättävä joka vuosi ruokaa ahneelle heinäsirkkaparvelle. Kekseliäs ja innokas, mutta aliarvostettu muurahainen Flik onnistuu tuhoamaan heinäsirkoille kerätyn ruuan ja joutuu etsimään pelastusta tukalaan tilanteeseen. Hän lähtee etsimään hurjia ötököitä jotka voisivat panna heinäsirkoille kampoihin, mutta kohtaakin joukon epäonnistuneita sirkustaiteilijoita.


Loppujen lopuksi heinäsirkat kukistetaan ja muurahaiset huomaavat olevansa vahvempia kuin mitä ovat luulleet. Flik saa vihdoin ansaitsemaansa arvostusta ja puolisokseen pesän tuoreen kuningattaren.


Pixarin muurahaistarinan kanssa samana vuonna, itse asiassa hieman sitä aiemmin valmistui DreamWorksin versio muurahaisten elämästä. Antz (Muurahaizet) kertoo Z-4195 nimisestä muurahaisesta, jonka on vaikea sopeutua sovinnaiseen muurhaisyhteiskuntaan. Kun hän vielä rakastuu prinsessaan, on edessä ongelmia. Monien vaiheiden kautta Z:ntoiminta johtaa jopa vallankaappaukseen ja joukkomurhakin on lähellä. Loppu on kuitenkin onnellinen, Z saa prinsessan ja jokaisesta muurahaisesta tulee omana itsenään arvostettu yksilö.


Mainiot murkkulaiset (Gallavants) on amerikkalaisen Marvel Productionsin elokuva vuodelta 1984. Tämä Art Vitellon ohjaus tunnetaan Suomessa myös nimellä Mukavantit tulevat. Kyseessä on muurahaismusikaali, jossa kuullaan jopa 14 laulua.

Tässäkin tarinassa jokaisella muurahaisella on tarkka paikkansa yhteiskunnassa, mutta kaikki eivät siihen helpolla sopeudu. Nuori Taito tahtoo muusikoksi vaikka opiskelukaan ei ole sujunut.


Jokaisessa muurahaispesässä näyttäisi olevan yksi kapinallinen, joka ei sovellu tarkasti jäsenneltyyn yhteiskuntaan, jossa arvostetaan enemmän yhteisöä ja ryhmää kuin yksilöä ja hänen halujaan tai mielipiteitään. Mutta pienille muurahaisille yhteistyö on usein voimaa, varsinkin jos heitä uhkaa vaara muurhaispesän ulkopuolelta.


Muurahaisten kauhu (The Ant Bully) on valmistunut vuonna 2006. Elokuva on John A. Davisin ohjaama. Se kertoo Luukas pojasta joka purkaa pahan olonsa kiusaamalla muurahaisia. Mutta kuten aiemmissakin muurhaisleffoissa, tässäkin muurhaisilla on oma yhteiskuntansa eivätkä ne todellakaan ole mitättömiä pikku ölliäisiä. Muurahaisilla on jopa oma oikeusjärjestelmä ja Luukaskin joutuu vastaamaan teoistaan kun hänet kutistetaan taikajuoman avulla muurhaisen kokoiseksi. Luukas joutuu pakkotyöhön muurahaiskekoon, mutta osoittaa lopulta olevansa ihan kelpo poika. Elokuvassa pohditaan ihmisten ja muurahaisten eroja, yhteistyön voimaa ja suvaitsevaisuutta.


Vuosina 1969-1971 valmistui 17 lyhytelokuvaa Charlie muurahaisesta ja sitä jahtaavasta maasiasta. The Ant and the Aardvark on DePatie-Freleng Enterprisesen tuotantoa, joka tunnetaan ehkä paremmin Vaaleanpunaisesta Pantterista kuin punaisesta muurahaisesta ja sinisestä maasiasta.


Nippon animationin animoima Maija Mehiläinen on ihastuttanut suomalaisia tv-katsojia ensikerran jo vuonna 1986. Sarjan ensimmäiset 26 jaksoa voi katsastaa dvd-boksilta. Tarinan alussa Maija syntyy ja asuu mehiläispesässä. Hän on utelias pieni mehiläinen ja lähtee pian tutkimaan maailmaa, yhdessä Ville mehiläisen kanssa. Heidän oppaanaan toimii Flip heinäsirkka.


Maailma on täynnä erilaisia hyönteisiä, toiset kilttejä, toiset hieman hankalia ja jotkut vaarallisia. Maija kohtaa mm.herhiläisen, joka pistää Max-kastematoa, orvon toukan joka ei tiedä olevansa pussikehrääjä, heinäsirkkaparven joka syö tieltään kaiken ja monta hämähäkkiä, kovakuoriaista, kärpästä ja perhosta. Maija myös muuttaa muurhaiskekoon ja tutustuu veden alla asuvien hyönteisten elämään purjehtiessaan limonadipullossa. Jokaisessa jaksossa Maija kohtaa uusia ötökäitä ja oppii uusia asioita elämästä. Sarja kannustaa hyväksymään erilaisuuden, ja vaikka Maija onkin lähtenyt mehiläispesästä hän ei niinkään kapinoi, vaan on utelias näkemään ja kokemaan ympäröivän maailman tapahtumia.


DreamWorks jatkoi ötökkäteemaa vuonna 2007 elokuvalla Mehiläisen elokuva (Bee Movie). Kun Muurahaisten kauhussa murkut vaativat oikeutta heitä kiusanneelta pojalta, syyttää tässä elokuvassa mehiläinen ihmisiä hunajan varastamisesta.

Barry mehiläinen ei ole tyytyväinen mehiläisen elämään. Samaa työtä tehdään koko ikä, ilman mahdollisuutta vaihteluun. Barry haluaa nähdä maailmaa ja liittyy mehiläisryhmään, jonka tehtävä on kerätä mettä. Hänen uusi elämänsä on vapaata, mutta myös vaarallista ja Barry on vähällä menettää henkensä. Hänet kuitenkin pelastaa ihmisnainen Vanessa, ja Barry rikkoo mehiläisten tärkeintä sääntöä ystävystymällä hänen kanssaan. Jos muurahaisten kauhussa mietittiin ihmisten ja muurahaisten eroja, nyt vaaditaan ihmisen ja mehiläisen erottamista toisistaan. Vanessan avulla Barry alkaa vaatia mehiläisten oikeuksia, mikä johtaakin yllättäen ympäristökatastrofiin. Ihminen ja mehiläinen onnistuvat kuitenkin pelastamaan maailman yhdessä.


Kun muurahaiset ja mehiläiset on käyty läpi, on vuorossa kapinallinen kastemato. Tanskalainen Discomadot (Disco ormene) vuodelta 2008 kertoo Aarosta, joka ei halua uurastaa muiden matojen tapaan kompostifirmassa. Löytäessään 70-luvun discolevyn hän löytää samalla suunnan tulevaisuudelleen. Aaro perustaa bändin ja alkaa tavoitella discotähteyttä.


Samana vuonna joraavien matojen kanssa nähtiin elokuvissa kärpäsiä kuulennolla. Amerikkalainen Kärpäsenä kuuhun (Fly Me to the Moon) tapahtuu vuonna 1969, jolloin ihminen kävi ensimmäisen kerran kuussa. Mutta Apollo-lennolle lähtee salaa myös kolme kärpästä, suunnitelmanaan tehdä historiaa. Kärpäset auttavat oikosulun korjaamisessa ja yksi on jopa Armstrongin kypärässä tämän ottaessa ensimmäisiä askeleita kuussa. Mutta amerikkalaiskärpästen kuumatka ei miellytä neuvostoliittolaisia kärpäsiä. Tarina on päättyä ikävästi, mutta lopulta kärpäset murskaavat Neuvostoliiton pahat suunnitelmat.

Jo aiemmissa ötökkäleffoissa pienetkin ovat pystyneet suuriin tekoihin, nyt ötökät tekevät historiaa. Yhteisöllisyyskin viedään tässä elokuvassa aiempaa pidemmälle, yhdestä hyönteispesästä isänmaan asiaksi.


Sinisen ritarin seikkailut (Przygody blekitnego rycerzyka) on puolalainen 13-osainen piirrossarja vuodelta 1963. Animaation on toteuttanut Studio Filmów Rysunkowych. Marshall Lechosław ohjasi tv-sarjasta elokuvaversion vuonna 1983.


Hyönteiset seikkailevat tällä kertaa ritareina ja kuninkaallisina tarinassa jonka tyylilaji on romanttinen balladi.




Suomalaista näkökulmaa ötökkäasiaan tuo 13-osainen nukkeanimaatio Turilas ja Jäärä. Turilas putkahtaa Jäärän asuintoveriksi tämän kodin katon läpi pudottuaan. Vaikka kaksikko toisinaan äityy riitelemään, yleensä ne täydentävät toinen toistaan ja joutuvat moniin kommelluksiin. Ihmisten jäljiltä jäämistä esineistä voi rakentaa jos jonkinlaista ötököille sopivaa ja tarpeellista vekotinta. Turilas ja Jäärä eivät muuten puhu ihmistenkieltä vaan ötökkää.




Ruohonjuuri tasolla (Minuscule) on Thomas Szabon luoma ranskalainen tv-sarja. Viiden minuutin mittaisia jaksoja on valmistunut ainakin 78. CGI-hyönteiset seikkailevat oikeilla tapahtumapaikoilla. Komedialliset tarinat eivät sisällä puhetta, ainoastaan äänitehosteita ja musiikkia. Sarjaa on esitetty Tv2:lla ja julkaistu Suomessakin dvd:llä.




Hämähäkki (Spider!) on Graham Ralphin ohjaama 13-osainen piirretty vuodelta 1991. Sarja tehtiin Englantilaisella Hibbert Ralph Entertainment -studiolla. Yhden jakson kesto on n.viisi minuuttia. Sarjassa ei puhuta, vaan tarina etenee laulun mukaan. Hämähäkkiä on esitetty Suomessa ainakin 1990-luvun alussa suomeksi laulettuna.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Cable Open

17.-20.9. vietetään Cable Open! viikonloppua, jolloin kaapelitalouksissa voi tutustua maksullisiin kanaviin ilmaiseksi.

Tässä vinkkiä siitä mitä tv-sarjoja kanavilla viikonloppuna pyörii:

Sub Juniori
Richard Scarryn touhukas maailma
Vili Vilperi
Myyrän seikkailu kaupungissa
Repe Sorsan Show
Oggi ja torakat
Muumien maailma
Pokémon

Disney Channel/Disney XD
Kim Possible
Välitunti

Pilipalipilotit
Nokkapokka
Hopon poppoo
Ankronikka
Tiku ja Taku

Playhouse Disney
Nalle Puhin uudet seikkailut

Cartoon Network
Pinky & The Brain

Star Wars
Ed, Edd n Eddy
Tehotytöt
Dexter's Laboratory
Cow & Chicken

Nickelodeon
Paavo Pesusieni
Tallipihan bilehileet
Madagascarin Pingviinit

Viikonlopun aikana esitettäviä animaatioelokuvia:

Lauantai:
8:00 Barbie - Prinsessa ja kerjäläistyttö, TV1000 Family
11:00 Arthur ja Maltazard, TV1000

Sunnuntai:
11:00 Bolt, TV1000
12:00 Barbie Fairytopia - Keijukaismaa, TV1000 Family


Kanavat tulevat näkyviin perjantaina kello 18 ja pimenevät maanantaiaamuna kello 8. Lista näkyviin tulevista kanavista täällä.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Tapoja animoida

Viimeisin kysely blogissa koski eri animaatiotekniikoita. Vastaajien piti valita omat suosikkinsa ja tähän päädyttiin, 72:den osallistujan voimin:

Piirrosanimaatio, 65
Nukke- ja esineanimaatio, 7
Joku muu, 7
Vaha-animaatio, 5
CGI-animaatio, 4
Pala-animaatio, 4

Selkeästi eniten ääniä keräsi siis piirrosanimaatio. Muut vaihtoehdot jakoivat loppuäänet melko tasaisesti. Nukkeanimaatioiden suosiota en ihmettele, mutta "Joku muu" vaihtoehdon nousemista jaetulle toiselle sijalle ehkä hieman. Nykyään tehdään paljon CGI-animaatioita, mutta tässä taistossa se jäi jaetulle viimeiselle sijalle pala-animaatioiden kanssa. Vaha-animaatio päätyi toisen ja viimeisen sijan väliin. Seuraavaksi lyhyet esittelyt eri tekniikoista:


Ensimmäinen animaatioelokuva on ilmeisesti vuonna 1906 valmistunut Noiduttu hotelli, jossa käytettiin esineanimaatiota. Myös stop-motion animaatioksi kutsuttua tekniikkaa on käytetty ennen paljon liveaction elokuvissa, erikoisefektien tekemiseen. Nukkeanimaatioita on perinteisesti tehty paljon Euroopassa, mutta nykypäivänä ne ovat käyneet harvinaisemmiksi. Niitä kuitenkin tehdään yhä, olihan viime vuonna Oscar-ehdokkaanakin kaksi nukkeanimaatiota.


Vuonna 1906 valmistui myös ensimmäinen piirrosanimaatio, lyhyt ja vitsikäs Humorous Phases of Funny Faces. Piirrosanimaation historiassa tärkeä nimi on Walt Disney, jonka studio teki ensimmäisenä animaation jossa oli ääni ja animaation jossa oli värit. Ensimmäinen animaatioelokuva ei kuitenkaan ole Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Piirroselokuvat pitivät pintansa vuosikymmeniä, mutta nykyään ne ovat jääneet CGI-animaatioiden jalkoihin. Jopa Disney hylkäsi hetkeksi piirrosanimaatio ja siirtyi kokonaan CGI-animaatioiden pariin. Kuitenkin piirrosanimaatioilla riittää nykypäivänäkin faneja ja ainakin Japanissa myös animaatioiden tekijät jaksavat uskovat edelleen piirrosanimaatioihin. Studio Ghiblin elokuvat ovat Japanin katsotuimpia ja suosittuja myös länsimaissa.


Myös pala-animaatio on vanha tekniikka. Sen tekeminen on halvempaa kuin piirrosanimaation ja ehkä tästä syystä Suomessa on tehty paljon lapsille sunnattuja animaatioita juuri pala-animaatioina. Tekniikkaa ei kuitenkaan tule väheksyä, vaan silläkin voi saada aikaan huikeaa jälkeä. Esimerkiksi maailman parhaaksi animaatioksi äänestetty venäläinen Siili sumussa on pala-animaatio, samoin Suomen ensimmäinen pitkä animaatioelokuva, Riitta Nelimarkan Seitsemän veljestä.


Vaha-animaatiot toteutetaan samalla periaatteella kuin nukkeanimaatiot ja niitäkin voi kutsua stop-motion animaatioiksi. Hahmot on muotoiltu plastoliinista tai muovailuvahasta mutta niiden sisällä on kuitenkin oltava jonkinlainen luuranko. Toisinaan hahmoilla voi olla niin paljon muustakin kuin vahasta tehtyjä osia, että ne ovat jo käytännössä nukkeja. Vaha-animaatiossa on kuitenkin mahdollista käyttää hyväksi vahan ominaisuuksia muovautua ja muuttua. Vaha-animaatioiden tunnetuin tekijä tällähetkellä on englantilainen Aardman -studio.


Ensimmäinen CGI-animaatio valmistui vuonna 1995. Kyseessä on Pixarin Toy Story. CGI-animaatioista käytetään myös nimeä 3D-animaatio tai tietokoneanimaatio, mutta kaikki tietokoneanimaatiot eivät ole CGI-animaatioita. Tietokonetta käytetään nykyään jossain määrin kaikkien animaatioiden tekemiseen. Piirrosanimaatiot voidaan piirtää suoraan tietokoneella käyttämättä paperia lainkaan, samoin pala-animaatioita voidaan toteuttaa tietokoneella.

Nykyään CGI-animaatiota tehdään paljon. Aiemmin muilla tekniikoilla animoituja ohjelmia on jopa siirrytty tekemään CGI-animaationa. CGI herättää ehkä kaikista animaatiotekniikoista eniten mielipiteitä puolesta ja vastaan.


Muita animaatiotekniikoita ovat esimerkiksi piksillaatio ja silhuettianimaatio. Piksillaatiossa animoidaan eläviä ihmisiä nukkeanimaation tavoin. Silhuettianimaatiot ovat pala-animaatioita, mutta niin että näkyvissä ovat vain silhuetit. Tunnetuimpia silhuettianimaattoreita on Lotte Reiniger. Luonnollisesti eri animaatiotekniikoita voi myös sekoittaa keskenään.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Persepolis



Vuonna 2000 julkaistiin Marjane Satrapin omaelämänkerrallinen sarjakuva Persepolis. Sarjakuvasta tehtiin animaatio Ranskassa vuonna 2007. Sitä ohjaamassa oli Satrapin lisäksi Vincent Paronnaud.


Elokuva kertoo Marjanesta, joka asuu Teheranissa, Iranissa. Vuonna 1979 elämä Iranissa muuttuu, kun shaahi syöstään vallasta. Marjanen arjessa tämä näkyy mm. huivipakkona ja länsimaisen kulttuurin kieltämisenä. Marjanen perhe yrittää jatkaa elämäänsä kuin ennenkin ja protestoi uutta hallintoa vastaan, mutta poliittinen valvonta kiristyy koko ajan. Elämää synkistää entisestään Iranin ja Irakin välinen sota ja uudet epäreilut lait.


Marjanen on vaikea niellä koulussa kerrottuja valheita ja hän kapinoi ostamalla kiellettyjä c-kasetteja kadulta ja käyttämällä farkkutakkia. Marjanen vanhemmat lähettävät tyttärensä Itävaltaan kouluun, jotta tämän ei tarvitsisi luopua vapaudestaan.

Itävallassa Marjanella on sopeutumisvaikeuksia, identiteettiongelmia ja hän tuntee syyllisyyttä ja koti-ikävää. Hän kasvaa nuoreksi naiseksi ja kokee muutaman romanssin, jotka kuitenkin päättyvät ikävästi. Marjane ajautuu lopulta jopa kodittomuuteen ja käy lähellä kuolemaa.


Vuonna 1987 Marjane palaa Iraniin, mutta sopeutuminen ei ole helppoa nytkään. Hän masentuu ja yrittää jopa itsemurhaa mutta saa lopulta taas kiinni elämästä, alkaa opiskella ja seurustella. Mutta elämä Iranissa on edelleen hyvin rajoitettua ja monelaista vääryyttä tapahtuu. Marjane ei ole kadottanut kapinamieltään ja tasapainoilee yhteiskunnan vaatimusten ja omien arvojensa välillä. Marjanen on lopulta taas lähdettävä Iranista, nyt pysyvästi.


Vaikka tarina perustuu tositapahtumiin ja siinä on mukana politiikkaa ja kritiikkiä yhteiskuntaa kohtaan, se on ennenkaikkea nuoren naisen kasvutarina. Länsimaisella katsojalle Iranin lähihistoria tuo tarinaan lisää eksotiikkaa ja ehkä laajentaa maailmankuvaa, mutta se ei ole pääasia. Rankoista tapahtumista ja isoista asioista huolimatta elokuva on yllättävän hauska ja pääpaino on Marjanen kokemuksissa.


Animaatio on visuaalisesti samaa tyyliä kuin sarjakuva. Se on kontrastiltaan rajusti mustavalkoinen ja ihmishahmot ovat pelkistettyjä, mutta eläviä ja persoonallisia. Sarjakuvan elokuvasovituksesta tehtiin animaatio koska se olisi näytelmäelokuvaa universaalimpi ja siihen olisi helpompi samaistua. Tarinassa on myös fantasiaosuuksia, joiden toteuttaminen ei animaatiossa tuottanut ongelmia.

Elokuva on toteutettu perinteisesti käsin paperille. Satrapi päätyi tähän tekniikkaan, koska piti sitä ajattomampana kuin puhdasta tietokoneanimaatiota. Hän myös vierasti tietokoneella luotua täydellisyyttä, ihminenhän ei koskaan ole täydellinen, ja se välittyy myös piirroksiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että animaatio olisi huonosti tehtyä, vaan piirrokset ovat käsinpiirretyinä elävämpiä.

Elokuva on palkittu mm.Cannesissa ja se oli Oscar-ehdokkaana vuoden parhaaksi animaatioksi. Iranissa elokuvaa ei ole arvostettu aivan yhtä paljon ja siitä on saanut esittää vain rajoitetusti ja monien kohtien sensuroinnin jälkeen.


Persepoliksen Suomen ensi-ilta oli Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleilla vuonna 2007. Elokuva on julkaistu dvd:llä ja esitetään televisiossa tänään, 11.9.2010. Sarjakuva on julkaistu kahdessa osassa, Iranilainen lapsuuteni ja Kotiinpaluu. Lisäksi Satrapin sarjakuvista on suomeksi saatavilla teokset Pistoja ja Luumukanaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...