Animaatioblogi

Tämän blogin aiheena ovat animaatiot: uudet elokuvat, nostalgiset tv-sarjat, dvd-julkaisut, animaatioiden tekijät... kaikki animaatioihin liittyvä.

lauantai 30. tammikuuta 2010

Piirretyt prinsessat ensi-illassa.

Helmikuussa teattereissa nähdään kaksi perinteistä piirroselokuvaa. Molempien elokuvien nimihahmona on prinsessa, mutta ihan perinteisistä kuninkaallisista ei ole kummassakaan elokuvassa kyse.


Disneyn uusi klassikko Prinsessa ja sammakko (The Princess and the Frog) saa Suomen ensi-iltansa 19.2.2010.

Vanha satu prinsessasta ja sammakosta on sijoitettu New Orleansiin. Päähenkilö on Tiana, joka joutuu seikkailuun kohdatessaan suudelmaa himoavan sammakon.

Elokuvan ovat ohjanneet Ron Clements ja John Musker, jotka ovat ohjanneet Disneyelokuvat Pieni merenneito, Aladdin, Herkules ja Aarreplaneetta. Suomessa esitetään sekä originaaliversiota että suomeksi dubattua versiota.


26.2.2010 on Suomen ensi-illassa Hayao Miyazakin klassikkoelokuva Prinsessa Mononoke (Mononoke hime). Elokuva on valmistunut jo 1997 mutta Suomessa sitä ei ole aiemmin julkaistu, niin legendaarinen kuin Mononoke onkin.

Elokuva on kielletty alle seitsemän vuotiailta ja sitä levitetään vain kolmella kopiolla. Ääniraita on alkuperäinen japaninkielinen.

torstai 28. tammikuuta 2010

Helmikuun dvd-uutuudet


10.2 9
Shane Ackerin ohjaama tietokoneanimaatio vuodelta 2009. Elokuva perustuu Oscar ehdokkaana olleeseen lyhytelokuvaan. Extroina ohjaajan kommenttiraita, lyhytelokuva ja poistettuja kohtauksia.


11.2 Ponyo Rantakalliolla
Hayao Miyazakin elokuva kalatytöstä, joka tavattuaan Sosuke-pojan haluaa muuttua ihmiseksi. Elokuva on valmistunut 2008 ja sen Suomen ensi-ilta oli syksyllä 2009. Elokuvan voi katsoa joko japaniksi suomeksi tekstitettynä tai Pekka Lehtosaaren ohjaamalla suomidubbilla.


11.2 Tohtori Sykerö -boksi.
13-osainen sarja keksijä Sykeröstä julkaistaan jo toistamiseen Suomessa. Eroja aiemmin julkaistuun boksiin ei näytä olevan, paitsi hinnassa. Tohtori Sykerö oli ensimmäisiä nostalgisia lastenohjelmia jotka Suomessa dvd-boksille kasattiin, ja boksista sai maksaa vähintään 30-40 euroa. Vaikka kannen kuvassa hahmot ovat uudistuneen oloisia, on sisältö kuitenkin tuttua Sykeröä.

Extramateriaalina on sarjan luojan, Jeffrey O´Kellyn, kuvittaja Nick Pricen ja käsikirjoittaja Angela Bloxhamin haastattelut. Kielivaihtoehtoja on suomi/ruotsi. Luultavasti boksilta löytyy tv:stä tuttu dubbaus, jossa tarinan lukee Heikki Määttänen.



11.2 Petteri Kaniini Boksi
Beatrix Potterin lastenkirjoihin perustuvaa sarjaa tehtiin vuosina 1992-1995 yhteensä yhdeksän tarinaa. Sarjaa on esitetty Suomessa televisiossa ja julkaistu sekä videolla että dvd:llä. Boksilta löytyvät kaikki sarjan jaksot, tosin osa on laitettu oudosti bonusmateriaaliksi. Sarja on suomeksi dubattu.


12.2 Up -kohti korkeuksia
Pixarin uutuusanimaatio vuodelta 2009 kertoo leskeksi jääneen ilmapallokauppis Karlin ja partiopoika Rasmuksen huikeasta seikkailusta lentävällä talolla suoraan Etelä-Amerikan viidakkoon. Elokuva on jo voittanut Golden Globen parhaana animaatioelokuvana, ja on ehdolla useiden muiden palkintojen saajaksi.

Elokuvan lisäksi dvd:ltä löytyy Puolipilvistä ja Dogin salainen tehtävä -lyhytelokuvat, ja materiaalia elokuvan tekemisestä. Kielivaihtoehtojakin on useita.

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Animoitua seksivalistusta

Ranskassa kampanjoidaan aidsia vastaan animaatiolla. Pätkä on hienosti toteutettu ja hahmoanimaatio yllättävän sympaattista.




Myös Suomessa seksivalitus hoituu animaation keinoin, kun Ylellä alkaa Seksin ABC. 13-osaista sarjaa esitetään aluksi netissä ja Maaliskuussa myös tv2:lla.

Sarjassa on nimekäs ja varmasti myös osaava näyttelijäjoukko, (Krista Kosonen, Kari Ketonen, Perttu Pesä, Ville Haapasalo, Johanna Heimonen ja Risto Kaskilahti) mutta animaation taso ei ennakkopätkien perusteella ole kovin korkealla. Ehkä sisältö on kuitenkin tässä tapauksessa tärkeämpi kuin ulkoiset puitteet...

Aiemmin abc:t on voinut lukea Suosikin palstalta ja Seksin ABC -kirjasta.


Animaatioita on kuitenkin käytetty valistustarkoituksissa ennenkin. Tanskalaisen Liller Møllerin seksitrilogia 1980-luvun lopulta on tuttu suomalaisillekin teineille.



Sex—en brugsanvisning for unge (Sex—A Guide for the Young) 1987
Ska' jeg på nu? (Safe for Life) 1989 Kondomin tähtihetki
Sådan—får man altså børn! (So That's How) 1990


Lennart Gustafssonin ohjaama Rottis (Råttis, Ruotsi 1986) valistaa varhaisnuorisoa edellämainittuja viattomammin. Rottapoika Rottis ihastuu Rosettaan, mutta heille riittää vielä pussailu ja lauleskelu kuutamossa. Vanhemmat sensijaan pelkäävät nuoren parin etenevän pidemmälle, heille itselleen kun on siunaantunut monipäinen joukko pikku rottia. Pikkusisaruksetkin jaksavat kiusata ihastunutta isoveljeään, ja jos animaatiosta ei ole muuta jäänyt mieleen, niin varmasti ainakin "Rottis ja Rosetta kuksii" lällätys.



Naisnäkökulmaa aiheeseen tarjoaa Latvialaissyntyinen Signe Baumane. Teat Beat of Sex on 15-osainen sarja ja valmistunut 2007. Vaikuttaa hauskalta ja persoonalliselta, toivottavasti joskus saapuu Suomeenkin.

Ja lopuksi vielä Aardman Animationsin Angry Kid aiheen parissa:

maanantai 25. tammikuuta 2010

Sensuuria Muumilaaksossa

Muumilaakson tarinoita on esitetty Suomessa uudelleen ja uudelleen vuodesta 1991 alkaen. Suomessa ei tosin ole koskaan esitetty 104 osaisen sarjan kaikkia jaksoa. Vain 101 jaksoa on suomennettu, eli kolme jaksoa on jätetty näyttämättä.

Syy on jaksojen sisällössä. Vaikka sarjassa nähdään Mörkö, aavelaiva, Jäärouva ja monia muita pelkoa herättäviä hetkiä, kolme jaksoa ylitti rajan ja ne jätettiin sarjasta Suomessa pois.


Ensimmäinen "sensuroitu" jakso sijoittuu melko alkuvaiheeseen, Suomessa näyttettyjen jaksojen 11 ja 12 väliin. Jakson englanninkielinen nimi on Moomin Fights a Pirate. Siinä merirosvot haaksirikkoutuvat Muumilaaksoon, ja merirosvokapteeni sieppaa Niiskuneidin. Jakso on väkivaltainen, siinä mm. uhkaillaan hahmoja veitsellä.


Voice from Inside the Dead Tree sijoittuu jaksojen 48 ja 49 väliin. Siinä vanhan kelon sisältä vapautuu paha demoni, jonka Muumit saavat onneksi huijattua takaisin puun sisään. Demoni on pelottava, ja jakson alussa nähdään myös Haisuli kiusaamassa Hemulia.


The Birthday Surprise sijoittuu sarjan loppuun, jaksojen 99 ja 100 väliin. Jakson päätähti on Pikku Myy, jonka syntymäpäivää ei kukaan tunnu muistavan. Mymmeli pyytää Pikku Myytä talovahdiksi, ja Myy sotkee kokkailullaan keittiön. Mymmelille hän ei tekosiaan tunnusta, ja Mymmeli toteaa että keittiössä oli rohtoa, jota syötyään muuttuu karvaiseksi. Onneksi vaaraa ei ole, jos Myy ei ole keittiössä kokkaillut. Myyn vatsa tulee kipeäksi, ja ehkä omatuntokin kolkuttaa. Yöllä hän näkee unta muuttumisestaan hirviöksi, ja aamulla herättyään toteaa muodonmuutoksen tapahtuneen todella. Kyseessä on kuitenkin vain naamio, jolla haluttiin opettaa Myytä olemaan jatkossa valehtelematta. Lopuksi kaikki juhlivat Myyn syntymäpäivää yhdessä.

Ruotsissakaan kaikkia jaksoja ei esitetty, poikkeuksia Suomeen kuitenkin on. Puun sisältä vapautuva demoni esitettiin, mutta Ruotsissa jätettiin pois jakso Iso Jysäys, jossa Muhveli-keksijä ja Haisuli räjäyttävät vahingossa Niiskun verstaan.

Jaksojen puuttumista ei huomaa, sillä ne eivät ole osa mitään suurempaa juonikokonaisuutta. Uteliaat muumifanit voivat kuitenkin etsiä jaksot netistä. Onpa joku ne suomeksi tekstittänytkin.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Tässä me tullaan lystejä ollaan, Pikku ponit näin leikkiä lyö.


Lelutuottaja Hasbro aloitti My little Ponyjen valmistuksen 1983. Suloiset ponit valloittivat monen tytön sydämen, ja Suomessa alkuperäisillä poneilla on yhä suuri suosio keräilijöiden keskuudessa.


Ponit siirtyivät animaatioihin kahden tv-elokuvan kautta. Rescue at Midnight Castle (1984) (Tunnetaan myös pelkällä My little pony-otsikolla) ja Escape from Catrina (1985) ovat kestoltaan 30 minuuttia ja toimivat oikeastaan pilottijaksoina tulevalle tv-sarjalle. Ne on useissa maissa julkaistu samassa dvd-boksissa tv-sarjan kanssa.

Ensimmäinen kokoillan elokuva My little Pony movie ilmestyi 1986. Sen ohjasi Mike Joens. Elokuva ei ollut arvostelumenestys eikä tuottanut taloudellisestikaan hyvin.

My little Pony movie on ilmestynyt Suomessa dvd:llä nimellä Pikkuponit: Unelmalaakson taiat. Dvd:ltä löytyy elokuva sekä suomeksi että englanniksi.



My Little Pony (tai My Little Pony 'n Friends) tv-sarja alkoi 1986. Kahdella kaudella on jaksoja on yhteensä 61. Sarjassa ponit asuvat Ponimaassa ja joutuvat puolustamaan kotiaan pahoja hautovia otuksia vastaan. Ponimaassa asuu myös lohikäärme Spike ja siellä vierailee sillointällöin myös lapsia, erityisesti Megan (Meiju) niminen tyttö. Sarjan animoi Japanilainen Toei Animation.



My Little Pony Tales sarjassa on 26 jaksoa ja se on valmistunut vuonna 1992. Sarja eroaa ensimmäisestä poni-sarjasta melkoisesti. Ponit ovat ihmismäisiä ja tarinan päähenkilöinä on seitsemän nuorta ponityttöä, jotka käyvät koulua, hengailevat jäätelöbaarissa ja rullaluistelevat. Mukana on myös ponipoikia ja romansseja.


Suomessa molemmat sarjat tunnetaan Pikku Ponit -nimellä ja niitä on esittänyt televisiossa Mtv3, ensi kerran 1987. Molempia sarjoja on julkaistu myös videoilla ja dvd:llä.

Sarjojen suomidubbauksen taso ei valitettavasti ole kehuttava.





Suomessa on lelujen ja tv-sarjojen lisäksi julkaistu myös My little pony sarjakuvalehteä.



Vuonna 2003 alettiin tehdä My little Pony elokuvia, jotka julkaistiin suoraan videolla tai dvd:llä. Elokuvien tähtinä olivat uudet lelutuotannossa olevat ponit. Aluksi elokuvia myytiin vain lelujen mukana. Elokuvia on ilmestynyt jo yli kymmenen, ja näitä uusia elokuvia saa myös Suomessa dvd:llä.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Star Wars palaa televisioon

Lauantaina 23.1.2010 kello 16:30 Mtv3 alkaa näyttää Star Wars: The Clone Wars sarjan toista tuotantokautta. Ensimmäisen jakson nimi on Holokronin ryöstö.

Tietokoneanimaatio perustuu George Lucasin Star Wars elokuvasarjaan, ja se kertoo kloonisodista, joiden tapahtumia ei elokuvissa nähty. Animaatioelokuva Star Wars: The Clone Wars vuodelta 2008 toimi pilottina sarjalle.

Sarjaa on tehty kaksi tuotantokautta, jaksoja on yhteensä 44. Mtv3 on esittänyt ensimmäisen kauden vuonna 2009 ja se on julkaistu myös dvd-boksina.

torstai 21. tammikuuta 2010

Sympaattinen lyhytanimaatio

Heikki Prepula tunnetaan parhaiten Kössi Kenguru hahmostaan. Hän on kuitenkin tehnyt myös muita animaatioita.



Näitä animaatioita on julkaistu dvd:llä Kössi Kenguru ja muut ystävämme. Oma suosikkini on vuonna 1994 valmistunut Lentävä Possu.


Lentotaidon omaava Possu karkaa Pelleltä ja vie mennessään tämän silinterihatun. Se suunnistaa syksyisen kalseaan metsään. Siellä se asettuu suden pesään. Susi seurailee Possun lentonäytöksiä sivusta, ja haluaisi itsekin osata lentää. Yritykset kuitenkin epäonnistuvat ja susi ulvoo haikena taivaalle.


Possu yrittää opettaa taitonsa sudelle, mutta tämä ei tuota tulosta. Metsään sataa lumi, mutta susi ei opi lentämään. Sen haikea ulvonta kaikuu metsässä. Eräänä päivänä taivaalta kuuluu ääntä, possut ovat matkalla etelään. Possu liitää omiensa mukaan. Susi potkii turhautuneena lunta, ja sen alta paljastuu silinteri. Painaessaan hatun päähänsä Susi saa samalla lentotaidon, ja ulvonta muuttuu riemuhuudoksi.


Marko Tuomisen ja Jaakko Prepulan musiikki viimeistelee haikean tunnelman. Seitsemän minuuttinen animaatio on herkkä ja sympaattinen.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Ruohometsän kaniinit


Juoni
Richard Adamsin tarina alkaa kun kaniini Viikka alkaa aavistella että kaneja uhkaa vaara. Pähkinä tietää että Viikalla on kyky nähdä asioita ennalta ja he kokoavat yhdyskunnasta kanijoukon, joka lähtee etsimään uutta asuinpaikkaa.

Matkalla kaniinit kohtaavat vaaroja ja tapaavat muita kaniyhdyskuntia. Lopulta he pääsevät ylikaniksi nimetyn Pähkinän johdolla Watershipvuorelle, jonne asettuvat asumaan. On kuitenkin yksi ongelma, joukossa ei ole yhtään naaraita.


Lähistöllä on Efrafan kanikylä, jota johtaa hirmuinen kenraali Ratamo. Rohkea Isopää soluttautuu Efrafaan ja tapaa joukon naaraita jotka mieluusti lähtisivät uuteen yhdyskuntaan. Elämä Efrafassa on kurinalaista ja ankeaa.

Lokki Kehaarin avustuksella Isopää onnistuu vapauttamaan Efrafasta kaneja. He palaavat Watershipvuorelle, mutta kenraali Ratamo ei anna periksi vaan seuraa heitä joukkoineen. Seuraa taistelu, joka lopulta päättyy Pähkinän kanien voittoon.


Animaatioelokuva Ruohometsän kansa (Watership Down) valmistui vuonna 1978. Käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana toimi englantilainen Martin Rosen. Hän ohjasi animaation myös Adamsin toisesta kirjasta, Ruttokoirat, vuonna 1982.

Ennen Ruohometsän kansaa Rosen ei ollut ohjannut animaatioelokuvaa, eikä elokuvaa ylipäätään. Alunperin hänen ei pitänyt toimia ohjaajana, mutta tyytymättömänä siihen tyyliin johon filmi aluksi oli menossa, hän otti ohjat käsiinsä. Rosen tahtoi olla mahdollisimman uskollinen kirjalle.

Musiikkia alkoi säveltää Malcolm Williamson, mutta Angela Morley korvasi hänet kun Williamsonin kappaleet olivat vielä lähinnä luonnostasolla. Sinfoniaorkesteri ja studio oli varattu ja Morley sävelsi kaikki musiikit parissa viikossa.

Elokuvassa kuullaan myös Mike Battin säveltämä kappale Bright Eyes, jonka esittää Art Garfunkel. Kappale menestyi todella hyvin. Joissain maissa elokuva julkaistiin ensin, ja vasta sitten Bright Eyes-sinkku ja kappaleen ilmestyminen nosti elokuvan uudelleen katsotuimpien joukkoon.


Ruohometsän kansalle on Suomessa merkitty suositusiäksi 3 vuotta. Animaatio ei kuitenkaan kaunistele kanien elämää vaan esittää esimerkiksi kanien väliset taistelut hyvin raa´asti. Näemme myös kuinka Isopää on vähällä kuristua ansalankaan. Ihan pienten (tai herkkien) lasten elokuva tämä ei siis ole.

Myös elokuvan mainosjulistetta kritisoitiin julkaisun aikoihin liian pelottavaksi. Kuvassa onkin Isopää haukkomassa henkeään ansalangassa. Tosin lankaa kaulassa ei näy ja kohtaus on elokuvassa vielä huomattavasti tätä rankempi. On vain hyvä ettei mainosjuliste anna elokuvasta liian siloiteltua kuvaa.


Elokuvan tyyli on hyvin realistinen. Tapahtumapaikoille on olemassa oikeat esikuvat, mitään ei ole keksitty. Äänimaisema on nauhoitettu tapahtumapaikkoja vastaavilla seuduilla Englannissa. Kanien jalkojen äänet tehtiin liikuttelemalla käsiä erilaisista materiaaleista koostetuilla alustoilla, esimerkiksi ruoholla tai hiekalla.

Kanit erottaa toisistaan, mutta niiden ulkomuoto ei ole korostetun persoonallinen. Kanien silmien kohdalla mietittiin pitäisikö ne jättää mustiksi, vai lisätä valkuaiset jotta niiden olisi helpompi ilmentää tunteita. Silmät jätettiin realistisiksi kanisilmiksi.


Kanien lisäksi elokuvassa esiintyy Kehaar-lokki. Siitä tuli suosittu hahmo animaattoreiden keskuudessa, ehkä sen mahtailevan luonteen takia tai koska kaikki olivat piirtäneet kaneja jo kuukaudesta toiseen.

Mukana on myös kanien mytologiaan, El-ahrairah sankarikaniin ja kuolemaa symboloivaan Inlen mustaan kaniin liittyviä mielikuvituksellisempia jaksoja. Ne tuovat mielenkiintoista vaihtelua ja kontrastia viipyileville ja kauniille luontomaisemille.



Suomessa Ruohometsän kansa on esitetty televisiossa ja julkaistu kahdesti dvd:llä. Molemmista löytyy ääniraita englanniksi ja suomeksi, mutta kummassakaan ei ole suomenkielistä tekstitystä. Näiden julkaisujen ero onkin vain kansikuvassa.

Vuosina 1999-2001 aiheesta tehtiin myös 39 osainen lapsille suunnattu tv-sarja. Jaksoja on julkaistu Suomessa kolmella dvd:llä.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Seikkailumetsän suloiset eläimet



Seikkailumetsä (Maple Town Monogatari) on yksi monista animesarjoista joita julkaistiin Suomessa Omax-videoilla 1980-1990 lukujen taitteessa.

Kaikkiaan sarjassa on 52 jaksoa, jotka tehtiin vuosina 1986–1987 Toei Animation -studiolla. Suomessa julkaistiin videolla myös studion sarjoja Candy Candy, Sandy Bell, Hopeanuoli ja Lady Lady. Sarjan ohjauksesta vastasi Junichi Sato, joka on ohjannut myös Suomessakin esitettyä Sailor Moon-sarjaa.


Tarina alkaa pupu-perheen muuttaessa Vaahterakaupunkiin. Perheen isä on saanut työn kaupungin postimestarina. Tytär Tiina ystävystyy karhunpoika Kallen kanssa. He käyvät koulua Minna ja Joni kettujen, Jonna oravan ja muiden eläinlapsien kanssa.


Kaupunki on muuten idyllinen, mutta miekalla aseistautunut luihu Rosvo-Rontti hiiviskelee tekemässä monenlaista kiusaa. Hän mm.varastelee ja kidnappaa toisinaan myös jonkun lapsista. Onneksi kaupungissa on buldoggipoliisi Otto. Suloisten eläinten perhe-elämäkään ei aina ole niin auvoista kuin ensinäkemältä voisi luulla. Lapset joutuvat usein kahnauksiin vanhempiensa kanssa, yleensä väärinkäsitysten takia, ja ruumiillista kuritusta harjoitetaan surutta. Lopulta vääryyden oiotaan, ja rauha laskeutuu lopulta Vaahterakaupunkiin.


Tarinalle on tehty myös jatkosarja New Maple Town Story - Palm Town Chapter, jossa on vanhoista hahmoista mukana vain Tiina, joka nyt asuu tätinsä luona "Palmukaupungissa."

Suomessa Seikkailumetsää on julkaistu neljä videokasettia, joiden kesto on 40-60 minuuttia. Julkaisijoina ovat Omaxi 1990-1991 ja Future Film 1999. Ainakin Omaxin kasettien suomidubin takana on (surullisen)kuuluisa Golden Voice oy.

Sarjan hahmoista on tehty myös leluja, mutta Suomessa tunnetumpia ovat Sylvanian Families -hahmot eli pikkaraiset. Myös Sylvanian Families eläimet ovat seikkailleet animaatiosarjassa.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Satoshi Konin elokuvat

Satoshi Kon on yksi Japanin lahjakkaimmista ja luovimmista animaatio-ohjaajista. Hänen elokuvansa ovat Suomessakin tuttuja myös muille kuin animeharrastajille.


Vuonna 1963 syntynyt Kon aloitti mangapiirtäjänä. Ensimmäinen elokuva jonka parissa hän työskenteli, oli Memories (Memorîzu) vuonna 1995 ja Kon toimi Magnetic Rose-osan käsikirjoittajana.


Kon siirtyi 1972 perustetulle Madhouse-studiolle, jonka elokuvia ovat mm. Metropolis ja Ninja Scroll. 1997 valmistui Konin esikoisohjaus, psykologinentrilleri Perfect Blue (Pāfekuto Burū). Elokuva kertoo pop-tähti Mima Kirigoesta, joka tahtoo lopettaa puhtoisen ja imelän laulajauransa ja ryhtyä vakavasti otettavaksi näyttelijäksi. Hänen faninsa eivät ole tästä mielissään ja yksi fani alkaa pakkomielteisesti vainota Mimaa. Kriitikot ottivat elokuvan hyvin vastaan ja se palkittiin useilla filmifestivaaleilla.


Konin seuraava elokuva valmistui vuonna 2001 ja tälläkertaa hän oli myös käsikirjoittaja. Millennium Actressin (Sennen Joyū) päähenkilö on kuuluisa näyttelijätär Chiyoko Fujiwara, jonka elämästä Genya Tachibana tekee dokumenttia. Elokuvassa on takaumia sekä Chiyokon oikeasta elämästä, että hänen elokuvarooleistaan ja tosi ja fiktio sekoittuvat. Myös Millenium Actress oli menestys. Se on mm. listattu 50 parhaan animaatioelokuvan joukkoon Internet Movie Databasessa.


Tokyo Godfathers (Tōkyō Goddofāzāzu) valmistui vuonna 2003. Myös tässä elokuvassa Kon toimi ohjauksen lisäksi käsikirjoittajana. Kolme koditonta; transvestiitti Hana, alkoholisoitunut pummi Gin ja kotoaan karannut teinityttö Miyuki, löytävät jouluna roskien joukosta vauvan. Kolmikko alkaa selvittää vauvan alkuperää, ja joutuu samalla kohtaamaan myös kukin oman menneisyytensä. Melko synkistä lähtökohdista huolimatta elokuvassa on mukana myös huumoria.


Seuraavaksi Kon ohjasi 13-osaisen tv-sarjan Paranoia Agent (Mōsō Dairinin).
Sarja kertoo salaperäisen pahoinpitelijän aiheuttamista rikoksista ja ihmisistä joita rikokset jotenkin koskettavat ja mysteeri alkaa pikku hiljaa paljastua.


Konin viimeisin elokuva on vuodelta 2006. Paprikan (Papurika) keskeisiä teemoja ovat unet ja alitajunta. Scifiä, trilleriä ja fantasiaa sekoittavan elokuvan täysi sisäistäminen saattaa vaatia useita katselukertoja, ja visuaaliasesti loistava elokuva kyllä kestää sen. Elokuvassa on yhdistely 2D ja 3D animaatiota. Kon itse näkyy elokuvassa baarimikko-hahmona, jota ääninäyttelee Yasutaka Tsutsui, jonka kirjan pohjalta Kon on käsikirjoittanut Paprikan.

Marraskuussa 2008 Kon vieraili Suomessa kertomassa elokuvistaan. Suomi on ainoa Pohjoismaa jossa Millennium Actress oli teatterilevityksessä. Nelonen on esittänyt Tokyo Godfathersin televisiossa jouluna 2008 ja 2009. Kaikki Konin elokuvat esikoista Perfect Blueta lukuunottamatta on julkaistu Suomessa dvd:llä suomeksi tekstitettyinä. Myös tv-sarja Paranoia Agent on julkaistu Suomessa neljällä levyllä.


Kaikki Konin elokuvat tähän asti ovat olleet aikuisille suunnattuja. Hänen seuraavan elokuvansa pitäisi kuitenkin sopia myös lapsille. Yume Miru Kikai, englanniksi The Dream Machine, kertoo roboteista ja sen pitäisi valmistua 2010.

torstai 14. tammikuuta 2010

Ankka-Tv

Aku Ankan nettisivuille, www.akuankka.fi on avattu Ankka-Tv. Kolmikanavainen töllö näyttää mm.vanhoja lyhytelokuvia, elokuvien trailereita sekä sarjakuvapiirtäjien ja elokuvantekijöiden haastatteluja.

Tällä hetkellä nähtävissä on mm.Pixarin Wall-e ja Up elokuvien ohjaajien haastattelut, Disneyn Bolt elokuvan hahmojen esittelyjä ja lyhytelokuva Aku, Mikki, Hessu - Pitkästyneet haamut vuodelta 1937.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Mtv3:n iltapäiväsarjat

1990-luvulla Mtv3 näytti iltapäivisin piirrossarjoja. Niiden laadukkuudesta ja varsinkin dubbauksen tasosta voi kyllä hieman napista, mutta aika nostalgista näitä on muistella kuitenkin.

Seuraavaksi muutamista iltapäivän ohjelmista lyhyt esittely. Osa ohjelmista on saattanut tulla myös 2000-luvun puolella, joko Maikkarilla tai maksullisella Juniorilla.


Dinovauvat (Dino Babies) kertoo kuudesta pienestä dinosauruksesta, jotka joka jaksossa esittävät jonkun klassikkosadun. Sarjaa tehtiin vuosina 1993 ja 1995 yhteensä 26 puolen tunnin jaksoa ja yksi jakso sisälsi kaksi tarinaa. Tekijänä on Kanadalainen Fred Wolf Films.


Budgie, The Little Helicopter on myös Fred Wolf Filmsin tekemä. Sitä tehtiin 26 jaksoa vuosina 1993 ja 1994. Animaatio perustuu Sarah Fergusonin kirjoihin. Budgie on helikopteri ja tarinoiden tapahtumapaikka on lentokenttä. Muina hahmoina on sekä lentokoneita, autoja että ihmisiä.


Sandokan on 26-osainen Espanjalaisen BRB Internacionalin sarja vuodelta 1993. Alunperin Sandokan on Emilio Salgarin kirjojen merirosvopäällikkö. Malesian Tiikerinä tunnetun Sandokanin animaatioversiossa kaikki hahmot ovat eläimiä, Sandokan tietysti tiikeri.


Mozartin pumppu (La banda de Mozart) kertoo neljästä koulupojasta jotka on nimetty kuuluisien säveltäjien mukaan: Mozart, Beethoven, Chopin ja Verdi. 30-osainen sarja on Espanjalainen ja valmistunut vuonna 1995.


Tabaluga on vihreä lohikäärme joka joutuu puolustamaan kotiaan Viheriämaata häijyltä Arktos lumiukolta. Sarja on vuodelta 1997 ja sen takana on Australialainen Flying Bark Productions, joka on tehnyt myös Vili Vilperi -sarjan.


Lapitch ja taikasaappaat on Kroatialainen piirrossarja. Vuonna 1997 valmistuneen elokuvan Pikku suutari menestyksen myötä tehtiin myös 26 osainen tv-sarja.


Twipsy on 26-osainen piirrossarja joka on valmistunut 1999. Twipsy on kotoisin kyberavaruudesta ja on yhteydessä ihmislapsiin eräänlaisen tulostimen ja skannerin yhdistelmän kautta. Hahmo oli myös Hannoverin maailmannäyttelyn maskotti vuonna 2000.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Tiheikön hiiret

Brittiläisen Jill Barklemin kirjasarja Tiheikön väki (Brambly Hedge) kertoo hiiriyhdyskunnasta. Päähenkilöinä ovat erityisesti hiirilapset Esikko ja Viljami, mutta mukana on monta muutakin hiirtä ja pikku otusta.

Kahdeksan kirjaa julkaistiin vuosina 1980-1994. Tiheikön väestä on tehty yhteensä kahdeksan 25 minuutin nukkeanimaatiota. Tekijöinä oli kaksi englantilaista animaatiostudiota. Animaatiot ovat lämminhenkisiä ja pienille sopvia, mutta tarinoissa riittää mielenkiintoa isommillekin. Toteutus on yksityiskohtaista ja huolellista.


Ensimmäiset Tiheikön väki nukkeanimaatiot teki Cosgrove Hall Films vuonna 1996. Nämä animaatiot perustuvat neljään ensimmäiseen kirjaan, jotka on nimetty vuodenaikojen mukaan.

Cosgrove Hall Films -studio perustettiin vuonna 1976. Sen 79 minuuttinen nukkeanimaatio kirjaklassikosta Kaislikossa suhisee valmistui vuonna 1983. Tämän jälkeen studio teki samasta aiheesta 52-osaisen tv-sarjan.

Kreivi Duckula on piirrosanimaatio, jota tehtiin vuosina 1988–1993. Ankka-vampyyri on levittäytynyt Suomeen videokaseteilla. Myös nukkeanimaatio Lelumaan Niksusta on saman studion käsialaa. Nykyisin Suomessa taidetaan näyttää sarjasta vain uutta 3D versiota, mutta aikoinaan myös nukkeanimaatiota on esitetty Pikku Kakkosessa.


Vuosina 1998-1999 tehtiin neljä jaksoa lisää Tiheikön väkeä. Tarinat perustuvat neljään viimeiseen kirjaan. Nämä animaatiot teki HOT Animation-studio. Studion tunnetuin hahmo lienee Puuha-Pete. Studio on tehnyt myös uusia jaksoa Pingu-vaha-animaatioon vuonna 2004.


Kirjailija oli hyvin varovainen antamaan suostumustaan animaatioprojektille. Hänellä oli laadun suhteen korkeat odotukset ja hän tahtoi olla varma että kirjojen henki säilyisi myös animaatiossa.

Tiheikön väen animaatiotekniikaksi valikoitui nukkeanimaatio, koska se tuntui sopivan tarinoihin parhaiten. Myös kirjailijalle nukkeanimaatio oli piirrosanimaatiota mieluisampi valinta, koska häntä epäilytti ajatus toisista taiteilijoista jäljentämässä hänen kuvituksiaan.

Kaislikossa suhisee -elokuvalla mainetta saanut studio valittiin animaation toteuttajaksi. Animaatiot ohjasi Bridget Appleby. Nukkehahmojen taustoja tehtiin sekatekniikalla, niin että osa lavasteista oli suuria piirroksia.


Ensimmäiset neljä animaatiota on julkaistu Suomessa kahdella dvd:llä, Syksy & Talvi ja Kevät & Kesä. Yle esittää edelleen sillointällöin Tiheikön väen jaksoja.

Jaksojen (ja kirjojen) alkuperäiset nimet:
Spring Story
Summer Story
Autumn Story
Winter Story
The Secret Staircase
The High Hills
Sea Story
Poppy's Babies

perjantai 8. tammikuuta 2010

Kirikou pieni on, mutta verraton



Kirikou ja paha noita (Kirikou et la sorciére) perustuu Länsi-Afrikkalaiseen kansansatuun. Se kertoo Kirikou-pojasta, joka jo äitinsä kohdusta kehottaa äitiään synnyttämään itsensä, ja lopulta pieni poika kävelee itse ulos maailmaan.

Kirikou syntyy kylään, jota piinaa paha Karaba-noita. Hän on kuivattanut kylän lähteen ja syönyt lähes kaikki kylän miehet. Kirkou tahtoo vapauttaa kylänsä noidan vallasta ja selvittää miksi noita on paha. Apua hän saa mm. viisaalta mieheltä joka asuu korkealla vuorella. Lopulta nokkela Kirikou saa kuin saakin selville syyn noidan pahuuteen, ja onnistuu jopa parantamaan hänet.


Elokuva on Ranskalaisen Michel Ocelotin esikoinen ja se on valmistunut vuonna 1998. Animaatio on tehty usean Euroopan maan yhteistuontantona. Animaation tyyli on hyvin värikäs ja sopivan naivistinen. Ocelot on tehnyt myös silhuettianimaatioita, ja tämä tausta näkyy myös Kirikoussa, hahmot kuvataan hyvin kaksiuloitteisina. Myös Egyptiläisen taide on vaikuttanut tähän.

Elokuvan musiikin on säveltänyt Senegalilainen Youssou N’Dour ja musiikki viimeisteleekin Afrikkalaisen tunnelman. Soittimina on käytetty perinteisiä Afrikkalaisia soittimia. Alkuperäisten ääninäyttelijöiden suoritukset äänitettiin N’Dourin studiolla Dakarissa.


Alkuperäisessä tarinassa Kirikou tappaa noidan, mutta elokuvassa hän tahtoo selvittää syyn noidan pahuudelle ja auttaa tätä. On hienoa että näinkin perinteisessä sadussa ei paha ole paha ilman syytä.

Elokuvan levityksessä oli vaikeuksia, koska se sisältää alastomuutta. Päähahmo Kirikoulla ei vaatteita ole, myös muut lapsihahmot ovat alastomia. Naishahmoilla on hameet, mutta rinnat ovat paljaat. Kuulostaa luonnolliselta kun kyseessä on Afrikkalainen tarina, mutta osa elokuvan levittäjistä vaati että mieshahmoille piirrettäisiin housut ja naisille rintaliivit. Ymmärrettävästi Michel Ocelot ei tähän suostunut ja elokuva julkaistiinkin joissain maissa neljä vuotta valmistumisen jälkeen.

Jatko-osa Kirikou ja Viidakoneläimet (Kirikou et les bêtes sauvages) valmistui vuonna 2005. Suomessa on julkaistu myös Michel Ocelotin elokuva Azur ja Asmar vuodelta 2006.


Kirikou ja paha noita voitti useita palkintoja. Oulun kansainvälisillä lastenelokuvien festivaaleilla elokuva valittiin parhaaksi elokuvaksi. Suomessa elokuvan ensi-ilta oli vuonna 2001 ja se on dubattu suomeksi ja julkaistu dvd:llä.

torstai 7. tammikuuta 2010

Brad Bird


Amerikkalainen Brad Bird on syntynyt vuonna 1957. Ollesssaan 11-vuotiaana tutustumassa Walt Disney studiolla hän innoistui animaatiosta ja päätti ryhtyä animaattoriksi.

Noin neljässä vuodessa hän teki oman 15 minuuttisen lyhytelokuvansa jäniksestä ja kilpikonnasta, joka vakuutti Disneystudion väen. Hän sai animaatio-opetusta Disneylegendoilta, Eric Larsonilta ja Milt Kahlilta, joka osoitti Birdille puutteita joita hänen pitäisi parantaa. Disney myönsi hänelle stipendin Kalifornian taideinstituuttiin ja siellä opiskellessaan Bird tutustui Pixar-yhtiön tulevaan perustajaan John Lasseteriin.


Valmistuttuaan Bird sai heti työpaikan Disneyltä. Kun Disneyn legendaarinen animaattori Ollie Johnston jäi eläkkeelle, Bird sai hänen pöytänsä. Myöhemmin Ollie Johnston ja toinen Disneyanimaattori Frank Thomas ovat vierailleet hahmoina kahdessa Birdin elokuvassa, Rautajätissä ja Ihmeperheessä.

Bird ei kuitenkaan kauaa työskennellyt Disneyllä, vaan lähti studiolta kun elokuva Topi ja Tessu valmistui vuonna 1981. Hänen mielestään Disneyanimaation taso oli laskenut siitä mitä se joskus oli ollut. Bird alkoi työskennellä televisiosarjojen käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana.

Ensin Bird oli mukana Steven Spielbergin Amazing Stories sarjassa, johon hän ohjasi kaksi jaksoa. Toinen oli animoitu Family Dog, jota on kehuttu sarjan parhaaksi jaksoksi. Family Dog jalostettiin lopulta omaksi sarjakseen.

Vuonna 1989 Bird liittyi Klasky Csupo studioon, jossa oli ryhdytty työstämään Simpsoneita. The Tracey Ullman Show lyhyet sketsit Simpsoneiden perheestä piti muuntaa puolen tunnin jaksoiksi. Bird ohjasi kaksi Simpsonit jaksoa, Krusty Gets Busted ja Like Father, Like Clown vuosina 1990 ja 1991. Hän toimi sarjan konsultanttina vuoteen 1997 asti. Bird työskenteli konsulttina myös The Critic ja Kukkulan kuningas sarjoissa.


Warner Bros Animation tuotti Birdin ensimmäisen pitkän animaatioelokuvan jonka ensi-ilta oli 1999. Rautajätti (Iron Giant) kertoo avaruudesta tulleen robotin ja pojan ystävyydestä. Mikään teatterimenestys elokuva ei ollut, mutta se osoitti kyllä Birdin kyvyt ohjaajana. Bird on syyttänyt elokuvan huonosta menestyksestä Warner Brossia, joka ei panostanut Rautajätin markkinointiin riittävästi. Elokuva kuitenkin voitti yhdeksän Annieta ja on myöhemmin noussut kulttiklassikoksi. John Lassater kiinnitti huomiota entiseen koulutoveriinsa ja Bird palkattiin Pixariin.


2004 valmistui Birdin ensimmäinen ohjaustyö Pixarille. Ihmeperhe (The Incredibles) on tarina supersankareista jotka ovat menettäneet suosionsa ja alkaneet elää tavallista elämää. Supervoimille tulee kuitenkin käyttöä ihmeperheen Isän saatua salaperäisen viestin. Elokuva voitti sekä Oscarin että Annien. Bird myös ääninäytteli elokuvassa Eira "E" Kuosia ja sai myös roolisuorituksestaan Annien.

Bird ohjasi Ihmeperheeseen liittyvän lyhytelokuvan Jaskan isku (Jack Jack attack) vuonna 2005. Lyhärissä esiintyy Ihmeperheen nuorimmainen.


Birdin seuraava elokuva oli Rottatouille (Ratatouille) jonka ensi-ilta oli vuonna 2007. Myös tämä elokuva voitti parhaan animaation Oscarin. Ranskassa tapahtuvan elokuvan päähenkilö on rotta, joka tahtoisi olla kokki. Bird ääninäyttelee myös Rottatouillessa.

Sekä Ihmeperhe että Rottatouille ovat olleet yleisömenestyksiä ja kriitikoiden ylistämiä.


Bird on kertonut pitävänsä animaatiota taidemuotona, jolla voidaan kertoa minkälaisia tarinoita tahansa, sekä lapsille että aikuisille.

Tällähetkellä Bird ohjaa ensimmäistä liveaction elokuvaansa. Tositapahtumiin perustuvan San Franciscossa tapahtuneesta maanjäristyksestä kertovan 1906 elokuvan pitäisi valmistua vuodeksi 2012.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...