Aika vakavoitua?

Pixarin uutuuselokuva Urhea (Brave) sai viikko sitten Suomen ensi-iltansa. Urhea on Pixarin ensimmäinen satu/fantasia-elokuva ja kuulemma studion aiempia elokuvia synkempi, vaikka huumoria ei siitäkään ole kokonaan unohdettu. Elokuvan trailereissakin korostetaan huumoria ainakin Suomessa ja Amerikassa, japanilainen traileri taas antoi enemmän arvoa elokuvan vakavalle puolelle ja mystiselle tunnelmalle.



Pixarin aiempaan tuotantoon kuuluu vuosina 1995-2010 valmistunut Toy Story -trilogia, lasten keskuudessa hyvinkin suosittu Autot 1 ja 2 sekä mm. Nemoa etsimässä ja Monsterit Oy. Näissä kaikissa on toki myös vakavampi puolensa, mutta enemmän ne ovat kepeitä seikkailuja, joissa huumori on isossa osassa.

Vuonna 2008 valmistuneen Wall-en lähtökohdat pilalle saastuneella maapallolla olivat jo vähemmän koomiset ja mykän robottipääparin synnyttämät hauskat tilanteet nykyisin vallalla olevaan verbaaliseen huumoriin verrattuna jotain tuoretta ja erikoista. Seuraavan Pixar-elokuvan päähenkilö oli ehkä jopa ruosteista robottia vakavampi, leskeksi jäänyt äkeä seniori. Varsin vakavalta vaikuttavan alun jälkeen Up tosin muuttui hauskoilla eläinhahmoilla väritetyksi melko perinteiseksi animaatioseikkailuksi. Lisää viitteitä vakavavoitumisesta nähtiin Toy Story elokuvien (näillä näkymin) viimeisessä osassa, joka syventyi entistä enemmän leluelämän ikäviin puoliin ja lapsuuden loppuun. Ja nyt on vuorossa Urhea, jylhissä ja mystisissä maisemissa tapahtuva fantasiaelokuva niinkin todellisesta ja vakavasta aiheesta kuin äidin ja teinityttären arvojen törmäys.

Sama suuntaus huumorista kohti vakavampia aiheita ja eeppisiä fantasiamaailmoja on nähtävissä muillakin amerikkalaisilla studioilla.



Yksi studio on cgi-animaatioilla hauskuuttamisessa aivan ylivoimainen. DreamWorksin hupihittien putki aukesi vuonna 2001 Shrekillä eikä naurulle ole näyttänyt tulevan loppua edes vuosikymmenen vaihtuessa. Mutta nyt synkät ajat ovat saapumassa myös DreamWorksille. Tänä jouluna ensi-iltansa saa Viisi legendaa (Rise of the Guardians). Siinä legendaariset satuhahmot Joulupukista alkaen käyvät taistoon lasten mielikuvitusta uhkaavaa pahaa henkimörköä vastaan. Tuskin Viisi legendaakaan on täyttä synkistelyä, mutta melkoisen harppauksen studion toiseen tänä vuonna valmistuneeseen elokuvaan, Madagascar 3:seen, se varmasti ottaa.



Blue Sky Studios on noussut kilpailemaan Pixarin ja DreamWorkisin kanssa Ice Age elokuvien menestyksen myötä. Ne voi hyvällä omallatunnolla leimata komedioiksi vaikka neljään elokuvaan mahtuu draamaakin. Myöskään Robots, Horton tai Rio eivät ole olleet sieltä vakavimmasta päästä, mutta ensi vuonna valmistuva Epic saattaa hyvinkin olla Blue Sky Studiosin vastine Urhealle.

Nimikin jo kertoo, että kyseessä on eeppinen fantasiaseikkailu. Tosin elokuvaa kuvaillaan myös komediaksi ja trailerissakin on nähtävillä 2000-luvulla niin tutuksi tullutta huumoria. Voihan kuitenkin olla että elokuvan hauskaa puolta halutaan Urhean tavoin korostaa katsojille, joita komedioilla on todistettavasti riittänyt. Siitä miten vakavammat cgi-animaatiot vetävät (amerikkalaista) yleisöä ei ole vielä samanlaista varmuutta kuin vuosikausia jatkuneessa komedia-animaatioiden kansansuosiossa.

Sony Pictures Animationin viime vuosien elokuviin kuuluvat Poutapilviä ja lihapullakuuroja ja Smurffit. Lisäksi se on levittänyt englantilaisen Aardmanin elokuvia. Tänä vuonna Sony esittelee synkältä kuulostavan Hotelli Transylvania -elokuvan, joka vampyyreistä ja hirviöistä huolimatta on kuitenkin komedia- eikä kauhuelokuva. Sonyn tulevaisuudessa siintää jatko-osia, mutta vuodeksi 2014 suunniteltu The Familiars antaa taas viitteitä cgi-animaatioiden uusista tuulista. Elokuva perustuu saman nimiseen fantasiakirjasarjaan, joka kertoo velhojen ja noitien maagisista eläinkumppaneista.  

Entä mitä kuuluu Disneylle? Disney siirtyi piirroselokuvista cgi-animaatioihin 2000-luvun alussa ajan hengen mukaisesti komediolla. Paluun perinteisiin piirroselokuviin se teki viiden vuoden tauon jälkeen vuonna 2008 myöskin aiheeltaan studiolle perinteisellä Prinsessa ja Sammakko -elokuvalla. Vaikka leffan menestys ei ilmeisesti ollut sitä mitä toivottiin, oli myös seuraavan elokuvan lähtökohtana tunnettu prinsessasatu.

Tähkäpäästä muotoutui Kaksin karkuteillä. Jonkin verran fantasiaa, mutta eeppisyydestä ei ehkä voida puhua. Elokuvaa ei markkinoitu prinsessasatuna, seikkahan häivytettiin jopa leffan nimestä, vaan seikkailuna, musikaalina ja tietysti komediana. Kaksin karkuteillä olisi voinut hyvinkin johtaa vielä enemmän fantasiaa ja synkempiä elementtejä sisältävään elokuvaan, mutta Disneyllä turvattiin vanhaan kunnon Nalle Puhiin. Jouluna Disneyn vastine Viidelle legendalle taas on pelimaailmaan sijoittuva Wreck-It Ralph, joka kyllä esittelee legendaarisia pelihahmoja, mutta siinä elokuvan eeppisyys taitaa ollakin. Internet Movie Database kertoo leffan genreiksi komedian ja perhe-elokuvan. Jos Urhea, Viisi legendaa ja Epic ennustavat cgi-animaatioiden uutta suuntaa näyttää Disney roikkuvat omassa historiassaan ja vanhoissa trendeissä. Vuonna 2013 Disneyn pitäisi kuitenkin saada viimein valmiiksi vuosia suunniteltu, huhuttu ja odotettu versionsa Lumikuningatar-sadusta otsikolla Frozen. Tällä elokuvalla tuntuu olevan enemmän mahdollisuuksia pysyä mukana muiden studioiden suuntauksessa.

Amerikkalaisille cgi-animaatioille on naurettu jo yli kymmenen vuotta. Piirros- ja stopmotionanimaatiossa on totuttu vähemmän hauskoihin aiheisiin myös Amerikassa, mutta jostain syystä cgi-animaatiot ovat leimautuneet komedioiksi. Miten animaatiotekniikka voi vaikuttaa näin paljon itse elokuvan tyylilajiin? Cgi-animaatiot ovat vielä varsin tuoretta tavaraa, varsinkin verrattuna muihin animaatiotekniikoihin. Teknisen kehityksen huomaa vähemmänkin aiheeseen perehtynyt katsoja vertaamalla esimerkiksi ensimmäistä Toy Story elokuvaa sarjan viisitoista vuotta myöhemmin valmistuneeseen viimeiseen osaan, saati muihin Pixarin viime vuosien tuotoksiin.

Olisiko vuosituhannen vaihteessa pystytty tekemään uskottava ja vakava fantasiaelokuva cgi-animaationa? Vai olisiko lopputulos ollut tahattoman koominen johtuen teknisistä rajoituksista ja kokemattomuudesta? Komediaelokuva saakin näyttää hassulta, oli se sitten tarkoituksellista tyylittelyä tai mahdottomuus mallintaa realistisempia hahmoja tai maisemia. Ja tokihan yhden komedian menestys antaa kimmokkeen tehdä sama uudestaan. Ja jos se yksi menestyjä on niin iso hitti kuin Shrek aikanaan, ei ihme että huumori on kukkinut muuallakin kuin vain DreamWorksilla.

Kaikelle on aikansa. Viitteet cgi-animaatioiden uudesta, vakavammasta suunnasta lupaavat tervetullutta vaihtelua amerikkalaisiin animaatioihin. Tosin kymmenen vuotta synkkää suurta fantasiaa alkaisi varmasti kyllästyttää ihan yhtä paljon kuin huumori. Joten rohkeus ottaa uusia näkökulmia ja erilaisia aiheita animaatioelokuviin, myös Amerikassa, olisi varsin toivottavaa.