Jakso 14: Tarina hiirtä ahdistavasta vaikeasta pulmasta
Hiiriveljekset Tutulos ja Tutan asuvat suuressa tornissa, jota kutsutaan Hiiritorniksi. Tutuloksella on sievä vaimo ja liuta lapsia, mutta Tutan ei ole vielä välittänyt perustaa perhettä. Ruokaa hakiessaan veljekset törmäävät kissaan, ja Tutan turhautuu voimattomuutensa. Se saa ajatuksen hankkiutua maailman vahvimman olennon puolisoksi, jotta edes sen lapsista tulisi vahvoja. Maailman vahvimmaksi olennoksi hiiri päättelee auringon, mutta aurinkokin häviää pilvelle. Pilvi taas ei mahda mitään tuulelle, mutta tuulikaan ei ole maailman vahvin. Se ei saa kaahdettua tornia, samaa jossa Tutan asuu. Torni kertoo Tutanille olevansa toki tuulta vahvempi, mutta sitäkin huolettaa yksi asia: tornissa majaa pitävät hiiret. Torni suositteleekin Tutanin etsimään itselleen vaimoksi hiiren ja tyytymään siihen että kaikki pelkäävät jotakin.
Jakso 15: Tarina itsekkäästä tuuliviiristä
Kanaemon viimeisestä munasta kuoriutuu aivan erityisen uljas kukkopoika. Luonteellaan poika ei kuitenkaan pääse koreilemaan, sillä se on ylimielinen ja itsekäs. Tämä tietysti johtaa kahnauksiin niin sisarusten kuin muidenkin pihan eläinten kanssa ja lopulta kukonpoika lähtee pois. Se kohtaa vedenhaltija, joka tarvitsisi apua mutta kukko ei halua liata itseään ja jättää vedenhengen pulaan. Sitten se tapaa tulen, joka haluaa varoittaa kukkoa nuotion sytyttäneistä ihmisistä. Kukko ei välitä varoituksista, eikä siitäkään että nuotioon pitäisi lisätä puuta ettei tuli sammu. Metsässä Kukko kohtaa Puhurin, Pohjatuulen pienen pojan, jota ilkeät puut ahdistelevat. Puhuri auttaa Kukkoa, mutta Kukko välittää jälleen vain itsestään ja pakenee paikalta. Sattumalta sen jalasta kimpoaa kivi joka osuu Puhuria pitelevään puuhun ja tuuli pääsee irti sen otteesta. Kukko päätyy kuninkaan linnan portille ja päättelee tulleensa paikkaan jossa sen kaunis ulkomuoto herättäisi ansaitsemaansa arvostusta. Kokki ottaakin Kukon mieluusti vastaan, päivälliseksi kuninkaalle. Kukko on pahassa pulassa. Keittiössä se huomaa vedenhaltijan ja tulenhaltijan, mutta kummallaan ei ole aikomusta auttaa Kukkoa, joka ei itse ole koskaan halunnut auttaa muita. Sitten paikalle saapuu Pohjatuuli, joka haluaa kiittää Kukkoa poikansa pelastamisesta. Se ottaa Kukon syliinsä ja lennättää pois. Tuuli laskee Kukon tolpan nokkaan talon katolle, jossa kaikki voivat ihastella sen kauneutta, mutta jossa sen kova luonne ei aiheuta vahinkoa.
Jakso 16: Tarina tyytymättömästä perhosestaPieni perhonen on kuullut kerrottavan ihanasta paratiisisaaresta. Sen omakin kotisaari on varsin miellyttävä, eikä sillä periaatteessa pitäisi olla mitään aihetta valittaa. Perhonen ei kuitenkaan pääse yli ajatuksesta, että jossain on vielä parempi paikka elää. Niinpä se lähtee lentämään meren yli kohti unelmiensa saarta, mutta kaikki voimansa käytettyäänkään se ei pääse paratiisiin. Saari jolle perhonen laskeutuu on karu, eikä siellä ole kukkia. Harmissaan se alkaa jutella haikaralle ja keksii tälle tarinan ihmeellisestä saaresta, oikeasta paratiisista. Siellä olisi haikaralle kalaa ja olisi suorastaan hölmöä jäädä nykyiselle asuinpaikalle, perhonen kun vielä tietää mistä tämä paratiisisaari löytyy. Haikara suostuu lopulta lähtemään ja perhonen istuu sen selkään. Haikara lentää pitkän matkan läpi myrskyn ja pääsee perille. Saari on toki kaunis ja täynnä ihania kukkia, mutta siellä ei ole sellaisia kaloja mistä perhonen oli kertonut. Häpeissään perhonen tunnistaa keksineensä koko saaren ja ohjanneensa haikaran omalle kotisaarelleen, jonne se ei enää omin voimin olisi voinut palata. Haikara antaa perhoselle anteeksi ja palaa omalle saarelleen.
Jakso 17: Tarina kolmesta pienestä porsaasta
Äiti porsas lähettää kolme poikaansa Paksun, Tyhmän ja Ovelan maailmalle. Ovela on innoissaan, hänen veljensä eivät. Ensimmäinen possu rakentaa itselleen talon oljista, vaikka Ovela varoittelee. Seuraava rakentaa talonsa oksista mutta sekään ei ole Ovelan mielestä hyvä ajatus. Ovela itse löytää vanhan tiilitalon rauniot ja kasaa niistä itselleen pienen mutta vahvan talon. Sitten seuduilla alkaa kierrellä susi. Se puhaltaa Paksun ja Tyhmän heppoiset talon rikki ja possut pakenevat pikkuveljensä luokse. Ovelan tiilitupaa susi ei saa rikki. Se maanittelee possuja mukaansa naurispellolle. Ovela sopii suden kanssa tapaamisen aamukuudeksi. Mutta Ovela tietysti käy naurispellolla jo viideltä ja susi saapuu talolle turhaan. Nyt se lupaa viedä possut poimimaan omenoita. Ovela sopii tapaamisen jälleen kuudeksi, mutta possut menevät omenapuulle jo neljältä. Nyt ei suttakaan niin helposti narrata vaan sekin saapuu ajoissa omenapuulle. Possut pääsevät pinkomaan pakoon. Nyt susi lupaa viedä porsaat markkinoille. Ovela haluaa markkinoille ja lähtee sinne ominpäin, mutta kohtaa suden paluumatkalla tiellä. Tynnyrin sisällä kierien se pääsee sutta pakoon. Paksu ja Tyhmä ovat niin ylpeitä veljestään että alkavat kokata pataa Ovelan kunniaksi. Susi laskeutuu samaan aikaan savupiipusta ja polttaa tulikuumassa padassa häntänsä. Se sinkoutuu piipusta toiselle puolen maapalloa.
Jakso 18: Tarina seeprasta
Savannia vaivaa paha kuivuus. On lähdettävä hakemaan apua Sateenhaltijattarelta, mutta kukaan eläimistä ei suostu lähtemään vaivalloiselle ja vaaralliselle matkalle. Vain nuori seepra ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Sitä yritetään estellä, mutta se lähtee matkaan. Ensin sitä koettelee hiekkamyrsky. Onneksi norsu antaa sille suojaa. Sitten seepra on nääntyä aavikolle. Aavikkohiiri herättää sen ja kertoo lähellä sijaitsevasta keitaasta. Hiiri on kuitenkin erehtynyt eikä seepra löydä keidasta. Se ajattelee läheisiään ja saa voimaa jatkaa matkaa. Seepra kohtaa toisen hiiren, joka pahoittelee ensimmäisen hiiren aiheuttamaa sekaannusta ja neuvoo itse seepralle pohjavesilähteen. Epäileväinen seepra kaivaa maata ja hiekasta löytyy lähde. Hiiri neuvoo seepraa jatkamaan matkaa vuorelle ja hyppäämään siellä rotkon yli. Rotko on leveä mutta seepra kokoaa kaikki voimansa ja loikkaa sen yli. Toisella puolella odottaa pöllö, joka antaa seepralle ruokaa ja lupaa johdattaa seepran eteenpäin. Se kertoo että Sateenhaltijattaren luokse pääsee vain lentäen ja seepran selkään kasvaa siivet. Seepra lentää pilviin Sateenhaltijattaren valtakuntaan. Siellä se kuulee että vain pilvet voivat tuoda sadetta ja seepran on itse muututtava pilveksi, jos se haluaa muita eläimiä auttaa. Seepra uhrautuu ja savannilla alkaa sataa. Eläimet näkevät pilvissä tutun hahmon ja pieni seepra pitää jatkossakin huolta ettei savannilla enää kärsitä kuivuudesta.
Jakso 19: Tarina sateenkaarilinnusta
Uljas sateenkaarilintu lentää ilmojen halki. Pitkän matkan päätteeksi se päätyy lintumetsään, jonka asukkaat suhtautuvat siihen ensin varsin epäilevästi. Tavalliset linnut pitävät koreaa vierasta koppavana. Kun sateenkaarilintu kertoo asiansa linnut ovat kuitenkin heti valmiita apuun. Sateenkaarta uhkaavat toukat, jotka syövät sateenkaaren kukkia. Kun kukat kuihtuvat sateenkaari haalistuu. Sateenkaarilinnut eivät yksinään pääse toukista eroon vaan ne tarvitse apua maassa asuvilta linnuilta. Sateenkaarilintu johdattaa maan linnut kotiinsa. Raskaan matkan jälkeen niille tarjotaan ensin ruokaa ja ne saavat levätä. Sitten alkaa taistelu toukkia vastaan. Maan lintujen avustuksella toukista päästään eroon ja sateenkaari säästyy tuholta. Samalla linnut ovat saaneet itseensä sateenkaaren värit, kiitokseksi avustaan.
Jakso 20: Tarina pienestä koirasta ja isosta luusta
Jakso 21: Tarina lörpöttelevästä kilpikonnasta
Järvellä asustaa lörppö kilpikonna, jonka juttuja kukaan ei jaksa kuunnella. Sitä suorastaan vähän pelätään. Kun järvi kuivuu, linnut lentävät pois mutta kilpikonna jää suremaan hiljaisuutta. Se kohtaa rapu-lapsen ja lupaa viedä sen perheensä luokse joen yläjuoksulle. Mutta kilpikonna on luvannut liikoja ja matka on liian pitkä. Paikalle sattuu kaksi kurkea, jotka lupaavat viedä kaksikon perille. Ne ottavat kepistä jaloillaan kiinni ja kilpikonna ja rapu saavat roikkua kepistä. Rapu pitää kiinni saksillaan ja kilpikonna hampaillaan. Sen on tietysti vaikea olla puhumatta. Kaikki menee kuitenkin hyvin melkein perille asti, sitten kilpikonnan hermot pettävät ja se avaa suunsa. Se putoaa alas kuivaan joen uomaan. Kilpikonna suree yksinäisyyttään. Sitten se huomaa kurkien palaavan. Niillä on mukana pikku rapu sisaruksineen. Ravut muodostavat vahvan ketjun, jonka päällä istuen kilpikonna pääsee perille ilman että sen pitää olla puhumatta. Se lörpöttelee koko matkan ja jatkaa elämää uudella järvellä entiseen tapaan. Se on kuitenkin oppinut että teot merkitsevät enemmän kuin sanat.
Jakso 22: Tarina rumasta ankanpoikasesta
Jaksossa kerrotaan perinteinen ja koskettava versio rumasta ankanpoikasesta. Ankka-muorin kuopus ei olekaan mikään pahnanpohjimmainen, vaan sisaruksiaan selvästi isompi ja oudomman näköinen ilmestys. Karjapihan asukkaiden mielestä poikanen on suorastaan ruma, eivätkä poikasen omat sisaruksetkaan hyväksy sen erilaisuutta. Niinpä ankanpoikanen lähtee pois ja yrittää pärjätä omillaan. Tulee talvi ja poikanen on vähällä kuolla kylmyyteen, mutta joukko lapsia löytää sen ajoissa ja hoitaa kuntoon. Poikanen kuitenkin pakenee talosta ja sinnittelee ulkona. Vihdoin koittaa kevät ja poikanen huomaa kasvaneensa aikuiseksi. Mutta siitä ei olekaan tullut ankkaa, vaan uljas joutsen.
Jakso 23: Tarina pöllöstä ja pohjatuulesta
Pohjatuuli ja sen selässä istuva Lumipilvi tuovat tulleessaan talven. Ne lähtevät matkaan pohjoisesta, mutta matkalla lumipöllö jää niiden tielle ja lennähtää Pohjatuulen kyytiin. Pöllö päätetään ottaa mukaan ja yhdessä Lumipilven kanssa se heittelee hiutaleita maahan. Ne innostuvat lumen heittelystä siinä määrin että lumi loppuukin kesken. Pohjatuuli ja Lumipilvi lähtevät hakemaan lisää lunta ja pöllö jää syksyiseen metsään odottamaan niiden paluuta. Metsän eläimet ovat ihmeissään pöllön valkeista, kimaltelevista höyhenistä. Sitten sen huomaa myös metsästäjä joka lähteekin kiireesti takaisin kotiinsa. Muut eläimet varoittavat pöllöä, ihminen aikoo ottaa sen vangiksi tai ampua sen. Pöllön pitää piiloutua, mutta se on niin hohtavan valkoinen että se erottuu selvästi jokaisesta piilosta. Liejukana lähtee hakemaan Pohjatuulta apuun ja muut eläimet jäävät kauhuissaan odottamaan ihmisen paluuta. Ihminen palaa haavin kanssa on on juuri ottamassa pöllön kiinni kun sankka lumipyry täyttää ilman. Ihminen pakenee viimaa ja pöllö pelastuu.
Jakso 24: Tarina saapasjalkakissasta
Köyhä mylläri jättää vanhimmalle pojalleen perinnöksi säkin jyviä. Keskimmäinen saa itselleen aasin ja nuorimmainen kissan. Nuorin poika on hieman pettynyt, mutta silloin kissa alkaa puhua ja lupaa järjestää pojan asiat kuntoon. Se tarvitsee itselleen vain saappaat, hatun ja tyhjän säkin. Kissa lähtee vaikealle matkalle vieraalle seudulle ja nappaa sieltä kiinni ihmellisen linnun. Sen kissa vie lahjaksi kuninkaalle ja tämän tyttärelle. Kissa kertoo lahjan olevan peräisin isännältään, Karabashin markiisilta. Kissa vierailee palatsissa myös herkullisten hedelmien ja kauniiden kukkien kanssa ja kuningas ja prinsessa kiinnostuvat anteliaasta markiisista. Kissa lupaa järjestää tapaamisen markiisin linnassa. Myllärin poika on kissan suunnitelmista ihmeissään, mutta kissa ottaa ohjat käsiinsä ja työntää pojan jokeen. Sitten tielle ajavat kuninkaan vaunut ja kissa kertoo markiisin joutuneen ryöstetyksi. Poika puetaan kuiviin kuninkaallisiin vaatteisiin ja kissa jatkaa äkkiä matkaa kohti lähiseudun ainoaa linnaa. Sitä isännöi ilkeä lohikäärme. Kissa huijaa lohikäärmeen muuttamaan itsensä hiireksi ja nappaa sen sitten kiinni. Lohikäärmeen taika häviää ja linna muuttuu synkästä rauniosta taas loisteliaaksi palatsiksi. Pian kuninkaan vaunut ajavatkin pihaan. Myllärin poika ja prinsessa ovat jo ihastuneet toisiinsa ja pian tanssitaan heidän häitään. Saapasjalkakissa saa elellä yltäkylläisesti linnassa.
Jakso 25: Tarina kalan lahjasta
Kissakylän asukkaat hankkivat ruokansa onkimalla joesta kaloja. Nuori kissa ei tunnu saavan kalaa sitten millään. Se harmittaa kissaa, koska hänen pitäisi hankkia ruokaa myös vanhalle vaarilleen. Eräänä päivänä kissan onkeen tarttuu niin surkean pieni kala ettei siitä ole syötäväksi, mutta kissa alkaakin hoitaa ja kasvattaa kalaa kaivamassaan pikku lammikossa. Kalasta kasvaa lopulta huikean suuri ja se esittää kissalle toiveen päästä takaisin kotiinsa. Se lupaa viedä kissankin tapaamaan vanhempiaan. Nuori kissa vie kalan joelle ja istuu sen selkään. Kala ui kauas merelle ja sukeltaa. Kissa pystyy hengittämään veden alla ja kala vie sen isänsä, itse meren kuninkaan palatsiin. Siellä kissaa kiitellään vuolaasti, vaikka sitä itseään hävettää. Sehän oli alunperin pyydystänyt kalanpoikasen, ei pelastanut sitä. Kala on kuitenkin kiitollinen ja kissa saa nauttia hyvästä ruuasta ja kauniista maisemista. Sitten sen tulee ikävä vaaria ja kala vie sen takaisin. Mukaansa kissa saa lahjan meren kuningasparilta. Kotona lahjalippaasta paljastuu helmiä ja timantteja. Sen jälkeen kissan ja vaarin mökissä ei enää ole nälkää ja puutetta nähty.
Jakso 26: Tarina kadonneista keijuista
Tulikärpästen maa on ihana paikka asua. Sitten vanha ennustus lohikäärmeestä ja valokeijuista toteutuu: koko seutu menettää värinsä ja muuttuu harmaaksi ja hämäräksi. Jonkun on lähdettävä vapauttamaan valokeijut ja voittamaan kahdeksanpäinen lohikäärme. Tulikärpästen kuninkaan kolme poikaa Junda, Tantaka ja Lago lähtevät matkaan. Kaikki epäilevät niin pienien olentojen onnistumista. Perillä prinssit löytävät valokeijut vangittuina. Ne eivät pääse häkeistään lohikäärmeen taian takia. Taika raukeaisi, jos lohikäärme muuttuisi kiveksi. Keijut antavat prinsseille taikahedelmän, joka pitää heittää lohikäärmeen suuhun. Lisäksi he saavat onnenkilven ja lohikäärmeen tulelta suojaavan taian. Taistelu näyttää epätoivoiselta, mutta vahingossa pudotettu onnenkilpi painuu kivien läpi maahan ja reiästä alkaa suihkuta vettä. Vesi sammuttaa lohikäärmeen liekit ja tulikärpästen onnistuu heittää taikahedelmä sen suuhun. Lohikäärme muuttuu kiveksi ja keijut vapautuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti