Animaatiossa lapset heräävät yöllä ja huomaavat joukon kissoja järjestäneen muistotilaisuuden heidän juuri kuolleelle lemmikki-kissalleen. Kissa oli elämänsä aikana tullut jostain syystä kuuluisaksi, olisiko hän ollut jonkinlainen kissamaailman Elvis. Itsekin muistin animaation televisiosta nähneeni, se oli piirretty ja lyhytelokuvan mittainen. Olen sitten yrittänyt etsiä tätä mysteeristä ja oikein hyväksi elokuvaksi muistamaani kissa-animaatiota useasti ja ties vaikka mistä, mutta tuloksetta. Etsinnät ovat kestäneet jo yli vuoden.
Sitten satuin kirjastoon lainaamaan sarjakuvia. Ja siellähän se oli hyllyssä, Eero.
Ja tämähän se juuri on, sarjakuva Nipan ja Sohvin kissaflunssaan kuolleesta Eero-kissasta. Lasten mielestä Eeron lempipuuhaa oli makoilu, milloin pyykkikorissa milloin auringonvaloläikissä. Eero oli ehkä maailman laiskin kissa, mutta toki lapsilla on sitä ikävä vaikka he eivät aivan murheen murtamia olekaan. Yöllä he heräävät ulkoa kuuluviin ääniin ja löytävät puutarhasta joukon kissoja jotka ovat saapuneet Eeron muistotilaisuuteen. Paljastuu että laiskaksi luultu Eero olikin varsin kuuluisa kissa, tunnettu laulajatähti. Eerolle jätetään hyvästit sen hautapaikalla puutarhassa sitten kissat laittavat "häppää nuppiin, kupit kumoon, mono vinoon ja kaikki putket auki Eeron muistoksi". Aamulla Eeron perheen vanhemmat ihmettelevät käpälänjälkiä ja puutarhasta pois poimittuja kukkia.
Enää animaation jäljittäminen ei ole kovin vaikeaa, sarjakuvan (jonka alkuperäinen nimi on Fred) on tehnyt Posy Simmonds vuonna 1987. Englantilainen Simmonds on toiminut niin sarjakuvapiirtäjänä kuin kuvittajanakin.Animaatioksi tarina päätyi vuonna 1996, nimellä Famous Fred. Ohjaajana ja käsikirjoittajana toimi Joanna Quinn. Quinn tunnetaan paitsi omasta erittäin vahvasta visuaalisesta tyylistään, myös erityisesti naisista kertovista animaatioistaan. Retrospektiivi Quinnin animaatioista esitettiin Tampereen elokuvajuhlilla vuonna 2008.
Animaatiossa näkyy Simmondsin alkuperäisen sarjakuvan tyyli, paikoin siihen on jop siirtynyt ruutuja suoraan sarjakuvasta. Mutta animaatiossa näkyy selvästi myös Quinnin kädenjälki ja huumori. Tarinaa on laajennettu sarjakuvasta, mukana on nyt manageri-marsu ja Eeron taustoja syvennetään paljon enemmän kuin sarjakuvassa. Loppukin on hitusen erilainen, elokuvassa Marsu alkaa laskeskella Eeron käyttämät elämät, mutta päätyy laskuissaan vain kahdeksaan. Kissoillahan pitäisi olla yhdeksän henkeä ja lopussa jää hieman avoimeksi onko Eero sittenkään kuollut. Myös Eeron musiikkia päästään tietysti kuulemaan vasta animaatiossa. Eeron äänenä on alunperin Lenny Henry.
Yksi nettisivu mainosti Famous Fredin olevan Lumiukon tekijöiltä. Molemmat on tehty Englannissa ja onhan tyylissä jotain samaa, mutta ei tuo väite aivan pidä paikkaansa. Michael Gabriel on kyllä tehnyt taustat molempiin animaatioihin, sen lisäksi yksi animaattori on työskennellyt kummassakin elokuvassa.
Famous Fred oli vuonna 1998 Oscar-ehdokkaana parhaaksi animaatiolyhäriksi, mutta palkinto jäi saamatta. Muita palkintoja elokuva on kyllä kerännyt mukavasti esimerkiksi kiertäessään elokuvafestivaaleja.
Tässä oli siis tarina kauan mieltä kaihertaneesta animaatiomysteeristä. Kiinnostaisiko nähdä Famous Fred omin silmin? Joanna Quinnin sivuilla se onnistuu: http://www.berylproductions.co.uk/famous-fred/
2 kommenttia:
Ei oo totta. Selasin jotain ihan muuta ja tää tuli vahingossa vastaa. Katottiin tätä lapsena ihan hulluna. Nyt kun tiedä ton enkun kielisen nimen ni löysin kyseisen pätkän youtubestakin. Kiitos sulle! :)
Mie oon joskus vuosia sitten yrittäny netissä kysellä muistaako kukaan nähneensä kyseistä leffaa huonoin tuloksin. Ihana kuulla, että muutkin nähny ja tykänny tästä (vieläkin miun ihan ykkösleffoja!). Löytyy miulta vhs:lle äänitettynä. :-)
Lähetä kommentti