Mörkyli
Mörkyli on 30 minuuttinen lyhytelokuva, mutta tottahan lyhäritkin kelpaavat päiväkirjan sivuille. Ja Mörkyli varsinkin, koska elokuva oli mitä mainioin. Ennakkotietoja minulla oli sen verran mitä blogistakin löytyy. Kirja johon leffa perustuu ei ole minulle tuttu.
Myönnän että cgi-animaatio vähän pelotti. Mutta oikein kivaltahan tämä näyttää! Hahmot ovat persoonallisen näköisiä, tekstuurit saavat ne näyttämään nukkeanimaation hahmoilta. Esimerkiksi eläimillä ei ole karvoja, vaan turkki on kuin maalattua, vähän muhkuraa massaa. Uskon että ulkoisesti täysin samanlaiset hahmot voisi tehdä nukkeinakin. Ja se taas vähän harmittaa, koska en haluaisi että cgi-animaatioita tehdään nukkeanimaatioina, kun voisi tehdä oikeasti nukkeanimaatioitakin. Mutta kun pääsin tästä varmaan vähän sekavalta kuulostavasta ajatuksesta niin pidin kyllä hahmoista paljon. Hahmoilla oli aivan mahtavia ilmeitä, varsinkin hurjalla ja hurmaavalla hiirellä. Eikä siis pelkästään isoa ilmaisua, vaan sellaisia aivan pieniä silmän nykymisiä, jotka kuitenkin kertoivat niin paljon.
Leffassa oli kertoja, mutta tarinaa ei onneksi kerrottu puhki, vaan sen sai katsoa rauhassa. Sanatonta huumoria ei nykyanimaatioissa tarpeeksi nää, tässä oli juuri sitä. Tarina eteni mukavasti, satukirjamaisella kaavalla jossa tietyt jutut toistuvat. Uskon että kirjalle on oltu uskollisia ja hyvin tuo rakenne toimi elokuvassakin. Ja tarinahan on hauska ja taas näkee sen että hyvä tarina on kaikista tärkeintä, elokuvissakin. Suomidubbi oli kautta linjan kivaa kuultavaa. Erityisesti Kettu kiinnitti huomion, koska en tunnistanut ääntä. En edes sitä oliko äänenä mies vai nainen, mikä sai äänen kuulostamaan vieläkin paremmalta.
Nyt vaan mietityttää että miten Mörkyli jäi ilman Oscaria. Ja kas, olemassa on myös Gruffalo´s child -animaatio. Ainakin ohjaajat ovat kyllä toisessa lyhärissä vaihtuneet.
Ella ja Aleksi -Yllätys synttärit
Viime syksynä ensi-iltansa saanut elokuva kuvittaa Ella ja Aleksi duon lauluja. Mukana on kuusi kappaletta, plus yksi ilmeisesti ihan elokuvaa varten tehty, jossa laulavat elokuvan ääninäyttelijät. Hassua että kannessa lukee "mukana kuusi ennennäkemätöntä musikkivideota" koska niistähän koko leffa koostuu. Laulukohtaukset on koottu yhteen kehyskertomuksen avulla: koiralle järjestetään yllätysjuhlat, mutta juhlista puuttuu kutsut, tarjottavat jne. Laulut ovat takautumia, joissa Ella ja Aleksi tapaavat eläimiä, joilta sitten pyytävät apua juhlajärjestylyissä. Minun oli vaikea pysyä mukana siinä milloin takaumat loppuvat, se helpotti kun hahmot saivat nykyhetkeen erilaiset vaatteet. Lopun huipennukseen, eli niihin synttäreihin olisi kaivannut vielä vähän lisää potkua.
Minua häiritsi hieman myös se ettei hahmoja oikein esitelty. Kenelle tässä nyt oikein järjestetään synttäreitä? Millaisia tyyppejä nämä lapset ovat? Ainakin Aleksi jäi vähän etäiseksi, Ellalla oli enemmän persoonaa. Laulujen hahmot esiteltiinkin sitten lauluissa, eli sivuhenkilöistä tuli tutumpia kuin päähenkilöistä. Minua häiritsi myös se ettei missään selitetty sitä mikä taikasauva sai lapset muuttamaan kokoaan tai mikä oli taikalaatikko tai taikaliitu. Se että joku esine nyt vaan on taikaesine ja sillä voi tehdä kaikkea tuntuu vähän kömpelöltä. Kun visuaalisesti tapahtui muitakin villejä juttuja, esim. taustamaisema muuttui väriruuduksi, niin miksei hahmojen koon muuttuminenkin olisi voinut vaan tapahtua. Vai kaipaako kohderyhmä jotain konkreettista "selitystä"?
Tykkäsin elokuvan tyylistä, etenkin eläinhahmoissa oli vinkeitä tyyppejä. Parhaimmillaan oltiin laajoissa yleiskuvissa, joissa oli paljon yksityiskohtia. Lähikuvissa isot tasaiset väripinnat ja röpelöiset reunat eivät näyttäneet niin kivoilta. Värit oli hyvin valittu, aika tunnistettavat ja persoonalliset jopa. Animaatioita oli kiva katsoa, etenkin tanssikohtauksissa. Tässä olisi voitu mennä helpoimman kautta ja tehdä parit kuviot ja toistaa niitä loputtomasti, mutta nyt näytti siltä että joka laulussa oli siihen sopiva koreografia eikä toistoa ollut ollenkaan häiritsevästi. Muutenkin animaatio toimi, sitä ei ollut liian vähän eikä toisaalta liikaakaan näin runsaisiin kuviin. Laulujen kohdalla en ole ihan koderyhmää, mutta ainakin kerran pystyin kuuntelmaan ne ihan helposti. Mutta en sitten tiedä jos tätä pyöritettäisiin uudelleen ja uudelleen, kuten varmaan monessa kodissa tapahtuu. Kohderyhmään tämä leffa nimittäin luultavasti uppoaa hyvin ja laulujen tahdissa on varmaan kiva laulaa ja tanssia.
Ihan kelpo elokuva siis. Ulkoiset puitteet voittavat nyt kyllä tarinan, eli enemmän musavideokooste tämä on kuin elokuva. Mutta mitäpä se haittaa?
Minua häiritsi hieman myös se ettei hahmoja oikein esitelty. Kenelle tässä nyt oikein järjestetään synttäreitä? Millaisia tyyppejä nämä lapset ovat? Ainakin Aleksi jäi vähän etäiseksi, Ellalla oli enemmän persoonaa. Laulujen hahmot esiteltiinkin sitten lauluissa, eli sivuhenkilöistä tuli tutumpia kuin päähenkilöistä. Minua häiritsi myös se ettei missään selitetty sitä mikä taikasauva sai lapset muuttamaan kokoaan tai mikä oli taikalaatikko tai taikaliitu. Se että joku esine nyt vaan on taikaesine ja sillä voi tehdä kaikkea tuntuu vähän kömpelöltä. Kun visuaalisesti tapahtui muitakin villejä juttuja, esim. taustamaisema muuttui väriruuduksi, niin miksei hahmojen koon muuttuminenkin olisi voinut vaan tapahtua. Vai kaipaako kohderyhmä jotain konkreettista "selitystä"?
Tykkäsin elokuvan tyylistä, etenkin eläinhahmoissa oli vinkeitä tyyppejä. Parhaimmillaan oltiin laajoissa yleiskuvissa, joissa oli paljon yksityiskohtia. Lähikuvissa isot tasaiset väripinnat ja röpelöiset reunat eivät näyttäneet niin kivoilta. Värit oli hyvin valittu, aika tunnistettavat ja persoonalliset jopa. Animaatioita oli kiva katsoa, etenkin tanssikohtauksissa. Tässä olisi voitu mennä helpoimman kautta ja tehdä parit kuviot ja toistaa niitä loputtomasti, mutta nyt näytti siltä että joka laulussa oli siihen sopiva koreografia eikä toistoa ollut ollenkaan häiritsevästi. Muutenkin animaatio toimi, sitä ei ollut liian vähän eikä toisaalta liikaakaan näin runsaisiin kuviin. Laulujen kohdalla en ole ihan koderyhmää, mutta ainakin kerran pystyin kuuntelmaan ne ihan helposti. Mutta en sitten tiedä jos tätä pyöritettäisiin uudelleen ja uudelleen, kuten varmaan monessa kodissa tapahtuu. Kohderyhmään tämä leffa nimittäin luultavasti uppoaa hyvin ja laulujen tahdissa on varmaan kiva laulaa ja tanssia.
Ihan kelpo elokuva siis. Ulkoiset puitteet voittavat nyt kyllä tarinan, eli enemmän musavideokooste tämä on kuin elokuva. Mutta mitäpä se haittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti