Lisää aikaa lastenohjelmille

Yle järjestelee tänä vuonna kanaviansa uudelleen. Tv2 esimerkiksi suunnataan entistä enemmän nuorille. Lastenohjelmat ovat kuuluneet kakkosen puolelle jo pitkään ja lastenohjelmiinhan television animaatiotarjonta suurimmaksi osaksi sisältyy.

Uudistuksen myötä lastenohjelman määrä lisääntyy hieman. Arkiaamuihin lastenohjelmat tulivat jo Tammikuussa 2008 ja nyt on uudistettu arki-iltojen ohjelmat. Pikku Kakkonen on vuoden alusta asti alkanut hieman aiempaa aikaisemmin, kello 17:00. Ohjelman kestokin on tuplaantunut tunniksi. Näin ollen Pikku Kino on pudonnut pois. Mikään varsinainen ohjelma Pikku Kino ei ole ollutkaan, vain otsikko jonka alla on esitetty monenlaisia sarjoja. Sarjojen kohderyhmäkin on vaihdellut eikä aina ole tuntunut kovin loogiselta että isompien lasten ohjelmaa tulee ennen pienten Pikku Kakkosta.

Uudistuksen myötä päästäänkin loogisempaan lopputulokseen: Pikku Kakkosen jälkeen seuraa ohjelmaa koululaisille. Maanantaista Tiistaihin Galaxi kestää tunnin, loppu viikolla puoli tuntia. Galaxi on tuttu aamuista ja Pikku Kakkosen tapaan sekin pitää sisällään monenlaista ohjelmaa, myös animaatioita. Galaxin iltalähetykset alkavat 9.1.2012.

Tässä muutamia poimintoja tämän hetkisestä arki-iltojen animaatiotarjonnasta:

Maanantaisin
Pikku Kakkosessa: Stella ja Sami (Stella and Sam)
Piirretyssä sarjassa esiintyvät isosisko Stella ja pikkuveli Sami.
Galaxissa: Kapteeni Kari (Commander Clark)
Ryhmä eläimiä tutkii avaruutta ja suojelee sen asukkaita johtajanaan itsensä Laika-koiran jälkeläinen.
Galaxissa: Loma! (Stoked)
Kesällä 2010 Summerissa esitetyssä sarjassa teinijoukko viettää kesää töiden ja surffauksen merkeissä.

Tiistaisin
Pikku Kakkosessa: Noksu
Mikko Kunnaksen ohjauksessa syntynyt Noksu kertoo pikku ankan ja tämän ystävien arkielosta.
Pikku Kakkosessa: Lulu kilpikonna (Lulu Vroumette)
Kilpikonnatyttö Lulu ystävineen seikkailee ranskalais-belgialaisessa cgi-animaatiossa.
Galaxissa: Velhot, Jätit ja susihukkaset
Vuosina 1995-1999 tehtyä sarjaa on mielestäni esitetty Suomessa myös nimellä Noitia, jättejä ja susihukkia.

Keskiviikkoisin
Pikku Kakkosessa: Hupsu pikku pupunen (Silly bitty bunny/Petit Lapin Blanc)
Maisa-sarjaa ulkoisesti muistuttava sarja pienen pupun arjesta.
Pikku Kakkosessa: Kasper ja Liisa (Gaspard et Lisa)
Koirakaverusten elämää Pariisissa.

Torstaisin
Pikku Kakkosessa: Metkat mesiläiset (The Hive)
CGi-animaatio mehiläiskennossa asuvasta mehiläisperheestä.
Galaxissa: Raimo (Raymond)
Sarjan pääosassa on kekseliäs koululainen nimeltä Raimo.

Perjantaisin:
Pikku Kakkosessa: Ystävykset (Ein Fall für Freunde)
Eläinten elämää Mansikkamäessä. Saksalainen piirretty.
Galaxissa: Hillitön Hotelli (Zombie Hôtel)
Zombiekaksoset asuvat kammottavassa hotellissa ja käyvät koulua tavallisten lasten kanssa.

Osaa näistä ohjelmista esitetään myös aamuisin. Toivottavasti samoja jaksoja ei kuitenkaan pyöritetä sekä aamuisin ja iltaisin.

Uusinnat sopivat kaikista genreistä parhaiten juuri lastenohjelmiin. Koko ajan tulee uusia lapsia, pienimmät kasvavat koululaisiksi. Katsojakunta muuttuu nopeasti. Uusinnat eivät ole uusintoja ollenkaan, vaan ohjelmat katsotaan ensimmäisen kerran. Tuntuu kuitenkin, että Yle pyörittää turhan paljon samojen ohjelmien uusintoja. Kun ohjelmaan on tietty määrä esityskertoja, ne heitetään ruutuun vähintään vuoden välein, ehkä nopeamminkin. Niin mieluusti kuin Nalle Luppakorvaa tai Muumilaakson tarinoita katsonkin, niin ei näitä ohjelmia tarvitse joka vuosi tuutata. Välissä voisi näyttää sellaisia uusintoja joita ei vuosikymmeniin ole nähty.

Lastenohjelmien määrän lisääntyminen on tietysti positiivista. Perinteisesti Ylen ohjelmia on kiitelty myös laadusta, mutta parantamisen varaa on aina. Erityisesti kotimaisen animaation toivoisi nousevat takaisin samalle laatutasolle mitä se on 70-90-luvuilla ollut.

Ulkomailta tulevat sarjat tuntuvat olevan hyvä sekoitus eurooppalaista ja amerikkalaista alkuperää. Aasia taitaa olla ohjelmistossa mukana vain animoinnin alihankintamaana, mutta olivathan 80- ja 90-luvun japanilaissarjatkin (Matka maailman ympäri, Alfred J. Kwak) yhteistuotantoa eurooppalaisten kanssa. Yleä täytyy kiitellä myös siitä että televisiossa näkee eri tekniikoilla toteutettuja animaatioita. Ohjelmien sisällön suhteen kaipaisin yhtä paljon vaihtelevuutta kuin mitä visuaalisesti jo löytyy.

Eläin- tai ihmislapsi joka ystävineen hämmästelee arkielämän tapahtumia rauhallisesti ja turvallisesti on ihan kiva aihe sarjaan tai toiseenkin, mutta Pikku Kakkonen tuntuu jo tursuavan tälläistä ohjelmaa. Näistä lähtökohdista on toki tehty todella hyviä ja persoonallisia ohjelmia, mutta valittavan monta onttoa yritelmää. Lastenohjelmissakin saa olla särmää.