Making of...

Videokasettien vaihtuminen dvd-levyihin toi mukanaan muhkeasti lisämateriaalia, extroja ja bonuksia. Parasta antia ovat olleet erilaiset dokumentit elokuvien tekemisestä ja kurkistukset kulissien taakse. Tokihan näitä on esitetty televisiossa ja nykyään materiaalia löytyy internetistä vaikka millä mitalla. Mutta on se vaan niin näppärää kun dokkarit löytyvät itse elokuvan kanssa samasta paketista.

Jos extroja on olemassa, katson ne elokuvan kanssa samaan aikaan, ainakin silloin kun dvd-levyn ensimmäisen kerran tökkään koneeseen. Jos kyseessä on kymmeniä kertoja katsottu (Disney)elokuva, olen katsonut dokkareita etukäteen. Niissä esitellään usein kiinnostavia yksityiskohtia, joihin ei osaa kiinnittää huomiota ellei tiedä taustoja. Sitten kohdat onkin pakko katsoa uudestaan. Kun extrat vakoilee etukäteen näkee elokuvan eri tavalla, vaikka onhan tarinaan näin vaikeampi uppoutua. Mutta minkäs sille voi kun kuitenkin tulee mietittyä "Miten tämä on tehty?" "Kuka olikaan tämän hahmon animaattori?"

Tässä esittelyt ja suosittelut muutamista hyvistä making of -dokkareista joita itseltä löytyy.

Egyptin prinssi
Perustietoa piirroselokuvasta

Ääninäyttely, musiikki, taustamaalaukset, hahmosuunnittelu, animointi, tietokonetehosteet... koko prosessi käydään läpi hyvin etenevässä ja napakassa dokkarissa. Toisessa pätkässä elokuvan alussa nähtävä vaunuilla ajo -kohtaus näytetään eri työvaiheissa ohjaajien kommenttiraidan kera. Ensin katsotaan kuvakäsikirjoitus versio, sitten jaetulla kuvaruudulla kaksi versioita joissa hahmoja on jo animoitu, tietokoneella tehtyä efektejä on lisätty ja taustat tulevat mukaan. Lopuksi kuva on jaettu neljälle videolle, joista viimeinen on valmiista elokuvasta. Eri työvaiheet hahmottuvat tästä hyvin. Lisäksi mukana on koko leffan kommenttiraita, mutta sitä en ole katsonut.

Röllin sydän
Sopii erityisen hyvin lapsille joita animaatioiden tekeminen on alkanut kiinnostaa. Kommenttiraita puhuttelee varmasti myös vanhempia animaatio-ohjaajan uraa suunnittelevia.

Lyhyessä dokkarissa piirrosanimaation tekeminen on selitetty hyvin selkästi, jopa rautalangasta vääntäen. Röllin taustat ja kyseisen elokuvan tekeminen käydään pikaisesti läpi ensi-iltaan asti.

Kommenttiraidalla ohjaaja Pekka Lehtosaari ja tuottaja Marko Röhr muistelevat elokuvan tekemistä. Mikä tarinassa on lähtöisin Allu Tuppuraisen vanhoista Rölli seikkaluista, mikä Lehtosaarelta itseltään? Röllin sydänhän on animoitu Venäjällä, joten animaattoreiden työstä puhutaan kahden maan välisen yhteistyön näkökulmasta: mitä Lehtosaari miltäkin kohtaukselta tai asialta halusi ja miten hän sai ohjeistettua Venäläisen studion toteuttamaan visionsa. Hahmosuunnitelusta puhutaan huomattavasti enemmän kuin varsinaisesta animoinnista, samoin näyttelijät saavat paljon aikaa. Lehtosaari on ollut mukana tekemässä monia monituisia animaatioiden suomidubbauksia ja viittaa aiempii töihinsä ja muihin animaatioihin myös kommenttiraidalla.

Henkien kätkemä
Studio Ghiblin ja Hayao Miyazakin faneille

Paitsi että tässä kerrotaan elokuvan tekemisestä, oli kiinnostavaa nähdä myös millaista "arki" studio Ghiblillä on. Studiolla tehtiin pitkää päivää, oikeastaan yötä. Aikataulu kiristyi koko ajan, mutta ihmisten asenne tuntui siltä positiiviselta, ei stressaantuneelta.

Monella hahmolla on esikuva oikeassa elämässä. Oli myös mielenkiintoista nähdä miten lohikäärmeen liikkeisiin käytettiin esimerkkinä niin käärmettä, liskoa kuin koiraakin. Miyazakin animaattorit tosin eivät olleet sattuneet näkemään miten käärme putoaa puusta tai kun ankeriasta perataan. Koiran purukalustoonkin moni perehtyi tarkemmin vasta eläinlääkärillä.

Dialogin äänityksiä näytettiin aika paljon, myös äänitehosteista ja musiikista kerrottiin jonkin verran mutta itselle jäi parhaiten mieleen tuo studion tunnelma ja itse ohjaaja Miyazaki.

Maameren tarinat
Ääninäyttelystä kiinnostuneille

Soundtrackin teosta oli oma dokkarinsa ja toinen dokkari kertoi ääninäyttelystä. Itselle parhaita hetkiä olivat ne joissa kuvaruutu oli jaettu niin että näyttelijän työskentelyn ja valmiin animaation näki yhtä aikaa. Haastattelut tuntuivat vähän jähmeiltä. Animoinnista ei extroissa juttua ole mutta kuvakäsikirjoitus (tai animatikki) on dvd:llä mukana kokonaisuudessaan.

Ghiblin elokuvissa on muuten usein mukana jopa koko elokuvan kuvakäsikirjoitus tai animatikki. Ne ovat mielenkiintoista katsottavaa.

Lilo ja Stitch
Animaatioalalle haluaville ja Disneyurasta unelmoiville

Kaksilevyisessä julkaisussa extramateriaalia on huikean paljon. Kummankin ohjaajan, Chris Sandersin ja Dean DeBloisin animaatiouran taustat käydään läpi. Sitten selviää mistä lähtökohdista Liloa ja Stitchiä lähdettiin tekemään ja miten Sanders myi idean studion johdolle. Dokkarissa seurataan tarinan kehittymistä, tutkimusmatkaa Hawaijille ja animaattoreiden ja taustamaalareiden työtä. Myös ääninäyttelijät ja soundtrackin synty esitellään. Tarina ja hahmot kehittyvät ja leffaa näytetään välillä koeyleisölle. Tämän perusteella tehdään muutoksia. Vielä aivan loppuvaiheessa yksi pitkään mukana ollut ja paljon hiottu kohtaus menee uusiksi: alunperin lentokoneella kaupungin pilvenpiirtäjien seassa tapahtunut takaa-ajo muutetaan terrori-iskun takia. Dokkarissa kerrotaan myös elokuvan markkinoinnista, oheistuotteista ja tietysti ensi-illasta.

Dokkarissa on mukana paljon kuvamateriaalia ja videomateriaalia jotka voi katsoa halutessaan. Näitä ovat esimerkiksi poistetut kohtaukset, varhaisvaiheet, haastattelut ja luonnokset. Kaiken kaikkiaan tästä saa erittäin hyvän käsityksen siitä miten elokuva tehdään alusta loppuun.

Bambi
Disneyfaneille, perinteisen piirroselokuvan ystäville

Dokkarissa lähdetään liikkeelle tarinan kehittelystä: millaisia kohtauksia suunniteltiin mukaan mutta jätettiin pois ja suunnitelmia miten Bambin äidin kuolema ja metsästäjän saapuminen esitettäisiin. Kummassakin tapauksessa päädyttiin siihen ettei niitä näytetä lainkaan, mikä onkin osoittautunut vaikuttavuudessaan hyväksi valinnaksi. Bambia ja Leijonakuningasta vertaillaan paljon, ehkä koska elokuvasta puhutaan eniten nykyanimaattoreiden suulla. Pikaisia pätkiä nähdään kyllä monista Bambin ajan mestarianimaattoreista.

Elokuvan visuaalinen tyyli oli aikanaan täysin uutta, ja dokkarissa kerrotaan miten tähän liittyviä ongelmia ratkottiin. On hienoa nähdä miten myöhemmin Disneyanimaatiolle niin ominainen tyyli lopullisesti syntyi. Elokuvaan tehtyjä efektejäkin käydään läpi huolella. Miten syntyi elokuvan vesi, lumi ja tuli? Näitä ei ehkä aina muista arvostaa tarpeeksi.

Lapsinäyttelijöiden valinta ja heidän muistelunsa kokemuksestaan Bambin parissa ovat hauskaa kuultavaa. Musiikista puhutaan pitkään. Lopuksi käydään vielä hieman läpi Disneyhistoriaa Bambin ajalta. Alkuperäinen teatteritraileri on hauskaa nähtävää.

Wallace ja Gromit: Kanin kirous
Stop-motion animaatioista kiinnostuneille, Wallacen ja Gromitin faneille

Wallacen ja Gromitin (ja myös Aardmanin) vaiheista lopputyölyhäristä pitkäksi elokuvaksi kertova dokkari pitää otteessaan. Kanin kirouksen huikeat lavasteet hurmasivat. Elokuvaan uskoo kuitenkin siinä määrin että oli outoa nähdä tapahtumapaikat pienoismalleina joissa jättimäiset animaattorit häärivät.

Sekä hahmojen että lavasteiden tekeminen että kuvaaminen käsiteltiin. Vaha-animaation perusteista ja Aardmanin arjesta saa siis oikein hyvän käsityksen ja studion tunnelma vaikutti oikein rennolta. Erityistä plussaa Wallacen sympaattisesta ääninäyttelijästä Peter Sallisesta. Karmeaa katsottavaa oli kohta jossa kerrottiin Aardmanin varaston palamisesta. Sadat mallit ja lavasteet tuhoutuivat.

Bellevillen kolmoset
Piirrosanimaation ystäville, ranskan taitoisille

En saanut dokkariin tekstitystä, en muuten itse elokuvaankaan. Ohjaaja puhuu englantia, mutta muut haastatellut ranskaa. Onneksi lyhyehkössä dokkarissa riittää kiehtovaa kuvamateriaalia. 2D animaation ja 3D tehosteiden yhdistäminen toimii elokuvassa aika onnistuneesta ja ennenkaikkea perustelluissa kohdissa. Tässä dokkarissa puhutaan jopa elokuvan värimaailmasta ja tietysti hahmojen lähtökohtia esitellään. Ääninäyttelystä ei puhuta, koska leffasta puuttuu lähes kokonaan dialogi. Dvd:ltä löytyy myös opastushetki piirretyn piirtämiseen, ei siis ihan perinteistä "näin piirrät hahmon", vaan hieman enemmän animaation näkökulmasta.


Hyviä dokkareita alkoi tulla mieleen niin pitkä lista, että aiheeseen palataan joskus uudelleenkin.

Taas palataan Pasilaan

Pidetty piirretty poliisisarja Pasila on palannut tänään televisioon uusilla jaksoilla. Vuonna 2007 alkaneesta sarjasta nähdään jo neljäs tuotantokausi. Nyt alkaneissa jaksoissa nähdään alkuun muun muassa Routalempi bloggarina, uusia keinoja nostattaa Suomen jalkapallomenestystä ja mitä tapahtuu kun Kontiovaara haastaa Repomiehen Pasilan johdossa.

Pasilasta, sen hahmoista ja hokemista on tullut vuosien myötä huippusuosittuja. Sarja ei kuitenkaan ollut hitti heti. Tieto Pasilasta on levinnyt katsojalta toiselle ja vasta toisen kauden myötä sarja alkoi olla laajasti tunnettu. Jännä juttu, nimittäin Pasilasta ei alunperin mitään toista kautta pitänyt tullakaan, vaan sarjan oli tarkoitus olla 12-osainen. Nyt alkavien jaksojen jälkeen Pasilaa on tehty 44 jaksoa. Ja sarja jatkuu myös viidennelle kaudelle.

Atte Järvinen on sekä käsikirjoittanut ja että ohjannut Pasilan. Aiemmin Järvinen käsikirjoitti Itse valtiaita, animoitua poliittista satiiria. Pasilalla ja Itse valtiailla on muutakin yhteistä, molemmat on animoinut sama studio, Anima vitae. Pasilan hahmosuunnittelun takana on Laura Neuvonen.

Pasila on visuaalisesti vaatimaton ja animaatioltaan simppeli, mutta ulkoisia puitteita tärkeämmässä osassa ovatkin sarjan näyttelijät. Kari Hietalahti, Jani Volanen, Juho Milonoff ja Mari Lehtonen herättävät sarjan poliisijoukon todella henkiin. Poliisien lisäksi samasta tiimistä irtoaa myös sarjan muut hahmot Juhani Kontiovaarasta poliisivoimia vastustaviin roistoihin. Suursarja Simpsoneiden tulevaisuus on ollut katkolla näyttelijöiden palkkakiistojen vuoksi, Homer ja kumppanit ovat yhtäkuin ääninäyttelijänsä. Sama koskee Pasilaa, hahmojen näyttelijöitä ei voisi toisilla korvata. Se ei silti tarkoita etteikö Pasilaan mahtuisi myös vierailevia ääniä.

Sarja on elänyt omaa elämäänsä netissä alusta asti. Paitsi että fanit hehkuttavat sitä Facebookissa, Pasilan jaksot ovat katsotuimpien kärjessä Ylen Areenassa. Sarjan nettikatsojille onkin tarjottu uusia jaksoja ennakkoon. Pasila on myös yksi harvoista suomalaissarjoista jonka jaksoja on livennyt jakoon luvattomasti ennen niiden ensiesitystä.

Pasilan uudet jaksot Maanantaisin 20:30 Tv2:lla. Aiemmat kaudet on julkaistu dvd:llä.

Vampyyrit

Vampyyrit näyttävät palaavan muotiin säännöllisin väliajoin. Viime aikoina niitä on taas nähty useissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Ja tietysti tähän aikaan vuodesta vampyyrit ovat erityisen aktiivisesti liikkeellä. On siis hyvä hetki esitellä animaatioiden vampyyrihahmoja. Usein animaatioiden vampyyrit tuntuvat olevan melko kilttejä ja jopa koomisia kavereita. Kaikki vampyyrianimaatiot eivät kuitenkaan ole lapsille sopivia. Kauhu on sopiva genre animaatioille siinä missä draama tai komedia.

Dracula (Yami no Teiō: Kyūketsuki Dracul) julkaistiin Suomessa videolla vuonna 1992. Elokuva perustuu Marvelin The Tomb of Dracula sarjakuviin. Piirroselokuva on japanilaisen Toei Animation tuotantoa ja se on valmistunut vuonna 1980.



Elokuvassa Dracula nappaa itselleen Saatanan morsiamen ja nuoripari saa pojan. Saatana hautoo Draculalle kostoa ja samaan aikaan Draculaa jahtaavat myös vampyyrinmetsästäjät. Elokuvassa puhutaan Saatanan palvonnasta, mustasta messusta ja Helvetistä. Myös sen kuvasto on raakaa erityisesti siihen nähden että videon takakannessa on merkintä s/t, sallittu kaiken ikäisille. Suositeltu ikäraja oli sentään kymmenen. Komiikkaa löytyy tästäkin animaatiosta, dubbaukseen ei nimittäin voi vakavasti suhtautua.

Ranskalainen Vampyyri Ernest (Ernest le vampire) on hieman epätavallisempi vampyyri. Hänellä on poikkeuksellisen komeat kulmahampaat ja jotenkin tämä herra muistuttaa jopa norsua... Eräässä jaksossa Ernest nähdäänkin ihailemassa sukunsa muotokuvia ja verhon taakse piilotetusta taulusta paljastuu piiloteltu sukulainen. Hahmon on luonut François Bruel.

Kreivi Duckula (Count Duckula) on myös melkoisen erikoinen vampyyri. Hän on ankka ja vieläpä kasvissyöjä. Tähän on syynä se että Kreivin "henkiin herättämis" -rituaalissa käytettiin kerran veren sijasta ketsuppia. Tätä englantilaisen Cosgrove Hall Filmsin hupaisaa sarjaa on julkaistu Suomessa videoina.

Mona Vampyyri (Mona the Vampire) sarjaa on esitetty Suomessa Juniorilla. Mona on kymmenvuotias tyttö, jolla on huikea mielikuvitus. Mona uskoo että hänen kotikaupunkinsa on yliluonnollisten monstereiden hallitsema ja täynnä mysteerejä. Niinpä Mona muuttuu Mona Vampyyriksi tarkoituksenaan pelastaa kaupunki omien voimiensa avulla. Kanadalainen piirrossarja perustuu Sonia Holleymanin kirjoihin.

Hellyyttävin kaikista lienee Muumilaakson tarinoissa tavattu, pannukakuista ja Muumimamman erikoissuojeluksesta nauttiva pieni Vampyyri. Vampyyri aiheutti paniikkia Muumilaaksossa, kun sellainen pääsi eläintarhasta pakoon. Urheimmat halusivat ottaa vampyyrin kiinni, toiset pysyivät sisätiloissa. Nipsu harkitsi jopa haarniskaa ja kärsi kaameasta painajaisunesta. Etsitty ja pelätty vampyyri löytyi Muumimamman keittiöstä ja jäi Muumitalon asukiksi. Nuuskamuikkunen valisti lopulta Muumeja siitä että heidän Vampyyrinsä oli todellisuudessa tavallinen ja harmiton lepakko.

Japanista vampyyri-sarjoja ja elokuvia löytyy useampia ja tyylilajit vaihtelevat kauhusta romantiikkaan. Tässä vain muutama:

Vampire Hunter D esiintyy Hideyuki Kikuchin kauhukirjoissa. D on vampyyrinmetsästäjä ja Kreivi Draculan poikana itsekin puoliksi vampyyri. Elokuvia on tehty kaksi, Vampire Hunter D (Vampaia hantā D) vuonna 1985 ja Vampire Hunter D: Bloodlust vuonna 2000. Jälkimmäinen on julkaistu Suomessa dvd:llä.

Hellsing on organisaatio joka suojelee ihmisiä vampyyreilta ja muilta yliluonnollisuuksilta. Kōta Hiranon suomeksikin ilmestynyt sarjakuva on animoitu tv-sarjaksi vuonna 2001. 13-osaista sarjaa ei ole julkaistu Suomessa. Vuonna 2006 Hellsing Ultimate -sarjaa ryhdyttiin julkaisemaan suoraan dvd:lle. Elokuvasarja on tv-sarjaa uskollisempi sarjakuville. Sarjan osat ovat kestoltaan 40-60 minuuttisia ja niitä on valmistunut tähän mennessä 8. Suomessa on julkaistu ensimmäiset neljä osaa sekä yksittäin, että yhdessä paketissa.

Blood the Last Vampire on vuonna 2000 valmistunut elokuva. Sen päähenkilö on Saya, jonka jahtaamat vampyyrimaiset olennot ovat hiippailleet Vietnamin sodan alkua odottavien amerikkalaisten sotilastukikohtaan. Elokuvaa seurasi 50-osainen tv-sarja Blood+ vuonna 2005. Elokuva on julkaistu Suomessa dvd:llä.



Karin on vampyyriperheen tytär, joka veren imemisen sijaan tuottaa verta itse ja verestä riittää luovutettavaa muillekin. Erityisesti koulun uusi poika saa Karinin veren kuohahtamaan. Vuonna 2005 valmistuneessa sarjassa on 24 jaksoa. Tämänkin tv-sarjan pohjana on sarjakuva. Manga-versio on julkaistu suomeksi 14-osassa, mutta Anime-versio ei Suomeen asti ole päätynyt.

Lopuksi vielä yksi tuleva vampyyrianimaatio. Ranskalainen sarjakuvataitelija Joann Sfar on ohjaamassa Pikku Vampyyri sarjakuvaansa animaatioksi. Hänen ensimmäinen animaatioelokuvansa Rabbin Katti valmistui tänä vuonna. Myöskin Sfarin omaan sarjakuvaan perustava elokuva nähtiin Suomessa Animatricks festivaaleilla.

Marraskuussa myyntiin

Marraskuun aikana julkaistaan seuraavanlaisia animaatioita dvd:llä ja blu-raylla.

2.11 Kung Fu Panda 2

DreamWorksin jatko-osa Kung Fu Panda Pon tarinalle julkaistaan sekä dvd:llä että blu-raylla. Dvd:n extramateriaalina on poistettuja kohtauksia, peli traileri ja jonkinlaista kulissien takaista materiaalia, ilmeisesti näyttelijöistä. Blu-rayltä löytyy mm. animaattoreiden nurkka, triviaa, ja tekijöiden kommentit.

Kung Fu Panda elokuvat on lisäksi laitettu jo collection pakettiin, vaikka lisää jatko-osia pitäisi olla tulossa. Kahden elokuvan kokoelma löytyy sekä dvd:llä että blu-rayllä.

2.11 Denver, viimeinen dinosaurus

Denveriä esitettiin jo vuonna 1988 kolmoskanavalla. Nyt sarjaa julkaistaan dvd:llä kolmen jakson verran. Jaksot ovat nimeltään Denver suorittaa loppututkinnon, Huippuhyvä Denver ja Syrjäisen järven hirviö.

2.11 Tenavat: Onni on lumiset päivät

Dvd sisältää tv-spesiaalin She’s a Good Skate, Charlie Brown sekä The Charlie Brown & Snoopy Shown tarinat The Play, Sweet Babboo! ja Snoopy’s Story. Kielivaihtoehtoina on sekä suomi että englanti. Dvd:n kesto on 44 minuuttia.

4.11 Dibitassut, kausi 1

Maikkarilta ja Juniorilta tuttujen Dibitassujen kaikki ensimmäisen kauden 26 jaksoa Dvd:llä.

4.11 Summer Wars

Vuoden 2010 Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleilta laajempaan levitykseen ponnahtanut Summer Wars (Samâ wôzu) julkaistaan dvd:llä. Elokuvan on ohjannut Mamoru Hosoda ja se on valmistunut vuonna 2009.

11.11 Finias ja Ferb elokuva: Yli kaksiulotteisuuden

Televisiosta tuttujen Finiaksen ja Ferbin tuore elokuva julkaistaan dvd:llä. Elokuvassa Finiakselle ja Ferbille paljastuu että heidän lemmikkinsä Perry on salainen agentti ja kolmikko muodostaa tiimin ja päätyy seikkailemaan uusiin ulottuvuuksiin. Dvd:ltä löytyy poistettuja kohtauksia ja muita lisukkeita. Kielivaihtoehtoina on suomi, ruotsi ja englanti.

Samana päivänä julkaistaan myös jouluseikkailu Finias ja Ferb: A Very Perry Christmas.

16.11 Hello Kitty ja kantokylän kaverukset Box

Aiemmin julkaistut neljä dvd:tä yhdessä boksissa. Korealaisessa vaha-animaatiosarjassa Hello Kitty ystävineen asustaa idyllisessä Kantokylässä ja puuhailee monenlaista mukavaa.

18.11 Autot 2

Pixarin viime kesäinen uutuselokuva julkaistaan dvd:llä ja blu-rayllä. Dvd:ltä löytyy Toy Story lyhytelokuva Loma Havaijilla. Blu-raylla on lisäksi kommenttiraita. Itseasiassa blu-ray julkaisuja on jopa neljä erilaista, mm. 3D ja E-copy -versiot.

Autot ja Autot 2 elokuvat on koottu myös yksiin kansiin. Tämä kokoelma julkaistaan molemmissa formaateissa.

Lisäksi Timppa-sarjaa julkaistaan 6 & 7 dvd:t.

Disneyelokuvia julkaistaan kahdessa dvd-boksissa. Toiseen on kerätty kymmenen klassikkoelokuvaa (Aristokatit, Robin Hood, Tarzan, Kaunotar ja hirviö, Bolt, Bambi, Leijonakuningas, Dumbo, Fantasia ja Kaksin Karkuteillä) ja Prinsessa Box sisältää Kaunotar ja Hirviön, Kaksin karkuteillä ja Prinsessa ja Sammakko -elokuvat.

Maaginen kristalli Marraskuussa teattereihin

Marraskuussa on vain yksi animaatio ensi-illassa, kotimainen jouluelokuva Maaginen kristalli. Joku tosin saattaa laskea myös uuden Tintti -elokuvan animaatioksi, mutta itse en liikkeenkaappausta osaa animaatioksi mieltää.



18.11 Maaginen kristalli

Antti Haikalan ohjaama cgi-animaatio paljastaa miten Joulupukki jakaa lahjat maailman lapsille. Hänellä on apunaan maaginen kristalli. Elokuvassa esitellään myös Joulupukin kaksoisveli, Basil. Joulun alla Basil varastaa kristallin pahat mielessään. Onneksi Korvatunturilta löytyy tonttupartio Red Caps, joka lähtee hakemaan kristallia takaisin apunaan ihmispoika Yotan.

Elokuva on toteutettu suomalais-italialaisena yhteistyönä. Suomessa sen teossa on ollut mukana Anima vitae ja Epidem Zot. Elokuvan äänirooleissa ovat mm. Veikko Honkanen, Paula Vesala ja Kiti Kokkonen.

Elokuvaan liittyy myös italiassa animoitu Red caps piirrossarja. Sarjaa esitetään jo ruotsiksi FST5:llä nimellä Tonttupartio Red Caps. Suomeksi sarja alkaa Nelosella samana päivänä elokuvan ensi-illan kanssa, eli 18.11 kahdeksalta aamulla.

Lapsuuden leijonat

Voi vuosi ysiviis. Ne olivat collegepaidoissa, kirjoissa, peleissä, leluissa ja lakanoissa. Leijonat. Enkä tarkoita jääkiekkojoukkuetta, joka voitti mestaruuden samana vuonna. Kyseessä oli tietysti Disneyn Leijonakuningas.

Leijonakuningas sai Suomen ensi-iltansa 2.12.1994. Olin silloin seitsemänvuotias ja isä vei minut ja siskoni joululomalla ensimmäisen kerran elokuviin. Leijonakuningas valloitti meidät kaikki ja alkoi pitkä odotus saada elokuva omaksi videolla. Tietenkään pelkkä videokasetti ei riittänyt, vaan kotiin alkoi kertyä jos jonkinlaista oheismateriaalia.

Oli se fanaattista. Minulla oli ainakin Leijonakuningas t-paitoja, pussilakanoita, pyyhe ja juomapullo. Tarrakirjasta olin hyvin kateellinen kaverilleni, mutta toisaalta minullapas oli muovisia siirtokuvia joita aseteltiin kuvataustoille, viidakkoon ja Jylhäkalliolle. Yksi huoneeni seinä oli täytetty kokonaan julisteilla, ja kuten kuvasta näkyy aika monessa julisteessa oli leijonia.

Ehkä nostalgisimpia tunteita herättää C-kasetti jossa oli elokuvan laulut ja toisella puolella niiden karaokeversiot. Se soitettiin lähes puhki. Muutamia lelujakin meillä oli, mutta ihan tavallisetkin muovileijonat kelpasivat esittämään elokuvan tarinaa. Ehkä parasta oli kuitenkin leikkiä leijonia ihan itse, koulun pihalla kontaten. Leijonakuningas innosti myös piirtämään. Eli vaikka elokuvasta oli saatavilla ihan huikea määrä tavaravaa, innosti se myös tekemään itse.

Leijonakuningas Blu-ray ilmestyi pari viikkoa sitten ja uusi Dvd tänään. Amerikan valloittanut 3D versio saapuu Suomen elokuvateattereihin Tammikuussa. Nouseeko tästä uusi Leijonakuingas huuma? Kontataanko ensi talvena koulujen ja päiväkotien pihoilla kuin Jylhämaassa ikään? Voisiko seitsemäntoista vuotta vanha elokuva nousta uudelleen niin isoksi ilmiöksi vai onko sillä tänä päivänä liikaa kilpailijoita?

Yritys nostaa Leijonakuningas taas lasten tietoisuuteen on jo hiljalleen alkanut. Tosin tuskin elokuvan oheistuotteet ovat missään vaiheessa ihan täysin kaupoista hävinneetkään. Jää nähtäväksi vetääkö elokuva teattereihin lopulta enemmän lapsuusnostalgiaa haikeailevia, vanhoja Leijonakuningas-faneja vai tämän päivän lapsia.

Silloin laulu kutsukoon tuijottelutuokioon

Otsikkona olevaan Muumilaakson tarinoiden tunnuslaulun pätkään tiivistyy aika hyvin tv-sarjan tunnarin tarkoitus. Tunnari kertoo meille mistä ohjelmassa on kyse, johdattelee sen maailmaan ja pohjustaa tunnelmaa. Tuttu tunnari houkuttelee television ääreen, mutta parhaita tunnareita jaksaa kuunnella myös kappaleina, ohjelmasta irrotettuna. Toimiva tunnari jää soimaan päässä ja laulattaa mukana, jopa vuosikymmenten jälkeenkin.

Syyskuun ajan blogissa oli mahdollista pisteyttää viisi suosikkiaan suomenkielisistä tunnuslauluista. Nyt on aika laittaa tulokset tiskiin. Viidestä eniten saaneesta tunnarista on pidempi esittely, loput on listattu äänestäjien kommenttien kera.

1. Matka maailman ympäri 49 pistettä
-Tarttuva, ja lopun kuoro-osuus saa kylmät väreet kulkemaan kehossani.
-Reipas ja tarttuva laulu, joka ei ärsytä, vaikka jäisikin korvamadoksi. Dubbausjäljetkin on saatu hyvin piiloon.
-Ihan MAHTAVA tunnusmusiikki! Muistoja liittyy tähän kappaleeseen niin paljon, ettei mitään rajaa, ja melodia + sanat täsmäävät juuri toisilleen. Sarjassa on muutenkin paljon hyvää musiikkia.
- Mahtava biisi, sarjan henki tiivistetty tunnariin hienosti jälleen, mukava laulella itekin mukana.
-Hyvin sävelletty ja sanat osuvat kohdalleen. Muistan kun lapsena oli helppo laulaa aina mukana.

Seikkailuun meitä kutsutaan, herrasmies kun vedon lyö on kiire kilpaan.
Phileas Foggilla on työ kiertää maailma ja kotiin ennättää.
Minä olen Passepartout, ja Tikon (Tiko on) ystävä.
Minä olen Prinsessa, rakkaudessa kestävä.
Maapallo mennään kiertämään, päivää kahdenksankymmentä on aikaa seikkailuun.
Kuinka aika riittänee, kun päivät hupenee ja maailma on suuren suuri?
Lontoo, Hawaiji, Hong Kong, ne pian nähty on ja Singapore.
Kuinka pitkä onkaan tie, kun juna meitä vie ja laiva, elefanttikin.
Muutkin, meitä seuratkaa.
Niin hauskuus jaetaan.
Hei, tule mukaan vaan.
Niin hauskuus jaetaan.

Tässä tunnuslaulussa esitellään selkeästi sarjan päähenkilöt ja alkuasetelma. Phileas Fogg on lyönyt vetoa kiertävänsä maailman kahdeksassakymmenessä päivässä. Mukana ovat Passepartout, Tiko ja Prinsessa Romy. Myös muutama muu tärkeä hahmo esiintyy tunnarivideossa, vaikka heitä ei laulussa mainita nimeltä. Alkulaulusta käy ilmi myös matkan ongelmallisuus, aikaa on vähän ja matkakohteita paljon. Liikkeellä ollaan niin junalla kuin laivalla. Vaikka sarjan ensimmäinen jakso olisi jäänyt näkemättä, tunnarin ansiosta ideasta saa heti kiinni. Tunnarin lopussa esitetään vielä kutsu tulla mukaan seikkailuun.

Tunnarin ovat säveltäneet italialaiset veljekset Guido ja Maurizio De Angelis. Kaksikko löytyy myös Muskettikoirien ja Sandokanin tunnareiden takaa. Manittakoon että Japanissa sarjalle on aivan oma tunnuslaulunsa. Suomenkieliset sanat on tehnyt Kirsti Luova. Laulun esittävät sarjassa mm.Tikoa näyttelevä Harri Hyttinen ja Romyn ääni Kaija Kiiski. Phileas Foggin ääninäyttelijää, Eero Saarista ei tunnarissa kuulla, mutta Passepartoun repliikin lausuu hahmoa näyttelevä Jarmo Koski.

2. Tao Tao 34 pistettä -Suoraan sanottuna ihan ylivertaisen kaunis ja koskettava kappale jota olen joskus herkkänä hetkenä kuunnellut repeatilla koneelta. Ja pitkään!
-Sanat on vaan niin kauniit, samoin laulajan ääni.
-Ihan hurjan kaunis ja ihana tunnari, niin positiivinen ja suloinen.. tästä ei voi olla tykkäämättä! -Ihanan rauhallinen esitys. Sopii hyvin sarjaan, jonka pääosassa on lempeä panda.
-Ihanan hempee ja rauhoittava kappale, laulajal kaunis ääni ja tulkintakin mitä mainioin.

Missä salo sinertää ja nurmi on kauniin vihreää ja kaikki on niin rauhaisaa.
Hiljaa puro solisee ja kauniit kukat kuiskailee ja elämä on leppoisaa.
Siellä Tao Tao, pieni Tao Tao, pieni pandakarhu on.
Ystävineen saapuu luoksenne.

Tao Taon tunnuslaulu ei suoraan kerro sarjan sisällöstä. Sarjassa Panda-muori kertoo laakson lapsille opettavaisia tarinoita jotka ajallisesti vievät jaksosta isoimmain osan. Tao Tao ystävineen nähdään vain jaksojen alussa ja lopussa. Tao Taon äitiä tai tarinoita ei laulussa kuitenkaan mainita, vaan siinä kerrotaan ihanasta Waizan laaksosta jossa pandat asuvat. Idyllistä laaksoa esitellään sarjassa usein laajoissa maisemakuvissa. Rauhallinen ja kaunis laakso vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan. Laaksolla on tärkeä osa sarjan viimeisessä jaksossa. Siinä ei poikkeuksellisesti kuulla Panda-muorin tarinaa vaan koko jakso keskittyy Tao Taoon ja muihin eläinlapsiin, jotka miettivät millainen heidän unelmiensa laakso voisi olla. Se on tietysti juuri sellainen kuin Waizan.

Tunnuslaulun on säveltänyt tšekkiläinen Karel Svoboda. Myös Maija Mehiläisen, Peukaloisen retkien ja Pinokkion tunnuskappaleet ovat Svobodan säveltämiä. Suomeksi kappaleen laulaa Satu Vuorjoki. Tunnarin voi löytää myös lastenlaululevyiltä ja vuonna 2003 siitä tuli radiohitti kun Guava-yhtye levytti sen.

3. Pokémon 26 pistettä
-Tykkään kauheasti laulajan äänestä, tunnarin lyriikat ovat sopivan mahtipontiset, sekä kyseinen tunnari aiheuttaa aina valtavan nostalgiaryöpyn.
-Älyttömän hieno biisi tähän ekaan kauteen tehty, kertoo alkujaksoista kaiken: ei vain taistelua ja voittamista vaan ystäviä, matkaamista... Muistoryöppy oikein iski!
-Anssi Känsälän äänestä olen aina tykännyt, ja tämä summaa hyvin yhteen ykköskauden tunnelmaa.
-Laulajal hyvä ääni, menevä rytmi, tätä tuli lapsena laulettuu ja paljon.

Mä tunnen sen jo kasvavan voiman sisälläin.
Uuden haasteen toteutan ja teen sen pystypäin.
Takaa vuortenhuippujen, etsin aina vaan.
Ja Pokémonin jokaisen mä opin tuntemaan.
Pokémon, omakseni saan.
(Kun uskaltaa)
Me yhdessä voitetaan.
Pokémon, oot mun ystäväin
olet aina vierelläin.
Pokémon, omakseni saan.
(Kun uskaltaa)
Niin rohkeus palkan saa.
Toinen toistaan opettaa.
Pokémon.
Omakseni saan, omakseni saan.
Pokémon!

Pokémonia on tehty jo 14 tuotantokautta ja sarjassa on ehtinyt olla myös useita tunnuskappaleita. Tässä kisassa pärjäsi tunnareista ensimmäinen. Sarjan alussa Ash Ketchum ryhtyy pokémonkouluttajaksi ja saa ensimmäiseksi pókemonikseen Pikachun. Sitten alkaakin uusien pokémonien etsintä. Tunnarissa kerrotaan siis melko selkeästi sarjan sisällöstä ja tehdään nimitys Pokémon varmasti tutuksi. Myöhemmissä tunnareissa nimeä ei enää mainita varsinaisessa laulussa yhtä usein.

Ensimmäinen on aina ensimmäinen ja tämä tunnari on sarjan eri tunnuslauluista varmasti tunnetuin. Mutta eniten julkisuutta taisi aikanaan saada sarjassa kuultu Pokérap. Eri pokémonien luetteleminen kuvien kera ja fraasi "Kaikki kerätään, kaikki kerätään" tulkittiin lapsille suunnattuna piilomainostuksena ja räppäysosuus jätettiin jakson lopusta pois.

Suomessa käytetiin samaa tunnuskappaletta kuin Amerikassa, japanilaista tunnaria ei liene käytetty Euroopassa ollenkaan. Suomeksi tunnarin esittää Anssi Känsälä.

4. Maija Mehiläinen 22 pistettä
-Iloinen ja tarttuvahan varsinainen kappale on ja instrumentit puhkeavat mahtavasti kukkaan kertosäkeessä.
-Oon aina pitäny niist rummuist taustalla ja laulajan kerrassaan ihanast äänest.
-Sympaattinen ja kiva laulu.

Oli kerran kauan sitten aivan tuntematon maa.
Siellä asui mehiläinen, josta paljon puhutaan.
Ja tämän mehiläisen nimi oli Maija.
Tuo pieni sievä mehiläinen Maija.
Maija lentää maailmaan.
Ihmeitä sen katsomaan.
On täällä tänään ystävämme Maija.
Pieni reipas ystävämme Maija.
Maijaa kaikki rakastavat.
Maija, Maija, Maija,
kerro tarinas.

Tämä tunnuslaulu ei jätä epäselväksi päähenkilön nimeä, sehän mainitaan laulussa yhdeksän kertaa. Se on Maija. Myös se käy selväksi että Maija on reipas ja sievä ja mehiläisenä toki myös pieni. Maija on myös utelias ja kiinnostunut kokemaan ja näkemään uusia asioita ja tapaamaan uusia ystäviä. Siitä sarja oikeastaan kertookin ja vaikkei tätä aivan suoraan tunnarissa sanota, tulee sarjan perusidea laulussa selväksi. Menevä kappale on kuin Maija itse: sievä, iloinen ja aika vauhdikas. Tunnarille sopivasti kappele loppuu Maijalle osoitettuun kehotukseen kertoa tarina.

Kuten jo Tao Taon kohdalla mainittiin, Maijan tunnarin on säveltänyt Karel Svoboda. Saksaksi, tšekkiksi ja slovakiaksi tunnarin esittää tunnettu tšekkiläinen laulaja Karel Gott, jolle Svoboda muutenkin sävelsi kappaleita. Tunnari on saavuttanut vankan suosion Gottin esittämänä. Suomeksi tunnarin laulaa ilmeisesti Satu Vuorjoki, joka varmasti laulaa ainakin Tao Taon tunnuslaulun. Vaikkei kappale ole Suomessa samanlainen hitti kuin Saksassa, on se päätynyt lastenlevyille.

5. Alfred J. Kwak 20 pistettä
-Lapsuuden nostalgia ja muutenkin itselle rakkaaksi noussut alkulaulu, jota aina rallattelen itsekseni.
- Alfreddi, Tao Tao sekä Muumilaakson tarinoita saivat kilpailla lapsuudesta tutun tunnuskappaleen paikasta. Lopulta päädyin tähän, koska kyllä kai tämä tuon lapsiäänen myötä kaikkein kaunein ja ilmeikkäin lopulta on.
-Kappaleessa on vahva imu ja persoonalliset soundit.

Minä lennän polskin ja uin.
Sanon sulle kvaak, ystävälle kvaak.
Kvaak sanon teille kaikille.
Ja jos minua huvittaa, lähden merelle tai viidakkon
seikkailemaan.
Minä poika roiskin, lammikossa loiskin
hiukan oottakaa, tulen kohta poiskin.
Minä poika roiskin, lammikossa loiskin,
hiukan oottakaa.
Tulen kohta poiskin.

Laulu ei kerro sarjasta tai edes sen nimihahmosta paljoakaan. Toki Alfred seikkailee sarjassa merellä,viidakossa, ja monessa muussakin paikassa, mutta kuinka paljon hän roiskii lammikossa? Tai oikeastaan, onko roiskiminen ja loiskiminen mainittavampi saavutus kuin rasismin vastustaminen, luonnonsuojelu tai vallankumouksen tekeminen? Sarjan sisältöön nähden tunnuslaulu on hyvin leppoisa, mutta ehkä tarkoitus onkin keventää tunnelmaa. Jos jo tunnuslaulussa esiteltäisiin kaikki mahdolliset ongelmat joita Alfred kohtaa, olisi se ehkä liian ahdistava tapa aloittaa jakso. Kaikissa sarjan jaksoissahan ei käsitellä vakavia aiheita. Sarjan loppulauluna kuultava "On tänään onnenpäivä" tuntuu olevan alkulaulua tunnetumpi. Tässäkin kyselyssä se mainittiin useampaan kertaan.

Hollanniksi ja saksaksi tunnarin esittää Alfredin "isä", Herman van Veen, joka on myös sanoittanut kappaleen. Ilmeisesti Herman van Veen, Erik van der Wurff ja Harry Sacksioni ovat säveltäneet sarjan musiikit yhdessä. Suomalaisen version esittäjästä ei löytänyt varmaa tietoa, mutta sanoitus on Kirsti Luovan.

6.Tontut 19 pistettä
-Keskivälillä on se kiva nopeatempoinen pätkä jota odotan aina kuunnellessani.
-Jotenkin tässä on se tunnelma ja fiilis. Tekisi ihan mieli mennä jonnekkin metsään loikkimaan, niinkuin joku hevonen :D
-Tämä tunnari kuvastaa mielestäni hyvin sarjan tunnelmaa, ja se on kovin kaunis.

7. Sherlock Koira 18 pistettä
-Kamala korvamato joka on soinut säännöllisesti päässä lapsesta asti vaikka näin koko sarjasta silloin vain kaksi jaksoa. Annan anteeksi kummahkon sanoituksen kun on muuten niin hyvä.
-Musiikki jotenkin omaperäisen kuuloista ja sanat jäävät päähän soimaan, kerta kaikkiaan pirteä kappale.

8. Nalle Puhin uudet seikkailut 14 pistettä (2+4+4+4)
-Yksinkertaisesti suloinen ja hyvin sanoitettu laulu.
-Kaunis, laulun tarina saa aikaan lämpimän tunnelman.

9. Vili Vilperi 14 pistettä (2+4+5+2+1)
-Mukavan vauhdikas tempo, banjo ja viulu tuovat hyvän kansanmusiikkipohjan kappaleeseen.
-Tämä tunnari on ihan valloittava!

10. Bambukarhut 9 pistettä (5+4)
-Laulajal on NIIIIN kaunis ääni ja tulkinta onnistunut!

11. Muumilaakson tarinoita 9 pistettä (4+1+4)
-Muumilaakson tarinoihin ei kyllästy koskaan, eikä myöskään tähän tunnariin! Benny Tönröösillä on mukavan pehmeä ääni.
-Tämä vaan on yksi parhaista tunnareista koskaan.

12. Ankronikka 9 pistettä (1+5+1+1+1)
-Ehkä vähän naurettava, mutta joillain tavalla diggaan tstä ;)
-Legenda. Puhdas legenda. Se jää soimaan päähän, eikä lähde koskaan pois.

13. Tiku ja Taku 8 pistettä (3+1+4)
-Introsta tulee hauskasti MacGuyver mieleen, ja sehän sopii sarjaan tismalleen. Alkupuolisko on tunnelmanluontia ja kertsistä tietää että odotettavissa on kunnon perinteinen seikkailusarja.
-Niinkun joku sanokin, että MacGuyver-henkinen. Jotenkin vain tosi "vakuuttava" tunnari.

14. Nalle Luppakorva 8 pistettä (3+2+1+2)

15. Postimies Pate 7 pistettä

6 Pistettä:
Muumien maailma
-Se on reipastahtinen ja iloinen, tekee mieli taputtaa mukana.

5 pistettä:
Urpo ja TurpoPhineas ja Ferb
-Tunnari on todella hyväntuulinen. Muutenkin sarjassa on panostettu tohon musiikkipuoleen tosi kivasti.
Muskettikoirat
-Puhdas nostalgiapiste.
Dibitassut
-Laulun yksinkertaisista sanoituksista huokuu sama tunnelma kuin sarjastakin; ystävyyden merkitys, lapsuuden huolettomuus ja viattomuus.

4 pistettä:
Hamtaro
Nokkapokka
Kallen kiipeilypuu
Kim Possible
-Suomalaisen version ääni ainakin kuulostaa siltä, että sen esittää Jonna.

3 pistettä:
Inkun päiväkirja
Tabaluga
-Ei perusteluja, tykkään vaan tästä paljon, hieno tunnari..
Muori Pippuri
-Muorin näkökulma tulee tutuksi tunnuslaulussa ja pidän siitä miten sanoituksissa katsojat kutsutaan mukaan jakamaan seikkailun iloa.
Olipa kerran keksijät
-Kappale esittelee hyvin sarjan tematiikkaa, ja Eija Ahvon laulu tuo tähänkin kyllä herkkää värinää.
Viidakkokirja
-Lauletaan vähän silleen hiljasesti, mystinen viidakkotunnelma oikein tulee!

2 pistettä
Puuhapete
Arttu
-Ehkä se on regeevivahde joka tässä toimii.
Keisarin uusi koulu
-Jotenkin tosi hyvin sarjalle sopiva tunnari. Tekee ittekkin mieli hihkasta "TUNNARII!" niinkun Kuczo siinä alussa tekee.
Digimon
-Agapio sikseen, tämä valittiin Japanissa viitisen vuotta sitten parhaaksi openingiksi ikinä, ja syystä.
1 piste:
Pikku ponit
-Päädyin antamaan sen yhden ainoan puhtaan lapsuusnostalgiapisteen tälle.
Varjoankka
-Ihan tarttuva kappale, vaikka sanat ei oikein jääneet mieleen.
Animaaniset
-Iloinen ja menevä.

Instrumentaaleista mainittiin Peukaloisen retket, Tohtori Sykerö, Disneyn välitunti ja Leikkitiikeri Luukas. Jopa pisteitä annettiin, Nooan Saari ja Kaukametsän pakolaiset keräsivät molemmat viisi pistettä. Instrumentaalitunnareita saatetaan joskus laittaa järjestykseen samanlaisen kyselyn voimin, myös alkuperäiset tai vieraskieliset tunnarit olisi hauska ottaa tarkasteluun.

Kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille!

Aladdin

Disneyn 31. animaatioklassikko Aladdin valmistui vuonna 1992. Se perustuu Tuhannen ja yhden yön tarinoiden satuun Aladdin ja taikalamppu.

Juoni

Agrabahin kaupungin kaduilla asuva Aladdin elättää itsensä varastelemalla. Yhdessä vikkelän Abu apinan kanssa Aladdin huijaa kaupustelijoita ja sulttaanin palatsin vartiomiehiä. Eräänä päivänä Aladdin kohtaa markkinoilla tytön, johon rakastuu ensisilmäyksellä. Tyttö on tosiasiassa sulttaanin tytär Jasmine, joka on lähtenyt salaa pakoon palatsin painostavaa tunnelmaa. Jasminen pitäisi solmia avioliitto mahdollisimman pian, mutta hän ei ole halunnut puolisokseen ketään kosiomatkalla käyneistä pöyhkeistä prinsseistä.

Ensimmäistä kertaa palatsin muurien ulkopuolella oleva Jasmine erehtyy antamaan hedelmäkojusta omenan sitä haikailevalle pojalle. Kauppias vaatii Jasminelta maksua, mutta hänellä ei ole rahaa. Jasmine lupaa hakea rahaa sulttaanilta, mutta kauppias aikoo katkaista varkaalta käden. Aladdin ehtii väliin viime hetkellä ja väittää tytön olevan hänen siskonsa, jota on viemässä lääkäriin. Sisko on nimittäin sekaisin ja harhoissaan pitää Abua sulttaanina.


Aladdin johdattaa Jasminen pois markkinoilta ja esittelee tälle oman piilopaikkansa. Aladdin kertoo vapaasta elämästään, mutta ihailee samalla mahtavaa palatsia. Jasmine kertoo isänsä painostavan häntä naimisiin. Juuri kun Aladdin ja Jasmine ovat päässeet keskustelun alkuun, palatsin sotilaat saapuvat paikalle. Aladdin yrittää auttaa Jasminen pakoon, mutta sotilaat nappaavat hänet. Jasmine yllättää kaikki antamalla sulttaanin tyttärenä käskyn päästää Aladdin vapaaksi. Vartiomiehet eivät voi päästää Aladdinia vapaaksi, koska Aladdinin vangitsemiskäskyn oli antanut sulttaanin neuvonantaja Jafar. Palatsiin palattuaan Jasmine vaatii Jafaria vapauttamaan pidätetty poika. Jafar joutuu kertomaan että Aladdinia syytettiin prinsessan sieppaamisesta ja hänen kuolemantuomionsa on jo toteutettu. Jasmine järkyttyy pojan kohtalosta.

Totuus on tietenkin toinen. Jafar haluaa päästä käsiksi taikalamppuun jonka tietää olevan tallessa mystisessä Ihmeiden onkalossa. Aavikolle ilmestyvään taikaluolaan pääsee sisään vain yksi ihminen, hiomaton timantti. Vankilaan lukittua Aladdinia lähestyy vanha mies, joka lupaa näyttää pakotien ja lisäksi vielä aarteenkin, jos Aladdin nuorempana auttaa häntä sen hakemaan. Niin Aladdin ja Abu laskeutuvat rikkauksien täyttämään Ihmeiden onkaloon, tarkoituksenaan hakea lamppu. Kaikki muu on kiellettyä. Alhaalla he tapaavat Taikamaton, joka johdattaa heidät lampun luo. Aladdinin hakiessa lamppua, Abu menettää itsehillintänsä ja yrittää napata itselleen timantin. Luola alkaa sortua ja kulta muuttuu laavaksi.

Matto kiidättää Aladdinin ja Abun luolan suuaukolle, jossa vanha mies odottaa. Aladdin antaa tälle lampun, mutta ukko pudottaa hänet alas. Luolan suuaukko sulkeutuu ja Abu, Aladdin ja Matto ovat jääneet loukkuun. Ylhäällä Jafar riisuu naamionsa, mutta huomaa ettei lamppu olekaan hänellä. Abu on ehtinyt napata sen takaisin ja alhaalla Aladdin hieroo sitä. Lampusta ilmestyy Henki, joka tutustuttaa uuden herransa taitoihinsa. Aladdin saa kolme toivetta, joihin tosin liittyy muutama ehto. Ketään ei voi pakottaa rakastumaan, ketään ei voi tapattaa eikä herättää kuolleista.

Ovela Aladdin saa Hengen viemään heidät ulos Ihmeiden onkalosta ilman että menettää yhtään toiveistaan. Harkitessaan ensimmäistä toivettaan Aladdin alkaa miettiä Jasminea. Kodittomalla ja köyhällä Aladdinilla ei ole mitään mahdollisuuksia Jasminen suhteen. Mutta entä jos hän olisikin prinssi?

Niin henki muuttaa Aladdinin prinssi Aliksi, joka saapuu Agrabahiin komean paraatin saattelemana. Sulttaani on täysin uuden vävyehdokkaan lumoissa, mutta Jasmineen itsevarman Alin charmi ei pure. Illalla Aladdin menee parvekkeen kautta tapaamaan Jasminea ja tyttö huomaa kuinka paljon prinssi muistuttaakaan markkinoilla ollutta poikaa. Aladdin kiistää asian. Jasmine hermostuu machoon prinssiin ja käskee tämän häipyä. Aladdin alkaa nöyrtyä ja hyppää parvekkeelta, suoraan taikamaton kyytiin. Jasmine vaikuttuu ja Aladdin tarjoutuu viemään hänet lentämään. Nyt Jasmine on varma siitä että Ali ja markkinoiden poika ovat sama henkilö ja suostuu lähtemään Alin mukaan. Jasmine saa Aladdinin ansaan puhumalla Abusta. Aladdin ei halua kertoa totuutta, vaan valehtelee olevansa oikeasti prinssi joka oli vain pukeutunut köyhäksi heidän ensi tapaamisellaan. Jasmine uskoo selityksen.

Lampun menettänyt Jafar on punonut uuden suunnitelman. Hän keksii lakipykälän, jonka mukaan Jasminen on naitava sulttaanin neuvonantaja, eli Jafar, ellei prinssiä löydy määräaikaan mennessä. Alin ilmestyminen uhkaa pilata suunnitelman ja niin Jafar lähettää vartiat naappaaman Aladdinin. He heittävät sidotun Aladdinin mereen, josta Henki pelastaa hänet. Aladdinilla on enää yksi toive jäljellä ja hän on luvannut Hengelle kolmannen toiveensa olevan Hengen vapautuminen lampusta.

Jasmine ilmoittaa isälleen haluavansa puolisokseen Alin, mutta Jafarin hypnotisoima sulttaani ilmoittaa Jasminen menevän naimisiin Jafarin kanssa. Sulttaani tokenee kun paikalle saapuva Aladdin rikkoo Jafarin sauvan ja neuvonantajan petollisuus paljastuu. Ennen pakoaan Jafar huomaa Aladdinilla taikalampun ja tajuaa kuka Ali todellisuudessa on.

Sulttaani riemastuu kuullessaan Jasminen ja Alin rakastuneen. Häiden suunnitelu alkaa heti, eikä kukaan enää murehdi Jafaria. Tulevaan sulttaaniin iskee epävarmuus. Aladdin tuntee olevansa mitätön ilman taikalampun ja Hengen tuomia voimia eikä enää haluakaan vapauttaa Henkeä. Aladdin riitaantuu Hengen ja jopa Abun ja Maton kanssa ja Jafar saa tilaisuuden ottaa lamppu haltuunsa. Jafarista tulee nyt Hengen uusi herra ja ensimmäisenä toiveenaan hän haluaa ottaa sulttaanin paikan. Se ei riitä kauaa ahneelle Jafarille vaan toisena toiveenaan hän muuttuu noidaksi. Jafar paljastaa Jasminelle että prinssi Ali on todellisuudessa köyhä Aladdin joka on koko ajan vain esittänyt prinssiä ja lähettää sitten Aladdin kauas lumisella vuorelle.

Taikamaton avulla Aladdin pääsee takaisin todistamaan Jasminen ja sulttaanin ahdinkoa. Aladdin yrittää siepata lampun itselleen, mutta Jafar ehtii huomata hänen paluunsa. Jafar esittelee noitavoimiaan kamppailussa ja näyttää siltä ettei Aladdin voi voittaa. Sitten Aladdin toteaa Jafarin voimien olevan kuitenkin heikommat kuin ne antaneelle lampun Hengellä ja Jafarin vallanhimo herää taas. Kolmantena toiveenaan hänkin haluaa olla henki. Niin tapahtuu ja Jafar muuttuu maailman mahtavimmaksi hengeksi. Jafar ei kuitenkaan tullut ajatelleeksi että Henkenä hän joutuu lampun vangiksi.

Jafar on lampussa ja Henki lähettää sen Ihmeiden onkaloon. Henki ehdottaa Aladdinille että tämä toivoisi olevansa taas prinssi, mutta Aladdin käyttää kolmannen toiveensa Hengen vapautumiseen. Näyttää siltä etteivät toisiaan rakastavat Aladdin ja Jasmine voi olla yhdessä, mutta Sulttaani hoitaa asian muuttamalla vanhan lain niin että prinsessa saa itse päättää kuka on tarpeeksi arvokas hänen puolisokseen.


Aladdinin ohjauksesta vastasivat John Musker ja Ron Clements. Kumpikin tuli Disneylle alunperin animaattoriksi ja Hiidenpadan kohdalla he siirtyivät tarinapuolelle. Ohjaajiksi kaksikko ryhtyi Basil Hiiren myötä ja tässä elokuvassa oli mukana vielä kaksi muutakin ohjaajaa. Pienen Merenneidon Musker ja Clements ohjasivatkin jo kahdestaan ja Aladdinin jälkeen tämä tiimi on ohjannut Herkuleksen, Aarreplaneetan ja Prinsessan ja Sammakon. Yhteistyö tuntuu siis toimivan. He ovat olleet jokaisessa ohjaamassaan elokuvassa mukana myös käsikirjoittamassa ja Aladdinista eteenpäin tuottajina.


Alkuperäisen tuhannen yön tarinan ja Disneyn elokuvan välillä on eroja. Alunperin Aladdin ei ole orpo ja Disney versioonkin hänelle hahmoteltiin pitkään äitiä. Elokuvassa toiveita on kolme, mutta tarinassa niiden lukumäärää ei ole rajoitettu. Hengen vapautuminen on täysin Disneyn omaa lisäystä ja hahmon syventämistä. Vaikka tarina perustuu kirjaan ja elokuva tuntuu rennolta, hauskalta ja luontevasti etenevältä, ei tarinan kääntyminen elokuvaksi ollut vaivaton prosessi. Käsikirjoitus oli jo hyvin pitkällä kun todettiin ettei se toimi, ja koko elokuvaa uhkasi hyllyttäminen. Niinpä tarina otettiin uudelleen kriittiseen tarkasteluun ja sitä ryhdyttiin muokkaamaan, hyvin tiukassa aikataulussa. Tällöin poistettiin Aladdinin äiti ja 13-15 vuotiaaksi suunniteltu Aladdin kasvoi 18 vuotiaaksi. Jasminen persoonaa vahvistettiin ja Jagosta tehtiin aiempaa hauskempi. Ensimmäinen papukaijahahmo muistutti ehkä enemmän Leijonakuninkaan arvokasta Zazua.

Ongelmallisen tarinan lisäksi pelkkä Aladdinin hahmo oli haastava. Hän on tarinan sankari, mutta hänen ei haluttu olevan stereotypinen, maskuliininen sankari. Toisaalta myöskään Aladdinin elämäntapaa varkaana kadulla ei haluttu hehkuttaa. Hahmosta piti saada yhtäaikaa itsevarma ja epävarma, poikamainen ja itsenäinen. Ja ennenkaikkea Aladdinin piti sopia uskottavasti yhteen Jasminen kanssa. Mark Henn toimi Jasminen pääanimaattorina. Aiemmin hän oli vastannut Arielista ja Bellestä, ja Jasminen jälkeenkin Henn on animoinut vaikuttavia naishahmoja, Mulanin ja Tianan. Jasminen mallina hän käytti omaa siskoaan.

Ulkoisesti hahmot eivät suoraan muistuta ääninäyttelijöitään, näyttelijöillä ei esimerkiksi ole juuria Lähi-Idässä. Aladdinin ja Jasminen on jopa kritisoitu olevan aksentiltaan ja hahmojen ulkonäön osalta liian länsimaisia, ainakin korostetun itäimaisien sivuhahmojen rinnalla. Henkeä näytellyt Robin Williams on ääninäyttelystä puhuttaessa aivan oma lukunsa. Williams teki hengen roolissa paljon improvisointia ja keksi vitsejä ja imitointeja lennossa. Heitoista valittiin parhaat animoitaviksi. Hengen pääanimaattorina toimi Eric Goldberg, joka oli vasta siirtynyt Disneylle omasta, mainosanimaatioita tuottaneesta studiostaan.

Elokuvan visuaaliseen tyyliin haettiin vaikutteita luonnollisesti arabialaisesta arkkitehtuurista ja kalligrafiasta, mutta yllättävästi myös amerikkalaisen pilapiirtäjän, Al Hirschfeldin tyyli, tai oikeastaan viiva vaikutti elokuvaan. Väreillä on suuri osuus tunnelman luojana ja ne korostavat osaltaan tarinaa: Vaaleat ja kylmät värit ovat hyvishahmojen, tummat ja lämpimät värit kuuluvat Jafarille ja uhkaaviin kohtauksiin.

Aladdin on piirroselokuva, mutta siinä on käytetty tietokonetehosteita. Ehkä selkeimmin tietokoneella tehdyt kohdat näkyvät Aladdinin paetessa halki romahtavan Ihmeiden onkalon. Hieman hienovaraisemmin cgi-animaatiota on käytetty esimerkiksi Taikamaton kuviointiin. Itse matto on animoitu käsin, sillä oli jopa oma hahmo-animaattori, mutta maton kuviointi (jossa on mm.taikalamppuja ja tiikereitä) on istutettu paikalleen tietokoneella. Ihmeiden onkalon tiikeripää on toteutettu cgi-animaatiota, mutta aivan aluksi sen liikkeet on animoitu käsin ja raaka-animaatio on kopioitu tietokoneanimaatioksi.



Aladdin on perinteinen Disneymusikaali, jossa laulut kuljettavat tarinaa. Yhteensä elokuvassa kuullaan kuusi kappaletta. Ne kaikki on säveltänyt Alan Menken, Pienen merenneidon, Kaunottaren ja Hirviön ja Pocahontasin laulujen säveltäjä. Sanoittajana aloitti Howard Ashman joka kuoli vuonna 1991. Tim Rice tuli sanoittajaksi Ashmanin tilalle ja molemmat sanoittivat elokuvan lopullisista kappaleista kolme. Tunnetuin laulu on Aladdinin ja Jasminen duetto, Se on kuin yö (Whole New World). Kappale voitti Oscar-palkinnon. Toisen Oscarin elokuva sai musiikista. Lisäksi Aladdin keräsi monia muitakin palkintoja ja oli vuoden 1992 tuottoisin elokuva.

Jatko-osa Jafarin paluu valmistui vuonna 1994 ja se julkaistiin suoraan videolla. Kun Aladdin ja varkaiden kuningas ilmestyi 1996, muodostivat elokuvat trilogian. Jatko-osien uusina hahmoina nähtiin mm. rosvo Abis Mal ja Aladdinin isä. Lisäksi Aladdinista tehtiin 86 osainen tv-sarja, jota on esitetty Suomessakin.

Elokuva on julkaistu Suomessa dvd:llä kahdesti. Blu-raylla Aladdinia ei ole vielä julkaistu. Aladdinin Suomen ensi-ilta oli 3.12.1993, yli vuoden elokuvan valmistumisen jälkeen. Suomidubin ohjasi Pekka Lehtosaari. Disneyllä ollaan varsin tarkkoja elokuvien dubbausten suhteen ja eri maiden näyttelijöiden tulisi kuulostaa mahdollisimman paljon alkuperäisiltä ääniltä. Tämän lisäksi dubbaus tehdään tietysti hyvin tarkasti käsikirjoituksen ja alkuperäisen äänen mukaisesti. Poikkeus vahvistaa säännön, Vesa-Matti Loiri ja Hengen alkuperäinen ääni Robin Williams eivät kuulosta toisiltaan ja Loiri teki oman roolisuorituksensa Henkenä tavallista vapaammin, ilman että oli pakotettu matkimaan Williamsia. Juuri suomidubbi valittiin Disneyllä Aladdinin dubbauksista parhaaksi.

Rooleissa:
Aladdin Sami Aarva
Jasmine Ulla Hakola
Henki Vesa-Matti Loiri
Jafar Jarkko Rantanen
Jago papukaija Seppo Pääkkönen
Sulttaani Veikko Honkanen
Kauppias Antti Pääkkönen

Animatricks 2011

Animaatiofestivaali Animatricks käynnistyy tänään Helsingissä ja jatkuu Sunnuntaihin asti. Festareiden tarjontaan ja aikatauluihin voi tutustua tarkemmin tapahtuman sivuilla, mutta tässä seuraa poimintoja tämän vuoden ohjelmistosta:

Nukkeanimaation hurmaa! otsikon alle on koottu mielenkiintoinen kattaus erilaisia nukkeanimaatioita. Kansainväliset herkut sisältää aikuisille suunnattuja lyhytelokuvia mm.Ranskasta, Ruotsista ja Kanadasta. Lapsille on tarjolla oma näytöksensä, Nukkeanimaatioita lapsille. Näytöksessä on kahdeksan lyhytanimaatiota joista suurin osa suomalaista tuotantoa. Virolaisen Nukufilm studion nukkeanimaatioita esitetään omassa näytöksessään. Kyseessä on pohjoismaiden suurin nukkeanimaatiostudio, joka on toiminut jo yli 50 vuotta. Näytökseen kuuluu neljä vuosina 2006-2010 valmistunutta animaatiota, joista pisin kestää 45 minuuttia. Nukkeanimaationa toteutettu australiainen elokuva Mary and Max on esitetty Suomessa jo Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleilla ja se on saavuttanut monen palkinnon lisäksi kulttimaineen.

Eroottinen animaatio on kooste seitsemästä lyhytanimaatiosta. Näytös on suunnattu aikuisille. Animaatioiden tyylit ja tekniikat vaihtelevat suuresti, mukana on mm.piirrosanimaatioita ja vaha-animaatioita. Aihetta lähestytään sekä humoristisesti että vakavammin, vihjailevasti tai suoraan ja sievistelemättä.



Pitkät ja komeat tarkoittaa kahta elokuvaa. Peur(s) noiria, kokoelmaa mustavalkoisia, eri tekniikoin toteutettuja kauhulyhäreitä. Ranskalainen kauhukooste on valmistunut vuonna 2007. Toinen elokuva on myös Ranskasta, mutta valmistunut vasta tänä vuonna. Le chat du rabbi perustuu Joann Sfarin Rabbin katti -sarjakuvaan.

Parasta Saksanmaalta näytös esittelee puolentoista tunnin ajan Film Bilder-studion tuotantoa. Studio on perustettu vuonna 1989. Sen tuotantoa ei voi määritellä minkään tietyn tyylin tai tekniikan kautta, vaan skaala on jälleen kerran hyvin laaja. Lisäksi Saksan parhaita animaatioita esitellään neljässä näytöksessä. Yhteen näytökseen on koottu 7-12 vuosina 2000-2007 valmistunutta lyhytanimaatiota.

Lyhyt animaatio nyt! sisältää näytökset kansainvälisille huipuille ja uusille kotimaisille. Uusille kotimaisille jaetaan kunniamainintoja ja Metropolia palkinto. Animatiot ovat kestoltaan 2-13 minuuttia ja tarinat ja tekniikat laidasta laitaan. Animaatiot ovat valmistuneet 2010-2011.

Kansainväliset huiput on koottu vuonna 2010-2011 valmituneista kiinnostavista ja palkituista lyhytanimaatioista. Taas kerran valikoima on laaja ja mukana on toinen toistaan persoonallisempia animaatioita. Kestot vaihtelevat 1-21 minuuttiin.

Lokakuun ensi-ilta animaatiot

14.10 Elias ja aarrejahti (Elias og jakten på havets gull)

Tässä norjalaisessa cgi-animaatiossa nähdään inhimillisiä aluksia, pääosassa pelastuslaiva Elias. Elias on tuttu jo vuonna 2007 valmistuneesta elokuvasta Elias ja kuninkaan laiva ja vuodesta 2005 asti tehtyä tv-sarjaa on julkaistu Suomessa dvd:llä. Uusimmassa, viime vuonna valmistuneessa elokuvassa laivojen kotisatamaa uhkaa sulkeminen, ellei alkavalla kalastuskaudella saada riittävästi saalista. Samoista kalastusapajista Lunnin sataman pikku kalastusalusten kanssa kilpailevat modernit troolarit. Kalojen lisäksi merenpohjassa on huhujen mukaan myös aarre, joka voisi pelastaa Lunnin sataman.

Elokuvaa esitetään suomeksi dubattuna.



28.10 Kätkijät (Kari-gurashi no Arietti)

Vuonna 2010 valmistunut arvostetun japanilaisen studio Ghiblin piirroselokuva perustuu Mary Nortonin kirjaan. Elokuvan on ohjannut Hiromasa Yonebayashi, joka on työskennellyt Ghiblillä animaattorina jo Prinsessa Mononokesta alkaen. Kätkijät on Yonebayashin ensimmäinen ohjaustyö. Studion legendaarinen ohjaajamestari Hayao Miyazaki on elokuvassa mukana käsikirjoittajana, yhdessä Keiko Niwan kanssa.

Kätkijät kertoo pienen pienistä, ihmisen kaltaisista olennoista jotka asuvat ihmisten tietämättä heidän nurkissaan, lainaten heiltä tavaraa. Tärkein sääntö näiden pienten kätkijöiden elämässä on etteivät he saa tulla huomatuiksi. Idyllisen huvilan lattian alla vanhimpiensa kanssa asuvalle Arietta-tytölle käy kuitenkin juuri näin. Taloon tullut sairas Shō-poika huomaa sen pienet asukkaat ja ystävystyy Ariettan kanssa. Kun kätkijät joutuvat vaaraan Shō alkaa auttaa heitä ja saa samalla itse rohkeutta tulevaan sydänleikkaukseensa.

Elokuvaa esitetään Suomessa sekä originaaliversioina että suomeksi dubattuna. Suomidubin on ohjannut Pekka Lehtosaari. Ariettaa näyttelee Satu Pikkusaari ja Shõta Antti L.J Pääkkönen.