Oliver, Olivia ja lintujen sota

Korkealla puiden yllä kaksi pientä linnunpoikaa leikkii.
Saavat hyvän lentotaidon, pöllövanhus heitä tarkkaan vahtii.
Juttelevat niitä näitä. Liitelevät siellä täällä.
Ovat parhaat ystävykset, ne leikkii ja kinastelee.
On hulluna Oliver Oliviaan,
myös Olivia Oliverin hurmaa.
Yhdessä auringon alla, yhdessä päivästä toiseen.
Oliver ja Olivia, Oliver ja Olivia.

Tanskalaisen animaation mestariohjaajan Jannik Hastrupin elokuva Oliver ja Olivia (Fuglekrigen i Kanøfleskoven) valmistui vuonna 1990.

Juoni:
Paha Fagin terrorisoi metsässä asuvia lintuja, kukaan ei ole siltä turvassa. Eräänä päivänä se nappaa saaliikseen tuoreet lintuvanhemmat, joiden pesästä jää jäljelle vain yksi muna. Betty varpunen alkaa hautoa munaa äkäisen Pöllön pesäpuussa. Kun poikanen kuoriutuu, Pöllö nimeää sen Oliveriksi ja omituisesta parista tulee Oliverin kasvattivanhemmat.

Varpunen kantaa poikaselle ruokaa. Kun se on kaupungissa ruuanhaussa, se pelastaa vielä toisenkin linnunpoikasen. Sanavalmis Olivia osaa jo lentää ja on Oliveria kokeneempi ja nokkelampi. Kasvattiveljelleen se opettaa parhaat kirosanat, sitten pussailun alkeet.


Oliver ja Olivia tapaavat metsässä hiiriveljekset Fredrikin ja Ingolfin. Ingolf on saanut päähänsä että se ei olekaan hiiri vaan lintu ja harjoittelee lentämistä ja pitää munankuorta hattunaan. Fagin on vienyt hiiriltä äidin ja joukko on yhtämieltä siitä että Faginista on päästävä.

Oliver alkaa johtaa kapinaa, lintusotaa Faginia vastaan. Mutta kukaan ei hiiriä lukuunottamatta ole halukas auttamaan, ja metsän linnut alkavat kääntyä Oliveria ja Oliviaa vastaan. Sisukkaat kapinalliset kehittävät kuitenkin suunnitelman, jolla saada Fagin pois päiviltä, mutta se epäonnistuu täysin. Aivan kuin Fagin olisi tiennyt juonesta. Oliver on vähällä päästä hengestään, mutta Varpunen uhrautuu sen puolesta.


Tilanne alkaa vaikuttaa toivottomalta, Oliver ja Olivia ovat menettäneet taas äitinsä Faginin takia ja Pöllökin on kadoksissa. Vihdoin Olivia saa Oliverin unohtamaan hetkeksi sotasuunnitelmat ja huomaamaan rakkautensa Oliviaan. Linnut saavat myös tietää kuka toimii Faginin vakoojana: aina kummallisesti käyttäytyvä Kyyhkynen.

On viimeisen taistelun aika. Suunnitelmana on saada Fagin vangittua verkkoon. Hiiret ovat saaneet käsiinsä tulitikkuja ja hölmö Ingolf syttyttää vanhan kasvihuoneen palamaan. Fagin saapuu paikalle ja nappaa Oliverin kiinni. Nyt Kyyhkynen ryhdistäytyy ja kääntyy Faginia vastaan, se tarttuu suuren linnun kaulaan kiinni ja vetää sen alas, palavaan kasvihuoneeseen. Myös Oliver putoaa liekkeihin. Fredrikin onnistuu pelastaa Oliver viime hetkillä.

Lintusota on ohi, Faginista on päästy. Metsässä on taas kevät ja Pöllön pesäpuuhun on asettunut tuttu nuoripari. Olivian ja Oliverin pesässä on vain yksi muna, mutta siitä kuorituu kaksi äänekästä poikasta.


Ensi kuulemalla piirroselokuva puhuvista linnuista jotka yrittävät päihittää metsää piinavan pahiksen kuulostaa perinteiseltä lastenelokuvalta.

Elokuvassa on kuitenkin paljon asioita joihin harvemmin piirroselokuvissa törmää. Jo ennen elokuvan alkutekstejä Pöllö ihmettelee kuka on korkannut hänen aamiaispullonsa. Pöllöä nimitetään vanhaksi juopoksi, ja yönsä se viettääkin kantapaikassaan Putkessa. Tosin pöllö väittää paikkaa yliopistoksi. Kiroilevat linnunpoikaset hieman hämmentävät, kirosanat kun eivät ole tasoa "pentele" vaan "kusipää" ja "paskanaama."


Myös lauseet "mennään kiusaamaan lihavaa kyyhkystä, se saa siitä mielenterveysongelmia" tai "raitis varpunen etsii savutonta pöllöä" saattavat saada kulmat kohoamaan, ellei ole jo tässä vaiheessa tottunut elokuvan sievistelemättömään tyyliin. Lopulta ronski huumori ja perinteisesti tämän tyylisistä piirroselokuvista poikkeava kielenkäyttö ja suoruus tuntuvat aika raikkailta.

Vanhemmille kuitenkin tiedoksi, että jos lapsiaan haluaa edellä mainittujen kaltaisilta asioilta varjella, kannatta valita toinen elokuva. Mutta keillä pipo ei turhaan kiristä, saattaa Oliver ja Olivia tehdä vaikutuksen.


Visuaalisestikin elokuvan tyyli on rosoinen ja persoonallinen. Taustoissa on paljon harmaata ja tummaa vihreää, mutta hahmot ovatkin saaneet väreikseen täysin luonnosta poikkeavia värejä: hiiret ovat sinisiä, varpuset violetteja ja itse sankari pinkki. Taustamaalaukset on tehty tyylitellysti ja niihin on jätetty usein näkyviin myös valkoista. Realistiselta metsä ei vaikuta, mutta tunnelmallinen se on.

Elokuvassa kuullaan neljä laulua.






Yle on esittänyt elokuvan televisiossa 90-luvulla suomeksi dubattuna. Dubbauksen ohjasi Tiina Harpf ja nimirooleissa olivat Mietti Harpf ja Silja Sorvali. Oliver ja Olivia on julkaistu dvd:llä esimerkiksi Ruotsissa, mutta ei valitettavasti Suomessa.