Kun olen nyt pyöritellyt ajatusta jonkin aikaa, päädyin muotoon elokuvapäiväkirja, eli en rajaa leffojen määrää tai aikataulua, mutta kirjoitan hieman ajatuksia animaatioelokuvista jotka katson. Olen tähän asti yrittänyt kirjoittaa elokuvia esittelevät blogitekstit aika neutraaliin sävyyn ja jakanut mieluummin tietoa kuin omia mielipiteitä. Elokuvapäiväkirjassa aion kehua, haukkua ja pohtia. Mutta varsinaisia elokuva-arvosteluja tähtineen en ole ajatellut kirjoittaa, vaan ajatuksia ja tunnelmia. Juonipaljastukset ovat mahdollisia, eli jos joku elokuva on näkemättä ja haluaa välttyä paljastuksilta niin kannattaa hypätä jutun yli.
Kirjoitan aina muutamasta elokuvasta kerrallaan ja otsikko pysyy samana, joten nämä tekstit on helppo erottaa "asiateksteistä". Kertokaa elokuvista ihmeessä myös omat mielipiteenne, olettepa sitten samaa tai eri mieltä kanssani.
Kätkijät
Olisin halunnut käydä katsomassa Kätkijät teatterissa, mutta en saanut aikaiseksi. Tilasin dvd:n kuitenkin tuoreeltaan. Tykkään katsoa elokuvia suomidubilla, on hauska bongailla näyttelijöitä eikä tarvitse uhrata kuvasta osaa tekstiin ja kiinnittää vielä huomiota sen lukemiseen. Tällä kertaa suomidubbi kuitenkin petti, Arietta oli epävarma ja Sho lamaantunut ja vanha. Sivurooleissa onnistuttiin hieman paremmin, mutta jatkossa taidan nauttia Kätkijät japaniksi.
Olisiko dubbi latistanut vähän koko elokuvaa, aika laimea olo tästä jäi. Visuaalisesti jälki oli upeaa, erityisesti kesäinen miljöö oli kaunis, puhumattakaan taustojen yksityiskohdista. Animaatio oli täysin sitä mitä Ghibliltä voi odottaakin. Erityisen vaikutuksen teki oivaltava äänisuunnittelu joka teki elokuvan maailmasta vieläkin todellisemman. Sisältöön olisin kuitenkin kaivannut vielä jotain lisuketta Ariettan ja Shon kohtaamiselle, lisäksi Sho jäi hahmona vähän ylimielisen oloiseksi. Elokuvassa olisi voinut olla enemmän jännitettä, nyt Kätkijöitä uhkaava vaara jäi aika mitäänsanomattomaksi, eikä taloudenhoitaja Harun motiivitkaan auenneet samalla tavoin kuin muiden Ghibli elokuvien "pahiksilla."
Elokuvasta jäi aika tasainen fiilis, missään kohdassa ei päässyt oikein jännittämään tai kunnolla liikuttumaan. Tuntuu kuin jossain kohdin olisi pidätelty, elokuva ei oikein päässyt kunnolla lentoon. Se oli kuin kuvaamansa kesäpäivät, kauniilta näyttää mutta ilmassa saisi olla vähän tuultakin.
Muumi ja Vaarallinen juhannus
Tämän katsoin ihan pala-animaatio opetusfilminä, koska mielestäni Muumien maailma on ihan ehdotonta pala-animaatio eliittiä. Muumihahmothan koostuvat seitsemästä palasta: pää, vartalo, kädet, jalat ja häntä. Sitten on lisäksi silmät. Käsiin saadaan liikettä vaihtamalla koko käsi sen mukaan onko se suora vai koukussa. Mielestäni Muumeja näytetään harvoin esimerkiksi suoraan edestä, vaan suurimmaksi osaksi ne ovat puoliprofiilissa. Aika hillityllä animaatiolla hahmoista on saatu eläviä, silmät ja kädet liikkuvat paljon ja korvaavat sitä että hahmoilla ei ole suita. Suut muuten puuttuvat myös Mymmeliltä ja muilta ihmismäisiltä hahmoilta. On ollut ihan hyvä ratkaisu roolittaa kaikille hahmoille oma ääni, alunperinhän sarjassa on ollut vain kertoja. Pidän todella paljon siitä miten eri materiaalit näkyvät, Muumien nukkainen iho, hahmojen hiukset... Taustoissa oli upeasti syvyyttä ja yksityiskohtia. Erityisen kauniina kohtana jäi mieleen juhannuskukkien kerääminen niityllä ja yöperhosten lento.
Tarinasta näkyy se että taustalla on tv-sarja ja katsojien varmaan luotetaan tuntevan Muumit. Esittely on jäänyt aika lyhyeksi, tapahtumaketju alkaa nopeasti ja sitten tuntuukin että tarinassa vain edetään tasaisesti tapahtumasta toiseen. Tunnelmointiin, syventämiseen ja siirtymiin olisi voinut olla enemmän aikaa. Toisaalta itseä rasittaa se että tarina on niin tuttu sekä kirjasta että Muumilaakson tarinoista. Tapahtumat tietää ennalta ja mielessä tekee vertailua vaikka yrittäisikin uppoutua elokuvaan. Kirjaa seurataan erittäin uskollisesti. Toisaalta se on hyvä, koska kirjahan on hyvä. Toisaalta välillä tulee olo että kyseessä on jonkinlainen kuvitettu versio kirjasta, (kuin lapsuuden äänisadut, joissa c-kasetilta tulevaa tarinaa seurattiin kirjasta) eikä tulkinta siitä.
6 kommenttia:
Elokuvapäiväkirja on erinomainen idea! Kiva kuulla, että olet seurannut kirjaprojektiani ^^
Hei, joskus kun jaksat olisi kiva lukea esittely kaikista suomeksi julkaistuista huopa-muumi DVD:istä. Siis jos jaksat joskus koota. Käsittääkseni niistä tuli nyt joku uusi painos jossa on samoja jaksoja kuin aiemmin ilmestyneissä, tjt?
Kirjaprojektin seuraaminen on ollut mukavaa, ja siellä on ollut monta sellaista jotka tekisi nyt mieli itsekin lukea. :) Kiva että jatkat projektia vaikka 100 tuli jo täyteen.
Olen muuten miettinyt että juuri tuollainen selvitys pitäisi tehdä, koska noiden muumien julkaisu meni todella sekavaksi uusien dvd:eiden myötä.
Samoja jaksoja löytyy nyt eri dvd:eistä ja hassua kyllä nämä uudemmat ovat ohuissa koteloissa, mutta sisältävät enemmän jaksoja kuin nuo ensimmäiset, normi koteiloissa olevat. Minun logiikkani sanoo etteihän se näin voi olla. :D Itselläni on muutamat dvd:t kumpaakin "sarjaa" ja joskus voisin kyllä ottaa asiakseni selvittää että mitä jaksoja missäkin on, ja onko vielä jaksoja joita ei ole julkaistu ollenkaan.
Ja sekin muuten vielä että saako näitä uudempia mistään, koska itse olen nähnyt niitä vain Ilta-Sanomien kylkiäisenä ja omani ostin kirpparilta. Vai onkohan vielä joku kolmaskin julkaisusarja...
Hauska idea! Minusta on aina mielenkiintoista lukea elokuvista kertovia tekstejä, joissa on mukana myös katsojan omia mielipiteitä ja tunnelmia. Toki kaikenlaiset infopläjäykset ja historiakatsaukset kiinnostavat myös.
Katsotko animaatioita pelkästään suomidubilla vai onko sinulla tapana katsastaa sekä alkuperäinen että suomenkielinen ääniraita? Itselläni on tapana katsoa lapsuudestani tutut animaatiot suomidubilla, johon olen ehtinyt jo kiintyä, mutta kaikki uudemmat tuttavuudet katson alkuperäisäänillä. Tosin, Disneyn "Kaksin karkuteillä" näin ensimmäisen kerran suomidubilla (minusta se oli onnistunut) koska teattereissa ei ollut enää tarjolla alkuperäistä ääniraitaa. Japanilaiset animet katson aina alkuperäisillä äänillä. Vaikka monia suomidubbeja onkin Ghibli-elokuvien julkaisujen myötä kehuttu, tipahtaa minusta dubbauksen myötä jotain olennaista elokuvan sielusta pois.
-Maitorahka Taikalinna-foorumilta
Katson yleensä suomidubilla ja jos en tykkää siitä siirryn alkuperäiseen. Mutta monen elokuvan katson kyllä ainakin kerran myös alkuperäisen ääniraidan kanssa. Jotenkin nuo suomidubit vaan sitten vetävät puoleensa, siellä voi olla joku yksi näyttelijä josta pidän ja sen takia on pakko valita aina suomidubbi.
Tv-sarjojen kohdalla tuota valinnan mahdollisuutta ei useinkaan ole, joten sieltä voi kummuta tottumus dubbeihin. Tai sitten videoaikakaudelta, sillonkaan ei oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin katsoa suomeksi.
Ghibli-elokuvat ovat siitä ongelmallisia, että en tykkää lukea tekstejä ja japania en taas varmasti ymmärrä ilman niitä. :D Mutta tiedän kyllä että näissä alkuperäiset ääniraidat kannattaa ehdottomasti kuunnella, ja kun on nähnyt leffan tarpeeksi monta kertaa niin voihan ne tekstit jättää pois. :D Mutta olen myös tosi iloinen että moni Ghibli onkin nyt ilmestynyt dubbauksen kanssa, muutama dvd taitaa itsellä mennä vaihtoon että pääsen kuulemaan keitä näyttelijöitä on pestattu mukaan.
Muumit ja vaarallinen juhannus on kyllä pala-animaatioiden kärkeä :-). Valitettavasti joku kumminkin mättää tossa, en ole kertaakaan jaksanut katsoa koko filmiä yhdeltä istumalta alusta loppuun. Ehkä tahti on vähän hidastempoinen ja kertojan selostukset vievät vähän pontta toiminnalta. Suomidubbikin on Muumipapan hetkittäistä ketjupolttaja-ääntä lukuunottamatta varsin kelpo.
Aina tosin pistää silmään sekin, että Muumipeikko sukeltaa keittiöstä aamiaiseksi juuri leipää... noh, kai vettynyt leipä kelpaa muumeille.
Voin tunnustaa että katsoin Vaarallisen juhannuksen ensimmäisen kerran illalla sängystä ja nukahdin jo ennenkuin Muumit edes ehtivät kunnolla teatteriin :D
Lähetä kommentti