Camilla Zilliacus syntyi vuonna 1937 ja valmistui graafikoksi vuonna 1958. Hän työskenteli mainosalalla, mutta alkoi kaivata lastenkulttuurin pariin. Vuonna 1967 hän aloitti ruotsinkielisten lastenohjelmien toimituksessa. Mickwitzin ensimmäinen tv-työ oli kuvasatu Magganin aamukävely. Alunperin hän oli tarkoittanut kuvat kuvakirjaksi, mutta ei ollut saanut kirjalle kustantajaa.
1968 valmistui Mickwitzin ensimmäinen animaatio, Hiirten jouluaatto. Animaatio on toteutettu pala-animaationa, ja Mickwitz käytti samaa tekniikkaa lopulta kaikissa animaatioelokuvissaan. Pätkä on esitetty Yle Teemalla jouluaattona 2007 ja 2008.
Mickwitzin ensimmäinen animaatiosarja oli neliosainen ja kertoi pojasta ja koirasta. Max ja Murre oli ensimmäinen ruotsinkielisen television värillinen ohjelma. Vuonna 1971 valmistui ensimmäinen animaatio jonka Mickwits myös käsikirjoitti. Sormus kertoo Fabian-pojasta ja eriskummallisesta sormuksesta.
Jason-sarjassa on neljä osaa, jotka tehtiin vuosina 1972-1974. Jasonin kesä valittiin vuonna 1975 Hollywoodin televisiofestivaaleilla parhaaksi animaatioelokuvaksi. Mickwitz nousi julkisuuteen ja samalla muutkin suomalaisen animaation tekijät olivat hetken huomion kohteena. Vihdoin Mickwitzistä kiinnostuivat myös kirjakustantamot ja Jasonista tehtiin myös kirjasarja. Tämän jälkeen useimmat Mickwitzin animaatiot on julkaistu myös kuvakirjoina.
Emilia-sarja valmistui vuosina 1976-1979. Sarjassa on kuusi osaa. Emilia ja Oskari-isä keksivät nojatuolissa satuja ja käyvät samalla tärkeitä keskusteluja mm.vanhusten ja naisten asemasta, onnen etsimisestä ja luonnonsuojelusta.
Mimosa-elokuva valmistui 1982 ja Mimosan syntymäyö 1987. Mimosa on pieni noita, jonka äiti ensimmäisessä elokuvassa jättää hoitoon lastenkotiin työmatkansa ajaksi. Toisessa Mimosa-tarinassa on Mimosan syntymäpäivä.
Vuonna 1983 Mickwitz toteutti Pikku Kakkoselle tunnuksen, jossa hahmot muodostavat numeron kaksi. Samat hahmot seikkailivat myös Varokaa heikkoa jäätä -tietoiskussa vuonna 1986.
Mickwitzin elokuvat:
1968 Hiirten jouluaatto
1969-1971 Max ja Murre
1971 Pikku Kanin hassu päivä (Kati Bondestamin kanssa)
1972 Sormus
1972 Jason
1973 Jason ja Frans
1973 Jasonin kesä
1974 Jason ja vihainen Viivi
1976 Ollaan yhdessä
1976-1979 Emilia sarjan osat Emilia ja omenapuumetsä, Emilia ja kolme pikkuista tätiä, Emilia ja kuningas Oskari, Emilia ja nukke, Emilia ja onni, Emilia ja kaksoset.
1977 Elä elämässäsi (Mikael Wahlforssin kanssa)
1982 Mimosa
1985 ...Ja sinusta tulee pelle
1987 Mimosan syntymäyö
1989 Pieni enkeli
Animaatioita on julkaistu videoilla mutta ei dvd:llä. Mickwitzin elokuvatuontato kyllä ansaitsisi kunnollisen dvd-julkaisun.
maanantai 7. joulukuuta 2009
Camilla Mickwitz
Camilla Mickwitzin omaperäinen piirrostyyli on tunnistettava ja jäänyt varmasti mieleen kaikille hänen tuotantoonsa tutustuneille. Mickwitz vaikutti vahvasti Suomalaiseen lastenkulttuuriin 1970 ja 1980 -luvuilla. Hän kirjoitti ja kuvitti lastenkirjoja ja teki animaatioita. Camilla Mickwitz kuoli vuonna 1989.
Tunnisteet:
Camilla Mickwitz,
pala-animaatio,
Suomi,
Varokaa heikkoa jäätä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Emilian ja kolme pikkuista tätiä muistan paremmin kirjana. Viesti tarinassa oli se, että mieluummin tekee positiivisia tekoja kuin suree vanhuutta.
Itse muistan Camillan tuotannosta Mimosan, Emilian ja tietenkin hyytävän ''Varokaa heikkoa jäätä'' pätkän. Kun olin polven korkuinen, äitini lainasi kirjastosta Emilia VHS kasetin. Sitä tuli katsottua hyy-yvin monta kertaa ennen kuin kasetti sitten palautettiin kirjastoon. Kyseisellä filmillä oli muistaakseni vain uksi Emilia piirretty, jossa tarinoitiin omenapuutarhasta. En tarkalleen muista mitä kyseisessä tarinassa tapahtui, mutta muutama kuva mieleen on jäänyt: Alkukohtaus, jossa esitellään sarjan nimi tavuttaen E-mi-li-a ja se, että omenien kohtalona oli tulla hilloa. Tarina taisikin olla teemaltaan juuri luonnonsuojelua opettava.
Mimosa taas tuli muistaakseni parina pääsiäisenä. Muistaakseni pienenä pelkäsin hiukan koko animaatiota, mutta kuitenkin tykkäsin katsoa sitä.
''Varokaa heikkoa jäästä'' nyt tuskin tarvitsee mainita mitään. Pienenä pelkäsin pätkää Huuu-urjan paljon ja vieläkin se aiheuttaa väristyksiä selkäpiissä. Hrr..
Lähetä kommentti