Elokuva kertoo maalla syntyneen Pekan matkasta kaupunkilaisperheen lemmikiksi Uppsalaan. Vähitellen Pekka tutustuu naapuruston kissoihin, mutta valitettavasti kaikki eivät pidä uudesta tulokkaasta. Monni tekee pilkkaa töpöhäntäisestä kissasta, ja hänen yksinkertaiset hännystelijänsä Pilli ja Pulla komppaavat mukana. Onneksi kiltti Maija Maitoparta tuntuu pitävän Pekasta kovasti ja useimmiten Monnikin saa ansionsa mukaan.
Toiset kissat mahtuu taskuun,
toiset öisin metsästää
ja jos ryhdyt värien laskuun
musta-valko-kremeliini, loppua et nää.
Aina jotain keksii jos kaikkea ei saa
vaikka töpöhäntää voi sentään heiluttaa.
Elokuvassa esiintyykin kirjava joukko kissoja. Hauskana yksityiskohtana on Vapputansseihin buukattu suomalainen tango-orkesteri "Musta kissa".
Suomidubbi on ilmeikkäästi näytelty ja hahmot todella heräävät henkiin. Rooleissa kuullaan mm. Pekka Autiovuorta (Monni), Rabbe Smedlundia (Pilli ja Pulla), Titta Jokista (Maija) ja Tom Pöystiä (Pekka). Dialogiin mahtuu monta elämään jäänyttä lausahdusta.
Pekka kohtaa pihalla pikku eläimiä musisoimassa: Voi pojat mitkä jamit!
Monni käskee Pillin ja Pullan hiljaisiksi: Emme hiiren hiiskahdakkaan.
-Emme kissan karjaisekaan.
Monni kehuskelee Ullalle: Kyllä minulla on Uppsalan mittavin.
Rauhaa yritetään neuvoa päässälaskussa: Jos sul on kaks nakkii, ja sä laitat ne kahtii niin mitä sä saat? -Pyttipannua!
Pekka tapaa käärmeen joka esittelee itsensä: Kalle Kyykäärme, Kankaanpäästä.
Pilli ja Pulla Monnille joka on telonut häntänsä: -Sinulla oli Uppsalan pisin häntä. -Nyt se on paksuinkin.
Monni diskataan urheilukilpailusta huijauksen takia. Pilli ja Pulla: -Monni tiskaa. -Monni kuivaa. 
Pekka Töpöhäntä jatko-osineen on julkaistu Suomessa dvd:llä. Se on myös esitetty televisiossa useita kertoja myös viime vuosina.
Siis kehrää maailmalle
Seepran täytetyn jos posti toi
anna suukko leijonalle
ei se kovin väärin olla voi.
Siis kehrää elämälle
kehrää sille kaikkineen
joka vipeltäjälle
kehrää tuuleen jokaiseen.
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Pekka Töpöhäntä parka, häntää ei ollenkaan
Ruotsalaisen Gösta Knutssonin luoman töpöhäntäisen kissahahmon ensi-esiintyminen tapahtui vuonna 1939 kirjassa Pekka Töpöhäntä. Piirroselokuva valmistui vuonna 1981 ohjaajina Jan Gissberg ja Stig Lasseby. Jatko-osa Pekka Töpöhäntä Amerikassa valmistui vuonna 1985.
Tunnisteet:
elokuva,
Pekka Töpöhäntä,
Ruotsi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tuo "Kehrää maailmalle"- loppulaulu on ihan huippu! :D Surukseni huomasin, että johonkin uuteen versioon (vai olisiko se ollut jatko-osan suomidubbiin) sanoja on muutettu vastaamaan enemmän alkuperäistä: "Sano miau elämälle..." Pyh!
Pekka Töpöhäntä Amerikassa on kyllä oudoimpia lastenelokuvia, joita olen nähnyt. En edes muista, tajusinko itse pentuna, että se on melkein kokonaan Pekan unta. Ja sitten vielä se loppuosuus, jossa Monni melkein joutuu syödyksi. Kissakannibalismia! :D
- Snowdance
Pidän ihan hirveästi elokuvan lauluista, suosikkini on tuo loppulaulu. Sitä hoilailen myös omille kissoille. :D
En ole nähnyt Pekka Töpöhäntä Amerikassa -elokuvaa kuin paristi vaikka se löytyy hyllystä. Olin pettynyt kun Rabbe Smedlund ei enää ollut mukana, vaikka muuten suomidubbiin oli saatu pitkälti samat näyttelijät.
Parasta antia jatko-osassa oli hyvin kotoisan oloisessa metsässä tapahtuva kohtaaminen ilvesten kanssa. Unijakso oli hyvin hämmentävä, siitä on mieleen jäänyt melkeinpä ainoastaan tanssikohtaus jossa Monni muistuttaa Jorma Uotista. :D
Niin, jatko-osan suomidubbihan on ymmärtääkseni melko uutta tekoa. Kun Töpöhäntää Amerikassa näytettiin pentuaikoinani telkkarissa, niin se tuli aina ruotsiksi (ja oli ehkä sen takia entistä hämmmentävämpi...) "Pelle?" "Pelle!"
Lisäksi miusta oli kamalaa, että Pekka herää juuri silloin, kun vihdoinkin saisi päteä upealla kultaisella hännällään. Kyllä maailma on julma. :D
PT Amerikassa oli suuria suosikkejani natiaisena ja olen jo pitkään epäillyt ettei se sittenkään silloin ollut ruotsiksi puhuttu (koska nykyään kun se tulee jouluisin telkkarista, se on aina dubattu). Snowdancen kommentti selvitti asian, siitä kiitos.
Suosikkikohtani Pekka Töpöhännässä on, kun Monni esittelee itsensä Pekalle. Tapa jolla Pekka Autiovuori sanoo "Minä olen Monni" on niin herkullinen, että nauran katketakseni joka kerta.
-Sanni Käheä
^ Olepa hyvä. :)
Oma suosikkireplani PT:ssä on myös Monnin - se kohta, jossa tämä havaitsee Pekan töpön. "Vooi minkälaaainen häntäääähäähäähähähä!!!" 8D Se tulee niin suoraan sydämestä. Pekka Autiovuoren ääni on miulla jäänyt ikuisesti Monniksi riippumatta siitä, missä yhteydessä sen kuulen.
Noiden sitaattien kirjoittaminen tuntui vähän hassulta, koska ne pitäisi oikeasti kuulla hahmojen suusta, ääninäyttely on elokuvassa niin mainiota.
Pekka Töpöhännässä on muuten minun mielestäni jopa kaikkien aikojen paras suomidubbi.
Lähetä kommentti