Vuonna 2000 julkaistiin Marjane Satrapin omaelämänkerrallinen sarjakuva Persepolis. Sarjakuvasta tehtiin animaatio Ranskassa vuonna 2007. Sitä ohjaamassa oli Satrapin lisäksi Vincent Paronnaud.
Elokuva kertoo Marjanesta, joka asuu Teheranissa, Iranissa. Vuonna 1979 elämä Iranissa muuttuu, kun shaahi syöstään vallasta. Marjanen arjessa tämä näkyy mm. huivipakkona ja länsimaisen kulttuurin kieltämisenä. Marjanen perhe yrittää jatkaa elämäänsä kuin ennenkin ja protestoi uutta hallintoa vastaan, mutta poliittinen valvonta kiristyy koko ajan. Elämää synkistää entisestään Iranin ja Irakin välinen sota ja uudet epäreilut lait.
Marjanen on vaikea niellä koulussa kerrottuja valheita ja hän kapinoi ostamalla kiellettyjä c-kasetteja kadulta ja käyttämällä farkkutakkia. Marjanen vanhemmat lähettävät tyttärensä Itävaltaan kouluun, jotta tämän ei tarvitsisi luopua vapaudestaan.
Itävallassa Marjanella on sopeutumisvaikeuksia, identiteettiongelmia ja hän tuntee syyllisyyttä ja koti-ikävää. Hän kasvaa nuoreksi naiseksi ja kokee muutaman romanssin, jotka kuitenkin päättyvät ikävästi. Marjane ajautuu lopulta jopa kodittomuuteen ja käy lähellä kuolemaa.
Vuonna 1987 Marjane palaa Iraniin, mutta sopeutuminen ei ole helppoa nytkään. Hän masentuu ja yrittää jopa itsemurhaa mutta saa lopulta taas kiinni elämästä, alkaa opiskella ja seurustella. Mutta elämä Iranissa on edelleen hyvin rajoitettua ja monelaista vääryyttä tapahtuu. Marjane ei ole kadottanut kapinamieltään ja tasapainoilee yhteiskunnan vaatimusten ja omien arvojensa välillä. Marjanen on lopulta taas lähdettävä Iranista, nyt pysyvästi.
Vaikka tarina perustuu tositapahtumiin ja siinä on mukana politiikkaa ja kritiikkiä yhteiskuntaa kohtaan, se on ennenkaikkea nuoren naisen kasvutarina. Länsimaisella katsojalle Iranin lähihistoria tuo tarinaan lisää eksotiikkaa ja ehkä laajentaa maailmankuvaa, mutta se ei ole pääasia. Rankoista tapahtumista ja isoista asioista huolimatta elokuva on yllättävän hauska ja pääpaino on Marjanen kokemuksissa.
Animaatio on visuaalisesti samaa tyyliä kuin sarjakuva. Se on kontrastiltaan rajusti mustavalkoinen ja ihmishahmot ovat pelkistettyjä, mutta eläviä ja persoonallisia. Sarjakuvan elokuvasovituksesta tehtiin animaatio koska se olisi näytelmäelokuvaa universaalimpi ja siihen olisi helpompi samaistua. Tarinassa on myös fantasiaosuuksia, joiden toteuttaminen ei animaatiossa tuottanut ongelmia.
Elokuva on toteutettu perinteisesti käsin paperille. Satrapi päätyi tähän tekniikkaan, koska piti sitä ajattomampana kuin puhdasta tietokoneanimaatiota. Hän myös vierasti tietokoneella luotua täydellisyyttä, ihminenhän ei koskaan ole täydellinen, ja se välittyy myös piirroksiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että animaatio olisi huonosti tehtyä, vaan piirrokset ovat käsinpiirretyinä elävämpiä.
Elokuva on palkittu mm.Cannesissa ja se oli Oscar-ehdokkaana vuoden parhaaksi animaatioksi. Iranissa elokuvaa ei ole arvostettu aivan yhtä paljon ja siitä on saanut esittää vain rajoitetusti ja monien kohtien sensuroinnin jälkeen.
Persepoliksen Suomen ensi-ilta oli Rakkautta ja Anarkiaa festivaaleilla vuonna 2007. Elokuva on julkaistu dvd:llä ja esitetään televisiossa tänään, 11.9.2010. Sarjakuva on julkaistu kahdessa osassa, Iranilainen lapsuuteni ja Kotiinpaluu. Lisäksi Satrapin sarjakuvista on suomeksi saatavilla teokset Pistoja ja Luumukanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti