Kesän päättymisen myötä hiljenee hyttysten ininä ja heinäsirkkojen sirinä. Perhosia ei enää näe edes karvamatoina pyöräteiden varsilla ja viimeinenkin sisään pyrkinyt ampiainen lienee hyytynyt. Jos ötököitä tulee talven aikana ikävä, voi kaipuuta lievittää seuraavien animaatioiden parissa.
Pixarin Ötökän elämää (A Bug's Life) valmistui vuonna 1998. Sen ohjasi John Lasseter. Muurhaisilla on ongelma. Heidän on kerättävä joka vuosi ruokaa ahneelle heinäsirkkaparvelle. Kekseliäs ja innokas, mutta aliarvostettu muurahainen Flik onnistuu tuhoamaan heinäsirkoille kerätyn ruuan ja joutuu etsimään pelastusta tukalaan tilanteeseen. Hän lähtee etsimään hurjia ötököitä jotka voisivat panna heinäsirkoille kampoihin, mutta kohtaakin joukon epäonnistuneita sirkustaiteilijoita.
Loppujen lopuksi heinäsirkat kukistetaan ja muurahaiset huomaavat olevansa vahvempia kuin mitä ovat luulleet. Flik saa vihdoin ansaitsemaansa arvostusta ja puolisokseen pesän tuoreen kuningattaren.
Pixarin muurahaistarinan kanssa samana vuonna, itse asiassa hieman sitä aiemmin valmistui DreamWorksin versio muurahaisten elämästä. Antz (Muurahaizet) kertoo Z-4195 nimisestä muurahaisesta, jonka on vaikea sopeutua sovinnaiseen muurhaisyhteiskuntaan. Kun hän vielä rakastuu prinsessaan, on edessä ongelmia. Monien vaiheiden kautta Z:ntoiminta johtaa jopa vallankaappaukseen ja joukkomurhakin on lähellä. Loppu on kuitenkin onnellinen, Z saa prinsessan ja jokaisesta muurahaisesta tulee omana itsenään arvostettu yksilö.
Mainiot murkkulaiset (Gallavants) on amerikkalaisen Marvel Productionsin elokuva vuodelta 1984. Tämä Art Vitellon ohjaus tunnetaan Suomessa myös nimellä Mukavantit tulevat. Kyseessä on muurahaismusikaali, jossa kuullaan jopa 14 laulua.
Tässäkin tarinassa jokaisella muurahaisella on tarkka paikkansa yhteiskunnassa, mutta kaikki eivät siihen helpolla sopeudu. Nuori Taito tahtoo muusikoksi vaikka opiskelukaan ei ole sujunut.
Jokaisessa muurahaispesässä näyttäisi olevan yksi kapinallinen, joka ei sovellu tarkasti jäsenneltyyn yhteiskuntaan, jossa arvostetaan enemmän yhteisöä ja ryhmää kuin yksilöä ja hänen halujaan tai mielipiteitään. Mutta pienille muurahaisille yhteistyö on usein voimaa, varsinkin jos heitä uhkaa vaara muurhaispesän ulkopuolelta.
Muurahaisten kauhu (The Ant Bully) on valmistunut vuonna 2006. Elokuva on John A. Davisin ohjaama. Se kertoo Luukas pojasta joka purkaa pahan olonsa kiusaamalla muurahaisia. Mutta kuten aiemmissakin muurhaisleffoissa, tässäkin muurhaisilla on oma yhteiskuntansa eivätkä ne todellakaan ole mitättömiä pikku ölliäisiä. Muurahaisilla on jopa oma oikeusjärjestelmä ja Luukaskin joutuu vastaamaan teoistaan kun hänet kutistetaan taikajuoman avulla muurhaisen kokoiseksi. Luukas joutuu pakkotyöhön muurahaiskekoon, mutta osoittaa lopulta olevansa ihan kelpo poika. Elokuvassa pohditaan ihmisten ja muurahaisten eroja, yhteistyön voimaa ja suvaitsevaisuutta.
Vuosina 1969-1971 valmistui 17 lyhytelokuvaa Charlie muurahaisesta ja sitä jahtaavasta maasiasta. The Ant and the Aardvark on DePatie-Freleng Enterprisesen tuotantoa, joka tunnetaan ehkä paremmin Vaaleanpunaisesta Pantterista kuin punaisesta muurahaisesta ja sinisestä maasiasta.
Nippon animationin animoima Maija Mehiläinen on ihastuttanut suomalaisia tv-katsojia ensikerran jo vuonna 1986. Sarjan ensimmäiset 26 jaksoa voi katsastaa dvd-boksilta. Tarinan alussa Maija syntyy ja asuu mehiläispesässä. Hän on utelias pieni mehiläinen ja lähtee pian tutkimaan maailmaa, yhdessä Ville mehiläisen kanssa. Heidän oppaanaan toimii Flip heinäsirkka.
Maailma on täynnä erilaisia hyönteisiä, toiset kilttejä, toiset hieman hankalia ja jotkut vaarallisia. Maija kohtaa mm.herhiläisen, joka pistää Max-kastematoa, orvon toukan joka ei tiedä olevansa pussikehrääjä, heinäsirkkaparven joka syö tieltään kaiken ja monta hämähäkkiä, kovakuoriaista, kärpästä ja perhosta. Maija myös muuttaa muurhaiskekoon ja tutustuu veden alla asuvien hyönteisten elämään purjehtiessaan limonadipullossa. Jokaisessa jaksossa Maija kohtaa uusia ötökäitä ja oppii uusia asioita elämästä. Sarja kannustaa hyväksymään erilaisuuden, ja vaikka Maija onkin lähtenyt mehiläispesästä hän ei niinkään kapinoi, vaan on utelias näkemään ja kokemaan ympäröivän maailman tapahtumia.
DreamWorks jatkoi ötökkäteemaa vuonna 2007 elokuvalla Mehiläisen elokuva (Bee Movie). Kun Muurahaisten kauhussa murkut vaativat oikeutta heitä kiusanneelta pojalta, syyttää tässä elokuvassa mehiläinen ihmisiä hunajan varastamisesta.
Barry mehiläinen ei ole tyytyväinen mehiläisen elämään. Samaa työtä tehdään koko ikä, ilman mahdollisuutta vaihteluun. Barry haluaa nähdä maailmaa ja liittyy mehiläisryhmään, jonka tehtävä on kerätä mettä. Hänen uusi elämänsä on vapaata, mutta myös vaarallista ja Barry on vähällä menettää henkensä. Hänet kuitenkin pelastaa ihmisnainen Vanessa, ja Barry rikkoo mehiläisten tärkeintä sääntöä ystävystymällä hänen kanssaan. Jos muurahaisten kauhussa mietittiin ihmisten ja muurahaisten eroja, nyt vaaditaan ihmisen ja mehiläisen erottamista toisistaan. Vanessan avulla Barry alkaa vaatia mehiläisten oikeuksia, mikä johtaakin yllättäen ympäristökatastrofiin. Ihminen ja mehiläinen onnistuvat kuitenkin pelastamaan maailman yhdessä.
Kun muurahaiset ja mehiläiset on käyty läpi, on vuorossa kapinallinen kastemato. Tanskalainen Discomadot (Disco ormene) vuodelta 2008 kertoo Aarosta, joka ei halua uurastaa muiden matojen tapaan kompostifirmassa. Löytäessään 70-luvun discolevyn hän löytää samalla suunnan tulevaisuudelleen. Aaro perustaa bändin ja alkaa tavoitella discotähteyttä.
Samana vuonna joraavien matojen kanssa nähtiin elokuvissa kärpäsiä kuulennolla. Amerikkalainen Kärpäsenä kuuhun (Fly Me to the Moon) tapahtuu vuonna 1969, jolloin ihminen kävi ensimmäisen kerran kuussa. Mutta Apollo-lennolle lähtee salaa myös kolme kärpästä, suunnitelmanaan tehdä historiaa. Kärpäset auttavat oikosulun korjaamisessa ja yksi on jopa Armstrongin kypärässä tämän ottaessa ensimmäisiä askeleita kuussa. Mutta amerikkalaiskärpästen kuumatka ei miellytä neuvostoliittolaisia kärpäsiä. Tarina on päättyä ikävästi, mutta lopulta kärpäset murskaavat Neuvostoliiton pahat suunnitelmat.
Jo aiemmissa ötökkäleffoissa pienetkin ovat pystyneet suuriin tekoihin, nyt ötökät tekevät historiaa. Yhteisöllisyyskin viedään tässä elokuvassa aiempaa pidemmälle, yhdestä hyönteispesästä isänmaan asiaksi.
Sinisen ritarin seikkailut (Przygody blekitnego rycerzyka) on puolalainen 13-osainen piirrossarja vuodelta 1963. Animaation on toteuttanut Studio Filmów Rysunkowych. Marshall Lechosław ohjasi tv-sarjasta elokuvaversion vuonna 1983.
Hyönteiset seikkailevat tällä kertaa ritareina ja kuninkaallisina tarinassa jonka tyylilaji on romanttinen balladi.
Suomalaista näkökulmaa ötökkäasiaan tuo 13-osainen nukkeanimaatio Turilas ja Jäärä. Turilas putkahtaa Jäärän asuintoveriksi tämän kodin katon läpi pudottuaan. Vaikka kaksikko toisinaan äityy riitelemään, yleensä ne täydentävät toinen toistaan ja joutuvat moniin kommelluksiin. Ihmisten jäljiltä jäämistä esineistä voi rakentaa jos jonkinlaista ötököille sopivaa ja tarpeellista vekotinta. Turilas ja Jäärä eivät muuten puhu ihmistenkieltä vaan ötökkää.
Ruohonjuuri tasolla (Minuscule) on Thomas Szabon luoma ranskalainen tv-sarja. Viiden minuutin mittaisia jaksoja on valmistunut ainakin 78. CGI-hyönteiset seikkailevat oikeilla tapahtumapaikoilla. Komedialliset tarinat eivät sisällä puhetta, ainoastaan äänitehosteita ja musiikkia. Sarjaa on esitetty Tv2:lla ja julkaistu Suomessakin dvd:llä.
Hämähäkki (Spider!) on Graham Ralphin ohjaama 13-osainen piirretty vuodelta 1991. Sarja tehtiin Englantilaisella Hibbert Ralph Entertainment -studiolla. Yhden jakson kesto on n.viisi minuuttia. Sarjassa ei puhuta, vaan tarina etenee laulun mukaan. Hämähäkkiä on esitetty Suomessa ainakin 1990-luvun alussa suomeksi laulettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti