Pom Poko (Heisei Tanuki Gassen Ponpoko) on japanilaisen studio Ghiblin elokuva vuodelta 1994. Sen on ohjannut Isao Takahata. Elokuva puhuu luonnonsuojelun puolesta ja on muuten harvoja Ghibli-elokuva, jonka pääosassa ovat eläimet. Siinä on paljon viittauksia japanilaisiin uskomuksiin ja kansanperinteeseen, mutta vaikka ei Japanista juuri mitään tietäisikään voi elokuvan tapahtumissa silti pysyä mukana.
Elokuvan pääosassa on supikoirayhdyskunta, joka elää turvallisen välimatkan päässä ihmisistä, mutta kuitenkin sopivan lähellä käydäkseen tyhjentämässä heidän roskiksensa. Kun ihmiset alkavat rakentaa talojaan yhä laajemmalle alueelle, joutuvat supikoirat ahtaalle ja lopulta nousevat vastarintaan elinalueidensa puolesta.
Supikoirat on kuvattu elokuvassa kolmella eri tyylillä. Varsin realistisesti piirrettyinä ne esiintyvät yleensä kun ovat tekemisissä ihmisten kanssa. Keskenään ne näyttävät ihmismäisemmiltä, kävelevät takajaloillaan ja käyttävät vaatteita. Innostuessaan tai hölmöillessään ne muuttuvat hyvin tyylitellyn näköisiksi.
Supikoirilla, ketuilla ja joillakin kissoilla on kyky muuttaa muotoaan. Ne voivat muuttua esineiksi, toisiksi eläimiksi ja jopa ihmisiksi. Tämän taidon saavuttaminen vaatii kuitenkin harjoittelua, mutta siitä on suuresti hyötyä taistelussa ihmisiä vastaan.
Kun ihmiset alkavat rakentaa Tama Hill -lähiötä, osa supikoirista haluaa karkottaa ihmiset pois. Osan mielestä väkivallan käyttäminen ei ole oikein ja lopulta supikoirat aloittavat operaation jonka tarkoituksena on pelotella rakentajat ja muut ihmiset tiehensä. Supikoirat joutuvat opettelemaan uudelleen vanhan muodonmuutostaidon, jonka suurinosa niistä on unohtanut. Supikoirat ovat ennemmänkin ruokaa ja rauhaa rakastavia, hieman laiskanpulskeita veikkoja kuin ovelia taistelijoita.
He järjestävät ihmisille monenlaista jäynää, ja huolimatta joidenkin supikoirien vastustuksesta ihmisiä myös kuolee. Rakentaminen kuitenkin jatkuu. Apuun haetaan kolme mestaria kaukaiselta saarelta, ja he auttavat järjestämään huikean paraatin, jossa ihmisille esitetään mitä mielikuvituksellisempia näkymiä, tarkoituksena palauttaa heidän kunnioituksensa metsiin ja niiden henkiin. Tämäkin temppu menee pieleen, kun teemapuistoa suunnitteleva mies ottaa sen omiin nimiinsä.
Supikoirat riitaantuvat keskenään ja jakautuvat ryhmiin joilla on jokaisella omat keinonsa pelastaa metsä. Toiset hyökkäävät avoimesti ihmisten kimppuun, toiset yrittävät puhua heille järkeä. Lopputulos ei ole hyvä kenenkään kannalta. Osa supikoirista kuolee taistelussa, osa lähtee yhden mestarin kanssa laivalla kohti kuolemaa ja loput joutuvat sopeutumaan elämään ihmisten maailmassa, muuttuneena ihmismuotoon. Elokuvan loppukohtauksessa he muuttuvat vielä takaisin supikoiriksi ja esittävät katsojalle vetoomuksen luonnon puolesta.
Uros-supikoirille on piirretty kivekset. Tämä on länsimaisissa animaatioissa hyvin harvinaista, mutta onhan se luonnollista että supikoirilla on kassit. Ja niille löytyy elokuvan aikana myös käyttöä: uros-supikoirilla on kyky saada muodonmuutos koskemaan vain kiveksiään. Ihan pätevä ase, mutta täytyy sanoa että on hieman vaikea suhtautua vakavasti kohtaukseen jossa supikoirat mätkivät poliiseja jättimäisiksi paisuneilla palleillaan.
Elokuvan englanninkielisessä dubissa puhutaan muuten epämääräisesti pusseista, mutta tekstityksessä sentään sanotaan suoraan että kyseessä ovat kivekset.
Supikoirat joutuvat myös pidättäytymään lisääntymisestä, koska niiden elintila on kutistunut. Tämä tuottaa kuitenkin ongelmia kun kevät koittaa ja tunteet nousevat pintaan. Jos joku ei halua joutua selittämään näitä asioita lapsikatsojille, kannattaa lapsille näyttää Ghibli-elokuvista mieluummin Ponyo Rantakalliolla, Kikin lähettipalvelu tai Naapurini Totoro.
Pom Pokoa ei ole vielä julkaistu Suomessa, mutta pitkään ei sitäkään tarvitse odottaa. Suomen ensi-ilta on 24.9.2010. Elokuvaa ei dubata suomeksi.
Englanninkielisessä versiossa supikoirat on muuten nimetty pesukarhuiksi tai Tanuki-pesukarhuiksi. Toivottavasti suomennoksessa lajinmääritys on mennyt oikein.
2 kommenttia:
Voih.
Ihanaa, hienoa ja mahtavaa että Ghiblin animaatioiden suomentamista jatketaan vielä, vaikka kaikki Miyazakin ohjaustyöt ovat jo Suomeen tuotukin. Pom Poko vaikuttaa mielestäni varsin mukavalta, tyyli on ehkä erilainen kuin mitä on totuttu Ghibiltä näkemään. Mutta nuo kivekset ehkä hieman epäilyttävät, olen saanut länsi-animaatioista kiinnostuneen äitinikin jo innostumaan näistä Ghibli-klassikoista, mutta miten selitän elokuvan, jossa suloiset metsänasukit omaavat lisääntymiselimet?
Ai ja niin, olen ihmetellyt, mikä viivyttää Mononoken DVD-julkaisun ilmestymistä. Suppea teatterikierroshan oli muistaakseni jo helmikuussa, ja Mononokea on tullut odoteltua siitä asti, kun näin ensimmäisen trailerin muutamia vuosia sitten. Onko julkaisussa ilmennyt jokin ylitsepääsemätön ongelma, tuleeko DVD:tä ollenkaan?
Pom poko on yksi Ghibli suosikkejani, vaikka niitä onkin hyvn hankala laittaa järjestykseen, kaikki ovat loistavia.
Siinä vasta selittämistä onkin, kun elokuvassa noita lisääntymiselimiä aletaan käyttää. :D Toimivat niin laskuvarjoina kuin poliiseja pamputtaessa.
Muuten ei supikoirien kiveksiin tulisi varmaan kiinnitettyä edes suuremmin huomiota, tosin eihän esim.Disney piirretyissä moisia näe. Ei vaikka Pongo-dalmatialaisella ne pitäisi tallessa olla, tuleehan hän elokuvassa isäksi, samoin Mufasa ja Kulkuri... jne.
En ole aiheesta tarkkaa kirjaa pitänyt, mutta toisestakin Ghibli leffasta voi pallit bongata. Ja aika yllättävästi tuo elokuva on Totoro. :0 Kissabussi on kuin onkin kolli. Tämän voi todeta parissakin kohtauksessa.
Mutta Mononokeen! Minäkin olen ihmetellyt kun dvd:tä ei kuulu. Teatterikierroksesta on jo aikaa, ja se tosiaan oli suppea. En päässyt leffaa silloin näkemään, vaikka suunnitelmissa oli.
Mutta dvd on tulossa 7.10.2010, julkaisijana Pan vision. Ja ilmeisestikin julkaisussa on kaksi levyä, toivottavasti toiselta löytyy paljon mielenkiintoista extraa elokuvan teosta.
Lähetä kommentti