Tälläisiä pohdimme blogia lukeneen Jukan kanssa, joka myös auttoi kuvamateriaalin keräämisessä.
Bambi
Mainosjulisteet 
Videon kansi
Dvd:n kansi
Dvd:n kansi
ElokuvaLiisa Ihmemaassa
Mainosjuliste
Videon kansi
Videon kansi
Dvd:n kansi
Dvd:n kansi
ElokuvaKaunotar ja Kulkuri
Juliste
Videon kansi
Dvd:n kansi 
Dvd:n kansi
ElokuvaPrinsessa Ruusunen
Mainosjuliste
Videon kansi
Dvd:n kansi
Blu-rayn kansi
Elokuva Viidakkokirja
Juliste
Videon kansi 
Dvd:n kansi 
ElokuvaPieni Merenneito
Mainosjulisteita
Videon kansi 
Dvd:n kansi 
Dvd:n kansi
ElokuvaKaunotar ja Hirviö
Mainosjuliste
Videon kansi 
Dvd:n kansi
Blu-rayn kansi 
ElokuvaLähes kaikissa esimerkki elokuvissa on yksi klassikkokohtaus, joka toistuu kansissa. Kaunottaren ja Kulkurin spagetin syönti on mukana jo mainosjulisteessa. Joissain kansissa hahmot siirtyvät identtisinä seuraavaan julkaisuun: Kaunotar ja Hirviö poseeraavat samalla tavalla kahdessa kannessa ja Bambin Rumpali-kaniini ei juuri muutu kolmessa eri kannessa.
Liisa Ihmemaassa -elokuvan kohdalla on eniten vaihtelua ja Pienestä Merenneidosta on poimittu useampi elokuvan kohtaus kansi- ja julisteaiheiksi. Kahden uusimman elokuvan mainosjulisteet ovat kansia huomattavasti yksinkertaisempia ja ehkä houkuttelevat enemmän aikuiskatsojia kuin video/dvd -kansien hahmopaljous.
Elokuvien nimien kirjoitustyyli on vaihdellut paljonkin kunnes Pieni Merenneito ja Kaunotar ja Hirviö ovat vakiintuneet kirjoitettavaksi tietyllä fontilla. Viimeisimmissä julkaisuissa on otettu käyttöön tyyli sijoittaa elokuvan nimi kehysten sisälle. Tuoreimpiin Dvd ja Blu-ray julkaisuihin on ilmestynyt paitsi kuvaan lisättyjä efektejä: valoja, varjoja ja pehmennyksiä myös erilliset pahviset slipcoverit. Niihin on mahdollista saada kohokuvaa, kiiltoa, kultauksia ja muuta spesiaalia.
Liisa Ihmemaassa -elokuvan kohdalla on eniten vaihtelua ja Pienestä Merenneidosta on poimittu useampi elokuvan kohtaus kansi- ja julisteaiheiksi. Kahden uusimman elokuvan mainosjulisteet ovat kansia huomattavasti yksinkertaisempia ja ehkä houkuttelevat enemmän aikuiskatsojia kuin video/dvd -kansien hahmopaljous.
Elokuvien nimien kirjoitustyyli on vaihdellut paljonkin kunnes Pieni Merenneito ja Kaunotar ja Hirviö ovat vakiintuneet kirjoitettavaksi tietyllä fontilla. Viimeisimmissä julkaisuissa on otettu käyttöön tyyli sijoittaa elokuvan nimi kehysten sisälle. Tuoreimpiin Dvd ja Blu-ray julkaisuihin on ilmestynyt paitsi kuvaan lisättyjä efektejä: valoja, varjoja ja pehmennyksiä myös erilliset pahviset slipcoverit. Niihin on mahdollista saada kohokuvaa, kiiltoa, kultauksia ja muuta spesiaalia.
Ovatko kansikuvat muuttuneet vuosien myötä parempaan vai huonompaan suuntaan? Pitäisikö kansien olla taiteellisempia, enemmän mainosjulisteiden kaltaisia? Antavatko kannet oikean kuvan sisällöstä? Kommentteja tulemaan!
10 kommenttia:
Kuten elokuvien yleensäkin, myös Disneyn kansitaide on mennyt kaiken aikaa tylsempään suuntaan. Disneyn piirrosanimaatioiden kansissa tulee aina olemaan se hyvä puoli, että ne ovat joka tapauksessa käsin piirrettyjä! Ennen vanhaan kun kansia usein piirrettiin, mutta nykyisin ne ovat yksittäisiä valokuvia, tylsimmillään hahmot yksivärisellä pohjalla. Siinä mielessä nykyinen Disney-kansitaide on vielä laadukasta.
Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että kannet olivat ennen taiteellisempia ja ehkä elokuvallisempia kuin nykyisin. Itseäni hämää se, että uusiin kansiin on valittu käytännössä sama kuva, mutta se on yleensä piirretty uudelleen ja tuloksena ovat oudon näköiset hahmot. (Belle ei esimerkiksi näytä itseltään platinaversiossa, eikä myöskään Quasimodo dvd:n kannessa.)
Yksi uusimmista, joista tykkään, on juuri tuo juhlajulkaisun kansi Prinsessa Ruususesta. Se on niin kaunis! Siinä on hyödynnetty hyvällä tavalla kultauksia ja kohokuvioita. En tuosta blu-rayn kannesta tykkää niin paljon, mutta se dvd:n kansi on niin ihana violetti!
Nykyään kansissa on minusta käytetty vähän liikaa sumennuksia ja hohdetta ym. hahmot ovat joskus tosi vahamaisen näköisiä eikä tälläinen tyyli oikein vastaa sitä miltä elokuvat näyttävät.
Toivoisin myös ettei kansiin tungettaisi ihan jokaista sivuhahmoa kurkkimaan. Vähemmälläkin pärjäisi.
Kaunottaren ja Kulkurin kansiin olen eniten tyytyväinen, varsinkin kahteen ensimmäiseen.
Nuo vanhat mainosjulisteet ovat aivan sietämättömän ihania. Saisipa niitä levyjulkaisujen kansikuviksi. Nykyset ovat ihan... plääh. Tylsiä ja mielikuvituksettomia.
-Sanni Käheä
Ghiblin leffoissahan kansiin on laitettu mainosjulisteet. Erittäin tyylikäs ratkaisu.
Disneyltä uudempien leffojen mainosjulisteiden käyttö kansissa toisi niihin ihan uutta arvokkuutta.
Vanhempiin leffoihin en ehkä laittaisi mainosjulisteita kansiin, vaikka ne ovatkin minusta älyttömän hienoja ja omalle seinälleni ne kelpuuttaisinkin. Kansissa ne vaan olisivat ehkä liiankin nostalgisia eivätkä antaisi ajattomina pysyneistä elokuvista oikeaa kuvaa.
Oolisi hienoa jos tekisit postauksen dubbauskesta :D Ja olen nyt katsonut tuon Lady Oscarin, mahtava sarja (vaikka dubbaajia huimat 2) mutta jäi kesken. Eikö niitä ole kuin kolme ja jos ei niin tiedätkö onko niitä subattuna?
Dubbauksesta en ole vielä kirjoittanut tämän enempää: http://elakoonkuvat.blogspot.com/2010/10/dubbaus.html
Mutta jossain vaiheessa aion kyllä esitellä joitain suomalaisia dubbaajia tarkemmin.
Lady Oscaria on julkaistu Suomessa tämän sivun: http://koti.phnet.fi/otaku/historia/animejulkaisut.html mukaan neljä kasettia. Virallisesti sarjaa ei tietääkseni ole tekstitetty suomeksi, mutta ehkä joku fani on tekstityksen tehnyt ja laittanut nettiin?
Kansikuvista voisi saada hyvinkin paljon materiaalia kirjoitettavaksi, riippuen näkökulmasta.
Suurin asia joka itseäni vaivaa, on se että julkaisun nimi on lätkäisty keskelle kantta. Ihan vain taiteellisesta ja layoutin näkokannasta luulisi että se vaikeuttaisi hommaa. Koska on vaikeampi näyttää hahmoja kokonaisuudessaan, ilman että keskivaiheilla logo katkaisee heidät. Eikä sitten pienentäminenkään mielestäni ole hyvä juttu.
90-luvun VHS kannessa Aladdin, Jasmine olivat merkittävän kokoisia kannessa. DVD-versiossa he ovat pienentyneet reippaasti. Logo vie eniten tilaa, etenkin kun sen on oltava raamitettuna.
http://www.laughingplace.com/files/columns/TOON20041003/cover.jpg
Pidän erityisen paljon siitä, että kansissa pysyy johdonmukaisuus. Se että elokuvan nimi on raamitettu laatikkoon näyttää hyvälle, mutta sijoittelu ja koko ei ole mielestäni parhain mahdollinen. Kannessa taide tulisi olla pääosassa.
En tiedä milloin tämä trendi on tullut, että piirrettyjen elokuvien tai sarjojen kanteen laitetaan taidetta, joka ei välttämättä heijasta itse sisältöä.
Bambin kansikuva itseasiassa lähestyy yhdeltä osa-alueelta lähemmäs filmin laatua. Värikylläisyydessä.
VHS-kansi on rönsyilevän värikäs. Kaikki vihreät ovat kirkkaan vihreitä, sininen on puhtaan sinistä, kuin väripalletti olisi jokaisesta väristä vain yksioikoinen. Itse filmi on hyvin maanläheinen. Vihreässä on hieman sekoitus ruskeaa, jolloin se näyttää luonnolliselta...noh; luonnon väriltä. Ei miltään värityskynä-väriltä. Siinä mielessä Bambin kansissa väriarvojen tummennus ja "rauhoittuminen" on hyvä asia.
Mutta trendinä kuitenkin on, että lasten ohjelman kannessa hahmot ovat liiankin puhtoisen näköisiä. Yhtenä esimerkkinä kannattaa vilkaista, miten Hanna-Barbera yrittää saada Kiviset ja Soraset...
http://www.popentertainment.com/flintstones.jpg
ja Scooby-Doo...
http://popbytes.com/img/scoobydoo-thirdseason.jpg
DVD-kannet liian samankaltaisiksi. Kirkkaan puhtoisiksi. Eikä kumpikaan sarja ole aivan sen näköinen miltä kansi saa sarjat näyttämään.
Tämän vuoksi esimerkiksi Disneyn juliste-taiteet ovat voimakkaampia, koska ne ovat taide-luomuksia, ei taitto-julkaisuja. Aika näyttää, miten kansien laatu etenee.
Henk.kohtaisesti Kaunotar ja Hirviön blu-ray kansi tekee hahmojen kuvauksille hallaa. Hirviö ei näytä ollenkaan omalta itseltään. VHS ja DVD sentään pitivät saman linjan taiteen tasossa.
Disneyllä mietin myös yhtä asiaa aikanaan; kuinka päättää mitkä hahmot esiintyvät kannessa?
Koska useimmat tarinat ovat periaatteessa hyvä vastaan paha tarinoita, niin silloin päähyvikset, pääpahikset ja ehkä side-kickit olisi kannessa. Mutta se ei päde jokaisessa kannessa. Kaunotar ja Hirviö kannessa ei ole Gastonia. Ehkä hän ei ole niin muistettava. Aladdinin kannessa on Jafar, mutta ihan viimeisin DVD jonka näin hyllyssä, ei sisältäny Jafaria kanteensa.
http://blogit.hs.fi/wp-content/oldpics/dvdklassikot/uploads/2010/01/20100116-aladdin.jpg
Voisin jatkaa aiheesta, mutta tekstini alkaa rönsyilemään moneen aiheeseen samanaikaisesti.
Toivon kuitenkin, että Disney panostaisi tulevaisuudessa kansitaiteeseen.
Kansikuvista voisi saada hyvinkin paljon materiaalia kirjoitettavaksi, riippuen näkökulmasta.
Suurin asia joka itseäni vaivaa, on se että julkaisun nimi on lätkäisty keskelle kantta. Ihan vain taiteellisesta ja layoutin näkokannasta luulisi että se vaikeuttaisi hommaa. Koska on vaikeampi näyttää hahmoja kokonaisuudessaan, ilman että keskivaiheilla logo katkaisee heidät. Eikä sitten pienentäminenkään mielestäni ole hyvä juttu.
90-luvun VHS kannessa Aladdin, Jasmine olivat merkittävän kokoisia kannessa. DVD-versiossa he ovat pienentyneet reippaasti. Logo vie eniten tilaa, etenkin kun sen on oltava raamitettuna.
http://www.laughingplace.com/files/columns/TOON20041003/cover.jpg
Pidän erityisen paljon siitä, että kansissa pysyy johdonmukaisuus. Se että elokuvan nimi on raamitettu laatikkoon näyttää hyvälle, mutta sijoittelu ja koko ei ole mielestäni parhain mahdollinen. Kannessa taide tulisi olla pääosassa.
En tiedä milloin tämä trendi on tullut, että piirrettyjen elokuvien tai sarjojen kanteen laitetaan taidetta, joka ei välttämättä heijasta itse sisältöä.
Bambin kansikuva itseasiassa lähestyy yhdeltä osa-alueelta lähemmäs filmin laatua. Värikylläisyydessä.
VHS-kansi on rönsyilevän värikäs. Kaikki vihreät ovat kirkkaan vihreitä, sininen on puhtaan sinistä, kuin väripalletti olisi jokaisesta väristä vain yksioikoinen. Itse filmi on hyvin maanläheinen. Vihreässä on hieman sekoitus ruskeaa, jolloin se näyttää luonnolliselta...noh; luonnon väriltä. Ei miltään värityskynä-väriltä. Siinä mielessä Bambin kansissa väriarvojen tummennus ja "rauhoittuminen" on hyvä asia.
Mutta trendinä kuitenkin on, että lasten ohjelman kannessa hahmot ovat liiankin puhtoisen näköisiä. Yhtenä esimerkkinä kannattaa vilkaista, miten Hanna-Barbera yrittää saada Kiviset ja Soraset
http://www.popentertainment.com/flintstones.jpg
ja Scooby-Doo
http://popbytes.com/img/scoobydoo-thirdseason.jpg
DVD-kannet liian samankaltaisiksi. Kirkkaan puhtoisiksi. Eikä kumpikaan sarja ole aivan sen näköinen miltä kansi saa sarjat näyttämään.
Tämän vuoksi esimerkiksi Disneyn juliste-taiteet ovat voimakkaampia, koska ne ovat taide-luomuksia, ei taitto-julkaisuja. Aika näyttää, miten kansien laatu etenee.
Henk.kohtaisesti Kaunotar ja Hirviön blu-ray kansi tekee hahmojen kuvauksille hallaa. Hirviö ei näytä ollenkaan omalta itseltään. VHS ja DVD sentään pitivät saman linjan taiteen tasossa.
Disneyllä mietin myös yhtä asiaa aikanaan; kuinka päättää mitkä hahmot esiintyvät kannessa?
Koska useimmat tarinat ovat periaatteessa hyvä vastaan paha tarinoita, niin silloin päähyvikset, pääpahikset ja ehkä side-kickit olisi kannessa. Mutta se ei päde jokaisessa kannessa. Kaunotar ja Hirviö kannessa ei ole Gastonia. Ehkä hän ei ole niin muistettava. Aladdinin kannessa on Jafar, mutta ihan viimeisin DVD jonka näin hyllyssä, ei sisältäny Jafaria kanteensa.
http://blogit.hs.fi/wp-content/oldpics/dvdklassikot/uploads/2010/01/20100116-aladdin.jpg
Voisin jatkaa aiheesta, mutta tekstini alkaa rönsyilemään moneen aiheeseen samanaikaisesti.
Toivon kuitenkin, että Disney panostaisi tulevaisuudessa kansitaiteeseen.
Hienoa nähdä näitä kansitaiteita, ja kuinka ne ovat muuttuneet ja kuinka ne kuvaavat elokuvaa.
mutta tuota Pienen merenneidon viimeisintä kantta ihmettelen. en ole koskaan nähnyt (tai ainakaan muista nähneeni) sitä vielä suomessa. onko se tulossa vielä suomeen vai olenko nukkunut onneni ylitse. kun haluaisin kuitenkin tuon platinum editionin
Suomessa on julkaistu vuonna 2006 Pieni Merenneito juhlajulkaisu, tällä kannella: http://www.dvdplaza.fi/leffakanta/images/LittleMermaid_iso.jpg
Se ja tuo platinum edition ovat muistaakseni julkaistu aika samaan aikaan, eli meille tuli platinumin sijasta juhlajulkaisu. En osaa nyt sanoa kuinka paljon eroa noissa sisällöllisesti on.
Seuraavaa julkaisua Pienestä Merenneidosta saa varmaan odotella hyvinkin muutaman vuoden...
Lähetä kommentti