Ruohometsän kaniinit

Juoni
Richard Adamsin tarina alkaa kun kaniini Viikka alkaa aavistella että kaneja uhkaa vaara. Pähkinä tietää että Viikalla on kyky nähdä asioita ennalta ja he kokoavat yhdyskunnasta kanijoukon, joka lähtee etsimään uutta asuinpaikkaa.

Matkalla kaniinit kohtaavat vaaroja ja tapaavat muita kaniyhdyskuntia. Lopulta he pääsevät ylikaniksi nimetyn Pähkinän johdolla Watershipvuorelle, jonne asettuvat asumaan. On kuitenkin yksi ongelma, joukossa ei ole yhtään naaraita.


Lähistöllä on Efrafan kanikylä, jota johtaa hirmuinen kenraali Ratamo. Rohkea Isopää soluttautuu Efrafaan ja tapaa joukon naaraita jotka mieluusti lähtisivät uuteen yhdyskuntaan. Elämä Efrafassa on kurinalaista ja ankeaa.

Lokki Kehaarin avustuksella Isopää onnistuu vapauttamaan Efrafasta kaneja. He palaavat Watershipvuorelle, mutta kenraali Ratamo ei anna periksi vaan seuraa heitä joukkoineen. Seuraa taistelu, joka lopulta päättyy Pähkinän kanien voittoon.


Animaatioelokuva Ruohometsän kansa (Watership Down) valmistui vuonna 1978. Käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana toimi englantilainen Martin Rosen. Hän ohjasi animaation myös Adamsin toisesta kirjasta, Ruttokoirat, vuonna 1982.

Ennen Ruohometsän kansaa Rosen ei ollut ohjannut animaatioelokuvaa, eikä elokuvaa ylipäätään. Alunperin hänen ei pitänyt toimia ohjaajana, mutta tyytymättömänä siihen tyyliin johon filmi aluksi oli menossa, hän otti ohjat käsiinsä. Rosen tahtoi olla mahdollisimman uskollinen kirjalle.

Musiikkia alkoi säveltää Malcolm Williamson, mutta Angela Morley korvasi hänet kun Williamsonin kappaleet olivat vielä lähinnä luonnostasolla. Sinfoniaorkesteri ja studio oli varattu ja Morley sävelsi kaikki musiikit parissa viikossa.

Elokuvassa kuullaan myös Mike Battin säveltämä kappale Bright Eyes, jonka esittää Art Garfunkel. Kappale menestyi todella hyvin. Joissain maissa elokuva julkaistiin ensin, ja vasta sitten Bright Eyes-sinkku ja kappaleen ilmestyminen nosti elokuvan uudelleen katsotuimpien joukkoon.


Ruohometsän kansalle on Suomessa merkitty suositusiäksi 3 vuotta. Animaatio ei kuitenkaan kaunistele kanien elämää vaan esittää esimerkiksi kanien väliset taistelut hyvin raa´asti. Näemme myös kuinka Isopää on vähällä kuristua ansalankaan. Ihan pienten (tai herkkien) lasten elokuva tämä ei siis ole.

Myös elokuvan mainosjulistetta kritisoitiin julkaisun aikoihin liian pelottavaksi. Kuvassa onkin Isopää haukkomassa henkeään ansalangassa. Tosin lankaa kaulassa ei näy ja kohtaus on elokuvassa vielä huomattavasti tätä rankempi. On vain hyvä ettei mainosjuliste anna elokuvasta liian siloiteltua kuvaa.


Elokuvan tyyli on hyvin realistinen. Tapahtumapaikoille on olemassa oikeat esikuvat, mitään ei ole keksitty. Äänimaisema on nauhoitettu tapahtumapaikkoja vastaavilla seuduilla Englannissa. Kanien jalkojen äänet tehtiin liikuttelemalla käsiä erilaisista materiaaleista koostetuilla alustoilla, esimerkiksi ruoholla tai hiekalla.

Kanit erottaa toisistaan, mutta niiden ulkomuoto ei ole korostetun persoonallinen. Kanien silmien kohdalla mietittiin pitäisikö ne jättää mustiksi, vai lisätä valkuaiset jotta niiden olisi helpompi ilmentää tunteita. Silmät jätettiin realistisiksi kanisilmiksi.


Kanien lisäksi elokuvassa esiintyy Kehaar-lokki. Siitä tuli suosittu hahmo animaattoreiden keskuudessa, ehkä sen mahtailevan luonteen takia tai koska kaikki olivat piirtäneet kaneja jo kuukaudesta toiseen.

Mukana on myös kanien mytologiaan, El-ahrairah sankarikaniin ja kuolemaa symboloivaan Inlen mustaan kaniin liittyviä mielikuvituksellisempia jaksoja. Ne tuovat mielenkiintoista vaihtelua ja kontrastia viipyileville ja kauniille luontomaisemille.



Suomessa Ruohometsän kansa on esitetty televisiossa ja julkaistu kahdesti dvd:llä. Molemmista löytyy ääniraita englanniksi ja suomeksi, mutta kummassakaan ei ole suomenkielistä tekstitystä. Näiden julkaisujen ero onkin vain kansikuvassa.

Vuosina 1999-2001 aiheesta tehtiin myös 39 osainen lapsille suunnattu tv-sarja. Jaksoja on julkaistu Suomessa kolmella dvd:llä.