Seksillä vitsailu on ollut aikuisille suunnattujen animaatioiden suosikkiaihe läpi animaation historian. Kurvikas Betty Boop nousi suosioon 30-luvulla ja räävitön Fritz the Cat kuohutti 1960-luvulla. Molemmilla riittää faneja tälläkin vuosituhannella. Suomessa 2008 julkaistu dvd salapoliisi Nikke Knattertonin seikkailuista myi muutamassa kuukaudessa yli 5000 kappaletta.
Nykyään suuriosa animaatioista tehdään esitettäväksi televisiossa. Vaikka enemmistö onkin lastensarjoja, on myös aikuisille alkanut löytyä katsottavaa.
Matt Groeningin luoma Simpsoneiden perhe aloitti seikkailunsa vuonna 1987 The Tracey Ullman Show:ssa lyhyissä sketsipiirretyissä. Menestyi toi Simpsoneille oman tv-sarjan muutamaa vuotta myöhemmin. Simpsonit muistuttaa perinteisiä Amerikkalaisia perhesarjoja, mutta sisältää viittauksia ja piikittelyä ajan ilmiöistä ja yhteiskunnan ongelmista tavalla, jota ei oikeilla näyttelijöillä olisi mahdollista toteuttaa.
Koska Simpsonit oli yksi television suosituimmissa ohjelmista, kaikki suuret kanavat halusivat itselleen oman hittianimaation.
Kukkulan kuningas (King of the Hill) alkoi vuonna 1997. Se oli hyvin samankaltainen kuin näyttelijöillä kuvatut komediasarjat ja sen tarinat vetosivat aikuisiin. Sarja on edelleen hyvin suosittu. Samana vuonna ruutuun ilmestyivät myös neljä kolmasluokkalaista poikaa pienestä kaupungista nimeltä South Park. South Park ei yrittänyt olla huippu animaatiota, vaan se on visuaalisesti yksinkertainen, tietokoneella toteutettu pala-animaatio. Sarja sisältää kuitenkin oivaltavaa yhteiskuntakritiikkiä eikä se lapsekkaasta ulkokuorestaan huolimatta epäröi loukata ketään.
Myös kotimaisia aikuistenpiirrettyjä on jo nähty. Poliittinen satiiri Itse valtiaat alkoi vuonna 2001, ja sitä esitettiin yli seitsemän vuotta. Katsojatilastoissa sarja pääsi usein kymmenen katsotuimman joukkoon ja voitti useita palkintoja Suomessa ja ulkomailla. Keväällä 2007 alkanut Pasila on piirretty poliisisarja, joka humoristisesti piikittelee ajan ilmiöitä. Sarjan suosio johti lopulta myös uusien jaksojen tekemiseen.
Japanissa animaatiota ei pidetä vain lasten viihteenä, vaan vanhemmallekin yleisölle suunnattuja animaatioita on löytynyt jo kauan. Japanilaisille ei ole ongelma tehdä aikuisyleisölle suunnattua viihdyttävää, jännittävää, hauskaa ja mahdollisesti myös syvällisempää animaatiota, joka menestyy sekä taiteellisesti että kaupallisesti. Japanin katsotuin elokuva on Hayao Miyazakin animaatioelokuva Ponyo rantakalliolla (Gake no Ue no Ponyo). Myös Miyazakin aiemmat elokuvat olleet maan katsotuimpia.
Viime vuosina aikuisille suunnattuja animaatioelokuvia on alettu tehdä myös Euroopassa. Sylvain Chomet’n ohjaama Bellevillen kolmoset vuodelta 2003 menetti Oscarin Pixar-studion lapsekkaalle Nemoa etsimässä -animaatiolle, mutta keräsi muita palkintoja ja mainetta. Elokuvassa seikkailee mummo ja kolme entistä kabareetähteä ja se luottaa tarinan kerronnassa enemmän kuvaan kuin dialogiin. Elokuva on perinteisesti piirretty, mutta tuskin avautuisi tai edes kiinnostaisi lapsikatsojia.
Ranskalainen animaatioelokuva Persepolis sai ensi-iltansa 2007. Se perustuu Iranissa syntyneen Marjane Satrapin omaelämänkerralliseen sarjakuvaromaaniin. Elokuva on suurimmaksi osaksi mustavalkoinen ja noudattelee sarjakuvan yksinkertaista piirrostyyliä. Tarina yhdistää Marjanen oman elämän Iranin historiaan ja valaisee yhden Lähi-idän suljetuimman yhteisön vaiheita sen sisältä katsottuna. Elokuva on siis poikkeuksellinen sekä tarinaltaan, että toteutukseltaan.
Näiden elokuvien menestyksen myötä on alkanut vaikuttaa siltä, että aika alkaa olla kypsä aikuisyleisölle suunnatuille, haastavimmille ja vakavimmille animaatioille myös lännessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti