Todellinen klassikko

Lumikki ja seitsemän kääpiötä julkaistiin äskettäin toistamiseen dvd:llä ja ensi kertaa blu-ray:llä. Elokuvaa alettiin tehdä noin 75 vuotta sitten, mutta sitä katsoessa kunnioitettava ikä ei juurikaan tule mieleen.

Elokuva on ensimmäinen Disneyklassikko, mutta ei ensimmäinen pitkä animaatioelokuva. Se tosin oli huikeasti edellä aikaansa, eivätkä aiemmat animaatioelokuvat tai muiden studioiden jopa vuosia myöhemmin valmistuneet elokuvat pääse Lumikin tasolle. Eivät edes kaikki Disneyn myöhemmät klassikot.


Walt Disney valitsi ensimmäisen pitkän elokuvansa aiheeksi Grimmin veljesten sadun Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä koska siitä löytyi paljon kiinnostavia elementtejä, sympaattiset ja hauskat kääpiöt, Lumikki, prinssi ja romantiikkaa. Hän oli nähnyt viisitoistavuotiaana Lumikin filmiversion joka oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Myös se oli tärkeä syy valita elokuvan aiheeksi juuri Lumikki.

Vaikka Walt Disney sai studionsa henkilökunnan innostumaan uudesta ja ennennäkemättömästä projektista, jopa studion sisällä ajatusta pitkästä animaatiosta epäiltiin. Jopa Walt Disney itse pohti haluaisiko yleisö nähdä kokoillan piirrettyä. Jotkin teatterit olivat näyttäneet Disneyn lyhytelokuvia toisiinsa liitettyinä sarjoina, mutta Disneyltä toivottiin ettei näitä sarjoja enää esitettäisi. Ihmisille voisi tulla vaikutelma että kokoillanpiirretty olisi samanlainen katkelmien sarja. Toisaalta kiinnostus näitä kokoelmia kohtaan puhui sen puolesta että yleisö sulattaisi piirrettyjä myös pitkän elokuvan muodossa.


Tarinan hahmottelu alkoi keväällä 1934. Tarinasta oli monia versioita, yhdessä Kuningatar vangitsi prinssin, toisessa yrittää tappaa Lumikin kolmella eri tavalla. Walt Disney korjaili käsikirjoitusta ja hioi yksityiskohtia, ja lopullinen käsikirjoitus on erittäin lähellä hänen mielikuviaan.

Walt Disneyn halu tehdä Lumikista täydellinen viivästytti alkuperäistä aikataulua pahasti. Myös budjetti meni uusiksi. Elokuvan animointi alkoi vasta vuonna 1936.


Ihmishahmot olivat elokuvan suurin visuaalinen haaste. Lyhytelokuviin tehdyt ihmiset olivat olleet pettymyksiä, ja studiolla olikin mielluummin keskitytty eläinhahmoihin koska niissä se oli vahvoilla. Jo Lumikin hahmottelussa oli vaikeuksia, oliko hän viaton tyttö vai aikuinen ja naisellinen? Olisiko tyyli realistinen vai kuvitteellisempi?

Grimmin sadussa kääpiöillä ei ollut nimiä. Disneyllä kehiteltiin sellaisiakin vaihtoehtoja kuin Räyhä, Kurja, Ylpistelijä ja Nyyhky. Nimilistaa työstettiin melkein kaksi vuotta. Lopulta kääpiöt nimettiin Jöröksi, Lystikkääksi, Viisaaksi, Ujoksi, Vilkkaaksi, Nuhanenäksi ja Uneliaaksi.


Walt Disney halusi elokuvaan syvyyttä ja realismia. Se vaati lyhytfilmien rohkeista ja karkeista väreistä poikkeavaa väritystä, hillitympiä ja maanläheisempiä sävyjä. Lumikin tyyli oli aivan uudenlaista animaatiossa, maaluksellinen ja pehmeä.

Myös taustojen piti olla runsaita ja yksityiskohtaisia jotta kuvaan tulisi syvyyttä ja elokuvasta tulisi realistisempi. Syvyysvaikutelman lisäämiseksi Disneyn studiolla kehiteltiin monitasokamera. Sitä käytettiin ensikertaa lyhytelokuvassa Vanha Mylly, mutta Walt Disneyn päämääränä oli käyttää kameraa Lumikissa, jolloin siitä tulisi vielä realistisempi.

Studiolla työskennellyt Albert Hunter luonnosteli Lumikkia, maisemia, Kääpiöiden mökkiä ja sen sisustusta ja hän oli jonkinlainen elokuvan visuaalinen johtaja. Hän suunnitteli elokuvan yleisilmeen jossa on vaikutteita eurooppalaisesta kuvitustaiteesta.


Lumikki oli tarkoitus julkaista jouluna 1937. Vuosien hidastelun ja miettimisen takia oltiin tilanteessa, jossa lähes koko elokuvan animointiin oli aikaa alle kymmenen kuukautta. Animaattoreilla oli valtavat paineet. Tuotantoa oli vauhditettava ja Studiolla työskenneltiin kahdeksan tunnin vuoroissa vuorokauden ympäri.

Elokuvan kohtauksia oli kuvattu näyttelijöiden voimin, jotta animaattorit saisivat mallia siihen millaiset liikkeet tai käytös hahmoille sopisi. Walt Disney ei kuitenkaan halunnut että filmejä kopioitaisiin suoraan, niitä piti käyttää vain inspiraationa. Kiireen ja paineiden lisääntyessä tästä oli kuitenkin tingittävä ja osa hahmoista rotoskoopattiin, eli piirrettiin näyttelijöiden ääriviivojen pohjalta. Toisista tämä tuntui huijaukselta, mutta se myös osoitti miten vaikeaa ja työlästä realistisen ihmishahmon animointi oli.


Pelko siitä ettei yleisö jaksaisi katsoa pitkää piirroselokuvaa tai liikuttuisivatko he piirroshahmojen kohtaloista, osoittautui turhaksi. Lumikki ja Seitsemän kääpiöitä oli yleisö- ja arvostelumenestys. Se oli myös rahalla mitattuna siihen asti menestyneinen amerikkalainen elokuva.

Walt Disney sai elokuvasta erikoisoscarin, yhden ison ja seitsemän pientä patsasta. Nuo patsaat olivat esillä Tennispalatsissa keväällä 2009 näyttelyssä Walt Disney ja Euroopan taide.


Lumikki ja Seitsemän kääpiötä käynnisti animaatiossa uuden aikakauden.