Animaatioblogi

Tämän blogin aiheena ovat animaatiot: uudet elokuvat, nostalgiset tv-sarjat, dvd-julkaisut, animaatioiden tekijät... kaikki animaatioihin liittyvä.

tiistai 19. tammikuuta 2010

Ruohometsän kaniinit


Juoni
Richard Adamsin tarina alkaa kun kaniini Viikka alkaa aavistella että kaneja uhkaa vaara. Pähkinä tietää että Viikalla on kyky nähdä asioita ennalta ja he kokoavat yhdyskunnasta kanijoukon, joka lähtee etsimään uutta asuinpaikkaa.

Matkalla kaniinit kohtaavat vaaroja ja tapaavat muita kaniyhdyskuntia. Lopulta he pääsevät ylikaniksi nimetyn Pähkinän johdolla Watershipvuorelle, jonne asettuvat asumaan. On kuitenkin yksi ongelma, joukossa ei ole yhtään naaraita.


Lähistöllä on Efrafan kanikylä, jota johtaa hirmuinen kenraali Ratamo. Rohkea Isopää soluttautuu Efrafaan ja tapaa joukon naaraita jotka mieluusti lähtisivät uuteen yhdyskuntaan. Elämä Efrafassa on kurinalaista ja ankeaa.

Lokki Kehaarin avustuksella Isopää onnistuu vapauttamaan Efrafasta kaneja. He palaavat Watershipvuorelle, mutta kenraali Ratamo ei anna periksi vaan seuraa heitä joukkoineen. Seuraa taistelu, joka lopulta päättyy Pähkinän kanien voittoon.


Animaatioelokuva Ruohometsän kansa (Watership Down) valmistui vuonna 1978. Käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana toimi englantilainen Martin Rosen. Hän ohjasi animaation myös Adamsin toisesta kirjasta, Ruttokoirat, vuonna 1982.

Ennen Ruohometsän kansaa Rosen ei ollut ohjannut animaatioelokuvaa, eikä elokuvaa ylipäätään. Alunperin hänen ei pitänyt toimia ohjaajana, mutta tyytymättömänä siihen tyyliin johon filmi aluksi oli menossa, hän otti ohjat käsiinsä. Rosen tahtoi olla mahdollisimman uskollinen kirjalle.

Musiikkia alkoi säveltää Malcolm Williamson, mutta Angela Morley korvasi hänet kun Williamsonin kappaleet olivat vielä lähinnä luonnostasolla. Sinfoniaorkesteri ja studio oli varattu ja Morley sävelsi kaikki musiikit parissa viikossa.

Elokuvassa kuullaan myös Mike Battin säveltämä kappale Bright Eyes, jonka esittää Art Garfunkel. Kappale menestyi todella hyvin. Joissain maissa elokuva julkaistiin ensin, ja vasta sitten Bright Eyes-sinkku ja kappaleen ilmestyminen nosti elokuvan uudelleen katsotuimpien joukkoon.


Ruohometsän kansalle on Suomessa merkitty suositusiäksi 3 vuotta. Animaatio ei kuitenkaan kaunistele kanien elämää vaan esittää esimerkiksi kanien väliset taistelut hyvin raa´asti. Näemme myös kuinka Isopää on vähällä kuristua ansalankaan. Ihan pienten (tai herkkien) lasten elokuva tämä ei siis ole.

Myös elokuvan mainosjulistetta kritisoitiin julkaisun aikoihin liian pelottavaksi. Kuvassa onkin Isopää haukkomassa henkeään ansalangassa. Tosin lankaa kaulassa ei näy ja kohtaus on elokuvassa vielä huomattavasti tätä rankempi. On vain hyvä ettei mainosjuliste anna elokuvasta liian siloiteltua kuvaa.


Elokuvan tyyli on hyvin realistinen. Tapahtumapaikoille on olemassa oikeat esikuvat, mitään ei ole keksitty. Äänimaisema on nauhoitettu tapahtumapaikkoja vastaavilla seuduilla Englannissa. Kanien jalkojen äänet tehtiin liikuttelemalla käsiä erilaisista materiaaleista koostetuilla alustoilla, esimerkiksi ruoholla tai hiekalla.

Kanit erottaa toisistaan, mutta niiden ulkomuoto ei ole korostetun persoonallinen. Kanien silmien kohdalla mietittiin pitäisikö ne jättää mustiksi, vai lisätä valkuaiset jotta niiden olisi helpompi ilmentää tunteita. Silmät jätettiin realistisiksi kanisilmiksi.


Kanien lisäksi elokuvassa esiintyy Kehaar-lokki. Siitä tuli suosittu hahmo animaattoreiden keskuudessa, ehkä sen mahtailevan luonteen takia tai koska kaikki olivat piirtäneet kaneja jo kuukaudesta toiseen.

Mukana on myös kanien mytologiaan, El-ahrairah sankarikaniin ja kuolemaa symboloivaan Inlen mustaan kaniin liittyviä mielikuvituksellisempia jaksoja. Ne tuovat mielenkiintoista vaihtelua ja kontrastia viipyileville ja kauniille luontomaisemille.



Suomessa Ruohometsän kansa on esitetty televisiossa ja julkaistu kahdesti dvd:llä. Molemmista löytyy ääniraita englanniksi ja suomeksi, mutta kummassakaan ei ole suomenkielistä tekstitystä. Näiden julkaisujen ero onkin vain kansikuvassa.

Vuosina 1999-2001 aiheesta tehtiin myös 39 osainen lapsille suunnattu tv-sarja. Jaksoja on julkaistu Suomessa kolmella dvd:llä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

voi,olen Ruohometsän kansa-fani ja tämä aihe kiinnostaa minua. tämä elokuva on varsinkin kaunis ja kirja. Tv-sarjakin on ihan hyvä,mutta mun lempikani Vatukka on muutettu naaraaksi. mutta hyvä aihe,kiitos sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Taannoin sain tämän elokuvan mummoltani lahjaksi, varmaan kansi riitti ostopäätökseen, kun siinä oli pupuja ja lempieläimeni moinen pitkäkorva oli lapsena...

Olin alakouluikäinen elokuvan nähdessäni, mutta en muista, että se olisi mitenkään pelottanut. Itse tosin asuin maalla ja olen joutunut kokemaan lemmikkikissojeni kuoleman, joskin nekään eivät luomakunnan viattomimpia otuksia olleet, näinpä kerran, miten yksi niistä kävi metsäjäniksen kimppuun ja piilotti latoon! Joten elokuvaa katsellessani ajattelin varmaan alitajuisesti että noin ne puput tappelee luonnossa...

Aina kun piirrettyjä o näytetty, on maailman sivu kauhisteltu, sopivatko ne lapsille. Mutta ihmettelen suuresti, etteivät vanhempani kieltäneet katsomasta elokuvaa, kerran se katsottiin yhdessä. Kaipa ajattelivat että kun tuo mukula ei tunnu pelkäävän, samapa tuo.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...