Vuosi sitten blogissa oli
kysely pelottavista animaatioista. Kysely sai runsaan osanoton ja poiki mielenkiintoisia vastauksia. Ei niinkään vastauksen suuresta määrästä vaan muiden kiireiden parissa menneen vuoden takia kyselyn tuloksia puidaan vasta nyt. Pahoittelut siitä ja suurkiitokset vielä kaikille tässä mukana olleille.
Kysely nosti esiin kammottavan ja kattavan joukon lukijoita lapsina (ja vähän vanhempinakin) pelottaneita animaatiohahmoja sekä traumaattisia tilanteita animoiduista tv-sarjoista ja -elokuvista. Tässä jutussa listaan näitä esille nousseita kauhun aiheuttajia. Kyselyn tulosten puimista jatketaan huomenna
(teksti on jo valmiina joten se todella tulee näkyviin huomenna eikä ensi vuonna :D) toisessa tekstissä, jossa aihetta käsitellään hieman syvällisemmin, lukijoiden kertomusten ja tutkitun tiedon kautta. Tämä kirjoitus tuleekin avaamaan sitä miksi osa seuraavista hahmoista tai tapahtumista on saattanut pelottaa.
Mutta nyt on kuitenkin luvassa sellainen kauhukollaasi että herkempiä saattaa hirvittää.
Pelkoa herättäneissä tv-sarjoissa on yksi ylitse muiden:
Muumilaakson tarinoita. Tämä on ehkä hieman yllättävää, onhan sarjaa kritisoitu jopa liian lällyksi verrattuna
Tove Janssonin alkuperäisteoksiin. Se että niin moni mainitsee pelänneensä sarjaa selittynee osaltaan sillä että lukuisat kerrat uusittu muumi on niin tuttu. Tämä näkyy myös sarjan hahmoja tai tapahtumia pelänneiden korkeana määränä. Muumien kohdalla näkyy myös se, että mikä pelottaa yhtä ei välttämättä pelotakaan toista ja kun hahmot tulevat tutuiksi tai katsoja itse vanhemmaksi, pystyy ennen pelottaneita asioita katsomaan muualtakin kuin sohvan takaa piilosta.
Muumeista löytyy lukuisia hahmoja jotka ovat kauhistuttaneet pieniä katsojia. Mörkö on vavisuttanut eniten, mutta muitakin mainittiin. Jokaiselle löytyy varmasti oma kauhistuttaja.
Muumien kohdalla mainittiin hahmojen lisäksi myös tiettyjä tapahtumia,
jotka koettiin pelottavina. Hyytävimmät muistot liittyivät heti sarjan
enimmäisessä jaksossa nähtyyn Muumipeikon muodonmuutokseen ja
Majakka -jakson aavelaivaan.
Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvan maailman loppu -teema on myös ollut joillekin lapsille liikaa.
Animaatioissa on mahdollista tehdä mitä vain. Erityisesti unijaksot
mahdollistavat kokeilun ja irrottelun. Pelottaviksi kohtauksiksi
mainittiin useita unikuvauksia: Moosen uni
Egyptin prinssissä, Charlien painajainen jossa hän joutuu helvettiin elokuvassa
Kaikenkarvainen Charlie ja
Dumbon hallusinaatio vaaleanpunaisista norsuista.
Pekka Töpöhäntä Amerikassa elokuvan Amerikka-osuus osoittautuu lopulta Pekan uneksi ja se selittääkin monet Amerikassa koetut oudot käänteet.
Pingu näkee painajaista Mursusta joka kammottavuudessaan on saattanut siirtyä myös katsojien uniin. Unikuvaukseksi voinee laskea myös
Coraline ja toinen todellisuus -elokuvan toisen todellisuuden, joka ei olekaan niin kiva miltä ensin vaikuttaa.
Joskus hahmojen kuuluukin hieman pelottaa. Mitä nimittäin olisivat sankarit ilman vastustajia, hyvä ilman pahaa?
Kuvissa
Pokemonin salipäällikkö Sabrina,
Anastasia-elokuvan Rasputin,
Spridermanin Venom,
Matka maailman ympäri -sarjan Transfer ja
Babarin metsästäjä.
Jos Disney tunnetaankin prinsessoista ja inhimillisistä, puhuvista eläimistä, niin studio on kyllä luonut myös unohtumattomia hirvityksiä. Kyselyssä esille nousivat
Notre Damen kellonsoittajan Frollo,
Mulanin Shan Yu,
Fantasian Chernobog,
Hiidenpadan Hornansarvi ja
Kaunottaren ja Hirviön Hirviö. Ja paitsi pelottavia hahmoja, on Disney jättänyt pieniin mieliin runsaasti pelottavia kohtauksia.
Pelottavia Disneyhetkiä ovat olleet mm. Lumikin pako ja kuolema, poikien muuttuminen aaseiksi
Pinokkiossa, Kulkurin ja kulkukoirien yhteenotto
, Auroran joutuminen Pahattaren valtaan ja Mufasan kuolema. Joukkoon pääsi myös
Pixar elokuvalla
Ötökän elämää, jossa pikku Dot pakenee heinäsirkkaa henkensä edestä.
Hiidenpata sai ikärajakseen PG, "Saattaa sisältää lapsille sopimatonta materiaalia". Muita pelottavia Disneyelokuvia kyselyyn vastanneille ovat olleet
Aladdin, Notre Damen kellonsoittaja ja
Mestarietsivä Basil Hiiri.
Kyselyssä mainittiin useita
Don Bluthin ohjaamia elokuvia:
Secret of Nimh, Fievel matkalla Amerikkaan, Kaikenkarvainen Charlie, Peikko keskuspuistossa ja
Anastasia.
Tuntuu luonnolliselta että animaatioiden monenmoiset oudot otukset saattavat pelottaa katsojia. Videolla nähdään
Fievel matkalla Amerikkaan -elokuvan jättihiiri, jonka tarkoituksena oli pelotella kissoja. Onko siis ihme jos katsojiakin on pelottanut?
David Copperfield elokuvan homelot ovat jääneet kummittelemaan monen mieleen. Nämä viemärissä asustavat hylkiöt ovat syntyneet epäonnistuneen juustokokeilun myötä. Velho Rupert muuntautuu Suureksi Eläimeksi
Joutsenprinsessa elokuvan lopputaistelussa ja
Leikkitiikeri Luukaksen Lintuperhoset pääsevät sisään vaikka avaimenreiästä.
Lastenohjelmissa esiintyy näin mielikuvituksellisten outouksien lisäksi myös tavanomaisempia kummituksia ja kauhuhahmoja. Sarjaan kuin sarjaan sopii kummittelu-jakso.
Peukaloisen retkissä nähdään henkiin heräävä patsas ja aavepuutarhuri.
Pokemonissa on useampiakin kummituspokemoneja esittelevia jaksoja.
Kauhun ei tarvitse rajoittua sarjassa muutamaan jaksoon, vaan se kelpaa animaatiosarjankin genreksi.
Tosi viilee haamujengi -sarjassa jahdataan kummituksia ja tutkitaan paranormaaleja ilmiöitä, sama idea on
Scoopy Doossa.
Sätkyjä ja tärinöitä on pohjimmiltaan opettavainen ja omalla tavallaan humoristinen sarja. Tarinoissa opit vaan sisäistetään kantapään kautta ja toisinaan liian myöhään. Huono käytös voi viedä hengen ja tyhmyydestä todella sakotetaan. Kummankin sarjan kohdalla osaa odottaa karmeuksia, mutta lasten voi olla vaikea ennakoida omaa sietokykyään.
Pelottavuus voi toimia myös varoituksena, sen tietävät suomalaislapset.
Varokaa heikkoa jäätä on tosin osittain tahattomasti pelottava.
Pelottavien hahmojen ei kuitenkaan tarvitse olla outoja tai yliluonnollisia. Lapsillehan opetetaan ettei mörköjä ole olemassa, mutta esimerkiksi karhuja löytyy Suomenkin metsistä.
Hopeanuolen agressiivinen, julma jättiläiskarhu Akakabuto on kaikkien kauhukarhujen ykkönen. Akakabuton lisäksi kauhistuttavia karhuja on pelätty elokuvissa
Topi ja Tessu, Balto ja
Urhea. Vaikka moisia kontioita tuskin marjametsissä liikkuu, saattaa Akakabuton muisto tuoda hien otsalle puolukoita poimiessa.
Kaukametsän pakolaiset -sarja on myös jättänyt jälkensä pieniin
katsojiin. Piirrossarjaksi melko realistisessa eläintarinassa kun näytetään eläinten kohtaamia vastoinkäymisiä ja suoranaisia raakuuksia turhia kaunistelematta. Eräällä nettisivulla mainitaan että sarjassa näytettäisiin perätä 23:n hahmon kuolema.
Myös elokuva
Ruohometsän kansa on ollut monille lapsena liian rajua katsottavaa. Erityisen mieleenpainuvassa kauhukohtauksessa näytetään kaniinien joukkokuolema, ihmisten laskettua myrkkyä kaninkoloihin. Myös ennustajakani Viikan näyt, Isopään jääminen kiinni ansalankaan, elokuvan realistisesta tyylistä visuaalisesti täysin poikkeava, kaniinien viholliset esittelevä prologi ja ahdistava kaniyhteistö Efrafa nousivat muisteluissa esille.
Kuolema ja onnettomuudet on helppo uskoa ahdistusta aiheuttaviksi aiheiksi. Silti niitäkin käsitellään lapsille suunnatuissa animaatioissa, ehkä jopa yllättävän paljon.
Alfred J. Kwak menettää vanhempansa ja sisaruksensa liikenneonnettomuudessa heti sarjan toisessa jaksossa. Lynn-tyttö menettää äitinsä autokolarissa sarjassa
Lady Lady.
Nooan saari -sarjan panee liikkeelle eläimiä kuljettavan laivan uppoaminen. Valitettavasti laivan mukana hukkuu myös osa sen kuljettamista eläimistä.
Matka maailman ympäri 80.päivässä muistetaan muutamasta jaksosta, joissa nähdään Prinsessa Romyn joutuminen kuolleen miehensä mukana polttoroviolle. Onneksi tällä kertaa Prinsessa pelastetaan.
Joidenkin animaatioiden ahdistavuus johtuu synkästä tunnelmasta, väkivallasta tai vaikka onnettomasta lopusta. Aina sille ei edes löydy järkevää syytä.
Beatrix Potterin kirjoihin perustuvan animaatiosarjan jaksot voivat olla nykykäsityksen mukaan jopa raakoja, kissanpentukin on vähällä joutua piirakkaan. Yksi vastaaja oli kokenut
Candy Candy sarjan tunnelman liian surullisena, toinen oli pelännyt
Egyptin prinssissä nähtyjä orjia.
Karel Zemanin 1000 ja 1 yön tarinoita: Simbad merenkulkija -pala-animaatio on tyyliltään persoonallinen ja tämänkin voi kokea pelottavana. Lisäksi Simbad vielä kohtaa monenlaisia kummuuksia ja kauhuja.Tositapahtumiin perustavan
Helen Kellerin kuurosokea nimihenkilö pääsee elämässä pitkälle vaikeasta vammastaan huolimatta, mutta ajatus sekä näkö- että kuuloaistin puuttumisesta on tuntunut monesta lapsena ahdistavalta.
Tämä savianimaatio on pätkä elokuvasta
The Adventures of Mark Twain. Elokuvan on ohjannut
Will Vinton vuonna 1985.
Ja lopuksi vielä kauhistuttavin käsinukkehahmo koskaan: Aasin ja Mouru-kissan trioon kuuluva Morso.