Kun kalenteri jäi nyt väliin, tein pienen esittelyn viidestä joululyhäristä.
Ketun joulumetkut (Kingikratt)
Virolainen nukkeanimaatio on valmistunut vuonna 1991 ja se on esitetty Ylellä joskus 1990-luvun alkupuolella. Lyhärin on ohjannut Aarne Ahi. Tarina kertoo viekkaasta ketusta, joka pyörtyneeksi tekeytyneenä pääsee mukaan Joulupukin rekeen. Tilaisuuden tullen kettu varastaa lahjat säkistä ja Joulupukki vie lapsille tietämättään säkillisen lunta. Onneksi Pukin neuvokas tonttu onnistuu pelastamaan tilanteen ja Kettukin saa tekosensa anteeksi.
Tätä animaatiota moni lukija muisteli viime vuonna ja nyt sille löytyi nimi, kiitos Villasukka ja Yle. Ehkä Ylelle voisi lähettää joulutoiveen, että kaivaisivat tämän animaation esitysoikeudet jostakin ensi vuodeksi.
Petteri Punakuono ()
Vuonna 1964 valmistunut nukkeanimaatio ei ole Suomessa samanlainen jouluklassikko kuin kotimaassaan Yhdysvalloissa.Varsinainen animointi on tehty Japanissa. Animaation tuottaja on Rankin/Bass Productions joka tuli tunnetuksi erityisesti jouluaiheisista nukkeanimaatiosta, Petterin lisäksi mm.The Little Drummer Boy ja Santa Claus Is Comin' To Town jotka pohjaavat Petterin lailla tunnettuihin joululauluihin. Petterin tarina on siis se laulusta tuttu, sillä on loistava punainen nenä josta sitä pilkataan. Joulupukilla on kuitenkin Petterin nenälle käyttöä.
Tuuma (Small One)
Elokuvan nimihahmo on jo heikentyneeseen kuntoon päässyt vanha aasi, jonka köyhällä omistajalla ei ole enää varaa pitää sitä. Omistajan poika on kovin kiintynyt vanhaan aasiin ja lähtee itse myymään sen markkinoille. Hän haluaa löytää aasille mahdollisimman hyvän uuden omistajan. Aluksi tilanne vaikuttaa toivottomalta, mutta lopulta paikalle sattuu kiltin oloinen mies joka tarvitsee aasin kyyditsemään vaimoaan Beetlehemiin.
Lyhäri on tunnistettavaa Disney laatua, vaikka sitä olivat tekemässä useat studion uudet tulokkaat. Tuuma oli myös ohjaajansa esikoistyö ja siinä voikin jo nähdä viitteitä Don Bluthin myöhempiin vaiheisiin.
Moni on varmasti nähnyt ainakin pätkän tästä vuonna 1978 valmistuneesta lyhytelokuvasta, sillä se kuuluu Samu Sirkan joulutervehdyksen vakiopätkiin. Kokonaan elokuva löytyy ainakin Disneyn Joulukalenteri dvd:ltä.
Mikki Hiiren jouluaatto (Mickey's Christmas Carol)
Esittelyn toinen Disneyn joululyhäri on valmistunut vuonna 1983. Sen pääosassa nähdään Mikki Hiiri, jonka aiemmasta teatterielokuvasta oli ehtinyt kulua jo 30 vuotta. Lyhärin on ohjannut Burny Mattinson ja tarina on varsin tuttu Charles Dickensin Saiturin joulu, nyt Disney hahmoilla roolitettuna. Alkuperäisellä ääniraidalla hahmot on nimetty Dickensin romaanin mukaisesti, mutta suomidubissa he esiintyvät omilla nimillään. Roope Ankkahan (Scrooge McDuck) tosin on saanut nimensä juurikin saituri Ebenezer Scroogelta.
Rahanahne ja suorastaan ilkeä Scrooge ei anna joulumielelle sijaa. Hänen työntekijänsä saa raataa, köyhille ei heru apua eikä sukulaisten seura kelpaa. Scrooge joutuu punnitsemaan arvonsa uudelleen kun hän kohtaa kolme joulun henkeä ja näkee mitä on jo menettänyt ja mitä tulee tapahtumaan jos sama meno jatkuu.
Suomidubissa Roopea esittää itse dubin ohjaaja Matti Ranin, kun taas Ankronikassa Roopen roolin vetävä Pekka Autiovuori on Mikki Hiiri. Lyhäri on julkaistu ainakin dvd-kokoelmalla Mikki Hiiren taikajoulu, joka on ilmeisesti ehditty julkaista jo kahdesti. Kolmannelle julkaisulle olisi varmaankin tarvetta sillä tätä kokoelmaa ei ainakaan nettikaupoista enää juuri ole saatavilla.
Lumiukko (Snowman)
Lumiukko on kuulunut suomalaiseen tv-jouluun katkeamattomasti jo vuodesta 1992. Sitäkin ennen tämä vuonna 1982 valmistunut englantilainen elokuva on ehditty esittää meillä kahdesti, ensimmäisen kerran jo 1983. Animaatio perustuu Raymond Briggsin kirjaan ja sen on ohjannut Dianne Jackson. Hahmot ovat mykkiä joten Howard Blaken musiikki on erityisen tärkeässä osassa. Elokuvan ainoasta laulusta, Walkin in the Air on vuosien myötä tullut yksi rakastetuimpia jouluhittejä.
Jouluaatto on luminen ja mitäpä pieni poika silloin tekisi ellei rakentaisi komeaa lumiukkoa. Tässä tarinassa Lumiukko herää henkiin ja vie pojan mukanaan ihmeelliselle lentomatkalle, jonka määränpää on lumiukkojen kokous. Paikalla on jopa itse Joulupukki. Hienon seikkailun jälkeen poika menee nukkumaan. Aamulla hän löytää Lumiukon lähes kokonaan sulaneena. Näinkin haikeasta lopusta on tänä vuonna päästy eteenpäin ja Suomenkin televisiossa nähdään jatko-osa Lumiukko ja lumikoira. Vaan ei taida Lumiukolle käydä sen paremmin uudenkaan lyhärin lopuksi. Myös Briggsin Joulupukki-kirjoista on tehty animaatio, mutta 1991 valmistunut Father Christmas on jäänyt aikalailla Lumiukon varjoon.
Jos Lumiukkoa ei jaksa odottaa jouluaattoon asti, voi sen katsoa myös dvd:ltä. Tällöin pääsee käsiksi myös extramateriaaleihin, eli kuvakäsikirjoituksiin, Animatic-versioon ja vaihtoehtoiseen alkuun.
