Eläinmaailman eläimet

Ihmismäiset eläimet ovat animaatioiden vakiintunutta hahmokuntaa. Eläimet käyttävät vaatteita, vaikkakaan eivät välttämättä kokonaisia asua, asuvat taloissa ja käyvät töissä tai koulussa. Yleensä niissä ei ole eläimellisyydestä jäljellä kuin ulkonäkö ja sekin on tyylitelty ja ihmismäistetty.

Se kuinka sisälle ihmisten sivystykseen eläimet ovat päässeet vaihtelee. Kanit saattavat pitää porkkanoista ja oravan talo voi olla rakennettu puuhun, mutta yhtä hyvin eläimet voivat asustaa tiilitalossa asuinalueella ja syödä kaupan valmisruokia. Jossain tapauksessa kani ja kettu voivat olla ystäviä, toisessa sarjassa kettu saattaa vaania kania pahoissa akeissa. Useimmiten eläimet pariutuvat saman lajin edustajan kanssa, mutta sekin menee läpi että eri lajin edustajat perustavat keskenään perheen. Eläinten antropomorfismiin ollaan animaatioissa jo niin totuttu, ettei siinä ole juurikaan kyseenalaistamista ja muuttuviin yksityiskohtiin sopeudutaan nopeasti.

Mutta yksi häiritsevä asia löytyy: eläimet. Eläimillä nimittäin voi olla lemmikkejä tai kotieläimiä tai villit eläimet voivat elää niiden kanssa rinnakkain. Kuinkas se on mahdollista?

Klassisin ongelma jota luultavasti kaikki ovat joskus miettineet tulee Disneyltä. Kerroppa meille Mikki Hiiri, jos paras ystäväsi on koira nimeltä Hessu Hopo, miksi koira nimeltä Pluto on lemmikkisi?

Heluna Ammun kehitys on varsin mielenkiintoinen. Ensimmäisessä lyhärissä (Plane Crazy) jossa Helunan kerrotaan esiintyneen, nähdään vielä neljällä jalalla kävelevä maalaislehmä. Seuraavassa lyhärissä (The Plow Boy) on jo mukana Polle Koninkauluskin, joka kävelee kahdella jalalla ja käyttää hattua. Heluna on edelleen Mikin ja Minnin rinnalla lehmä, Mikki jopa lypsää sitä. Neljännessä lyhärissä (The Karnival Kid) Heluna on saanut hatun, mutta vasta kuudennessa (The Shindig) sen utareet on peitetty esiliinalla. Tässä maailmassa osa eläinyksilöistä voi siis kehittyä ihmismäisiksi, vaikka muut lajitoverit jäävät eläimiksi. Evoluutioteoriaa ei tässä kohdin kannata kai edes miettiä. Parempi oikeastaan olla miettimättä koko aihetta Disneyn osalta tämän enempää, ettei aivan sekoa. Esimerkkejä on nimittäin aivan liikaa.

Hyvä ja suosittu aihe lapsille suunnattuun sarjaan on lasten elämä. Yksi monen lapsen elämään jossain vaiheessa liittyvä asia on halu saada oma lemmikki. Mutta entä kun animaation lapsi on eläinlapsi?

Lemmikin kaipuu on iskenyt mm. maasika Arttuun ja kilpikonna Frankliniin. Artulla on lemmikkikoira Kamu. Mutta toisaalla Artulla on koiria myös ystävinään. Vielä lisää hämmennystä aiheuttaa se että muutamassa jaksossa Kamun näytetään puhuvan. Hänen puhettaan eivät tosin ymmärrä kuin muut eläin-eläimet (mm.kissat ja linnut) ja vauvat.

Franklin saa lemmikin heti piirrossarjan ensimmäisessä jaksossa. Franklinilla on lelukoira Sami, mutta eihän se ole oikea, kuten lintu, kissa tai poni. Mutta kun sarjan eläimet eivät käytä vaatteita, eikä suurinta osaa ole edes nimetty (Franklinin ystäviähän ovat mm. Majava, Etana ja Hanhi) alkaa ero lemmikin ja omistajan välillä kaventua vähän liikaa. Onneksi Franklin valitsee itselleen lemmikiksi kultakalan, joka tuntuu edes hieman loogiselta lemmikiltä kilpikonnalle.

Babarissa on jakso, jossa nuori Babar kohtaa viidakossa pahkasian. Hän ottaa possun lemmikikseen, mutta ei tiedä että sillä on jo omistaja. Possu on sarvikuonokuningas Rataxeen vaimon rakas Reginald. Mutta miten norsut ja sarvikuonot voivat pitää pahkasikaa lemmikkinä? Toisaalta sarjassa viidakon eläinten siirtyminen ihmismäisiin tapoihin on vielä kesken, ehkä pahkasiat ovat jääneet kehityksen kelkasta ja niitä on soveliasta pitää lemmikkeinä?

Nalle Luppakorvan maailma ei myöskään ole täysin looginen. Eläinhahmot asuvat taloissa ja käyttävät vaatteita, ainakin suurimmaksi osaksi. Esimerkiksi Luppakorvan koiraystävä Musti nähdään välillä alastomana, asumassa koirankopissa. Toisissa jaksoissa Musti on viimeisen päälle puettu ja käy lastentarhassa. Samaa tekevät puput, oravat ja kissat. Tälläiset vaihtelut eivät kuitenkaan tunnu häiritseviltä, koska eläinten suhtautuminen toisiinsa ei muutu. Musti ei missään vaiheessa ole Luppakorvan koira-lemmikki vaan se esiintyy aina tasavertaisena ystävänä, oli sillä sitten vaatteet tai ei. Miksei sitä voisi välillä käyskennellä alasti metsässä vaikka asuisikin talossa?

Yksi sarjan jaksoista herättää kuitenkin ihmetystä. Siinä Luppakorva ystävineen löytää pienen hauvan. He keksivät ottaa sen mukaansa lastentarhaan, jonne se voisi jäädä kaikkien lasten lemmikiksi. Se sopiikin sekä opettajalle että talonmiehelle, mutta ilo lopuu lyhyeen kun sisään tulee rouva joka etsii kadonnutta koiranpentua. Mutta rouvahan on itsekin koira! Onko pentu siis hänen lemmikkinsä vai lapsensa?

Vekarat-sarjan päähenkilö on possupoika Sasu. Sasun parhaita ystäviä ovat Torsti-sonni ja Sanna-ankka. Sasu asuu maatilalla jolla kasvatetaan lampaita ja kanoja. Lampaat kyllä temppuilevat oikeita lampaita enemmän ja nousevat välillä kahdelle jalalla, mutta ovat silti maatilan kotieläimiä. Joita porsaat hoitavat. Porsaat, joiden ystäväpiiriin kuuluu lehmiä ja vuohia ja jopa ankka. Mikä erottaa lampaat tästä joukosta? Entä mitä eroa on kanoilla ja ankoilla? Uskaltaako Sanna kyläillä Sasun perheen luona huolettomin mielin vai onko sekin vaarassa joutua ulkoruokintaan?

Kolme muskettikoiraa kertoo muskettisotureista ja miekkataisteluiden ja "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" -paatoksen lisäksi kuvaan kuuluu se että taistelusta toiseen liikutaan uljaasti ratsain. Mitä muuta Muskettikoirilla voisikaan alla olla kuin hevonen? Polkupyörä? Skootteri? Se olisi huomattavasti typerämpää kuin ihmismäinen koira ratsastamassa hevosmaisella hevosella. Kun sarjan ihmismäiset hahmot ovat lähinnä koiria ja kissoja (Kardinaalin miehissä on yksi possu) tuntuu hevonen hevosena vielä ihan uskottavalta.

Hevosia nähdään myös Matka maailman ympäri -sarjassa. Tälläkin kertaa hevoset ovat tarinan kannalta perusteltuja. Ideahan on että Phileas Fogg kiertää maailmaa vuonna 1872 ja vaikka Fogg matkakumppaneineen on kuvattu eläimiksi on Jules Vernen tarinaan pohjaava sarja muuten melko lailla kiinni realismissa. Hevosvankkurit kuuluvat olennaisesti ajan kulkuneuvoihin. Hevosten lisäksi sarjassa nähdään myös Goa-norsu, joka sekin tuntuu käyvän järkeen aika hyvin.

Jos hevosten asema animaatioissa tuntuu epäreilulta, tasaa tilannetta se että My Little Pony -sarjoissa hevoset ovat määräysvallassa. Tottakai söpöillä poneilla kuuluu olla söpöjä lemmikkejä! Ja koska nämä karkinkirjavat ponit (joista osalla on sarvi tai siivet) ovat jo melko kaukana oikeista poneista eivät lemmikit tunnu niiiin kummalliselta asialta. Mutta vähän kummalliselta silti...

Alfred J. Kwak -sarjassa eläimet pysyvät lähes kokonaan ihmismäisinä. Ainoa oikeasti villiltä vaikuttava eläin on kilpikonna jonka selässä on saari. Vesimaassa taas toinen kilpikonna pitää antiikkikauppaa. Hieman hämmentävää on myös se että sillit osaavat puhua, mutta niitä pyydetään ruuaksi. Samoin valaat osaavat puhua, vaikkakin omaa kieltään. Silti niitäkin jahdataan. Nämä eivät ole kuitenkaan kovin suuria epäkohtia. Onneksi, sillä kun sarjassa käsitellään ankkojen ja hanhien välistä rasismia olisi hieman outoa jos Alfred toisaalla taluttelisi koiraa.

Jaksossa nimeltä "Sirkuksessa" Alfred pestautuu pelleksi sirkukseen. Sirkuksen vetonaula on hirmuinen ihminen jota paimentaa ihmistenkesyttäjä Orhi. Voiko tämän tulkita vitsailuksi eläinten maailman eläinten epäloogisuuksille?

Viimeiseksi esimerkiksi on pakko ottaa Muumilaakson tarinoita. Muumit kasvattavat talonsa ympärille viidakon, jonne Haisuli vapauttaa eläintarhasta joukon puhuvia eläimiä. Ensin eläimet suunnittelevat muumien syömistä, sitten ne ystävystyvät Muumiperheen kanssa. Kun eläimet tahtovat palata takaisin eläintarhaan, lähtevät Muumit saattamaan niitä. Mutta eläintarhasta löytyykin sopiva häkki myös Muumeille, jotka muistuttavat aivan riittävästi virtahepoja.

Onneksi Nuuskamuikkunen, Pikku Myy ja Hemuli hankkivat Tiedeakatemian presidentiltä todistuksen siitä etteivät Muumit kuulu häkkiin. Eläintarha pahoittelee sekaannusta kera kauniiden sanojen ja kukkasin. "Ei pidä arvostella pelkän ulkokuoren perusteella." Toteaa eläintarhanjohtaja.

Paula, Laura ja Booris

Pikku Kakkosessa alkoi tällä viikolla kaksi uutta sarjaa, Paula ja Laura. Ylen kolmas uusi animaatio nähdään sunnuntaiaamuna, kun Råtta Booris parantaa tapansa alkaa.



Paula (Punky) on irlantilainen 2D-animaatio jonka nimihahmo esittelee ohjelman alussa itsensä: "Olen Paula, pidän tanssista, perheestäni ja haleista ja olen down-lapsi." Sarjan on sanottu olevan ensimmäinen animaatio, jonka päähenkilöllä on Downin syndrooma. Ainakaan ensimmäisen jakson perusteella tätä ei kuitenkaan sarjassa alleviivata. Paula on tomera kuusivuotias, jonka perheeseen kuuluvat hänen lisäkseen äiti, isoveli, mummo ja koira ja sarjassa kerrotaan heidän arjestaan.

Sarjan on luonut Lindsay J. Sedgwick ja tuottanut Monster Animation. Sarjan esittäminen on alkanut Irlannissa 2011 ja jaksoja on tehty tähän mennessä 20.



Laura (tai kuten ohjelman alussa lukee Ystävämme Laura) (Meine Freundin Conni) on saksalainen animaatio. Se kertoo Laurasta, jonka perheeseen kuuluvat pikkuveli, äiti ja isä. Sarjan ensimmäisessä jaksossa käsitellään muuttamista, myöhemmin Laura mm. saa kissan ja opettelee uimaan.

Sarjassa on 26 jaksoa ja sitä on tehty vuosina 2010-2011. Se perustuu Liane Schneider kirjoihin, jotka on kuvittanut Eva Wenzel-Bürger. Kuvakirjoja on julkaistu myös suomeksi.

Råtta Boorikseen päästään tutustumaan vasta Sunnuntaina. Kyseessä onkin vaihteeksi kotimainen animaatio, joka on suunnattu koko perheelle. Sarjan nimihahmo Booris on viettänyt huonoa elämää rillustellen kunnes päättää parantaa tapansa Silakka-Annelin avustuksella.

Edith filmin tuottaman kuusiosaisen sarjan ovat ohjanneet ja animoineet Leena Jääskeläinen ja Kaisa Penttilä. Äänessä Janne Reinikainen.

Tao Taon jaksot 14-26

  Jakso 14: Tarina hiirtä ahdistavasta vaikeasta pulmasta

Hiiriveljekset Tutulos ja Tutan asuvat suuressa tornissa, jota kutsutaan Hiiritorniksi. Tutuloksella on sievä vaimo ja liuta lapsia, mutta Tutan ei ole vielä välittänyt perustaa perhettä. Ruokaa hakiessaan veljekset törmäävät kissaan, ja Tutan turhautuu voimattomuutensa. Se saa ajatuksen hankkiutua maailman vahvimman olennon puolisoksi, jotta edes sen lapsista tulisi vahvoja. Maailman vahvimmaksi olennoksi hiiri päättelee auringon, mutta aurinkokin häviää pilvelle. Pilvi taas ei mahda mitään tuulelle, mutta tuulikaan ei ole maailman vahvin. Se ei saa kaahdettua tornia, samaa jossa Tutan asuu. Torni kertoo Tutanille olevansa toki tuulta vahvempi, mutta sitäkin huolettaa yksi asia: tornissa majaa pitävät hiiret. Torni suositteleekin Tutanin etsimään itselleen vaimoksi hiiren ja tyytymään siihen että kaikki pelkäävät jotakin.

Jakso 15: Tarina itsekkäästä tuuliviiristä

Kanaemon viimeisestä munasta kuoriutuu aivan erityisen uljas kukkopoika. Luonteellaan poika ei kuitenkaan pääse koreilemaan, sillä se on ylimielinen ja itsekäs. Tämä tietysti johtaa kahnauksiin niin sisarusten kuin muidenkin pihan eläinten kanssa ja lopulta kukonpoika lähtee pois. Se kohtaa vedenhaltija, joka tarvitsisi apua mutta kukko ei halua liata itseään ja jättää vedenhengen pulaan. Sitten se tapaa tulen, joka haluaa varoittaa kukkoa nuotion sytyttäneistä ihmisistä. Kukko ei välitä varoituksista, eikä siitäkään että nuotioon pitäisi lisätä puuta ettei tuli sammu. Metsässä Kukko kohtaa Puhurin, Pohjatuulen pienen pojan, jota ilkeät puut ahdistelevat. Puhuri auttaa Kukkoa, mutta Kukko välittää jälleen vain itsestään ja pakenee paikalta. Sattumalta sen jalasta kimpoaa kivi joka osuu Puhuria pitelevään puuhun ja tuuli pääsee irti sen otteesta. Kukko päätyy kuninkaan linnan portille ja päättelee tulleensa paikkaan jossa sen kaunis ulkomuoto herättäisi ansaitsemaansa arvostusta. Kokki ottaakin Kukon mieluusti vastaan, päivälliseksi kuninkaalle. Kukko on pahassa pulassa. Keittiössä se huomaa vedenhaltijan ja tulenhaltijan, mutta kummallaan ei ole aikomusta auttaa Kukkoa, joka ei itse ole koskaan halunnut auttaa muita. Sitten paikalle saapuu Pohjatuuli, joka haluaa kiittää Kukkoa poikansa pelastamisesta. Se ottaa Kukon syliinsä ja lennättää pois. Tuuli laskee Kukon tolpan nokkaan talon katolle, jossa kaikki voivat ihastella sen kauneutta, mutta jossa sen kova luonne ei aiheuta vahinkoa.

Jakso 16: Tarina tyytymättömästä perhosesta

Pieni perhonen on kuullut kerrottavan ihanasta paratiisisaaresta. Sen omakin kotisaari on varsin miellyttävä, eikä sillä periaatteessa pitäisi olla mitään aihetta valittaa. Perhonen ei kuitenkaan pääse yli ajatuksesta, että jossain on vielä parempi paikka elää. Niinpä se lähtee lentämään meren yli kohti unelmiensa saarta, mutta kaikki voimansa käytettyäänkään se ei pääse paratiisiin. Saari jolle perhonen laskeutuu on karu, eikä siellä ole kukkia. Harmissaan se alkaa jutella haikaralle ja keksii tälle tarinan ihmeellisestä saaresta, oikeasta paratiisista. Siellä olisi haikaralle kalaa ja olisi suorastaan hölmöä jäädä nykyiselle asuinpaikalle, perhonen kun vielä tietää mistä tämä paratiisisaari löytyy. Haikara suostuu lopulta lähtemään ja perhonen istuu sen selkään. Haikara lentää pitkän matkan läpi myrskyn ja pääsee perille. Saari on toki kaunis ja täynnä ihania kukkia, mutta siellä ei ole sellaisia kaloja mistä perhonen oli kertonut. Häpeissään perhonen tunnistaa keksineensä koko saaren ja ohjanneensa haikaran omalle kotisaarelleen, jonne se ei enää omin voimin olisi voinut palata. Haikara antaa perhoselle anteeksi ja palaa omalle saarelleen.

Jakso 17: Tarina kolmesta pienestä porsaasta

Äiti porsas lähettää kolme poikaansa Paksun, Tyhmän ja Ovelan maailmalle. Ovela on innoissaan, hänen veljensä eivät. Ensimmäinen possu rakentaa itselleen talon oljista, vaikka Ovela varoittelee. Seuraava rakentaa talonsa oksista mutta sekään ei ole Ovelan mielestä hyvä ajatus. Ovela itse löytää vanhan tiilitalon rauniot ja kasaa niistä itselleen pienen mutta vahvan talon. Sitten seuduilla alkaa kierrellä susi. Se puhaltaa Paksun ja Tyhmän heppoiset talon rikki ja possut pakenevat pikkuveljensä luokse. Ovelan tiilitupaa susi ei saa rikki. Se maanittelee possuja mukaansa naurispellolle. Ovela sopii suden kanssa tapaamisen aamukuudeksi. Mutta Ovela tietysti käy naurispellolla jo viideltä ja susi saapuu talolle turhaan. Nyt se lupaa viedä possut poimimaan omenoita. Ovela sopii tapaamisen jälleen kuudeksi, mutta possut menevät omenapuulle jo neljältä. Nyt ei suttakaan niin helposti narrata vaan sekin saapuu ajoissa omenapuulle. Possut pääsevät pinkomaan pakoon. Nyt susi lupaa viedä porsaat markkinoille. Ovela haluaa markkinoille ja lähtee sinne ominpäin, mutta kohtaa suden paluumatkalla tiellä. Tynnyrin sisällä kierien se pääsee sutta pakoon. Paksu ja Tyhmä ovat niin ylpeitä veljestään että alkavat kokata pataa Ovelan kunniaksi. Susi laskeutuu samaan aikaan savupiipusta ja polttaa tulikuumassa padassa häntänsä. Se sinkoutuu piipusta toiselle puolen maapalloa.

Jakso 18: Tarina seeprasta

Savannia vaivaa paha kuivuus. On lähdettävä hakemaan apua Sateenhaltijattarelta, mutta kukaan eläimistä ei suostu lähtemään vaivalloiselle ja vaaralliselle matkalle. Vain nuori seepra ilmoittautuu vapaaehtoiseksi. Sitä yritetään estellä, mutta se lähtee matkaan. Ensin sitä koettelee hiekkamyrsky. Onneksi norsu antaa sille suojaa. Sitten seepra on nääntyä aavikolle. Aavikkohiiri herättää sen ja kertoo lähellä sijaitsevasta keitaasta. Hiiri on kuitenkin erehtynyt eikä seepra löydä keidasta. Se ajattelee läheisiään ja saa voimaa jatkaa matkaa. Seepra kohtaa toisen hiiren, joka pahoittelee ensimmäisen hiiren aiheuttamaa sekaannusta ja neuvoo itse seepralle pohjavesilähteen. Epäileväinen seepra kaivaa maata ja hiekasta löytyy lähde. Hiiri neuvoo seepraa jatkamaan matkaa vuorelle ja hyppäämään siellä rotkon yli. Rotko on leveä mutta seepra kokoaa kaikki voimansa ja loikkaa sen yli. Toisella puolella odottaa pöllö, joka antaa seepralle ruokaa ja lupaa johdattaa seepran eteenpäin. Se kertoo että Sateenhaltijattaren luokse pääsee vain lentäen ja seepran selkään kasvaa siivet. Seepra lentää pilviin Sateenhaltijattaren valtakuntaan. Siellä se kuulee että vain pilvet voivat tuoda sadetta ja seepran on itse muututtava pilveksi, jos se haluaa muita eläimiä auttaa. Seepra uhrautuu ja savannilla alkaa sataa. Eläimet näkevät pilvissä tutun hahmon ja pieni seepra pitää jatkossakin huolta ettei savannilla enää kärsitä kuivuudesta.

Jakso 19: Tarina sateenkaarilinnusta

Uljas sateenkaarilintu lentää ilmojen halki. Pitkän matkan päätteeksi se päätyy lintumetsään, jonka asukkaat suhtautuvat siihen ensin varsin epäilevästi. Tavalliset linnut pitävät koreaa vierasta koppavana. Kun sateenkaarilintu kertoo asiansa linnut ovat kuitenkin heti valmiita apuun. Sateenkaarta uhkaavat toukat, jotka syövät sateenkaaren kukkia. Kun kukat kuihtuvat sateenkaari haalistuu. Sateenkaarilinnut eivät yksinään pääse toukista eroon vaan ne tarvitse apua maassa asuvilta linnuilta. Sateenkaarilintu johdattaa maan linnut kotiinsa. Raskaan matkan jälkeen niille tarjotaan ensin ruokaa ja ne saavat levätä. Sitten alkaa taistelu toukkia vastaan. Maan lintujen avustuksella toukista päästään eroon ja sateenkaari säästyy tuholta. Samalla linnut ovat saaneet itseensä sateenkaaren värit, kiitokseksi avustaan.

 Jakso 20: Tarina pienestä koirasta ja isosta luusta

Tarina tapahtuu Hollannissa. Koiralaumaan tulee uusi jäsen, Pikku. Se ystävystyy lauman johtajan, Pomon kanssa. Koirat jakavat keskenään kaiken, kunnes Pikku sattuu löytämään mahtavan lihakimpaleen. Se aikoo kertoa aarteestaan Pomolle, mutta alkaa sitten epäillä että Pomo saattaisi ottaa lihasta suuremman palan tai jopa jakaa sen koko laumalle. Niinpä Pikku päättää pitää lihan itse. Pomo sattuu Pikun kanssa samalle reitille. Se haistaa Pikun jäljet ja alkaa epäillä. Pikku ei tajua omaa epärehellisyyttään vaan näkee painajaisia jossa muut vievät sen lihakimpaleen. Pomo alkaa etsiskellä Pikkua. Yksi koirista on nähnyt sen kirkolla ja Pomo löytääkin kirkon tornista Pikun sinne piilottaman lihan. Se on hyvin pettynyt ystävänsä epärehellisyyteen. Pikku saapuu tornille samaan aikaan ja huomaa lihasta riippuvan narun roikkuvan tornista maahan. Se nappaa narusta ja vetää lihan Pomon nenän alta alas ja pakenee. Pomo on tyrmistynyt ja lähtee Pikun perään. Se jahtaa Pikkua kunnes pieni koira hyppää jokeen. Vettä pelkäävä Pomo jää rannelle. Toisiinsa pettyneet koirat tuijottavat toisiaan periksi antamatta, kuulemma hamaan tappiin asti.

Jakso 21: Tarina lörpöttelevästä kilpikonnasta

Järvellä asustaa lörppö kilpikonna, jonka juttuja kukaan ei jaksa kuunnella. Sitä suorastaan vähän pelätään. Kun järvi kuivuu, linnut lentävät pois mutta kilpikonna jää suremaan hiljaisuutta. Se kohtaa rapu-lapsen ja lupaa viedä sen perheensä luokse joen yläjuoksulle. Mutta kilpikonna on luvannut liikoja ja matka on liian pitkä. Paikalle sattuu kaksi kurkea, jotka lupaavat viedä kaksikon perille. Ne ottavat kepistä jaloillaan kiinni ja kilpikonna ja rapu saavat roikkua kepistä. Rapu pitää kiinni saksillaan ja kilpikonna hampaillaan. Sen on tietysti vaikea olla puhumatta. Kaikki menee kuitenkin hyvin melkein perille asti, sitten kilpikonnan hermot pettävät ja se avaa suunsa. Se putoaa alas kuivaan joen uomaan. Kilpikonna suree yksinäisyyttään. Sitten se huomaa kurkien palaavan. Niillä on mukana pikku rapu sisaruksineen. Ravut muodostavat vahvan ketjun, jonka päällä istuen kilpikonna pääsee perille ilman että sen pitää olla puhumatta. Se lörpöttelee koko matkan ja jatkaa elämää uudella järvellä entiseen tapaan. Se on kuitenkin oppinut että teot merkitsevät enemmän kuin sanat.

Jakso 22: Tarina rumasta ankanpoikasesta

Jaksossa kerrotaan perinteinen ja koskettava versio rumasta ankanpoikasesta. Ankka-muorin kuopus ei olekaan mikään pahnanpohjimmainen, vaan sisaruksiaan selvästi isompi ja oudomman näköinen ilmestys. Karjapihan asukkaiden mielestä poikanen on suorastaan ruma, eivätkä poikasen omat sisaruksetkaan hyväksy sen erilaisuutta. Niinpä ankanpoikanen lähtee pois ja yrittää pärjätä omillaan. Tulee talvi ja poikanen on vähällä kuolla kylmyyteen, mutta joukko lapsia löytää sen ajoissa ja hoitaa kuntoon. Poikanen kuitenkin pakenee talosta ja sinnittelee ulkona. Vihdoin koittaa kevät ja poikanen huomaa kasvaneensa aikuiseksi. Mutta siitä ei olekaan tullut ankkaa, vaan uljas joutsen.

Jakso 23: Tarina pöllöstä ja pohjatuulesta

Pohjatuuli ja sen selässä istuva Lumipilvi tuovat tulleessaan talven. Ne lähtevät matkaan pohjoisesta, mutta matkalla lumipöllö jää niiden tielle ja lennähtää Pohjatuulen kyytiin. Pöllö päätetään ottaa mukaan ja yhdessä Lumipilven kanssa se heittelee hiutaleita maahan. Ne innostuvat lumen heittelystä siinä määrin että lumi loppuukin kesken. Pohjatuuli ja Lumipilvi lähtevät hakemaan lisää lunta ja pöllö jää syksyiseen metsään odottamaan niiden paluuta. Metsän eläimet ovat ihmeissään pöllön valkeista, kimaltelevista höyhenistä. Sitten sen huomaa myös metsästäjä joka lähteekin kiireesti takaisin kotiinsa. Muut eläimet varoittavat pöllöä, ihminen aikoo ottaa sen vangiksi tai ampua sen. Pöllön pitää piiloutua, mutta se on niin hohtavan valkoinen että se erottuu selvästi jokaisesta piilosta. Liejukana lähtee hakemaan Pohjatuulta apuun ja muut eläimet jäävät kauhuissaan odottamaan ihmisen paluuta. Ihminen palaa haavin kanssa on on juuri ottamassa pöllön kiinni kun sankka lumipyry täyttää ilman. Ihminen pakenee viimaa ja pöllö pelastuu.

Jakso 24: Tarina saapasjalkakissasta

Köyhä mylläri jättää vanhimmalle pojalleen perinnöksi säkin jyviä. Keskimmäinen saa itselleen aasin ja nuorimmainen kissan. Nuorin poika on hieman pettynyt, mutta silloin kissa alkaa puhua ja lupaa järjestää pojan asiat kuntoon. Se tarvitsee itselleen vain saappaat, hatun ja tyhjän säkin. Kissa lähtee vaikealle matkalle vieraalle seudulle ja nappaa sieltä kiinni ihmellisen linnun. Sen kissa vie lahjaksi kuninkaalle ja tämän tyttärelle. Kissa kertoo lahjan olevan peräisin isännältään, Karabashin markiisilta. Kissa vierailee palatsissa myös herkullisten hedelmien ja kauniiden kukkien kanssa ja kuningas ja prinsessa kiinnostuvat anteliaasta markiisista. Kissa lupaa järjestää tapaamisen markiisin linnassa. Myllärin poika on kissan suunnitelmista ihmeissään, mutta kissa ottaa ohjat käsiinsä ja työntää pojan jokeen. Sitten tielle ajavat kuninkaan vaunut ja kissa kertoo markiisin joutuneen ryöstetyksi. Poika puetaan kuiviin kuninkaallisiin vaatteisiin ja kissa jatkaa äkkiä matkaa kohti lähiseudun ainoaa linnaa. Sitä isännöi ilkeä lohikäärme. Kissa huijaa lohikäärmeen muuttamaan itsensä hiireksi ja nappaa sen sitten kiinni. Lohikäärmeen taika häviää ja linna muuttuu synkästä rauniosta taas loisteliaaksi palatsiksi. Pian kuninkaan vaunut ajavatkin pihaan. Myllärin poika ja prinsessa ovat jo ihastuneet toisiinsa ja pian tanssitaan heidän häitään. Saapasjalkakissa saa elellä yltäkylläisesti linnassa.

Jakso 25: Tarina kalan lahjasta

Kissakylän asukkaat hankkivat ruokansa onkimalla joesta kaloja. Nuori kissa ei tunnu saavan kalaa sitten millään. Se harmittaa kissaa, koska hänen pitäisi hankkia ruokaa myös vanhalle vaarilleen. Eräänä päivänä kissan onkeen tarttuu niin surkean pieni kala ettei siitä ole syötäväksi, mutta kissa alkaakin hoitaa ja kasvattaa kalaa kaivamassaan pikku lammikossa. Kalasta kasvaa lopulta huikean suuri ja se esittää kissalle toiveen päästä takaisin kotiinsa. Se lupaa viedä kissankin tapaamaan vanhempiaan. Nuori kissa vie kalan joelle ja istuu sen selkään. Kala ui kauas merelle ja sukeltaa. Kissa pystyy hengittämään veden alla ja kala vie sen isänsä, itse meren kuninkaan palatsiin. Siellä kissaa kiitellään vuolaasti, vaikka sitä itseään hävettää. Sehän oli alunperin pyydystänyt kalanpoikasen, ei pelastanut sitä. Kala on kuitenkin kiitollinen ja kissa saa nauttia hyvästä ruuasta ja kauniista maisemista. Sitten sen tulee ikävä vaaria ja kala vie sen takaisin. Mukaansa kissa saa lahjan meren kuningasparilta. Kotona lahjalippaasta paljastuu helmiä ja timantteja. Sen jälkeen kissan ja vaarin mökissä ei enää ole nälkää ja puutetta nähty.

Jakso 26: Tarina kadonneista keijuista

Tulikärpästen maa on ihana paikka asua. Sitten vanha ennustus lohikäärmeestä ja valokeijuista toteutuu: koko seutu menettää värinsä ja muuttuu harmaaksi ja hämäräksi. Jonkun on lähdettävä vapauttamaan valokeijut ja voittamaan kahdeksanpäinen lohikäärme. Tulikärpästen kuninkaan kolme poikaa Junda, Tantaka ja Lago lähtevät matkaan. Kaikki epäilevät niin pienien olentojen onnistumista. Perillä prinssit löytävät valokeijut vangittuina. Ne eivät pääse häkeistään lohikäärmeen taian takia. Taika raukeaisi, jos lohikäärme muuttuisi kiveksi. Keijut antavat prinsseille taikahedelmän, joka pitää heittää lohikäärmeen suuhun. Lisäksi he saavat onnenkilven ja lohikäärmeen tulelta suojaavan taian. Taistelu näyttää epätoivoiselta, mutta vahingossa pudotettu onnenkilpi painuu kivien läpi maahan ja reiästä alkaa suihkuta vettä. Vesi sammuttaa lohikäärmeen liekit ja tulikärpästen onnistuu heittää taikahedelmä sen suuhun. Lohikäärme muuttuu kiveksi ja keijut vapautuvat.

Pikku Kakkosen uudet sarjat

Tällä viikolla Pikku Kakkosen ohjelmistoon tulee kaksi uutta sarjaa. Moffelit alkoi tänään tiistaina ja Oiva-nallen oivallukset torstaina.



Moffelit (Die Moffels) on saksalainen cgi-animaatio, joka perustuu Ute Krausen kirjaan. Sarjassa on 26 viiden minuutin mittaista jaksoa. Sarjan on toteuttanut Digitrick-studio.

Liisa on muuttanut uuteen taloon, jonka ullakolle hänen onnistuu taikasanojen avulla kutsua kolme Moffelia. Moffelit näyttävät mursuilta, mutta ovatkin puoliksi keijuja ja puoliksi moffeleita ja tulevat jostain ulkoavaruudesta. He osaavat toteuttaa toiveita, mutta eivät aina ihan onnistuneesti.



Oiva-nallen oivallukset (Little Charley Bear) on englantilainen cgi-animaatio Oiva-nallesta, joka uteliaana tutustuu uusiin asioihin ja mielikuvituksen avulla pääsee uusiin paikkoihin. Mukana on myös muita leluja, kuten robotti ja ballerina-nukke. Lelut eivät puhu vaikka sarjan kertoja keskustelee niiden kanssa. Daniel Pickering alkoi kehitellä sarjaa jo 1990-luvulla, mutta sarja on päässyt ruutuun vasta tänä vuonna BBC:n CBeebies-kanavalla. Sarja on siis melko nuorille suunnattu. Jaksoja on 52 ja yksi osa kestää seitsemän minuuttia.



Arvaa kuinka paljon sinua rakastan (Guess how much I love you) alkoi Pikku Kakkosessa jo kesän alussa. Tämän viikon keskiviikkona on siis vuorossa kahdeksas jakso. Sarja perustuu Sam McBratneyn kirjaan. Animaatio on tehty Australiassa, SLR Productionsin toimesta. Sarjassa on 52 jaksoa joiden kesto on 11 minuuttia. Pikkuisesta pupusta ja tämän isästä kertovaan animaatioon on haettu kuvakirjan henkeä vesivärimaalauksin toteutetuilla taustoilla. Hahmot ovat pala-animoituja.

Taotaon jaksot 1-13

Taotaon jaksot koostuvat tunnetusti Panda-Muorin tarinoista. Joka jaksossa on uusi tarina ja tietysti uudet hahmot ja tapahtumapaikat. Jaksoja on kaikkiaan 52, joten joka tarinan muistaminen ei olekaan ihan helppoa. Suomenkieliset jaksojen nimetkään eivät aina kerro tarinasta kovinkaan paljon. Jos siis yrittää etsiä yhtä tiettyä suosikkijaksoaan tai muistaa lapsuudestaan jonkun tarinan vain hatarasti, ei oikean osan jäljittäminen välttämättä olekaan ihan helppoa.

Käyn blogissa läpi kaikki 52 jaksoa, 13 jakson pätkiin jaettuna. Luvassa on lyhyt juonikuvaus ja kuva jokaisesta jaksosta. Ensin ajattelin julkaista kaikki neljä esittelyä peräkkäin, mutta siinä voisi tulla ähky sekä kirjoittajalle että lukijoille, joten seuraavia jaksoja ei ole luvassa ihan heti näiden ensimmäisten kolmentoista jälkeen.

Jos joku jaksoesittely kolahtaa niin että se pitäisi päästä itse katsomaan, niin kaikki sarjan jaksothan on julkaistu Suomessa kymmenellä dvd:llä. Lisäksi jaksot 1-26 on julkaistu boksilla.

Jakso 1: Tarina variksesta, joka halusi näyttää tikalta

Jakson nimi ei viittaa Panda-Muorin kertomaan tarinaan vaan siihen johtavaan kehyskertomukseen jossa varis rakastuu palokärkeen ja yrittää tämän takia muuttua palokärjeksi itsekin. Panda-Muori kertoo Varikselle tarinan ajasta jolloin maa oli juuri luotu, ja eläimiltä puuttui värit. Jumala maalasi muut eläimet itse, mutta Pöllö ja Varis ryhtyivät puuhaan itsekseen. Varis maalasi Pöllön maanläheisesti ruskeaksi ja Varis taas sai kauniit kirkkaat värit. Tästä Varis ylpistyi ja se hermostutti Pöllön, joka suuttuneena maalasi Variksen mustaksi.

Jakso 2: Tarina jäniksestä, joka voitti leijonan

Savannin eläimillä on ongelma. Ahnas leijona vaanii niitä ja moni on jo joutunut surman suuhun. On aika keksiä ongelmaan ratkaisu. Kun käyttökelpoisia ideoita ei tule, päättävät eläimet arpoa leijonalle säännöllisesti uhrin, jotta muut saavat olla rauhassa. Jänis joutuu vuoroon ensimmäisenä. Jänis ei kuitenkaan halua antautua ateriaksi ja päättää huijata leijonaa. Se väittää leijonalle kohdanneen savannilla toisen leijonan joka on hotkaissut tälle leijonalle tarkoitetun aterian. Jänis johdattaa leijonan lammelle tapaamaan tunkeilijaa. Vedestä tosiaan tuijottaa toinen leijona ja reviiriään puolustaen leijona loikkaa veteen. Korkeat rantatörmät estävät sen pääsyn takaisin rannalle ja jänis on voittanut.

Jakso 3: Tarina omahyväisestä käärmeestä

Tarina tapahtuu aikana jolloin jumala on juuri luonut maailman ja alkaa nyt tehdä sinne elämää. Hän muovailee savesta, sateesta, pilvistä ja tähtisumusta tehdystä taikinasta erilaisia eläimiä. Lopputuloksena on monen näköisiä ja kokoisia otuksia jotka lähtevät innoissaan maahan. Meno ei vain ole kovin sulavaa, paitsi käärmeellä. Muut ovat kovin kömpelöitä. Tämä johtuu tietysti siitä että Jumala on unohtanut tehdä eläimille jalat. Eläinten valittaessa ongelmaansa Jumalalle hän alkaa heti korjata virhettään. Lopulta jokainen eläin saa itselleen sopivat jalat, paitsi kopea käärme joka on jäänyt maahan. Kun se vihdoin nöyrtyy ja lähtee hakemaan jalkoja on taikina loppunut. Käärme jää jalatta mutta Jumala maalaa sen selkään kauniita kuvioita.

Jakso 4: Tarina kolmesta pöyhkeästä sammakkosisaruksesta

Nuori majava rakastuu palavasti kolmesta sammakkosisaruksesta nuorimpaan. Muiden eläinten varoituksista huolimatta hän lähtee kosiomatkalle, mutta saa pettyä karvaasti kun kauniit sammakot ovatkin ilkeitä ja ylimielisiä. Pikkusisko ei suostu Majavan vaimoksi mistään hinnasta. Majava ottaa rukkaset niin raskaasti että aiheuttaa itkullaan tulvan ja Sammakko-neidot menettävät kotinsa. Lopulta taivaan Kuu ottaa Sammakot luokseen. Tämä satu ratkaisi Tao Taon ja Kiki-apinan pohtiman arvoituksen siitä näkyykö Kuun pintakuvioissa sammakkoja vai jäniksiä.

Jakso 5: Tarina krokotiilikuninkaasta ja hänen sairaasta vaimostaan

Krokotiilit elävät onnellisina omassa maassaan kunnes krokotiilikuningatar sairastuu yllättävän lumisateen jälkeen. Petollinen ministeri väittää epätoivoiselle kuninkaalle että parannuskeino on apinanmaksa, joka täytyy hakea apinakuninkaan maasta. Kuningas lähtee pitkälle matkalle hakemaan lääkettä ja kuljettuaan aavikon ja jäätikön halki päätyy lopulta pienelle apinoiden asuttamalle saarelle. Krokotiili vie yhden apinoista toiselle saarelle jossa kasvaa paljon herkullisia hedelmiä ja vaatii palkaksi apinan maksaa. Apina kauhistuu, mutta keksii huijata kuningasta antamalla tälle kaksi kypsää viikunaa. Kuningas ottaa vale-maksat ja onnistuu vielä palaamaan kotiin. Ihme tapahtuu kun kuningatar virkoaa hedelmät syötyään.

Jakso 6: Tarina jäniksestä, joka panee liikkeelle hurjan huhun

Jänis ja villikissa leikkivät piilosta. Viekas Villikissa keksii huikean piilon, hän kaivautuu maahan. Näkyviin jäävät vain kissan hampaat. Jänis tulee etsimään Villikissaa ja huomaa maasta loistavat hampaat ja pelästyy. Jänis säntää kertomaan muille eläimille maasta kasvavista maahishampaista, ja huhu alkaa saada hurjat mittasuhteet. Eläimet järjestävät kokouksen ratkaistakseen pelottavan tilanteen. Lopulta vanha kilpikonna lähtee selvittämään mistä hampaissa todella on kyse. Hän löytää Villikissan ja huhujen levittämisestä alkanut pakokauhu laantuu.

Jakso 7: Tarina valkoisesta kamelista

Valkoinen kameli on itserakas ja pitää itseään liian hyvänä muiden kamelien seuraan. Se lähteekin etsimään omalle arvolleen sopivampaa asuinpaikkaa ja päätyy ihmisten luo. Siellä se saa hyvää kohtelua ja komean sulhasen. Romanssin seurauksena on valkoinen kamelin poika, ensimmäinen olento jota emo on itsensä lisäksi rakastanut. Valitettavasti ihmiset erottavat emon ja poikasen toisistaan. Emo ja poikanen haluavat tietysti olla yhdessä ja jälleennäkeminen tapahtuu laaksossa josta emo on kotoisin.

Jakso 8: Tarina varovaisesta lepakosta

Hiiri kahdehtii lintuja ja alkaa sinnikkäästi opetella lentämistä. Kovan harjoittelun tuloksena sille kasvaa siivet, hiiri on siis muuttunut lepakoksi. Kun lintujen ja nisäkkäiden välille syttyy sota on lepakko vaikean valinnan edessä. Kuuluko sen lintuihin vai nisäkkäisiin?

Jakso 9: Tarina turhamaisesta korppikotkasta

Lintujen joukossa on yksi joka ei ota osaa muiden lintujen juhliin. Se on korppikotka, joka häpeilee rujoa ulkomuotoaan. Juhlien jälkeen se kerää muilta pudonneita höyheniä ja haaveilee olevansa kaunis. Kun korppikotka pelastaa joutsenen poikasen, linnut palkitsevat hänet antamalla omista höyhenistään yhden korppikotkalle, jolle tehdään uusi upea höyhenpuku. Valitettavasti korppikotka ylpistyy uudesta uljaasta ulkonäöstään ja mukavasti linnusta tulee turhamainen ja kova. Ongelma ratkeaa itsestään kun korppikotka menettää lainahöyhenensä myrskyssä.

Jakso 10: Tarina lintujen muuttopäivästä

Linnut elävät onnellisina omassa laaksossaan. Haikarat ovat saamassa perheenlisäystä ja kaikki on mallillaan. Sitten laaksoon sataa lunta ja sen järvet jäätyvät. Ruoka loppuu. Kun tilanne näyttää toivottomalta talvi päättyy yhtä äkisti kun se alkoikin. Linnut ovat silti huolissaan tilanteesta. He lähettävät haikaran etsimään ilmastoltaan miellyttävämpää seutua. Haikara löytääkin uuden ihanan laakson, mutta alkaa epäröidä riittääkö sielläkään ruokaa kaikille linnuille. Tuore isä päätyy valehtelemaan muille linnuille ettei ole löytänyt uutta asuinpaikkaa. Hän suunnittelee turvaavansa näin oman perheensä tulevaisuuden. Sitten rankka matka alkaa painaa haikaraa ja se pyörtyy. Muut linnun alkavat hoitaa sitä ja häpeissään se tunnustaa valheensa. Haikara saa anteeksi ja kaikki laakson linnut lähtevät kohti uutta asuinpaikkaa, palatakseen kuitenkin kesäksi takaisin.

Jakso 11: Tarina pikkukalojen seikkailusta

Bibi ja Bubu ovat järvessä asuvat kalakaverukset. Järveä hallitsee paha hauki jonka pikku kalat onnistuvat voittamaan. Niinpä heidät kruunataan kuninkaiksi, mutta kuninkaallisten arki onkin tylsää. He kaipaavat seikkaluja ja lähtevät kohti suurta ja jännittävää merta. Mutta matka on vaarallinen ja kalat joutuvat moneen pulaan. Eikä se merikään niin ihana ole, suolainen ja täynnä ilkeitä otuksia. Kotijärvi on Bibille ja Bubulle paras paikka.

Jakso 12: Tarina keijujen hääjuhlista

Ihanalla keijutytöllä riittää kosijoita, mutta tyttö jakaa vain rukkasia. Isä ei ole tästä mielissään ja asettaa tytölle vaatimuksen. Tämän on otettava puolisokseen kosija joka pystyy ahmimaan kymmenen korillista ruokaa kerralla. Tehtävä on kaikille mahdoton. Keiju on tästä hyvillään sillä hänellä on mielessään yksi potentiaalinen kumppani, Jänis. Myös Jänis on kuullut syömishaasteesta ja lähtee kosiomatkalle. Matkallaan Jänis kohtaa monta eläintä jotka tarvitsevat apua ja Jäniksellä riittää aikaa ja sydäntä auttaa kaikkia parhaansa mukaan. Se kannattaa, sillä kun Jäniksen on aika tyhjentää korit ruuasta tulevat kaikki hänen uudet ystävänsä apuun.

Jakso 13: Tarina merkillisistä ystävyksistä

Siili (vai piikkisika?) ja villisika asuvat naapureina. Siili asuu mäen päällä tornissa ja Villisika mäen alla savimajassa. Vaikka he asuvat naapureina he eivät ole tekemisissä keskenään. Hiiren ehdotuksesta Siili ja Villisika ryhtyvät viljelemään yhdessä maata. Nopeasti heillä alkaa mennä sorkat ja tassut ristiin, kun Villisika laiskottelee ja Siili ahkeroi pellolla. Kaksikko tekee sopimuksen, jonka mukaan Villisika saa sadosta maan päällä kasvan osan ja Siili maan alla kasvavan osan. Villisika tietysti häviää kaupoissa. Syntyy sota jonka myllerryksessä menetetään koko sato.

Cleveland show alkaa Subilla

Sub tv:llä alkaa tänään, tai itseasiassa maanantain puolella, amerikkalainen animaatiokomedia Cleveland Show. Sarjaa esitetään Subilla kerran viikossa. Aiemmin se on nähty Suomessa Mtv3 Maxilla. Sarjaa on tehty neljä kautta, vuodesta 2009 alkaen ja se jatkuu edelleen.

 

Seth MacFarlanen, Mike Henryn ja Richard Appelin kehittämä Cleveland Show on Family Guyn spinoff-sarja. Cleveland Brown on Family Guyssa Griffinien naapuri. Oman sarjansa alkajaisiksi hän palaa takaisin entiseen kotikaupunkiinsa ja päätyy siellä uusiin naimisiin nuoruuden rakkautensa kanssa. Uusperheeseen kuuluu Clevelandin 14-vuotias pullukka ja nössykkä poika, uusi vaimo Donna ja hänen kaksi lastaan, hemaiseva teinityttö ja 5-vuotias varhaiskypsä poika.

Cleveland Shown myötä Clevelandia ei ole enää nähty vakiohahmona Family Guyassa, mutta hahmot ovat tehneet vierailuja sarjojen välillä.

Family Guy ja MacFarlanen kolmas sarja American Dad kuuluvat meillä tällä hetkellä Foxin yöohjelmistoon.

Korvamato Mamemo

Mameni mameni mummanneni, moomane. Mameni mameni mummaaneni, mamome. Mameni mameni mameninaa, mamemni mameni mameni mei....

Kuulostaako järjettömältä?

 

Sehän on Mamemo, animaatiosarja jota on esitetty Suomessakin Ylellä joskus 2000-luvun alussa. Kaikki sarjaa joskus katsoneet tunnistavat itsensä siitä, että ajoittain mamemo-laulanta palaa soimaan päähän. Tai sieltä jopa suun kautta ulos...

Animaatiosarjassa seikkailee vaalea, punaiseen haalariin pukeutunut poika lehmähahmojen kanssa. Sarjassa ei ole puhetta vain lauluja. Mamemon tausta jää yhtä mystiseksi kuin itse sarja. Ilmeisesti sen kotimaa on Belgia ja jaksoja on olemassa jopa yli kahdeksankymmentä. Lisäksi Mamemoon liittyy myös jonkinlaista livemusisointia. Mutta onko Mamemon taustalla jonkinlaista musiikkikasvatusta tai muuta opettavaista vai onko se peräti kultti, jää hämäräksi.

Oli Mamemon missio sitten mikä tahansa, tarttuva tunnari sillä ainakin on.

 

Tatonka

Ylen Fem-kanavan Buu klubbenissa esitetään tiistaisin sarjaa nimeltä Tatonka (Les legendes de Tatonka). Neljästäkymmenestä jaksosta on ehtinyt tulla vasta kolme, joten mukaan ehtisi vielä hyvin. Sarjassa puhutaan tietysti ruotsia, ja tekstejä ei ole, mikä saattaa karistaa katsojia. Mutta luulisi että Tatonka tulee jossain vaiheessa Ylelle myös suomeksi.



Vuonna 2010 valmistuneen sarjan takana on ranskalainen Cyber Group Studios. Samalta studiolta on lähtöisin esimerkiksi Juniorilla pyörivä Pinkkupoppoo. Molemmat sarjat on ohjannut Olivier Lelardoux.

Tatonka kertoo neljästä sudenpennusta nimeltään Wanji, Nunpa, Yamni ja Topan, ja heidän ystävistään joihin lukeutuu mm.karhu, ilves ja sarjalle nimen antanut biisoni Tatonka (joka on Sioux-intiaanien nimi biisonille, sudenpentujen nimet tarkoittavat numeroita yhdestä neljään). Kuulostaa suomalaisen korviin aika kotoisalta eläimistöltä, biisonia lukuunottamatta. Tapahtumapaikkana on Pohjois-Amerikka ja sarjan maisemien mallina on ollut Yellowstonen kansallispuisto.

Nostalgiaa Nelosen Perhe-kanavalla

Nelosen Perhe-kanava on vielä Maikkarin Junioriin verrattuna melko tuntematon. Vähän yli vuoden toiminnassa ollut kanava on esittänyt aiemmin "koko perheelle sopivaa ohjelmaa" mikä piti sisällään niin lasten animaatioita kuin aikuisten komediasarjoja. Nyt kanava näyttää keskittyvän lastenohjelmiin, jotka suurimmaksi osaksi ovat animaatioita.

Tänä keväänä kanavalla pyörii varsin nostalgisia ohjelmia. Taotao, pieni pandakarhu tulee joka arkipäivä. Hieno sarja joka kestää kyllä uusimisen, mutta siitä ei ole kovin kauan kun Yle on Taotaon näyttänyt. Lisäksi koko sarja löytyy nykyään dvd:ltä. Myös dubbausasia mietittyttää, tuskin Ylen dubbia on voitu käyttää?



Toinen Perhe-kanavan vanha sarja onkin vähän harvinaisempi: Liisa Ihmemaassa. Tämä Liisan seikkailut Ihmemaassa nimellä tunnettu sarja on Nippon animationin tuotos vuodelta 1983. Sarja on esitetty Suomessa televisiossa ilmeisesti vain kerran, Ylellä vuonna 1985. Videolla sitä on julkaisu 1990-luvulla, Dvd:llä sarjaa ei ole julkaistu. Liisan tuominen takaisin televisioon on siis vähintään hatun noston arvoinen teko.

Kanavalla pyörii lisäksi Neloselta tuttuja sarjoja, kuten Puuha-Pete ja Tuomas-veturi. Viikonloppusin esitetään vähän vanhempaan makuun sopivaa, myös Yleltä tuttua Tintin seikkailut.

Kanavalla esitetään joka päivä vähintään kaksi elokuvaa. Arthur ja minimoit -sarja tai koko perheen näytelmäelokuvat eivät vielä nostata pulssia, mutta Muskettikoirat ja Matka maailman ympäri -sarjojen elokuvaversiot ovatkin sitten vähemmän nähtyjä tapauksia ja sitä otsikon lupaamaa nostalgiaa.

Lähiaikoina on näiden lisäksi tulossa mm. Kirikou ja viidakon eläimet, Seikkailevat soittimet, Valiant ja Sikin sokin saduissa 2.

Näyttää siltä että Perhe-kanavasta on kasvamassa ihan hyvä haastaja Juniorille. Ja ikinähän ei animaatioita voi olla tv:ssä liikaa, vaikka kyseessä ovatkin maksukanavat.

Milla

Milla (Nijntje, englanniksi Miffy) on hollantilainen kanityttö, jonka Dick Bruna loi vuonna 1955. Alunperin kirjoissa esiintyneen Millan voi nykyään löytää monenlaisista oheistuotteista ja hänestä on toki tehty myös animaatioita.

Bruna on sekä kuvittanut että kirjoittanut Milla-kirjat. Hahmon ulkomuoto on hieman muuttunut vuosien aikana, mutta pääpiirteissään kanityttö on pysynyt samanlaisena. Se on paksulla viivalla piirretty ja kirkkailla väreillä väritetty hyvin selkeä pupu-hahmo. Yksinkertaisen ulkomuodon ei kuitenkaan pidä antaa hämätä, sillä Bruna on hyvin tarkka kirjojen visuaalisesta ilmeestä. Bruna on ollut myös huikean tuottelias, erilaisia Milla-kirjoja on ilmestynyt yli sata.

Millan perheeseen kuuluvat äiti, isä, Millalle syntyvä sisarus, sekä isovanhemmat. Ystäväpiiristä löytyy pupujen lisäksi possuja ja karhuja.

Millasta on tehty kaksi animaatiota, joista tosin on yllättävän hankala löytää tietoa. Ensimmäinen on nähty televisiossa 1992. 2D-animaatio noudattelee erittäin tarkasti kirjojen tyyliä. Suomessa sarjaa on saatettu esittää Pikku Kakkosessa.

Vuonna 2003 alkanut Miffy and Friends taas on vaha-animaatio. Sen on toteuttanut Hollantilainen Pedri Animation. Samalta studiolta ovat lähtöisin nukkeanimaatiot Leluhylly ja Ludovic.

Tällä hetkellä Millasta tehdään ensimmäistä elokuvaa, joka tulee olemaan uusimman sarjan tapaan vaha-animaatio. Elokuvaa tehdään Tanskassa ja Latviassa, ohjaajana on hollantilainen Hans Perk. Tarina sijoittuu eläintarhaan, jossa Milla ystävineen on aarrejahdissa. Elokuvan ensi-ilta on suunnitelmien mukaan vuoden 2013 alussa.

Haluun nähä!

Vaikka vanhoissa piirrossarjoissa on sitä jotain, on kuitenkin olemassa myös uusia sarjoja jotka haluaisin nähdä.



Rastamouse on englantilainen nukkeanimaatio, jossa tavataan regeebändi Da Easy Crew, johon kuuluvat Rastamousen lisäksi Scratchy ja Zoomer. Ja paitsi että nämä hiiret soittavat bändissä, he myös ratkaisevat mysteerejä ja selvittävät rikoksia.

Sarja perustuu Genevieve Websterin ja Michael De Souzen kirjoihin. Se on saanut osakseen hieman omituisia spekulaatiota, esimerkiksi siitä onko juusto sarjassa vastine kannabikselle ja mm.hahmojen aksentti ja slangi on herättänyt keskustelua. Kuitenkin sarjasta on ryhdytty esittämään Englannissa jo toista tuotantokautta.



Kuka alkaisi esittää Rastamousea Suomessa?



Ranskalaisen Millimages-studion Mouk vaikuttaa älyttömän söpöltä sarjalta. Piirrostyyliä kuvailtiin eräillä sivuilla osuvasti yhdistelmäksi Mary Blairia, Richard Scarrya ja animesöpöilyä. Sarjaa on tehty jo 62 11 minuutin mittaista jaksoa. Mouk-karhu ja Chavapa-kissa pyöräilevät ympäri maailmaa ja tapaavat mielenkiintoista väkeä. Kotiin he ottavat yhteyttä web-kameran kautta ja kertovat kuulumisiaan.

Sarja perustuu Marc Boutavantin kirjoihin ja se kuuluu Disney Channelin ohjelmistoon. Suomessa sarjaa jo esitetäänkin Disneyn kanavilla, mikä on aika harmillista koska ohjelma voisi sopia ihan hyvin vaikka Ylelle, jonka kautta sitä pääsisivät kaikki seuraamaan.

Sarjoja 2000-luvun alusta

Tässä muutama piirrossarja joita on Suomessa näytetty joskus 2000-luvun alussa. Toivottavasti ainakin 1990-luvulla syntyneet saavat näistä nostalgiafiiliksiä.



Mimi (What about Mimi) on sarja räväkästä ja reippaasta 11-vuotiaasta punapäästä, joka joutuu jatkuvasti hankaliin tilanteisiin. Mimin elämään kuuluu koulu, kaverit ja perhe ja muita varhaisteineille tuttuja juttuja. Kanadalaista sarjaa on esitetty Suomessa Mtv3 kanavalla 2000-luvun alussa. Vuosina 2000-2003 valmistui 39 jaksoa.



Mini-Elvis ja rokkiraggarit (Li'l Elvis Jones and the Truckstoppers) on australialainen 26-osainen sarja. Sitä on esitetty Suomessa ainakin vuonna 2000 Ylellä. Sarjan päähenkilö on löytölapsi Mini-Elvis, joka on huikean lahjakas laulaja ja kitaristi. Niinpä hänen Elvistä fanittava adoptioäitinsä onkin vakuuttunut että kyseessä on itsensä Elviksen poika.



Nipa Normaalin (Norman Normal) perhe saa mikroaaltouunin räjähtäessä atomisäteestä supervoimat ja superälyn. Vain Nipa jää täysin tavalliseksi pojaksi, joka elää täysin tavallista elämää. Vuonna 1999 valmistunutta sarjaa esitettiin Suomessa Mtv3:lla, myöhemmin myös Juniorilla.



Renada (Renaade) piirrossarjaa tehtiin vuosina 1997-1999. Renada on vilkas poikatyttö, joka asuu Hampurissa isoisänsä kanssa. Saksalaisessa sarjassa on 52 jaksoa. Suomessa sarjaa esitti Mtv3.



Lassen maailma (Sune och hans värld) on esitetty Ruotsissa ensimmäisen kerran vuonna 2002. Sarja perustuu Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin kirjoihin. Lasse Andersson on 9-vuotiaaksi melkoinen naistenmies ja ihastuu lähes päivittäin uuteen tyttöön. Itsevarmuutta hurmurilta ei ainakaan puutu. Lassen maailma on näistä sarjoista ainoa jota on julkaisu meillä dvd:llä.

Avaruusboltsit

Mtv3 näyttää Avaruusboltsit (Spaceballs)-animaatiosarjaa maanantain ja tiistain välisenä yönä tästä viikosta alkaen. Sarjaa on tehty vain 13 jaksoa (+kaksiosainen pilotti). Ensimmäisen kerran sitä on esitetty kotimaassaan Amerikassa vuonna 2008.

Mel Brooksin ohjaama Avaruusboltsit -elokuva valmistui jo vuonna 1987. Sarja perustuu samaan ideaan kuin elokuva, eli siinä tehdään pilaa Star Warsista, Star Trekistä ja muista scififilmeistä, tosin sarjaan on päässyt mukaan myös 1990- ja 2000-lukujen elokuvia, tv-sarjoja, pelejä ja muita ilmiöitä laidasta laitaan. Elokuva on noussut jonkinlaiseen klassikkomaineeseen, sarja taas ei ole saavuttanut kovin hyviä arvioita. Brooks on kuitenkin ollut mukana myös animaatioversiossa, tuottamassa,käsikirjoittamassa ja jopa ääninäyttelijänä.



Jaksot:
Sitheen kosto (Revenge of the Sithee)
Grand Theft Avaruusalus (Grand Theft Starship)
Taru sipulirenkaiden herrasta (Lord of the Onion Rings)
Steroidinosauruspuisto (Watch Your Assic Park)
Outbreak
Hairy Putter and the Gopher of Fire
Mighty Meteor
Spaceballs of the Caribbean
Fishfinger
The Skroobinator
Deep Ship
Druidian Idol
Spidermawg