Animaatioiden isät

Äitienpäivänä esittelyssä oli kahdeksan animaatioiden äitiä, eipä siis liene yllätys että isänpäivänä listaan kahdeksan animaatioiden isää.

Barbapapa

Barbapapojen perheen pää, vaaleanpunainen Barbapapa on seitsemän lapsen isä. Suurperheen lapsia kannustetaan heidän omien mielenkiinnon kohteidensa pariin ja jokaisen omaa persoonallisuutta tuetaan. Barbapapa näkee jokaisen lapsensa yksilönä ja kaikille riittää rakkautta. Barbapapa-perheellä onkin lämmin ja hyvä yhteishenki.

Barbapapa on varsin mukautuva isä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että hän pystyy muuttamaan muotoaan tarpeen tullen vaikka taloksi.

Gru

Grun tie isäksi käy adoption kautta. Superrikollisen motiivit lastenhankintaan eivät ole kaikkein kunniakkaimmat, vaan Margo, Edith ja Agnes ovat osa Grun suunnitelmaa varastaa kuu. Suloisten tyttöjen tehtävä on hämätä Grun kilpailijaa, mutta loppujen lopuksi se onkin itse ilkimys joka tyttöjen pauloihin kietoutuu.

Perheen isäksi heittäytyminen ei käy aivan helposti ja Grukin saa kasvaa uuteen roolinsa hiljalleen ja jopa ansaita sen. Lopulta Grukin sisäistää niin iltasatujen kuin teekutsujenkin hienoudet ja yrmystä pahiksesta tulee tytöille kelpo isä. Itse ilkimys 2 saa ensi-iltansa Amerikassa ensi Heinäkuussa ja oletettavasti silloin nähdään miten Gru kasvattajana pärjäilee.

Stressi-Erkki

Erkki on kahden lapsen isä, joka kärsii jatkuvista paineista niin kotona kuin töissäkin. Eronneen Erkin lapset asuvat hänen kanssaan ja lisäksi Erkki saa hyysätä juoppoa au pairia ja yrittää tulla toimeen ex-vaimonsa kanssa. Hänen lapsensa eivät ole siitä helpoimmasta päästä: tytär on allerginen lukuisille asioille aina eläimistä mausteisiin ja apaattisella pojalla on oppimisvaikeuksia. Erkki tekee kaikkensa lapsiensa eteen ja yrittää kyllä parhaansa. Hyvät yritykset vain tuppaavat kääntymään katastrofeiksi.

Claire kuvailee isäänsä kaikesta tämän sähläämisestä huolimatta näin: "Hän on tosi kiva, hyvä isä ja todella todella vastuullinen."

Mikko Mallikkaan isä

Mikko Mallikkaan isä ei aikoinaan (ensimmäinen Mikko kirja julkaistiin 1972) ollut mikään tavanomainen ilmestys. Mikolla ei nimittäin ole äitiä vaan isä on yksinhuoltaja. Nykyään tätä ei osaa pitää kummallisena, kummallisempaa on se että isä polttaa piippua ja vieläpä sisätiloissa. Maailma muuttuu.

Mikon isä on rauhallinen mies, joka ei helposti hermostu. Ei edes silloin kun Mikko jättää lelunsa levälleen, viivyttelee aamulla tai juoksuttaa isää pitkin iltaa hakemassa vesilasillista tai hammasharjaa. Mielikuvitusystävä Mulperikin saa isältä tarvitsemansa huomion. Isä keskustelee mielellään Mikon kanssa poikaa vaivaavista asioista ja vaikka hän nauttiikin lehden lukemisesta nojatuolissaan, liikenee aikaa myös leikkeihin. Mikon ja isän kotona on turvallinen ja kodikas tunnelma.

Muumipappa

Muumipeikon isä on muistelmakirjailija ja seikkailija. Muumipappa on valmis suojelemaan perhettään vaaroilta vaikka tussari kourassa. Hän on joutunutkin uhmaamaan niin lihansyöjäkasveja, Mörköä kuin Muumitalon luona hiippaillutta jättimäistä mysteerihirviötäkin. Suojelevan puolen lisäksi Muumipapasta löytyy myös epävarmuutta. Muumipapan taiteellinen kriisi on johtanut koko perheen asumaan karulle majakkasaarelle. Muita päähänpistoja ovat olleet mm. ikuisen nuoruuden tavoittelu siirtymällä elämään yöaikaan, rikkaan tädin välttely niin että muu perhe joutui valehtelemaan Papan puolesta ja ompa hän kerran jopa jättänyt lapset oman onnensa nojaan ja lähtenyt salaa yön selkään seikkailuja etsimään.

Vaikka Muumipapan tempaukset ajoittain koettelevat perhe-elämää, on hänen innokkuudestaan, luovuudestaan ja spontaaniudestaan yleensä iloa. Parhaimmillaan Muumipappa johtaa perheen unohtumattomiin seikkailuihin. Muumipappa saattaa vaikuttaa kasvattajana jopa lepsulta ja välinpitämättömältä, mutta Pappa on Muumimammaa useammin huolissaan lasten puolesta. Yleensä huolen takana on kylläkin halu päästä mukaan retkille ja leikkeihin.

Muumipappa itse on löytölapsi, joka hylättiin paperipussissa lastenkodin portaille. Isäksi tultuaan Muumipappa ei ole ottanut käyttöönsä lastenkodista tuttuja kasvatustapoja. Muumipeikko ja muut perheeseen kuuluvat lapset kunnioittavat Muumipappaa ilman että tämän tarvitsisi korostaa auktoriteettiään.

Babar

Norsujen kuningas Babar on neljän lapsen isä. Babarilla on hyvät ja lämpivät välit niin poikiinsa Alexanderiin ja Pomiin kuin tyttäriinsä Loreen ja Isabellaan. Hän on kärsivällinen ja ymmärtäväinen, mutta ei lepsuile vaan pitää toisinaan varsin villeihin tempauksiin ajautuville lapsilleen myös kuria. Babarin kurinpito perustuu keskusteluihin. Babar ratkoo kiistat ja ongelmat puhumalla ja on aina valmis kuuntelemaan lapsiaan.

Vaikka kyseessä on kuningasperhe, on norsujen elo melko tavallista. Lapsia ei ole hemmoteltu ja heillä on samanlaiset säännöt kuin muillakin lapsilla. Toisinaan Babar kyllä joutuu heitä tästä muistuttamaan. Perheellä on tapana kerääntyä yhteen kuuntelemaan tarinoita, joita Babar kertoo omasta lapsuudestaan.

Uudessa Babar ja Badun seikkailut -sarjassa päästään näkemään millainen Babar on isoisänä.

Mufasa

Leijonakuningas Mufasa on kunnioitettava hahmo. Simba ihailee isäänsä ja tämän kuninkuutta varauksetta, eikä meinaa ymmärtää että myös Mufasan on noudatettava sääntöjä ja hänelläkin on heikkouksia. Suurin Mufasan heikkous on tietenkin Simba, jota Mufasa suojelee viimeiseen asti.

Mufasa vaikuttaa kaikessa arvokkuudessaan jopa jäykältä, mutta poikansa seurassa hän on rento ja leikkisä isä. Mufasa yrittää keskustella poikansa kanssa tärkeistä elämään ja kuninkuuteen liittyvistä asioista, mutta pikku Simba ei aina jaksa keskittyä näin vakaviin aiheisiin. Luulisi ettei kukaan uskalla uhmata Mufasan sanaa, mutta Simban uteliaisuus vie isän auktoriteetistä voiton kun kyseessä on esimerkiksi seikkailu norsujen hautausmaalla. Mufasan pettymys poikaansa on melkein musertavaa katsottavaa, mutta hän ei ole tarpeettoman ankara. Rajat ovat rakkautta.

 Mauri Myyrä

Mauri Myyrä otti ystävänsä Joonaksen Alfred-pojan hoiviinsa kun koko muu ankkaperhe koki surullisen kohtalon liikenneonnettomuudessa. Alfredille Mauri onkin ainoa ja oikea isä ja Mauri on ottanut isän roolin haltuunsa ihailtavasti. Kaikki eivät suhtaudu erilaiseen perheeseen suopeasti ja Alfred joutuu koulukiusatuksi erilaisen isänsä takia. Alfred ei itse missään vaiheessa kyseenalaista Maurin isyyttä tai häpeile erilaista perhettään.

Isän ja pojan välit säilyvät läheisinä vielä Alfredin aikuistuttua ja muutettua omaan kotiinsa. Usein Alfredin luona kyläilevä Mauri ei holhoa aikuista poikaansa vaan heistä tulee ajan myötä tasavertaiset kumppanit. Isä ja poika luottavat toisiinsa täysin puolin ja toisin. Tämä onkin tärkeää, sillä he ovat joutuneet kokemaan yhdessä monia vaikeita ja vaarallisia tilanteita. Aina Mauri ei ole asioista samaa mieltä poikansa kanssa, mutta kunnioittaa tämän mielipiteitä. Riitoja heidän välillään nähdään hyvin harvoin, mikä johtunee mutkattomista väleistä ja molemminpuolisesta arvostuksesta.

 Onnellista Isänpäivää!

Eläinmaailman eläimet

Ihmismäiset eläimet ovat animaatioiden vakiintunutta hahmokuntaa. Eläimet käyttävät vaatteita, vaikkakaan eivät välttämättä kokonaisia asua, asuvat taloissa ja käyvät töissä tai koulussa. Yleensä niissä ei ole eläimellisyydestä jäljellä kuin ulkonäkö ja sekin on tyylitelty ja ihmismäistetty.

Se kuinka sisälle ihmisten sivystykseen eläimet ovat päässeet vaihtelee. Kanit saattavat pitää porkkanoista ja oravan talo voi olla rakennettu puuhun, mutta yhtä hyvin eläimet voivat asustaa tiilitalossa asuinalueella ja syödä kaupan valmisruokia. Jossain tapauksessa kani ja kettu voivat olla ystäviä, toisessa sarjassa kettu saattaa vaania kania pahoissa akeissa. Useimmiten eläimet pariutuvat saman lajin edustajan kanssa, mutta sekin menee läpi että eri lajin edustajat perustavat keskenään perheen. Eläinten antropomorfismiin ollaan animaatioissa jo niin totuttu, ettei siinä ole juurikaan kyseenalaistamista ja muuttuviin yksityiskohtiin sopeudutaan nopeasti.

Mutta yksi häiritsevä asia löytyy: eläimet. Eläimillä nimittäin voi olla lemmikkejä tai kotieläimiä tai villit eläimet voivat elää niiden kanssa rinnakkain. Kuinkas se on mahdollista?

Klassisin ongelma jota luultavasti kaikki ovat joskus miettineet tulee Disneyltä. Kerroppa meille Mikki Hiiri, jos paras ystäväsi on koira nimeltä Hessu Hopo, miksi koira nimeltä Pluto on lemmikkisi?

Heluna Ammun kehitys on varsin mielenkiintoinen. Ensimmäisessä lyhärissä (Plane Crazy) jossa Helunan kerrotaan esiintyneen, nähdään vielä neljällä jalalla kävelevä maalaislehmä. Seuraavassa lyhärissä (The Plow Boy) on jo mukana Polle Koninkauluskin, joka kävelee kahdella jalalla ja käyttää hattua. Heluna on edelleen Mikin ja Minnin rinnalla lehmä, Mikki jopa lypsää sitä. Neljännessä lyhärissä (The Karnival Kid) Heluna on saanut hatun, mutta vasta kuudennessa (The Shindig) sen utareet on peitetty esiliinalla. Tässä maailmassa osa eläinyksilöistä voi siis kehittyä ihmismäisiksi, vaikka muut lajitoverit jäävät eläimiksi. Evoluutioteoriaa ei tässä kohdin kannata kai edes miettiä. Parempi oikeastaan olla miettimättä koko aihetta Disneyn osalta tämän enempää, ettei aivan sekoa. Esimerkkejä on nimittäin aivan liikaa.

Hyvä ja suosittu aihe lapsille suunnattuun sarjaan on lasten elämä. Yksi monen lapsen elämään jossain vaiheessa liittyvä asia on halu saada oma lemmikki. Mutta entä kun animaation lapsi on eläinlapsi?

Lemmikin kaipuu on iskenyt mm. maasika Arttuun ja kilpikonna Frankliniin. Artulla on lemmikkikoira Kamu. Mutta toisaalla Artulla on koiria myös ystävinään. Vielä lisää hämmennystä aiheuttaa se että muutamassa jaksossa Kamun näytetään puhuvan. Hänen puhettaan eivät tosin ymmärrä kuin muut eläin-eläimet (mm.kissat ja linnut) ja vauvat.

Franklin saa lemmikin heti piirrossarjan ensimmäisessä jaksossa. Franklinilla on lelukoira Sami, mutta eihän se ole oikea, kuten lintu, kissa tai poni. Mutta kun sarjan eläimet eivät käytä vaatteita, eikä suurinta osaa ole edes nimetty (Franklinin ystäviähän ovat mm. Majava, Etana ja Hanhi) alkaa ero lemmikin ja omistajan välillä kaventua vähän liikaa. Onneksi Franklin valitsee itselleen lemmikiksi kultakalan, joka tuntuu edes hieman loogiselta lemmikiltä kilpikonnalle.

Babarissa on jakso, jossa nuori Babar kohtaa viidakossa pahkasian. Hän ottaa possun lemmikikseen, mutta ei tiedä että sillä on jo omistaja. Possu on sarvikuonokuningas Rataxeen vaimon rakas Reginald. Mutta miten norsut ja sarvikuonot voivat pitää pahkasikaa lemmikkinä? Toisaalta sarjassa viidakon eläinten siirtyminen ihmismäisiin tapoihin on vielä kesken, ehkä pahkasiat ovat jääneet kehityksen kelkasta ja niitä on soveliasta pitää lemmikkeinä?

Nalle Luppakorvan maailma ei myöskään ole täysin looginen. Eläinhahmot asuvat taloissa ja käyttävät vaatteita, ainakin suurimmaksi osaksi. Esimerkiksi Luppakorvan koiraystävä Musti nähdään välillä alastomana, asumassa koirankopissa. Toisissa jaksoissa Musti on viimeisen päälle puettu ja käy lastentarhassa. Samaa tekevät puput, oravat ja kissat. Tälläiset vaihtelut eivät kuitenkaan tunnu häiritseviltä, koska eläinten suhtautuminen toisiinsa ei muutu. Musti ei missään vaiheessa ole Luppakorvan koira-lemmikki vaan se esiintyy aina tasavertaisena ystävänä, oli sillä sitten vaatteet tai ei. Miksei sitä voisi välillä käyskennellä alasti metsässä vaikka asuisikin talossa?

Yksi sarjan jaksoista herättää kuitenkin ihmetystä. Siinä Luppakorva ystävineen löytää pienen hauvan. He keksivät ottaa sen mukaansa lastentarhaan, jonne se voisi jäädä kaikkien lasten lemmikiksi. Se sopiikin sekä opettajalle että talonmiehelle, mutta ilo lopuu lyhyeen kun sisään tulee rouva joka etsii kadonnutta koiranpentua. Mutta rouvahan on itsekin koira! Onko pentu siis hänen lemmikkinsä vai lapsensa?

Vekarat-sarjan päähenkilö on possupoika Sasu. Sasun parhaita ystäviä ovat Torsti-sonni ja Sanna-ankka. Sasu asuu maatilalla jolla kasvatetaan lampaita ja kanoja. Lampaat kyllä temppuilevat oikeita lampaita enemmän ja nousevat välillä kahdelle jalalla, mutta ovat silti maatilan kotieläimiä. Joita porsaat hoitavat. Porsaat, joiden ystäväpiiriin kuuluu lehmiä ja vuohia ja jopa ankka. Mikä erottaa lampaat tästä joukosta? Entä mitä eroa on kanoilla ja ankoilla? Uskaltaako Sanna kyläillä Sasun perheen luona huolettomin mielin vai onko sekin vaarassa joutua ulkoruokintaan?

Kolme muskettikoiraa kertoo muskettisotureista ja miekkataisteluiden ja "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" -paatoksen lisäksi kuvaan kuuluu se että taistelusta toiseen liikutaan uljaasti ratsain. Mitä muuta Muskettikoirilla voisikaan alla olla kuin hevonen? Polkupyörä? Skootteri? Se olisi huomattavasti typerämpää kuin ihmismäinen koira ratsastamassa hevosmaisella hevosella. Kun sarjan ihmismäiset hahmot ovat lähinnä koiria ja kissoja (Kardinaalin miehissä on yksi possu) tuntuu hevonen hevosena vielä ihan uskottavalta.

Hevosia nähdään myös Matka maailman ympäri -sarjassa. Tälläkin kertaa hevoset ovat tarinan kannalta perusteltuja. Ideahan on että Phileas Fogg kiertää maailmaa vuonna 1872 ja vaikka Fogg matkakumppaneineen on kuvattu eläimiksi on Jules Vernen tarinaan pohjaava sarja muuten melko lailla kiinni realismissa. Hevosvankkurit kuuluvat olennaisesti ajan kulkuneuvoihin. Hevosten lisäksi sarjassa nähdään myös Goa-norsu, joka sekin tuntuu käyvän järkeen aika hyvin.

Jos hevosten asema animaatioissa tuntuu epäreilulta, tasaa tilannetta se että My Little Pony -sarjoissa hevoset ovat määräysvallassa. Tottakai söpöillä poneilla kuuluu olla söpöjä lemmikkejä! Ja koska nämä karkinkirjavat ponit (joista osalla on sarvi tai siivet) ovat jo melko kaukana oikeista poneista eivät lemmikit tunnu niiiin kummalliselta asialta. Mutta vähän kummalliselta silti...

Alfred J. Kwak -sarjassa eläimet pysyvät lähes kokonaan ihmismäisinä. Ainoa oikeasti villiltä vaikuttava eläin on kilpikonna jonka selässä on saari. Vesimaassa taas toinen kilpikonna pitää antiikkikauppaa. Hieman hämmentävää on myös se että sillit osaavat puhua, mutta niitä pyydetään ruuaksi. Samoin valaat osaavat puhua, vaikkakin omaa kieltään. Silti niitäkin jahdataan. Nämä eivät ole kuitenkaan kovin suuria epäkohtia. Onneksi, sillä kun sarjassa käsitellään ankkojen ja hanhien välistä rasismia olisi hieman outoa jos Alfred toisaalla taluttelisi koiraa.

Jaksossa nimeltä "Sirkuksessa" Alfred pestautuu pelleksi sirkukseen. Sirkuksen vetonaula on hirmuinen ihminen jota paimentaa ihmistenkesyttäjä Orhi. Voiko tämän tulkita vitsailuksi eläinten maailman eläinten epäloogisuuksille?

Viimeiseksi esimerkiksi on pakko ottaa Muumilaakson tarinoita. Muumit kasvattavat talonsa ympärille viidakon, jonne Haisuli vapauttaa eläintarhasta joukon puhuvia eläimiä. Ensin eläimet suunnittelevat muumien syömistä, sitten ne ystävystyvät Muumiperheen kanssa. Kun eläimet tahtovat palata takaisin eläintarhaan, lähtevät Muumit saattamaan niitä. Mutta eläintarhasta löytyykin sopiva häkki myös Muumeille, jotka muistuttavat aivan riittävästi virtahepoja.

Onneksi Nuuskamuikkunen, Pikku Myy ja Hemuli hankkivat Tiedeakatemian presidentiltä todistuksen siitä etteivät Muumit kuulu häkkiin. Eläintarha pahoittelee sekaannusta kera kauniiden sanojen ja kukkasin. "Ei pidä arvostella pelkän ulkokuoren perusteella." Toteaa eläintarhanjohtaja.

Animaatioissa suojellaan luontoa ja eläimiä

Animaatioissa seikkailee usein eläinhahmoja. Ne saattavat elää täysin omassa universumissaan samanlaista elämää kuin ihmiset, tai ne voivat olla melkolailla realistisia eläimiä, jotka animaatiossa kuitenkin osaavatkin vaikkapa puhua. Ja näiden väliin jää vielä monenlaista variaatiota.

Jos eläinhahmot joutuvat tekemisiin ihmisten kanssa, ollaan usein ongelmissa. Eläinhahmoille ihmisistä tulee luontevasti tarinan kaipaama vastavoima. Jos ihmiset eivät uhkaakaan suoraan eläimiä, niin vaarassa on niiden elinympäristö ja koti. Luonnontuhoajan rooli istuu ihmisille hyvin eikä kaipaa juuri selityksiä. Niin se vaan menee, oikeastikin.

Tämä asetelma ja luonnonsuojelu-teema on animaatioissa yleinen, vaikka animaatioitahan tekevät juuri ihmiset. Toisaalta näistä animaatioista löytyy myös ihmishahmoja, jotka ovat luonnon puolella ja aina pahaa tekevät ihmiset eivät ymmärrä tekojensa seurauksia. Animaatioiden katsojat ovat myös ihmisiä ja ehkä näiden tarinoiden kautta joku herää ajattelemaan asioita eri tavalla. Yleensä luonnonsuojelua käsitellään vaivihkaa, yhtenä tarinan osana. Nämä elokuvat ja sarjat eivät ole mitään varsinaisia opetusfilmejä ja niissä harvoin suoranaisesti saarnataan tai syyllistetään.

Kun puhutaan luonnonsuojelu-teemasta animaatioelokuvissa, mieleen tulee nopeasti nimi Hayao Miyazaki. Aihe on jollain tapaa mukana melkeinpä kaikissa Miyazakin ohjauksissa, mutta erityisesti se tulee esille Tuulen laakson Nausicaä ja Prinsessa Mononoke -elokuvissa. Jopa WWF suosittelee katsomaan Nausicaän. Tarina kertoo ajasta, jolloin ihmiset ovat kuluttaneet luonnonvarat ja maailman ilma on pahasti saastunut. Saastemeri myös imee sisäänsä koko ajan uusia alueita. Saastunutta ilmaa voivat hengittää vain hyönteiset, kuten jättimäiset Ohmut. Tuulen laakson prinsessa Nausicaä joutuu kohtaamaan muiden kansojen välisen sodan, joka on hermostuttanut myös Saastemeren eläimistön. Nausicaä tuntuu olevan ainoa jolla riittää halua yrittää ymmärtää hyönteisiä ja tahtoa elää niiden rinnalla. On helppoa asettua puolustamaan suloisia eläimiä, mutta Nausicaä kykenee näkemään myös jättihyönteisten kuoren alle.

Prinsessa Mononokessa ollaan myös keskellä sotaa. Metsän jumalat ovat nousseet niiden elinympäristöä tuhoavia ihmisiä vastaan. Jumalten puolella taistelee susijumalan kasvattama ihmistyttö San, jonka ihmiset ovat nimenneet Mononokeksi. Näiden kahden puolen väliin joutuu Ashitaka, joka etsii parannuskeinoa villisikajumalalta saamaansa kiroukseen. Ashitakalle ei ole selvää kumman puolen hän valitsee, vaikka parannus näyttää olevan mahdollinen vain jumalten taholta. Elokuvan lopussakaan ei selviä kumpi voittaa, luonto vai ihminen, ja katsojakin joutuu miettimään omaa kantaansa. Nausicaän lopussa on toivoa, mutta Mononoken tulevaisuus näyttää synkemmältä.

Studio Ghibliltä löytyy myös Isao Takahatan Pom Poko joka kertoo ihmisten rakennusvimman takia ahdinkoon joutuneista supikoirista. Toisaalta supit viihtyvät ihmisten lähellä, koska ovat varsin persoja näiden tarjoamille ruoille. Mutta pian olot alkavat käydä ahtaiksi sekä ihmisille että supeille. Supit yrittävät viimeisenä keinonaan jopa nousta kapinaan ihmisiä vastaan omilla erityisillä kyvyillään, mutta joutuvat lopulta sopeutumaan tilanteeseen ja muuttamaan omia elintapojaan. Vaikka tarinan loppu ei ole traaginen, vaan siinä säilyy jonkinlainen toivo, eivät kaikki samanlaisessa tilanteessa olevat eläimet pysty sopeutumaan ihmisten asettamiin raameihin.

Ruohometsän kansan kaniinit joutuvat myös lähtemään kodistaan ihmisten tieltä. Pieni kaniinijoukko etsii uuden kotipaikan Viikan saatua hirvittävän näyn kaniinien kurjasta kohtalosta. Kanit jotka eivät lähde Pähkinän ja Viikan mukaan kuolevat ihmisten kanin koloihin laskemiin myrkkyihin, mikä näytetään animaatiossa varsin ahdistavasti. Ihmiset ovat kaniineille uhka myös ansalankojen, koirien, autojen ja aseiden muodossa. Elokuvan pahin uhka tulee kuitenkin toisesta kaniiniyhdyskunnasta ja näiden voittamisessa Pähkinän joukko jopa käyttää ihmisten läheisyyttä hyväkseen.



Myös toisesta Ruohometsän kansan kirjoittajan Richard Adamsin teoksesta on tehty animaatio, ohjaajakin on molemmissa sama. Vuonna 1982 valmistunutta The Plague Dogs:ia ei ole esitetty Suomessa. Kirja on julkaistu nimellä Ruttokoirat. Tarina kertoo kahdesta koirasta, jolle on tehty eläinkokeita. Koirat pääsevät pakoon koe-eläinlaboratoriosta, mutta niiden pakomatkasta tulee vaikea ja vaarallinen.

 

Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa käsittelee myös eläinkokeita. National Institute of Mental Health eli NIMH on tehnyt rotilla ja hiirillä kokeita, minkä ansiosta niistä on tullut älykkäämpiä. Ne ovat oppineet mm. lukemaan ja tavallinen rottamainen elämäntyyli on vaihtunut sähköistettyyn yhdyskuntaan farmarin ruusupensaan alla. Rottien kohtalo on muuttaa syrjäisemmille seuduille ennenkuin NIMH:n miehet ja muut ihmiset löytävät ne. Vaikka eläinkokeet ovatkin tässä tapauksessa johtaneet periaatteessa hyvään lopputulokseen, kohtaukset joissa NIMH:stä kerrotaan ovat vähintään yhtä ahdistavia kuin Ruohometsän kansan myrkytys. Ja elämä älykkäänä rottana ei välttämättä olekaan niin mahtavaa, vaan rottien on elettävä piilossa jos ne aikovat säilyttää henkensä ja välttyä uusilta kokeilta.

Vuonna 1993 valmistuneessa Tapahtuipa kerran metsässä (Once upon a Forest) elokuvassa eläinlapset ja heidän opettajansa kohtaavat eräänä päivänä tien ja sillä hurjastelevan auton. Auton ikkunasta viskataan vielä lasipullo tielle. Eläimet lähtevät paikalta, mutta tielle ajaa rekka, jonka rengas puhkeaa lasiin. Rekka ajaa tieltä ja sen lastina ollut myrkyllinen kaasu leviää metsään. Kaasu tappaa mäyrä-tytön vanhemmat ja tyttö itse on pahan myrkytyksen kourassa. Niinpä muut eläinlapset joutuvat lähtemään etsimään parantavia yrittejä. Lopulta metsään tulee ihmisiä auttamaan eläimiä, eli lopulta kaikki ihmiset eivät olekaan pahoja.

Australialaisessa Fern Gully -Viimeinen sademetsä piirroselokuvassa paha Hexxus -henki vapautuu kun metsurit alkavat tuhota sademetsää. Keijutyttö Crysta ja metsuripoika Zak joutuvat pelastustoimiin jotta metsä pelastuisi paitsi Hexxukselta, myös ihmisiltä. Vaikka tarina kertoo keijujen ja pahan hengen taistelusta, on fantasian takana realistinen asetelma ihminen vastaan luonto. Tässäkin elokuvassa viitataan eläinkokeisiin, kun yksi hahmoista on antennipäinen ja tästä syystä varsin sekava lepakko. Elokuvan lopussa ainakin Zak on omaksunut uuden asenteen ja lähtee sademetsästä tavoitteenaan valistaa muita ihmisiä luonnon tasapainon säilyttämisen tärkeydestä.

 

Blue Sky Studios valmistelee tällä hetkellä hieman Fern Gullyn mieleen tuovaa Epic-elokuvaa, jossa teinityttö kohtaa pienen pieniä olioita, jotka puolustavat luontoa sitä tuhoavilta pahoilta voimilta. Ilmeisesti nimellä Salainen valtakunta Suomeen tuleva elokuva saa ensi-iltansa 2013.



Pocahontas opettaa John Smithille luonnon todellisia arvoja Disney klassikossa vuonna 1995. Luonnonsuojelu ei ehkä ole niin näkyvä teema elokuvassa kuin pääparin rakkaustarina ja kahden ajatusmaailmaltaan erilaisen ihmisjoukon yhteentörmäys, mutta elokuvan tunnetuimmassa laulussa nostetaan kauniisti esille luonnon kunnioittamisen tärkeys.

Disneyllä käsiteltiin luonnonsuojelu-teemaa jo 40-luvun alussa valmistuneessa Bambissa. Metsä on pienelle Bambille idyllinen ja turvallinen asuinympäristö, kunnes sinne saapuu ihminen. Bambi menettää äitinsä metsästäjän ampumana ja joutuu aikuisena kohtaamaan metsästyskoirat ja ihmisen sytyttämän metsäpalon.

Elokuva herätti keskustelua metsästyksestä ja amerikkalaiset metsästäjät loukkaantuivat sen metsästysvastaisuudesta. Nykyäänkin kun eläinsuojelijoita tai kasvissyöjiä kritisoidaan, viitataan usein Disneyn inhimillistämiin eläinhahmoihin ja niiden kautta saatuun epärealistiseen kuvaan puhuvista ja ihmismäisesti käyttäytyvistä eläimistä. Kuinkahan moni "kettutyttö" on saanut kuulla ottaneensa Bambin liian tosissaan? Mutta toisaalta jopa Paul McCartney on kertonut Bambin innoittaneen hänet ryhtymään kasvissyöjäksi ja eläinten oikeuksien puolustajaksi. Ehkä WWF:n logossa pitäisi olla pandan sijasta Bambi?

Aardmanin Kanan lento vuodelta 2000 kertoo mielenkiintoisen tarinan kanojen elämästä. Kanalan asukkaat elävät keskitysleiriin viittaavissa olosuhteissa ja tilannetta tiukentaa kanalan tuotannon siirtyminen munista kanapiirakoihin. Ainoa keino pelastua on häipyä kanalasta. Elokuva seuraa kanojen hurjan ja hullun pakosuunnitelman toteuttamista, samalla kun kanalan omistajapariskunta käynnistelee uutta piirakkakonettaan. Vaikka elokuvan kanalassa on tukalat oltavat, on todellisuus tehotuotantokanalassa vielä paljon kurjempi. Se kannattaa pitää muna- ja broileriostoksilla mielessä.

Viidakkovekara Juuso -elokuvan nimihahmo on hyvin harvinainen eläin, joka napataan viidakosta lemmikiksi diivalle näyttelijättärelle. Juuso karkaa sieppaajaltaan, mutta joutuu vielä näytteille eläintarhaan, ennen lopullista vapautta ja paluuta kotiin. Eläintarhojen olot asetetaan kyseenalaisiksi useammassakin elokuvassa. DreamWorksin Madagascar esittää Marty-seepran kaipuun pois eläintarhasta vielä lähinnä koomisena, mutta Happy Feet -elokuvan Mumblen ahdinko vankina merimaailmassa ei voi olla koskettamatta. Tao Tao -elokuva taas romuttaa kaiken sarjasta löytyvän lämmön, kun pieni pandakarhu aikuiseksi kasvettuaan joutuu eläintarhaan ja viettää siellä loppuelämänsä.

Television puolella ehkä klassisin luonnonsuojeluun viittaava sarja on Kaukametsän pakolaiset. Sarjan perusajatus on että eläimet joutuvat jättämään kotimetsänsä ja tekemään vaarallisen matkan kohti luonnonsuojelualuetta. Uhkana on tietysti ihminen. Ensin ihminen tuhoaa Kaukametsän, sitten eläimet joutuvat varomaan metsästäjiä ja näiden koiria, autoja, tulipaloja ja myrkkyjä. Toisaalta eläinten pelastus on Valkopeuran puisto, joka on ihmisten perustama suojelualue. Se ei silti auta puhdistamaan sitä kuvaa joka ihmisistä sarjassa annetaan. Kyseessä ei ole varsinaisesti mikään satu, vaan ne uhat joita eläimet kohtaavat ovat todellisia, esimerkiksi liikenne tappaa eläimiä myös oikeasti. Eläimistäkin annetaan melko realistinen kuva, vaikka ne toki puhuvat ja niiden välille kehittyy ystävyyssuhteita.




Animals Save The Planet on Aardmanin toteuttama 10 lyhärin sarja. Siinä eläimet antavat vinkkejä ympäristön suojeluun studion Eläimellistä menoa -sarjan tyyliin. Lyhäreitä on esitetty Animal Planet -kanavalla.
 

Välillä eläimet joutuvat jopa järjestäytymään pelastustoimiin. Bambukarhut on Slo-Leen, Bamboo-Leen ja Dah-Lin muodostama trio, joka matkaa ympäri maailmaa suojelemassa uhanalaisia eläimiä. Melko tuore Oktonautit taas seuraa Oktopodin eläinmiehistöä, joka auttaa mereneläviä. Molemmissa sarjoissa katsoja oppii faktoja oikeista eläimistä ja näiden elinympäristöistä.

Ehkä eniten opetusta löytyy Olipa kerran -sarjaan kuuluvasta Olipa kerran planeetta maa -sarjasta. Siinä käsitellään mm. kierrätystä, ilmastoa ja merien ongelmia. Kapteeni Planeetta taas on vauhdikkaampi sarja, jossa viisi nuorta taistelee saastuttamista vastaan supersankari Kapteeni Planeetan johdolla. Nuorilla on Gaian luomat taikasormukset joilla hallitaan luonnon eri elementtejä, Kapteeni Planeetta taas hallitsee näitä kaikkia elementtejä ja pystyy muuttumaan erilaisiksi luonnonvoimiksi. Yhdessä he taistelevat pahiksia vastaan, jotka tuhoavat luontoa kukin tavallaan. Sarjaa on esitetty Suomessa 1990-luvun alussa.

Alfred J. Kwak on kunnostautunut mm.ihmisoikeuksien, politiikan, kehitysavun ja tietysti myös luonnonsuojelun parissa. Ensimmäisen eläintenpelastusoperaationsa Alfred tekee sillien ja valaiden parissa. Sillit ovat hätää kärsimässä uusien kalastusalusten kanssa ja Alfred lähtee hakemaan apua valailta. Valailla on itselläänkin valaanpyyntialukset perässään, mutta lopulta apua saadaan kaikille. Kalat (ja valaat) eivät ole niitä kaikkein somimpia suojeltavia, mutta ryöstökalastus on ongelma joka kannattaa nostaa esille myös animaatioissa.

Alfred J. Kwakissa pohditaan myös liikenteen vaikutusta luontoon. Professori von Pallas kehittää polttoaineen, joka ei saastuta. Kaikki eivät tästä hienosta keksinnöstä ilahdu, nimittäin öljy-yhtiön uusi polttoaine ajaisi konkurssiin. Ellei yhtiö sitten tuo uutta polttoainetta markkinoille itse. Ekobensan kaavan varastaminen ei onneksi lopulta onnistu. Muuten, tässä sarjassa autoilla ajelevat lähinnä pahishahmot ja ökyrikkaat, Alfred käyttää bussia. Pitkät matkat Alfred kulkee usein laivalla tai junalla. Von Pallaksen avaruusrakettikin on käytössä, mutta muuten Alfred ei taida lentomatkailua sarjassa harrastaa. Ankka itse siis elää niinkuin opettaa.

Pixarin Wall-e poikkeaa muista esimerkkiteoksista sillä, ettei siinä ole mukana  eläimiä. Ympäristön suojelusta voidaan siis kertoa myös robotin näkökulmasta. Wall-e on robotti jonka tehtävä on siivota ihmisten saastuttama Maa-planeetta jälleen asumiskelpoiseksi. Ihmisten itse ovat lähteneet avaruuteen. Kaikista maahan jääneistä roboteista vain yksi on enää toiminnassa ja ahkeran Wall-en työ näyttää lopulta tuottaneen tulosta, kun se löytää elävän kasvin. Elokuva panee miettimään ihmisten toiminnan vaikutusta Maahan ja sitä myöten ihmiskunnan tulevaisuutta.

Parhaimmassa tapauksessa luonnonsuojelua ja eläimiä käsittelevät elokuvat ja sarjat saavat ihmiset toimimaan myös tosielämässä luonnon ja eläinten hyväksi. Eikä tämä koske pelkästään katsojia, vaan esimerkiksi Kung Fu Pandan menestyksen myötä DreamWorks on ottanut osaa pandojen suojeluun.

Valitettavasti elokuvat voivat innostaa myös päinvastaiseen toimintaan. Tuntuu ihmeelliseltä että Pixarin Nemoa etsimässä on kasvattanut vuokkokalojen kysyntää akvaariokaloina, kertoohan elokuva juuri pikku Nemon ahdingosta kun se joutuu merestä vankeuteen. Disneyn 101 Dalmatialaista -elokuvat taas lisäsi dalmatialaisten suosiota, mutta koirarodun valintaa ei tietenkään pitäisi tehdä elokuvan perusteella. Toivottavasti kukaan ei sentään ole alkanut haikailla Cruellan innoittamana koiranturkkia tai mitään muutakaan karva-asustetta.

Animaatioiden ekologisuus voi ulottua elokuvien aiheista myös niiden tekemiseen. Studio Ghibli vastustaa ydinvoimaa ja DreamWorksilla säästetään paperia jopa niin että työhakemukset portfolioineen vastaanotetaan sähköisesti. Laika, jonka tuotoksia ovat Coraline ja toinen todellisuus sekä tuleva ParaNorman, pyörittää kestävän kehityksen ohjelmaa johon kuuluu mm.kierrättämistä ja työntekijöiden kannustamista liikkumaan työmatkat ekologisesti.

Homma hallinnassa

Presidentinvaalien toinen kierros on käynnissä ja pakkohan aiheeseen on tarttua hieman blogissakin.

Minkälaiset hahmot animaatioissa pitävät valtaa? Arvatenkin kuningaskuntia löytyy lukuisia, ovathan kuninkaat, kuningattaret, prinssit ja prinsessat perinteisten satujen vakiohahmoja. Mutta löytyykö animaatiosta tasavaltoja, joissa hallitsee presidentti? Entäpä löytyykö animaatiovaltioiden johdosta naisia?

Kahdesta tv-sarjasta, kahdesta elokuvasta ja tietysti Jean de Brunhoffin kirjoista tuttu norsukuningas Babar hallitsee vaimonsa mukaan nimettyä Celesten kylää. Lapsuutensa Babar vietti viidakossa, mutta päätyi äitinsä kuoltua kaupunkiin. Ihmisten tavoille oppinut Babar kurvasi takaisin viidakkoon punaisella avoautolla. Vanhan norsukuninkaan kuoltua nuori Babar kruunattiin kuninkaaksi. Apunaan hänellä on kaksi neuvonantajaa, Kornelius ja Pompadour. Vaikka Babar kaipaa välillä poikamaisten kujeiden pariin, hän osoittaa jo nuorena olevansa oikeudenmukainen, päättäväinen ja pätevä kuningas.

Vartuttuaan Babar perustaa perheen lapsuudenystävänsä Celesten kanssa. Kuningasperhe asuu kauniissa palatsissa, mutta tuntuu kaikinpuolin tavalliselta ja jopa arkiselta norsuperheeltä. Isänä Babar on lempeä mutta tarvittaessa tiukka, siis hyvin samanlainen kuin kuninkaana. Ulkopolitiikka liittyy olennaisesti kuninkaan toimiin ja tämäkin osa-alue sujuisi Babarilta varmasti varsin hyvin, ellei naapurimaata hallinnoisi oikukas sarvikuonokuningas Rataxes. Rataxes ei voi sietää norsuja ja järjestää maiden välille monenlaisia selkkauksia ja sodan julistuksia. Kuninkaina Babar ja Rataxes ovat toisensa vastakohdat.

Disney on kääntänyt elokuviksi suuren määrän satuja ja lanseerannut prinsessoista alati kasvavan tuoteperheen. Ja vaikka prinsessat pääosassa ovatkin, myös varsinaisia hallitsijahahmoja riittää niin paljon että poimin tähän vain osan.

Robin Hood-elokuvan alkuasetelma on kurja. Oikeamielinen kuningas Richard on poissa ja valtaa pitää ilkeä ja ahne prinssi Juhana. Juhanan kykyjä hallitsijana kuvaa hyvin se, että Richardin kruunu on hänelle kirjaimellisesti liian suuri ja pysyy päässä vain korvia jännittämällä. Juhana on nostanut verot pilviin ja kyykyttää kansaa. Vaikka Juhana on kova ja armoton, on hän myös lapsellinen oikuttelija ja vaikeissa tilanteissa kykenee vain imemään peukaloaan. Lopulta Robin Hood vie Juhanalta rahat, jotka tämä on vienyt kansalta, ja Juhana polttaa päreensä ja linnansa. Juhana päätyy vankilaan ja Sherwoodin metsissä saadaan taas huutaa "Eläköön kuningas Richard!".

Leijonakuninkaita tavataan myös toisessa Disney-filmissä, eli tietysti Leijonakuninkaassa. Tässä elokuvassa käsittelyyn pääsee perimisjärjestys, kun Mufasa-kuninkaan pikkuveli ei ole tyytyväinen jäädessään ilman kruunua. Niinpä Scar päättää järjestää pois pelistä sekä veljensä että pienen veljenpoikansa. Mufasan murha onnistuu suunnitelman mukaisesti, mutta pikku Simba jää eloon. Scar asettaa Simban päälle niin suuret tunnontuskat ja syyllisyyden että pentu häipyy vuosiksi kotiseudultaan. Henkisen kasvun jälkeen nöyrä Simba palaa takaisin kotiin ja ottaa paikkansa oikeana kuninkaana.

Kuninkaaksi voi päätyä muutenkin kuin perimisjärjetyksen kautta. Arttu-poika päätyy tähän tärkeään virkaan vedettyään miekan kivestä elokuvassa Miekka kivessä. Elokuva päättyy hämmentyneen Artun istuessa linnassa ulkona hurraavan väkijoukon saartamana. Pojalle ei ole mitään käsitystä uudesta virastaan, mutta apuun saapuu hänen opettajansa, velho Merlin. Näkemättä jää miten kaksikko alkaa kuningaskuntaa johtaa.

Prinsessa Ruususessa käsitellään yhtä kuninkaallisista kertovien satujen vakio aihetta, aviolittoa. Useissa saduissa prinssi ja prinsessa löytävät toisensa ehkäpä hieman yllättäen, vaikeuksien kautta tai rakastuvat ensi silmäyksellä. Prinsessa Ruususessa avioliitosta sovitaankin kahden kuninkaan, Stefanuksen ja Hubertuksen kesken. Stefanus ja vaille nimeä jäävä kuningatar saavat elokuvan alussa Aurora-tyttären joka luvataan samantien puolisoksi kuningas Hubertuksen Phillip-pojalle. Pahatar aiheuttaa suunnitelmaan mutkia kiroamalla Auroran, sitten salaisessa paikassa varttunut Aurora kohtaa metsässä rakkauden, tietämättä että hänet on jo kehdossa luvattu toiselle. Samoin Phillip kohtaa maalaistytön ja päättää antaa prinsessalle pakit. Tietysti Auroran salainen unesta tuttu rakas on Phillip ja maalaistyttö Aurora ja tosi rakkaus voittaa. Hieman höppänät kuninkaat saavat lähinnä nuoreen pariin keskittyvässä elokuvassa ruutuaikaa järjestellessään lastensa avioliittoa ja haaveillessaan lastenlapsista.

Tähän mennessä esittelyssä on ollut Disneyltä vain mieshallitsijoita. Kai niitä naisiakin on?

Ensimmäinen naishallitsija löytyy heti ensimmäisestä elokuvasta, Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Lumikin isän kuoleman jälkeen vallassa on Lumikin äitipuoli, joka tunnetaan nimellä Paha Kuningatar. Elokuvassa ei kerrota minkälainen hallitsija Kuningatar on, mutta jotain kertonee pakkomielle täydelliseen ulkonäköön ja prinsessan asettaminen ensin siivoojaksi, sitten tappolistalle.

Toinen vähemmän miellyttävä kuningatar löytyy Ihmemaasta, jossa Liisa kohtaa Herttakuningattaren. Tämä rouva hallitsee sekavaa valtakuntaansa pelolla, eikä kukaan uskalla sanoa helposti kiihtyvälle ja lausahduksesta "Pää poikki!" tunnetulle kuningattarelle vastaan. Kuningaskunnasta löytyy myös kuningas, mutta valta on selkästi kuningattaren käsissä.

Kolmas kuningatar vilahtaa elokuvassa Basil Hiiri mestarietsivä. Englannin kuningatarta mukaileva hiiri-hahmo ei paljon ruutuaikaa saa, mutta vaikuttaa ainakin kahta edellistä naishallitsijaa pätevämmältä virkaansa joten hahmo on pakko nostaa esittelyyn.

Pixarilta löytyy naishallitsija tietysti muurahaisyhdyskunnasta. Ötökkämaailmassa valtaa pitää useimmiten juuri kuningatar.

Viimeistään Nausicaä todistaa epäilijöille naisten kyvyn toimia johtajina. Hän kantaa vastuuta kansastaan ja koko ihmiskunnan tulevaisuudesta nöyränä ja rohkeana. Nausicaä on vasta nuori tyttö, mutta nousee isänsä kuoleman jälkeen Tuulen laakson kansan rakastetuksi johtajaksi. Hänen vahvuuksiaan hallitsijana on suvaitsevaisuus ja uteliaisuus ympäröivää maailmaa kohtaan.
Disney-elokuvissa esitellään myös muita valtiomuotoja kuin kuningaskuntia. Kiinaa hallitsee tietysti vanha ja viisas keisari. Hieman erilainen keisari löytyy Etelä-Amerikasta, missä nuori inkakeisari Kuzco keskittyy mieluummin pitämään hauskaa kuin hallitsemaan. Arabiassa Aladdin rakastuu höpsön sulttaanin tyttäreen, prinsessa Jasmineen.

Animaatioista löytyy näiden lisäksi myös kalifaatti, jonka kalifiksi kalifin paikalle haluaa Ahmed Ahne. Venäjän viimeinen tsaari ja hänen vallasta syöksemisensä nähdään Anastasia-piirroselokuvassa ja viimeinen šaahi kaatuu Persepolis-elokuvassa. Egyptiä hallitseva faarao näyttäytyy tietysti Egyptin prinssissä.

Mutta edelleen puuttuu presidentti.

Moni jo varmaan arvaa mistä tv-sarjasta presidentti ja jopa presidentin vaalit löytyy. Alfred J. Kwak -sarja sisältää muutenkin poikkeuksellisen paljon politiikkaa. Sarjan alussa Vesimaa on kuningaskunta, jota hallitsee Leijonamieli I. Hänen poikansa keskittyy konsolipeleihin ja haaveilee urasta avaruusrosvona, joten ei ole mikään ihme ettei Leijonamieli II:lta hallinnointi sitten lopulta sujukaan. Hän nauttii kylpemisestä limonaadissa tai kaakaossa kun valtion talous on täysin kuralla. Edes isosta määrästä ministereitä ja avustajia ei ole apua.

Korppi näkee hetkensä tulleen ja aloittaa vallankaappauksen. Hän perustaa oman Kansallisen Korppipuolueen joka saa nopeasti taakseen tyytymättömän kansan. Korppi on taitava puhuja ja kerää koko ajan puoluelleen lisää kannattajia ja rahaa. Vastustajansa Korppi raivaa tylysti tieltään ja ajaa lopulta jopa itse kuninkaan pois palatsista. Korppi käyttää itsestään sekä nimitystä presidentti että keisari. Kannattajilleen "Korppi on johtaja!". Korpin hirmuhallinto päättyy kun Alfred ja muut hänen vastustajansa onnistuvat tyhjentämään Korpin rahavaraston. Kannattajat häviät köyhtyneen Korpin ympäriltä ja kuningas palaa takaisin.

Myöhemmin Vesimaa siirtyy monarkiasta tasavallaksi ja maassa järjestetään oikeat presidentin vaalit. Ehdolla ovat mm. talouskasvusta haaveileva Taalavaara ja tasa-arvoa ajava, Alfredin lapsuuden ystävä Olli. Myös Korppi on ehdolla ja on saanut taakseen vanhoja kannattajiaan. Demokratia ei kuitenkaan tunnu sopivan Korpille ja vaalipuheet ja -väittelyt tympivät häntä. Niinpä Korppi päätyy murtamaan padon myrskyn uhatessa ja ilmoittautuu sitten auliisti pelastamaan tulvan uhkaamia ihmisiä, jopa oman kampanjansa uhraten. Tulva vaatii jopa kuolonuhreja mutta avulias Korppi kerää kiitosta. Alfred epäilee alusta asti Korpin osuutta tulvaan ja saa epäilyilleen vahvistuksen Korpin kampanjapäälliköltä Harrilta. Vaalien tulos selviää ja Vesimaan ensimmäiseksi presidentiksi valitaan Olli. Kolmanneksi sijoittunut Korppi saa poliisit peräänsä.

Tässä oli vasta Vesimaan hallintoa, Alfredhan ehtii sarjan aikana tapaamaan myös muiden maiden hallitsijoita ja auttamaan heitä monenlaisissa ongelmissa.



Tähän asti olen esitellyt vain kuvitteellisia hallitsijahahmoja, mutta tokihan oikeita hallitsijoita on siirretty animaatioihin, esimerkiksi vierailemaan Simpsoneissa tai South Parkissa. South Parkissa nähdään jopa Suomen päämies, ennenkuin koko maa räjäytetään. Itse valtiaissa on tietysti nähty useitakin Suomen presidenttejä. Mannerheim taas herätti kohua Katariina Lillqvistin nukkeanimaatiossa Uralin Perhonen. Yksi tuoreimpia hallitsija-sarjoja on Norjassa viime vuoden lopulla alkanut kuninkaallisista kertova Monarkiet-sarja.



Lopuksi vielä näyte hyvinkin rennosta hallinnosta Madagascarin kuningas Julienin tyyliin.