Syksyn 2013 elokuvat

Millaisia animaatioelokuvia viime syksy Suomeen toi?


2.8 Monsterit-yliopisto

Pixar valaisee Monsterit Oy elokuvansa pääparin taustoja. Miten pelottelijaksi tullaan ja kuinka Masi Pallopää ja Tarmo Karvanen aikoinaan ystävystyivät?

Elokuvan on ohjannut Pixarille myös Autot ohjannut Dan Scanlon. Suomidubissa Masia ja Tarea näyttelevät entiseen tapaan Antti Pääkkönen ja Jussi Lampi. Muissa rooleissa mm.Taisto Oksanen, Tuomas Uusitalo ja Heidi Herala.


27.9 Lentsikat

Pixarin Autot elokuvan menestys on saanut Disneyn yrittämään tuoteperheen laajentamista taivaalle. Lentokone Dusty haaveilee urasta ja menestyksestä kilpalentokoneena, vaikka rahkeita ei alkuun tunnu olevan riittävästi. Apuun tulee vanha Kippari ja Dusty pääsee havittelemaan haaveita ja taivaita.

Elokuvan on ohjannut Klay Hall. Suomeksi dubatun version äänirooleissa näyttelevät mm. Aku Hirviniemi ja Antti Litja.


18.10 Turbo

DreamWorksin elokuvan pääosassa on nähty jo mehiläinen, nyt on vuorossa etena. Turbo ei toki ole ihan tavallinen etana vaan se haluaa formulakuskiksi. Ja koska Turbosta kuin ihmeen kaupalla tulee nopeaakin nopeampi, on sen toiveella mahdollisuudet toteutua.

David Soren ohjaaman elokuvan äänirooleissa kuullaan mm. Petrus Kähköstä, Arttu Wiskaria ja Tuomas Uusitaloa.


15.11 Lotta ja Kuukiven salaisuus

Keksijäkylän Lotta nähtiin elokuvassa vuonna 2006. Jatko-osassa palataan Keksijäkylään, jossa Lotta löytää kuukiven, jonka Klaus on vuosia sitten matkoiltaan tuonut. Kuukiviä on maassa useampiakin ja ne Lotan on löydettävä. Niitä nimittäin tarvitaan jotta kolmikorvaiset puput pääsevät palaamaan kuuhun. Virolaisanimaation ohjaajina ovat toimineet Janno Pöldma ja Heiki Ernits. Suomidubbaajina kuullaan mm. Antti Pääkköstä ja Paula Vesalaa. 



29.11 Poutapilviä ja lihapullakuuroja 2

Flint Lockwood keksi vuonna 2009 valmistuneessa elokuvassa koneen jonka vaikutuksesta taivaalta alkoi sataa ruokaa, mikä johti menestyksen kautta kaaokseen. Mutta mitä sitten tapahtui? Kone on jatkanut ruokatuotantoa, nyt se tekee ruoasta sääilmiöiden sijaan ruokaeläimiä. Lehmien ja sikojen sijaan tuloksena on kuitenkin rapuapinoita ja hampurilaishämähäkkejä.

Elokuvan ovat ohjanneet Cody Cameron ja Kris Pearn. Suomenkielisissä rooleissa kuullaan mm. Lari Halmetta, Paula Vesalaa ja Sami Uotilaa.


20.12 Walking with Dinosaurs

Walking with Dinosaurs -leffaa mainostetaan ainutlaatuiseksi seikkailuelämykseksi. Mahdollisimman aidosti tietokoneanimoidut dinosaurukset elelevät kauniissa maisemissa. Tarina seuraa Patchia, joka yrittää selviytyä hengissä puoliorpona ja eksyneenä, ankarissa olosuhteissa ja petojen saalistaessa.


20.12 Frozen -huurteinen seikkailu

Disneyn uusin klassikko on saanut innoituksen Lumikuningatar sadusta. Elokuvaksi on päätynyt tarina erilleen ajautuneista prinsessasiskoksista. Vanhempi Elsa omaa taikavoimia joiden takia kuningaskuntaan on tullut ikuinen talvi. Nuorempi Anna lähtee etsimään eristäytynyttä siskoaan oppaanaan erämies Kristoff.

Elokuvan ovat ohjanneet Jennifer Lee ja Chris Buck. Frozen on Leen esikoisohjaus, käsikirjoittajana hän on ollut mukana myös edellisessä Disneyelokuvassa, Räyhä-Ralfissa. Buckin aiempia ohjauksia ovat Tarzan ja Surfs Up, mies on tehnyt uraa Disneyllä myös animaattorina 80-luvulta alkaen. Suomidubissa näyttelevät mm. Saara Aalto, Katja Sirkiä ja Axl Smith.


27.12 Vaahteramäen Eemeli ja Iida

Iida on vilkkaan Eemelin pikkusisko jolta eivät isoveljelle ominaiset kepposet luonnistu. Silti Iidakin tahtoisi päästä verstaaseen, sinne missä Eemeli arestissa vuolee puu-ukkoja. Näistä lähtökohdista kerrotaan kolme tarinaa Kissankulmalta.

50 vuotias Eemeli esiintyy ensimmäistä kertaa piirroselokuvassa. Ohjaajana on animaatioalan konkari Per Åhlin ja animaation visuaalinen ilme noudattelee mahdollisimman tarkoin Björn Bergin kuvituksia. Elokuvan tarina on yhdistelmä kolmesta Astrid Lindgrenin Eemeli kirjasta.

Christian Rutanen ja Linnea Röhr näyttelevät Eemelin ja Idan suomeksi, muissa rooleissa mm. Markku Huhtamo, Tuukka Leppänen ja Seela Sella.

Näiden lisäksi Syyskuun Rakkautta ja Anarkiaa festareilla nähtiin animaatioita.


Wolf Children

Vuonna 2012 valmistunut Mamoru Hosodan piirroselokuva kertoo Hanasta, joka rakastuu susimieheen ja saa tämän kanssa kaksi tytärtä. Tytöt ovat siis puoliksi susia ja käyttäytyvät välillä tämän mukaisesti. Kun isä kuolee, muuttaa Hana lapsineen maalle. Yksinhuoltajana ei ole helppoa ja omat haasteensa asettavat tavallista villimmät lapset. Hosodan Summer Wars sai myös ensi-iltansa R&A:n kautta ja julkaistiin myöhemmin dvd:llä. Susilasten tarinalle sopii toivoa samaa.

Aya of Yop City

Marguerite Abouet ja Clément Oubreri ovat ohjanneet kuuteen sarjakuva-albumiinsa perustuvan piirroselokuvan. Aya tähtää lääkäriksi, toisinkuin muut nuoret naiset joiden tavoitteena on pääsy hyviin naimisiin. Ayan haaveen toteuttaminen ei olekaan aivan helppoa, sillä tarinan tapahtumapaikkana on Norsunluurannikon Yopougonin kaupunki 1970-luvulla. Elokuva on valmistunut Ranskassa vuonna 2013.

Ernest & Célestine

Ranskalainen piirrosanimaatio perustuu Gabrielle Vincentin kirjoihin. Se kertoo orvosta hiiritytöstä ja kömpelöstä karhusta, jotka ystävystyvät. Mutta karhut ovat hiirten suuria vihollisia, eikä näiden kahden haavelijan ystävyyttä hyväksytä sen enempää jyrsijöiden maanalaisessa kaupungissa kuin karhujenkaan parissa. Elokuva on valmistunut vuonna 2012.


The Suicide Shop

Patrice Leconten piirrosanimaatio kertoo perheyrityksestä joka tekee bisnestä itsemurhavälineillä. Elämä on ankeaa, kauppa siis käy, kunnes perheeseen syntyvä kolmas lapsi Alan osoittautuu aivan liian onnelliseksi. Iloa myös ympärilleen levittävä poikahan vaarantaa perheen elannon! Elokuva on ranskalais-kanadalais-belgialaista yhteistuotantoa vuodelta 2012.


Evangelion: 3.0 You Can (Not) Redo

Neon Genesis Evangelion eepokseen ollaan tekemässä neljän elokuvan sarjaa, jotka ovat osittain alkuperäisen tv-sarjan remakea, osittain sen tapahtumia muokattuna ja osittain täysin uutta. Tämä on sarjan kolmas elokuva. Edellisen elokuvan tapahtumista on kulunut 14 vuotta ja Shinji herää koomasta avaruusasemalla.

Elokuvapäiväkirja, sivu 6

Poutapilviä ja lihapullakuuroja

TvViisi on näyttänyt tämän suht uuden (vuodelta 2009, ensi-ilta Suomessa Helmikuussa 2010) cgi-animaation mielestäni jo kahdesti tänä vuonna. Otin elokuvan talteen boksille jo keväällä mutta vasta nyt se tuli katsottua. Ennakkotiedot olivat aikalailla ne mitä olen blogissa kirjoittanut ensi-illan ja dvd-julkaisun aikoihin, ennakko-odotukset eivät olleet kovin korkealla. Taivaalta satavaa ruokaa? Jopa vähän kuvottava ajatus, ei ainakaan hirveän kiinnostava.

Yllätyin positiivisesti miten hauska ja hyvä kokonaisuus elokuva oli. Ja tarina oli lopulta sitten kuitenkin ihan mielenkiintoinen, vaikka väärinymmärrettyn neron muuntuminen juhlituksi sankariksi, epäonnistuminen, asioiden korjaaminen ja sitä myötä muiden hyväksynnän saavuttaminen on aika peruskauraa. Kai Flint sitten sai sympatiat puolelleen, hahmo ei ole liian reppana, mutta ei myöskään ärsyttävän itsevarma. Flintillä tuntui oikeasti olevan intohimo tieteeseen ja keksintöihin, ilman että hän varsinaisesti tavoitteli sillä mitään. Hahmo ei muuttunut yhtäkkiä sankariksi tai naistenmieheksi eikä kääntänyt labratakkiaan epäuskottavasti. Elokuva ei myöskään yrittänyt olla liian syvällinen ja vaikka lopussa jotain koskettavia puheita pidettiinkin, niissäkin pysyi kevyt tunnelma. Ja uskomatonta kyllä, loppupuolella moni pienikin yksityiskohta tuli kokonaisuuden kannalta merkitykselliseksi. Toisaalta näinhän pitäisi olla jokaisessa tarinassa, mutta nykyään elokuvat ovat niin täynnä täysin irrallisia vitsejä ettei enää edes odota että asioilla olisi joku tarkoitus kokonaisuuden kannalta.

Elokuvan huumori upposi minuun, vaikka en ole juuri animaatiokomedioille lämmennyt. Tuntui siltä että tässä ei ollut lapsille ja aikuisille eroteltuja vitsejä. Osa vitseistä oli toki vähän vaikeammin tajuttavia lausahduksia ja osa taas hassuja ilmeitä, mutta vitsit pysyivät tasaisesti samalla tasolla. Pop-kulttuurista ei revitty vitsejä samalla tavalla kuin liian monissa muissa animaatioissa, mutta mukana oli yllättävän hauskaa yhteiskuntakritiikkiä. Esimerkiksi säätyttö Samin kameramies oli huomaamaton sivuhahmo loppupuolelle asti, kunnes tarvittiin lääkäriä ja paljastui että kameramies on lääkäri (ja myös lentäjä ja koomikko) kotimaassaan Guaetamalassa. Tässä tuo kuulostaa tosi kuivalta mutta nauratti leffassa.

Visuaalisesti elokuva ei ihan täysin ollut makuuni. Ihmishahmot olivat vähän liian yksinkertaisia ja kumiukkomaisia. Toisaalta myös hahmosuunnittelusta saatiin aikaan ihan kelpo vitsi kun Flintille tuli tilaisuus ensisuudelmaan. Sensijaan ympäristöt ja maisemat olivat hyvän näköisiä ja sääilmiöistä oli saatu oikein näyttäviä. Mutta kyllä se taivaalta satava ruoka vaan oli aika ällöttävää. Ihan hyvä että elokuva oli näin tyylitelty eikä realistisempi. Nyt jo alkoi mennä ruokahalu, mutta muuten elokuvasta jäi hyvä mieli.

Mary ja Max

Kolmisen vuotta vanha australialainen vaha-animaatio aikuisille Yle Fem kanavalta. Tämä on vähän hämmentävä yhtälö. Australialaisia animaatiota ei ole tullut hirveästi vastaan, ei ainakaan televisiossa. Tuleeko Fem-kanavalla muutakin animaatiotarjontaa kuin Buu klubbenin ohjelmat? Varsinkaan aikuisille? Ja kyseessä on vielä vaha-animaatio, mitä ihmettä! Mary ja Max on tuttu nimi sekä Rakkautta ja Anarkiaa että Animatricks festivaaleilta. Mutta itse en ollut elokuvaa nähnyt enkä siitä juuri pientä kuvausta ja yllä annettuja taustatietoja enempää tiennyt.

Elokuva käynnistyy todella pitkältä tuntuvalla esittelyllä, jossa kertojaääni kertoo 8-vuotiaan Maryn elämästä. Kertojan käyttämisessä sietää olla varovainen, koska sillä helposti selitetään asiat puhki kun katsoja mieluummin hoksaisi asiat itse. Niinkuin nyt. Sinänsä Maryssa ja hänen elämässään oli paljon kiinnostavia ja hauskoja yksityiskohtia, mutta nyt kertoja vain totesi ne ja kuva vahvisti asian. Tähän turtui nopeasti. Visuaalisesti elokuvassa on yhtenäinen, oma tyyli mutta animaatiossa olisi saanut tapahtua enemmän ja yllättävämpiä asioita, jotain uutta verrattuna kertojan tekstiin tai hahmojen dialogiin. Tämä vaivasi etenkin elokuvan alkua, mutta ei poistunut täysin myöhemminkään. Jos tarina toteutetaan elokuvana eikä kirjana tai kuunnelmana, siinä pitäisi olla myös jotain nähtävää. Nyt Mary ja Max oli kuvitettu kauniisti, mutta animaatiossa se ei riitä.

Kun Mary alkaa sattumalta kirjeenvaihtoon Maxin kanssa, tarina pääse kunnolla alkamaan ja muuttuu kiinnostavammaksi. Kun nämä kaksi yksinäistä ja ongelmaista ihmistä yrittävät auttaa toisiaan, elokuva alkaa jopa liikuttaa. Varsinkin Maxin hahmo syvenee kun hänen mielenterveysongelmiaan käsitellään enemmän, mutta ongelmien vatvominen kääntyy lopulta ahdistavaksi. Toivo ja lämpö puuttuu. Elokuvassa oli kyllä huumoria, mutta ei riittävästi tasapainottamaan ahdistusta.

Maryn surkea lapsuus taas näyttää muuttuvan seesteisemmäksi aikuisiäksi ja Mary saa vihdoin osakseen rakkautta. Pidin siitä että Mary löytää lopulta oman uransa Maxin kautta, hän haluaa tutkia mielenterveysongelmia ja etsiä parannuskeinoa Maxin aspergerin oireyhtymään. Tietenkin tarina vaati tässäkin kohdassa käänteen, eli Max katkaisee välit Maryyn koska kokee tulleensa hyväksikäytetyksi ja petetyksi. Mutta se miten pohjalle tämä ajaa juuri onnen löytäneen Maryn on liikaa. Mary olisi ansainnut parempaa. Lopulta Max antaa Marylle anteeksi ja Mary näyttää päässeen takaisin jaloilleen. Tässä vaiheessa luottamus siihen että Maryn kävisi hyvin on kuitenkin mennyt. Elokuvan lopussa Mary menee vihdoin tapaamaan Maxia eikä ole vaikea arvata mikä häntä odottaa: Max on kuollut samana aamuna. Olisin kaivannut kirjeystävyydelle yllättävämpää pistettä. Maxin kuolema oli jopa helpolta tuntuva ratkaisu.

Kummastakaan hahmosta ei enää loppua kohden ole jaksanut hirveästi edes välittää, kun on alkanut tuntua selvältä ettei heille tule tapahtumaan mitään hyvää. En kaipaa mitään "elivät onnellisina loppuun asti" -loppua, mutta nyt jäi aika tyhjä fiilis. Jotain palkintoa hahmoille (ja itselleni katsojana) olisin loppuun kaivannut. Elokuva käsitti melkein kaksikymmentä vuotta, mitä Maxille siinä ajassa tapahtui? Välillä meni huonosti, välillä paremmin, mutta oliko millään lopulta mitään väliä, Maxin itsensä tai Maryn kannalta? Miten kirjeenvaihto vaikutti Maryn ja Maxin elämään? Olisiko lopputulos ollut sama, ehkä jopa onnellisempi jos he eivät olisi kirjeenvaihtoon koskaan alkaneet? Elokuva kyllä sai miettimään ja se tarjosi hienoja ajatuksia itsetunnosta, rakkaudesta, ystävyydestä.... Mutta siitä jäi puuttumaan jonkinlainen selkeä sanoma, tarkoitus tai toivo.

Kesäkuuksi katsottavaa

Kesäkuussa ei elokuvateattereissa pyöri yhtään uutta animaatioelokuvaa. Dvd:eitä sentään ilmestyy.


2.6 Poutapilviä ja lihapullakuuroja (Cloudy with a Chance of Meatballs, 2010)
Sony Pictures Animation tuore elokuva nuoresta keksijästä jonka ansiosta taivaalta alkaa sataa ruokaa. Extramateriaaleihin on koottu mm. ohjaajan kommenttiraita, dokumentti elokuvan tekemisestä, pois jääneitä kohtauksia ja musiikkivideo.

4.6 Prinsessa ja sammakko (The Princess and the Frog, 2009)
Tuorein Disneyklassikko on perinteisesti käsinpiirretty. Extroina poistettuja kohtauksia, kommenttiraita ja peli.

4.6 Pörri Orava 1 & 2
Tv-sarja kissan kasvattaman oravanpojan sopeutumisesta metsään. Sarjaa on esitetty sekä Ylellä että Juniorilla. Kummassakin dvd:ssä on kaksi jaksoa. Kokonaisuudessaan sarja on 26. osan mittainen.


23.6 Aurinkoprinsessa (La reine soleil, 2007)
Philippe Leclercin ohjaamassa elokuvassa prinsessa Akhesa etsii äitiään Egyptissä.

Uuden vuoden ensimmäiset ensi-illat

Tammikuun ensi-ilta elokuvia:

1.1 Planeetta 51 (Planet 51)
Jorge Blancon ohjaama tietokoneanimaatio astronautista, joka laskeutuu planeetta 51:lle. Planeetan asukkaat uskovat muukalaisella olevan pahat mielessään. Luvassa vauhtia ja kommelluksia. Suomidubissa näyttelevät mm.Petteri Summanen ja Jaakko Saariluoma.



15.1 Poutapilviä ja lihapullakuuroja (Cloudy with a Chance of Meatballs)
Sony Pictures Animationin tuottama (kuten myös Surf's Up -Tyrskyn ratsastajat ja Karvakamut) tietokoneanimaatio perustuu vuonna 1978 julkaistuun lastenkirjaan. Elokuva kertoo nuoresta keksijästä Flint Lockwoodista jonka keksinnön ansiosta taivaalta alkaa sataa ruokaa.



Näitä kahta elokuvaa yhdistää Shrek vuodelta 2001. Lihapullakuurojen toinen ohjaaja ja käsikirjoittaja oli mukana myös Shrekin käsikirjoittamisessa. Samoin planeetta 51:n käsikirjoittaja on ollut käsikirjoittamassa Shrekiä.