Muumien monet muodot

Lähes kaikki suomalaiset tuntevat muumit ja tietävät että muumien äiti on Tove Jansson. Janssonin ensimmäinen muumikirja julkaistiin vuonna 1945 ja kaikkiaan muumiromaaneja on yhdeksän. Kuvakirjoja Jansson teki kolme ja viimeinen muumikirja oli valokuvin kuvitettu Outo vieras Muumitalossa. Sarjakuvien julkaisu alkoi vuonna 1954. Lars Jansson, Toven veli, tuli mukaan ensin käsikirjoittajana ja siirtyi lopulta Toven tilalle piirtäjäksi. Animaatioita Janssonit eivät itse tehneet. Vaikka Tove teki puolisonsa kanssa muumihahmoista nukkeja ja pienoismallimaisemia, eivät nekään heränneet eloon animaation keinoin.

Muumianimaatioita on silti tehty, eri puolilla maailmaa. Jotkut versiot eivät tavoittaneet muumien henkeä tai edes ulkomuotoa niin hyvin kuin toiset ja kaikki muumianimaatiot eivät ole koskaan saapuneet Suomeen asti. Ja melko erikoista on ettei Suomessa ole tehty yhtään muumianimaatioita, näihin päiviin asti.

Die Muminfamilie (ja Strum im Mumintal)

Augsburger Puppenkiste, Länsi-Saksa 1959-1960

Ensimmäisenä muumianimaatioiden pariin ehdittiin Länsi-Saksassa. Kyseessä on televisio-ohjelma, jota tehtiin kaksi kuuden jakson sarjaa. Sarja on mustavalkoinen ja toteutettu nukkeanimaationa. Ensimmäiset kuusi jaksoa perustuvat Taikurin hattu -kirjaan ja seuraavat kuusi Vaaralliseen juhannukseen. Yhden jakson pituus on noin puoli tuntia, mikä tuntuu aika pitkältä. Muumit ja muut hahmot ovat hieman karun nököisiä, mutta tunnistettavia.

Tove Jansson no Tanoshii Mūmin Ikka

Tokyo Movie Shinsha, Mushi Productions, Japani 1969-1970

Ensimmäinen japanilainen muumisarja ei tunnetusti vastannut Tove Janssonin odotuksia. Muumit ovat ehkä ulkonäöltään tunnistettavissa, mutta käyttäytyvät melkoisen epämuumimaisesti. Edes Janssonin sarjakuvien välillä raisuksi yltyvä muumimeno ei selitä tämän sarjan tapahtumia. Muumien elämään myös lisättiin sinne kuulumattomia asioita, keveimpänä esimerkkinä autot. Piirrossarjaa kuitenkin tehtiin 65 jaksoa, vaikka studiokin vaihtui välissä. Ulkomaille sarjaa ei kuitenkaan myyty, vaikka se alunperin oli tavoitteena.


 

Shin Mūmin

Mushi Productions, Japani 1972

Ensimmäisen japanilaisen sarjan loppuun ohjannut Rintaro jatkoi muumien parissa pari vuotta myöhemmin ja tuloksena oli 52-osainen uusi muumisarja. Tässä sarjassa muumit ovat edellistä söpömpiä ja käyttäytyvätkin aiempaa paljon kiltimmin. Muumilaakson tarinoita on joskus nimitetty lällyiksi pastellimuumeiksi, mutta tämä sarja vie kyllä söpöilyssä voiton. Tätäkään sarjaa ei Japanin ulkopuolella nähty.

Mumi-troll i kometa

Soyuzmultfilm, Neuvostoliitto 1978

Seuraavaksi oman tulkintansa muumeista tekivät venäläiset. Muumipeikko ja pyrstötähti-kirjaan pohjautuvassa animaatiossa on kolme noin 20 minuutin mittaista osaa: Mumi-troll i drugie, Mumi-troll i kometa ja Mumi-troll i kometa: Put domo. Lyhytelokuvat on toteutettu nukkeanimaationa ja muumit ovat tunnistettavia muumeja.

Muumien maailma (Opowiadania Muminkow)

Se-Ma-For, Puola 1977-1982

Puolalainen Se-Ma-For ryhtyi muumianimaatioiden tekoon 1970-luvun lopulla. Persoonallisen näköinen stop-motion animaatio on oikeastaan nukke- ja pala-animaation yhdistelmä. Muumihahmot ovat kolmiulotteisia, mutta niiltä puuttuu selkä. Taustat ovat useissa tasoissa lasilevyillä. Sarjassa on 78 kymmenminuuttista jaksoa.

Tarinat ovat peräisin sekä kirjoista että sarjakuvista ja alkuperäisteoksille ollaan oltu hyvin uskollisia. Tove ja Lars saivat jopa käsikirjoitukset luettaviksiin ennen kuvauksia. Myös tunnelmaltaan sarja pääsee hyvin sisälle Muumilaaksoon. Sarjaa myytiin useisiin maihin ja sitä esitettiin myös Suomessa. Uuden tulemisen sarja on tehnyt 2000-luvulla kun sen oikeudet ostettiin Suomeen.

Kuka lohduttaisi Nyytiä? (Vem ska trösta knyttet?)

Svenska Filminstitutet, Ruotsi 1980

Johan Hägelbäckin ohjaama lyhytelokuva perustuu kuvakirjaan Kuka lohduttaisi Nyytiä? Animaatio seuraa Janssonin tarinaa ja kuvituksia hyvin uskollisesti. Kirjassa runomuotoon kirjoitettu tarina kerrotaan animaatioissa laulaen.

Mumi-dol

Sverdlovsktelefilm, Neuvostoliitto 1980-1983

Taikurin hattu -kirjaan perustuva pala-animaatio muodostuu kolmeasta osasta: Mumi-dol vse delo v shlyape, Mumi-dol leto v mumi-dole ja Mumi-dol v mumi-dol prihodit osen. Näissä animaatioissa hahmojen ulkomuoto on suunniteltu täysin uudelleen. Jaksojen kestot ovat 15-20 minuuttia. Animaatiot ohjasi Anatoly Aliashev.

Muumilaakson tarinoita (Tanoshii Mūmin Ikka)

Telescreen, Japani, 1990-1991

Muumilaakson tarinoiden jaksot 1-76 kuuluvat tähän sarjaan. Suomessa ensimmäinen ja toinen sarja on niputettu saman otsikon alle, vaikka niiden välillä on selkeä ero. "Uudet muumit" tai "uudet jaksot" nimitys on yleisessä käytössä. Suomessa ei ole esitetty kaikkia Muumilaakson tarinoiden jaksoja, vaan ensimmäistä sarjaa on tehty 78 jaksoa.

Jaksojen tarinat ammentavat aiheensa sekä kirjoista että sarjakuvista. Mukana on myös jaksoja ja jopa hahmoja joille ei löydy taustaa Janssonin tarinoista. 

Muumilaakson tarinoita (Tanoshii Mūmin ikka: Bōken Nikki)

Telescreen, Japani 1991-1992

Muumilaakson tarinoiden jaksot 77-101 kuuluvat uuteen muumi-sarjaan. Lisäksi yksi uuden sarjan jaksoista on jätetty esittämättä Suomessa. Näissä jaksoissa ei ole enää yhtään kirjoihin perustavaa tarinaa, mutta suuri osa perustuu Muumipeikko-sarjakuviin. Ensimmäisessä sarjassa muumiperhe ei poistunut muutamia saaria kauemmas kotilaaksostaan, mutta nyt muumeilla on käytössään sarjakuvista tuttu aikakone, joka kuljettaa heidät mm. villiin länteen ja Egyptiin. Sarjan japaninkielinen otsikko tarkoittaa seikkailupäiväkirjaa ja uudet jaksot tuntuvatkin perustuvan vanhempia jaksoja enemmän menoon ja meininkiin.

Sarjat eroavat toisistaan myös animaation osalta. Hahmot ja paikat näyttävät pitkälti samoilta, mutta uusissa jaksoissa hahmoilla on aiempaa rajumpia ilmeitä ja hahmojen taustoina vilahtaa värikkäitä tehosteruutuja, joita ei koskaan käytetty ensimmäisessä jaksoissa. Ensimmäinen sarja on animaatioltaan laadukkaampaa ja toisen sarjan budjetti jäikin ensimmäistä pienemmäksi.

Muumipeikko ja pyrstötähti (Moomin Tani no Suisei)

Telescreen, Japani 1992

Muumilaakson tarinoita -sarjojen lisäksi tehtiin pitkä elokuva. Aiheeksi sopii hyvin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirja joka sijoittuu aikaan ennen sarjassa käsiteltyjä tapahtumia. Muumipeikko tapaa elokuvassa ensimmäisen kerran niin Nuuskamuikkusen kuin Niiskuneidinkin. Näin elokuva syventää sarjaa ja eroaa siitä selvästi, eikä tunnu pelkältä pidennetyltä jaksolta.

Visuaalisesti elokuva jatkaa Muumilaakson tarinoiden tyyliä, paitsi väritykseltään. Elokuvan värisävyt ovat maanläheisempiä ja tummempia kuin sarjassa ja ne näyttävät sarjaa enemmän käsin väritetyiltä. Sarjan ja elokuvan välillä on eroja myös suomidubin roolituksessa.

Kuinkas sitten kävikään (Hur gick det sen?)

Svenska Filminstitutet, Ruotsi 1993

Jo aiemmin mainitussa Nyyti-animaatiossa mukana ollut Jaromir Weseley ohjasi kuvakirjaan Kuinkas sitten kävikään perustuvan lyhytelokuvan. Myös tämä animaatio näyttää siltä kuin Janssonin kuvat olisi herätetty sellaisenaan henkiin ja tarina on täsmälleen sama kuin kirjassa. Ruotsinkielisen version lukija toimiikin kirjailija itse.

Muumi ja vaarallinen juhannus

Se-Ma-For, Puola/Filmkompaniet, Suomi 2008

Suomessa on koostettu Muumien maailman -jaksoista kaksi elokuvaa. Vastaavia elokuva-koosteita on sarjasta tehty myös Puolassa. Suomessa kuvamateriaali restauroitiin ja elokuva on käsikirjoitettu, leikattu ja käännetty alusta asti, toki animaatiomateriaalin ehdoilla koska sitä ei ole tehty lisää sitten 80-luvun alun. Muumi ja vaarallinen juhannus perustuu tietysti kirjaan Vaarallinen juhannus.

Muumi ja punainen pyrstötähti

 Se-Ma-For, Puola/Filmkompaniet, Suomi 2010

Toinen Muumien maailma -elokuva perustuu Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjaan. Alkuperäinen animaatiohan on tavallista pala-animaatiota huomattavasti kolmiulotteisempi puolitettujen nukkehahmojen ja eri tasoille asetettujen taustojen ansiosta ja tämä hyödynnettiin elokuvan kohdalla tekemällä siitä myös 3D versio.

Moomins the Movie

Handle Productions, Suomi/Pictak, Ranska 2014
www.handleproductions.com

Tällä hetkellä tuotannossa on uusi muumielokuva. Piirroselokuvassa muumit lähtevät sarjakuvasta tutulle matkalle kohti Rivieraa. Elokuvan pitäisi sopia sekä aikuisille että lapsille.



Muumit on nähty televisiossa myös näyteltyinä. Ruotsissa on tehty 13-osainen sarja vuonna 1969 ja joulukalenteri vuonna 1973. Joitain muumi-ohjelmia on varmasi myös jäänyt tekemättä. On huhuttu että jopa Disneyllä oltaisiin joskus oltu kiinnostuneita muumien oikeuksista ja näin suosittujen tarinoiden perässä on varmasti ollut muitakin. Muumit on nähty jo piirrettyinä, nukkeina ja pala-animaationa, mutta ei vielä cgi-animaationa. 3D:n kohdalla muumit ovat kuitenkin olleet uraa uurtavia, sillä Muumi ja punainen pyrstötähti oli ensimmäinen Pohjoismaissa tehty 3D-elokuva.

Muumien suosio ei näytä hiipumisen merkkejä, joten eiköhän Muumeja kosiskella animaatioihin vielä tulevaisuudessakin. Koskemattomiakin aiheita olisi: Vaarallista matkaa ja Outoa vierasta Muumitalossa ei ole vielä nähty animaatioina.

Pohjolan animaatiot: Ruotsi

Ruotsi tunnetaan laadukkaasta lastenkulttuurista. Ruotsissa on kirjoitettu hyviä lastenkirjoja ja tehty uskottavia lastenelokuvia. Ruotsi olikin maailman johtavia lastenelokuvien tuottajia 1940-luvulta 1970-luvulle. Ruotsalaisilta on syntynyt myös oivallisia lapsille suunnattuja animaatioita. Mutta ensin hieman historiaa.


Ensimmäinen ruotsalainen animaatio on ilmeisesti vuonna 1915 valmistunut Trolldrycken. Aikuisille suunnatun animaation ohjasi taitelija ja kuvittaja Victor Bergdahl. Vuonna 1916 hän loi Kapteeni Groggin, josta teki 13 lyhytelokuvaa. Elokuvista tuli hyvin suosittuja. Bergdahl sai pian seuraajia kun animaatio alkoi kiinnostaa muitakin ruotsalaisia taiteilijoita. Arvid Olson oli tunnetuin ja ehkä tuotteliainkin mainosanimaatioiden tekijä. Hän teki yli sata animoitua mainosta.

Vuonna 1934 valmistui Robert Högfeldt ohjaama Så tuktas ett troll, satuelokuva peikoista ja keijuista. 10-minuutin mittainen elokuva menestyi hyvin ja johti Disneyn innoittamiin haaveisiin ensimmäisestä pitkästä ruostsalaisesta animaatioelokuvasta. Aiheeksi valittiin Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket, mutta projekti päättyi kirjailijan kuolemaan. Ensimmäinen kokonaan animoitu pitkä elokuva oli lopulta Agaton Sax och Byköpings gästabud vuodelta 1976. Sen ohjasi Stig Lasseby.


Ruotsalainen animaatioelokuva aloitti nousunsa 1970-luvulla. Oikeita näyttelijöitä ja animaatiota yhdistelevä I huvet på en gammal gubbe oli Per Åhlinin esikoiselokuva. Hän jatkoi animaation ja näytelmäelokuvan yhdistämistä myös seuraavassa elokuvassaan Tuulihattu (Dunderklumpen) vuonna 1974. Sittemmin Åhlin animoi Mikko Mallikasta ja Pikku kummitus Lapasta. Hän on tehnyt myös pitkät elokuvat Matka Meloniaan (Resan till Melonia, 1989) ja Mysteeri Koirahotellissa (Hundhotellet. En mystik historia, 2000).


Myös Johan Hagelbäck teki perinteisiä piirrosanimaatioita ja hän on yksi monipuolisimmista animaattoreista Ruotsissa. Kuka Lohduttaisi Nyytiä? perustuu tietenkin Tove Janssonin kuvakirjaan. Animaatio valmistui 1979. Kuinka sitten kävikään? animoitiin myös Ruotsissa, ohjaajana oli Jaromir Weseley ja valmistumisvuosi 1993. Tv-sarjojen Kallen Kiipeilypuu (Kalles Klätterträd) vuodelta 1975, Farbrorn som inte vill va' stor vuodelta 1979 ja Magister Flykt vuodelta 1984 takana ovat Olof Landström ja Peter Cohen.

Stig Lasseby ja Jan Gissberg ohjasivat Pekka Töpöhännästä kokoillan elokuvan vuonna 1983. Elokuva menestyi todella hyvin ja on edelleen suosittu. Vuonna 1985 valmistui jatko-osa Pekka Töpöhäntä Amerikassa.


Gissbergin ura animaatioiden parissa jatkui sammakosta ja heinäsirkasta kertovilla tarinoilla. Vuonna 1987 valmistui Herra Heikki ja S. Makkonen (Kalle Stropp och Grodan Boll) ja vuonna 1991 Saku Sammakko ja salainen disketti (Kalle Stropp och Grodan Boll på svindlande äventyr). Suomessa hahmoista on yleensä käytetty nimiä Herra Heikki ja S. Makkonen, mutta myös Saku Sammakko nimitystä on käytetty.

Jonas Odell, Stig Bergqvist ja Martti Ekstrand perustivat Filmtecknarna -studion vuonna 1981. Studion ensimmäinen merkittävästi menestynyt animaatio oli Här är karusellen vuonna 1994. Studio on nykyään yksi Pohjoismaiden maineikkaimpia.

Magnus Carlssonin ura lähti nosuun tv-sarja Robinin myötä vuonna 1994. Animaatio sai huomiota myös kansainvälisesti ja Carlsson teki musiikkivideon Radioheadille. Carlsson työskenteli Happy life -studiolla vuoteen 2000 asti. Happy life tuotti monia menestyksekkäitä tv-sarjoja, joita on levitetty laajasti myös Ruotsin ulkopuolelle.


Tuoreita Ruotsalaisia animaatioelokuvia ovat Mimmi Lehmä ja Varis (Mamma Mu och Kråkan) vuodelta 2008, Viiru ja Pesonen -elokuvat (Pettson och Findus) ja tietokoneanimaatio Metropia vuodelta 2009.

Ruotsissa on tehty animaatioita genrerajoista piittaamatta. Dokumentaarisia animaatioitakin on tehty useita, esimerkiksi Johan Hagelbäckin Hasses dagbok ja Hasse och dödens lammunge joissa seurataan alkoholistivanhempien pojan elämää.

Vaikka myös aikuisille suunnattuja animaatioita on löytyy, loistavat lastenelokuvat silti joukossa parhainpina. Tuntuu etteivät ruotsalaiset arvota tekniikkaa liian korkealle, vaan panostavat mieluummin tarinoihin ja tunnelmaan. Vielä nykyäänkin Ruotsissa tehdään piirrosanimaatioita, vaikka Amerikan mallin mukaisesti olisi pitänyt siirtyä muodikkaaseen CGI-animaatioon. Suomessa näin tuntuu käyneen ja tarinoidenkin suhteen ollaan laskelmoivempia kuin Ruotsissa. Ruotsalaiset tuntuvat ottavat animaatioiden teon sopivan rennosti.

Tove Janssonin kuvakirjat animaatioina.

Tove Janssonin Muumeista on tehty useita animaatiosovituksia, ja vieläpä useissa eri maissa. Tosin Suomessa ei yhtäkään.

Muumiromaanien ja -sarjakuvien ohella myös Janssonin kaksi kuvakirjaa on animoitu.

Kuka lohduttaisi Nyytiä -animaatio on vuodelta 1979. Sen on ohjannut ruotsalainen Johan Hägelbäck. Animaatio kestää 23 minuuttia.

Kirjassa Nyytin tarina kerrotaan runomuodossa, ja animaatiossa se lauletaan. Musiikin on säveltänyt Peter Lundblad ja suomenkielisessä versiossa sen esittävät Severi Keskinen ja Iikka Keskinen.



Kuinkas sitten kävikään tehtiin myös Ruotsissa. Sen ohjaajana toimi Jaromir Weseley, joka oli animaattorina Kuka lohduttaisi Nyytiä-pätkässä. Animaatio on vuodelta 1993 ja se kestää 11 minuuttia.

Myös tämä tarina on kirjoitettu runomittaan, mutta animaatiossa sitä ei lauleta. Suomenkielisen version lukee Elina Salo, joka on näytellyt Pikku Myytä sekä Muumilaakson tarinoita animaatiossa, että Ruotsin television tuottamassa Mumintrollet tv-sarjassa. Ruotsinkielisen version lukee itse Tove Jansson.



Kumpikin animaatio noudattelee tarkasti Tove Janssonin kuvitusta ja herättää kirjat henkiin sulavasti ja niiden tyylille uskollisesti.

Animaatiot on julkaistu samalla dvd:llä.