Making of...

Videokasettien vaihtuminen dvd-levyihin toi mukanaan muhkeasti lisämateriaalia, extroja ja bonuksia. Parasta antia ovat olleet erilaiset dokumentit elokuvien tekemisestä ja kurkistukset kulissien taakse. Tokihan näitä on esitetty televisiossa ja nykyään materiaalia löytyy internetistä vaikka millä mitalla. Mutta on se vaan niin näppärää kun dokkarit löytyvät itse elokuvan kanssa samasta paketista.

Jos extroja on olemassa, katson ne elokuvan kanssa samaan aikaan, ainakin silloin kun dvd-levyn ensimmäisen kerran tökkään koneeseen. Jos kyseessä on kymmeniä kertoja katsottu (Disney)elokuva, olen katsonut dokkareita etukäteen. Niissä esitellään usein kiinnostavia yksityiskohtia, joihin ei osaa kiinnittää huomiota ellei tiedä taustoja. Sitten kohdat onkin pakko katsoa uudestaan. Kun extrat vakoilee etukäteen näkee elokuvan eri tavalla, vaikka onhan tarinaan näin vaikeampi uppoutua. Mutta minkäs sille voi kun kuitenkin tulee mietittyä "Miten tämä on tehty?" "Kuka olikaan tämän hahmon animaattori?"

Tässä esittelyt ja suosittelut muutamista hyvistä making of -dokkareista joita itseltä löytyy.

Egyptin prinssi
Perustietoa piirroselokuvasta

Ääninäyttely, musiikki, taustamaalaukset, hahmosuunnittelu, animointi, tietokonetehosteet... koko prosessi käydään läpi hyvin etenevässä ja napakassa dokkarissa. Toisessa pätkässä elokuvan alussa nähtävä vaunuilla ajo -kohtaus näytetään eri työvaiheissa ohjaajien kommenttiraidan kera. Ensin katsotaan kuvakäsikirjoitus versio, sitten jaetulla kuvaruudulla kaksi versioita joissa hahmoja on jo animoitu, tietokoneella tehtyä efektejä on lisätty ja taustat tulevat mukaan. Lopuksi kuva on jaettu neljälle videolle, joista viimeinen on valmiista elokuvasta. Eri työvaiheet hahmottuvat tästä hyvin. Lisäksi mukana on koko leffan kommenttiraita, mutta sitä en ole katsonut.

Röllin sydän
Sopii erityisen hyvin lapsille joita animaatioiden tekeminen on alkanut kiinnostaa. Kommenttiraita puhuttelee varmasti myös vanhempia animaatio-ohjaajan uraa suunnittelevia.

Lyhyessä dokkarissa piirrosanimaation tekeminen on selitetty hyvin selkästi, jopa rautalangasta vääntäen. Röllin taustat ja kyseisen elokuvan tekeminen käydään pikaisesti läpi ensi-iltaan asti.

Kommenttiraidalla ohjaaja Pekka Lehtosaari ja tuottaja Marko Röhr muistelevat elokuvan tekemistä. Mikä tarinassa on lähtöisin Allu Tuppuraisen vanhoista Rölli seikkaluista, mikä Lehtosaarelta itseltään? Röllin sydänhän on animoitu Venäjällä, joten animaattoreiden työstä puhutaan kahden maan välisen yhteistyön näkökulmasta: mitä Lehtosaari miltäkin kohtaukselta tai asialta halusi ja miten hän sai ohjeistettua Venäläisen studion toteuttamaan visionsa. Hahmosuunnitelusta puhutaan huomattavasti enemmän kuin varsinaisesta animoinnista, samoin näyttelijät saavat paljon aikaa. Lehtosaari on ollut mukana tekemässä monia monituisia animaatioiden suomidubbauksia ja viittaa aiempii töihinsä ja muihin animaatioihin myös kommenttiraidalla.

Henkien kätkemä
Studio Ghiblin ja Hayao Miyazakin faneille

Paitsi että tässä kerrotaan elokuvan tekemisestä, oli kiinnostavaa nähdä myös millaista "arki" studio Ghiblillä on. Studiolla tehtiin pitkää päivää, oikeastaan yötä. Aikataulu kiristyi koko ajan, mutta ihmisten asenne tuntui siltä positiiviselta, ei stressaantuneelta.

Monella hahmolla on esikuva oikeassa elämässä. Oli myös mielenkiintoista nähdä miten lohikäärmeen liikkeisiin käytettiin esimerkkinä niin käärmettä, liskoa kuin koiraakin. Miyazakin animaattorit tosin eivät olleet sattuneet näkemään miten käärme putoaa puusta tai kun ankeriasta perataan. Koiran purukalustoonkin moni perehtyi tarkemmin vasta eläinlääkärillä.

Dialogin äänityksiä näytettiin aika paljon, myös äänitehosteista ja musiikista kerrottiin jonkin verran mutta itselle jäi parhaiten mieleen tuo studion tunnelma ja itse ohjaaja Miyazaki.

Maameren tarinat
Ääninäyttelystä kiinnostuneille

Soundtrackin teosta oli oma dokkarinsa ja toinen dokkari kertoi ääninäyttelystä. Itselle parhaita hetkiä olivat ne joissa kuvaruutu oli jaettu niin että näyttelijän työskentelyn ja valmiin animaation näki yhtä aikaa. Haastattelut tuntuivat vähän jähmeiltä. Animoinnista ei extroissa juttua ole mutta kuvakäsikirjoitus (tai animatikki) on dvd:llä mukana kokonaisuudessaan.

Ghiblin elokuvissa on muuten usein mukana jopa koko elokuvan kuvakäsikirjoitus tai animatikki. Ne ovat mielenkiintoista katsottavaa.

Lilo ja Stitch
Animaatioalalle haluaville ja Disneyurasta unelmoiville

Kaksilevyisessä julkaisussa extramateriaalia on huikean paljon. Kummankin ohjaajan, Chris Sandersin ja Dean DeBloisin animaatiouran taustat käydään läpi. Sitten selviää mistä lähtökohdista Liloa ja Stitchiä lähdettiin tekemään ja miten Sanders myi idean studion johdolle. Dokkarissa seurataan tarinan kehittymistä, tutkimusmatkaa Hawaijille ja animaattoreiden ja taustamaalareiden työtä. Myös ääninäyttelijät ja soundtrackin synty esitellään. Tarina ja hahmot kehittyvät ja leffaa näytetään välillä koeyleisölle. Tämän perusteella tehdään muutoksia. Vielä aivan loppuvaiheessa yksi pitkään mukana ollut ja paljon hiottu kohtaus menee uusiksi: alunperin lentokoneella kaupungin pilvenpiirtäjien seassa tapahtunut takaa-ajo muutetaan terrori-iskun takia. Dokkarissa kerrotaan myös elokuvan markkinoinnista, oheistuotteista ja tietysti ensi-illasta.

Dokkarissa on mukana paljon kuvamateriaalia ja videomateriaalia jotka voi katsoa halutessaan. Näitä ovat esimerkiksi poistetut kohtaukset, varhaisvaiheet, haastattelut ja luonnokset. Kaiken kaikkiaan tästä saa erittäin hyvän käsityksen siitä miten elokuva tehdään alusta loppuun.

Bambi
Disneyfaneille, perinteisen piirroselokuvan ystäville

Dokkarissa lähdetään liikkeelle tarinan kehittelystä: millaisia kohtauksia suunniteltiin mukaan mutta jätettiin pois ja suunnitelmia miten Bambin äidin kuolema ja metsästäjän saapuminen esitettäisiin. Kummassakin tapauksessa päädyttiin siihen ettei niitä näytetä lainkaan, mikä onkin osoittautunut vaikuttavuudessaan hyväksi valinnaksi. Bambia ja Leijonakuningasta vertaillaan paljon, ehkä koska elokuvasta puhutaan eniten nykyanimaattoreiden suulla. Pikaisia pätkiä nähdään kyllä monista Bambin ajan mestarianimaattoreista.

Elokuvan visuaalinen tyyli oli aikanaan täysin uutta, ja dokkarissa kerrotaan miten tähän liittyviä ongelmia ratkottiin. On hienoa nähdä miten myöhemmin Disneyanimaatiolle niin ominainen tyyli lopullisesti syntyi. Elokuvaan tehtyjä efektejäkin käydään läpi huolella. Miten syntyi elokuvan vesi, lumi ja tuli? Näitä ei ehkä aina muista arvostaa tarpeeksi.

Lapsinäyttelijöiden valinta ja heidän muistelunsa kokemuksestaan Bambin parissa ovat hauskaa kuultavaa. Musiikista puhutaan pitkään. Lopuksi käydään vielä hieman läpi Disneyhistoriaa Bambin ajalta. Alkuperäinen teatteritraileri on hauskaa nähtävää.

Wallace ja Gromit: Kanin kirous
Stop-motion animaatioista kiinnostuneille, Wallacen ja Gromitin faneille

Wallacen ja Gromitin (ja myös Aardmanin) vaiheista lopputyölyhäristä pitkäksi elokuvaksi kertova dokkari pitää otteessaan. Kanin kirouksen huikeat lavasteet hurmasivat. Elokuvaan uskoo kuitenkin siinä määrin että oli outoa nähdä tapahtumapaikat pienoismalleina joissa jättimäiset animaattorit häärivät.

Sekä hahmojen että lavasteiden tekeminen että kuvaaminen käsiteltiin. Vaha-animaation perusteista ja Aardmanin arjesta saa siis oikein hyvän käsityksen ja studion tunnelma vaikutti oikein rennolta. Erityistä plussaa Wallacen sympaattisesta ääninäyttelijästä Peter Sallisesta. Karmeaa katsottavaa oli kohta jossa kerrottiin Aardmanin varaston palamisesta. Sadat mallit ja lavasteet tuhoutuivat.

Bellevillen kolmoset
Piirrosanimaation ystäville, ranskan taitoisille

En saanut dokkariin tekstitystä, en muuten itse elokuvaankaan. Ohjaaja puhuu englantia, mutta muut haastatellut ranskaa. Onneksi lyhyehkössä dokkarissa riittää kiehtovaa kuvamateriaalia. 2D animaation ja 3D tehosteiden yhdistäminen toimii elokuvassa aika onnistuneesta ja ennenkaikkea perustelluissa kohdissa. Tässä dokkarissa puhutaan jopa elokuvan värimaailmasta ja tietysti hahmojen lähtökohtia esitellään. Ääninäyttelystä ei puhuta, koska leffasta puuttuu lähes kokonaan dialogi. Dvd:ltä löytyy myös opastushetki piirretyn piirtämiseen, ei siis ihan perinteistä "näin piirrät hahmon", vaan hieman enemmän animaation näkökulmasta.


Hyviä dokkareita alkoi tulla mieleen niin pitkä lista, että aiheeseen palataan joskus uudelleenkin.

Pingviinit on täällä jo

Kesän kuumuuteen on tarjolla viilennystä pingviinianimaatioiden parissa.


Vuonna 2006 valmistuneen Happy feet -elokuvan pääosassa on pingviini Mumble. Muista pingviineistä poiketen Mumble laulaa surkeasti, mutta nauttii steppaamisesta. Valitettavasti kaikki pingviinit eivät tälläistä erilaisuutta suvaitse. Mumble joutuukin taistelemaan monia vaikeuksia vastaan etsiessään omaa paikkaansa.

Elokuvan ovat ohjanneet George Miller, Warren Coleman ja Judy Morris Australian ja Amerikan välisenä yhteistyönä. Happy feet on palkittu mm. parhaan animaation Oscarilla.


Vuosi Happy Feetin jälkeen valmistui toinen pingviineistä kertova tietokoneanimaatio. Sony Pictures Animationsin Surf´s Upissa pingviinit eivät laula, vaan surffaavat. Päähenkilö Cody lähtee ensimmäisiin suuriin surffikilpailuihinsa ja matkasta kuvataan dokumenttia. Matkan aikana Cody tutustuu moniin surffareihin ja kasvaa henkisesti. Elokuvan ovat ohjanneet Ash Brannon ja Chris Buck.


DreamWorksin Madagascar-elokuvista tutuksi tulleet pingviinit saivat oman tv-sarjan vuonna 2008. Sarjassa pingviinit ovat palanneet asumaan eläintarhaan, josta eläinjoukko ensimmäisessä elokuvassa pakeni. Jaksoja on valmistunut jo 62. Suomessa sarjaa on esitetty Sub Juniorilla ja julkaistu dvd:llä.


Don Bluthin näkemys pingviineistä valmistui vuonna 1995. Suomessa nimellä Pikku Pingviini (The Pebble and the Penguin) julkaistu elokuva kertoo pingviinien kosiomenoista. Hubie löytää rakkaallensa upean kosiolahjan, mutta joutuu kamppailuun ilkeän kilpakosijan kanssa. Hubie joutuu taistelemaan hengestään myös merileopardia vastaan ja päätyy lopulta vangiksi laivalle jonka määräpaikkana on eläintarha. Yhdessä uuden tuttavansa Rockon kanssa Hubie pakenee ja lähtee kohti kotia ja kultaansa ja yrittää ehtiä perille ennen kosiopäivää.


The Adventures of Lolo the Penguin (Tai Scamper the Penguin) on Venäjän ja Japanin yhteistyönä vuonna 1988 valmistunut elokuva. Elokuvan alkuperäiset nimet ovat Priklyucheniya pingvinyonka Lolo ja Chīsana Pengin Roro no Bōken. Elokuva on nähty myös Suomessa.

Pieni Lolo kohtaa vaaroja jo ennen kuoriutumistaan. Hänestä kasvaa kuitenkin utelias pingviinilapsi, joka yhdessä ystävänsä Pépén kanssa tutkailee maailmaa. Valitettavasti kaksikko joutuu pois kotiseudultaan ja kohtaa monia vaaroja. He kuitenkin onnistuvat palaamaan kotiinsa, mutta vain huomatakseen muiden pingviinien joutuneen salametsästäjien kiinniottamiksi. Tässäkin tarinassa pingviinit on tarkoitus myydä eläintarhaan. Lolo onnistuu kuitenkin pelastamaan lajitoverinsa ja pingviinit jatkavat elämäänsä.


Disneyn Viluinen pingviini (The Cold Blooded Penguin) kertoo Pablosta, joka ei voi sietää pakkasta ja alkaa toteuttaa haavettansa muuttaa lämpimämmille seuduille. Lyhytelokuva on osa Disneyn Kolme caballeroa -elokuvaa joka valmistui vuonna 1945.


Walter Lantz studion suosituimman hahmon, Nakke Nakuttajan kannoilla vaappuu pingviini Ville Viluinen (Chilly Willy). Paul J. Smith loi pakkaskammoisen pikku pingviinin vuonna 1953. Ville esiintyi noin viidessäkymmenessä lyhytelokuvassa ja siirtyi myös sarjakuviin.


Alkujaan sveitsiläinen vaha-pingviini Pingu sulattaa sydämet. Vanhempiensa ja pikkusiskonsa Pingan kanssa iglussa majaileva Pingu on vilkas ja vauhdikas pingviinipoika, joka harrastaa kelkkailua, kepposia ja käy myös koulua. Pingun myötä katsojille tulee tutuksi pingviinien kieli. Erityisesti Pingu on tunnettu "Nuut nuut!" -huudahduksestaan.


Juniorilla on voinut törmätä viiteen pingviinivauvaan sarjassa Pinkku Poppoo (Ozie Boo!). Jokaisella untuvikolla on erivärinen nokka. Perheen pienimmille suunnatun sarjan takana on ranskalainen Cyber Group Studios.


Myös Pororo (Pororo the Little Penguin) on seikkaillut Juniorilla. Korealaisessa sarjassa Pororo-pingviini asustelee saarella yhdessä eläinystäviensä kanssa. Pororo on siitä poikkeuksellinen pingviini, että hän haaveilee lentämisestä.


Niin sympaattisia kuin pingviinit ovat, voi niistäkin löytyä synkkä puoli. Vuonna 1993 valmistuneessa Wallace ja Gromit lyhärissä Väärät housut (Wrong Trousers) Wallace ottaa alivuokralaisekseen pingviinin, jonka tyynen ulkokuoren alla onkin rikollisnero. Pingviini käyttää Wallacea häikäilemättömästi hyväkseen, mutta Gromit on nopeasti perillä tämän kieroiluista. Elokuva huipentuu huikeaan takaa-ajoon.

Late Lammas

Late Lammas (Shaun the Sheep) on englantilaisen Aardman Animationsin animaatiosarja.

Late esiintyi alunperin Nick Parkin Wallace ja Gromit lyhytelokuvassa Läheltä piti (A Close Shave) vuonna 1995. Seuraavaksi lammas vieraili Wallacen ja Gromitin tv-sarjan Cracking Contraptions jaksossa Shopper 13 ja sai lopulta oman sarjansa vuonna 2007.


Tv-sarjassa Late asuu lampolassa yhdessä muiden lampaiden kanssa. Lampaista on Laten lisäksi nimetty suurikokoinen Sirkka ja juniori Timppa. Vuhku-koira yrittää pitää määkijät järjestyksessä ja naapurissa asuu kolme ilkeää possua. Toisella kaudella mukaan tulee farmarin kissa Katinkutale.


Yksi sarjan jakso kestää seitsemän minuuttia. Sen valmistumiseen menee huomattavasti kauemmin, yhden kuvauspäivän saldo on kolmisen sekuntia valmista animaatiota. Silti jaksoja on tehty jo huikeat 80. Lavasteita studiolta löytyy 18, joten animaatioita voidaan kuvata useita yhtä aikaa.

Animaation tekemiseen tarvitaan paljon muutakin väkeä kuin animaattoreita animoimaan hahmoja. Hahmojen ja lavasteiden tekeminen on oma lajinsa jossa tarvitaan kekseliäisyyttä. Kaikki yksityiskohdat on tehty käsityönä, joten myös tarkkuuta vaaditaan. Lampaiden laidun on pehmolelujen valmistukseen yleensä käytettyä kangasta, joka on maalattu vihreäksi. Siihen on lisätty lampaiden jälkiä, ruohotupsuja ja kukkia. Kankaan alla on terästä, joka antaa paitsi vahvan pohjan on myös magneettinen. Magneetteja käytetään apuna hahmojen pitämisessä oikeilla paikoilla.

Late Lammas mielletään vaha-animaatioksi, mutta suuri osa hahmoa on itseasissa tehty silikonista. Pää ja kädet ovat plastoliinia, eli vahaa. Lampaan villa on fleeceä. Niiden päitä ja suita voi vaihtaa tarpeen mukaan ja kustakin hahmoista on olemassa monta eri mallia. Silmiä liikutetaan niissä olevien pienten reikien avulla. Animaattoreille ehkä tärkeinpiä osia ovat kuitenkin irralliset silmäluomet, joilla hahmoista saadaan hyvin ilmeikkäitä.


Tarkkasilmäiset voivat bongata Late Lampaan kulisseista samoja esineitä ja jopa hahmoja, joita käytettiin Wallace ja Gromit elokuvassa Kanin kirous.

Sarjassa ei ole puhetta, mikä helpottaa animointia sillä huulien liikuttaminen puheen mukaan on hyvin hidasta ja tarkkaa työtä. Ongelmia saattaa kuitenkin ilmetä käsikirjoitusvaiheessa, kun kaikkia ideoita ei saada toimimaan ilman dialogia. Postiviista on ettei sarjaa tarvitse kääntää kun sitä esitetään ulkomailla. Siitä johtunee Laten nopea eteneminen Suomenkin televisioon. Ensi-esitys meillä oli Toukokuussa 2007.

Lampolan pienin lammas Timppakin on jo saanut oman sarjansa. Timppa (Timmy Time) alkoi vuonna 2009 ja sitä on tehty 26 jaksoa. Sarjaa esitetään tällä hetkellä Pikku Kakkosessa.


Suomessa Late Lammasta on julkaistu dvd:llä 40. jakson verran. Nämä jaksot löytyvät sekä viideltä dvd:ltä että yhdeltä boksilta.

Jaksot 1-40:
Leija
Kylmä kylpy
Kinaa kaalista
Ärsyttävät ampiaset
Lammas liikkeelle
Härkä näkee punaista
Rakki rakastuu
Villi vuohijahti
Sirkus, sirkus
Mieli maassa
Pizzakeikka
Myyräntyötä
Kummitusjuttu
Omenasota
Juhlat ladossa
Taiteilijan elämää
Lätti vastaa lampola
Late ottoäitinä
Late luontokuvaajana
Päivä parturissa
Lampola lietsussa
Vuhku tarttuu toimeen
Sirkan hirveä hikka
Pirtsakka pyykkipäivä
Tuliterä traktori
Metallimiehet heiluttaa
Late hammaskeijuna
Telttailussa on tunnelmaa
Puuhalaajat
Late maajussina
Unissakävelijä
Sietämätön sukulaistyttö
Pikaliimaa
Helleaalto
Siivouspäivä
Öinen kulkija
Virkaheitto vahtikoira
Sirkka kuorsaa
Pahankuriset kakarat
Late taikurina

Wallace ja Gromit

Nick Park alkoi tehdä National Film and Television Schoolin lopputyökseen vaha-animaatiota Suurenmoinen huviretki. Lyhytelokuva keksijä Wallacen ja hänen koiransa matkasta kuuhun toi Parkille työpaikan Aardman Animations -studiolta ja Oscar ehdokkuuden.

Wallace on englantilainen keksijä, joka pitää kovasti juustoista. Wallacen ääninäyttelijänä toimii Peter Sallis. Wallace asuu koiransa Gromitin kanssa. Gromit ei puhu, mutta käyttäytyy muuten hyvin ihmismäisesti. Wallacella on ollut suhteita useisiin naisiin, mutta romantiikka on kuihtunut syystä tai toisesta.


Wallace ja Gromit ovat vaha-animaatiohahmoja. Aardmanilla pidetään tiukasti kiinni vaha-animaatioista myös tietokoneanimaatioiden aikakaudella. Wallacea ja Gromitia on kiitelty paitsi nerokkaista juonenkäänteistä, myös lavastuksen, kuvauksen ja äänisuunnittelun korkeasta tasosta.

Vaikka Park jäi ilman Oscaria Wallacen ja Gromitin ensi-esiintymisestä, hän sai parhaan lyhytanimaation palkinnon kahdesta seuraavasta kaksikon seikkailusta ja myös Paakarin painajainen oli ehdolla. Elokuva Kanin kirous voitti Oscarin, ollen ensimmäinen parhaan animaatioelokuvan palkinnon saanut vaha-animaatio.

Wallace ja Gromit lyhytelokuvat:
Suurenmoinen huviretki (A Grand Day Out) 1989
Väärät housut (The Wrong Trousers) 1993
Läheltä piti (A Close Shave) 1995
Paakarin painajainen (A Matter of Loaf and Death) 2008
Tv-sarja:
Cracking Contraptions (Kymmenen 2 minuutin jaksoa) 2002
Pitkä elokuva:
Wallace & Gromit: Kanin kirous (Wallace & Gromit - the Curse of the Were-Rabbit) 2005


Suomessa Wallacea ja Gromitia on esitetty televisiossa. Meillä on näytetty myös Late Lammasta joka tuli tutuksi Läheltä piti-lyhäristä. Kaikki neljä lyhytelokuvaa löytyvät vuonna 2009 ilmestyneeltä Wallace & Gromit -Paakarin painajainen -dvd:ltä. Wallace & Gromit – uskomattomat seikkailut dvd:ltä löytyvät ensimmäiset kolme lyhäriä. Myös Kanin kirous on julkaistu Suomessa dvd:llä.