Eläinmaailman eläimet

Ihmismäiset eläimet ovat animaatioiden vakiintunutta hahmokuntaa. Eläimet käyttävät vaatteita, vaikkakaan eivät välttämättä kokonaisia asua, asuvat taloissa ja käyvät töissä tai koulussa. Yleensä niissä ei ole eläimellisyydestä jäljellä kuin ulkonäkö ja sekin on tyylitelty ja ihmismäistetty.

Se kuinka sisälle ihmisten sivystykseen eläimet ovat päässeet vaihtelee. Kanit saattavat pitää porkkanoista ja oravan talo voi olla rakennettu puuhun, mutta yhtä hyvin eläimet voivat asustaa tiilitalossa asuinalueella ja syödä kaupan valmisruokia. Jossain tapauksessa kani ja kettu voivat olla ystäviä, toisessa sarjassa kettu saattaa vaania kania pahoissa akeissa. Useimmiten eläimet pariutuvat saman lajin edustajan kanssa, mutta sekin menee läpi että eri lajin edustajat perustavat keskenään perheen. Eläinten antropomorfismiin ollaan animaatioissa jo niin totuttu, ettei siinä ole juurikaan kyseenalaistamista ja muuttuviin yksityiskohtiin sopeudutaan nopeasti.

Mutta yksi häiritsevä asia löytyy: eläimet. Eläimillä nimittäin voi olla lemmikkejä tai kotieläimiä tai villit eläimet voivat elää niiden kanssa rinnakkain. Kuinkas se on mahdollista?

Klassisin ongelma jota luultavasti kaikki ovat joskus miettineet tulee Disneyltä. Kerroppa meille Mikki Hiiri, jos paras ystäväsi on koira nimeltä Hessu Hopo, miksi koira nimeltä Pluto on lemmikkisi?

Heluna Ammun kehitys on varsin mielenkiintoinen. Ensimmäisessä lyhärissä (Plane Crazy) jossa Helunan kerrotaan esiintyneen, nähdään vielä neljällä jalalla kävelevä maalaislehmä. Seuraavassa lyhärissä (The Plow Boy) on jo mukana Polle Koninkauluskin, joka kävelee kahdella jalalla ja käyttää hattua. Heluna on edelleen Mikin ja Minnin rinnalla lehmä, Mikki jopa lypsää sitä. Neljännessä lyhärissä (The Karnival Kid) Heluna on saanut hatun, mutta vasta kuudennessa (The Shindig) sen utareet on peitetty esiliinalla. Tässä maailmassa osa eläinyksilöistä voi siis kehittyä ihmismäisiksi, vaikka muut lajitoverit jäävät eläimiksi. Evoluutioteoriaa ei tässä kohdin kannata kai edes miettiä. Parempi oikeastaan olla miettimättä koko aihetta Disneyn osalta tämän enempää, ettei aivan sekoa. Esimerkkejä on nimittäin aivan liikaa.

Hyvä ja suosittu aihe lapsille suunnattuun sarjaan on lasten elämä. Yksi monen lapsen elämään jossain vaiheessa liittyvä asia on halu saada oma lemmikki. Mutta entä kun animaation lapsi on eläinlapsi?

Lemmikin kaipuu on iskenyt mm. maasika Arttuun ja kilpikonna Frankliniin. Artulla on lemmikkikoira Kamu. Mutta toisaalla Artulla on koiria myös ystävinään. Vielä lisää hämmennystä aiheuttaa se että muutamassa jaksossa Kamun näytetään puhuvan. Hänen puhettaan eivät tosin ymmärrä kuin muut eläin-eläimet (mm.kissat ja linnut) ja vauvat.

Franklin saa lemmikin heti piirrossarjan ensimmäisessä jaksossa. Franklinilla on lelukoira Sami, mutta eihän se ole oikea, kuten lintu, kissa tai poni. Mutta kun sarjan eläimet eivät käytä vaatteita, eikä suurinta osaa ole edes nimetty (Franklinin ystäviähän ovat mm. Majava, Etana ja Hanhi) alkaa ero lemmikin ja omistajan välillä kaventua vähän liikaa. Onneksi Franklin valitsee itselleen lemmikiksi kultakalan, joka tuntuu edes hieman loogiselta lemmikiltä kilpikonnalle.

Babarissa on jakso, jossa nuori Babar kohtaa viidakossa pahkasian. Hän ottaa possun lemmikikseen, mutta ei tiedä että sillä on jo omistaja. Possu on sarvikuonokuningas Rataxeen vaimon rakas Reginald. Mutta miten norsut ja sarvikuonot voivat pitää pahkasikaa lemmikkinä? Toisaalta sarjassa viidakon eläinten siirtyminen ihmismäisiin tapoihin on vielä kesken, ehkä pahkasiat ovat jääneet kehityksen kelkasta ja niitä on soveliasta pitää lemmikkeinä?

Nalle Luppakorvan maailma ei myöskään ole täysin looginen. Eläinhahmot asuvat taloissa ja käyttävät vaatteita, ainakin suurimmaksi osaksi. Esimerkiksi Luppakorvan koiraystävä Musti nähdään välillä alastomana, asumassa koirankopissa. Toisissa jaksoissa Musti on viimeisen päälle puettu ja käy lastentarhassa. Samaa tekevät puput, oravat ja kissat. Tälläiset vaihtelut eivät kuitenkaan tunnu häiritseviltä, koska eläinten suhtautuminen toisiinsa ei muutu. Musti ei missään vaiheessa ole Luppakorvan koira-lemmikki vaan se esiintyy aina tasavertaisena ystävänä, oli sillä sitten vaatteet tai ei. Miksei sitä voisi välillä käyskennellä alasti metsässä vaikka asuisikin talossa?

Yksi sarjan jaksoista herättää kuitenkin ihmetystä. Siinä Luppakorva ystävineen löytää pienen hauvan. He keksivät ottaa sen mukaansa lastentarhaan, jonne se voisi jäädä kaikkien lasten lemmikiksi. Se sopiikin sekä opettajalle että talonmiehelle, mutta ilo lopuu lyhyeen kun sisään tulee rouva joka etsii kadonnutta koiranpentua. Mutta rouvahan on itsekin koira! Onko pentu siis hänen lemmikkinsä vai lapsensa?

Vekarat-sarjan päähenkilö on possupoika Sasu. Sasun parhaita ystäviä ovat Torsti-sonni ja Sanna-ankka. Sasu asuu maatilalla jolla kasvatetaan lampaita ja kanoja. Lampaat kyllä temppuilevat oikeita lampaita enemmän ja nousevat välillä kahdelle jalalla, mutta ovat silti maatilan kotieläimiä. Joita porsaat hoitavat. Porsaat, joiden ystäväpiiriin kuuluu lehmiä ja vuohia ja jopa ankka. Mikä erottaa lampaat tästä joukosta? Entä mitä eroa on kanoilla ja ankoilla? Uskaltaako Sanna kyläillä Sasun perheen luona huolettomin mielin vai onko sekin vaarassa joutua ulkoruokintaan?

Kolme muskettikoiraa kertoo muskettisotureista ja miekkataisteluiden ja "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" -paatoksen lisäksi kuvaan kuuluu se että taistelusta toiseen liikutaan uljaasti ratsain. Mitä muuta Muskettikoirilla voisikaan alla olla kuin hevonen? Polkupyörä? Skootteri? Se olisi huomattavasti typerämpää kuin ihmismäinen koira ratsastamassa hevosmaisella hevosella. Kun sarjan ihmismäiset hahmot ovat lähinnä koiria ja kissoja (Kardinaalin miehissä on yksi possu) tuntuu hevonen hevosena vielä ihan uskottavalta.

Hevosia nähdään myös Matka maailman ympäri -sarjassa. Tälläkin kertaa hevoset ovat tarinan kannalta perusteltuja. Ideahan on että Phileas Fogg kiertää maailmaa vuonna 1872 ja vaikka Fogg matkakumppaneineen on kuvattu eläimiksi on Jules Vernen tarinaan pohjaava sarja muuten melko lailla kiinni realismissa. Hevosvankkurit kuuluvat olennaisesti ajan kulkuneuvoihin. Hevosten lisäksi sarjassa nähdään myös Goa-norsu, joka sekin tuntuu käyvän järkeen aika hyvin.

Jos hevosten asema animaatioissa tuntuu epäreilulta, tasaa tilannetta se että My Little Pony -sarjoissa hevoset ovat määräysvallassa. Tottakai söpöillä poneilla kuuluu olla söpöjä lemmikkejä! Ja koska nämä karkinkirjavat ponit (joista osalla on sarvi tai siivet) ovat jo melko kaukana oikeista poneista eivät lemmikit tunnu niiiin kummalliselta asialta. Mutta vähän kummalliselta silti...

Alfred J. Kwak -sarjassa eläimet pysyvät lähes kokonaan ihmismäisinä. Ainoa oikeasti villiltä vaikuttava eläin on kilpikonna jonka selässä on saari. Vesimaassa taas toinen kilpikonna pitää antiikkikauppaa. Hieman hämmentävää on myös se että sillit osaavat puhua, mutta niitä pyydetään ruuaksi. Samoin valaat osaavat puhua, vaikkakin omaa kieltään. Silti niitäkin jahdataan. Nämä eivät ole kuitenkaan kovin suuria epäkohtia. Onneksi, sillä kun sarjassa käsitellään ankkojen ja hanhien välistä rasismia olisi hieman outoa jos Alfred toisaalla taluttelisi koiraa.

Jaksossa nimeltä "Sirkuksessa" Alfred pestautuu pelleksi sirkukseen. Sirkuksen vetonaula on hirmuinen ihminen jota paimentaa ihmistenkesyttäjä Orhi. Voiko tämän tulkita vitsailuksi eläinten maailman eläinten epäloogisuuksille?

Viimeiseksi esimerkiksi on pakko ottaa Muumilaakson tarinoita. Muumit kasvattavat talonsa ympärille viidakon, jonne Haisuli vapauttaa eläintarhasta joukon puhuvia eläimiä. Ensin eläimet suunnittelevat muumien syömistä, sitten ne ystävystyvät Muumiperheen kanssa. Kun eläimet tahtovat palata takaisin eläintarhaan, lähtevät Muumit saattamaan niitä. Mutta eläintarhasta löytyykin sopiva häkki myös Muumeille, jotka muistuttavat aivan riittävästi virtahepoja.

Onneksi Nuuskamuikkunen, Pikku Myy ja Hemuli hankkivat Tiedeakatemian presidentiltä todistuksen siitä etteivät Muumit kuulu häkkiin. Eläintarha pahoittelee sekaannusta kera kauniiden sanojen ja kukkasin. "Ei pidä arvostella pelkän ulkokuoren perusteella." Toteaa eläintarhanjohtaja.

Kuulinko oikein?

Nähtävästi (tai siis kuultavasti) animaatioiden tunnareihin voi törmätä oudoissakin yhteyksissä.

Radiossa pyörii rakentamiseen ja remontoitiin liittyvän TaloTalo-firman mainos, jonka taustalla soi selvästi TaoTaon tunnari, instrumentaali-versiona. Oikeastaanhan biisivalinta on ihan oivallinen, vaikka sanojenkin kera: "Missä salo sinertää ja nurmi on kauniin vihreää ja kaikki on niin rauhaisaa...." Kyllähän tuollaiseen ympäristöön kelpaa pystyttää talo.

Toinen tapaus löytyi uutisista: Fingerpori-sarjakuvasta on koostettu teatteriesitys Teatteri Kultsan toimesta. Lavalla nähdään 126 Fingerpori strippiä ja kuullaan mm. Nalle Luppakorvan tunnari. Kukahan Fingerporissa Luppakorvaa seuraa, Heimo, Rivo-Riitta vai ehkä kuitenkin Asko Vilenius?

Muumien maailma

Uuden Muumi ja punainen pyrstötähti -elokuvan myötä puolalainen tv-sarja Opowiadania Muminków on taas ajankohtainen. Sarjaa tehtiin Se-Ma-For animaatiostudiolla vuosina 1978–1982. Se noudattelee tarkasti Tove Janssonin muumikirjojen ja -sarjakuvien tarinoita, ja Janssonia konsultoitiin sarjaa tehdessä.


Se-Ma-For -studion sarjoista Suomalaisille ovat tuttuja myös nukkeanimaatiot Nalle Luppakorva ja Pikku Nallen seikkailut. Myös muumit ovat nukkeja, tosin vain puolikkaita ja ne on animoitu pala-animaatioiden tapaan. Hahmot liikkuvat lasilevyille maalattujen taustojen välissä.


Yhden jakson pituus oli n.10 minuuttia ja tämän mittaisia jaksoja tehtiin 78. Hahmoilla ei ollut omia näyttelijöitä, vaan tarinaa kuljetti yksi kertoja. Englannissa sarja oli hyvin suosittu, mutta sitä leikattiin lyhemmäksi, vain viiden minuutin osiksi ja jaksojen määräksi tuli 100.

Suomessa sarjaa esitettiin ensi kerran vuonna 1984. Sarjaa esitettiin aluksi ilmeisesti puolaksi, mutta se käännettiin myös suomeksi Harri Hyttisen toimiessa kertojana. Sarja kulki nimellä Muumilaakson tarinoita, mutta tämä nimi vakiintui myöhemmin toiselle, nykyään Suomessa puolalaisia "huopamuumeja" tunnetummalle, japanilaisella muumisarjalle.


Muumien maailma -nimen sarja sai vasta tehdessään uuden tulemisensa Suomen televisioon vuonna 2007. Filmkompaniet oli saanut levitysoikeudet pitkän odotuksen jälkeen ja sarjaan tehtiin uusi käännös ja siihen äänitettiin pelkän kertojan tilalle hahmojen dialogi.

Jaksot saivat ensiesityksensä Sub Juniorilla. Sarjaa on esitetty myös Mtv3:lla, tosin ruotsiksi puhuttuna. Ruotsiksi sarjaa tullaan esittämään tänä syksynä myös FST:llä.


Muumien maailmaa on julkaistu kuudella dvd:llä ja neljä ensimmäistä dvd:tä on pakattu myös peltiseen boksiin. Hiljattain sarjaa on alettu julkaista uudelleen dvd:llä ja se palasi viime keväänä myös televisioon. Pmmp-yhtye teki sarjaan uuden tunnusmusiikin.


Vuonna 2008 ilmestyi sarjan jaksoista kokoon leikattu elokuva Muumi ja vaarallinen juhannus. Muumi ja punainen pyrstötähti on ensi-illassa tänä syksynä ja siihen on uuden leikkauksen, äänityksen, dialogin ja restauroinnin lisäksi lisätty myös 3D. Sarjan muokkaaminen elokuviksi ei kuitenkaan ole uusi idea, vaan siitä on koottu kaksi muumielokuvaa jo vuosina 1983 ja 1986.

Pikku Nallen seikkailut

Ranskalaisen Olga Pouchinen luoma nallehahmo Colargol tuli Suomessa tunnetuksia nimellä Pikku Nalle. Pikku Nallen seikkailut on esitetty meillä jo vuonna 1973. Kun tuorein uusintakin on vuodelta 1987, ei sarja valitettavasti liene tuttu edes nykyisille parikymppisille.


Vaikka Colargol on alunperin ranskalainen hahmo, nukkeanimaatio tehtiin Puolassa. Colargolin hahmoa tarjottiin myös Ranskan televiosiolle, mutta siellä oli jo nallehahmo eikä toista kaivattu. Myöhemmin Olipa kerran... -animaatiosarjasta tunnetuksi tullut ranskalainen Albert Barillén ryhtyi tuottajaksi ja lopulta Colargolin animoi Tadeusz Wilkosz Se-ma-for studiolla, samalla josta myös Nalle Luppakorva on kotoisin.

53 jaksoa valmistuivat vuosina 1967-1974. 13-minuutin mittaiset jaksot voidaan jakaa kahdeksaan eri tarinaan. Ne ovat Colargol and the Circus, Colargol at Sea, Colargol in Outer Space, Raven's Wedding, The Lost Whistle, Colargol in the Wild West, The Magic Suitcase ja A Christmas Story. Jaksoista koostettiinkin Puolassa kolme elokuvaa.


Englantilaisille Colargol tuntui ilmeisesti liian eksoottiselta nimeltä, joten nimi vaihtui Barnabyksi. Kanadassa käytettiin nimeä Jeremy the Bear.

Suomessa Pikku Nallen seikkailut ei ole päätynyt dvd:lle, ei edes videolle. Tekijänoikeuksiin liittyvien epäselvyyksien takia tilanne ei vaikuta hyvältä muissakaan maissa.

Korvani nääs lerputtaa.

Nalle Luppakorva seikkailee maanantai-aamuisin Kakkosella, on muuten ollut Ylen ohjelmistossa nyt kiitettävän kauan, jossain vaiheessa jopa joka arkiaamu. Hienoa!

Heipä hei!
Hyvää iltaa!
Luppakorva seikkailee taas.
Luppakorva-nimen sain,
korvani nääs lerputtaa.
Olen pieni nalle vain, pullea.
Lasten kansa viihdyn ain.
Olen pieni nalle vain, pörheä.
Lapset mua rakastaa.

Nalle Luppakorva (Miś Uszatek) on syntynyt jo 1957, mutta nukkeanimaation teko alkoi vasta 1975. Sitä tehtiin vuoteen 1987 asti, yhteensä 104 jaksoa. Luppakorvan takana on puolalainen Se-ma-for animaatiostudio, jonka muista tuotoksista meillä on nähty Muumien maailma ja Pikku-Nallen seikkailut.

Suomeen Nalle saatiin syksyllä 1979. Kertoja toimi Heikki Määttänen, joka äänitti koko sarjan yhden kevään aikana. Filmiä ei voinut kelata, joten yhdenkin virheen takia jakson äänittäminen oli aloitettava alusta.


On varmaan jo tullut selväksi, että sarjan päähenkilö on Nalle Luppakorva. Hän asustaa omassa talossaan, käy tarhassa ja seikkailee ystäviensä kanssa. Jaksot ovat opettavaisia, mutta eivät minusta saarnaa liikaa, vaan hahmot ottavat opiksi omista virheistään. Erityisesti tuntuu sähläävän Iso-Jussi. Possu Pyllerö taas on herkuttelija ja toisinaan hieman ylpeä. Pikku Puput ovat joukon pienimpiä ja ehkä siksi järki ei aina pysy kaksosten mukana. Muita hahmoja ovat mm. Pyllerön Nöf Nöf -täti, Pikku pupujen äiti, Musti-koira, Nukketytöt, Tarhan Kissatäti ja Putkisen setä.


Jaksoissa seikkaillaan kaikkina vuodenaikoina, ja animaatio on kaikinpuolin huolellisesti tehty. Vaivoja ei ole säästelty lavastuksessa tai hahmojen vaatettamisessa. Itse pidän 70-luvun tyylistä, ja kadehdin kovasti Luppakorvan sisustusta ja asuja.


Se-ma-for studio tekee edelleen animaatioita, ja 2007 se ilmoitti suunnittelevansa uusia jaksoja Luppakorvaan. Nämä suunnitelmat kuitenkin korvattiin haaveella elokuvasta. Jää nähtäväksi miten suunnitelmat etenevät.

Luppakorvastakin on tehty oheistuotteita, Suomessa on saatavilla ainakin pehmoleluja ja yksi dvd, jolta löytyy 30 jaksoa.

Hyvää yötä piltit,
nalle silmät sulkee.
Lapsosista näkee nalle monta unta.