Muumien monet muodot

Lähes kaikki suomalaiset tuntevat muumit ja tietävät että muumien äiti on Tove Jansson. Janssonin ensimmäinen muumikirja julkaistiin vuonna 1945 ja kaikkiaan muumiromaaneja on yhdeksän. Kuvakirjoja Jansson teki kolme ja viimeinen muumikirja oli valokuvin kuvitettu Outo vieras Muumitalossa. Sarjakuvien julkaisu alkoi vuonna 1954. Lars Jansson, Toven veli, tuli mukaan ensin käsikirjoittajana ja siirtyi lopulta Toven tilalle piirtäjäksi. Animaatioita Janssonit eivät itse tehneet. Vaikka Tove teki puolisonsa kanssa muumihahmoista nukkeja ja pienoismallimaisemia, eivät nekään heränneet eloon animaation keinoin.

Muumianimaatioita on silti tehty, eri puolilla maailmaa. Jotkut versiot eivät tavoittaneet muumien henkeä tai edes ulkomuotoa niin hyvin kuin toiset ja kaikki muumianimaatiot eivät ole koskaan saapuneet Suomeen asti. Ja melko erikoista on ettei Suomessa ole tehty yhtään muumianimaatioita, näihin päiviin asti.

Die Muminfamilie (ja Strum im Mumintal)

Augsburger Puppenkiste, Länsi-Saksa 1959-1960

Ensimmäisenä muumianimaatioiden pariin ehdittiin Länsi-Saksassa. Kyseessä on televisio-ohjelma, jota tehtiin kaksi kuuden jakson sarjaa. Sarja on mustavalkoinen ja toteutettu nukkeanimaationa. Ensimmäiset kuusi jaksoa perustuvat Taikurin hattu -kirjaan ja seuraavat kuusi Vaaralliseen juhannukseen. Yhden jakson pituus on noin puoli tuntia, mikä tuntuu aika pitkältä. Muumit ja muut hahmot ovat hieman karun nököisiä, mutta tunnistettavia.

Tove Jansson no Tanoshii Mūmin Ikka

Tokyo Movie Shinsha, Mushi Productions, Japani 1969-1970

Ensimmäinen japanilainen muumisarja ei tunnetusti vastannut Tove Janssonin odotuksia. Muumit ovat ehkä ulkonäöltään tunnistettavissa, mutta käyttäytyvät melkoisen epämuumimaisesti. Edes Janssonin sarjakuvien välillä raisuksi yltyvä muumimeno ei selitä tämän sarjan tapahtumia. Muumien elämään myös lisättiin sinne kuulumattomia asioita, keveimpänä esimerkkinä autot. Piirrossarjaa kuitenkin tehtiin 65 jaksoa, vaikka studiokin vaihtui välissä. Ulkomaille sarjaa ei kuitenkaan myyty, vaikka se alunperin oli tavoitteena.


 

Shin Mūmin

Mushi Productions, Japani 1972

Ensimmäisen japanilaisen sarjan loppuun ohjannut Rintaro jatkoi muumien parissa pari vuotta myöhemmin ja tuloksena oli 52-osainen uusi muumisarja. Tässä sarjassa muumit ovat edellistä söpömpiä ja käyttäytyvätkin aiempaa paljon kiltimmin. Muumilaakson tarinoita on joskus nimitetty lällyiksi pastellimuumeiksi, mutta tämä sarja vie kyllä söpöilyssä voiton. Tätäkään sarjaa ei Japanin ulkopuolella nähty.

Mumi-troll i kometa

Soyuzmultfilm, Neuvostoliitto 1978

Seuraavaksi oman tulkintansa muumeista tekivät venäläiset. Muumipeikko ja pyrstötähti-kirjaan pohjautuvassa animaatiossa on kolme noin 20 minuutin mittaista osaa: Mumi-troll i drugie, Mumi-troll i kometa ja Mumi-troll i kometa: Put domo. Lyhytelokuvat on toteutettu nukkeanimaationa ja muumit ovat tunnistettavia muumeja.

Muumien maailma (Opowiadania Muminkow)

Se-Ma-For, Puola 1977-1982

Puolalainen Se-Ma-For ryhtyi muumianimaatioiden tekoon 1970-luvun lopulla. Persoonallisen näköinen stop-motion animaatio on oikeastaan nukke- ja pala-animaation yhdistelmä. Muumihahmot ovat kolmiulotteisia, mutta niiltä puuttuu selkä. Taustat ovat useissa tasoissa lasilevyillä. Sarjassa on 78 kymmenminuuttista jaksoa.

Tarinat ovat peräisin sekä kirjoista että sarjakuvista ja alkuperäisteoksille ollaan oltu hyvin uskollisia. Tove ja Lars saivat jopa käsikirjoitukset luettaviksiin ennen kuvauksia. Myös tunnelmaltaan sarja pääsee hyvin sisälle Muumilaaksoon. Sarjaa myytiin useisiin maihin ja sitä esitettiin myös Suomessa. Uuden tulemisen sarja on tehnyt 2000-luvulla kun sen oikeudet ostettiin Suomeen.

Kuka lohduttaisi Nyytiä? (Vem ska trösta knyttet?)

Svenska Filminstitutet, Ruotsi 1980

Johan Hägelbäckin ohjaama lyhytelokuva perustuu kuvakirjaan Kuka lohduttaisi Nyytiä? Animaatio seuraa Janssonin tarinaa ja kuvituksia hyvin uskollisesti. Kirjassa runomuotoon kirjoitettu tarina kerrotaan animaatioissa laulaen.

Mumi-dol

Sverdlovsktelefilm, Neuvostoliitto 1980-1983

Taikurin hattu -kirjaan perustuva pala-animaatio muodostuu kolmeasta osasta: Mumi-dol vse delo v shlyape, Mumi-dol leto v mumi-dole ja Mumi-dol v mumi-dol prihodit osen. Näissä animaatioissa hahmojen ulkomuoto on suunniteltu täysin uudelleen. Jaksojen kestot ovat 15-20 minuuttia. Animaatiot ohjasi Anatoly Aliashev.

Muumilaakson tarinoita (Tanoshii Mūmin Ikka)

Telescreen, Japani, 1990-1991

Muumilaakson tarinoiden jaksot 1-76 kuuluvat tähän sarjaan. Suomessa ensimmäinen ja toinen sarja on niputettu saman otsikon alle, vaikka niiden välillä on selkeä ero. "Uudet muumit" tai "uudet jaksot" nimitys on yleisessä käytössä. Suomessa ei ole esitetty kaikkia Muumilaakson tarinoiden jaksoja, vaan ensimmäistä sarjaa on tehty 78 jaksoa.

Jaksojen tarinat ammentavat aiheensa sekä kirjoista että sarjakuvista. Mukana on myös jaksoja ja jopa hahmoja joille ei löydy taustaa Janssonin tarinoista. 

Muumilaakson tarinoita (Tanoshii Mūmin ikka: Bōken Nikki)

Telescreen, Japani 1991-1992

Muumilaakson tarinoiden jaksot 77-101 kuuluvat uuteen muumi-sarjaan. Lisäksi yksi uuden sarjan jaksoista on jätetty esittämättä Suomessa. Näissä jaksoissa ei ole enää yhtään kirjoihin perustavaa tarinaa, mutta suuri osa perustuu Muumipeikko-sarjakuviin. Ensimmäisessä sarjassa muumiperhe ei poistunut muutamia saaria kauemmas kotilaaksostaan, mutta nyt muumeilla on käytössään sarjakuvista tuttu aikakone, joka kuljettaa heidät mm. villiin länteen ja Egyptiin. Sarjan japaninkielinen otsikko tarkoittaa seikkailupäiväkirjaa ja uudet jaksot tuntuvatkin perustuvan vanhempia jaksoja enemmän menoon ja meininkiin.

Sarjat eroavat toisistaan myös animaation osalta. Hahmot ja paikat näyttävät pitkälti samoilta, mutta uusissa jaksoissa hahmoilla on aiempaa rajumpia ilmeitä ja hahmojen taustoina vilahtaa värikkäitä tehosteruutuja, joita ei koskaan käytetty ensimmäisessä jaksoissa. Ensimmäinen sarja on animaatioltaan laadukkaampaa ja toisen sarjan budjetti jäikin ensimmäistä pienemmäksi.

Muumipeikko ja pyrstötähti (Moomin Tani no Suisei)

Telescreen, Japani 1992

Muumilaakson tarinoita -sarjojen lisäksi tehtiin pitkä elokuva. Aiheeksi sopii hyvin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirja joka sijoittuu aikaan ennen sarjassa käsiteltyjä tapahtumia. Muumipeikko tapaa elokuvassa ensimmäisen kerran niin Nuuskamuikkusen kuin Niiskuneidinkin. Näin elokuva syventää sarjaa ja eroaa siitä selvästi, eikä tunnu pelkältä pidennetyltä jaksolta.

Visuaalisesti elokuva jatkaa Muumilaakson tarinoiden tyyliä, paitsi väritykseltään. Elokuvan värisävyt ovat maanläheisempiä ja tummempia kuin sarjassa ja ne näyttävät sarjaa enemmän käsin väritetyiltä. Sarjan ja elokuvan välillä on eroja myös suomidubin roolituksessa.

Kuinkas sitten kävikään (Hur gick det sen?)

Svenska Filminstitutet, Ruotsi 1993

Jo aiemmin mainitussa Nyyti-animaatiossa mukana ollut Jaromir Weseley ohjasi kuvakirjaan Kuinkas sitten kävikään perustuvan lyhytelokuvan. Myös tämä animaatio näyttää siltä kuin Janssonin kuvat olisi herätetty sellaisenaan henkiin ja tarina on täsmälleen sama kuin kirjassa. Ruotsinkielisen version lukija toimiikin kirjailija itse.

Muumi ja vaarallinen juhannus

Se-Ma-For, Puola/Filmkompaniet, Suomi 2008

Suomessa on koostettu Muumien maailman -jaksoista kaksi elokuvaa. Vastaavia elokuva-koosteita on sarjasta tehty myös Puolassa. Suomessa kuvamateriaali restauroitiin ja elokuva on käsikirjoitettu, leikattu ja käännetty alusta asti, toki animaatiomateriaalin ehdoilla koska sitä ei ole tehty lisää sitten 80-luvun alun. Muumi ja vaarallinen juhannus perustuu tietysti kirjaan Vaarallinen juhannus.

Muumi ja punainen pyrstötähti

 Se-Ma-For, Puola/Filmkompaniet, Suomi 2010

Toinen Muumien maailma -elokuva perustuu Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjaan. Alkuperäinen animaatiohan on tavallista pala-animaatiota huomattavasti kolmiulotteisempi puolitettujen nukkehahmojen ja eri tasoille asetettujen taustojen ansiosta ja tämä hyödynnettiin elokuvan kohdalla tekemällä siitä myös 3D versio.

Moomins the Movie

Handle Productions, Suomi/Pictak, Ranska 2014
www.handleproductions.com

Tällä hetkellä tuotannossa on uusi muumielokuva. Piirroselokuvassa muumit lähtevät sarjakuvasta tutulle matkalle kohti Rivieraa. Elokuvan pitäisi sopia sekä aikuisille että lapsille.



Muumit on nähty televisiossa myös näyteltyinä. Ruotsissa on tehty 13-osainen sarja vuonna 1969 ja joulukalenteri vuonna 1973. Joitain muumi-ohjelmia on varmasi myös jäänyt tekemättä. On huhuttu että jopa Disneyllä oltaisiin joskus oltu kiinnostuneita muumien oikeuksista ja näin suosittujen tarinoiden perässä on varmasti ollut muitakin. Muumit on nähty jo piirrettyinä, nukkeina ja pala-animaationa, mutta ei vielä cgi-animaationa. 3D:n kohdalla muumit ovat kuitenkin olleet uraa uurtavia, sillä Muumi ja punainen pyrstötähti oli ensimmäinen Pohjoismaissa tehty 3D-elokuva.

Muumien suosio ei näytä hiipumisen merkkejä, joten eiköhän Muumeja kosiskella animaatioihin vielä tulevaisuudessakin. Koskemattomiakin aiheita olisi: Vaarallista matkaa ja Outoa vierasta Muumitalossa ei ole vielä nähty animaatioina.

Muumipeikko ja pyrstötähti

6.12.2009 tv2 kello: 10.30

Muumipeikko ja pyrstötähti on taidettu esittää jo useampanakin Itsenäisyyspäivänä tv:stä? Tai jos ei välttämättä Itsenäisyyspäivänä, niin kerran vuodessa ainakin.



Japanilainen elokuva (Moomin Tani no Suisei) valmistui vuonna 1992, ja samat tekijät ovat myös vuosina 1990-1992 tehdyn Muumilaakson tarinoita sarjan takana. Elokuva perustuu Tove Janssonin samannimiseen kirjaan ja sen tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen tv-sarjaa.

Sekä sarjaa että elokuvaa ollaan tehty Tove Janssonin ja Lars Janssonin valvonnassa ja ne tuotti suomalainen Dennis Livson. Suomenkielisen version musiikit on säveltänyt ja esittää Benny Törnroos.

Elokuva alkaa samoin kuin useat Tove Janssonin sarjakuvat eli Muumipeikko kuvataan ensin pallona, kunnes huomaamme hänellä jalat ja hännän.


Juoni:
Muumiperhe on juuri asettautunut Muumilaaksoon. Sitten taivaalta alkaa sataa nokea, ja filosofi Piisamirotta julistaa maailmanloppua. Pyrstötähti on tulossa. Muumipeikko lähtee ystäviensä Nipsun ja pikku Myyn kanssa vuorilla sijaitsevalle tähtitornille selvittämään koska pyrstätähti tulee ja iskeekö se Muumilaaksoon. Matkallaan he tapaavat Nuuskamuikkusen. Muumipeikko löytää kultaisen nilkkarenkaan, jonka Nuuskamuikkunen tietää kuuluvan Niiskuneidille, joka on veljensä kanssa matkalla niinikään tähtitorniin.

Tähtitornilla selviää tarkka aika pyrstötähden tulolle. On lähdettävä takaisin Muumilaaksoon. Eräänä aamuna joukko herää avunhuutoihin. Muumipeikko aavistaa kenestä on kyse, ja pelastaa Niiskuneidin angostuura-kasvilta. Myös Niiskuneiti ja Niisku lähtevät Muumilaaksoon. He päättävät suojautua luolaan, jonka Nipsu on löytänyt ennen matkalle lähtöä.


He tapaavat vielä Hemulin, jonka postimerkit tuuli on temmannut mukaansa. Tuuli yltyy pyörremyrskyksi ja pian joukko lentää telttansa avulla kotiin. Muumimamma, Muumipappa ja tärkein irtaimisto haetaan ja viedään luolaan turvaan. Nipsu löytää kissanpennun ja eksyy joukosta. Viime hetkillä ennen pyrstötähden iskua Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen löytävät Nipsun ja kaikki ovat luolassa odottamassa mitä tapahtuu.

Pyrstötähti ei osu Muumilaaksoon. Se ohittaa maan viime hetkellä. Meri, joka on kuivunut pyrstötähden vaikutuksesta vyöryy takaisin ja kaikki tanssivat onnellisina rannalla.



Elokuva on julkaistu Suomessa dvd:nä. Se on dubattu suomeksi suurimmaksi osaksi samojen näyttelijöiden voimin kuin tv-sarja. Vain Nuuskamuikkusen, Niiskuneidin ja Nipsun äänet ovat eri näyttelijöiden kuin Muumilaakson tarinoissa.