Lisäksi 13.6 julkaistaan Looney Tunes Show:n toinen dvd.
Animaatioblogi
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Julkaisut kesäkuussa
Lisäksi 13.6 julkaistaan Looney Tunes Show:n toinen dvd.
maanantai 7. marraskuuta 2011
Taas palataan Pasilaan
Pasilasta, sen hahmoista ja hokemista on tullut vuosien myötä huippusuosittuja. Sarja ei kuitenkaan ollut hitti heti. Tieto Pasilasta on levinnyt katsojalta toiselle ja vasta toisen kauden myötä sarja alkoi olla laajasti tunnettu. Jännä juttu, nimittäin Pasilasta ei alunperin mitään toista kautta pitänyt tullakaan, vaan sarjan oli tarkoitus olla 12-osainen. Nyt alkavien jaksojen jälkeen Pasilaa on tehty 44 jaksoa. Ja sarja jatkuu myös viidennelle kaudelle.Atte Järvinen on sekä käsikirjoittanut ja että ohjannut Pasilan. Aiemmin Järvinen käsikirjoitti Itse valtiaita, animoitua poliittista satiiria. Pasilalla ja Itse valtiailla on muutakin yhteistä, molemmat on animoinut sama studio, Anima vitae. Pasilan hahmosuunnittelun takana on Laura Neuvonen.
Pasila on visuaalisesti vaatimaton ja animaatioltaan simppeli, mutta ulkoisia puitteita tärkeämmässä osassa ovatkin sarjan näyttelijät. Kari Hietalahti, Jani Volanen, Juho Milonoff ja Mari Lehtonen herättävät sarjan poliisijoukon todella henkiin. Poliisien lisäksi samasta tiimistä irtoaa myös sarjan muut hahmot Juhani Kontiovaarasta poliisivoimia vastustaviin roistoihin. Suursarja Simpsoneiden tulevaisuus on ollut katkolla näyttelijöiden palkkakiistojen vuoksi, Homer ja kumppanit ovat yhtäkuin ääninäyttelijänsä. Sama koskee Pasilaa, hahmojen näyttelijöitä ei voisi toisilla korvata. Se ei silti tarkoita etteikö Pasilaan mahtuisi myös vierailevia ääniä.Sarja on elänyt omaa elämäänsä netissä alusta asti. Paitsi että fanit hehkuttavat sitä Facebookissa, Pasilan jaksot ovat katsotuimpien kärjessä Ylen Areenassa. Sarjan nettikatsojille onkin tarjottu uusia jaksoja ennakkoon. Pasila on myös yksi harvoista suomalaissarjoista jonka jaksoja on livennyt jakoon luvattomasti ennen niiden ensiesitystä.
Pasilan uudet jaksot Maanantaisin 20:30 Tv2:lla. Aiemmat kaudet on julkaistu dvd:llä.
maanantai 2. toukokuuta 2011
Toukokuussa dvd:lle

6.5 Dinojuna -Nopeat ystävät
Kuusi jaksoa Dinojuna sarjasta, jossa Kamu tutustuu erilaisiin dinosauruksiin. Sarjaa on juuri esitetty Ylellä.

6.5 Anniina Ballerina: Tule tanssimaan
Viisi jaksoa uudesta Anniina Ballerina animaatiosarjasta, joka on pyörinyt juuri Ylellä.

19.5 Tao Tao 7-10
Kaikki aiemmin julkaisemattomat jaksot, eli osat 27-52.

19.5 Pasila 3.kausi
Kotimaisen poliisianimaation kolmas kausi.

26.5 Karhuherra Paddington 1 & 2
Nelvanan piirrossarja Paddington karhusta. Jaksojen määrää ei löytynyt mutta lisää Paddington dvd:eitä on tulossa loppu kesästä.
Lisäksi 6.5 julkaistaan Timppa-sarjasta viides osa ja Paavo Pesusieni seikkailee yhdeksän jakson verran otsikolla Paavo Pesusieni E.K.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Millaista animaatiota toivoisit televisioon?
Lastenohjelmien uusintoja: 136
Klassikkoelokuvia: 55
Animaatioaiheisia dokumentteja: 44
Enemmän elokuvia: 41
Lyhytelokuvia: 30
Tuoreita elokuvia: 27
Nuorille suunnattuja tv-sarjoja: 27
Aikuisten tv-sarjoja: 26
Kotimaista animaatiota: 23
Uusia lastenohjelmia: 13
Mainoksia: 4
Se että kärjessä ovat lastenohjelmien uusinnat ja klassikkoelokuvat ei ole ainakaan minulle yllätys, vanhojen sarjojen uusintaa haikaillaan monilla keskustelupalstoilla ja asian puolesta kerätään jopa adresseja. Dokumenttien sijoittuminen kolmen kärkeen taas oli pienoinen yllätys. Toisaalta, kerrotaanhan tässä blogissakin animaatioiden taustoista ja tekemisestä aina kun tietoa löytyy, joten se että blogin lukijat katsoisivat myös animaatiodokkareita on oikeastaan aika loogista.
Mainosten jäämistä viimeiselle sijalle osasin odottaa, itse kyllä tykkään nähdä tv:ssä animaatiomainoksia. Osa on kieltämättä ärsyttäviä tai huonoja, mutta joukossa on myös oivaltavia ja hauskoja animaatioita. Ja mainosten joukossa on kotimaista tuotantoa varmaan eniten kun vertaa kotimaisen animaation osuutta television animaatioelokuvista tai -sarjoista. Kotimaista animaatioita toivoi televisioon 13% kyselyyn vastanneista. Itse toivoisin kanavien panostavan kotimaisiin animaatioihin rohkeammin, eli esittävän (ja siis ostavan) muutakin kuin pienille lapsille suunnattuja sarjoja. Pasila on hyvä esimerkki siitä että Suomessakin tehdään ja katsotaan monenlaisia, eri ikäisille suunnattuja animaatioita.
Mitä televisiossa sitten esitetään?
Animaatioita esittää maksuttomasti Ylen Tv1, Tv2, FST ja Yle Teema, Mtv3 ja Subtv, Nelonen ja Jim, SuomiTv, TvViisi ja Tv7. Lisäksi Maikkarilla on maksullinen Juniori ja Nelosella Nelonen Perhe. Muitakin maksullisia kanavia on, mutta ne jätän tästä jutusta pois.
FST esittää luonnollisesti ruotsinkielisiä ohjelmia ja animaatiot ovat lapsille suunnattuja. Usein samoja ohjelmia on näytetty myös Tv2:sen puolella. Tv7 esittää välillä uskonnollisia animaatioita.
Yle on jakanut ohjelmistonsa niin että lastenohjelmia esittää Tv2. Tv1 puolella animaatioita esitetään säännöllisesti kevätkauden Uusi Kino-ohjelmapaikalla. Uusi Kino esittää sekä kotimaisia että ulkomaisia lyhytelokuvia, ja mukana on suhteellisen paljon animaatioita. Animaatioiden joukossa on sekä aikuisille suunnattuja että myös lapsille sopivia ja eri tekniikoita ja tyylilajeja on runsaasti.
Tv2:lla animaatiot ovat suurimmaksi osaksi lapsille suunnattuja. Niiden joukossa on myös aikuisiin uppoavia sarjoja, esimerkiksi Late Lammas. Arkiaamuisin ohjelmaa tulee parisen tuntia, mutta kaikki tässä putkessa tulevat ohjelmat eivät ole animaatioita. Arki-iltaisin animaatioita tulee vajaan tunnin ajan, ensin Pikku Kinossa 20 minuutin ohjelma, sitten Pikku Kakkosessa lyhyitä ohjelmia. Viikonloppuisin ohjelmaa tulee aamuisin. Tv2:sen ainoa selkesäti aikuisille suunnattu animaatio on Pasila, joka on myös yksi sen kotimaisista animaatioista. Elokuvia esitetään yleensä vain juhlapyhinä.
Tv2 esittää paljon uusia tai melko uusia ohjelmia, mutta ohjelmistosta löytyy aina myös jonkun vanhan ohjelman uusinta tai uusintoja. Olen pitänyt todella paljon siitä että vanhoja sarjoja on esitetty viikonloppuisin. (Tao Tao, Alfred J. Kwak, Peukaloisen retket ja Matka maailman ympäri) Toivottavasti tämä tulee jatkumaan ja ruutuun saadaan näiden jälkeenkin hartaasti toivottuja uusintoja.
Yle Teema esittää opettavaisia animaatioita, esimerkiksi Olipa kerran... -sarjoja, dokumentteja ja elokuvia. Tosin viimeksi mainittuja aika harvoin, mutta silloin kun Teema dokumentin tai elokuvan esittää katsominen kyllä kannattaa. Muut kanavat esittävät animaatioista "näin tehtiin" -tyylisiä dokkareita, Teemalla on perehdytty mm.propaganda-animaatioihin ja Disneyn ja eurooppalaisen taiteen suhteeseen.
Mtv3 ei esitä arkisin animaatioita lainkaan. Viikonloppuaamujen animaatiot ovat sekä uusia että uusintoja ja suunnattu ehkä enimmäkseen kouluikäisille. Subtv:ltä tulee animaatioita myös arkiaamusin. Arki-iltaisin Subtv esittää Simpsoneita ja yleensä viikonloppuisin tulee joku aikuisille suunattu komedia-animaatio, mikä tarkoittaa Futuramaa tai Kukkulan kuningasta.
Mtv3 esittää Lauantaisin perheleffan, joka on usein animaatio. Elokuvat ovat lähinnä amerikkalaisia, Disneyklassikoita tai tuoreempia cgi-animaatioita. Joskus perheleffan tilalla on esitetty usea jakso Madagascarin pingviinit -sarjasta ja tällä hetkelä perheleffan jälkeen tulee Clone Wars-sarja mikä on yksi harvoja nuorille suunnattuja animaatiosarjoja tämän hetken ohjelmakartalla.
Nelonen esittää animaatioita arkiaamuisin, mutta ei viikonloppuisin. Vielä jokin aika sitten Nelonen näytti Sunnuntaisin animaatioelokuvia, mutta nyt kanavalla ei ole vakituista ohjelmapaikkaa nimenomaan animaatioelokuville. Sekä Mtv3 että Nelonen esittävät animaatioelokuvia juhlapyhinä. Ongelmana elokuvien suhteen on, että samat filmit tuntuvat pyörivän uudelleen ja uudelleen. Myös TvViisi esittää toisinaan animaatioelokuvia, mutta ongelma samojen elokuvien pyörittämisessä on vielä pahemmassa jamassa kuin muilla kanavilla.
Maksullinen Juniori esittää ohjelmaa lapsille lähes koko päivän ja sen animaatiotarjonta on melko kattava. Vaihtelevilla tekniikoilla ja tyyleillä toteutettua ohjelmaa on monenikäisille lapsille. Pitkä miinus Juniorille on että sen kotimainen animaatiotarjonta on olematonta verrattuna siihen että ohjelmaa tosiaan tulee pitkin päivää. Juniori näyttää myös vanhoja sarjoja, mutta osan vanhemman katsojakunnan nostalgiasta vie se että Juniori joutuu dubbaamaan sarjat uudelleen, jos ne on aiemmin esitetty Ylellä.
Nelonen Perhe on suht uusi maksukanava ja se esittää koko perheelle sopivaa ohjelmaa. Animaatiot ovat Neloselta tuttuja, mm. Puuha-Pete. Animaatioita tulee aamuisin, lisäksi kanavalla esitetään paljon perhe-elokuvia, ja niiden joukossa on välillä myös animaatioita.
Mitä ohjelmistosta sitten puuttuu? Mielestäni nuorille suunnatut animaatiot ovat kadonneet lähes kokonaan, jos niitä ikinä on kovin paljon ollutkaan. Nelosen aamuohjelmissa on nähty vielä vähän aikaa sitten esimerkiksi Kim Possible, Tehotytöt ja Avatar, mutta juuri nyt Neloseltakaan ei tunnu nuorille sopivaa ohjelmaa löytyvän. SubTv on joskus esittänyt nuorille/aikuisille suunnattuja animesarjoja, mutta tällä hetkellä tälläisiä sarjoja ei sen ohjelmistoon kuulu.
Aikuisille suunnattuja animaatioitakin saisi olla enemmän, muutakin kuin Simpsoneita. Ei olisi yhtään pahitteeksi osoittaa myös televisiossa etteivät animaatiot ole vain lapsille, vaan myös aikusille tehdään esimerkiksi elokuvia. Parin viime kuukauden aikana Subtv on esittänyt maanantaileffanaan animaation, mikä on ollut ihan virkistävää. Animaatioelokuvia voidaan siis esittää muutenkin kuin "lauantain perheleffana". Kolmesta kyselyn elokuvia koskevasta vaihtoehdosta suosituin oli "klassikkoelokuvia". Minusta tv:ssä on esitetty aika sopivassa suhteessa uusia ja vanhoja elokuvia.
Se miten korkealle sijalle dokumentit toivelistalla nousivat ei mene ollenkaan yksiin tarjonnan kanssa. Siis lisää dokumentteja! Myös lyhärit olivat kyselyssä suositummalla sijalla mitä niiden osuus television animaatiotarjonnasta nyt on.
Finnpanelin sivuilta löytyy tilastoja television katselusta. Nyt kun on käyty läpi kyselyn tulokset siitä millaisia animaatioita ihmiset haluaisivat katsoa ja toisaalta tutkittu millaista ohjelmaa televisio tarjoaa, niin tarkastellaanpa nyt tilastojen avulla sitä mikä television animaatiotarjonnasta on ollut eniten seurattua puolen vuoden aikana, eli Lokakuusta Maaliskuuhun.
Valitsin ohjelmaryhmistä ensin lastenohjelmat, mikä pitää sisällään eniten animaatioita. Tässä lista kolmesta suosituimmasta animaatiosta kuukausittain. Galaxia tai Pikku Kakkosta en nyt laske animaatioiksi, koska niissä on muutakin sisältöä.
Lokakuu 2010
(1.Pikku Kakkonen)
2. Pauli
3. Milli ja Molli
4. Lulu ja lehmä
Marraskuu 2010
(1. Pikku Kakkonen)
(2. Galaxi)
3. Milli ja Molli
4. Pauli
5. Dinojuna
Joulukuu 2010
(1. Joulukalenteri)
(2. Pikku Kakkonen)
(3. Tytti ja sätkynukke)
(4. Joulupukin kuumalinja)
5. Dinojuna
6. Hupsisen perhe: Hupsisten joulu
7. Lumiukko
Tammikuu 2011
1. Milli ja Molli
2. Late Lammas
(3. Galaxi)
4. Remakat ritarit
Helmikuu 2011
1. Martta puhuu
2. Late Lammas
3. Remakat ritarit
Maaliskuu 2011
1. Martta puhuu
(2. Pikku kakkonen)
3. Pikku Nikke
4. Hotelli ulappa
Sitten samalta ajalta elokuvat. Löytyykö 20. katsotuimman elokuvan joukosta animaatioita?
Joulukuu 2010
17. Röllin sydän
Helmikuu 2011
10. Kung Fu Panda
15. Karvinen 2
Maaliskuu 2011
15. Simpsons Movie
Entäs kotimainen fiktio?
Helmikuu 2011
19. Uusi kino: Viimeinen elefantti
Lastenohjelmien kohdalla suosituimpia näyttäisivät olevan uudet animaatiot, joita blogin lukijat eivät arvostaneet yhtä paljon kuin vanhojen ohjelmien uusintoja. Eron selittänee se että lastenohjelmien kohderyhmä (4-14 vuotiaat) ja blogin lukijat eivät ole ihan samaa porukkaa. Kuitenkin myös Muumilaakson tarinoita ja Matka maailman ympäri ovat tilastoissa 20. katsotuimman ohjelman joukossa. Ja Late Lampaan ja Remakoiden ritarien sijoittuminen tilastoissa kärkeen on minusta selvä viesti siitä että aikuisetkin katsovat animaatioita.
Kung Fu Panda ja Simpsons Movie olivat muuten juuri ne elokuvat jotka esittettiin SubTv:llä maanantai-iltana. Aiemminhan kirjoitin siitä miten mukavaa on ettei animaatioita esitetä ainoastaan perheleffoina ja se näkyy myös tilastossa. Tämäkin voisi viestiä siitä että aikusille voisi tarjota enemmänkin animaatioita katsottavaksi.
Olin yllättänyt ettei Pasilaa löytynyt 20. katsotuimman joukosta kotimaisen fiktion kohdalta. Positiivinen yllätys olikin sitten Uuden Kinon suosio. Uuden Kinon lyhärit olivat keränneet katsojia kuukausittain ja joukosta löytyi myös yksi animaatio. Tämä menee yksiin sen suhteen että blogin lukijat toivoivat televisioon lyhytelokuvia.
Yhteenvetona sanoisin että kanavien olisi syytä muistaa etteivät animaatiot kiinnosta vain lapsia. Aikuisille voisi olla tarjolla monipuolisemmin lyhytelokuvia ja elokuvia, sekä animaatioaiheisia dokumentteja. Vaikka vanhojen lastenohjelmien uusinnat eivät olisi lasten keskuudessa suosituimpia ohjelmia, ne saavat kyllä katsojia myös aikuisista.
lauantai 4. syyskuuta 2010
Kotimainen animaatiostudio
Kukaan tv:tä katsova suomalainen ei ole voinut välttyä näkemästä studion tekemiä mainoksia, niitä on nimittäin valmistunut yli kaksi sataa. Varsinkin Vr:lle tehdyt animaatiot Helsingin rautatieaseman lyhdynkantajista ovat herättäneet huomiota. VR:n mainoskampanja on myös palkittu useasti.

Itse valtiaat pyöri televisiossa vuosina 2001-2008. Sarjaan valmistui 233 jaksoa ja viisi tv-elokuvaa joista suurinosa musiikaleja eri teemoilla. Sarjan hahmot olivat suomalaisia poliitikkoja ja tyylilaji poliittinensatiiri. Itse valtiaat sai sekä kehuja että hyllytys vaatimuksia, ja vetosi myös lapsikatsojiin.
Vuonna 2006 Itse valtiaiden hahmoja käytettiin elokuvassa Keisarin salaisuus jonka tarina ei kuitenkaan liity politiikkaan. Suomen ensimmäinen cgi-animaatioelokuva ei saanut kovin hyviä arvosteluja.

Eduskuntatalolta siirryttiin Pasilan poliisiasemalle vuonna 2007. Pasilaa on esitetty nyt 24-jaksoa ja lisää valmistuu vuodeksi 2011. Alunperin sarjan suunniteltiin olevan vain yhden tuotantokauden mittainen, mutta sen suosio on noussut koko ajan, ensimmäinen kausi meni monelta katsojalta jopa täysin ohi, ennenkuin huhut animoiduista poliiseista alkoivat kiertää kahvipöydissä ja nettikeskusteluissa. Pasilaa on julkaistu kahdella dvd:llä.

Kari Juusosen ja Michael Hegnerin ohjaama Niko, lentäjän poika valmistui vuonna 2008 ja sen tekemisessä olivat mukana animaatiostudiot myös Tanskasta, Irlannista ja Saksasta. Elokuvan oikeudet on myyty yli sataan maahan. Suomessa elokuva palkittiin kahdella Jussilla, jotka tulivat parhaasta käsikirjoituksesta ja parhaasta elokuvasta. Nikolle tehdään jo jatko-osaa.
Vuoden 2010 maailmannäyttelyssä Shanghaissa esitettiin Animan tekemää The Daily Ape Show nimistä animaatiota. Kuudessa kahden minuutin pätkässä apinakaksikko Mauri ja Pekka esittelevät Suomea maailmannäyttelyn kävijöille.

Animan seuraava elokuva valmistuu ensi jouluksi, kyseessä on Antti Haikalan ohjaama Maaginen kristalli.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Pohjolan animaatiot: Suomi

Suomalainen animaatio on ollut viime vuosina nousussa. Tv-sarja Pasila on ollut katsojien suosikki ja sarjaan tehdään jo kolmatta tuotantokautta. Elokuva Niko lentäjän poika, jonka tekemisessä tosin olivat mukana myös Saksa, Tanska ja Irlanti, on laajimmalle levitetty suomalainen elokuva ja se voitti myös Jussi-palkinnon vuoden 2008 parhaana elokuvana. Tänä vuonna saa ensi-iltana Antti Haikalan ohjaama tietokoneanimaatio Maaginen kristalli.
Suomalaisen animaation juuret ovat 1920-luvulla. Harald Salenin Aito sunnuntaimetsästäjä valmistui vuonna 1924. Mainosanimaatioita ensimmäisenä Suomessa teki ilmeisesti Hjalmar Löfving. Sen jälkeen useimmat animaattorit ovat ansainneet leipänsä juuri mainosanimaatioilla.
Ensimmäinen suomalainen tietokoneanimaatioelokuva on vuonna 2006 valmistunut Keisarin salaisuus. Pitkiä animaatioelokuvia on kuitenkin tehty aiemminkin. Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin Seitsemän veljestä valmistui vuonna 1979. Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuva Joulupukki ja noitarumpu on tehty yhteistyössä Unkarin kanssa vuonna 1996. Elokuvasta on tullut joka jouluinen perinne.
Allu Tuppuraisen Rölli-hahmosta tehtiin kolmas elokuva vuonna 2007. Röllin sydän on ensimmäinen Rölli-animaatio ja myös ohjaaja Pekka Lehtosaaren esikoiselokuva. Tämän elokuvan tekemiseen apuja saatiin Venäjältä.
Suomea viedään maailmalle muumien voimin, mutta Tove Janssonin hahmoista ei ole tehty yhtään suomalaista animaatiota. Tove Jansson on toki ollut mukana niin puolalaisen Muumien maailman, kuin japanilaisten muumianimaatioiden tekemisessä, mutta suomalaisiksi animaatioiksi niitä on siltä hyvin vaikea mieltää.
1960-luvun lopulla alkoi lapsille suunnattujen animaatioiden kultakausi. Silloin syntyivät sellaiset klassikkohahmot kuin Kössi Kenguru ja Käytöskukan porsaat Hinku ja Vinku. Camilla Mickwitz aloitti animaatoriuransa. Kahdenkymmenen vuoden aikana hän teki mieleenpainuneita pala-animaatioita. Suomalaisesta vaha-animaatiosta on vastannut Tuula Pukkila 1970 luvulta asti. Mikko Kunnaksen piirrosanimaatioita nähtiin Pikku Kakkosessa 1990-luvulla. Sittemmin suomalaisen lastenanimaation määrä ja laatu on tuntunut hiipuvan.
Ylen ensimmäinen oma nukkeanimaatio oli Heikkopeikko. Nallekarhut Urpo ja Turpo animoitiin virolaisella studiolla. Maailmalla tunnetuin suomalainen nukkeanimaattori on Katariina Lillqvist, jonka animaatiot ovat saaneet paljon tunnustusta, mm. Hopeisen Karhun Berliinin elokuvajuhlilla. Vuonna 2008 Uralin Perhonen herätti paljon keskustelua ja kohua, koska animaatiossa Mannerheimin rakastettu oli kirgiisiläinen poika.
Suomessa on tehty animaatioita myös aikuisille. Poliittista satiiria Itse Valtiaita tehtiin vuosina 2001-2008. Tosin sarja kolahti myös lapsikatsojiin. Suomessa tehdään paljon aikuisille suunnattuja lyhytelokuvia, jotka eivät valitettavasti pääse suuren yleisön tietoisuuteen vaan pyörivät lähinnä festivaaleilla. Yle esittää toisinaan animaatiota Uusi Kino -ohjelmapaikalla.
Suomalainen animaatio on siis tänäkin päivänä melko pienimuotoista. Pitkien elokuvien määrä on 2000-luvulla lähtenyt nousuun. Hyvinkin kotoisilla aineksilla varustetut elokuvat ovat menestyneet maailmallakin kohtuullisesti, tosin niiden tekemiseen on myös tarvittu apua ulkomailta.
Tv-animaatioilla tuntuu menevän varsinkin lastenohjelmien puolella aiempia vuosikymmeniä huonommin. Pasila ei suosiostaan huolimatta joudu kilpailemaan aikuiskatsojista. Tekijöitä ja mielenkiintoisia lyhytelokuvia riittää, mutta niiden saaminen kaiken kansan näkyville on vaikeaa. Suomi on pieni maa, rahat animaatioiden, ja elokuvien tekemiseen yleensäkin, ovat tiukilla. Mutta ovatko muut Pohjoismaat sen suurempia? Ja millaista animaatiotuotantoa Suomen naapureilta löytyy?
tiistai 5. tammikuuta 2010
Animaatioita aikuisille
Seksillä vitsailu on ollut aikuisille suunnattujen animaatioiden suosikkiaihe läpi animaation historian. Kurvikas Betty Boop nousi suosioon 30-luvulla ja räävitön Fritz the Cat kuohutti 1960-luvulla. Molemmilla riittää faneja tälläkin vuosituhannella. Suomessa 2008 julkaistu dvd salapoliisi Nikke Knattertonin seikkailuista myi muutamassa kuukaudessa yli 5000 kappaletta.

Nykyään suuriosa animaatioista tehdään esitettäväksi televisiossa. Vaikka enemmistö onkin lastensarjoja, on myös aikuisille alkanut löytyä katsottavaa.
Matt Groeningin luoma Simpsoneiden perhe aloitti seikkailunsa vuonna 1987 The Tracey Ullman Show:ssa lyhyissä sketsipiirretyissä. Menestyi toi Simpsoneille oman tv-sarjan muutamaa vuotta myöhemmin. Simpsonit muistuttaa perinteisiä Amerikkalaisia perhesarjoja, mutta sisältää viittauksia ja piikittelyä ajan ilmiöistä ja yhteiskunnan ongelmista tavalla, jota ei oikeilla näyttelijöillä olisi mahdollista toteuttaa.
Koska Simpsonit oli yksi television suosituimmissa ohjelmista, kaikki suuret kanavat halusivat itselleen oman hittianimaation.
Kukkulan kuningas (King of the Hill) alkoi vuonna 1997. Se oli hyvin samankaltainen kuin näyttelijöillä kuvatut komediasarjat ja sen tarinat vetosivat aikuisiin. Sarja on edelleen hyvin suosittu. Samana vuonna ruutuun ilmestyivät myös neljä kolmasluokkalaista poikaa pienestä kaupungista nimeltä South Park. South Park ei yrittänyt olla huippu animaatiota, vaan se on visuaalisesti yksinkertainen, tietokoneella toteutettu pala-animaatio. Sarja sisältää kuitenkin oivaltavaa yhteiskuntakritiikkiä eikä se lapsekkaasta ulkokuorestaan huolimatta epäröi loukata ketään.

Myös kotimaisia aikuistenpiirrettyjä on jo nähty. Poliittinen satiiri Itse valtiaat alkoi vuonna 2001, ja sitä esitettiin yli seitsemän vuotta. Katsojatilastoissa sarja pääsi usein kymmenen katsotuimman joukkoon ja voitti useita palkintoja Suomessa ja ulkomailla. Keväällä 2007 alkanut Pasila on piirretty poliisisarja, joka humoristisesti piikittelee ajan ilmiöitä. Sarjan suosio johti lopulta myös uusien jaksojen tekemiseen.

Japanissa animaatiota ei pidetä vain lasten viihteenä, vaan vanhemmallekin yleisölle suunnattuja animaatioita on löytynyt jo kauan. Japanilaisille ei ole ongelma tehdä aikuisyleisölle suunnattua viihdyttävää, jännittävää, hauskaa ja mahdollisesti myös syvällisempää animaatiota, joka menestyy sekä taiteellisesti että kaupallisesti. Japanin katsotuin elokuva on Hayao Miyazakin animaatioelokuva Ponyo rantakalliolla (Gake no Ue no Ponyo). Myös Miyazakin aiemmat elokuvat olleet maan katsotuimpia.
Viime vuosina aikuisille suunnattuja animaatioelokuvia on alettu tehdä myös Euroopassa. Sylvain Chomet’n ohjaama Bellevillen kolmoset vuodelta 2003 menetti Oscarin Pixar-studion lapsekkaalle Nemoa etsimässä -animaatiolle, mutta keräsi muita palkintoja ja mainetta. Elokuvassa seikkailee mummo ja kolme entistä kabareetähteä ja se luottaa tarinan kerronnassa enemmän kuvaan kuin dialogiin. Elokuva on perinteisesti piirretty, mutta tuskin avautuisi tai edes kiinnostaisi lapsikatsojia.

Ranskalainen animaatioelokuva Persepolis sai ensi-iltansa 2007. Se perustuu Iranissa syntyneen Marjane Satrapin omaelämänkerralliseen sarjakuvaromaaniin. Elokuva on suurimmaksi osaksi mustavalkoinen ja noudattelee sarjakuvan yksinkertaista piirrostyyliä. Tarina yhdistää Marjanen oman elämän Iranin historiaan ja valaisee yhden Lähi-idän suljetuimman yhteisön vaiheita sen sisältä katsottuna. Elokuva on siis poikkeuksellinen sekä tarinaltaan, että toteutukseltaan.
Näiden elokuvien menestyksen myötä on alkanut vaikuttaa siltä, että aika alkaa olla kypsä aikuisyleisölle suunnatuille, haastavimmille ja vakavimmille animaatioille myös lännessä.






