Aika vakavoitua?

Pixarin uutuuselokuva Urhea (Brave) sai viikko sitten Suomen ensi-iltansa. Urhea on Pixarin ensimmäinen satu/fantasia-elokuva ja kuulemma studion aiempia elokuvia synkempi, vaikka huumoria ei siitäkään ole kokonaan unohdettu. Elokuvan trailereissakin korostetaan huumoria ainakin Suomessa ja Amerikassa, japanilainen traileri taas antoi enemmän arvoa elokuvan vakavalle puolelle ja mystiselle tunnelmalle.



Pixarin aiempaan tuotantoon kuuluu vuosina 1995-2010 valmistunut Toy Story -trilogia, lasten keskuudessa hyvinkin suosittu Autot 1 ja 2 sekä mm. Nemoa etsimässä ja Monsterit Oy. Näissä kaikissa on toki myös vakavampi puolensa, mutta enemmän ne ovat kepeitä seikkailuja, joissa huumori on isossa osassa.

Vuonna 2008 valmistuneen Wall-en lähtökohdat pilalle saastuneella maapallolla olivat jo vähemmän koomiset ja mykän robottipääparin synnyttämät hauskat tilanteet nykyisin vallalla olevaan verbaaliseen huumoriin verrattuna jotain tuoretta ja erikoista. Seuraavan Pixar-elokuvan päähenkilö oli ehkä jopa ruosteista robottia vakavampi, leskeksi jäänyt äkeä seniori. Varsin vakavalta vaikuttavan alun jälkeen Up tosin muuttui hauskoilla eläinhahmoilla väritetyksi melko perinteiseksi animaatioseikkailuksi. Lisää viitteitä vakavavoitumisesta nähtiin Toy Story elokuvien (näillä näkymin) viimeisessä osassa, joka syventyi entistä enemmän leluelämän ikäviin puoliin ja lapsuuden loppuun. Ja nyt on vuorossa Urhea, jylhissä ja mystisissä maisemissa tapahtuva fantasiaelokuva niinkin todellisesta ja vakavasta aiheesta kuin äidin ja teinityttären arvojen törmäys.

Sama suuntaus huumorista kohti vakavampia aiheita ja eeppisiä fantasiamaailmoja on nähtävissä muillakin amerikkalaisilla studioilla.



Yksi studio on cgi-animaatioilla hauskuuttamisessa aivan ylivoimainen. DreamWorksin hupihittien putki aukesi vuonna 2001 Shrekillä eikä naurulle ole näyttänyt tulevan loppua edes vuosikymmenen vaihtuessa. Mutta nyt synkät ajat ovat saapumassa myös DreamWorksille. Tänä jouluna ensi-iltansa saa Viisi legendaa (Rise of the Guardians). Siinä legendaariset satuhahmot Joulupukista alkaen käyvät taistoon lasten mielikuvitusta uhkaavaa pahaa henkimörköä vastaan. Tuskin Viisi legendaakaan on täyttä synkistelyä, mutta melkoisen harppauksen studion toiseen tänä vuonna valmistuneeseen elokuvaan, Madagascar 3:seen, se varmasti ottaa.



Blue Sky Studios on noussut kilpailemaan Pixarin ja DreamWorkisin kanssa Ice Age elokuvien menestyksen myötä. Ne voi hyvällä omallatunnolla leimata komedioiksi vaikka neljään elokuvaan mahtuu draamaakin. Myöskään Robots, Horton tai Rio eivät ole olleet sieltä vakavimmasta päästä, mutta ensi vuonna valmistuva Epic saattaa hyvinkin olla Blue Sky Studiosin vastine Urhealle.

Nimikin jo kertoo, että kyseessä on eeppinen fantasiaseikkailu. Tosin elokuvaa kuvaillaan myös komediaksi ja trailerissakin on nähtävillä 2000-luvulla niin tutuksi tullutta huumoria. Voihan kuitenkin olla että elokuvan hauskaa puolta halutaan Urhean tavoin korostaa katsojille, joita komedioilla on todistettavasti riittänyt. Siitä miten vakavammat cgi-animaatiot vetävät (amerikkalaista) yleisöä ei ole vielä samanlaista varmuutta kuin vuosikausia jatkuneessa komedia-animaatioiden kansansuosiossa.

Sony Pictures Animationin viime vuosien elokuviin kuuluvat Poutapilviä ja lihapullakuuroja ja Smurffit. Lisäksi se on levittänyt englantilaisen Aardmanin elokuvia. Tänä vuonna Sony esittelee synkältä kuulostavan Hotelli Transylvania -elokuvan, joka vampyyreistä ja hirviöistä huolimatta on kuitenkin komedia- eikä kauhuelokuva. Sonyn tulevaisuudessa siintää jatko-osia, mutta vuodeksi 2014 suunniteltu The Familiars antaa taas viitteitä cgi-animaatioiden uusista tuulista. Elokuva perustuu saman nimiseen fantasiakirjasarjaan, joka kertoo velhojen ja noitien maagisista eläinkumppaneista.  

Entä mitä kuuluu Disneylle? Disney siirtyi piirroselokuvista cgi-animaatioihin 2000-luvun alussa ajan hengen mukaisesti komediolla. Paluun perinteisiin piirroselokuviin se teki viiden vuoden tauon jälkeen vuonna 2008 myöskin aiheeltaan studiolle perinteisellä Prinsessa ja Sammakko -elokuvalla. Vaikka leffan menestys ei ilmeisesti ollut sitä mitä toivottiin, oli myös seuraavan elokuvan lähtökohtana tunnettu prinsessasatu.

Tähkäpäästä muotoutui Kaksin karkuteillä. Jonkin verran fantasiaa, mutta eeppisyydestä ei ehkä voida puhua. Elokuvaa ei markkinoitu prinsessasatuna, seikkahan häivytettiin jopa leffan nimestä, vaan seikkailuna, musikaalina ja tietysti komediana. Kaksin karkuteillä olisi voinut hyvinkin johtaa vielä enemmän fantasiaa ja synkempiä elementtejä sisältävään elokuvaan, mutta Disneyllä turvattiin vanhaan kunnon Nalle Puhiin. Jouluna Disneyn vastine Viidelle legendalle taas on pelimaailmaan sijoittuva Wreck-It Ralph, joka kyllä esittelee legendaarisia pelihahmoja, mutta siinä elokuvan eeppisyys taitaa ollakin. Internet Movie Database kertoo leffan genreiksi komedian ja perhe-elokuvan. Jos Urhea, Viisi legendaa ja Epic ennustavat cgi-animaatioiden uutta suuntaa näyttää Disney roikkuvat omassa historiassaan ja vanhoissa trendeissä. Vuonna 2013 Disneyn pitäisi kuitenkin saada viimein valmiiksi vuosia suunniteltu, huhuttu ja odotettu versionsa Lumikuningatar-sadusta otsikolla Frozen. Tällä elokuvalla tuntuu olevan enemmän mahdollisuuksia pysyä mukana muiden studioiden suuntauksessa.

Amerikkalaisille cgi-animaatioille on naurettu jo yli kymmenen vuotta. Piirros- ja stopmotionanimaatiossa on totuttu vähemmän hauskoihin aiheisiin myös Amerikassa, mutta jostain syystä cgi-animaatiot ovat leimautuneet komedioiksi. Miten animaatiotekniikka voi vaikuttaa näin paljon itse elokuvan tyylilajiin? Cgi-animaatiot ovat vielä varsin tuoretta tavaraa, varsinkin verrattuna muihin animaatiotekniikoihin. Teknisen kehityksen huomaa vähemmänkin aiheeseen perehtynyt katsoja vertaamalla esimerkiksi ensimmäistä Toy Story elokuvaa sarjan viisitoista vuotta myöhemmin valmistuneeseen viimeiseen osaan, saati muihin Pixarin viime vuosien tuotoksiin.

Olisiko vuosituhannen vaihteessa pystytty tekemään uskottava ja vakava fantasiaelokuva cgi-animaationa? Vai olisiko lopputulos ollut tahattoman koominen johtuen teknisistä rajoituksista ja kokemattomuudesta? Komediaelokuva saakin näyttää hassulta, oli se sitten tarkoituksellista tyylittelyä tai mahdottomuus mallintaa realistisempia hahmoja tai maisemia. Ja tokihan yhden komedian menestys antaa kimmokkeen tehdä sama uudestaan. Ja jos se yksi menestyjä on niin iso hitti kuin Shrek aikanaan, ei ihme että huumori on kukkinut muuallakin kuin vain DreamWorksilla.

Kaikelle on aikansa. Viitteet cgi-animaatioiden uudesta, vakavammasta suunnasta lupaavat tervetullutta vaihtelua amerikkalaisiin animaatioihin. Tosin kymmenen vuotta synkkää suurta fantasiaa alkaisi varmasti kyllästyttää ihan yhtä paljon kuin huumori. Joten rohkeus ottaa uusia näkökulmia ja erilaisia aiheita animaatioelokuviin, myös Amerikassa, olisi varsin toivottavaa.

Elokuvia vuodelle 2012

Vuoden vaihtuessa on kiva hieman kurkistaa tulevaan. Minkälaisia elokuvia ensi vuonna katsellaan? Vielä ei voi varmaksi tietää mitkä näistä filmeistä tulevat Suomeen asti. Tietysti joukossa on esimerkiksi Pixarin, DreamWorksin ja Disneyn elokuvia jotka varmasti meillä ennen pitkää nähdään, mutta myös leffoja jotka oikein hyvässä lykyssä päätyvät meillä dvd:lle. Ehkä.

Osa näistä elokuvista on saanut ensi-iltansa jo kuluvana vuonna, mutta tunnetusti matka esimerkiksi Japanista Suomeen voi kestää pitkäänkin. Ja tietysti vuoden lopussa maailmalla julkaistavia elokuvia saadaan meillä odottaa vuoteen 2013. Mutta hyvää kannattaakin odottaa ja tässä on monia oikein kiinnostavia tulokkaita ja ihanasti erilaisia elokuvia.



Makoto Shinkain ohjaama Hoshi o ou kodomo, englanniksi Children Who Chase Lost Voices from Deep Below on saanut ensi-iltansa Japanissa keväällä 2011. Vielä sitä ei ole Suomessa asti nähty.



Studio Ghiblin Kokuriko-Zaka Kara sai ensi-iltansa Japanissa viime kesänä. Suomessa Goro Miyazakin ohjaus nähdään varmasti, ja ajankohta on mitä luultavimmin syksyllä R&A festareilla.



Vuonna 2011 valmistunut Korealainen animaatio Madangeul Naon Amtak on pärjännyt hyvin kotimaassaan ja herättänyt ilmeistä kiinnostusta muuallakin. Hwang Sunmin kirjaan perustuva elokuva on myyty jo ainakin 46 maahan. Ehkä kanan ja ankan poikasen tarina nähdään jossain vaiheessa Suomessakin.



Syksyllä 2011 ensi-iltansa saanut Un monstre à Paris on ranskalainen cgi-animaatio. Elokuvan on ohjannut Bibo Bergeron. Elokuva sijoittuu vuoteen 1910 ja kertoo mystisestä hirviöstä ja nuoresta laulajattaresta. Lucillen roolissa on Vanessa Paradis.



Islannin ensimmäinen pitkä animaatioelokuva Hetjur Valhallar - Þór sai ensi-iltansa Lokakuussa 2011. Skandinaavisesta mytologiasta ammentava elokuva on tulossa ensi vuonna nähtäville ainakin Norjassa ja Hollannissa.



Friends: Mononoke Shima no Naki on saanut ensi-iltansa Japanissa Joulukuussa 2011. Vaihteeksi cgi-animoidun elokuvan ovat ohjanneet Takashi Yamazaki ja Ryūichi Yagi.



Japanilainen piirroselokuva Majikku tsurî hausu eli Magic Tree House perustuu englantilaiseen kirjasarjaan. Se kertoo sisaruksista jotka löytävät metsästä puumajan ja pääsevät sen kautta minne tahansa, jopa toiseen aikaan.



Maaliskuussa Suomeen tuleva Lorax (The Lorax) perustuu useita suosittuja lastenkirjoja tehtailleen Dr. Seussin kirjaan. Elokuvan takana on Illumination Entertainment joka tunnetaan elokuvista Hop ja Itse Ilkimys.



Aardmanilta saadaan nähtäville uusi pitkä vaha-animaatio. Edellinen onkin Wallacen ja Gromitin seikkailu vuodelta 2005. The Pirates! In an Adventure with Scientists leffan ensi-ilta on Suomessakin Maaliskuussa. Merirosvo-elokuvan on ohjannut Peter Lord.



Hiroyuki Okiura Momo e no Tegami on kiertänyt jo kansainvälisiä festivaaleja, vaikka sen Japanin ensi-ilta on vasta keväällä 2012. Elokuvan nimihenkilö Momo on 13-vuotias tyttö joka on juuri menettänyt isänsä. Äitinsä kanssa tämän lapsuuden kotiin muuttavalle Momolle on jäänyt vain isän keskeneräinen kirje.



Le magasin des suicides saa ensi-iltansa Ranskassa Toukokuussa. Lähtökohta tarinalle on melkoisen synkkä, masennuksen ja ahdistuksen kalvamilla ihmisillä ei ole elämänhalua. Toiset ovat osanneet kääntää tämän hyödykseen, nimittäin perhe joka pitää itsemurhaa helpottavia välineitä tarjoavaa putiikkia. Mutta sitten perheeseen syntyy aivan liian ihana ja onnellinen lapsi. Elokuvan on ohjannut Patrice Leconte.



DreamWorksin kolmas Madagascar-elokuva saa ensi-iltansa kesällä alaotsikkonaan Europe's Most Wanted. Eläintarhasta karannut joukkio jatkaa pakoaan ja liittyy sirkukseen. Loppuvuodesta on luvassa toinenkin DreamWorkisin elokuva.



Pixarin uutuuselokuva on studion ensimmäinen fantasia-seikkailu. Lisäksi sen pääosassa on ensi kertaa nainen, prinsessa Merida. Brave saa maailman ensi-iltansa Kesäkuussa.



Ice Age-sarjan neljäs elokuva saa ensi-iltansa Heinäkuussa. Sen on toteuttanut tietysti Blue Sky Studios. Elokuvan otsikko Continental Drift tarkoittaa mannerten liikkumista.



Elokuussa ensi-iltansa saava ParaNorman on Coraline ja toinen todellisuus -elokuvan tuottaneen Laika-studion uusi nukkeanimaatio. Coralinen tapaan tämäkin elokuva on synkähkö, päähenkilöpoika Norman näet omaa kyvyn jutella kuolleille.

Sony Pictures valmistelee cgi-animaatioita Hotel Transylvania, jonka ensi-ilta on Syyskuussa. Elokuva on ollut tuotannossa jo vuodesta 2006 ja sen ohjaajaa on vaihdettu kolmesti. Nyt on vuorossa Genndy Tartakovsky. Hotellin omistavan Draculan äänenä on Adam Sandler ja tämän Mavis-tytärtä näyttelee Miley Cyrus.

Tim Burton on palannut nukkeanimaatiohin. Frankenweenie on jo vuonna 1984 valmistunut Burtonin lyhäri, josta on nyt tehty pitkä animaatioversio. Kuolleista herätetyn koiran tarina nähdään ainakin Amerikan teattereissa Lokakuussa.

Kotimaista animaatio on luvassa Lokakuussa kun Niko lentäjän poika saa jatko-osan, joka toistaiseksi kulkee nimellä Niko 2. Elokuvassa Niko saa pikkuveljekseen Jonnin mutta poropojan on vaikea suhtautua uusiin perhekuvioihin. Elokuvan ohjaa ykkösosan tapaan Kari Juusonen.



Disneyltä nähdään Nalle Puh-piirrosanimaation jälkeen taas tietokoneanimaatio. Wreck-It Ralphissa liikutaan 8-bittisessä pelimaailmassa. Oman pelinsä pahis Ralph tahtoo mainetta sankarina ja siirtyy toiseen peliin. Elokuvan ohjaaja Rich Moore on aiemmin ohjannut jaksoja Simpsoneihin ja Futuramaan.

DreamWorksin toinen vuoden 2012 ensi-ilta elokuva on Rise of the Guardians. Elokuvassa nähdään mm. Joulupukki ja Pääsiäispupu sekä muita lapsille tuttuja "satuolentoja".

Vuoden lopussa valmistuu cgi-animaatio Ihmemaa Ozista. Dorothy of Oz on amerikkalaisen Summertime Entertainmentin tuotos.


Ranskalainen Joann Sfarin sarjakuvaan perustuva Rabbin katti -piirroselokuva pyörähti Suomessa Animatricks-festareilla 2011. Nyt Banjo-studio työstää Marguerite Abouetin sarjakuvaan pohjautuvaa elokuvaa Aya of Yop City. Sarjakuvan on piirtänyt Clément Oubrerie. Banjo-studion takaa löytyvätkin sekä Sfar että Oubrerie.

Pocahontas

Disneyn 33. klassikko-sarjaan laskettava piirroselokuva valmistui vuonna 1995. Studio otti tällöin ensimmäistä kertaa piirroselokuvan aiheeksi todellisen henkilön, vuosina 1595-1617 eläneen Pocahontas intiaanitytön.

Juoni
On vuosi 1607 ja laiva lähtee Englannista kohti Uutta Maailmaa. Joukkoa johtava kuvernööri Ratcliffe haaveilee rikkauksista, kokenut uudisraivaaja kapteeni John Smith seikkailuista. Laiva saapuu Amerikkaan ja englantilaiset valtaavat uuden alueen ja nimittävät sen James Towniksi. Kaikki ovat tietoisia siitä että alueella saattaa jo olla asukkaita. Kultaa etsivät uudisasukkaat ovat kuitenkin valmiita raivaamaan intiaanit pois tieltään.

Läheisessä intiaanikylässä on huomattu vieraiden saapuminen. Kun päällikkö Powhatan pitää neuvonpitoa shamaaninsa ja sotureidensa kanssa, hänen tyttärensä Pocahontas tarkkailee maastoa tutkivaa John Smithiä.

Pocahontas on leikkisä ja utelias, mutta epävarma elämänsä suunnasta. Hän on päällikön tytär ja siten vastuussa kansastaan, toisaalta hän on luonnonlapsi ja kulkee tuulen mukana. Heimon urhein soturi Kocoum haluaisi hänet vaimokseen ja isä on mielissään vakaasta ja turvallisesta vävystä. Pocahontasta epäilyttää avioliitto vakavan soturin kanssa ja hän on hakenut tilanteeseensa neuvoa vanhalta puunhengeltä, Kaarnamuorilta. Unessaan Pocahontas on nähnyt pyörivän nuolen ja Kaarnamuori uskoo sen osoittavan Pocahontaksen oikean polun.

Vähitellen Smith huomaa jonkun seuraavan häntä ja piiloutuu. Hyökätessään piilostaan ase valmiina Smith kohtaakin tyynen rauhallisen Pocahontasin. Häkeltynyt Smith yrittää lähestyä tyttöä, mutta tämä pakenee. Kun Smith juoksee Pocahontasin kiinni tahtoen keskustella, Pocahontas ei aluksi ymmärrä. Sitten hän noudattaa Kaarnamuorin neuvoa ja kuuntelee sydämellään ja pystyy kommunikoimaan vieraan kanssa.

He tutustuvat toisiinsa ja toistensa tapoihin. Smith on valmiina sivistämään villi-ihmisiä, mutta oppii lopulta itse enemmän Pocahontasilta. Pocahontasin mukaan maassa ei ole kultaa ja Smith välittää tiedon muille uudisraivaajille. Ratcliffe uskottelee intiaanien pimittävän kultaa itsellään. Kun Smith livahtaa jälleen tapaamaan Pocahontasta hän saa peräänsä nuoren Thomasin. Kocoum taas seuraa Pocahontasta. Kun toisiinsa rakastuneet Pocahontas ja John Smith suutelevat, mustasukkainen Kocoum hyökkää. Tapahtumia seurannut Thomas ampuu Smithiä veitsellä uhkaavan intiaanisoturin. Smith jää intiaanien vangiksi Thomasin paetessa.

Intiaanien ja uudisasukkaiden jo valmiiksi tulehtuneet välit muuttuvat nyt sodaksi. Powhatan aikoo teloittaa Smithin ja Ratcliffe yllyttää joukkojaan hyökkäykseen. Vain Pocahotas voi estää sodan, mutta tehtävä tuntuu mahdottomalta. Hän hakee epätoivoonsa lohtua Kaarnamuorilta ja saa käsiinsä Smithin kompassin. Hän tunnistaa kompanssin nuolen unestaan ja saa vahvistuksen sille että on hänen tehtävänsä estää sota. Viime hetkillä Pocahontas menee isänsä ja Smithin väliin ja saa isänsä luopumaan tappamisesta. Kun uudisraivaajat huomaavat että Smith vapautetaan, he laskevat aseensa. Ahne Ratcliffe ei ole valmis luovuttamaan, vaan yrittää ampua Powhatanin. Smith hyppää päällikön eteen ja saa itse osuman.

Haavoittuneen Smithin ainoa toivo parantumisesta on lähteä takaisin Englantiin. Uudisraivaajat lastaavat laivaa ja intiaanit tuovat heille ruokaa. Pocahontas tulee hyvästelemään Smithin ja tämä pyytää häntä mukaansa. Pocahontas tekee vaikean päätöksen, hänen paikkansa on oman kansansa luona.


Elokuva kertoo todella eläneistä ihmisistä, mutta se tuskin perustuu tositapahtumiin. Pocahontasin ja John Smithin suhteesta liikkuu monenlaisia tarinoita ja Disneyn elokuva pohjaa yhteen näistä legendoista. Varmaa lienee vain että Powhatan-intiaanien heimoon kuulunut päällikön tytär Matoaka, josta käytettiin lempinimeä Pocahontas, tapasi uudisraivaaja John Smithin. Siitä pelastiko Pocahontas todella John Smithin hengen ja oliko heillä romanssi ei ole varmuutta.

Elokuvaa varten tehtiin taustatyötä paitsi juuri Pocahontasin legendasta, yleensä Amerikan alkuperäiskansojen elämästä ja tavoista. Alkuperäisellä ääniraidalla kaikissa intiaanirooleissa näyttelee intiaani. Powhatanin roolissa on Russell Means, joka tunnetaan intiaanien oikeuksien puolustajana ja poliitikkona. Häntä konsultoitiin elokuvan yksityiskohdista ja Means oli lopulliseen elokuvaan erittäin tyytyväinen. Toisaalta Powhatan-heimon jäsenien mielestä Disney vääristeli historiaa pohjaamalla elokuvan Pocahontasin ja Smithin väitettyyn rakkaustarinaan. Elokuva myös esitti uudisraivaajat, etenkin John Smithin, liian hyvässä valossa.

On hyvä muistaa että elokuva on Disneyn versio Pocahontasin legendasta omine vapauksineen ja tulkintoineen, mutta "satua" pohjustaa mittava taustatyö intiaanien ja uudisraivaajien historiasta.


Pocahontaksen ohjaajina toimivat Mike Gabriel ja Eric Goldberg. Gabrielin ensimmäinen Disneyelokuva oli vuonna 1985 valmistunut Hiidenpata, jossa hän toimi animaattorina. Bernard ja Bianca Australiassa elokuvan myötä Gabriel siirtyi ohjaajaksi. Hiiriseikkailun valmistuttua Gabriel esitteli uuden elokuvaidean, "Kaunis intiaaniprinsessa rakastuu eurooppalaiseen uudisraivaajaan. Hän joutuu ristiriitaiseen tilanteeseen, kun hänen isänsä haluaa tuhota raivaajat ja hän itse haluaa auttaa heitä." Idea hyväksyttiin ja elokuva otettiin tuotantoon. Studiolla oli suuret odotuksen Pocahontasin suhteen, suuremmat kuin samaan aikaan tuotannossa olleesta Leijonakuninkaasta, johon oli jopa vaikea saada tekijöitä. Moni työskenteli mieluummin Pocahontaksessa.

Eric Goldbergin ura Disneyllä oli alkanut vasta Aladdinin parissa, animaatioita hän oli toki tehnyt jo pitkään. Alku studiolla oli melkoisen komea, Goldberg nimittäin toimi Hengen pääanimaattorina. Pocahontaksessa hän kuitenkin hyppäsi animaattorista ohjaajaksi. Goldberg on tämän jälkeen ollut ohjaamassa jaksoja Fantasia 2000 elokuvaan, mutta muuten hän on pitäytynyt animaattorina.

Elokuvan taiteellisena johtajana toimi Michael Giaimo. Taiteellinen johtaja vastaa visuaalisen tyylin säilymisestä yhtenäisenä läpi animaation. Pocahontasille on tyypillistä kylmät värisävyt ja Prinsessa Ruususeen verrattava pystylinjojen korostaminen. Ihmishahmot ovat realistisia, eläimetkään eivät tässä elokuvassa juttele. Elokuvan tekeminen kesti viisi vuotta.

Pocahontaksen pääanimaattorina toimi Glen Keane, jonka edellinen työ oli ollut Kaunottaren ja Hirviön Hirviö. Aiemmin hän oli vastannut mm. Bernard ja Bianca Australiassa elokuvan upeasta kotkasta, Oliverin ja kumppaneiden Pultsista ja Basil Hiiren arkkivihollisesta Ratiganista. Listalta löytyy myös pieni merenneito Ariel, joten ihan tuntemattomalle alueella Keane ei Pocahontasissa hypännyt. Pocahontasin hahmossa on kuitenkin aivan erilaista varmuutta ja ylväyttä kuin muissa Disneyn naishahmoissa. Pocahontasin ääninäyttelijä Irene Bedard toimi myös hahmon mallina.


Kuten monessa muussakin Disneyanimaatiossa, Pocahontasissakin kuljetetaan tarinaa eteenpäin laulunumeroilla. Elokuvan tunnetuin kappale on Tuulen värit. Se on myös ensimmäinen laulu joka elokuvaa varten valmistui. Kappale palkittiin Oscarilla, Grammylla ja Golden Globella. Elokuvan musiikit on säveltänyt Alan Menken, monesta muustakin Disneyanimaatiosta (mm. Pieni merenneito, Kaunotar ja Hirviö ja Aladdin) tuttu säveltäjä. Menkenin ura Disneysäveltäjänä on jatkunut myös Pocahontaksen jälkeen, tuoreimmat sävelet löytyvät 2010 valmistuneesta Kaksin karkuteillä elokuvasta.

Pocahontasin roolissa kuullaan alkuperäisellä ääniraidalla kahta näyttelijää, lauluosuudet nimittäin esittää Judy Kuhn. John Smithin roolissa on Mel Gibson. Suomidubin roolitus on listattu tämän tekstin loppuun.



Elokuvaan oli tehty myös kappale If I Never Knew You. Pocahontasin ja John Smithin oli tarkoitus esittää rakkauslaulu kohtauksessa jossa Pocahontas menee tapaamaan vangittua Smithiä. Kohtauksen animointi oli pitkällä ja sitä näytettiin jo testiyleisölle, kun säveltäjä Menken ehdotti laulun jättämistä pois sillä se hidasti elokuvaa liikaa. Kappale laitettiin silti lopputeksteihin ja julkaistiin singlenä. Vuonna 2005 julkaistua juhladvd:tä varten laulukohtaus animoitiin valmiiksi ja se on mahdollista katsoa osana elokuvaa.

Pocahontaksen tarinaa jatkettiin vuonna 1998 valmistuneessa jatko-osassa Matka uuteen maailmaan, jossa Pocahontas lähtee Englantiin, mutta ei suinkaan John Smithin vaan John Rolfen kanssa. Pocahontaksen oikea elämä oli pohjana tällekin elokuvalle, mutta vaikka tosielämän Pocahontas vaihtoi Smithin Rolfeen, tuntuu heilan vaihtaminen ehkä hieman vesittävän alkuperäistä elokuvaa. Pocahontas on muuten ainoa Disneyprinsessojen sarjassa jonka on esitetty vaihtaneen "prinssiä."

Pocahontasin suomidubin ohjasi Pekka Lehtosaari.

Suomidubin roolitus:
Pocahontas Arja Koriseva
John Smith Santeri Kinnunen
Powhatan Tapani Perttu
Kaarnamuori Rauha Rentola
Ratcliffe Veikko Honkanen
Kocoum Peter Franzén
Nakoma Mari Vainio
Thomas Jarkko Tamminen
Lon Vesa Vierikko
Ben Heikki Sankari
Wiggins Ari-Matti Hedman
Kekata Tommi Rinne
Tuuli Leena Liimatainen

Avaruusboltsit

Mtv3 näyttää Avaruusboltsit (Spaceballs)-animaatiosarjaa maanantain ja tiistain välisenä yönä tästä viikosta alkaen. Sarjaa on tehty vain 13 jaksoa (+kaksiosainen pilotti). Ensimmäisen kerran sitä on esitetty kotimaassaan Amerikassa vuonna 2008.

Mel Brooksin ohjaama Avaruusboltsit -elokuva valmistui jo vuonna 1987. Sarja perustuu samaan ideaan kuin elokuva, eli siinä tehdään pilaa Star Warsista, Star Trekistä ja muista scififilmeistä, tosin sarjaan on päässyt mukaan myös 1990- ja 2000-lukujen elokuvia, tv-sarjoja, pelejä ja muita ilmiöitä laidasta laitaan. Elokuva on noussut jonkinlaiseen klassikkomaineeseen, sarja taas ei ole saavuttanut kovin hyviä arvioita. Brooks on kuitenkin ollut mukana myös animaatioversiossa, tuottamassa,käsikirjoittamassa ja jopa ääninäyttelijänä.



Jaksot:
Sitheen kosto (Revenge of the Sithee)
Grand Theft Avaruusalus (Grand Theft Starship)
Taru sipulirenkaiden herrasta (Lord of the Onion Rings)
Steroidinosauruspuisto (Watch Your Assic Park)
Outbreak
Hairy Putter and the Gopher of Fire
Mighty Meteor
Spaceballs of the Caribbean
Fishfinger
The Skroobinator
Deep Ship
Druidian Idol
Spidermawg

Mansikka-Marjan muodonmuutos

Amerikkalainen Mansikka-Marja (Strawberry Shortcake) syntyi vuonna 1977 ystävänpäiväkorttien kuvitukseksi. Hahmon suunnitteli Muriel Fahrion, joka on ollut mukana myös alkuperäiset Halinalle-kortit luoneessa työryhmässä. Mansikka-Marja siirtyi Halinalle-klaanin tapaan postikorteista muihin painotuotteisiin, leluihin ja lopulta animaatioihin saaden ympärilleen lisää hahmoja ja oman marjaisen maailmansa. Jo yli kolmekymppinen Mansikka-Marja on tasaisesti päivitetty uuteen kuosiin.

Vuosien 1980-1985 välillä tehtiin kuusi 20-minuuttista Mansikka-Marja piirrettyä. Niitä tehtiin niin Amerikalaisilla, Kanadalaisilla että Japanilaisilla studioilla. Visuaalisesti kaikki nämä piirretyt ovat silti alkuperäisten postikorttien kanssa samaa sarjaa, vaikka studioiden tyyleissä on myös eroja. Näitä Mansikka-Marja animaatioita on esitetty Suomessa televisiossa.

Vuonna 2003 valmistunut tv-sarja sisältää 45 jaksoa. Se on DIC Entertainmentin tuotantoa. Tätä sarjaa on Suomessa julkaistu usealla dvd:llä ja esitetty Subtv:llä ja Juniorilla. Sarja on piirretty ja Mansikka-Marja on saanut uuden kampauksen (hänellä nähdään sekä lyhyt polkkatukka että pitkät hiukset) ja vaatteet, mutta on vielä mittasuhteiltaan lähellä alkuperäistä. Vuonna 2006 valmistunut elokuva toteutettiin sarjasta poiketen cgi-animaationa, mutta hahmon ulkomuoto ei muuttunut.

Uuden ja entistä selkeämmän muutoksen Mansikka-Marja koki hyvin pian edellisen uudistumisen jälkeen, jo vuonna 2009. Hahmon vaatteet menivät taas vaihtoon, kampaus muuttui pidemmäksi ja hiusten väri punertavasta pinkiksi. Olemus muuttui aiempaa vanhemmaksi ja laihemmaksi. Vihreävalkoraidallisen sukat tosin ovat paluu postikortti-tyyliin. Tässä muodossa Mansikka-Marja on ehtinyt esiintyä jo kolmessa elokuvassa ja 26-osaisessa tv-sarjassa. Ilmeisesti nämä animaatiot eivät ole vielä ehtineet Suomeen. Kaikki animaatiot on toteutettu cgi-animaationa, mutta hahmosta on myös piirrosversio, jota käytetään oheistuotteissa.

Maailma muuttuu ja nähtävästi Mansikka-Marja siinä mukana. Mutta vaaditaanko hahmolta uudistumista, vai voisiko alkuperäinen Mansikka-Marja vedota vielä tämän päivän lapsiin? Onhan animaatiohahmoja jotka ovat Mansikka-Marjan tapaan olleet olemassa jo vuosikymmenet eivätkä ne silti ole muuttuneet juuri ollenkaan. Miksi juuri tämä hahmo on kokenut näinkin suuria muutoksia?

Voiko syynä olla se, että hahmo ja sen seikkailut on suunnattu ensisijaisesti tytöille? Ovathan esimerkiksi Turtlesitkin saaneet osakseen jonkinlaista päivitystä, mutta verrattuna Mansikka-Marjaan, Pikku poneihin tai Halinalleihin väitän että uudistus on ollut pieni. Ehkä maskuliiniset hahmot ovat olleet jo alun alkujaan niin korostetun miehekkäitä, ettei testosteronia ole voinut enää lisätä. Tytöille suunnatut hahmot taas ovat olleet alkujaan ennemmin suloisia kuin naisellisia. 2000-luvun tyttöhahmot taas ovat olleet söpöyden lisäksi myös huomattavan naisellisia, ja entinen Mansikka-Marja näyttää tälläisten hahmojen rinnalla lähinnä mummolta.

Kilpailu on kovaa. Siinä missä ulkonäköpaineet ja vanheminen kalvavat oikeita naisia, mikseivät niistä voisi kärsiä myös animaatiohahmot. Mutta miten tälläiset asiat vaikuttavat Mansikka-Marjan kohderyhmään, pieniin tyttöihin?

Heinäkuussa leffaan

1.7 Savannijengi (Konferenz der Tiere)

Vuonna 2010 valmistunut saksalainen cgi-animaatio perustuu Erich Kästnerin kirjaan. Elokuvan tapahtumapaikkana on Afrikassa sijaitseva Okavangon suisto, jossa eläimiä uhkaa kuivuus kun joka vuotinen tulva ei tulekaan. Kuivuuden syyksi paljastuu liikemiehen pykäämä pato. Savannin eläimet, ja muutama kauempaakin tullut vieras, päätyvät järjestämään konferenssin (elokuvan alkuperäinen nimihän on eläinten konferenssi) jotta ongelma saataisiin ratkaistua. Trailerien perusteella eläimet luottavat kuitenkin enemmän toimintaan kuin pohdintaan.

Elokuvaa esitetään sekä normaaliversiona että 3D:nä. Suomidubissa näyttelee mm. Antti L. J. Pääkkönen.



8.7 Tapaus Punahilkka 2 (Hoodwinked Too! Hood vs. Evil)

Vuonna 2005 valmistunut Tapaus Punahilkka on saanut jatko-osan. Punahilkka saa tehtäväkseen ratkaista Hannun ja Kertun kidnappauksen. Leffassa tehdään pilaa kaikesta mahdollisesta: saduista, elokuvista, tv-sarjoista ja muista animaatioista. Mike Disan ohjaaman elokuvan takaa löytyy Kanbar Entertainment.

Elokuvaa esitetään 3D:nä eikä sitä ole dubattu suomeksi.

Teinityttöjä televisiosta

On mukavaa että myös nuorille tehdään animaatioita, ei ainoastaan lapsille tai aikuisille. Ja on mukava huomata, että piirrossarjakin voi kertoa suht tavallisista ja samaistuttavista nuorista, joilla ei ole supervoimia tai yliluonnollisia kykyjä. Ja vieläpä erityisen mukavaa on kun sarjan päähenkilö on persoonallinen ja omaa tietään kulkeva teinityttö.



Alkujaan Daria oli sivuhahmo sarjassa Beavis ja Butt-head, mutta vuonna 1997 kyyninen lukiolaistyttö sai nimiinsä oman sarjan MTV:lle Glenn Eichlerin ja Susie Lewis Lynnin toimesta. Sarjaa tehtiin 65 jaksoa vuoteen 2002 mennessä. Lisäksi sarja poiki kaksi tv-elokuvaa. Is It Fall Yet? valmistui vuonna 2000 ja toinen elokuva Is It College Yet? toimi sarjan päätöksenä vuonna 2002.

Daria käy periamerikkalaista lukiota eikä tosiaan ole koulun suosituin tyttö. Mutta tuskinpa haluaisi ollakaan. Daria on älykäs ja rehellinen, eikä esitä mitään tai hae hyväksyntää. Tunteitaan Daria ei näytä juuri koskaan, vaan hänet tunnetaan sekä lakonisesta puhetavasta että ilmeettömyydestä. Darian kanssa samanalaisen sarkastisen maailmankatsomuksen ja huumorin jakaa paras ystävä Jane. Jane on taiteellinen ja hieman Dariaa avoimempi. Yhdessä he luovivat läpi lukion kohti collegea, minkä alkamiseen sarja päättyy.


Myös Darian perhe esiintyy sarjassa. Pikkusisko Quinn on Darian täydellinen vastakohta. Hän on pinnallinen ja kiinnostunut lähinnä muodista, eikä mielellään tunnusta Dariaa siskokseen. Työnarkomaani äiti tekee uraa ja isää kalvavat lapsuuden traumat. Myös Janen isoveli Trent on keskeinen hahmo sarjassa ja on Daria salaa ihastunut häneen.

Daria on katsottu ja kehuttu sarja, sitä on kiitelty huumorin lisäksi mm. aidosta nuorisokuvauksesta ja Daria ja Jane ovat tarjonneet samaistumiskohteen monelle valtavirtaa vierastavalla tytölle. Visuaalinen puoli on saanut moitteitakin, mutta Darialle vähäeleinen animointi ja yksinkertainen piirrostyyli tuntuu sopivan täydellisesti.



Inkun päiväkirja (As Told by Ginger) on amerikkalaisen Klasky-Csupon tv-sarja. Sitä tehtiin kolme tuotantokautta vuosina 1999-2003. Jaksoja valmistui 60. Suomessa sarjaa on esittänyt Yle. Inkun päiväkirjaan kuuluu neljä tv-elokuvaa, jotka on laskettu myös osaksi sarjaa.

Inkku elää tavallista nuoren tytön elämää. Hän asuu yhdessä yksinhuoltajaäitinsä ja pikkuveljensä Kallen kanssa. Hän käy Lucky Junior High -koulua, Amerikassa kun ollaan. Koulun asettamat sosiaaliset paineet rassaavat Inkkua. Toisaalta hän toivoo olevansa suosittu, toisaalta pelkää huomiota. Inkulla on kaksi hyvää ystävää, suulas Pipsa ja varovaisempi Maisa. Inkku kaveeraa myös koulun suosituimman tytön, Oonan kanssa, mitä Oonan ystävät eivät katso hyvällä. Inkun elämään kuuluu myös ihastumisia: naapurinpoika osoittautuu enemmän kuin ystäväksi, ainakin hetkeksi.

Sarjassa ei elätä pysäytyneessä tilassa, vaan aika kuuluu niin että Inkku ystävineen jättää yläasteen taakseen ja siirtyy lukioon. Vaikka jokaisessa jaksossa on oma juonikuvionsa, on mukana myös jatkuvuutta, eikä menneitä tapahtumia unohdeta. Iän lisäksi myös hahmojen ulkonäkö muuttuu, Inkku ystävineen jopa vaihtaa vaatteita ja kampausta jaksojen välillä, mikä ei piirrossarjoissa ole kovin tavallista.



Claire Bretécherin sarjakuvaan perustuva Agrippina (Agrippine) on ranskalaista tuotantoa. 26 osaisen sarja valmistui vuonna 2001 ja sitä on esitetty Suomessa Ylellä. Sarjakuvia ei tietääkseni ole suomennettu ja tämä hauska tv-sarjakin on jäänyt aika vähälle huomiolle.

Agrippina noin 15 vuotias. Agrippinan suurin syy angstata on oikeastaan se, ettei syitä ahdistukseen juuri ole. Mutta eihän teini-ikä ole mitään ilman kapinaa ja ahdistusta. Agrippina omaa Darian tapaan melko kyynisen tavan katsoa maailmaa. Teini-ikä on ranskalaisneidolle tunteiden kanssa tasapainoilua, välillä valtaa epävarmuus, välillä tuntuu jopa onnelliselta.

Teinitytön arki tuntuu samanlaiselta ollaan sitten Amerikassa tai Ranskassa, eiköhän myös suomalaisnuori voi helposti samaistua ystävyyden, ihastumisen ja koulun kiemuroihin. Harmi ettei näitä sarjoja ole viime vuosina tv:ssä nähty eikä myöskään dvd:llä suomeksi julkaistu.

Jenkkijänis pelastaa päivän

Jenkkijänis (The Adventures of the American Rabbit) on vuonna 1986 valmistunut piirroselokuva. Tarina ja hahmo selvästi ovat lähtöisin Amerikasta, mutta animaatio onkin yllättäen japanilaisen Toei Animationin tuotantoa. Hahmo esiintyi alunperin pop-taiteilija Stewart Moskowitzin julisteissa.


Robert "Rob" Rabbit syntyy aivan tavallisena jänölapsena, mutta huomaa omaavansa supervoimia vanhempiensa jouduttua vaaraan. Jo vauvasta asti Robin elämää on seuraillut vanha jänis, joka nyt ilmestyy selittämään tilannetta: Robertin kohtalona on muuttua rullaluistimilla kiitäväksi Jenkkijänikseksi aina juostessaan. Takaisin omaksi itsekseen jänö muuttuu kun joku sanoo hänen nimensä.


Rob pitää supervoimansa salassa ja muuttaa suureen kaupunkiin. Rob saa töitä Panda Monium-yökerhon pianistina ja ystävystyy Teddy-Pandan ja ihanan Bunny O' Haren kanssa. Valitettavasti kaupunkia terrorisoivat moottoripyörillä hurjastelevat shakaalit, joita johtaa salaperäinen Walt.

Bunny O' Hare ja Teddy järjestävät marssin, jonka shakaalit yrittävät pilata. Jenkkijänis kuitenkin estää shakaalien metkut ja marssi jatkuu. Shakaalit haluavat tuhota Jenkkijäniksen, joten he kidnappaavat avukseen gorillan. Tämänkin suunnitelman Jenkkijänis mitätöi. Shakaalit huijaavat Robin ystävineen laivalle, jonka he sytyttävät tuleen. Jenkkijänis pelastaa tämänkin tilanteen.


Seuraavaksi shakaalit valtaavat hirven johtaman suklaatehtaan ja pitävät tehtaanjohtaja hirveä ja tämän poikaa panttivankeinaan. Jenkkijänis iskee Waltin kimppuun. Paljastuu, että Walt on vain jonkinlainen robotti ja kaiken takana onkin hänen lemmikkikorppikotkansa. Korppikotka uhkaa räjäyttää Vapaudenpatsaan, ja Jenkkijäniksen on peräännyttävä.

Rob aikoo jo luovuttaa shakaalien mellastaessa kaupungilla. Vanha jänis saa hänet kuitenkin uskomaan jälleen Jenkkijäniksen kykyihin. Lopputaistelu käydään Niagaran putouksilla Jenkkijäniksen ja Korppikotkan välillä. Paha saa palkkansa.


Suomessa elokuva on levinnyt videoina 1980-luvulla. Dvd:nä sitä ei ole meillä julkaistu.

Elokuva Hopon poppoosta.

Sunnuntaina 6.6.2010 TvViisi (Voice) esittää elokuvan Hopon Poppoo (A Goofy Movie) kello 19.00. Elokuvan on ohjannut Kevin Lima.

Vuonna 1995 valmistuneen Disneyelokuvan pääosassa ovat Hessu Hopo ja hänen poikansa Max. Heistä on tehty myös tv-sarja Hopon poppoo (Goof Troop) vuosina 1992-1993. Sarjaa on esitetty myös Suomessa. Toinen elokuva valmistui vuonna 2000 ja on nimeltään Hessu Hopo - Rampin rämäpää (An Extremely Goofy Movie).

Max on ihastunut koulutoveriinsa Roxanneen, ja yrittää hurmata tytön tanssimalla kevätjuhlissa. Max kuitenkin joutuu rehtorin puhutteluun ja Hessulle ilmoitetaan asiasta. Hessu pelästyy ja päättää että hänen täytyy viettää enemmän aikaa Maxin kanssa, jotta tämä ei joutuisi huonoille teille. Niinpä kaksikko lähtee lomamatkalle. Max tosin hyvin vastahakoisesti, sillä Roxanne oli lupautunut lähtemään hänen kanssaan bileisiin, jotka nyt jäävät väliin.

Maxin selittäessä asian tytölle, hän samalla puhuu ohi suunsa ja väittää tuntevansa kuuluisan Powerlinen, jonka tv-esiintymistä bileissä on tarkoitus seurata. Max kertoo menevänsä konserttiin paikan päälle ja nousevansa itsekin lavalle. Tämä on tietenkin kaukana totuudesta.


Maxin ja Hessun reissu ei Maxin mielestä suju ollenkaan hyvin. Hänen tehtävänsä on lukea karttaa ja lopulta poika keksiikin johdatella heidät pois oikealta reitiltä, kohti Powerlinen keikkaa. Kun tämä selviää Hessulle seuraa perheriita, jonka seuraukset ovat vähällä olla vakavia.

Max saa kuitenkin kerrottua isälleen ihastuksestaan ja Hessu heltyy viemään poikansa konserttiin. Maxin onnistuu myös lunastaa lupauksensa nousta lavalle. Kotona Max päätyy kertomaan Roxannelle totuuden Powerlinesta. Tyttö antaa Maxille anteeksi ja he sopivat ensimmäiset treffinsä.


Tämä elokuva on ehkä jäänyt Disneyn klassikoiden ja niiden jatko-osien varjoon. Harmi, sillä kyseessä on oikeasti hauska ja ehkä hieman muista Disneyelokuvista poikkeava pätkä. Aiheeseen on varmasti melkein kaikkien helppo samaistua, nuoremmat voivat jakaa Maxin kanssa ensi-rakkauden huuman ja vanhempien kanssa matkailun kauhut. Hessun huoli pojastaan ja vilpitön yritys järjestää hauska matka on luultavasti tuttua varhaisteinien vanhemmille. Ja he voivat ottaa oppia myös siitä miten ei kannata toimia.

Jos tämä olisi näytelty elokuva en luultavasti katsoisi sitä vaan pelkäisin teinileffan aiheuttamaa myötähäpeää ja epäuskottavuutta. Varsinkin jos elokuva olisi Amerikkalainen. Piirrettynä tämä tarina kuitenkin toimii hyvin. Silti vastaavia tavallisten nuorten elämästä kertovia animaatioita ei ihan hirveästi tule mieleen.

Elokuva on julkaistu Suomessa myös dvd:llä.

He-Man, Universumin vahvin mies

Vuonna 1980 kauppoihin ilmeistyi Mattelin lelusarja, Masters of the Universe. Sarjan keskushahmo oli He-man, oikealta nimeltään Prinssi Adam, kuningas Randorin ja kuningatar Marlenan poika. He hallitsevat planeetta Eterniaa. He-Manin kaksoisisko on nimeltään She-Ra.

He-Manin tehtävä on suojella pääkalloa muistuttavaa Harmaakalliolinnaa, jonka Velhottarelta hän on saanut voimansa. Skeletor on He-Manin vihollinen ja havittelee mm.taikamiekkaa jonka avulla Prinssi Adam muuttuu He-Maniksi lausumalla "By the power of Grayskull... I have the power!" Myös He-Manin lemmikkitiikeri Cringer muuttuu taistelukissaksi, jolla He-Man voi ratsastaa.



Amerikkalaisen Filmation animaatiostudion tv-sarja He-Man and the Masters of the Universe tehtiin 1983-1985. Jaksoja valmistui yhteensä 130. He-Man oli jo 1960-luvulla perustetun studion suosituin sarja.

1985-1987 He-Man vaihdettiin kaksoissiskoonsa She-Raan ja syntyi She-Ra: Mahdin prinsessa (She-Ra Princess of Power). He-man oli menestynyt hyvin ja She-Ra suunnattiin nyt tytöille. Vaikka animaation taso oli parantunut sarja eivätkä sen oheistuotteet kuitenkaan saavuttaneet samanlaista suosiota He-Manin kanssa ja Filmation meni lopulta konkurssiin.


He-Man teki 65-jakson mittaisen paluun DiC Enterprisesin tuottamassa sarjassa The New Adventures of He-Man eli Super He-Man 1990-1991. Sarja ei menestynyt toivotulla tavalla.

He-Man yritettiin herättää henkiin vielä 2000-luvulla sarjassa He-Man and the Masters of the Universe. Mike Young Productions teki sarjaa vuosina 2002-2004.

He-Manista on tehty myös elokuvia. She-Ra esiteltiin elokuvassa The Secret of the Sword. Se ja He-Man and She-Ra - A Christmas Special valmistuivat vuonna 1985.

Suomessa He-Mania esitettiin kolmoskanavalla ensi kerran 1987. Myös He-Man lelut olivat suosittuja. Suomessa ei ole julkaistu sarjaa dvd:llä, mutta videoita on ilmestynyt yhteensä seitsemän, kolme dubattuna ja neljä tekstitettynä. She-Raa julkaistiin viisi videota tekstitettynä. Sitä ei esitetty televisiossa.

Mestariteos Bambi

Bambi on vuonna 1942 valmistunut Disneyklassiko, joka perustuu Felix Saltenin romaaniin. Kauriin kasvutarinan ohjasi David Hand.



Bambia alettiin tehdä vuonna 1935, mutta vain kausittain ja hitaasti sillä studiolla tehtiin täysillä Lumikkia. Syksyllä 1938 pidettiin ensimmäinen kokous Bambin tarinasta ja animaation suunniteltiin olevan valmiina seuraavan vuoden jouluksi. Walt Disneyllä oli kiire saada Bambi valmiiksi, jotta Lumikin saama huomio ja yleisön mielenkiinto ei ehtisi laantua. Lumikkia oli työstetty hitaasti ja yksityiskotia loputtomasti viilaten, mutta Bambin kanssa tahdottiin edetä nopeammin.

Walt Disney oli huolissan siitä ettei studio ollut vielä valmis toteuttamaan Bambia niin herkäksi ja taidokkaaksi kuin tarina vaatisi. Projekti oli lähtenyt nopeasti liikkeelle, mutta lopulta Walt Disney päätti siirtää Bambia, oli selvää ettei se valmistuisi niin nopeasti kuin oli sunniteltu. Nyt hän halusi että elokuva etenisi rauhassa ja elokuvan tuotanto aloitettaisiin kun siihen todella oltiin valmiita.


Lumikissa nähdyt kauriin eivät olleet ollenkaan sitä tasoa mitä Bambin haluttiin olevan. Animaattorit harjoittelivat kauriiden piirtämistä kolmesta neljään kuukautta. Studiolle oli hankittu kattava valikoima filmimateriaalia kauriista. Studiolle tuotiin myös kaksi kuusipeuraa, jotka asuivat aitauksessa animaatiorakennuksen ulkopuolella. Anatomiaa tutkittiin metsänvartijalta saadun tuoreen ruhon avulla. Joka oppitunnilla poistettiin kerros ihoa tai lihaksia, kunnes päästiin luuhun asti. Tosin silloin löyhkä oli niin sietämätön että luonnoksia oli piirtämässä vain yksi animaattori.

Oikeaa lähestymistapaa Bambin tarinaan oli vaikea löytää. Pitäisikö tarinan olla selkeä niinkuin Lumikissa, vai ennemmin runollinen kuvaelma? Myös hahmojen animointiin etsittiin kauan oikeaa tyyliä. Elokuvan tahdottiin olevan realistinen, mutta hahmoissa piti olla myös karikatyyriä. Liian tiukka realistisuus voisi kahlita liikaa, mukaan tahdottiin myös satua.


Lopulta oikea tyyli löydettiin yhdistämällä kauriin suhteellisen realistisesti piirrettyyn vartaloon kasvot joiden ilmeet oli lainattu ihmisvauvalta. Näin syntyi myös myöhemmissä Disneyklassikoissa vahvasti näkyvä tyyli yhdistää luonnollisesti liikkuva ja vakavasti otettava eläin, joka kuitenkin pystyy puhumaan ja elehtimään ihmisen tavoin.

Kiinalaissyntyinen Tyros Wong toimi välianimaattorina Pinokkiossa, mutta tarjosi piirroksiaan Bambiin. Walt Disney hyväksyi piirrokset ja utuisista maalauksista haettiin mallia koko elokuvan tunnelmalle. Metsästä ei poimittukaan esille jokaista yksityiskohtaa, vaan maisemissa tärkeämpää oli metsän tunnelma.


Bambin tarinassa ei ole tyypillistä hyvä voittaa pahan -asetelmaa. Se kertoo Bambin elämäntarinan ja siihen liittyy myös kuolema. Bambin äiti saa surmansa metsästäjän luodista, mutta emon kuolemaan ei elokuvassa näytetä, vaikka sitäkin vaihtoehtoa harkittiin. Silti monelle on jäänyt mielikuva Bambin äidistä kuolleena tai kaatumassa osuman jälkeen. Myöskään elokuvan uhkaa, ihmistä ei näytetä. Suunnitteluvaiheessa ihmisestä näkyi varjo, jossain vaiheessa mukaan kaavailtiin kuvaa jossa metsästäjän hiiltynyt saapas kertoisi tämän kuolleen sytyttämässään metsäpalossa. Lopullisesta elokuvasta ihminen jäi kuitenkin pois, ja näin tunnelmasta tuli jopa painostavampi.


Bambi julkaistiin toisen maailmansodan ollessa käynnissä, eikä se tuottanut odotetusti rahaa. Tilanne kuitenkin korjaantui elokuvan uusinta julkaisujen myötä. Elokuvaa moitittiin liian vakavaksi ja realismin koettiin vieneen animaatiosta taika. Sen koettiin myös loukkaavan metsästäjiä ja luonnonsuojelijoita ja se käynnisti kansallisen keskustelun metsästyksestä. Toisaalta Bambin äidin kuolema on vaikuttanut moniin katsojiin hyvin syvästi ja saattanut synnyttää kiinnostuksen eläintensuojeluun.


Lopulta Bambi on kuitenkin lunastanut paikkansa rakastettuna klassikkona. Se kuuluu ehdottomasti animaatiohistorian mestariteoksiin.

Suomessa Bambi on julkaistu dvd:llä kahdesti. Vuonna 2005 ilmestyneeseen juhlajulkaisuun elokuva dubattiin uudelleen.

Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa

Rouva Brisby ja hänen salainen maailmansa (The Secret of NIMH) on Don Bluthin ensimmäinen pitkä elokuva vuodelta 1982. Elokuva perustuu Robert C. O'Brienin kirjaan Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat.

Tarina kertoo farmari Fitzgibbonsin puutarhassa asuvasta peltohiirestä, Rouva Brisbystä. Hän on hiljattain jäänyt leskeksi ja hoivaa nyt yksin neljää lastansa. Timothy on sairastunut ja Brisby hakee lääkettä miehensä vanhalta ystävältä herra Agesilta. Herra Ages toteaa oireiden viittaavan keuhkokuumeeseen, eikä Timothy saa mennä ulos vielä pitkään aikaan, tai hän kuolee kylmyyteen. Valitettavasti on kevät ja farmari voi milloin tahansa aloittaa kylvöt. Kukaan puutarhan eläimistä ei ole turvassa traktorilta, vaan kaikkien pitää muuttaa pellolta pois. Rouva Brisby on vaikeassa tilanteessa, Timothy ei voi mennä ulos, mutta ei jäädä kotiinkaan.


Kotimatkallaan Brisby pelastaa hölmön variksen kissan kynsistä. Varis lupaa tehdä vastapalveluksen ja lennättää rouva Brisbyn suuren pöllön luo kysymään neuvoa ongelmaansa. Pöllö ei aluksi osaa antaa kummoisia neuvoja, mutta kuulleessaan että Rouva Brisby oli naimisissa Johnathan Brisbyn kanssa, hän neuvoo hakemaan apua farmarin ruusupensaassa asuvilta rotilta.


Niin Brisby menee ruusupensaaseen, ja törmää siellä onnekseen herra Agesiin. Hän johdattaa Brisbyn rottien maailmaan ja Brisby tutustuu Justiniin ja rottien vanhaan johtajaan Nicodemukseen. Nicodemus kertoo rouva Brisbylle miten rotat ja hänen miehensä tunsivat toisensa. He olivat kaikki koe-eläiminä NIMH-nimisessä laboratoriossa ja pakenivat sieltä. Laboratoriossa he olivat saaneet pistoksia jotka tekivät heistä hyvin älykkäitä ja hidastivat heidän ikääntymistään. Lisäksi Nicodemus kertoo rottien kyllästyneen varastamaan farmarilta ruokaa ja sähköä ja aikovan muuttaa pian Okalaaksoon. Brisby saa Nicodemukselta myös amuletin, jonka Johnathan oli hänelle jättänyt.


Rotat suostuvat auttamaan Brisbyä. He aikovat siirtää hänen betonimöykkyyn rakennetun talonsa kiven suojaan niin ettei aura saa sitä rikki. Rotta Jenner vastustaa suunnitelmaa muuttaa Okalaaksoon ja keksii käyttää Brisbyn talon siirtämistä hyväkseen murhatessaan Nicodemuksen. Farmarin kissa pitää huumata, jotta se ei häiritse operaatiota. Rouva Brisby tarjoutuu tehtävään, vaikka kuulee että juuri näin hänen miehensä kuoli. Valitettavasti farmarin poika saa Brisbyn kiinni keittiössä ja sulkee tämän vanhaan lintuhäkkiin. Illalla Brisby kuulee kuinka farmari puhuu puhelimessa NIMH:in ihmisten kanssa ja antaa heille luvan tulla tuhoamaan farminsa rotat.


Rouva Brisby onnistuu lopulta pakenemaan ja lähtee varoittamaan rottia. Rotat ovat siirtämässä hänen taloaan ja Jenner onnistuu pudottamaan sen Nicodemuksen päälle. Kaikki pitävät sitä onnettomuutena, ja Jenner julistaa itsensä johtajaksi ja päättää että rottien on parempi jäädä farmille. Brisby tulee paikalle ja kertoo kuulleensa että NIMH on tulossa. Jenner suuttuu Brisbylle ja Justinin ja Jennerin välille syntyy taistelu. Lopulta Jenner kuolee. Rouva Brisbyn taloa ei ole vielä kokonaan siirretty ja se alkaa upota mutaan. Rotat ovat voimattomia ja talo uppoaa. Rouva Brisbyn amuletti alkaa hohtaa ja sen voimalla talo nousee mudasta ja siirtyy uudelle paikalleen.


Elokuvan ja kirjan välillä on joitain eroavaisuuksia. Kirjassa Jenner mainitaan, mutta hän on jo lähtenyt muiden rottien luota. Nicodemus ei kuole, sensijaan Justinin selviytymisestä ei saada varmuutta. Rotat siirtävät Brisbyn talon paikoilleen, eikä maagista amulettia ole kirjassa.

Merkittävä ero on että kirjassa hiirirouvan nimi on Frisby. Nimi jouduttiin vaihtamaan kun Frisbeitä valmistava yritys väitti nimen rikkovan heidän tekijänoikeuksiaan. Jotta asiasta ei tulisi oikeustoimia, näyttelijät kutsuttiin uudelleen nauhoituksiin ja päähenkilön nimi vaihdettiin.


Elokuva tehtiin pienellä budjetilla ja nopealla aikataululla. Se oli kuitenkin aikanansa kallein muun kuin Disneyn tuottama animaatioelokuva. Itseasiassa Bluth oli tutustunut hiiritarinaan kun sitä tarjottiin Disneylle elokuva-aiheeksi hänen ollessaan vielä studiolla töissä.

Bluth oli lähtenyt Disneyltä koska ei ollut tyytyväinen sen animaatioiden tasoon. NIMHissä hän halusi palata Disneyn vanhojen klassikkoelokuvien henkeen. Tarinaan ja hahmoihin panostettiin ja animaatiossa ei väistelty työläämpiäkään tekniikoita jos niillä saavutettaisiin toivottu lopputulos. Realistisen ilmeen saavuttamiseksi rakennettiin tapahtumapaikoista pienoismalleja tai käytettiin oikeita esineitä, joiden liikkeitä valokuvattiin ja käytettiin sitten pohjana animaatiolle.

Elokuvan musiikit sävelsi Jerry Goldsmith. Varsinaisia lauluja on mukana vain yksi, Flying Dreams jonka sanoitti ja esitti lopputekstien aikana Paul Williams.


Suomessa elokuvan ensi-ilta oli jouluna 1982. Sitä ei dubattu suomeksi, koska ikärajaksi tuli K10. Elokuva on esitty televiosiossa ja julkaistu videolla. Dvd:llä sitä ei Suomessa vielä ole kertaakaan nähty, klassikko-maineesta huolimatta. Vuonna 1998 tehty jatko-osa Secret of NIMH. 2: Timi pelastaa päivän on myös nähty Suomessa tv:ssä.