Mörkö, Mursu ja Akakabuto - Painajaishahmot muistoissamme

Vuosi sitten blogissa oli kysely pelottavista animaatioista. Kysely sai runsaan osanoton ja poiki mielenkiintoisia vastauksia. Ei niinkään vastauksen suuresta määrästä vaan muiden kiireiden parissa menneen vuoden takia kyselyn tuloksia puidaan vasta nyt. Pahoittelut siitä ja suurkiitokset vielä kaikille tässä mukana olleille.

Kysely nosti esiin kammottavan ja kattavan joukon lukijoita lapsina (ja vähän vanhempinakin) pelottaneita animaatiohahmoja sekä traumaattisia tilanteita animoiduista tv-sarjoista ja -elokuvista. Tässä jutussa listaan näitä esille nousseita kauhun aiheuttajia. Kyselyn tulosten puimista jatketaan huomenna (teksti on jo valmiina joten se todella tulee näkyviin huomenna eikä ensi vuonna :D)  toisessa tekstissä, jossa aihetta käsitellään hieman syvällisemmin, lukijoiden kertomusten ja tutkitun tiedon kautta. Tämä kirjoitus tuleekin avaamaan sitä miksi osa seuraavista hahmoista tai tapahtumista on saattanut pelottaa.

Mutta nyt on kuitenkin luvassa sellainen kauhukollaasi että herkempiä saattaa hirvittää.

Pelkoa herättäneissä tv-sarjoissa on yksi ylitse muiden: Muumilaakson tarinoita. Tämä on ehkä hieman yllättävää, onhan sarjaa kritisoitu jopa liian lällyksi verrattuna Tove Janssonin alkuperäisteoksiin. Se että niin moni mainitsee pelänneensä sarjaa selittynee osaltaan sillä että lukuisat kerrat uusittu muumi on niin tuttu. Tämä näkyy myös sarjan hahmoja tai tapahtumia pelänneiden korkeana määränä. Muumien kohdalla näkyy myös se, että mikä pelottaa yhtä ei välttämättä pelotakaan toista ja kun hahmot tulevat tutuiksi tai katsoja itse vanhemmaksi, pystyy ennen pelottaneita asioita katsomaan muualtakin kuin sohvan takaa piilosta.

Muumeista löytyy lukuisia hahmoja jotka ovat kauhistuttaneet pieniä katsojia. Mörkö on vavisuttanut eniten, mutta muitakin mainittiin. Jokaiselle löytyy varmasti oma kauhistuttaja.

Muumien kohdalla mainittiin hahmojen lisäksi myös tiettyjä tapahtumia, jotka koettiin pelottavina. Hyytävimmät muistot liittyivät heti sarjan enimmäisessä jaksossa nähtyyn Muumipeikon muodonmuutokseen ja Majakka -jakson aavelaivaan. Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvan maailman loppu -teema on myös ollut joillekin lapsille liikaa.

Animaatioissa on mahdollista tehdä mitä vain. Erityisesti unijaksot mahdollistavat kokeilun ja irrottelun. Pelottaviksi kohtauksiksi mainittiin useita unikuvauksia: Moosen uni Egyptin prinssissä, Charlien painajainen jossa hän joutuu helvettiin elokuvassa Kaikenkarvainen Charlie ja Dumbon hallusinaatio vaaleanpunaisista norsuista. Pekka Töpöhäntä Amerikassa elokuvan Amerikka-osuus osoittautuu lopulta Pekan uneksi ja se selittääkin monet Amerikassa koetut oudot käänteet. Pingu näkee painajaista Mursusta joka kammottavuudessaan on saattanut siirtyä myös katsojien uniin. Unikuvaukseksi voinee laskea myös Coraline ja toinen todellisuus -elokuvan toisen todellisuuden, joka ei olekaan niin kiva miltä ensin vaikuttaa.

Joskus hahmojen kuuluukin hieman pelottaa. Mitä nimittäin olisivat sankarit ilman vastustajia, hyvä ilman pahaa? Kuvissa Pokemonin salipäällikkö Sabrina, Anastasia-elokuvan Rasputin, Spridermanin Venom, Matka maailman ympäri -sarjan Transfer ja Babarin metsästäjä.

Jos Disney tunnetaankin prinsessoista ja inhimillisistä, puhuvista eläimistä, niin studio on kyllä luonut myös unohtumattomia hirvityksiä. Kyselyssä esille nousivat Notre Damen kellonsoittajan Frollo, Mulanin Shan Yu, Fantasian Chernobog, Hiidenpadan Hornansarvi ja Kaunottaren ja Hirviön Hirviö. Ja paitsi pelottavia hahmoja, on Disney jättänyt pieniin mieliin runsaasti pelottavia kohtauksia.

Pelottavia Disneyhetkiä ovat olleet mm. Lumikin pako ja kuolema, poikien muuttuminen aaseiksi Pinokkiossa, Kulkurin ja kulkukoirien yhteenotto, Auroran joutuminen Pahattaren valtaan ja Mufasan kuolema. Joukkoon pääsi myös Pixar elokuvalla Ötökän elämää, jossa pikku Dot pakenee heinäsirkkaa henkensä edestä.


Hiidenpata sai ikärajakseen PG, "Saattaa sisältää lapsille sopimatonta materiaalia". Muita pelottavia Disneyelokuvia kyselyyn vastanneille ovat olleet Aladdin, Notre Damen kellonsoittaja ja Mestarietsivä Basil Hiiri.

Kyselyssä mainittiin useita Don Bluthin ohjaamia elokuvia: Secret of Nimh, Fievel matkalla Amerikkaan, Kaikenkarvainen Charlie, Peikko keskuspuistossa ja Anastasia.



Tuntuu luonnolliselta että animaatioiden monenmoiset oudot otukset saattavat pelottaa katsojia. Videolla nähdään Fievel matkalla Amerikkaan -elokuvan jättihiiri, jonka tarkoituksena oli pelotella kissoja. Onko siis ihme jos katsojiakin on pelottanut?

David Copperfield elokuvan homelot ovat jääneet kummittelemaan monen mieleen. Nämä viemärissä asustavat hylkiöt ovat syntyneet epäonnistuneen juustokokeilun myötä. Velho Rupert muuntautuu Suureksi Eläimeksi Joutsenprinsessa elokuvan lopputaistelussa ja Leikkitiikeri Luukaksen Lintuperhoset pääsevät sisään vaikka avaimenreiästä.

Lastenohjelmissa esiintyy näin mielikuvituksellisten outouksien lisäksi myös tavanomaisempia kummituksia ja kauhuhahmoja. Sarjaan kuin sarjaan sopii kummittelu-jakso. Peukaloisen retkissä nähdään henkiin heräävä patsas ja aavepuutarhuri. Pokemonissa on useampiakin kummituspokemoneja esittelevia jaksoja.

Kauhun ei tarvitse rajoittua sarjassa muutamaan jaksoon, vaan se kelpaa animaatiosarjankin genreksi. Tosi viilee haamujengi -sarjassa jahdataan kummituksia ja tutkitaan paranormaaleja ilmiöitä, sama idea on Scoopy Doossa. Sätkyjä ja tärinöitä on pohjimmiltaan opettavainen ja omalla tavallaan humoristinen sarja. Tarinoissa opit vaan sisäistetään kantapään kautta ja toisinaan liian myöhään. Huono käytös voi viedä hengen ja tyhmyydestä todella sakotetaan. Kummankin sarjan kohdalla osaa odottaa karmeuksia, mutta lasten voi olla vaikea ennakoida omaa sietokykyään.




Pelottavuus voi toimia myös varoituksena, sen tietävät suomalaislapset. Varokaa heikkoa jäätä on tosin osittain tahattomasti pelottava.

Pelottavien hahmojen ei kuitenkaan tarvitse olla outoja tai yliluonnollisia. Lapsillehan opetetaan ettei mörköjä ole olemassa, mutta esimerkiksi karhuja löytyy Suomenkin metsistä. Hopeanuolen agressiivinen, julma jättiläiskarhu Akakabuto on kaikkien kauhukarhujen ykkönen. Akakabuton lisäksi kauhistuttavia karhuja on pelätty elokuvissa Topi ja Tessu, Balto ja Urhea. Vaikka moisia kontioita tuskin marjametsissä liikkuu, saattaa Akakabuton muisto tuoda hien otsalle puolukoita poimiessa.

Kaukametsän pakolaiset -sarja on myös jättänyt jälkensä pieniin katsojiin. Piirrossarjaksi melko realistisessa eläintarinassa kun näytetään eläinten kohtaamia vastoinkäymisiä ja suoranaisia raakuuksia turhia kaunistelematta. Eräällä nettisivulla mainitaan että sarjassa näytettäisiin perätä 23:n hahmon kuolema.



Myös elokuva Ruohometsän kansa on ollut monille lapsena liian rajua katsottavaa. Erityisen mieleenpainuvassa kauhukohtauksessa näytetään kaniinien joukkokuolema, ihmisten laskettua myrkkyä kaninkoloihin. Myös ennustajakani Viikan näyt, Isopään jääminen kiinni ansalankaan, elokuvan realistisesta tyylistä visuaalisesti täysin poikkeava, kaniinien viholliset esittelevä prologi ja ahdistava kaniyhteistö Efrafa nousivat muisteluissa esille.

Kuolema ja onnettomuudet on helppo uskoa ahdistusta aiheuttaviksi aiheiksi. Silti niitäkin käsitellään lapsille suunnatuissa animaatioissa, ehkä jopa yllättävän paljon. Alfred J. Kwak menettää vanhempansa ja sisaruksensa liikenneonnettomuudessa heti sarjan toisessa jaksossa. Lynn-tyttö menettää äitinsä autokolarissa sarjassa Lady Lady. Nooan saari -sarjan panee liikkeelle eläimiä kuljettavan laivan uppoaminen. Valitettavasti laivan mukana hukkuu myös osa sen kuljettamista eläimistä. Matka maailman ympäri 80.päivässä muistetaan muutamasta jaksosta, joissa nähdään Prinsessa Romyn joutuminen kuolleen miehensä mukana polttoroviolle. Onneksi tällä kertaa Prinsessa pelastetaan.

Joidenkin animaatioiden ahdistavuus johtuu synkästä tunnelmasta, väkivallasta tai vaikka onnettomasta lopusta. Aina sille ei edes löydy järkevää syytä. Beatrix Potterin kirjoihin perustuvan animaatiosarjan jaksot voivat olla nykykäsityksen mukaan jopa raakoja, kissanpentukin on vähällä joutua piirakkaan. Yksi vastaaja oli kokenut Candy Candy sarjan tunnelman liian surullisena, toinen oli pelännyt Egyptin prinssissä nähtyjä orjia. Karel Zemanin 1000 ja 1 yön tarinoita: Simbad merenkulkija -pala-animaatio on tyyliltään persoonallinen ja tämänkin voi kokea pelottavana. Lisäksi Simbad vielä kohtaa monenlaisia kummuuksia ja kauhuja.Tositapahtumiin perustavan Helen Kellerin kuurosokea nimihenkilö pääsee elämässä pitkälle vaikeasta vammastaan huolimatta, mutta ajatus sekä näkö- että kuuloaistin puuttumisesta on tuntunut monesta lapsena ahdistavalta.





Tämä savianimaatio on pätkä elokuvasta The Adventures of Mark Twain. Elokuvan on ohjannut Will Vinton vuonna 1985.

Ja lopuksi vielä kauhistuttavin käsinukkehahmo koskaan: Aasin ja Mouru-kissan trioon kuuluva Morso.

Piippu pois Pappa!

Savuton Suomi -hanke kohahdutti taannoin ehdottomalla raportissaan että ”Tupakkatuotteita, tupakan jäljitelmiä, vastikkeita sekä tupakointikohtauksia ja tupakointia esittävät elokuvat ja kuvatallenteet merkitään kielletyksi alaikäisiltä 18 vuoden ikärajalla”. Iltapäivälehdet vaativatkin tämän seurauksena otsikoissaan Muumeille K18 ikärajaa, onhan Muumipappa tunnettu piipunpolttaja.

Muumipappa ei kuitenkaan ole ainoa animaatiomaailman tervakeuhko, sillä sätkiä, sikareita ja piippuja nähdään monien muidenkin hahmojen huulilla. Pahikset pössyttävät tupakkaa tai sikaria, piippua tupruttavat yleensä vanhat ja viisaat herrat. Polttaminen ei ole ainoastaan miesten juttu vaan tupakoitsijoita löytyy myös naishahmoista. Päähenkilöt eivät kuitenkaan polta juuri koskaan, lapsihahmotkin onneksi harvoin.

Tupakoinnin vaaroista ei animaatioissa suoraan puhuta, ellei kyseessä ole nimenomaan valistusanimaatio. Polttamaan tottumattomat, mutta sitä syystä tai toisesta (esimerkiksi rauhan puolesta) kokeilevat hahmot tulevat kyllä hommasta selvästi sairaiksi ja pahoinvoiviksi. Huolimatta näennäisestä tupakoivien hahmojen runsaudesta, on tämä tapa katoamassa. Nykyisistä animaatioista, ainakaan lapsille suunnatuista, tupakoivia hahmoja saa hakemalla hakea. Tässäkin kohussa taisi siis olla savua ilman tulta.

Ja niin kuin tämä asia naurattaakin, se on kuin onkin täyttä totta. Venäjällä ei saa näyttää tupakointia televisiossa ennen kello yhtätoista illalla. Laki tuli voimaan vuosi sitten. Samat ongelmat huomattiin myös naapurissa. Suositun Nu, Pogodi animaation susihahmo kun polttaa vuoroin piippua ja vuoroin tupakkaa. Myös kansan rakastama krotiili Gena on piipun polttaja. Ilmeisesti nämä klassikot ovat kuitenkin välttyneet sensuurilta.

Muumipappa ei ole ainoa piippua polttava isukki. Paitsi että Mikko Mallikkaan isä polttaa piippuaan sisällä, hän polttaa sitä jopa lukiessaan pojalleen iltasatua. Iltasuukkoa antaessaan hän sentään nappaa piipun suupielestään pois, mutta vain hetkeksi. Pingun isän piippu taas palaa jopa pikkusisko Pingan syntymän hetkellä.

Poliisit ovat yllättävän suuri ryhmä tupakoitsijoiden joukossa. Muumilaakson poliisimestari, Matkamaailman ympäri -sarjan komisario Fix, Sherlock Koira ja Nikke Knatterton polttavat  piippua, ja Fixin pomo Rowan röyhyttelee sikaria.

Muumipappa on turhaan saanut niskoilleen paheksunnat Muumilaakson tarinoissa nähtävästä tupakoinnista, sillä uskallan väittää että Poliisimestarilla palaa piippu pappaa useammin. Ja kyseessähän on sentään virkavallan edustaja!

Knattertonin nimikkosarjassa piippu taas taitaa olla paheista pienimpiä, onhan sarja enemmän aikuisille kuin lapsille suunnattu. Muistakin aikuisten animaatioista löytyisi esimerkkejä tupakoinnista, mutta ei puututa niihin sen enempää. Tosin on välttämättöntä nostaa esiin Simpsoneiden Patty ja Selma, hahmot joiden persooniin tupakointi kuuluu erottomattomasti.

Piippu kuuluu vanhan ja viisaan Merlin-velhon imagoon...

Kun taas Oliver ja kumppanit -elokuvan Jyskyn persoona perustaa jatkuvaan sikarin käryyn.

Hyvät hahmot polttavat mietteissään piippua, pahikset juonivat holkkisavuke huulessa.
Varsin usein tupakointia harrastavat juuri pahikset, etenkin Disneyanimaatioissa. Mielenkiintoista, sillä tunnettiinhan Walt Disney monen muun meriitin lisäksi ketjutupakoinnistaan ja jopa tupakkayskästään.

Atlantis esittelee harvinaisemman tupakoitsijahahmon: vanhempi rouva Wilhelmina Packard on ketjupolttaja, mutta ei tarinan konna. Tämä epätavallinen yhtälö pantiin merkille jo elokuvan suunnitteluvaiheessa, mutta rouva sai kuin saikin pitää paheensa.

Myös Porco Rosso on harvinaisuus, tarinan sankari sätkä huulessa.

Walt Disneyn lisäksi toinenkin animaation suurmies, Hayao Miyazaki tunnetaan tupakoitsijana. Miyazakin uusin ja ilmeisesti viimeinen elokuva sai ensi-iltansa kesällä. Kaze Tachinua on ylistetty, mutta myös moitittu. Ja mistäpä muusta kuin tupakoinnista.

Elokuvassa on lukuisia kohtauksia joissa tupakka palaa (jossain oli laskettu että kohtauksia olisi kahdeksan) ja näiden sauhutteluiden pelätään kannustavan erityisesti lapsia tupakoinnin pariin. Elokuva kuitenkin tapahtuu 20- ja 30-luvuilla, ja tupakointi kuuluu ajankuvaan. Silti Miyazakin omaa myönteistä suhtautumista tupakointiin on pidetty merkittävänä tekijänä Kaze Tachinun tupakoinnissa, polttaahan elokuvan päähenkilö Miyazakin omaa suosikkimerkkiä.

Elokuvan trailereista ei näitä kohukohtauksia kuitenkaan löytynyt. Sattumaa vai sensuuria?

Liisa Ihmemaassa -leffan Kaalimato esittelee eksoottisempaa tupakointivälineistöä.

Pinokkio vetelee Huvitusten Saarella sikareita hyvillä mielin, mutta liikaa on liikaa myös puupojalle. 

Intiaaneja on lähes mahdotonta kuvata ilman rauhanpiipun pössyttelyä. Peter Panissa sekä Jukka että Mikko ovat innokkaina vahvistamassa rauhaa, mutta Leena ei kuitenkaan anna nuoremman veljensä piippua imaista.

Klassikkolyhärissä Tupu, Hupu ja Lupu eivät osta sikareita itselleen, niinkuin Aku virheellisesti luulee. Äkkipikainen kasvattaja pistää pojat polttamaan koko laatikollisen omia lahjasikareitaan ennenkuin huomaa erehdyksensä.



Lopuksi vuonna 1951 valmistunut Hessu-lyhäri No Smoking kertoo tupakoinnin lopettamisen vaikeudesta.

Eläinmaailman eläimet

Ihmismäiset eläimet ovat animaatioiden vakiintunutta hahmokuntaa. Eläimet käyttävät vaatteita, vaikkakaan eivät välttämättä kokonaisia asua, asuvat taloissa ja käyvät töissä tai koulussa. Yleensä niissä ei ole eläimellisyydestä jäljellä kuin ulkonäkö ja sekin on tyylitelty ja ihmismäistetty.

Se kuinka sisälle ihmisten sivystykseen eläimet ovat päässeet vaihtelee. Kanit saattavat pitää porkkanoista ja oravan talo voi olla rakennettu puuhun, mutta yhtä hyvin eläimet voivat asustaa tiilitalossa asuinalueella ja syödä kaupan valmisruokia. Jossain tapauksessa kani ja kettu voivat olla ystäviä, toisessa sarjassa kettu saattaa vaania kania pahoissa akeissa. Useimmiten eläimet pariutuvat saman lajin edustajan kanssa, mutta sekin menee läpi että eri lajin edustajat perustavat keskenään perheen. Eläinten antropomorfismiin ollaan animaatioissa jo niin totuttu, ettei siinä ole juurikaan kyseenalaistamista ja muuttuviin yksityiskohtiin sopeudutaan nopeasti.

Mutta yksi häiritsevä asia löytyy: eläimet. Eläimillä nimittäin voi olla lemmikkejä tai kotieläimiä tai villit eläimet voivat elää niiden kanssa rinnakkain. Kuinkas se on mahdollista?

Klassisin ongelma jota luultavasti kaikki ovat joskus miettineet tulee Disneyltä. Kerroppa meille Mikki Hiiri, jos paras ystäväsi on koira nimeltä Hessu Hopo, miksi koira nimeltä Pluto on lemmikkisi?

Heluna Ammun kehitys on varsin mielenkiintoinen. Ensimmäisessä lyhärissä (Plane Crazy) jossa Helunan kerrotaan esiintyneen, nähdään vielä neljällä jalalla kävelevä maalaislehmä. Seuraavassa lyhärissä (The Plow Boy) on jo mukana Polle Koninkauluskin, joka kävelee kahdella jalalla ja käyttää hattua. Heluna on edelleen Mikin ja Minnin rinnalla lehmä, Mikki jopa lypsää sitä. Neljännessä lyhärissä (The Karnival Kid) Heluna on saanut hatun, mutta vasta kuudennessa (The Shindig) sen utareet on peitetty esiliinalla. Tässä maailmassa osa eläinyksilöistä voi siis kehittyä ihmismäisiksi, vaikka muut lajitoverit jäävät eläimiksi. Evoluutioteoriaa ei tässä kohdin kannata kai edes miettiä. Parempi oikeastaan olla miettimättä koko aihetta Disneyn osalta tämän enempää, ettei aivan sekoa. Esimerkkejä on nimittäin aivan liikaa.

Hyvä ja suosittu aihe lapsille suunnattuun sarjaan on lasten elämä. Yksi monen lapsen elämään jossain vaiheessa liittyvä asia on halu saada oma lemmikki. Mutta entä kun animaation lapsi on eläinlapsi?

Lemmikin kaipuu on iskenyt mm. maasika Arttuun ja kilpikonna Frankliniin. Artulla on lemmikkikoira Kamu. Mutta toisaalla Artulla on koiria myös ystävinään. Vielä lisää hämmennystä aiheuttaa se että muutamassa jaksossa Kamun näytetään puhuvan. Hänen puhettaan eivät tosin ymmärrä kuin muut eläin-eläimet (mm.kissat ja linnut) ja vauvat.

Franklin saa lemmikin heti piirrossarjan ensimmäisessä jaksossa. Franklinilla on lelukoira Sami, mutta eihän se ole oikea, kuten lintu, kissa tai poni. Mutta kun sarjan eläimet eivät käytä vaatteita, eikä suurinta osaa ole edes nimetty (Franklinin ystäviähän ovat mm. Majava, Etana ja Hanhi) alkaa ero lemmikin ja omistajan välillä kaventua vähän liikaa. Onneksi Franklin valitsee itselleen lemmikiksi kultakalan, joka tuntuu edes hieman loogiselta lemmikiltä kilpikonnalle.

Babarissa on jakso, jossa nuori Babar kohtaa viidakossa pahkasian. Hän ottaa possun lemmikikseen, mutta ei tiedä että sillä on jo omistaja. Possu on sarvikuonokuningas Rataxeen vaimon rakas Reginald. Mutta miten norsut ja sarvikuonot voivat pitää pahkasikaa lemmikkinä? Toisaalta sarjassa viidakon eläinten siirtyminen ihmismäisiin tapoihin on vielä kesken, ehkä pahkasiat ovat jääneet kehityksen kelkasta ja niitä on soveliasta pitää lemmikkeinä?

Nalle Luppakorvan maailma ei myöskään ole täysin looginen. Eläinhahmot asuvat taloissa ja käyttävät vaatteita, ainakin suurimmaksi osaksi. Esimerkiksi Luppakorvan koiraystävä Musti nähdään välillä alastomana, asumassa koirankopissa. Toisissa jaksoissa Musti on viimeisen päälle puettu ja käy lastentarhassa. Samaa tekevät puput, oravat ja kissat. Tälläiset vaihtelut eivät kuitenkaan tunnu häiritseviltä, koska eläinten suhtautuminen toisiinsa ei muutu. Musti ei missään vaiheessa ole Luppakorvan koira-lemmikki vaan se esiintyy aina tasavertaisena ystävänä, oli sillä sitten vaatteet tai ei. Miksei sitä voisi välillä käyskennellä alasti metsässä vaikka asuisikin talossa?

Yksi sarjan jaksoista herättää kuitenkin ihmetystä. Siinä Luppakorva ystävineen löytää pienen hauvan. He keksivät ottaa sen mukaansa lastentarhaan, jonne se voisi jäädä kaikkien lasten lemmikiksi. Se sopiikin sekä opettajalle että talonmiehelle, mutta ilo lopuu lyhyeen kun sisään tulee rouva joka etsii kadonnutta koiranpentua. Mutta rouvahan on itsekin koira! Onko pentu siis hänen lemmikkinsä vai lapsensa?

Vekarat-sarjan päähenkilö on possupoika Sasu. Sasun parhaita ystäviä ovat Torsti-sonni ja Sanna-ankka. Sasu asuu maatilalla jolla kasvatetaan lampaita ja kanoja. Lampaat kyllä temppuilevat oikeita lampaita enemmän ja nousevat välillä kahdelle jalalla, mutta ovat silti maatilan kotieläimiä. Joita porsaat hoitavat. Porsaat, joiden ystäväpiiriin kuuluu lehmiä ja vuohia ja jopa ankka. Mikä erottaa lampaat tästä joukosta? Entä mitä eroa on kanoilla ja ankoilla? Uskaltaako Sanna kyläillä Sasun perheen luona huolettomin mielin vai onko sekin vaarassa joutua ulkoruokintaan?

Kolme muskettikoiraa kertoo muskettisotureista ja miekkataisteluiden ja "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" -paatoksen lisäksi kuvaan kuuluu se että taistelusta toiseen liikutaan uljaasti ratsain. Mitä muuta Muskettikoirilla voisikaan alla olla kuin hevonen? Polkupyörä? Skootteri? Se olisi huomattavasti typerämpää kuin ihmismäinen koira ratsastamassa hevosmaisella hevosella. Kun sarjan ihmismäiset hahmot ovat lähinnä koiria ja kissoja (Kardinaalin miehissä on yksi possu) tuntuu hevonen hevosena vielä ihan uskottavalta.

Hevosia nähdään myös Matka maailman ympäri -sarjassa. Tälläkin kertaa hevoset ovat tarinan kannalta perusteltuja. Ideahan on että Phileas Fogg kiertää maailmaa vuonna 1872 ja vaikka Fogg matkakumppaneineen on kuvattu eläimiksi on Jules Vernen tarinaan pohjaava sarja muuten melko lailla kiinni realismissa. Hevosvankkurit kuuluvat olennaisesti ajan kulkuneuvoihin. Hevosten lisäksi sarjassa nähdään myös Goa-norsu, joka sekin tuntuu käyvän järkeen aika hyvin.

Jos hevosten asema animaatioissa tuntuu epäreilulta, tasaa tilannetta se että My Little Pony -sarjoissa hevoset ovat määräysvallassa. Tottakai söpöillä poneilla kuuluu olla söpöjä lemmikkejä! Ja koska nämä karkinkirjavat ponit (joista osalla on sarvi tai siivet) ovat jo melko kaukana oikeista poneista eivät lemmikit tunnu niiiin kummalliselta asialta. Mutta vähän kummalliselta silti...

Alfred J. Kwak -sarjassa eläimet pysyvät lähes kokonaan ihmismäisinä. Ainoa oikeasti villiltä vaikuttava eläin on kilpikonna jonka selässä on saari. Vesimaassa taas toinen kilpikonna pitää antiikkikauppaa. Hieman hämmentävää on myös se että sillit osaavat puhua, mutta niitä pyydetään ruuaksi. Samoin valaat osaavat puhua, vaikkakin omaa kieltään. Silti niitäkin jahdataan. Nämä eivät ole kuitenkaan kovin suuria epäkohtia. Onneksi, sillä kun sarjassa käsitellään ankkojen ja hanhien välistä rasismia olisi hieman outoa jos Alfred toisaalla taluttelisi koiraa.

Jaksossa nimeltä "Sirkuksessa" Alfred pestautuu pelleksi sirkukseen. Sirkuksen vetonaula on hirmuinen ihminen jota paimentaa ihmistenkesyttäjä Orhi. Voiko tämän tulkita vitsailuksi eläinten maailman eläinten epäloogisuuksille?

Viimeiseksi esimerkiksi on pakko ottaa Muumilaakson tarinoita. Muumit kasvattavat talonsa ympärille viidakon, jonne Haisuli vapauttaa eläintarhasta joukon puhuvia eläimiä. Ensin eläimet suunnittelevat muumien syömistä, sitten ne ystävystyvät Muumiperheen kanssa. Kun eläimet tahtovat palata takaisin eläintarhaan, lähtevät Muumit saattamaan niitä. Mutta eläintarhasta löytyykin sopiva häkki myös Muumeille, jotka muistuttavat aivan riittävästi virtahepoja.

Onneksi Nuuskamuikkunen, Pikku Myy ja Hemuli hankkivat Tiedeakatemian presidentiltä todistuksen siitä etteivät Muumit kuulu häkkiin. Eläintarha pahoittelee sekaannusta kera kauniiden sanojen ja kukkasin. "Ei pidä arvostella pelkän ulkokuoren perusteella." Toteaa eläintarhanjohtaja.

Silloin laulu kutsukoon tuijottelutuokioon

Otsikkona olevaan Muumilaakson tarinoiden tunnuslaulun pätkään tiivistyy aika hyvin tv-sarjan tunnarin tarkoitus. Tunnari kertoo meille mistä ohjelmassa on kyse, johdattelee sen maailmaan ja pohjustaa tunnelmaa. Tuttu tunnari houkuttelee television ääreen, mutta parhaita tunnareita jaksaa kuunnella myös kappaleina, ohjelmasta irrotettuna. Toimiva tunnari jää soimaan päässä ja laulattaa mukana, jopa vuosikymmenten jälkeenkin.

Syyskuun ajan blogissa oli mahdollista pisteyttää viisi suosikkiaan suomenkielisistä tunnuslauluista. Nyt on aika laittaa tulokset tiskiin. Viidestä eniten saaneesta tunnarista on pidempi esittely, loput on listattu äänestäjien kommenttien kera.

1. Matka maailman ympäri 49 pistettä
-Tarttuva, ja lopun kuoro-osuus saa kylmät väreet kulkemaan kehossani.
-Reipas ja tarttuva laulu, joka ei ärsytä, vaikka jäisikin korvamadoksi. Dubbausjäljetkin on saatu hyvin piiloon.
-Ihan MAHTAVA tunnusmusiikki! Muistoja liittyy tähän kappaleeseen niin paljon, ettei mitään rajaa, ja melodia + sanat täsmäävät juuri toisilleen. Sarjassa on muutenkin paljon hyvää musiikkia.
- Mahtava biisi, sarjan henki tiivistetty tunnariin hienosti jälleen, mukava laulella itekin mukana.
-Hyvin sävelletty ja sanat osuvat kohdalleen. Muistan kun lapsena oli helppo laulaa aina mukana.

Seikkailuun meitä kutsutaan, herrasmies kun vedon lyö on kiire kilpaan.
Phileas Foggilla on työ kiertää maailma ja kotiin ennättää.
Minä olen Passepartout, ja Tikon (Tiko on) ystävä.
Minä olen Prinsessa, rakkaudessa kestävä.
Maapallo mennään kiertämään, päivää kahdenksankymmentä on aikaa seikkailuun.
Kuinka aika riittänee, kun päivät hupenee ja maailma on suuren suuri?
Lontoo, Hawaiji, Hong Kong, ne pian nähty on ja Singapore.
Kuinka pitkä onkaan tie, kun juna meitä vie ja laiva, elefanttikin.
Muutkin, meitä seuratkaa.
Niin hauskuus jaetaan.
Hei, tule mukaan vaan.
Niin hauskuus jaetaan.

Tässä tunnuslaulussa esitellään selkeästi sarjan päähenkilöt ja alkuasetelma. Phileas Fogg on lyönyt vetoa kiertävänsä maailman kahdeksassakymmenessä päivässä. Mukana ovat Passepartout, Tiko ja Prinsessa Romy. Myös muutama muu tärkeä hahmo esiintyy tunnarivideossa, vaikka heitä ei laulussa mainita nimeltä. Alkulaulusta käy ilmi myös matkan ongelmallisuus, aikaa on vähän ja matkakohteita paljon. Liikkeellä ollaan niin junalla kuin laivalla. Vaikka sarjan ensimmäinen jakso olisi jäänyt näkemättä, tunnarin ansiosta ideasta saa heti kiinni. Tunnarin lopussa esitetään vielä kutsu tulla mukaan seikkailuun.

Tunnarin ovat säveltäneet italialaiset veljekset Guido ja Maurizio De Angelis. Kaksikko löytyy myös Muskettikoirien ja Sandokanin tunnareiden takaa. Manittakoon että Japanissa sarjalle on aivan oma tunnuslaulunsa. Suomenkieliset sanat on tehnyt Kirsti Luova. Laulun esittävät sarjassa mm.Tikoa näyttelevä Harri Hyttinen ja Romyn ääni Kaija Kiiski. Phileas Foggin ääninäyttelijää, Eero Saarista ei tunnarissa kuulla, mutta Passepartoun repliikin lausuu hahmoa näyttelevä Jarmo Koski.

2. Tao Tao 34 pistettä -Suoraan sanottuna ihan ylivertaisen kaunis ja koskettava kappale jota olen joskus herkkänä hetkenä kuunnellut repeatilla koneelta. Ja pitkään!
-Sanat on vaan niin kauniit, samoin laulajan ääni.
-Ihan hurjan kaunis ja ihana tunnari, niin positiivinen ja suloinen.. tästä ei voi olla tykkäämättä! -Ihanan rauhallinen esitys. Sopii hyvin sarjaan, jonka pääosassa on lempeä panda.
-Ihanan hempee ja rauhoittava kappale, laulajal kaunis ääni ja tulkintakin mitä mainioin.

Missä salo sinertää ja nurmi on kauniin vihreää ja kaikki on niin rauhaisaa.
Hiljaa puro solisee ja kauniit kukat kuiskailee ja elämä on leppoisaa.
Siellä Tao Tao, pieni Tao Tao, pieni pandakarhu on.
Ystävineen saapuu luoksenne.

Tao Taon tunnuslaulu ei suoraan kerro sarjan sisällöstä. Sarjassa Panda-muori kertoo laakson lapsille opettavaisia tarinoita jotka ajallisesti vievät jaksosta isoimmain osan. Tao Tao ystävineen nähdään vain jaksojen alussa ja lopussa. Tao Taon äitiä tai tarinoita ei laulussa kuitenkaan mainita, vaan siinä kerrotaan ihanasta Waizan laaksosta jossa pandat asuvat. Idyllistä laaksoa esitellään sarjassa usein laajoissa maisemakuvissa. Rauhallinen ja kaunis laakso vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan. Laaksolla on tärkeä osa sarjan viimeisessä jaksossa. Siinä ei poikkeuksellisesti kuulla Panda-muorin tarinaa vaan koko jakso keskittyy Tao Taoon ja muihin eläinlapsiin, jotka miettivät millainen heidän unelmiensa laakso voisi olla. Se on tietysti juuri sellainen kuin Waizan.

Tunnuslaulun on säveltänyt tšekkiläinen Karel Svoboda. Myös Maija Mehiläisen, Peukaloisen retkien ja Pinokkion tunnuskappaleet ovat Svobodan säveltämiä. Suomeksi kappaleen laulaa Satu Vuorjoki. Tunnarin voi löytää myös lastenlaululevyiltä ja vuonna 2003 siitä tuli radiohitti kun Guava-yhtye levytti sen.

3. Pokémon 26 pistettä
-Tykkään kauheasti laulajan äänestä, tunnarin lyriikat ovat sopivan mahtipontiset, sekä kyseinen tunnari aiheuttaa aina valtavan nostalgiaryöpyn.
-Älyttömän hieno biisi tähän ekaan kauteen tehty, kertoo alkujaksoista kaiken: ei vain taistelua ja voittamista vaan ystäviä, matkaamista... Muistoryöppy oikein iski!
-Anssi Känsälän äänestä olen aina tykännyt, ja tämä summaa hyvin yhteen ykköskauden tunnelmaa.
-Laulajal hyvä ääni, menevä rytmi, tätä tuli lapsena laulettuu ja paljon.

Mä tunnen sen jo kasvavan voiman sisälläin.
Uuden haasteen toteutan ja teen sen pystypäin.
Takaa vuortenhuippujen, etsin aina vaan.
Ja Pokémonin jokaisen mä opin tuntemaan.
Pokémon, omakseni saan.
(Kun uskaltaa)
Me yhdessä voitetaan.
Pokémon, oot mun ystäväin
olet aina vierelläin.
Pokémon, omakseni saan.
(Kun uskaltaa)
Niin rohkeus palkan saa.
Toinen toistaan opettaa.
Pokémon.
Omakseni saan, omakseni saan.
Pokémon!

Pokémonia on tehty jo 14 tuotantokautta ja sarjassa on ehtinyt olla myös useita tunnuskappaleita. Tässä kisassa pärjäsi tunnareista ensimmäinen. Sarjan alussa Ash Ketchum ryhtyy pokémonkouluttajaksi ja saa ensimmäiseksi pókemonikseen Pikachun. Sitten alkaakin uusien pokémonien etsintä. Tunnarissa kerrotaan siis melko selkeästi sarjan sisällöstä ja tehdään nimitys Pokémon varmasti tutuksi. Myöhemmissä tunnareissa nimeä ei enää mainita varsinaisessa laulussa yhtä usein.

Ensimmäinen on aina ensimmäinen ja tämä tunnari on sarjan eri tunnuslauluista varmasti tunnetuin. Mutta eniten julkisuutta taisi aikanaan saada sarjassa kuultu Pokérap. Eri pokémonien luetteleminen kuvien kera ja fraasi "Kaikki kerätään, kaikki kerätään" tulkittiin lapsille suunnattuna piilomainostuksena ja räppäysosuus jätettiin jakson lopusta pois.

Suomessa käytetiin samaa tunnuskappaletta kuin Amerikassa, japanilaista tunnaria ei liene käytetty Euroopassa ollenkaan. Suomeksi tunnarin esittää Anssi Känsälä.

4. Maija Mehiläinen 22 pistettä
-Iloinen ja tarttuvahan varsinainen kappale on ja instrumentit puhkeavat mahtavasti kukkaan kertosäkeessä.
-Oon aina pitäny niist rummuist taustalla ja laulajan kerrassaan ihanast äänest.
-Sympaattinen ja kiva laulu.

Oli kerran kauan sitten aivan tuntematon maa.
Siellä asui mehiläinen, josta paljon puhutaan.
Ja tämän mehiläisen nimi oli Maija.
Tuo pieni sievä mehiläinen Maija.
Maija lentää maailmaan.
Ihmeitä sen katsomaan.
On täällä tänään ystävämme Maija.
Pieni reipas ystävämme Maija.
Maijaa kaikki rakastavat.
Maija, Maija, Maija,
kerro tarinas.

Tämä tunnuslaulu ei jätä epäselväksi päähenkilön nimeä, sehän mainitaan laulussa yhdeksän kertaa. Se on Maija. Myös se käy selväksi että Maija on reipas ja sievä ja mehiläisenä toki myös pieni. Maija on myös utelias ja kiinnostunut kokemaan ja näkemään uusia asioita ja tapaamaan uusia ystäviä. Siitä sarja oikeastaan kertookin ja vaikkei tätä aivan suoraan tunnarissa sanota, tulee sarjan perusidea laulussa selväksi. Menevä kappale on kuin Maija itse: sievä, iloinen ja aika vauhdikas. Tunnarille sopivasti kappele loppuu Maijalle osoitettuun kehotukseen kertoa tarina.

Kuten jo Tao Taon kohdalla mainittiin, Maijan tunnarin on säveltänyt Karel Svoboda. Saksaksi, tšekkiksi ja slovakiaksi tunnarin esittää tunnettu tšekkiläinen laulaja Karel Gott, jolle Svoboda muutenkin sävelsi kappaleita. Tunnari on saavuttanut vankan suosion Gottin esittämänä. Suomeksi tunnarin laulaa ilmeisesti Satu Vuorjoki, joka varmasti laulaa ainakin Tao Taon tunnuslaulun. Vaikkei kappale ole Suomessa samanlainen hitti kuin Saksassa, on se päätynyt lastenlevyille.

5. Alfred J. Kwak 20 pistettä
-Lapsuuden nostalgia ja muutenkin itselle rakkaaksi noussut alkulaulu, jota aina rallattelen itsekseni.
- Alfreddi, Tao Tao sekä Muumilaakson tarinoita saivat kilpailla lapsuudesta tutun tunnuskappaleen paikasta. Lopulta päädyin tähän, koska kyllä kai tämä tuon lapsiäänen myötä kaikkein kaunein ja ilmeikkäin lopulta on.
-Kappaleessa on vahva imu ja persoonalliset soundit.

Minä lennän polskin ja uin.
Sanon sulle kvaak, ystävälle kvaak.
Kvaak sanon teille kaikille.
Ja jos minua huvittaa, lähden merelle tai viidakkon
seikkailemaan.
Minä poika roiskin, lammikossa loiskin
hiukan oottakaa, tulen kohta poiskin.
Minä poika roiskin, lammikossa loiskin,
hiukan oottakaa.
Tulen kohta poiskin.

Laulu ei kerro sarjasta tai edes sen nimihahmosta paljoakaan. Toki Alfred seikkailee sarjassa merellä,viidakossa, ja monessa muussakin paikassa, mutta kuinka paljon hän roiskii lammikossa? Tai oikeastaan, onko roiskiminen ja loiskiminen mainittavampi saavutus kuin rasismin vastustaminen, luonnonsuojelu tai vallankumouksen tekeminen? Sarjan sisältöön nähden tunnuslaulu on hyvin leppoisa, mutta ehkä tarkoitus onkin keventää tunnelmaa. Jos jo tunnuslaulussa esiteltäisiin kaikki mahdolliset ongelmat joita Alfred kohtaa, olisi se ehkä liian ahdistava tapa aloittaa jakso. Kaikissa sarjan jaksoissahan ei käsitellä vakavia aiheita. Sarjan loppulauluna kuultava "On tänään onnenpäivä" tuntuu olevan alkulaulua tunnetumpi. Tässäkin kyselyssä se mainittiin useampaan kertaan.

Hollanniksi ja saksaksi tunnarin esittää Alfredin "isä", Herman van Veen, joka on myös sanoittanut kappaleen. Ilmeisesti Herman van Veen, Erik van der Wurff ja Harry Sacksioni ovat säveltäneet sarjan musiikit yhdessä. Suomalaisen version esittäjästä ei löytänyt varmaa tietoa, mutta sanoitus on Kirsti Luovan.

6.Tontut 19 pistettä
-Keskivälillä on se kiva nopeatempoinen pätkä jota odotan aina kuunnellessani.
-Jotenkin tässä on se tunnelma ja fiilis. Tekisi ihan mieli mennä jonnekkin metsään loikkimaan, niinkuin joku hevonen :D
-Tämä tunnari kuvastaa mielestäni hyvin sarjan tunnelmaa, ja se on kovin kaunis.

7. Sherlock Koira 18 pistettä
-Kamala korvamato joka on soinut säännöllisesti päässä lapsesta asti vaikka näin koko sarjasta silloin vain kaksi jaksoa. Annan anteeksi kummahkon sanoituksen kun on muuten niin hyvä.
-Musiikki jotenkin omaperäisen kuuloista ja sanat jäävät päähän soimaan, kerta kaikkiaan pirteä kappale.

8. Nalle Puhin uudet seikkailut 14 pistettä (2+4+4+4)
-Yksinkertaisesti suloinen ja hyvin sanoitettu laulu.
-Kaunis, laulun tarina saa aikaan lämpimän tunnelman.

9. Vili Vilperi 14 pistettä (2+4+5+2+1)
-Mukavan vauhdikas tempo, banjo ja viulu tuovat hyvän kansanmusiikkipohjan kappaleeseen.
-Tämä tunnari on ihan valloittava!

10. Bambukarhut 9 pistettä (5+4)
-Laulajal on NIIIIN kaunis ääni ja tulkinta onnistunut!

11. Muumilaakson tarinoita 9 pistettä (4+1+4)
-Muumilaakson tarinoihin ei kyllästy koskaan, eikä myöskään tähän tunnariin! Benny Tönröösillä on mukavan pehmeä ääni.
-Tämä vaan on yksi parhaista tunnareista koskaan.

12. Ankronikka 9 pistettä (1+5+1+1+1)
-Ehkä vähän naurettava, mutta joillain tavalla diggaan tstä ;)
-Legenda. Puhdas legenda. Se jää soimaan päähän, eikä lähde koskaan pois.

13. Tiku ja Taku 8 pistettä (3+1+4)
-Introsta tulee hauskasti MacGuyver mieleen, ja sehän sopii sarjaan tismalleen. Alkupuolisko on tunnelmanluontia ja kertsistä tietää että odotettavissa on kunnon perinteinen seikkailusarja.
-Niinkun joku sanokin, että MacGuyver-henkinen. Jotenkin vain tosi "vakuuttava" tunnari.

14. Nalle Luppakorva 8 pistettä (3+2+1+2)

15. Postimies Pate 7 pistettä

6 Pistettä:
Muumien maailma
-Se on reipastahtinen ja iloinen, tekee mieli taputtaa mukana.

5 pistettä:
Urpo ja TurpoPhineas ja Ferb
-Tunnari on todella hyväntuulinen. Muutenkin sarjassa on panostettu tohon musiikkipuoleen tosi kivasti.
Muskettikoirat
-Puhdas nostalgiapiste.
Dibitassut
-Laulun yksinkertaisista sanoituksista huokuu sama tunnelma kuin sarjastakin; ystävyyden merkitys, lapsuuden huolettomuus ja viattomuus.

4 pistettä:
Hamtaro
Nokkapokka
Kallen kiipeilypuu
Kim Possible
-Suomalaisen version ääni ainakin kuulostaa siltä, että sen esittää Jonna.

3 pistettä:
Inkun päiväkirja
Tabaluga
-Ei perusteluja, tykkään vaan tästä paljon, hieno tunnari..
Muori Pippuri
-Muorin näkökulma tulee tutuksi tunnuslaulussa ja pidän siitä miten sanoituksissa katsojat kutsutaan mukaan jakamaan seikkailun iloa.
Olipa kerran keksijät
-Kappale esittelee hyvin sarjan tematiikkaa, ja Eija Ahvon laulu tuo tähänkin kyllä herkkää värinää.
Viidakkokirja
-Lauletaan vähän silleen hiljasesti, mystinen viidakkotunnelma oikein tulee!

2 pistettä
Puuhapete
Arttu
-Ehkä se on regeevivahde joka tässä toimii.
Keisarin uusi koulu
-Jotenkin tosi hyvin sarjalle sopiva tunnari. Tekee ittekkin mieli hihkasta "TUNNARII!" niinkun Kuczo siinä alussa tekee.
Digimon
-Agapio sikseen, tämä valittiin Japanissa viitisen vuotta sitten parhaaksi openingiksi ikinä, ja syystä.
1 piste:
Pikku ponit
-Päädyin antamaan sen yhden ainoan puhtaan lapsuusnostalgiapisteen tälle.
Varjoankka
-Ihan tarttuva kappale, vaikka sanat ei oikein jääneet mieleen.
Animaaniset
-Iloinen ja menevä.

Instrumentaaleista mainittiin Peukaloisen retket, Tohtori Sykerö, Disneyn välitunti ja Leikkitiikeri Luukas. Jopa pisteitä annettiin, Nooan Saari ja Kaukametsän pakolaiset keräsivät molemmat viisi pistettä. Instrumentaalitunnareita saatetaan joskus laittaa järjestykseen samanlaisen kyselyn voimin, myös alkuperäiset tai vieraskieliset tunnarit olisi hauska ottaa tarkasteluun.

Kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille!

Millaista animaatiota toivoisit televisioon?

Blogissa oli kuukauden ajan kysely aiheesta Millaista animaatiota toivoisit televisioon? Vastaajia oli huikeat 174 ja yhdestätoista vaihtoehdosta oli mahdollista valita vaikka kaikki itselle mieluisat vaihtoehdot. Näin vastaukset jakaantuivat:

Lastenohjelmien uusintoja: 136
Klassikkoelokuvia: 55
Animaatioaiheisia dokumentteja: 44
Enemmän elokuvia: 41
Lyhytelokuvia: 30
Tuoreita elokuvia: 27
Nuorille suunnattuja tv-sarjoja: 27
Aikuisten tv-sarjoja: 26
Kotimaista animaatiota: 23
Uusia lastenohjelmia: 13
Mainoksia: 4

Se että kärjessä ovat lastenohjelmien uusinnat ja klassikkoelokuvat ei ole ainakaan minulle yllätys, vanhojen sarjojen uusintaa haikaillaan monilla keskustelupalstoilla ja asian puolesta kerätään jopa adresseja. Dokumenttien sijoittuminen kolmen kärkeen taas oli pienoinen yllätys. Toisaalta, kerrotaanhan tässä blogissakin animaatioiden taustoista ja tekemisestä aina kun tietoa löytyy, joten se että blogin lukijat katsoisivat myös animaatiodokkareita on oikeastaan aika loogista.

Mainosten jäämistä viimeiselle sijalle osasin odottaa, itse kyllä tykkään nähdä tv:ssä animaatiomainoksia. Osa on kieltämättä ärsyttäviä tai huonoja, mutta joukossa on myös oivaltavia ja hauskoja animaatioita. Ja mainosten joukossa on kotimaista tuotantoa varmaan eniten kun vertaa kotimaisen animaation osuutta television animaatioelokuvista tai -sarjoista. Kotimaista animaatioita toivoi televisioon 13% kyselyyn vastanneista. Itse toivoisin kanavien panostavan kotimaisiin animaatioihin rohkeammin, eli esittävän (ja siis ostavan) muutakin kuin pienille lapsille suunnattuja sarjoja. Pasila on hyvä esimerkki siitä että Suomessakin tehdään ja katsotaan monenlaisia, eri ikäisille suunnattuja animaatioita.

Mitä televisiossa sitten esitetään?

Animaatioita esittää maksuttomasti Ylen Tv1, Tv2, FST ja Yle Teema, Mtv3 ja Subtv, Nelonen ja Jim, SuomiTv, TvViisi ja Tv7. Lisäksi Maikkarilla on maksullinen Juniori ja Nelosella Nelonen Perhe. Muitakin maksullisia kanavia on, mutta ne jätän tästä jutusta pois.

FST esittää luonnollisesti ruotsinkielisiä ohjelmia ja animaatiot ovat lapsille suunnattuja. Usein samoja ohjelmia on näytetty myös Tv2:sen puolella. Tv7 esittää välillä uskonnollisia animaatioita.

Yle on jakanut ohjelmistonsa niin että lastenohjelmia esittää Tv2. Tv1 puolella animaatioita esitetään säännöllisesti kevätkauden Uusi Kino-ohjelmapaikalla. Uusi Kino esittää sekä kotimaisia että ulkomaisia lyhytelokuvia, ja mukana on suhteellisen paljon animaatioita. Animaatioiden joukossa on sekä aikuisille suunnattuja että myös lapsille sopivia ja eri tekniikoita ja tyylilajeja on runsaasti.

Tv2:lla animaatiot ovat suurimmaksi osaksi lapsille suunnattuja. Niiden joukossa on myös aikuisiin uppoavia sarjoja, esimerkiksi Late Lammas. Arkiaamuisin ohjelmaa tulee parisen tuntia, mutta kaikki tässä putkessa tulevat ohjelmat eivät ole animaatioita. Arki-iltaisin animaatioita tulee vajaan tunnin ajan, ensin Pikku Kinossa 20 minuutin ohjelma, sitten Pikku Kakkosessa lyhyitä ohjelmia. Viikonloppuisin ohjelmaa tulee aamuisin. Tv2:sen ainoa selkesäti aikuisille suunnattu animaatio on Pasila, joka on myös yksi sen kotimaisista animaatioista. Elokuvia esitetään yleensä vain juhlapyhinä.

Tv2 esittää paljon uusia tai melko uusia ohjelmia, mutta ohjelmistosta löytyy aina myös jonkun vanhan ohjelman uusinta tai uusintoja. Olen pitänyt todella paljon siitä että vanhoja sarjoja on esitetty viikonloppuisin. (Tao Tao, Alfred J. Kwak, Peukaloisen retket ja Matka maailman ympäri) Toivottavasti tämä tulee jatkumaan ja ruutuun saadaan näiden jälkeenkin hartaasti toivottuja uusintoja.

Yle Teema esittää opettavaisia animaatioita, esimerkiksi Olipa kerran... -sarjoja, dokumentteja ja elokuvia. Tosin viimeksi mainittuja aika harvoin, mutta silloin kun Teema dokumentin tai elokuvan esittää katsominen kyllä kannattaa. Muut kanavat esittävät animaatioista "näin tehtiin" -tyylisiä dokkareita, Teemalla on perehdytty mm.propaganda-animaatioihin ja Disneyn ja eurooppalaisen taiteen suhteeseen.

Mtv3 ei esitä arkisin animaatioita lainkaan. Viikonloppuaamujen animaatiot ovat sekä uusia että uusintoja ja suunnattu ehkä enimmäkseen kouluikäisille. Subtv:ltä tulee animaatioita myös arkiaamusin. Arki-iltaisin Subtv esittää Simpsoneita ja yleensä viikonloppuisin tulee joku aikuisille suunattu komedia-animaatio, mikä tarkoittaa Futuramaa tai Kukkulan kuningasta.

Mtv3 esittää Lauantaisin perheleffan, joka on usein animaatio. Elokuvat ovat lähinnä amerikkalaisia, Disneyklassikoita tai tuoreempia cgi-animaatioita. Joskus perheleffan tilalla on esitetty usea jakso Madagascarin pingviinit -sarjasta ja tällä hetkelä perheleffan jälkeen tulee Clone Wars-sarja mikä on yksi harvoja nuorille suunnattuja animaatiosarjoja tämän hetken ohjelmakartalla.

Nelonen esittää animaatioita arkiaamuisin, mutta ei viikonloppuisin. Vielä jokin aika sitten Nelonen näytti Sunnuntaisin animaatioelokuvia, mutta nyt kanavalla ei ole vakituista ohjelmapaikkaa nimenomaan animaatioelokuville. Sekä Mtv3 että Nelonen esittävät animaatioelokuvia juhlapyhinä. Ongelmana elokuvien suhteen on, että samat filmit tuntuvat pyörivän uudelleen ja uudelleen. Myös TvViisi esittää toisinaan animaatioelokuvia, mutta ongelma samojen elokuvien pyörittämisessä on vielä pahemmassa jamassa kuin muilla kanavilla.

Maksullinen Juniori esittää ohjelmaa lapsille lähes koko päivän ja sen animaatiotarjonta on melko kattava. Vaihtelevilla tekniikoilla ja tyyleillä toteutettua ohjelmaa on monenikäisille lapsille. Pitkä miinus Juniorille on että sen kotimainen animaatiotarjonta on olematonta verrattuna siihen että ohjelmaa tosiaan tulee pitkin päivää. Juniori näyttää myös vanhoja sarjoja, mutta osan vanhemman katsojakunnan nostalgiasta vie se että Juniori joutuu dubbaamaan sarjat uudelleen, jos ne on aiemmin esitetty Ylellä.

Nelonen Perhe on suht uusi maksukanava ja se esittää koko perheelle sopivaa ohjelmaa. Animaatiot ovat Neloselta tuttuja, mm. Puuha-Pete. Animaatioita tulee aamuisin, lisäksi kanavalla esitetään paljon perhe-elokuvia, ja niiden joukossa on välillä myös animaatioita.

Mitä ohjelmistosta sitten puuttuu? Mielestäni nuorille suunnatut animaatiot ovat kadonneet lähes kokonaan, jos niitä ikinä on kovin paljon ollutkaan. Nelosen aamuohjelmissa on nähty vielä vähän aikaa sitten esimerkiksi Kim Possible, Tehotytöt ja Avatar, mutta juuri nyt Neloseltakaan ei tunnu nuorille sopivaa ohjelmaa löytyvän. SubTv on joskus esittänyt nuorille/aikuisille suunnattuja animesarjoja, mutta tällä hetkellä tälläisiä sarjoja ei sen ohjelmistoon kuulu.

Aikuisille suunnattuja animaatioitakin saisi olla enemmän, muutakin kuin Simpsoneita. Ei olisi yhtään pahitteeksi osoittaa myös televisiossa etteivät animaatiot ole vain lapsille, vaan myös aikusille tehdään esimerkiksi elokuvia. Parin viime kuukauden aikana Subtv on esittänyt maanantaileffanaan animaation, mikä on ollut ihan virkistävää. Animaatioelokuvia voidaan siis esittää muutenkin kuin "lauantain perheleffana". Kolmesta kyselyn elokuvia koskevasta vaihtoehdosta suosituin oli "klassikkoelokuvia". Minusta tv:ssä on esitetty aika sopivassa suhteessa uusia ja vanhoja elokuvia.

Se miten korkealle sijalle dokumentit toivelistalla nousivat ei mene ollenkaan yksiin tarjonnan kanssa. Siis lisää dokumentteja! Myös lyhärit olivat kyselyssä suositummalla sijalla mitä niiden osuus television animaatiotarjonnasta nyt on.

Finnpanelin sivuilta löytyy tilastoja television katselusta. Nyt kun on käyty läpi kyselyn tulokset siitä millaisia animaatioita ihmiset haluaisivat katsoa ja toisaalta tutkittu millaista ohjelmaa televisio tarjoaa, niin tarkastellaanpa nyt tilastojen avulla sitä mikä television animaatiotarjonnasta on ollut eniten seurattua puolen vuoden aikana, eli Lokakuusta Maaliskuuhun.

Valitsin ohjelmaryhmistä ensin lastenohjelmat, mikä pitää sisällään eniten animaatioita. Tässä lista kolmesta suosituimmasta animaatiosta kuukausittain. Galaxia tai Pikku Kakkosta en nyt laske animaatioiksi, koska niissä on muutakin sisältöä.

Lokakuu 2010
(1.Pikku Kakkonen)
2. Pauli
3. Milli ja Molli
4. Lulu ja lehmä

Marraskuu 2010
(1. Pikku Kakkonen)
(2. Galaxi)
3. Milli ja Molli
4. Pauli
5. Dinojuna

Joulukuu 2010
(1. Joulukalenteri)
(2. Pikku Kakkonen)
(3. Tytti ja sätkynukke)
(4. Joulupukin kuumalinja)
5. Dinojuna
6. Hupsisen perhe: Hupsisten joulu
7. Lumiukko

Tammikuu 2011
1. Milli ja Molli
2. Late Lammas
(3. Galaxi)
4. Remakat ritarit

Helmikuu 2011
1. Martta puhuu
2. Late Lammas
3. Remakat ritarit

Maaliskuu 2011
1. Martta puhuu
(2. Pikku kakkonen)
3. Pikku Nikke
4. Hotelli ulappa

Sitten samalta ajalta elokuvat. Löytyykö 20. katsotuimman elokuvan joukosta animaatioita?

Joulukuu 2010
17. Röllin sydän

Helmikuu 2011
10. Kung Fu Panda
15. Karvinen 2

Maaliskuu 2011
15. Simpsons Movie

Entäs kotimainen fiktio?

Helmikuu 2011
19. Uusi kino: Viimeinen elefantti

Lastenohjelmien kohdalla suosituimpia näyttäisivät olevan uudet animaatiot, joita blogin lukijat eivät arvostaneet yhtä paljon kuin vanhojen ohjelmien uusintoja. Eron selittänee se että lastenohjelmien kohderyhmä (4-14 vuotiaat) ja blogin lukijat eivät ole ihan samaa porukkaa. Kuitenkin myös Muumilaakson tarinoita ja Matka maailman ympäri ovat tilastoissa 20. katsotuimman ohjelman joukossa. Ja Late Lampaan ja Remakoiden ritarien sijoittuminen tilastoissa kärkeen on minusta selvä viesti siitä että aikuisetkin katsovat animaatioita.

Kung Fu Panda ja Simpsons Movie olivat muuten juuri ne elokuvat jotka esittettiin SubTv:llä maanantai-iltana. Aiemminhan kirjoitin siitä miten mukavaa on ettei animaatioita esitetä ainoastaan perheleffoina ja se näkyy myös tilastossa. Tämäkin voisi viestiä siitä että aikusille voisi tarjota enemmänkin animaatioita katsottavaksi.

Olin yllättänyt ettei Pasilaa löytynyt 20. katsotuimman joukosta kotimaisen fiktion kohdalta. Positiivinen yllätys olikin sitten Uuden Kinon suosio. Uuden Kinon lyhärit olivat keränneet katsojia kuukausittain ja joukosta löytyi myös yksi animaatio. Tämä menee yksiin sen suhteen että blogin lukijat toivoivat televisioon lyhytelokuvia.

Yhteenvetona sanoisin että kanavien olisi syytä muistaa etteivät animaatiot kiinnosta vain lapsia. Aikuisille voisi olla tarjolla monipuolisemmin lyhytelokuvia ja elokuvia, sekä animaatioaiheisia dokumentteja. Vaikka vanhojen lastenohjelmien uusinnat eivät olisi lasten keskuudessa suosituimpia ohjelmia, ne saavat kyllä katsojia myös aikuisista.

Vanhat hyvät ajat

Kun tv-ruutuun kaipaillaan vanhoja animaatiosarjoja, niitä verrataan usein 2000-luvun ohjelmiin. Tuoreet animaatiot eivät ylleensä saa kovin hyviä arvosteluja, vaan vanhoja pidetään kaikin puolin parempina. Yksi hyvin yleinen väite koskee väkivaltaa. Vanhoissa kunnon ohjelmissa sitä ei ollut, mutta nykyään animaatioissa ei juuri muuta nähdäkään kuin taistelua.

Onko asia todella näin? Olivatko 80- ja 90-luvun viikonloppuaamut televisiossa rauhaa ja rakkautta?



Korppi aikoo hankkiutua Lierosta eroon lopullisesti.



Alfred on menossa tapettavaksi.



Muskettikoirat joutuvat usein kahnauksiin Kardinaalin miesten kanssa.



D´Artagnan piestään rajusti jo sarjan toisessa jaksossa.



Babarin äiti ammutaan.



Akakabutolle tappaminen on jopa hupia, mutta Hopeanuolelle hirviökarhun kaataminen on vakava-asia, se haluaa kostaa isänsä kuoleman.



Passepartout ostaa ison kasan revolvereita...



...Mikä osoittautuu hyödylliseksi kun intiaanit hyökkäävät.

Kaikkia näitä ohjelmia on pidetty yleisesti Suomessa lastenohjelmina. Niissä kuitenkin näkyy aseita ja jopa suoranaista väkivaltaa. Tämä asia on hyvä pitää mielessä silloin kun kritisoidaan nykypäivän Pokemontaisteluja. Osattiin sitä ennenkin.

Ylen sivuilta löytyvissä lastenohjelmien periaatteissa sanotaan että Ohjelmisto ei sisällä viihteellistä eikä perusteetonta väkivaltaa. Tämä tuntuu aika hyvältä periaatteelta. Kaikenlaisen väkivaltaan liittyvän sisällön poistaminen olisi lastenohjelmien lobotomia. Kohtuus kaikessa. Kaiken lapsille tarjotun ohjelman ei tarvitse olla pelkkää iloa, aurinkoa ja opetusta, vaan lapsillakin on oikeus viihtyä ja jännittää tv-ohjelmien parissa. On vanhemman vastuulla annostella tuota jännitystä sopivaksi ja olla tukena ja turvana. Jos lastenohjelmista ei hiota kaikkia särmiä pois, on aikuisenkin miellyvämpi katsoa ohjelmia lasten seurana ja nauttia niistä.

Phileas Foggin matkapäiväkirja

2.10.1872 Matka alkaa
Matka alkaa Lontoosta, Charing Crossin asemalta kello 20:45. Matkalle lähtee Phileas Fogg ja hänen aiemmin päivällä palkkaamansa palvelija Passepartout.

3.10 Ensimmäinen matkapäivä
Fogg ja Passepartout saapuvat Caeen josta matka jatkuu junalla Pariisiin. Seuraava juna lähtee Lionin asemalta, jonne he saavat kyydin pariisittaren vaunuissa, mutta hän yrittääkin johtaa matkalaiset harhaan. Silloin paljastuu että Passepartoutilla on mukanaan Tiko. Passepartout ja Tiko saavat holtittomat vaunut hallintaansa ja he ehtivät ajoissa junaan.

4.-7.10 Matkapäivät 2-5
Matkalaiset ylittävät Ranskan ja Italian rajan ja juna kulkee tunnelia Alppien ali. Juna saapuu Brindisiin ja he lähtevät Mongolia-laivalla kohti Suezia. Eurooppa jää taakse.

8.10 Kuudes matkapäivä
Seurue saapuu Sueziin, Port Sideen. Laivassa on vikaa ja sen korjaamiseen menee 15 ylimääräistä tuntia. Kun seurue on leimauttamassa passejaa, ne varastetaan. He lähtevät kameleilla takaa-ajoon ja saavat passinsa takaisin.

9.10 Seitsemäs matkapäivä
Mongolia-laiva lähtee kohti Bombayta. Matkalaiset tapaavat Kenraali Cornin.

10.10 Kahdeksas matkapäivä
Mongolia-laiva seilaa Punaisella merellä.

11.10 Yhdeksän matkapäivä
Phileas Fogg haluaa kiriä aikaa kiinni. Hän lupaa kapteenille maksaa viisi puntaa jokaisesta voitetusta tunnista.

20.10 Kahdeksastoista matkapäivä
Fogg saapuu Bombayhin. Hän on kaksi päivää edellä aikataulustaan ja matka jatkuu junalla Benaresiin.

21.10 Yhdeksästoista matkapäivä
Seurue on matkalla Calcuttaan, kun juna yllättäen pysähtyy 80 km päässä Allahabadista, koska rata päättyy. Foggin on ostettava itselleen norsu, joka kuljettaa heidät Allahabadiin. Norsun omistanut Parsi lähtee oppaaksi.

22.10 Kahdeskymmenes matkapäivä
Opas on häipynyt, mutta norsu jäljellä. Passepartout osaa käsitellä sitä. Matkalaiset kohtaavat viidakossa hautajaissaattueen joka aikoo polttaa nuoren lesken roviolla.

23.10 Kahdeskymmenesensimmäinen matkapäivä
Yön aikana matkalaiset pelastavat Prinsessa Romyn roviolta ja pakenevat. Goa-norsun oikea omistaja saavuttaa heidät. Parsi vie matkalaiset Allahabadiin josta he matkaavat junalla kohti Calcuttaa. Prinsessa Romy lähtee mukaan, mutta Kenraali Corn jää junasta pois liittyäkseen omaan joukko-osastoonsa.

25.10 Kahdeskymmeneskolmas matkapäivä
Calcutasta matka jatkuu Singaporeen Rangoon-laivalla.

29.10 Kahdeskymmenesseitsemäs matkapäivä
Laiva pysähtyy Singaporessa ja Romy käy etsimässä sukulaisiaan. He ovat muuttaneet Hongkongiin ja Romy jatkaa matkaa muiden kanssa.

6.11 Kolmaskymmenesviides matkapäivä
Matkalaiset saapuvat Hongkongiin. Romyn sukulaiset ovat kuolleet, ja Fogg tarjoutuu viemään hänet mukanaan Lontooseen. Laiva tuli myrskyn takia myöhässä ja he luulevat Carnatic-laivan jo lähteneen. Se onkin haverin takia yhä satamassa, mutta Fogg ja Romy eivät ehdi kyytiin.

7.11 Kolmaskymmeneskuudes matkapäivä
Passepartout ja Tiko joutuvat maksamaan matkansa Carnaticillä tekemällä töitä. Fogg vuokraa itselleen laivan, mutta se joutuu myrskyyn eikä ole toivoa ehtiä ajoissa Yokohamaan. Neuvokkaan kapteenin ansiosta he saavuttavat General Grant laivan avomerellä.

12.11 Neljäskymmenesensimmäinen matkapäivä
Passepartout ja Tiko saapuvat Yokohamaan. He yöpyvät ystävällisen japanilaispariskunnan luona.

13.11 Neljäskymmenestoinen matkapäivä
Fogg ja Romy saapuvat General Grantilla Yokohamaan. He lähtevät etsimään Tikoa ja Passepartoutia ennenkuin laiva jatkaa matkaansa. Matkalaiset kohtaavat toisensa sirkuksessa, josta Tiko ja Passepartout ovat saaneet töitä.


23.11 Viideskymmenestoinen matkapäivä
General Grantin on poikettava kurssilta koska juomavesi on lopussa. He saapuvat Hawaijille mutta eivät saa hyvää vastaanottoa. Saarelaiset uskovat heidän olevan pahoja henkiä ja aiheuttaneen prinsessa Kaulan sairastumisen. Romy parantaa Kaulan ja matka jatkuu.

30.11 Viideskymmenesyhdeksäs matkapäivä
Seurue on kaksi päivää edellä aikataulusta ja saapumassa San Franciscoon kun eteen tulee uusia ongelmia, laivalla syttyy tulipalo. Vaikka palo saadaan sammutettua, laivalla ei voi purjehtia.

1.12 Kuudeskymmenes matkapäivä
Matkalaiset saapuvat Tihuanaan, Meksikoon. Samaan aikaan kaupunkiin lentaa kuumailmapallo jonka Fogg ostaa ja kunnostaa.

2.12 Kuudeskymmenesensimmäinen matkapäivä
Fogg ystävineen lentää kuumailmapallolla San Franciscoon. Union Pasific juna lähtee kohti New Yorkia.

6.12 Kuudeskymmenesviides matkapäivä
Matka jatkuu Union Pasific junalla. Puhvelilauma pakottaa junan pysähtymään. Matka viivästyy kuusi tuntia. Juna ylittää Kalliovuoret. Medicine bown sillalla on tehty ilkivaltaa ja yksi palkki on sahattu poikki. Fogg suostuttelee veturinkuljettajan ylittämään sillan täydessä vauhdissa ja juna tosiaan pääsee sillan yli, mutta silta sortuu sen takana.

7.12 Kuudeskymmeneskuudes matkapäivä
Intiaanit hyökkäävät. Junankuljettaja ja lämmittäjä kolkataan. Tiko ja Passepartout joutuvat irrottamaan veturin. Se karkaa mutta vierii takaisin kun kukaan ei ole lisäämässä hiiliä pesään ja vastaan tulee mäki. Tiko ja Passepartout ovat kuitenkin kadonneet. Seurue jää etsimään heitä kun juna jatkaa matkaa. Kaksikko on intiaanien luona, mutta ei vankeina. Intiaanit auttavat heidät takaisin Foggin luo ja lahjoittavat kaksi hevosta.

8.-11.12 Matkapäivät 68-70
Fogg on jumissa pienellä asemalla. Seuraavaa junaa ei kannata odottaa, koska silta hajosi. Matkaa jatketaan resiinalla. Kaikki sujuu hyvin kunnes vastaan tulee juna. Viime hetkellä he väistävät sivuraiteelle, mutta resiina menee palasiksi. Matkaa on jatkettava kävellen ja onnekseen he kohtaavat postivaunut. Ajuri tietää oikoreitin Omahaan, mutta maantierosvot havittelevat hänen lastiaan. Fogg kumppaneineen pääsee kuin pääseekin Omahaan ja jatkaa sieltä junalla Chicagoon. Chicagossa kaikki junat on peruttu lumimyrskyn takia. Foggin on päästävä Buffaloon ja hän ostaa reen. Tiko sairastuu ja heidän on pysähdyttävä lämmittelemään taloon. Matkalaiset saapuvat Niagaranputouksille ja Buffaloon. Junaan ehtiminen on täpärällä, mutta he matkaavat nyt New Yorkiin.

12.12 Seitsemäskymmenesensimmäinen matkapäivä
China-laiva lähtee juuri satamasta kun matkalaiset saapuvat. Foggin onnistuu suostutella Kapteeni Speedy ottamaan heidät Henrietta-laivaansa joka on tosin matkalla Ranskaan. Kapteenin sairastuttua Foggista tulee uusi kapteeni ja laiva vaihtaa kurssinsa kohti Liverpoolia.

14.12 Seitsemäskymmeneskolmas matkapäivä
Laiva joutuu myrskyyn ja Fogg on paahtanut niin että hiilet ovat lopussa. Hän keksii ostaa laivan ja käyttää sen puuosia polttoaineena. Jäljelle jää vain runko.

20.12 Seitsemäskymmenesyhdeksäs matkapäivä
Matkalaiset saapuvat Liverpooliin. Vielä Englannissakin he kohtaavat vastoinkäymisiä. Fogg pidätetään epäiltynä pankkiryöstöstä, mutta hänen vapautetaan koska oikea pankkiryöstäjä on saatu kiinni. Matkalaiset lähtevät asemalle, mutta kun he pääsevät sinne on juna juuri mennyt. He hyppäävät tavarajunaan, mutta tulevat Lontooseen vain muutaman minuutin myöhässä ja luulevat Foggin hävinneen vedon.


21.12 Kahdeksaskymmenes matkapäivä
Fogg lulee hävinneensä vedon ja menettäneensä koko omaisuutensa. Valoa tilanteeseen tuo Romyn ja Foggin päätös mennä naimisiin. Sitten selviää että Fogg voitti kaksikymmentäneljä tuntia ylittäessään pituuspiirejä ja onkin saapunut Lontooseen ajoissa. Kaikki kiirehtivät Reformiklubille jossa Fogg julistetaan vedon voittajaksi.