Tuuli nousee...

On kulunut jo viisi vuotta Hayao Miyazakin Ponyo Rantakalliolla elokuvan ensi-illasta. On siis sitäkin mieluisampaa ilmoittaa, että tänään on ohjaajan uuden, Kaze Tachinu -elokuvan Japanin ensi-ilta. Suomeen Ghibli-elokuvat on perinteisesti saatu nähtäville vuoden viiveellä.



Kaze Tachinu, englanninkieliseltä nimeltään The Wind Rises, perustuu Miyazakin omaan sarjakuvaan joka pohjaa Hori Tatsuon 1930-luvun lopulla kirjoittamaan samannimiseen novelliin sekä lentokonesuunnittelija Jiro Horikoshin elämään. Horikoshi (1903-1982) oli suunnittelemassa Japanille lentokoneita ja hävittäjiä toisen maailmansodan aikana. Tatsuon novelli taas kertoo tuberkuloosia sairastavasta naisesta ja tämän sulhasesta.

 

Elokuvassa käsitellään Jiro Horikoshin elämää kolmenkymmenenvuoden ajalta. Ymmärrettävästi Toinen maailmansota nousee tarinassa tärkeäksi käännekohdaksi, vaikka varsinaisia taisteluja ei elokuvassa ilmeisesti nähdä. Toinen historiallinen ja traaginen tapahtuma elokuvassa on vuonna 1923 tapahtunut  Kantōn maanjäristys. Jiron elämän merkittävimmät tapahtumat liittynevät loppujen lopuksi kuitenkin Naokoon, elokuvan naispääosaan.

Teemakappale Hikoukigumo on Yumi Matsutoyan (omaa sukua Arai) kappale vuodelta 1973. Myös Kikin lähettipalvelussa kuultiin Yumi Matsutoyan vanhoja hittejä. Muuten musiikin on säveltänyt tuttuun tapaan Joe Hisaishi. Pääparia ääninäyttelevät Hideaki Anno ja Miori Takimoto.

 

 

Myös Studio Ghiblin toinen ohjaajalegenda, Isao Takahata on työstänyt uutta elokuvaa. Takahatan edellinen ohjaus, Naapurini Yamadat, on vuodelta 1999. Aikaa on siis kulunut lähes kymmenen vuotta enemmän kuin Miyazakin edellisestä elokuvasta. Alunperin oli tarkoitus että Kaze Tachinu ja Kaguya-hime no monogatari olisivat saaneet ensi-iltansa yhtäaikaa, kuten ohjaajien Tulikärpästen hauta ja Naapurini Totoro aikoinaan. Takahatan elokuvan tuotanto kuitenkin viivästyi niin, että sen ensi-ilta on vasta myöhemmin syksyllä.

Studio Ghiblin tuotanto

Olen listannut studio Ghiblin elokuvat jo pari vuotta sitten, mutta nyt kun Kätkijät on julkaistu dvd:llä ajattelin esitellä studion elokuvat uudestaan, hitusta laajemmin tai ainakin selkeämmin. Vanhassa listassa on myös muutama väärä vuosiluku Suomen ensi-iltojen kohdalla ja kahdessa vuodessa on ehditty saada Suomeen muutama elokuva lisää.

Suomessa on nyt julkaistu Omoide poro poro elokuvaa lukuunottamatta kaikki studion elokuvat. Viime kesänä Japanissa ensi-iltansa saanut Kokuriko-Zaka Kara ei toki ole meille vielä ehtinyt, vaan tänään julkaistava Kätkijät on valmistunut jo 2010.

Studio Ghibli on perustettu vuonna 1985. Sen perustaneet Hayao Miyazaki ja Isao Takahata olivat ennättäneet tehdä pitkän uran animaation parissa sekä animaattoreina että ohjaajina mm.Toei Animation ja Nippon animation -studioilla työskennellen.

Tietääkseni ensimmäisen kerran studio Ghiblin tuotantoa saapui suomalaisten ulottuville Ylen kautta, kun Naapurini Totoro ja Porco Rosso esitettiin televisiossa kahdesti 1995 ja 1996. Toki Suomesta on varmasti löytynyt Ghiblitietoisia ihmisiä jo tätäkin ennen ja viimeistään Prinsessa Mononoken maine kiiri Suomeenkin asti. Silti ensimmäisenä laajaan teatterilevitykseen pääsi vasta Henkien kätkemä. Sen menestyksen myötä studion aiempaakin tuotantoa alkoi hiljalleen tippua Suomeen.

Osa Ghiblin tuotannosta on julkaistu Suomessa suoraan dvd:llä mutta huomattavan suuri määrä vanhoistakin elokuvista on viime vuosina kiertänyt teatterien kautta. Jo vakiintunut käytäntö on, että ainakin uutuuselokuvat saapuvat Suomeen Rakkautta ja Anarkiaa festivaalin kautta.

Muutamat elokuvat on jo ehditty julkaista meillä useampaan kertaan. Kätkijöiden lisäksi tänään ilmestyy myyntiin Pom Pokon ja Aaltojen kuohun uudet dvd-versiot, joihin on lisätty suomidubbaus eivätkä nämä ole ainoat vasta ensimmäisen dvd-julkaisun tai teatterikierroksen jälkeen dubbauksen saaneet Ghibli-elokuvat. Nyt dubbaamatta taitavat olla enään Tulikärpästen hauta, Porco Rosso, Prinsessa Mononoke, Naapurini Yamadat ja Maameren tarinat. Vielä ei kaikista dvd:llä julkaistuista elokuvista ole saatavilla blu-ray-julkaisuja, mutta osa elokuvista on Suomessa saatavilla tässäkin formaatissa.

Tuulen laakson Nausicaä (Kaze no Tani no Naushika)
Ohjaaja: Hayao Miyazaki 1984
Suomen teatteri ensi-ilta: Syksy 2008

Maapallo on pahasti saastunut ja myrkyllinen saastemeri valtaa lisää alaa. Kansat sotivat keskenään. Tuulen laakso on sijaintinsa ansiosta vielä turvassa saasteilta, mutta muiden kansojen sotatoimet uhkaavat sitäkin. Nausicaä on laakson päämiehen tytär, joka joutuu ottamaan vastuun kansansa tulevaisuudesta.

Tuulen laakson Nausicaä ei varsinaisesti ole studio Ghiblin elokuva, vaan sen menestys rohkaisi Miyazakia ja Takahataa perustamaan oman studion. On siis perusteltua esitellä myös tämä elokuva kun studion tuotantoa listataan. Elokuva sisältää monia Miyazakin ja Ghiblin myöhemmissä elokuvissa toistuneita teemoja, kuten luonnonsuojelu, vahva ja itsenäinen tyttöhahmo ja lentäminen ja siihen liittyvät koneet. Nausicaä perustuu Miyazakin omaan seitsemän osaiseen mangaan joka julkaistiin 1982-1994. Sarjakuva on huomattavasti elokuvaa laajempi ja se on julkaistu myös Suomeksi.

Elokuva julkaistiin vuonna 1985 Amerikassa nimellä Warriors of the Wind ja tämä versio levisi myös Eurooppan. Elokuvan sanomaa oli muokattu ja kohtauksia leikattu. Myös hahmojen nimet oli muutettu, Nausicaästa esimerkiksi oli tehty Zandra ja videon kansikuva oli lievästi sanottuna harhaanjohtava. Studio Ghiblillä tätä ei tietenkään katsottu hyvällä ja se vaikutti studion elokuvien levittämiseen maailmalla.

Laputa -linna taivaalla (Tenkū no shiro Rapyuta)

Ohjaaja: Hayao Miyazaki, 1986
Suomen teatteri ensi-ilta: Kevät 2009

Pazu on kaivoskaupungissa asuva poika, joka eräänä iltana kohtaa jotain kummallista. Taivaalla leijailee tyttö. Tytön kaulassa oleva kivi estää häntä putoamasta alas ja hän leijuu suoraan Pazun käsivarsille. Tyttöä, Sheetaa seuraavat ilmarosvot ja armeija ja Pazu auttaa hänet pakoon. Sheeta tuntuu liittyvän jotenkin myyttiseen Laputaan, ilmassa leijuvaan kaupunkiin.

Myös Laputaan liittyy Nausicaälle tuttuja ongelmia amerikkalaisessa julkaisussa. Disneyn levittämänä elokuva dubattiin englanniksi ilmeisesti 90-2000 lukujen vaihteessa. Paitsi että vuorosanoja muuteltiin, niitä myös lisättiin amerikkaiseen makuun liian hiljaisiin kohtiin joissa hahmojen suun liikkeitä ei näy. Joe Hisaishi sai tehtäväkseen säveltää elokuvaan lisää musiikkia, ja jopa vaihtaa syntetisaattorin sinfoniaorkesteriin. Disney toimii edelleen Amerikassa Ghibli-elokuvien levittäjänä, mutta Pixarin John Lasseter on kuulemma ottanut ohjat käsiinsä ja vaatinut Ghiblin elokuville kunnioittavampaa kohtelua. Vuonna 2010 Laputa julkaistiin dvd:llä ja suurinosa muutoksista, lisätyt vuorosanat ja musiikki, oli poistettu.

Tulikärpästen hauta (Hotaru no haka)

Ohjaaja: Isao Takahata, 1988
Suomalainen Dvd-julkaisu: 2006

Tulikärpäsen hauta tapahtuu Japanissa Toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Nuori Seita ja hänen pieni pikkusiskonsa menettävät sodassa kotinsa ja äitinsä ja joutuvat sukulaistensa luokse asumaan. Ajat ovat kovat ja Seita yrittää suojella siskoaan kovalta todellisuudelta, mutta joutuukin koko ajan vaikeampaan tilanteeseen.

Koskettava elokuva perustuu Nosaka Akiyukin elämäkertaan. Elokuva on realistinen kuvaus sodan vaikutuksista japanilaiseen yhteiskuntaan ja sen ihmisiin. Se ei ole pasifistinen paatos, vaan elokuvan sodanvastainen sanoma tulee ilmi ilman alleviivausta ja syyllisten osoittelua, aidon ja tunteikkaan tarinan kautta.

Naapurini Totoro (Tonari no Totoro)

Ohjaaja: Hayao Miyazaki, 1988
Suomen teatteri ensi-ilta: Syksy 2006
Esitetty televisiossa 1995 ja 1996 nimellä Näkymätön ystävä

Sisarukset Satsuki ja Mei muuttavat isänsä kanssa uuteen taloon, joka on lähempänä sairaalaa jossa heidän äitiään hoidetaan. Talo ja sen ympäristö tuntuvat kuhisevat outoa elämää. Pikkusisko Mei huomaa eräänä päivänä kaksi pientä, outoa olentoa ja seuraa niitä metsän läpi. Suuren puun luona Mei putoaa onkaloon. Puun sisällä nukkuu jättimäinen olento, jonka Mei nimeää Totoroksi. Tämä lempeä metsänhenki alkaa näyttäytyä sisaruksille järjestäen huikeita tapahtumia.

Naapurini Totoro on Ghiblin rakastetuimpia elokuvia ja Totoro esiintyy studion logossa. Elokuvan mainosjulisteessa esiintyvä tyttö on herättänyt hämmennystä, onko siinä Satsuki vai Mei? Ei kumpikaan, vaan alkuvaiheessa elokuvaan suunniteltu tyttö, joka jäi elämään julisteessa käytetyssä kuvassa. Totoro ja Tulikärpästen hauta ovat valmistuneet samana vuonna ja niitä esitettiin teattereissa yhtäaikaa, peräkkäin. Naapurini Totoro kevensi rankempaa Tulikärpäsen hautaa.

Kikin lähettipalvelu (Majo no Takkyubin)
Ohjaaja: Hayao Miyazaki, 1989
Suomen teatteri ensi-ilta: Kevät 2007

13-vuotias noitatyttö Kiki lähtee perinteiden mukaisesti vanhempiensa luota kokeilemaan itsenäistä elämää vuoden ajaksi. Uudessa kotikaupungissaan Kiki päätyy perustamaan lähettipalvelun, onhan lentäminen hänen vahvin taitonsa noitana. Kiki on hyväsydäminen ja avoin ja tutustuu nopeasti kaupungin ihmisiin ja saa ystäviä. Silti epävarmuus omasta itsestään ja omista kyvyistä vaivaa myös nuorta noitaa.

Elokuvassa kuullaan japanilaisen laulaja-lauluntekijän Yumi Arain (nykyään Yumi Matsutoya)1970-luvulla levyttämät kappaleet "Rouge no Dengon" ja "Yasashisa ni Tsutsumareta Nara". Kun Kikin tuotanto aloitettiin vuonna 1987, sekä Miyazaki että Takahata olivat vielä kiinni edellisissä elokuvissaan. Miyazaki kyllä nimettiin elokuvan tuottajaksi, mutta ohjaajaksi oli tarkoitus löytää joku muu. Lopulta Miyazaki kuitenkin päätyi itse ohjaajan paikalle ja teki vielä käsikirjoituksenkin Eiko Kadonon kirjan pohjalta.

Omoide poro poro
Ohjaaja: Isao Takahata, 1991
Ei vielä julkaistu Suomessa, englanninkielinen nimi Only Yesterday

Taeko on nuori tokiolainen, joka lähtee kesälomallaan maalle sukulaistensa luokse. Mieleen palaavat lapsuusmuistot saavat Taekon miettimään elämänsä suuntaa ja omaa itseään.

Elokuvan nimen suora käännös on Muistot kuin putoavat kyyneleet. Taekon lapsuusmuistot ja nykyhetki erottuvat visuaalisesti toisistaan. Lapsuuspäivissä ilme on tyylitellympi, kun taas nykypäivää kuvaavissa jaksoissa ihmiset on piirretty realistisesti. Tämän elokuvan kohdalla kannattaakin kiinnittää huomiota hahmojen huuliin: yleensä Japanissa ei uhrata animaation huulisynkkaan samanlaista tarkkuutta kuin vaikkapa Disneyllä. Omoide poro poron dialogi nauhoitettiin kuitenkin osittain japanilaisittain poikkeuksellisesti ennen animointia, ja hahmojen artikulaatioon päästiin siis paneutumaan tavallista tarkemmin.

Porco Rosso (Kurenai no Buta)
Ohjaaja: Hayao Miyazaki, 1992
Suomen teatteri ensi-ilta: Kevät 2008
Esitetty televisiossa 1995 ja 1996 nimellä Punainen sika

Porco Rosso sijoittuu 20-luvun Italiaan ja kertoo Ensimmäisessä maailmansodassa taistelleesta lentäjästä, joka silloin tunnettiin nimellä Marco Paggot. Nyt hän jahtaa punaisella vesitasollaan ilmarosvoja ja käyttää nimeä Porco Rosso. Tuntemattomasta syystä hän on muuttunut kasvoiltaan siaksi. Porcon elämässä on kaksi naista, kaunotar Gina ja nuori ja lahjakas mekaanikko Fio. Porcon haastaja on Amerikkalainen lentäjä ja naistenmies Donald Curtis.

Elokuva perustuu Miyazakin omaan Lentoveneiden aika sarjakuvaan. Alunperin elokuvasta suunniteltiin lyhäriä, mutta lopputuloksena olikin pitkä elokuva. Viime vuosina on liikkunut huhuja siitä että Miyazaki olisi tekemässä Porcon tarinalle jatkoa (Porco Rosso: The Last Sortie). Ghiblihän ei ole tehnyt jatko-osia elokuviinsa, poikkeuksena lyhäri Mei ja kissanpentubussi. Ehkä Porconkin tarina jatkuu lyhytelokuvana.

Aaltojen kuohu (Umi ga Kikoeru)
Ohjaaja: Tomomi Mochizuki 1993
Ei laajaa teatterilevitystä. Suomalainen Dvd-julkaisu: 2008

Matsuno ja Taku ovat koulutovereita ja ystäviä. Poikien ystävyyttä uhkaa ihastuminen samaan tyttöön, koulua vaihtavaan Rikatoon. Tarina kerrotaan Takun muistelemana, luokkakokouksen lähestyessä.

Ennen Aaltojen kuohua Ghiblin elokuvat oli ohjannut joko Miyazaki ja Takahata. Nyt ohjaajaksi nousi ensimmäistä kertaa uusi kyky, tosin Tomomi Mochizukillakin oli jo pitkä kokemus animaatioista. Aaltojen Kuohu on suunniteltu tv-elokuvaksi, animaation piti tietysti olla silti laadukasta, mutta projektin nopea ja edullinen. Suunniteltu budjetti ja aikataulut eivät tosin lopulta pitäneet.

Pom Poko! (Heisei Tanuki Gassen Ponpoko)

Ohjaaja: Isao Takahata, 1994
Suomen teatteri ensi-ilta: Syksy 2010

Tarinan mukaan supikoirilla on kyky muuttaa muotoaan. Ne pystyvät ottamaan jopa esineiden tai ihmisten hahmon, puhumattakaan mitä mielikuvituksellisemmista olennoista. Yleensä leppoisat supit keskittyvät mieluummin herkutteluun, mutta kun ihmiset alkavat rakentaa taloja niiden asuinpaikalle nousevat Tama hillsin Tanuki-supikoirat vastarintaan. Kun kujeet ja pelottelu eivät auta ihmisten häätämisessä on supien ryhdyttävä todelliseen taisteluun ihmisiä vastaan.

Paitsi että supit osaavat muuttaa muotoaan, kykenevät urokset keskittämään muodonmuutoksen koskettaamaan vain kiveksiään. Japanilaisille tämä uskomus on varsin tuttu lasten loruista alkaen, mutta englanninkielisestä dubbauksesta palleihin liittyvät puheet jätettiin häveliäästi pois. Miten lie menetelty suomidubissa? Elokuvan nimi taas tulee äänestä, joka kuuluu kun supi takoo ilmalla täytettyä vatsaansa.

Vaikka puhuvat ja kaikenlaista hassua puuhaavat eläimet ja niihin liittyvät uskomukset saattavat tuntua sadulta, on elokuvassa nähtävä supikoirien elinalueiden häviäminen valitettavasti täyttä totta.

Sydämen kuiskaus (Mimi wo Sumaseba)

Ohjaaja: Yoshifumi Kondō 1995
Suomen teatteri ensi-ilta: Kevät 2009

Shizuku on lukemisesta pitävä yläasteikäinen tyttö. Kirjaston kirjojen lainauskorteista Shizuku panee merkille, että ennen häntä samat kirjat on lainannut joku nimeltä Seiji. Myöhemmin Shizuku törmää hieman ärsyttävään poikaan, joka sattuukin olemaan tuo samainen Seiji. Seiji paljastuu varsin määrätietoiseksi nuoreksi mieheksi, hän aikoo lähteä opiskelemaan viuluntekoa Italiaan. Shizuku taas haluaisi kirjailijaksi, mutta on vielä epävarma siitä riittävätkö hänen kykynsä.

Yoshifumi Kondō työskenteli Miyazakin ja Takahatan kanssa jo paljon ennen Ghibliä mm. tv-sarjojen (esimerkiksi Sherlock Koiran) ja Panda Panda! lyhytelokuvien parissa. Ghiblilläkin hän oli ensin animaattorina. Sydämen kuiskauksen myötä Kondōn oli tarkoitus siirtyä ohjaajaksi, vähitellen jopa Miyazakin ja Takahatan ohi. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan päässyt toteutamaan. Vuonna 1998 Kondō kuoli vain 47 vuotiaana ja Sydämen kuiskaus jäi hänen ainoaksi elokuvaohjauksekseen.

Prinsessa Mononoke (Mononoke-Hime)
Ohjaaja: Hayao Miyazaki, 1997
Suomen teatteri ensi-ilta: Kevät 2010

Metsän eläimet ja jumalat käyvät rajua sotaa rautamalmia kaivavaa ja samalla luontoa tuhoavaa Rautakylää vastaan. Sodan vaikutukset ulottuvat kauas ja Prinssi Ashitaka on haavoittunut puolustaessaan omaa kyläänsä demoniksi muuttunut jumalaa vastaan. Apua vammaansa etsivä Ashitaka joutuu Rautakylän ja metsän taistelun välikädeksi ja tapaa elokuvan nimihahmon, susijumalan kasvattaman tytön.

Prinsessa Mononoken eläinjumalten ja ihmisten sodasta löytyy sanoma tänä päivänä tärkeän aiheen, luonnon suojelun puolesta. Aihe ei tosin ole Ghiblin elokuvissa mitenkään poikkeuksellinen, vaan sama teema näkyy jo Nausicaässa ja tulee varsin selkeästi esiin Pom Pokossa. Monoken eeppiseen tarinaan yhdistyy japanin historiaa ja uskontoa, onpa joku nähnyt elokuvassa myös Miyazakin kokemuksia kommunismista ja shintoismista.

Miyazakin huhuttiin jääneen eläkkeelle Mononoken jälkeen. (Miyazaki on syntynyt vuonna 1941.) Hieman tämän suuntaisia suunnitelmia studiolla ilmeisesti olikin, tarkoitus oli tehdä tilaa uusille ohjaajille. Mutta kuten Sydämen kuiskauksen kohdalta voi lukea, ei tämä suunnitelma toteutunut. Ja vaikka uusia ohjaajia olisi studiolla ollutkin, olisiko Miyazaki kuitenkaan malttanut jäädä eläkkeelle? Jokaisen Mononoken jälkeen valmistuneen ohjauksen on uumoiltu olevan Miyazakin viimeinen ennen eläkepäiville siirtymistä, mutta 2008 valmistunut Ponyokaan sitä tuskin on.

Naapurini Yamadat (Hōhokekyo Tonari no Yamada-kun.)

Ohjaaja: Isao Takahata, 1999
Suomalainen Dvd-julkaisu: 2011

Yamadat ovat viisihenkinen perhe, johon kuuluvat isä, äiti, kaksi lasta ja mummo. Irrallisista tapahtumista koostuvassa tarinassa kuvataan tavallista perhe-elämää, välillä tullaan toimeen, välillä tapellaan. Jokaisella perheenjäsenellä on puutteensa, mutta myös vahvuutensa.

Vaikka Naapurini Yamadat -näyttää jopa muita studion elokuvia selvemmin nimenomaan piirretyltä elokuvalta, se itseasiassa on studion ainoa täysin tietokoneella tehty elokuva. Takahatan toistaiseksi viimeisin ohjaustyö perustuu Hisaichi Ishiin sanomalehtisarjakuvaan.

Henkien kätkemä (Sen to Chihiro no Kamikakushi)
Ohjaaja: Hayao Miyazaki, 2001
Suomen teatteri ensi-ilta: Syksy 2002

10-vuotias Chihiro on vanhempineen matkalla heidän uuteen kotiinsa. He eksyvät matkalla ja joutuvat outoon autiokaupunkiin. Hiljalleen kaupunki alkaa täyttyä hengillä, ja Chihiron vanhemmat muuttuvat sioiksi syötyään jumalille tarkoitettua ruokaa. Kauhistunut Chihiro kohtaa onnekseen Haku-pojan, joka vie hänet henkien kylpylään. Siellä Chihiro joutuu pyytämään työtä Yubaba-noidalta jotta voisi jotenkin pelastaa vanhempansa. Yubaba ottaa Chihiron töihin ja antaa tälle samalla uuden nimen, Sen. Niin Sen alkaa työskennellä toinen toistaan kummallisempien henkiolentojen täyttämässä kylpyläkapungissa.

Henkien kätkemä teki Ghiblin ja Miyazakin todenteolla tunnetuksi Länsimaissa. Se on kerännyt runsaasti palkintoja, mm. parhaan animaatioelokuvan Oscarin ja lukusia festivaalivoittoja, myös varsinaisesten animaatio-sarjojen ulkopuolella.

Elokuvan päähenkilö Chihiro jatkaa Miyazakin aiemmista elokuvista tuttua vahvojen ja toiminnallisten tyttö-hahmojen linjaa. Miyazaki halusi tehdä elokuvan nimeomaan Chihiron ikäisille tytöille ja tarjota heille roolimallin. Chihiron esikuvana oli Miyazakin tuttavaperheen tytär. Elokuvan maailma on niin runsas että Miyazakilla olisi riittänyt materiaalia yli kolmetuntiseen elokuvaan. Suunnitelmia oli siis tiivistettävä ja karsittava melko lailla vaikka lopullinen elokuva kestääkin kaksi tuntia.

Kissojen valtakunta (Neko no Ongaeshi)
Ohjaaja: Hiroyuki Morita 2002

Suomen teatteri ensi-ilta: Syksy 2004

Haru-tyttö pelastaa kissan, joka sattuu olemaan Kissojen valtakunnan prinssi. Kissakuningas on niin tyytyväinen poikansa pelastaneeseen tyttöön että haluaa Harun tulevan vierailulle luokseen ja sitten menevän prinssin kanssa naimisiin. Haru ei halua morsiameksi ja hakee apua kissa-asiaintoimistosta, jossa tapaa mystisen herrasmieskissa Paronin. Ennenkuin Paroni ehtii keksiä ratkaisua ongelmaan Haru siepataan ja viedään Kissojen valtakuntaan, josta Paroni ystävineen lähtee häntä pelastamaan.

Elokuva perustuu Aoi Hiiragin sarjakuvaan, samoin kuin Sydämen kuiskaus. Näissä kahdessa elokuvassa nähdään myös samoja hahmoja, vaikka elokuvat eivät varsinaisesti liity toisiinsa. Kissojen valtakunta on Hiroyuki Moritan esikoisohjaus, häneltäkin löytyy animaattoritausta. Elokuvan valmistumisesta on jo kymmenen vuotta, mutta toistaiseksi Morita ei ole jatkanut ohjaajana.

Liikkuva linna (Hauru no Ugoku Shiro)
Ohjaaja: Hayao Miyazaki, 2004
Suomen teatteri ensi-ilta: Syksy 2005

Hauru on liikkuvassa linnassa asuva itserakas velho, joka huhujen mukaan vie neitojen sydämet. Sophie on vaatimaton ja tunnollinen nuori nainen ja työskentelee hattukaupassa. Eräänä päivänä Hauru ja Sophie kohtaavat ja tästä mustasukkainen Turhatar-noita muuttaa Sophien vanhaksi mummoksi. Mummo-Sophie joutuu lähtemään kotoaan ja päätyy liikkuvalle linnalle. Hän pestautuu sinne siivoojaksi ja alkaa tutustua lähemmin Hauruun ja tämän elämään.

Liikkuva linna perustuu Diana Wynne Jonesin samannimiseen kirjaan. Elokuvassa ja kirjassa on paljon eroja, niin henkilöissä kuin juonessa. Kirjailijan itsensä on kuitenkin kerrottu olleen elokuvaan tyytyväinen.

Pekka Lehtosaaren ohjaamassa suomidubissa neitojen ihastusta nauttivan ja turhamaisuuteen sortuvan Haurun roolissa on Velimatti Ranta. Ranta on antanut mielenkiintoista kyllä äänensä myös Disneyn Quasimodolle. Useimmissa dubbauksissa Sophien roolissa on kaksi näyttelijää, vanha ja nuori Sophie. Suomessa roolin veti kuitenkin kokonaisuudessaan Laura Malmivaara, samoin kuin alkuperäinen Sophie, Chieko Baishō.

Maameren tarinat (Gedo Senki)
Ohjaaja: Gorō Miyazaki, 2006
Suomen teatteri ensi-ilta: Syksy 2007

Prinssi Arrenin, vaeltavan velhon Varpushaukan ja arpikasvoisen Therru-tytön kohtalot risteävät, kun ikuista elämää tavoitteleva velho Cob on ajanut maailman epätasapainoon.

Maameren tarinat ei ole saanut ihan niin ylistäviä arvosteluja kuin Ghibli-elokuvat yleensä. Elokuvaa on moitittu mm. sekavaksi, vaikeaselkoiseksi ja hidastempoiseksi tai sen hahmoista ja maailmasta ei ole löytynyt syvyyttä.

Puitteet elokuvan tekemiselle ovat olleet melko massiiviset: ohjaajana arvostetun ohjaajamestarin poika, pohjana Ursula Le Guinin fantasiasarja. Mutta kyseessä on kuitenkin nuoremman Miyazakin esikoisohjaus. Ja toisinkuin Ghiblin uusilla ohjaajille yleensä, ei Goro Miyazakilla ole takanaan uraa animaatioiden parissa. Onko siis ihme etteivät odotukset elokuvan suhteen täysin täyttyneet. Goro Miyazakin uusi ohjaustyö on jo kuitenkin valmistunut, eikä Kokuriko-Zaka Karasta ole kaikunut kovaa kritiikkiä Suomeen asti. Toista yritystä pääsee arvioimaan Suomessa luultavasti ensi syksynä.

Ponyo rantakalliolla (Gake no Ue no Ponyo)
Ohjaaja: Hayao Miyazaki, 2008
Suomen teatteri ensi-ilta: Syksy 2009

Vilkas mereneläväinen Ponyo lähtee karkumatkalle isänsä vedenalaisesta valtakunnasta. Pinnalla Ponyo tapaa Sosuke pojan, johon tykästyy kovasti. Jouduttuaan takaisin mereen Ponyo ikävöi Sosukea ja alkaa muuttaa itseään ihmiseksi jotta voisi palata pojan luo pinnalle. Huikean myrskyn saattelemana pieneksi tytöksi muuttunut Ponyo ilmestyy Sosuken ja tämän äidin luokse.

Toistaiseksi viimeisin Hayao Miyazakin ohjaus on paljon lähempänä 1988 valmistunutta Totoroa, kuin sitä edeltäneitä Liikkuvaa linnaa, Henkien kätkemää ja Prinsessa Mononokea. Mikään näistä kolmesta ei oikeastaan ole pienten lasten elokuva, mutta Ponyo sopii kaiken ikäisille. Jos Ponyo on tarinaltaan paluu vuosikymmenten taakse, se on sitä myös tekniikaltaan. Vaikka Ghiblin elokuvat ovat käsinpiirrettyjä, on niissä käytetty jonkin verran tietokoneella tehtyjä tehosteita, ensimmäisen kerran Pom Pokossa. Ponyon kohdalla Miyazaki päätti että elokuva tehdään ilman tietokonegrafiikkaa.

Kätkijät (Kari-gurashi no Arietti)
Ohjaaja: Hiromasa Yonebayashi 2010
Suomen teatteri ensi-ilta: Syksy 2011

Arietta on pienen pieni tyttö, joka asuu vanhempiensa kanssa huvilan lattian alla. Tämän "kätkijöinä" tunnetun kansan tärkein sääntö on, etteivät ihmiset saa huomata heitä. Kun huvilaan muuttaa poika, ei Arietta vanhempiensa kauhuksi voi olla rikkomatta tuota sääntöä.

Elokuvan ohjaaja on jälleen löydetty studion animaattoreiden joukosta. Kätkijät on Hiromasa Yonebayashin esikoisohjaus.

Jos Ghibli-elokuvien matka Japanista Suomeen tuntuu pitkältä (viivehän on nykyään hieman yli vuosi) niin ainakin olemme saaneet nähdä Kätkijät ennen amerikkalaisia. The Secret World of Arrietty sai nimittäin Amerikassa ensi-iltansa vasta tänä vuonna, 17. Helmikuuta. Kätkijät on ollut Amerikassa ensi-ilta viikonloppunaan Ghiblin elokuvista tähän mennessä tuottoisin.

(Kokuriko-Zaka Kara)
Ohjaaja: Gorō Miyazaki 2011
Suomen teatteri ensi-ilta: Luultavasti syksy 2012, englanninkielinen nimi From Up on Poppy Hill

Goro Miyazakin toisesta elokuvasta ei vieläkään ole saatavilla kovin tarkkaa tietoa, mutta se tapahtuu 1960-luvun alkupuolella Yokohamassa. Pääosassa on Yumi-tyttö ja Shun-poika joilla taitaa olla muutakin yhteistä kuin halu pelastaa vanha purku-uhan alla oleva kerhotalo.

Kokuriko-Zaka Karan valmistuminen olisi hyvinkin voinut lykkääntyä Japanissa tapahtuneen maanjäristyksen ja ydinonnettomuuden vuoksi. Studio kuitenkin koki velvollisuudekseen saada elokuvan valmiiksi suunnittelussa aikataulussa, eikä ensi-iltaa siirretty.

Panda, Panda!

Vuosina 1972 ja 1973 Isao Takahata ohjasi kaksi lyhytelokuvaa, joiden käsikirjoituksen oli tehnyt Hayao Miyazaki. Myöhemminhän tämä kaksikko perusti menestyneen Studio Ghiblin. Puolituntiset lyhytelokuvat kertovat Mimiko-tytöstä jonka kotipihaan tupsahtaa eräänä päivänä Panda-isä poikansa kanssa. Nämä kaksi lyhäriä (Panda kopanda ja Panda Kopanda: Amefuri Circus no Maki) on usein yhdistetty pitkäksi elokuvaksi, näin myös Suomessa. Panda, Panda! julkaistiin dvd:llä Lokakuussa 2010.

Juoni
Mimikon isoäiti lähtee matkalle ja Mimiko jää yksin kotiin. Reipas tyttö pärjää hyvin yksinkin, mutta ilahtuu silti kun tapaa Panda-isän ja tämän pienen pojan. He ovat karanneet eläintarhasta ja ihastelevat Mimikon talon ympärillä kasvavaa bambu-metsää. Kun isäpanda kuulee ettei tytöllä ole äitiä eikä isää, ryhtyy Panda-isä Mimikollekin isäksi. Mimiko taas haluaa olla äiti pienelle pandalle, jolle antaa nimen Pikkanen. Niin kolmikko alkaa asuttaa taloa. Eläintarhasta tullaan lopulta etsimään karanneita pandoja, mutta kaikkia tyydyttävä ratkaisu löydetään kun Isä-Panda alkaa käydä eläintarhassa töissä ja palaa illaksi kotiin Mimikon luo.

Eräänä päivänä talosta löytyy pieni Tiikeri. Se on karannut sirkuksesta, mutta palaa sinne seuraavana päivänä takaisin äitinsä luo. Mimikon ja pandojen uusi ystävä joutuu pian vaaraan, kun sade nostattaa tulvan ja sirkuksen eläimet jäävät veden saartamiksi junavaunuihin. Panda-isä päästää eläimet pinteestä, mutta Pikkanen ja pikku Tiikeri onnistuvat saamaan junan matkaan ja se huristaa pois kiskoilta ja risteilee vedenalaisessa kaupungissa. Taas Panda-isä pelastaa tilanteen ja pysäyttää junan.


Elokuva on juoneltansa melko löyhä, hyväntuulinen seikkailu. Tarina etenee tapahtumasta toiseen sen persoonallisten hahmojen kannattamana. Näin on varsinkin ensimmäisessä osassa, joka vasta esittelee hahmot. Toinen osan alussa on vaikutteita Kultakutri ja kolme karhua -sadusta ja kun Mimikon ja Pandojen kotiseutu alkaa tulvia, he saavat päämäärän jota kohti tarina lähtee etenemään ja elokuvan lopussa pääsee jopa hieman jännittämään.

Käsikirjoituksen lisäksi Miyazaki suunnitteli hahmot ja kuvakäsikirjoituksen ja animoi joitain kohtauksia. Panda, Pandasta! on löydettävissä viitteitä Miyazakin myöhempiin elokuviin.

Mimiko on optimistinen ja innokas tyttö, hyvin samankaltainen kuin moni myöhempi Miyazakin tyttöhahmo. Ulkonäöllisesti Mimiko muistuttaa hyvin paljon Peppi Pitkätossua, ja Pepin tapaan hän asuu yksin, on koko kyläyhteisön tuntema ja eikä tunnu pelkäävän juuri mitään, murtovarkaitakin hän odottaa vierailulle innoissaan.


Samankaltaisuudet eivät ole sattumaa. Miyazaki ja Takahata olivat tehneet jo melko pitkälle edenneitä suunnitelmia Peppi Pitkätossusta kertovasta tv-sarjasta, mutta kun he matkustivat Ruotsiin tapamaan hahmon luojaa Astrid Lindgreniä, kirjailija ei antanutkaan lupaa animaatio tekemiseen. Peppi Pitkätossu sarjaa ei siis tehty, vaan kaksikon seuraava animaatio olikin Panda, Panda!


Peppi-animaatiosta kehittyi siis Panda, Panda! jonka taas on nähty vaikuttaneen Miyazakin Naapurini Totoro -elokuvaan. Panda-isässä ja Totorossa on samoja piirteitä ja Mimiko voisi hyvinkin olla ensimmäinen versio Totoron sisaruksista, joita alunperin piti olla elokuvassa vain yksi.

Sekä Takahatan että Miyazakin faneille Panda, Panda! on mielenkiintoinen näyte miesten urasta ennen studio Ghibliä ja toki se toimii myös ilman että sen taustoista mitään tietää. Elokuva onkin esitetty Sub Juniorilla, joten sen on uskottu viihdyttävän myös tämän päivän lapsia. Dvd-julkaisulta ei löydy alkuperäistä ääniraitaa, vain suomidubbi jossa Isä-Pandan roolin vetää Jarmo Koski.

Totoro tutuksi

Totoro on Hayao Miyazakin Naapurini Totoro (Tonari no Totoro) elokuvan nimihahmo. Tämä japanilaisen Studio Ghiblin elokuva on valmistunut vuonna 1988 ja on yksi studion ja Miyazakin tunnetuimpia ja rakastetuinpia elokuvia.


Totorosta puhuttaessa tarkoitetaan useimmiten Totoro-kuningasta, joka on kolmemetrinen harmaakarvainen olento. Elokuvassa nähdään myös sininen Chuu Totoro, joka on n.60 senttinen ja hyvin paljon suurinta totoroa muistuttava sekä pieni valkoinen totoro, Chibi Totoro joka pystyy muuttumaan näkymättömäksi.

Lisää totoroita nähdään lyhytelokuvassa Mei ja kissanpentubussi, jota esitetään ainoastaan Ghiblin museossa Japanissa.

Totoro on eräänlainen metsänhenki. Vaikka Miyazakin elokuvissa on mukana japanilaista mytologiaa, on Totoro Miyazakin itsensä kehittämä eikä perinteinen japanilainen satuhahmo. Totoro-nimi on Mein keksimä. Japaninkielen sana totoru tarkoittaa peikkoa, mutta pikku Mein suussa sana muuttuu totoroksi.


Totorot eivät puhu, mutta ainakaan Totoroista suurin ei ole täysin mykkä vaan ääntelehtii kyllä, ja innostuu toisinaan jopa mylvimään. Se myös musisoi soittamalla okariinaa. Sillä on mahtava purukalusto, mutta se ei silti tunnu uhkaavalta tai pelottavalta. Hampaitaan se tuntuu käyttävän lähinnä esitelläkseen niitä leveässä hymyssä.


Aikuisille Totoro näkyy tuulen henkäyksenä, mutta lapsille se on todellinen ja kiidättää heitäkin ilmojen halki. Totoro kuvastaa hienosti lapsen mielikuvituksen voimaa. Totorot suhtautuvat lapsiin ystävällisesti mutta pysyvät silti mystisinä. Ne tulevat paikalle kun tulevat ja menevät sitten menojaan eikä niiden tekemisiä juuri voi ennustaa tai yrittää hallita. Mutta kun Satsuki todella tarvisee Totoron apua, on otus löydettävissä ja valmis auttamaan.

Totoro asuu mahtavan kamferipuun sisässä ja antaa Meille ja Satsukille lahjaksi tammenterhoja. Myöhemmin kun tytöt ovat istuttaneet siemenet totorot järjestävät istutuksen ympärillä tanssin, jonka ansiosta siemenistä kasvaa hetkeksi metsä. Totoro-elokuvasta voi löytää luonnonsuojelullista sanomaa, onhan metsä näiden olentojen elinpaikka ja Totoro itse lähes luonnonvoima.


Totoro komeilee Studio Ghiblin nykyisessä logossa. Totoro on paikkansa ansainnut, sillä Totoro-oheistuotteiden myynti on vaikuttanut merkittävästi studio Ghiblin talouteen ja sitä myöten koko studion olemassaoloon. Kaikki sai alkunsa kun leluyhtiö huomasi Totoro-hahmon soveltuvan hyvin pehmoleluksi ja sai luvan valmistaa niitä. Vaikka elokuva oli ilmestynyt jo muutamaa vuotta aiemmin Totoro-pehmot olivat menestys.


Totorosta on vuosien myötä tullut ilmiö ja se tunnistetaan hyvin myös Japanin ulkopuolella. Tämä näkyy esimerkiksi vierailuna muissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Studio Ghiblin Pom Pokossa se lentää maagisessa kulkueessa muiden kummallisuuksien joukossa. Tänä vuonna valmistuneeseen Pixarin Toy Story 3 elokuvaan Totoro on päässyt mukaan leluna. South Parkissa Totoro näkyy 11.kauden Imaginationland -jaksoissa yhtenä mielikuvitusmaan asukkaana.

Jopa asteroidi on nimetty Totoron mukaan. 10160 Totoro -asteroidin löysi japanilainen tähtitieteilijä.


Totorolla riittää faneja ympäri maailmaa. Hahmosta on saatavilla lukematon määrä mitä mielikuvituksellisempia oheistuotteita, mutta fanit voivat ilmaista ihastustaan myös tekemällä Totoro-aiheisia käsitöitä tai leipomuksia. Jopa Suomesta löytyy ihmisiä jotka ovat ottaneet Totoro tatuoinnin.

Satoshi Kon on kuollut

Japanilainen animaatio-ohjaaja Satoshi Kon on kuollut eilen, vain 46-vuoden ikäisenä.


Konin tuotanto on Suomessakin tunnettua ja hän on myös vieraillut Suomessa vuonna 2008. Hänen elokuviaan on esitetty teattereissa, julkaistu dvd:llä ja viime jouluna Nelonen esitti elokuvan Tokyo Godfathers. Studio Ghiblin Hayao Miyazakin ja Isao Takahatan ohella Kon lienee Suomessa suurelle yleisölle tutuin nykypäivän anime-ohjaaja. Hänen elokuvansa ovat länsimaisiin elokuviin tottuneillekin helposti lähestyttäviä, ja harvoja Suomeen asti eksyneitä animaatioelokuvia, jotka eivät ole suunnattu lapsille.

Konin seuraavan elokuvan oli tarkoitus saada ensi-iltansa vuonna 2011, mutta en tiedä kuinka pitkällä The Dream Machine -elokuvan tekeminen on ja miten elokuvan tekeminen jatkossa etenee.

Satoshi Konin tuotannosta olen kirjoittanut jo aiemmin:
http://elakoonkuvat.blogspot.com/2010/01/satoshi-kon.html

Noitia

Pääsiäisen kunniaksi esittelyyn pääsevät animaatioiden noitahahmot.


Muumilaakson tarinoissa koettiin jännittäviä hetkiä 34. jaksossa "Noita", kun Muumipeikko kumppaneineen törmää Aliisaan ja tämän mummoon. Aliisa on tullut asumaan mummonsa luo keskelle metsää pieneen taloon. Talo onkin ennestään tuttu paikka, siellä pidettiin sadetta jaksossa "Kultakala." Ja talo sijaitsi pelottavassa noitametsässä...


Mummo on kuin onkin noita, ja Aliisa opiskelee noidaksi. Hän myös ystävystyy Muumi-perheen kanssa, mistä Noita ei ole mielissään. Muumit kun ovat hänestä ällöttävän kilttejä ja heillä on huono vaikutus Aliisaan. Jaksossa 76. "Kohti etelää" Aliisan noitakoulutus nousee uudelle tasolle kun Noita vie hänet hakemaan omaa luutaa.

Myöhäisemmissä muumijaksoissa Aliisaa ja Noitaa ei enää nähdä. Heitä ei myöskään löydy Tove Janssonin muumikirjoista tai sarjakuvista vaan kaksikko on japanilaisten lisäys Muumilaakson väkeen.


Japanilaista alkuperää on myös Kiki. Hayao Miyazakin elokuva Kikin lähettipalvelu (Majo no takkyūbin) sai ensi iltansa vuonna 1989 ja se perustuu Eiko Kadonon kirjaan.

Kiki on 13-vuotias noitatyttö, joka vanhan perinteen mukaisesti lähtee vuodeksi vanhempiensa luota maailmalle. Mukaansa tyttö ottaa Jiji-kissan ja radion. Luudallaan hän lentää meren rannalla sijaitsevaan kaupunkiin. Siellä Kikin tulisi ansaita elantonsa, ja leipurirouvan avustuksella syntyy lähettipalvelu.

Kiki on ihailtavan periksiantamaton, vaikka kohtaa myös vaikeuksia. Hän on innokas ja menestyy omalla ahkeruudellaan, ei vain noituuden avulla.


Mimosa-noita jätetään korissa lastenkotiin hoitoon Muskotti-äidin matkan ajaksi
suomalaisen Camilla Mickwitzin vuonna 1983 valmistuneessa animaatiossa Mimosa. Lastenkoti on tylsä ja virallinen paikka, jonne pieni takkutukkainen noita onnistuu tuomaan iloa ja vauhtia.

Vuonna 1985 Mimosa esiintyi vielä animaatiossa Mimosan syntymäyö. Pääsiäisyönä syntynyt Mimosa viettää syntymäyötään ja juhliin saapuvat Rousku-täti, Seitikki-serkku ja Hapero-kummi. Mimosa meinaa jäädä aikuisten varjoon, vaikka hän on sentään yönsankari. Onneksi neuvokas Mimosa palauttaa asioiden tärkeysjärjestyksen.


Disneyn klassikkoelokuvissa on toisinaan törmätty myös noitiin. Yksi elokuvan Lumikki ja seitsemän kääpiötä ikimuistoisimmista kohtauksista on Lumikin äitipuolen muuttuminen taikajuoman avulla vanhaksi eukoksi.

Myöhemmin Aku Ankan sarjakuvissakin seikkaillut Matami Mimmi esiintyi ensimmäisen kerran elokuvassa Miekka Kivessä vuonna 1963. Hän ja velho Merlin ottivat toisistaan mittaa noitien kaksintaistelussa. Mimmi myös esitteli taitojansa laulusäestyksen kera Artulle ja teki selväksi harjoittavansa nimenomaan mustaa magiaa ja olevansa erityisen paha.


Vuonna 1985 valmistuneessa Hiidenpadassa sikopaimen Taran, prinsessa Elena ja harpisti Harpo törmäävät Morvan suolla kolmeen noitaan, joilla on hallussaan mahtava hiidenpata.

Disneyn noitiin kuuluu myös Milla Magia, jonka ensiesiintyminen tapahtui Carl Barksin sarjakuvassa vuonna 1961. Milla esiintyi myös tv-sarjassa Ankronikka, jonka jaksoista osa perustui Barksin sarjakuviin. Ankronikassa Millalla on seuranaan korppi Poe, joka todellisuudessa onkin hänen korpiksi muuttunut veljensä.

Tuoreempia noitia on tarjolla sarjakuvaan perustuvassa tv-sarjassa W.i.t.c.h. Will, Irma, Taranee, Cornelia ja Hay Lin saavat käyttöönsä neljän alkuaineen voimat ja joutuvat pelastamaan maailmaa samalla kun yrittävät olla tavallisia teinityttöjä. 52-osainen sarja valmistui 2005 ja sitä on Suomessa esitetty Nelosella.

Sabrina teininoita (Sabrina, the Teenage Witch) on suomalaisille tuttu komediasarjana, mutta siitä on tehty myös animaatioversio (Sabrina: The Animated Series). Animaatiossa Sabrina on 13-vuotias ja oppii tulemaan toimeen noitavoimiensa kanssa. Mukana ovat myös hänen tätinsä Hilda ja Zelda. 65-osainen sarja on valmistunut vuonna 2000 ja Suomessa sitä esitti Nelonen.

Nippon animation ja World Masterpiece Theater

Nippon animation on vuonna 1975 perustettu japanilainen animaatiostudio.

Suomessa studion animaatiosarjoista on esitetty televisiossa:
Maija Mehiläinen
Pinokkio
Jaki, vuoriston karhu (Jaki ja Nuka)
Oravan seikkailut (Pörri orava)
Kolme muskettikoiraa
Liisan seikkailut Ihmemaassa
Matka maailman ympäri


Nippon animationin sarjoista on tehty myös elokuvaversioita.

Studio teki useita lähinnä länsimaisiin kirjaklassikoihin perustuvia animaatioita, jotka muodostavat World Masterpiece Theater (Sekai Meisaku Gekijō)-sarjan. Sarjaan animoitiin yksi teos vuosittain 1969-1997, eli osa jo ennen Nippon animationin perustamista. Ensimmäinen Nippon animationin tekemä sarjan animaatio oli Dog of Flanders (1975). Vuonna 2007 World Masterpiece Theater elvytettiin uudelleen ja uusia animaatiosarjoja on nyt valmistunut kolme.

World Masterpiece Theater sarjat:

Valitettavasti Suomen televisiossa ei ole esitetty ainuttakaan näistä sarjoista. Muutamia on kuitenkin julkaistu videoilla, ei kuitenkaan koko sarjaa.

Videolla julkaistu:
Peter Pan
Setä Pitkäsääri (elokuva versio)
Viidakkokirja (ei kuulu World Masterpiece Theater -sarjaan, mutta on Nippon animation tuotantoa.)

Myös suomalaisia kirjoja animoitiin osaksi World Masterpiece Theateria. Auni Nuolivaaran teokseen perustuva Paimen, piika ja emäntä (Makiba no shoujo Katori, 1984) on 49-osainen Nippon animationin sarja isovanhempiensa kanssa asuvasta paimentyttö Katrista.

World Masterpiece Theateriin kuuluu myös kaksi muumisarjaa. Ensimmäinen tehtiin 1969-1970 ja toinen 1972. Tove Jansson ei ollut animaatioihin tyytyväinen eikä kumpaakaan animaatiota ole näytetty Suomessa. Ylläolevassa videossa on näiden sarjojen kohdalla virheellisesti kuvia myöhemmin tehdystä Muumilaakson tarinoita -sarjasta, tässä kuvat näistä sarjoista:

Studio Ghiblin perustajat Hayao Miyazaki ja Isao Takahata työskentelivät Nippon animationilla ennen oman studionsa perustamista.

Takahata oli tekemässä sarjoja A Dog of Flanders, From the Apennines to the Andes , Jaki vuoriston karhu, Perrine Story, Future Boy Conan ja Anne of Green Gables. Miyazaki oli mukana Vihervaaran Annasta kertovassa Anne of Green Gables ja From the Apennines to the Andes -sarjoissa.

Nippon animationin tuotantoja:
Kuvissa näkyvät tummenneittuina, World Masterpiece Theater sarjaan kuuluvat punaisella.

1975 Dog of Flanders, Furandāsu no Inu
1975 Maija Mehiläinen, Mitsubachi Māya no Bōken
1975 Sindbad the Sailor, Arabian Naitsu: Shinbaddo No Bôken
1976 From the Apennines to the Andes/ 3000 Leagues in Search of Mother, Haha o Tazunete Sanzenri
1976 Pinokkio, Pikorīno no Bōken
1976 Blocker Corps, Burokkaa Gundan 4 Mashin Burastar
1976 Dokaben

1976 Rascal the Raccoon, Araiguma Rasukaru
1977 Attack on Tomorrow, Ashita e Ataku
1977 Ginguiser, Chogattai Majutsu Robot Ginguiser
1977 Jaki, vuoriston karhu, Kuma no Ko Jacky
1977 Teppei, Ore wa Teppei
1977 Charlotte, Wakakusa no Charlotte
1977 Angie Girl/The Casebook of Charlotte Holmes, Jouo Heika no Petite Angie

1977 Song of Baseball Enthusiasts, Yakukyou no Uta
1978 The Perrine Story, Periinu Monogatari
1978 Conan, The Boy in Future, Mirai Shonen Conan
1978 Highschool Baseball Ninja
1978 Smart-san/Mademoiselle Anne, Haikara-san ga Tōru
1978 King Fang, Oyuki Yama no Yuusha Haou)
1979 Anne of Green Gables, Akage no An
1979 Hit and Run
1979 Oravan seikkailut/Pörri orava, Seton Dobutsuki Risu no Banner
1979 Maegami - Taro

1979 Manxmouse
1979 Misha the Bear Cub, Koguma no Misha
1980 The Adventures of Tom Sawyer, Tomu Sōyā no Bōken
1980 Peter of Placid Forest, Nodoka Mori no Dobutsu Daisakusen
1980 Fisherman Sanpei, Tsurikichi Sampei
1981 The Swiss Family Robinson: Flone of the Mysterious Island, Kazoku Robinson Hyōryūki Fushigi na Shima no Furōne
1981 Cuore, Ai no Gakko Cuore Monogatari
1981 Kolme muskettikoiraa, Wanwan Sanjushi
1982 Southern Rainbow, Minami no niji no rūshī
1983 The Alps Story: My Annette, Watashi no Annetto
1983 Meme
1983 Liisan seikkailut Ihmemaassa, Fushigi no Kuni no Arisu
1983 Aesop's Fables

1984 Katri, The Cow Girl, Makiba no Shōjo Katori
1984 Brinky and Printy/Noozles,Fushigi na Koara Burinkii, Blinky and Printy
1985 Little Princess Sarah, Purinsesu Sēra
1985 Hey! Bumboo
1986 Pollyanna, Ai Shōjo Porianna Monogatari
1986 The Space Sagittarius, Uchuusen Sagittarius
1986 The Anthology of Japanese Literature, Seishun Anime Zenshu
1986 Elfie
1986 Bosco Adventure, Bosco Daiboken
1987 Little Women, Ai no Wakakusa Monogatari
1987 Matka maailman ympäri, Anime 80 sekai isshu
1987 The Story of Fifteen Boys, Hitomi no Naka no Shonen Jugo Shonen Hyoryuki
1987 Grimm's Fairy Tales, Grimm Meisaku Gekijo/Shin Grimm Meisaku Gekijo
1988 Little Lord Fauntleroy, Shoukoushi Ceddie

1988 Dagon in the Land of Weeds
1988 Topo Gigio
1989 Peter Pan, Peter Pan no Bōken
1989 Viidakkokirja, Jungle Book Shonen Mowgli
1989 Locke the Superman, Chojin Rokku
1990 Chibi Maruko Chan
1990 Setä Pitkäsääri, Watashi no Ashinaga Ojisan
1990 Pygmalio
1990 Chibi Maruko Chan
1991 The Trapp Family Story, Torappu Ikka Monogatari
1991 Top Striker
1992 The Bush Baby, Daisōgen no Chiisana Tenshi Busshu Beibī
1992 Christopher Columbus

1992 Tottoi
1992 Mikan's Picture Diary, Mikan Enikki
1992 Papuwa-kun, Nangoku Shonen Papuwa-kun
1992 Jeanie With the Light Brown Hair, Kaze no Naka no Shojo Kinptasu no Jeannie
1993 Little Women II Jo's Boys, Wakakusa Monogatari Nan to Jō Sensei
1993 Muka - Muka
1993 Bow: Modern Dog Tales, Heisei Inu Monogatari Bow
1994 Tico of the Seven Seas , Nanatsu no Umi no Tiko
1994 Yamato Takeru
1994 Guru Guru
1995 Romeo´s blue skies, Romeo no Aoi Sora
1995 Mom Loves Poyopoyosaurs, Mama Wa Poyopoyo-Saurus Ga Osuki
1996 Famous dog Lassie, Meiken Rasshī
1997 Remi, Nobody's Girl, Ie Naki Ko Remi
1997 Grander Musashi
1997 Cooking Master Boy, Chūka Ichiban!
1997 Coji - Coji, Sakura Momoko Gekijo: Koji-Koji
1998 Ten Ten Kun, Hanasaki Tenshi Ten-Ten-kun
1999 HUNTER x HUNTER

2000 Guru Guru II
2000 Marcelino Pan y Vino
2001 The Legend of Condor Hero
2002 Hungry Heart
2003 Papuwa 2
2004 Zukkoke Sannin Gumi
2004 Fantastic Children, Fantajikku Chirudoren
2006 Rascal in the Snag Forest
2006 Pénélope tête en l 'air , Ukkari Pénélope
2007 Les Misérables, Re Mizeraburu Shōjo Kozetto
2008 Porphy's Long Journey, Porphy no Nagai Tabi
2009 Hello Anne: Before Green Gables, Kon'nichiwa An Bifō Guriin Gēburusu