Animaatioblogi
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Lumiukko posteljoonina
Lumiukko posteljoonina (Snegovik pochtovik) on vuonna 1955 valmistunut lyhytanimaatio. Sen on ohjannut Leonid Amalrik ja se on toteutettu venäläisellä Soyuzmultfilm studiolla.
Juoni:Lapset toivovat Joulupukilta suurta joulukuusta pihan kortisteeksi. Toive on kirjoitettu kirjeeseen ja sen vieminen perille annetaan Lumiukon tehtäväksi. Yöllä Lumiukko herää henkiin ja lähtee viemään kirjettä. Hänen mukaansa lähtee lasten pieni leikkitoveri, koiranpentu. Onneksi, sillä Lumiukko on hajamielinen eikä se tiedä mistä Joulupukkia pitäisi esitä.
Metsässä Lumiukko ja pentu kohtaavat ketun ja pöllön, joilta kysyvät neuvoa. Nämä haluavatkin anastaa kirjeen, koska epäilevät että sen perille viemisestä saa maukkaan palkkion. Myös susi ilmestyy havittelemaan kirjettä. Syntyy ajojahti läpi talvisen metsän ja karhukin herää talviunestaan moiseen juoksuun. Karhu tietää mistä Joulupukin löytää ja lupaa auttaa Lumiukon ja koiranpennun perille.
Varkaiden onnistuu viedä kirje Lumiukolta ja he kiirehtivät sen perille Joulupukille. Mutta palkkion sijaan he saavat torut. Paikalle ennättävälle Lumiukolle joulupukki antaa reen täynnä lahjoja ja suuren kauniin kuusen.
Lyhärin nimessä on käytetty myös ala-otsikkoa "Uudenvuoden satu". Ainakin Neuvostoliiton aikana Uusivuosi oli Venäjän suurin juhla ja se perinteet vastaavat aikalailla Joulua: Silloin saapuu lahjoja jakava Pakkasukko. Tässä sadussa Lumiukko tapaa kuitenkin punapukuisen partasuun, joka vaikuttaa selkeästi enemmän Joulupukilta kuin Pakkasukolta.
Lumiukko posteljoonina löytyy Satujen taika-arkku 2 dvd:ltä. Se on esitetty myös televisiossa.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Ivanin taikahepo

Taikahepo (Konjok-gorbunok) on Ivan Ivanov-Vanon ohjaama venäläisen Soyuzmultfilmin -studion elokuva. Tarina perustuu venäläiseen runoon ja satuun ja animaation dialogi onkin riimitelty. Ivanov-Vano on ohjannut myös muita satuelokuvia, esimerkiksi Lumikin ja tarinan kahdestatoista kuukaudesta.

Ivan veljineen vahtii peltoa, jota joku käy öisin tallomassa. Yöllä Ivan kohtaa taivaasta laukkaavan kauniin hevosen jonka harja hohtaa kultaisena. Pojan onnistuu kiivetä hevosen selkään ja tästä hyvästä hevonen antaa hänelle lahjaksi kaksi uljasta hevosta ja oman pienen ratsun, jolla on kaksi kyttyrää ja pitkät korvat. Kyttyräisestä tulee Ivanin paras ystävä. Ivanin veljet varastavat hevosparin, ja Ivan lähtee ratsullaan etsimään niitä. Ivanin taikahepo osaa laukata ilmassa ja puhua ja ylittäessään metsää he näkevät siellä jotain tulen tapaan leimuavaa. Maasta löytyy tulilinnun sulka, jonka hepo neuvoo jättämään jottei Ivan joutuisi ikävyyksiin. Poika kuitenkin pitää sulan. He ehtivät Ivanin veljien jäljille kaupunkiin juuri kun Tsaari kyselee upean hevoskaksikon omistajaa. Ivan on ainoa joka saa hevoset tottelemaan ja kun hän myy ne tsaarille hänet palkataan vastaamaan koko tsaarin hevostallista.

Tsaarin neuvonantaja ei pidä Ivanista ja tarkkailee tätä salaa. Hän näkee Ivanin ihailevan tulilinnun sulkaa ja ilmoittaa tsaarille Ivanin aarteesta ja väittää pojan sanoneen että pystyisi nappaamaan sulan lisäksi koko linnun. Niinpä tsaari käskee Ivanin hakea itselleen tulilinnun tai poika menettäisi henkensä, ja heponsa ansiosta Ivan onnistuu. Nyt neuvonantaja antaa tsaarille ajatuksen lähettää poika hakemaan kaunista ja mystistä merellä purjehtivaa neitoa. Ivan onnistuu myös tässä tehtävässä. Seuraavaksi Ivan hakee neidon sormuksen meren pohjasta, jotta tsaari pääsisi hänen kanssaan naimisiin.

Neito ei kuitenkaan tahdo vaimoksi vanhalle tsaarille. Tsaarin on nuorruttava, ja se onnistuu kylpemällä ensin kiehuvassa maidossa, sitten kiehuvassa vedessä ja lopulta jääkylmässä vedessä. Tsaari tahtoo Ivanin koettavan tätä ensin ja vangitsee pojan. Kun Ivanin on aika hypätä kiehuviin patoihin, tulee hänen heponsa viime hetkillä apuun ja puhaltaa kuumat padat viileiksi ja rikkoo jään viimeisen padan päältä. Ivan loikkaa vuoretellen patoihin ja nousee viimeistä komeana nuorukaisena. Tsaari innostuu ja loikkaa maitoon, joka kiehuu taas mutta ei enää nouse padasta. Neito ottaa Ivanin miehekseen.

Elokuva valmistui vuonna 1947, mutta siitä tehtiin uusintaversio vuonna 1975. Alkuperäinen elokuva olisi tarvinnut reastaurointia, mutta sellainen ei 1970-luvulla ollut mahdollista. Myöhemmin tekniikan kehitettyä vuoden 1947 elokuva on restauroitu ja julkaistu dvd:llä. Kummankin elokuvan juoni on sama, tosin uusi elokuva on 15 minuuttia pidempi. Kaikki taustat on kuitenkin korvattu uusilla ja animaatiota on jossain kohdin muutettu.
Elokuva on julkaisu Suomessa nimellä videolla nimellä Taikahepo ja esitetty tv:ssä nimellä Ivan ja taikaponi. Kummallakin kerralla kyseessä lienee ollut vuoden 1975 versio.

Tarinasta on tehty myös japanilainen versio. Kyseessä on 39-osainen tv-sarja Aoi Blink jonka ohjasi itse Osamu Tetzuka vuonna 1989. Tetzukan sarja perustuu nimenomaan animaatioon eikä alkuperäiseen satuun. Tosin Tetzukan taikahepo on scifianime ja yhteistä Ivanov-Vanon animaatioon on lähinnä ideassa. Aio Blink jäi Tetzukan viimeiseksi animaatioksi, hän kuoli ennenkuin se valmistui.
maanantai 9. elokuuta 2010
Piikkikuoren alla siilin hellyys piili
Yuriy Norshteyn vuonna 1975 ohjaaman Siili sumussa (Ёжик в тумане) on tuottanut venäläinen Soyuzmultfilm-studio. Pala-animaationa toteutettu lyhytelokuva on utuisen kaunis klassikko. Vuonna 2003 Siili sumussa valittiin kaikkien aikojen parhaaksi animaatioksi, kun 150 parasta animaatiota listattiin Japanissa.

Tarinassa siili on matkalla ystävänsä karhun pennun luokse tapansa mukaan juomaan teetä ja laskemaan tähtiä, kun se kohtaa sumussa seisovan hevosen. Siili tulee uteliaaksi sumusta ja lähtee tutkimaan sitä. Se kohtaa monia pelottavia asioita ja olentoja, mutta saa myös apua ja voittaa pelkonsa.

Vuonna 1985 tehty tv-sarja Jozhik-siilistä on esitetty Suomessa Pikku Kakkosessa. Lyhyissä animaatiopätkissä nokkela siili auttaa muita metsäneläimiä piikkiensä avulla, esimerkiksi käyttämällä piikkejä kutoessaan kylmettyneelle toverilleen lämmintä vaatetta, tai muotoilemalla piikeistänsä erilaisia kapistuksia. Sarja on saksalainen ja sen käsikirjoittajana toimi Bettina Matthaei ja ohjaajana Alexander Zapletal.

Ilmeisesti Mtv3-kanavalla esitetyn saksalaisen siili-sarjan (Mecki und seine Freunde) suomenkielistä nimeä en löytänyt. 13-osainen sarja kertoo Mecki-nimestä siilistä ja hänen perheestään, johon kuuluvat vaimo ja lapset Max ja Molly.
Vaikka tämä piirrossarja on vuodelta 1995, on Mecki huomattavasti vanhempi hahmo. Vielä nimetön siili esiintyi Diehlin veljesten nukkeanimaatiossa, joka pohjautui tarinaan jäniksen ja siilin kilpajuoksusta vuonna 1939. Hahmoa käytettiin myös postikorteissa, ja Meckiksi nimetty siili alkoi elää omaa elämäänsä. Se päätyi esiintymään sarjakuvissa ja kirjoissa, ja siitä tuli hyvin suosittu. 1950-luvulla Mecki esiintyi nukkeanimaatioissa.
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Piirrettyä propagandaa
Propagandafilmit ovat Venäläisen (Neuvostoliittolaisen) Soyuzmult-studion tekemiä. Dokumentti on Amerikkalainen.
tiistai 23. maaliskuuta 2010
Soyuzmultfilm studio
Soyuzmultfilmiä arvostetaan paljon sen monipuolisen tuotannon vuoksi. Aluksi studiolla tehtiin perinteisiä piirrosanimaatioita. 1954 valmistui studion ensimmäinen nukkeanimaatio ja pian studiolla tehtiin myös pala-animaatioita.
Studio teki animaatioita monista kuuluisista hahmoista, kuten Nalle Puhista, Katto-Kassisesta, Lumikuningattaresta ja susien kasvattamasta Mowglista.
Soyuzmultfilm on yhä voimissaan ja sen tuotanto on edelleen hyvin monipuolista ja perinteistä on pidetty kiinni. Studiolla työskentelee niin vanhoja mestareita kuin uusia kykyjä. Lapsilla on mahdollisuus tulla studiolle kokeilemaan animaation tekemistä ammattilaisten opastuksella. Studioon voi tutustua myös sen omassa museossa.

Suomessa studion animaatioita on esittänyt Yle. Niitä on saatavilla myös dvd:llä nimellä Satujen taika-arkku.
Satujen taika-arkku 1
Ruma Ankanpoikanen
Kultainen Antilooppi
Velho ja Vitsa
Cantervillen kummitus
Puuropata
Satujen taika-arkku 2
Kultainen höyhen
Lumikki ja seitsemän kääpiötä
Lumiukko posteljoonina
Kota
Pakkasukko
Satujen taika-arkku 3
Muurahaisen matka
Sipulipoika
Peukaloliisa
Pian sataa
Satujen taika-arkku 4
Sammakkoprinsessa
Tanjan uusi lelu
Pieni merenneito ja Tsaarintytär
Tomppeli
Satujen taika-arkku 5
Peukaloinen
Pikku kili
Maurin testamentti
Oravat
Jättiläinen
Satujen taika-arkku 6
Urhea räätäli
Metsän uumenissa
Napolin poika
Miljoona pussissa
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Intian viidakoista

Disney teki Viidakkokirjasta elokuvan (Jungle Book) vuonna 1967. Ohjaajana toimi Wolfgang Reitherman. Disneyversio poikkeaa paljon kirjasta, oikeastaan se lainaa sieltä lähinnä hahmot eivätkä nekään ole yksyhteen kirjan persoonien kanssa. Baloo on kirjassa Mowglin opettaja, Disneyelokuvassa Baloo opettaa Mowglille leppoisaa karhunelämää.
Kun Viidakkokirjaa alettiin työstää Disneyklassikoksi olivat alkuperäiset suunnitelmat lähenpänä kirjaa, mutta Walt Disney ei halunnut elokuvasta niin synkkää. Disneyn elokuva eteneekin laulujen ja huumorin avulla ja sen oli tarkoituskin viihdyttää yleisöä. Viidakkokirja oli viimeinen elokuva jonka tekemisessä Walt Disney oli mukana. Hän kuoli ennen elokuvan valmistumista.
Jatko-osa Viidakkokirja 2 valmistui vuonna 2003. Elokuvasta tutut hahmot ovat esiintyneet myös tv-sarjossa Pilipalipilotit ja Viidakkoviikarit.
Venäläinen Soyuzmultfilm -studio alkoi tehdä omaa Viidakkokirja-animaatiotansa samoihin aikoihin Disneyn kanssa. Roman Davydovin ohjaama Mowgli (Маугли) koostui alunperin viidestä n.20 minuutin osasta, jotka valmistuivat vuosina 1967-1971 ja koottiin 96 minuuttiseksi elokuvaksi vuonna 1973.
Osien nimet englanniksi ovat:
Raksha
The Kidnapping
Akela's Last Hunt
The Fight
Return to Mankind
Tämä animaatio on kirjalle hyvin uskollinen, se esittää myös tarinan synkemmät puolet. Bagheera kylläkin on animaatiossa muuttunut naaraaksi ja animaatiosta on jätetty pois ihmishahmot Mowglia lukuunottamatta. Tämä on yksi harvoja versioita jossa Shere Khanin Tabaqui apuri on shakaali kuten kirjassa, eikä hyeena.
Venäläisen Viidakkokirjan on voinut nähdä Ylen esittämänä televisiosta.
Japanilaiset tarttuivat aiheeseen 1989. Jungle Book Shonen Mowgli on Nippon animationin tuotanto. Sarjassa 52-osaa. Susiperheellä on sarjassa suuri rooli ja Mowgli on saanut kaverikseen myös kultapandan.
Suomessa sarjaa on julkaistu 1990-luvulla videoilla, tosin koko sarjaa ei suomeksi ole ollut saatavilla. Kaikkiaan Suomessa on julkaistu kuusi kasettia.
Amerikkalainen Chuck Jones ohjasi Kiplingin tarinoista kolme noin puolen tunnin animaatiota.
Rikki-Tikki-Tavi 1975
The White Seal 1975
Mowgli's Brothers 1976
Soyuzmultfilm teki Rikki-tikki-tavista animaation kymmenen vuotta ennen Jonesia, vuonna 1965. Ohjaajana oli Alexandra Snezhko-Blotskaya. Tässä versiossa urhea mungo suojelee Intialaista perhettä kobrien hyökkäyksiltä. Kirjassa perhe on englantilainen.
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Villihanhien matkassa

Peukaloisen retket (Nils no fushigi na tabi) on japanilaisen Studio Pierrotin animoima 52-osainen tv-sarja. Se perustuu ruotsalaisen Selma Lagerlöfin kirjaan Peukaloisen retket villihanhien seurassa.
Tarina kertoo ilkeilevästä pojasta, Nils Holgerssonista, joka saa kiinni kotihaltijan. Haltija suivaantuu pojan käytöksestä ja muuttaa tämän peukaloiseksi. Samaan aikaan Martti Hanhi haaveilee lähdöstä villien hanhien mukana Lappiin. Kun Martti tekee päätöksensä ja nousee siivilleen valmiina seuraamaan villejä sukulaisiaan, nappaa Nils kiinni Martin kaulassa roikkuvasta köydestä ja päätyy mukaan ikimuistoiseen seikkailuun.

Sarja on melko uskollinen Lagerlöfin kirjalle, tosin kirjasta ei löydy Nilsin kanssa seikkailevaa hamsteria. Myös Smirre-ketun rooli on tv-sarjassa suurempi.
Ensimmäisen kerran tv-sarja on esitetty 1980-1981. Peukaloinen oli vuonna 1979 perustetun Studio Pierrotin ensimmäinen tuotanto ja hahmosuunnittelussa oli mukana Disneyllä työskennellyt Marty Murphy, joka antoi panoksensa myös Liisan seikkailut Ihmemaassa ja Maija Mehiläinen -sarjoihin.

Peukaloisen retkien jälkeen studio on tehnyt esimerkiksi sarjat Tokyo Mew Mew ja Naruto.
Lisäksi Studio Pierrot on tehnyt suomalaisen Julia Vuoren Sika-lastenkirjoihin perustuvat neljä lyhytelokuvaa. Animaatioita oli ainakin alunperin saatavilla ainoastaan Kiotolaisessa museossa, jossa oli Vuoren näyttely.
Suomalaisille tutun tunnussävelmän sävelsi tšekkoslovakialainen Karel Svoboda, myös Tao Taon ja Maija Mehiläisen tunnuslaulujen säveltäjä.
Peukaloisen retkistä on tehty animaatio myös Venäjällä. Soyuzmultfilm -studion versio Заколдо ванный ма льчик valmistui jo vuonna 1955.
Suomessa Nilsiin on tutustuttu ensin Ylen kanavilla vuodesta 1983 alkaen ja Juniorilla 2000-luvulla. Sarja on julkaistu kokonaisuudessaan dvd:llä kahdessa boksissa. Lisäksi Suomessa on julkaistu sarjan jaksoista koostettu elokuvaversio.

Sarjan kertojana on kokoajan toiminut Inkeri Wallenius, tosin Juniorin esitystä varten dubbaus tehtiin ilmeisesti uudestaan. Nilsin hamsteri tunnettiin Ylellä vain hamsterina, mutta Juniorilla sen nimi on Rymy.
Suomessa on julkaistu 1980-luvulla myös Peukaloisen retket sarjakuvaa.
Sarjan jaksot:1.Menninkäinen
2.Villihanhien kutsu
3.Kettu
4.Oravan pennut
5.Martti vaikeuksissa
6.Villihanhien kilpailu
7.Sadesää
8.Glimmingen kilpailu
9.Eläinten kevätjuhla
10.Patsas
11.Smirren apurit
12.Siipirikko
13.Lampaat
14.Myrskyn merkki
15.Kadonnut kaupunki
16.Sunnerbon aarre
17.Kuhnus-Tahmus
18.Houkutuslintu
19.Suuri lintujärvi
20.Harmaaturkki
21.Tarhakäärmeen kosto
22.Kovasydäminen talonpoika
23.Karhujen luona
24.Ylioppilas
25.Vapunaatto
26.Joutsenkuningas
27.Bataki ansassa
28.Seppien kilpa
29.Hienohöyhenen perhe
30.Kahlekoira
31.Pelimanni
32.Gorgo-kotka
33.Nälkä
34.Eläinten uudenvuodenaatto
35.Tuli
36.Lintujen riita
37.Suuri kohmettaja
38.Lapset
39.Lapin kevät
40.Kadonnut hanhilapsi
41.Lapin kesä
42.Suomi-Maija
43.Ero Gorgosta
44.Lumottu puutarha
45.Seikkailu luolassa
46.Kalastajakylä
47.Jättiläiset
48.Smirre
49.Vaikea päätös
50.Meren lahja
51.Kotiinpaluu
52.Tiet erkanevat
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Krokotiili Gena ja Muksis
Krokotiili Gena ja Muksis (Крокодил Гена, Tšeburaška) ovat venäläisen lastenkirjailijan, Eduard Uspenskin luomia hahmoja. Myös Uspenskin Fedja-setä on Suomessa tunnettu.
Krokotiili Gena on viisikymmentä vuotias krokotiili, joka työskentelee eläintarhassa. Se on arvokas herrasmies, ja osaa soittaa haitaria.
Muksis on trooppinen eläin, jota tiede ei tunne. Se tulee kaupunkiin appelsiinilaatikossa. Löydyttyään se ei pysy pystyssä vaan putoaa lattialle, koska sen käpälät ovat puutuneet matkalla. Niin se saa nimekseen Muksis.

Kuuluisa ja arvostettu Soyuzmultfilm-studio on tehnyt hahmoista on neljä lyhytelokuvaa.
Krokotiili Gena (1969)
Muksis (1971)
Isokomero (1974)
Muksis menee kouluun (1983)
Tarinat kertovat Genan ja Muksiksen ystävystymisestä, siitä kuinka he rakentavat ystävien talon, ovat epäonnekkaalla junamatkalla, tahtovat liittyä partiolaisiin ja Muksiksen kouluun menosta. Kolmas vakiohahmo on kujeileva muori Isokomero joka lemmikkirottansa Lariskan kanssa nauttii muiden kiusaamisesta.
Ruotsissa hahmoista tehtiin pitkä tv-sarja, joka ei kylläkään ole animaatio vaan hahmot ovat käsinukkeja. Se ei myöskään tarinoiltaan ja tyyliltään juuri vastaa alkuperäistä.
Gena ja Muksis ovat hyvin suosittuja Japanissa. Japanissa onkin tehty uusi 26-osainen animaatiosarja, jonka esittäminen on alkanut lokakuussa 2009. Muksiksen roolissa kuullaan Nozomi Ohashia, joka esitti Hayao Miyazakin Ponyo rantakalliolla elokuvan tunnuslaulun.
Suomessa animaatiot on julkaistu dvd:llä Krokotiili Gena ja Muksis: ystävyyden majatalo. Kansi on harhaanjohtava, mutta sisältö on ehtaa laadukasta nukkeanimaatiota suomeksi dubattuna.
Suomalaisille ennestään tuttu kappale Minä soitan harmonikkaa kuullaan animaatioissa Genan soittamana ja laulamana.
Muksis on ollut Venäjän Olympiajoukkueen maskotti vuodesta 2004 asti, kahdesti kesäkisoissa ja kahdesti talvikisoissa. Sen turkin väri on vaihdellut eri vuosina Venäjän lipun mukaisesti.

