Nimipäiväsankari: Torsti

Eläinmaailman eläimet

Ihmismäiset eläimet ovat animaatioiden vakiintunutta hahmokuntaa. Eläimet käyttävät vaatteita, vaikkakaan eivät välttämättä kokonaisia asua, asuvat taloissa ja käyvät töissä tai koulussa. Yleensä niissä ei ole eläimellisyydestä jäljellä kuin ulkonäkö ja sekin on tyylitelty ja ihmismäistetty.

Se kuinka sisälle ihmisten sivystykseen eläimet ovat päässeet vaihtelee. Kanit saattavat pitää porkkanoista ja oravan talo voi olla rakennettu puuhun, mutta yhtä hyvin eläimet voivat asustaa tiilitalossa asuinalueella ja syödä kaupan valmisruokia. Jossain tapauksessa kani ja kettu voivat olla ystäviä, toisessa sarjassa kettu saattaa vaania kania pahoissa akeissa. Useimmiten eläimet pariutuvat saman lajin edustajan kanssa, mutta sekin menee läpi että eri lajin edustajat perustavat keskenään perheen. Eläinten antropomorfismiin ollaan animaatioissa jo niin totuttu, ettei siinä ole juurikaan kyseenalaistamista ja muuttuviin yksityiskohtiin sopeudutaan nopeasti.

Mutta yksi häiritsevä asia löytyy: eläimet. Eläimillä nimittäin voi olla lemmikkejä tai kotieläimiä tai villit eläimet voivat elää niiden kanssa rinnakkain. Kuinkas se on mahdollista?

Klassisin ongelma jota luultavasti kaikki ovat joskus miettineet tulee Disneyltä. Kerroppa meille Mikki Hiiri, jos paras ystäväsi on koira nimeltä Hessu Hopo, miksi koira nimeltä Pluto on lemmikkisi?

Heluna Ammun kehitys on varsin mielenkiintoinen. Ensimmäisessä lyhärissä (Plane Crazy) jossa Helunan kerrotaan esiintyneen, nähdään vielä neljällä jalalla kävelevä maalaislehmä. Seuraavassa lyhärissä (The Plow Boy) on jo mukana Polle Koninkauluskin, joka kävelee kahdella jalalla ja käyttää hattua. Heluna on edelleen Mikin ja Minnin rinnalla lehmä, Mikki jopa lypsää sitä. Neljännessä lyhärissä (The Karnival Kid) Heluna on saanut hatun, mutta vasta kuudennessa (The Shindig) sen utareet on peitetty esiliinalla. Tässä maailmassa osa eläinyksilöistä voi siis kehittyä ihmismäisiksi, vaikka muut lajitoverit jäävät eläimiksi. Evoluutioteoriaa ei tässä kohdin kannata kai edes miettiä. Parempi oikeastaan olla miettimättä koko aihetta Disneyn osalta tämän enempää, ettei aivan sekoa. Esimerkkejä on nimittäin aivan liikaa.

Hyvä ja suosittu aihe lapsille suunnattuun sarjaan on lasten elämä. Yksi monen lapsen elämään jossain vaiheessa liittyvä asia on halu saada oma lemmikki. Mutta entä kun animaation lapsi on eläinlapsi?

Lemmikin kaipuu on iskenyt mm. maasika Arttuun ja kilpikonna Frankliniin. Artulla on lemmikkikoira Kamu. Mutta toisaalla Artulla on koiria myös ystävinään. Vielä lisää hämmennystä aiheuttaa se että muutamassa jaksossa Kamun näytetään puhuvan. Hänen puhettaan eivät tosin ymmärrä kuin muut eläin-eläimet (mm.kissat ja linnut) ja vauvat.

Franklin saa lemmikin heti piirrossarjan ensimmäisessä jaksossa. Franklinilla on lelukoira Sami, mutta eihän se ole oikea, kuten lintu, kissa tai poni. Mutta kun sarjan eläimet eivät käytä vaatteita, eikä suurinta osaa ole edes nimetty (Franklinin ystäviähän ovat mm. Majava, Etana ja Hanhi) alkaa ero lemmikin ja omistajan välillä kaventua vähän liikaa. Onneksi Franklin valitsee itselleen lemmikiksi kultakalan, joka tuntuu edes hieman loogiselta lemmikiltä kilpikonnalle.

Babarissa on jakso, jossa nuori Babar kohtaa viidakossa pahkasian. Hän ottaa possun lemmikikseen, mutta ei tiedä että sillä on jo omistaja. Possu on sarvikuonokuningas Rataxeen vaimon rakas Reginald. Mutta miten norsut ja sarvikuonot voivat pitää pahkasikaa lemmikkinä? Toisaalta sarjassa viidakon eläinten siirtyminen ihmismäisiin tapoihin on vielä kesken, ehkä pahkasiat ovat jääneet kehityksen kelkasta ja niitä on soveliasta pitää lemmikkeinä?

Nalle Luppakorvan maailma ei myöskään ole täysin looginen. Eläinhahmot asuvat taloissa ja käyttävät vaatteita, ainakin suurimmaksi osaksi. Esimerkiksi Luppakorvan koiraystävä Musti nähdään välillä alastomana, asumassa koirankopissa. Toisissa jaksoissa Musti on viimeisen päälle puettu ja käy lastentarhassa. Samaa tekevät puput, oravat ja kissat. Tälläiset vaihtelut eivät kuitenkaan tunnu häiritseviltä, koska eläinten suhtautuminen toisiinsa ei muutu. Musti ei missään vaiheessa ole Luppakorvan koira-lemmikki vaan se esiintyy aina tasavertaisena ystävänä, oli sillä sitten vaatteet tai ei. Miksei sitä voisi välillä käyskennellä alasti metsässä vaikka asuisikin talossa?

Yksi sarjan jaksoista herättää kuitenkin ihmetystä. Siinä Luppakorva ystävineen löytää pienen hauvan. He keksivät ottaa sen mukaansa lastentarhaan, jonne se voisi jäädä kaikkien lasten lemmikiksi. Se sopiikin sekä opettajalle että talonmiehelle, mutta ilo lopuu lyhyeen kun sisään tulee rouva joka etsii kadonnutta koiranpentua. Mutta rouvahan on itsekin koira! Onko pentu siis hänen lemmikkinsä vai lapsensa?

Vekarat-sarjan päähenkilö on possupoika Sasu. Sasun parhaita ystäviä ovat Torsti-sonni ja Sanna-ankka. Sasu asuu maatilalla jolla kasvatetaan lampaita ja kanoja. Lampaat kyllä temppuilevat oikeita lampaita enemmän ja nousevat välillä kahdelle jalalla, mutta ovat silti maatilan kotieläimiä. Joita porsaat hoitavat. Porsaat, joiden ystäväpiiriin kuuluu lehmiä ja vuohia ja jopa ankka. Mikä erottaa lampaat tästä joukosta? Entä mitä eroa on kanoilla ja ankoilla? Uskaltaako Sanna kyläillä Sasun perheen luona huolettomin mielin vai onko sekin vaarassa joutua ulkoruokintaan?

Kolme muskettikoiraa kertoo muskettisotureista ja miekkataisteluiden ja "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" -paatoksen lisäksi kuvaan kuuluu se että taistelusta toiseen liikutaan uljaasti ratsain. Mitä muuta Muskettikoirilla voisikaan alla olla kuin hevonen? Polkupyörä? Skootteri? Se olisi huomattavasti typerämpää kuin ihmismäinen koira ratsastamassa hevosmaisella hevosella. Kun sarjan ihmismäiset hahmot ovat lähinnä koiria ja kissoja (Kardinaalin miehissä on yksi possu) tuntuu hevonen hevosena vielä ihan uskottavalta.

Hevosia nähdään myös Matka maailman ympäri -sarjassa. Tälläkin kertaa hevoset ovat tarinan kannalta perusteltuja. Ideahan on että Phileas Fogg kiertää maailmaa vuonna 1872 ja vaikka Fogg matkakumppaneineen on kuvattu eläimiksi on Jules Vernen tarinaan pohjaava sarja muuten melko lailla kiinni realismissa. Hevosvankkurit kuuluvat olennaisesti ajan kulkuneuvoihin. Hevosten lisäksi sarjassa nähdään myös Goa-norsu, joka sekin tuntuu käyvän järkeen aika hyvin.

Jos hevosten asema animaatioissa tuntuu epäreilulta, tasaa tilannetta se että My Little Pony -sarjoissa hevoset ovat määräysvallassa. Tottakai söpöillä poneilla kuuluu olla söpöjä lemmikkejä! Ja koska nämä karkinkirjavat ponit (joista osalla on sarvi tai siivet) ovat jo melko kaukana oikeista poneista eivät lemmikit tunnu niiiin kummalliselta asialta. Mutta vähän kummalliselta silti...

Alfred J. Kwak -sarjassa eläimet pysyvät lähes kokonaan ihmismäisinä. Ainoa oikeasti villiltä vaikuttava eläin on kilpikonna jonka selässä on saari. Vesimaassa taas toinen kilpikonna pitää antiikkikauppaa. Hieman hämmentävää on myös se että sillit osaavat puhua, mutta niitä pyydetään ruuaksi. Samoin valaat osaavat puhua, vaikkakin omaa kieltään. Silti niitäkin jahdataan. Nämä eivät ole kuitenkaan kovin suuria epäkohtia. Onneksi, sillä kun sarjassa käsitellään ankkojen ja hanhien välistä rasismia olisi hieman outoa jos Alfred toisaalla taluttelisi koiraa.

Jaksossa nimeltä "Sirkuksessa" Alfred pestautuu pelleksi sirkukseen. Sirkuksen vetonaula on hirmuinen ihminen jota paimentaa ihmistenkesyttäjä Orhi. Voiko tämän tulkita vitsailuksi eläinten maailman eläinten epäloogisuuksille?

Viimeiseksi esimerkiksi on pakko ottaa Muumilaakson tarinoita. Muumit kasvattavat talonsa ympärille viidakon, jonne Haisuli vapauttaa eläintarhasta joukon puhuvia eläimiä. Ensin eläimet suunnittelevat muumien syömistä, sitten ne ystävystyvät Muumiperheen kanssa. Kun eläimet tahtovat palata takaisin eläintarhaan, lähtevät Muumit saattamaan niitä. Mutta eläintarhasta löytyykin sopiva häkki myös Muumeille, jotka muistuttavat aivan riittävästi virtahepoja.

Onneksi Nuuskamuikkunen, Pikku Myy ja Hemuli hankkivat Tiedeakatemian presidentiltä todistuksen siitä etteivät Muumit kuulu häkkiin. Eläintarha pahoittelee sekaannusta kera kauniiden sanojen ja kukkasin. "Ei pidä arvostella pelkän ulkokuoren perusteella." Toteaa eläintarhanjohtaja.

Porsaita äidin oomme kaikki

Joulun alla on hyvä hetki esitellä ihania pinkkejä ja pulleita possu-hahmoja. Possuthan eivät kuulu joulupöytään vaan animaatioina telkkariin, eikös juu?

Kolme pientä porsasta (Three Little Pigs) siirtyivät sadusta animaatioon vuonna 1933. Veli Viulu, Veli Huilu ja Veli Ponteva esiintyivät tässä Disneyn Hassunkuriset sinfoniat -lyhärissä Oscarin arvoisesti. Erityisen vaikutuksen teki possujen musikaalisuus. "Pahaa sutta ken pelkäisi" nousi listahitiksi. Kolme pientä porsasta ovat esiintyneet myös DreamWorksin Shrek-elokuvissa.

Animaatiopossujen veteraaniosastoa edustaa myös vuonna 1935 syntynyt Putte Possu (Porky Pig). Warner Brossin änkyttävä possu-hahmo tosin haki alkuaikoinaan vielä itseään, näyttäytyen mm.välillä lapsena ja välillä aikuisena, mutta vakiintui lopulta melko söpöksi ja salskeaksi nuoreksi porsaaksi. Putte on esiintynyt noin 150 lyhärissä 1930-1960 luvuilla ja vieraillut sen jälkeen tv-sarjoissa (mm. Tiny toons ja uusi The Looney Tunes Show) ja elokuvissa.

1960-luvun lopulla Heikki Partanen animoi 13-osaisen pala-animaatiosarjan Käytöskukka. Siinä esiintyivät iloisesti kikattelevat kotiporsaanpoika Hinku ja piikkiporsas Vinku sekä tietysti pohjattoman ruokahalun omaava Suursyömäri.

A. A. Milnen luoman Nalle Puhin paras ystävä on arka ja pieni Nasu-possu (Piglet). Animaatiomaailmassa tunnetuin Nasu lienee peräisin Disneyltä, joka onkin tehnyt huikean määrän Nalle Puh elokuvia ja tv-sarjoja. Myös venäläinen Soyuzmultfilm teki Nalle Puh animaatioita. Näissä piirretyissä Nasu tunnetaan nimellä Pyatachok. Vuonna 2003 Nasu sai Disneyn toimesta oman nimikkoelokuvan Nasun suuri elokuva (Piglet's Big Movie).

Nalle Luppakorvan ystäväpiiriin kuuluu possu Pyllerö (Prosiaczek). Pyllerö on herkkusuu ja on kerran jos toisenkin ahminut makeat antimet muiden nenän edestä. Pylleröllä on myös taipumus ylpeilyyn, mutta hän osaa toimia myös vastuullisesti ja pistää vielä holtittomammille Pikku Pupuille järkeä päähän. Pyllerö asuu Nöff Nöff tätinsä (Ciocia Chrum-Chrum) kanssa. Täti tunnetaan kokkauksistaan, mutta herkuilla ei hemmotella vaan niitä saa vain ansionsa mukaan.

Pauli Possu (The Tale of Pigling Bland) lähtee markkinoille veljensä kanssa, mutta veli kadottaa kulkulupansa. Niinpä Pauli jatkaa matkaa yksin, mutta on päätyä markkinoiden sijasta pataan. Samaa kohtaloa vartoilee Pirkko, mutta yhdessä possut lähtevät kohti valoisampaa tulevaisuutta. Tämä tarina nähdään sarjassa Petteri Kaniini ja hänen ystävänsä (The World of Peter Rabbit and Friends) joka perustuu Beatrix Potterin eläintarinoihin.

Vekarat (Jakers! The Adventures of Piggley Winks) sarjaa tehtiin 52 jaksoa. Sarjassa Sasu Sorkka kertoo lapsenlapsilleen tarinoita omasta lapsuudestaan Irlannin maaseudulla. Sasun parhaat ystävät ovat sorsatyttö Sanna ja sonnipoika Torsti. Sarjassa nähdään siis muitakin eläimiä kuin porsaita. Erikoista on, että Sasun porsasperheen maatilalla on kotieläiminä lampaita.

Pipsa Possu (Peppa Pig) on englantilaisen Astley Baker Davies -animaatiostudion sarja. Samalta studiolta on lähtöisin myös Remakat ritarit. Pipsa Possua on tehty vuodesta 2004 alkaen jo 183 jaksoa. Pipsan possuperheeseen kuuluvat isä, äiti ja pikkuveli Jyri. Kyseessä saattavat muuten olla tämän listauksen äänekkäimmät possut.

Tv2:lla esitettyä Olivia-sarjaa tähdittää reipas possu-tyttö, jolla on rikas mielikuvitus. Ian Falconerin kirjoihin perustuvaa sarjaa on tehty vuodesta 2009. Olivian perheeseen kuuluvat äiti, isä ja kaksi pikku veljeä. Sarjan kaikki hahmot ovat porsaita.

Töötti ja Pulteri (Toot and Puddle) ovat possukaverukset joista toinen viihtyy kotona ja toinen rakastaa matkustamista. Alunperin kaksikko on esiintynyt Holly Hobbien kirjoissa. Vuonna 2006 valmistui jouluelokuva Jouluksi kotiin (I´ll be home for christmas) ja vuonna 2008 26-osainen tv-sarja. Kumpikin on meillä Yleltä tuttu.

Possukaksikko Pertti ja Purtti (Pinky and Perky) vetävät tv-studiolla omalla showtaan. Cgi-animaationa toteuttua sarjaa on tehty vuonna 2008, mutta hahmot ovat tätä paljon vanhempia. Ensimmäistä nukeilla toteuttua tv-sarjaa esitettiin BBC:llä vuodesta 1957 alkaen. Possut olivat mukana tv-bisneksessä jo tuolloin. Show sisälsi musiikkia ja sketsejä. Lisäksi possut lauloivat myös levyillä useimmiten pikku oraviin yhdistetyllä nasaalilla äänellä.

Mick Inkpenin kuvakirjoihin perustuvaa animaatiosarjaa Possu Pallero (Wibbly Pig) on esitetty Suomessa Pikku Kakkosessa. Myös kirjoja on suomennettu. 2-5 vuotiaille suunnatun sarjan aiheet liikkuvat sen katsojien arjesta tutuilla alueilla. Pallero keskustelee kertojan ja katsojan kanssa ja jaksot sisältävät lauluja.

Mitä jos naapuriisi muuttaisi possuperhe? Näin tapahtuu sarjassa Naapurin possut (Pigs Next door/Schweine nebenan). 13-osaisessa sarjassa seurataan possuperhettä, joka perii isäntänsä. Possut eivät jääkään asuttamaan maatilaa vaan muuttavat kaupunkiin. Isä-possusta tulee autokauppias, äiti luo uraa muodin parissa ja perheen lapset aloittavat koulun. Mutta miten naapuruston ihmiset suhtautuvat uusiin sikamaisiin naapureihinsa? Sarja on valmistunut vuonna 2000. Sen ääninäyttelijöinä kuultiin mm. John Goodmania ja Jamie Lee Curtisia. Näinkin nimekkäistä näyttelijöistä ja ilmeisen hauskasta ideasta huolimatta englantilais-saksalais-irlantilainen sarja on jäänyt unohduksiin.

Possujen pimeää puolta esitellään Aardmanin Late Lampaassa. Lampolan vierestä löytyy lätti, jossa rypee kolme kieroa porsasta. Aina tilaisuuden tullen porsaat tekevät lampaille hallaa ja nauttivat niiden piinaamisesta.

Pixarin kaikissa ToyStory elokuvissa esiintyvä säästöpossu Röh (Hamm) on suorasanainen ja jämäkkä ja omaa monenlaista tietoa lastenhuoneen ulkopuolisesta maailmasta. Possupankin suomenkielinen ääni kuuluu Petteri Summaselle.

Tähän mennessä nähdyt porsaat omaavat jos jonkinlaisia taitoja, mutta Hennikki (Hen Wen) taitaa olla ainoa ennustajapossu. Hennikki tietää mahtavan Hiidenpadan salaisen sijainnin joten sikopaimen Taran lähtee possun kanssa piiloon. Hiidenpataa halajava Hornansarvi saa kuitenkin Hennikin napatuksi ja tästä alkaa Taranin seikkailu Disneyn vuonna 1985 valmistuneessa elokuvassa Hiidenpata (The Black Cauldron).

Joukon omituisimman possun titteli menee Porco Rossolle eli Punaiselle sialle. Hän kun ei ole sika ollenkaan vaan siannaamainen lentäjä-ässä Marco Pagoti. Marcoa vaivaa jonkinlainen kirous, mistä johtuen hänen kasvonsa ovat muuttuneet perin sikamaisiksi. Sikamaisuus ei kuitenkaan yllä miehen luonteeseen.