Pikku Kakkosen uudet sarjat

Tällä viikolla Pikku Kakkosen ohjelmistoon tulee kaksi uutta sarjaa. Moffelit alkoi tänään tiistaina ja Oiva-nallen oivallukset torstaina.



Moffelit (Die Moffels) on saksalainen cgi-animaatio, joka perustuu Ute Krausen kirjaan. Sarjassa on 26 viiden minuutin mittaista jaksoa. Sarjan on toteuttanut Digitrick-studio.

Liisa on muuttanut uuteen taloon, jonka ullakolle hänen onnistuu taikasanojen avulla kutsua kolme Moffelia. Moffelit näyttävät mursuilta, mutta ovatkin puoliksi keijuja ja puoliksi moffeleita ja tulevat jostain ulkoavaruudesta. He osaavat toteuttaa toiveita, mutta eivät aina ihan onnistuneesti.



Oiva-nallen oivallukset (Little Charley Bear) on englantilainen cgi-animaatio Oiva-nallesta, joka uteliaana tutustuu uusiin asioihin ja mielikuvituksen avulla pääsee uusiin paikkoihin. Mukana on myös muita leluja, kuten robotti ja ballerina-nukke. Lelut eivät puhu vaikka sarjan kertoja keskustelee niiden kanssa. Daniel Pickering alkoi kehitellä sarjaa jo 1990-luvulla, mutta sarja on päässyt ruutuun vasta tänä vuonna BBC:n CBeebies-kanavalla. Sarja on siis melko nuorille suunnattu. Jaksoja on 52 ja yksi osa kestää seitsemän minuuttia.



Arvaa kuinka paljon sinua rakastan (Guess how much I love you) alkoi Pikku Kakkosessa jo kesän alussa. Tämän viikon keskiviikkona on siis vuorossa kahdeksas jakso. Sarja perustuu Sam McBratneyn kirjaan. Animaatio on tehty Australiassa, SLR Productionsin toimesta. Sarjassa on 52 jaksoa joiden kesto on 11 minuuttia. Pikkuisesta pupusta ja tämän isästä kertovaan animaatioon on haettu kuvakirjan henkeä vesivärimaalauksin toteutetuilla taustoilla. Hahmot ovat pala-animoituja.

Rauha kissan sielulle ja bloggaajan mielelle

Minulla on ollut muistikuva lapsena näkemästäni animaatiosta, jossa kuolleelle kissalle järjestetään muistotilaisuus. Muistikuvat saivat vahvistusta kun sain sähköpostia Marialta, joka kyseli lisätietoja tästä kissa-animaatiosta.

Animaatiossa lapset heräävät yöllä ja huomaavat joukon kissoja järjestäneen muistotilaisuuden heidän juuri kuolleelle lemmikki-kissalleen. Kissa oli elämänsä aikana tullut jostain syystä kuuluisaksi, olisiko hän ollut jonkinlainen kissamaailman Elvis. Itsekin muistin animaation televisiosta nähneeni, se oli piirretty ja lyhytelokuvan mittainen. Olen sitten yrittänyt etsiä tätä mysteeristä ja oikein hyväksi elokuvaksi muistamaani kissa-animaatiota useasti ja ties vaikka mistä, mutta tuloksetta. Etsinnät ovat kestäneet jo yli vuoden.

Sitten satuin kirjastoon lainaamaan sarjakuvia. Ja siellähän se oli hyllyssä, Eero.

Ja tämähän se juuri on, sarjakuva Nipan ja Sohvin kissaflunssaan kuolleesta Eero-kissasta. Lasten mielestä Eeron lempipuuhaa oli makoilu, milloin pyykkikorissa milloin auringonvaloläikissä. Eero oli ehkä maailman laiskin kissa, mutta toki lapsilla on sitä ikävä vaikka he eivät aivan murheen murtamia olekaan. Yöllä he heräävät ulkoa kuuluviin ääniin ja löytävät puutarhasta joukon kissoja jotka ovat saapuneet Eeron muistotilaisuuteen. Paljastuu että laiskaksi luultu Eero olikin varsin kuuluisa kissa, tunnettu laulajatähti. Eerolle jätetään hyvästit sen hautapaikalla puutarhassa sitten kissat laittavat "häppää nuppiin, kupit kumoon, mono vinoon ja kaikki putket auki Eeron muistoksi". Aamulla Eeron perheen vanhemmat ihmettelevät käpälänjälkiä ja puutarhasta pois poimittuja kukkia.

Enää animaation jäljittäminen ei ole kovin vaikeaa, sarjakuvan (jonka alkuperäinen nimi on Fred) on tehnyt Posy Simmonds vuonna 1987. Englantilainen Simmonds on toiminut niin sarjakuvapiirtäjänä kuin kuvittajanakin.

Animaatioksi tarina päätyi vuonna 1996, nimellä Famous Fred. Ohjaajana ja käsikirjoittajana toimi Joanna Quinn. Quinn tunnetaan paitsi omasta erittäin vahvasta visuaalisesta tyylistään, myös erityisesti naisista kertovista animaatioistaan. Retrospektiivi Quinnin animaatioista esitettiin Tampereen elokuvajuhlilla vuonna 2008.

Animaatiossa näkyy Simmondsin alkuperäisen sarjakuvan tyyli, paikoin siihen on jop siirtynyt ruutuja suoraan sarjakuvasta. Mutta animaatiossa näkyy selvästi myös Quinnin kädenjälki ja huumori. Tarinaa on laajennettu sarjakuvasta, mukana on nyt manageri-marsu ja Eeron taustoja syvennetään paljon enemmän kuin sarjakuvassa. Loppukin on hitusen erilainen, elokuvassa Marsu alkaa laskeskella Eeron käyttämät elämät, mutta päätyy laskuissaan vain kahdeksaan. Kissoillahan pitäisi olla yhdeksän henkeä ja lopussa jää hieman avoimeksi onko Eero sittenkään kuollut. Myös Eeron musiikkia päästään tietysti kuulemaan vasta animaatiossa. Eeron äänenä on alunperin Lenny Henry.

Yksi nettisivu mainosti Famous Fredin olevan Lumiukon tekijöiltä. Molemmat on tehty Englannissa ja onhan tyylissä jotain samaa, mutta ei tuo väite aivan pidä paikkaansa. Michael Gabriel on kyllä tehnyt taustat molempiin animaatioihin, sen lisäksi yksi animaattori on työskennellyt kummassakin elokuvassa.

Famous Fred oli vuonna 1998 Oscar-ehdokkaana parhaaksi animaatiolyhäriksi, mutta palkinto jäi saamatta. Muita palkintoja elokuva on kyllä kerännyt mukavasti esimerkiksi kiertäessään elokuvafestivaaleja.


Tässä oli siis tarina kauan mieltä kaihertaneesta animaatiomysteeristä. Kiinnostaisiko nähdä Famous Fred omin silmin? Joanna Quinnin sivuilla se onnistuu: http://www.berylproductions.co.uk/famous-fred/

Ystävyyden talvi

Ystävyyden talvi (The First snow of winter) on vuonna 1998 valmistunut lyhytelokuva. Piirrostyyliltään ja tarinaltaan hyvin perinteisen animaation kesto on puolisen tuntia.

Juoni:
Otto ankanpoika hukkaa perheensä kesken syysmuuton ja joutuu viettämään talven yksin. Koti löytyy vanhasta kengästä ja vesimyyrä auttaa parhaansa mukaan ennen vetäytymistään talviunille. Myös Oton ystävä, Lenni-lunni on jäänyt talven armoille ja yhdessä he alkavat odottaa kevättä. Heitä uhkaa paitsi pakkanen, myös nälkäinen kettu.

Vaikka animaatio panostaa paljon koskettavuuteen, on siinä myös huumoria. Hulvaton Riverdance -kohtaus jää mieleen siinä missä yksinäisen ankanpojan ahdinko.



Animaation on käsikirjoittanut ja ohjannut englantilainen Graham Ralph. Tämän varsin tuotteliaan ohjaajan töitä ovat esimerkiksi Hylätyt lelut, Hämähäkki ja Harri ja Dinot.

Animaatio on saavuttanut menestystä festivaaleilla ja kerännyt palkintoja: mm. Kinderfilmfest Tokyo - Grand Prize, Best Short Film ja 1999 BAFTA Award - Best Animation. Lyhärin ensiesitys televisiossa oli BBC:llä Jouluna 1998 ja se keräsi ruudun ääreen 5.2 miljoonaa katsojaa.

Elokuva on omistettu Dermot Morganin muistolle. Hän ääninäytteli englantia irlantilaisella aksentilla vääntävää sympaattista vesimyyrää, mutta kuoli ennen animaation valmistumista.

Elokuva on julkaistu Suomessa dvd:llä ja esitetty televisiossa. Suomidubbia siihen ei ilmeisesti ole tehty, ainakaan dvd:ltä ei dubbia löydy.

Pieni Harmaakani

Pieni Harmaakani, Ottilia Orava ja Jänis Härmäkorva
asuivat pienessä talossa metsän reunassa.
He joutuivat ystäviensä kanssa moniin jännittäviin seikkailuihin
syksyllä,
talvella,
keväällä
ja kesällä.

Pieni Harmaakani (Little grey rabbit) on Alison Uttleyn luoma kaniinihahmo. Ensimmäinen Harmaakani kirja ilmestyi vuonna 1929. Tarinoita on julkaistu myös suomeksi.

Harmaakani asustaa talossa metsänlaidalla, yhdessä kahden ystävänsä Ottilia Oravan ja Jänis Härmäkorvan kanssa. Talossa ei ole sähköä, eikä siis mitään nykyajan ihmeitä. Harmaakani elää ystävineen rauhallista elämää, leipoo ja harrastaa käsitöitä. Harmaakani on tasainen persoona, oikeudenmukainen, ahkera ja kiltti. Jänis Härmäkorva on helposti innostuva ja käyttäytyy toisinaan välinpitämättömästi ja hölmöilee. Ottilia on välillä turhamainen oravaneito, mutta pohjimmiltaan hänkin on mukava.

Metsässä asuu paljon eläimiä, joista kolmikolle läheisimpiä ovat Siili joka toimittaa heille maitoa sekä hänen poikansa Piikkipallero ja metsän vanha ja viisas, joskus myös oikukas pöllö. Pöllöä sekä pelätään että kunnioitetaan ja häneltä haetaan usein neuvoa. Harmaakanin tuttaviin kuuluvat myös Myyrä, Vesirotta ja Kana, sekä hieman kauhua herättävä Kettu.

Englantilainen Cosgrove Hall Films teki Pienestä Harmaakanista animaatiosarjan vuonna 2000. Sarjassa on 26-osaa ja yhden jakson kesto on noin kymmenen minuuttia.

Suomessa sarjaa on esitetty Pikku Kakkosessa, ja myös itsenäisesti Tv2:lla. Suomenkielisenä kertojana toimi Pertti Koivula. Sarjaa ei ole julkaistu dvd:llä.

Jaksoja:
Orava luistelee
Lettukestit
Pöllön tarina
Piikkipalleron seikkalu
Harmaakani sirkuksessa
Kuinka kani menetti häntänsä
Kuinka kani sai häntänsä takaisin
Ystävänpäivä
Piikkipallero menee kouluun
Harmaakanin pyykkipäivä
Kani nyplää pitsiä
Jänis ja pääsiäismunat
Harmaakanin maalaustarvikkeet
Kanin syntymäpäivä
Jäniksen seikkailut
Kana kirjavainen
Vesirotan veneretki
Kani ja vaeltava siili
Jäniksen taistelu
Pieni Harmaakani pitää juhlat

Beatrix Potterin eläintarinat

Englantilainen Beatrix Potter kirjoitti ja kuvitti kaikkiaan 23 kirjaa. Tarinoissa esiintyy eläinhahmoja, joiden esikuvina olivat hänen todelliset lemmikkinsä ja luonnossa tarkkailemansa eläimet. Potter piirsi eläimet hyvin realistisiksi, tosin niillä on myös vaatteita ja taloja ja muita ihmismäisiä piirteitä.



Petteri Kaniini (ja hänen ystävänsä) (The World of Peter Rabbit and Friends) animaatiosarja tehtiin vuosina 1992-1995. Animaatioita valmistui yhdeksän, ja osassa niistä on kahden kirjan tarinat. Yhden jakson kesto on 24 minuuttia. Piirrostyyli jäljittelee erittäin tarkasti Potterin kuvituksia väritystä myöten.

Animaation tekemiseen panostettiin rahallisesti ja sen parissa työskenteli noin 300 ihmistä. Mukana oli useita animaatiostudioita, ainakin Jumping Jack Animation, Grand Slamm Partnership ja Stuart Brooks Animation. Suomen television jouluaattoperinteeseen kuuluvan Lumiukko-lyhytelokuvan ohjaaja Dianne Jackson oli mukana sarjan suunnittelussa.


Jaksot:

Petteri Kaniini ja Penna Pupu
Äidin kielloista huolimatta Petteri menee herkuttelemaan Vänskän isännän puutarhaan, ja joutuu pakenemaan vihaista isäntää henkensä edestä. Myöhemmin Petteri palaa puutarhaan serkkunsa Pennan kanssa, mutta kanin pojat joutuvat pulaan tälläkin retkellä.

Rouva Siiri Sipinen ja Jeremias Rimppakinttu
Siiri Sipinen on pyykkäri. Jeremias Rimppakinttu taas on sammakko, jolla on kalajuttu kerrottavanaan.

Pauli Possun tarina
Pauli Possu lähtee veljensä kanssa markkinoille, mutta matkaan tulee mutkia. Possun on käydä huonosti, mutta hän kohtaa myös onnelisen sattuman tavatessaan tyttöpossu Pirkon.

Rosina Ankkanen ja Tommi Kissa
Tommi, Tupu ja Siru ovat Kerttu Kirjavaisen kolme pentua. Kerttu pukee heidät hienoiksi vieraiden saapumista varten, mutta villit pennut sotkevat vaatteensa leikkeissään. Rosina Ankkanen on kyllästynyt siihen ettei saa hautoa muniaan poikasiksi ja etsii siksi itselleen salaisen pesäpaikan.

Tarina Räätälistä, kissasta ja hiirestä
Pormestari on menossa naimisiin ja on tilannut räätäliltä takin ja liivit. Aikaa on vähän ja epäonnekseen räätäli vielä sairastuu. Onneksi hän saa avukseen joukon hiiriä, jotka hoitavat työn loppuun.

Tommi Kissa ja Samuli Hiiri
Samuli Viiksinen ei ole hiiri, vaan suuri rotta ja kurittomat kissanpennut ovat jälleen pahanteossa. Tommille on käydä todella huonosti kun hän joutuu ainesosaksi Samulin piirakkaan.

Tarina pikku salaattivarkaista ja Hanna-hiirestä
Penna Pupu ja Petteri Kaniinin sisko Kuhnastelija ovat perustaneet suurperheen. Myös pikkukanit joutuvat tekemiseen Vänskän isännän kanssa. Hanna on siisti hiiri ja pitää pienen talonsa puhtaana ja hyvässä järjestyksessä, hänen vieraistaan ei voi sanoa samaa.

Tarina Herra Reposesta
Mauri Mäyrä ryövää Penna Pupun jälkikasvun mutta joutuukin kisaamaan saalistaan herra Reposen kanssa.

Tarina kahdesta tuhmasta hiirestä ja Joonas Kaupunkihiirestä
Mitä tapahtuu kun kaksi hiirtä tutustuu nukkekotiin? Tuhmat hiiret laittavat paikat rempalleen. Joonas Kaupunkihiiri kohtaa maalta kaupunkiin erehdyksessä joutuneen Sipin. Vieraanvaraisuudesta huolimatta Sipi ei sopeudu kaupunkiin, mutta ei Joonaksen vastavierailu maallekaan ole kaupunkihiiren mieleen.

Sarjan tunnari ei ole animaatio, vaan siinä nähdään Niamh Cusackin esittämä Beatrix Potter. Alku ja loppu vaihtelee hieman joka jaksossa, kun tarinoihin siirryään Potterin kirjeiden kautta. Tunnari on kuvattu Hill Top Farmilla ja sen ympäristössä, maisemissa joissa Potter todellisuudessa asui. Lopputunnarissa kuullaan laulu Perfect Day.



Suomessa tv-sarjaa on esittänyt Yle ja sitä on julkaistu sekä videoilla että dvd:llä. Kaikki jaksot löytyvät myös yhdestä boksista. Suomidubissa näyttelivät mm. Risto Aaltonen, Eija Ahvo, Seppo Pääkkönen ja Erkki Saarela.

Onnea Maisa!

Englantilaisen Lucy Cousinsin luoma Maisa (Maisy) on täyttänyt 20 vuotta. Tarinoissa Maisa on kuitenkin ikuisesti noin kolme vuotias, utelias ja optimistinen hiiri neiti.



Alunperin kuvakirjoissa seikkailut Maisa on esiintynyt myös animaatioissa. Vuosina 1999–2001 King Rollo Films valmisti kirjojen tyylille hyvin uskollinen piirrossarjan, jota Suomessa on esitetty Pikku Kakkosessa. Sarjassa on 104 viiden minuutin mittaista jaksoa. Sama studio on tehnyt animaatiosarjan myös toisesta kuvakirjaklassikosta, koiranpentu Pupesta.

Sarjassa tavataan Maisan lisäksi hänen eläinystävänsä Keke, Tellu, Arttu ja Nipa. Hahmot eivät puhu ihmistenkieltä mutta kertoja, suomeksi Ilkka Merivaara, jutustelee silti sujuvasti heidän kanssaan. Sarja tunnuslaulun esittää Ziggy Marley & the Melody Makers.

Suomessa on julkaistu yhdeksän Maisa dvd:tä.

Maisa jaksoja:

Markkinat

Kirjasto

Hei

Sirkus

Kylpy

Nukkumaanmenoaika

Lepakko

Hyvää yötä

Lyhty

Joulu

Joulukuusi

Joulukortit

Piparkakku

Pingviinit

Lumi

Jää

Lintu

Kop kop

Lampaat

Kenguru

Delfiini

Jänis

Miau

Koira

Kirput

Pesä

Täplät

Sade

Vuori

Piknik

Vikinää

Leikkikenttä

Uima-allas

Uintiretki

Ranta

Hiekkalinna

Piilosilla

Seuraa johtajaa

Leikkimökki

Sardiinit

Tennis

Pöö!

Reppuselässä

Rullaluistimet

Pomppu

Hyppy

Bussi

Vene

Lentokone

Mennään

Pyörä

Pilvet

Taivas

Souturetki

Juna

Syntymäpäivä

Kutsut

Suklaakakku

Ilmapallot

Tanssi

Bändi

Päivänvarjo

Paraati

Nuket

Keinu

Au!

Etana

Retki

Sadonkorjuu

Vesiletku

Munat

Kottikärryt

Maja

Pallo

Polkupyörä

Aarre

Limonadi

Hikka

Sulka

Hatut

Palapeli

Keppi

Kitara

Oho!

Kipeä masu

Lääkäri

Sekasotku

Kuplat

Pesu

Aivastukset

Siivous

Kala

Noitia, jättejä ja susihukkia

Noitia, jättejä ja susihukkia (Wolves Witches and Giants) tv-sarjassa esitellään tunnettuja satuja niiden pahisten näkökulmasta, hieman modernisoituina ja vinkeiksi väänneltyinä.

Sarjan ovat ohjanneet Simon ja Sara Bor englantilaiselta Honeycomb Animation -studiolta. Sama studio on myös Sätkyjä ja tärinöitä tv-sarjan takana. Noitia, jättejä ja susihukkia tehtiin vuosina 1995-1999 neljän tuontantokauden verran. Kymmenminuuttisia jaksoja tehtiin jokaisella kauhdella 13. Lisäksi sarjan tiimoilta tehtiin 1996-1999 kolme puolituntista erikoisjaksoa Tuhkimo, Lumikki ja Aladin.


Suomessa sarjaa on esittänyt Yle. Suomenkielisenä kertojana toimi Vesa Mäkelä. Sarjaa on julkaistu viidellä dvd:llä, mutta nimeksi on jostain syystä vaihtunut Noitia, jättejä ja peikkoja. Dubbauskin on uusittu.

Luiden kalinaa

Animaatioissa luurangotkin voivat herätä henkiin.



Ensimmäinen Disneyn Silly Symphonies lyhytelokuvasarjan animaatio oli Ub Iwerksin ohjaama Luurankotanssi (The Skeleton Dance) vuonna 1929.

Luurangot ovat tämän jälkeen esiintyneet muissakin animaatioissa.


Isosta luurangosta, pienestä luurangosta ja vielä kolmannestakin luurangosta joka on koira, kertova Luukkoset (Funny Bones) on englantilainen piirrossarja. Sarja perustuu Janet ja Allan Ahlbergin kirjoihin. Vuonna 1992 valmistuneessa sarjassa on 12 viiden minuutin mittaista jaksoa.

Sarjaa on esittetty Ylellä sekä suomeksi että ruotsiksi. Suomeksi Luukkosten kertojana toimi Erkki Saarela.

Jaksot:
1. The Pet Shop
2. Bumps in the Night
3. Give the Dog a Bone
4. Dinosaur
5. Ghost Train
6. Skeleton Crew
7. Mystery Tour
8. Wishbone
9. Shake, Rattle and Roll
10. Cat Chase
11. City Nights
12. Fright Night


Alunperin Grim & Evil -sarjasta omaksi ohjelmaksi siirtynyt The Grim Adventures of Billy & Mandy kertoo Viikatemiehestä joka häviää kahdelle omalaatuiselle lapselle limboamisessa ja joutuu ryhtymään näille ystäväksi, ikuisiksi ajoiksi. Maxwell Atoms teki sarjaan 81 jaksoa ja kolme tv-elokuvaa.


Vuonna 1993 valmistuneen Painajainen ennen joulua (Tim Burton's The Nightmare Before Christmas) nukkeanimaation pääosassa häärää Halloween-kaupungin kurpitsakuningas Jack Skellington.


Disney klassikossa Hiidenpata (The Black Cauldron) vuodelta 1985 nähdään hyytävä pahis Hornansarvi, joka hiidenpadan avulla herättää itselleen luurankoarmeijan.


Universumin vahvimman miehen, He-manin pahin vastustaja on Skeletor. Skeletorilla on aseenaan tuhonsauva ja tavoitteenaan hallita Eterniaa.


Stopmotion animaatiossa hahmojen sisällä on animoinnin mahdollistava luuranko tai ranka, samoin cgi-animaatiossa hahmoa animoidaan luurangon luita liikuttamalla.

Mutta tokihan piirroshahmoillakin on oltava luut! Michael Paulus on tehnyt sarjan piirroksia joissa nähdään miltä esimerkiksi Pikachu ja Tehotytöt näyttävät läpivalaistuina.

http://michaelpaulus.com/section/59023_CHARACTER_STUDY.html

Remakat Ritarit

Englantilainen tv-sarja Remakat Ritarit (The Big Knights) kertoo kahdesta vahvasta ja urheasta ritariveljeksestä ja heidän urotöistään. Tosin useimmiten ritari Boris ja ritari Morris aiheuttavat itse eniten kaaosta, heillä nimittäin on enemmän voimaa kuin viisautta. Ritareilla on kaksi lemmikkiä, haarniskoidut Sir Horace-koira ja Sir Doris-hamsteri.


Remakat ritarit on valmistunut vuonna 1999. Siinä on 13-osaa ja yhden jakson kesto on kymmenen minuttia. Sarjan ovat luoneet Neville Astley ja Mark Baker. Suomessa on esitetty myös heidän lapsille suunnattua Pipsa Possu -sarjaansa (Peppa Pig), jota on tehty jo 156 jaksoa.

Ritarien ironinen huumori aukeaa lapsia paremmin aikuisille ja se on palkittu mm.parhaana aikuisten animaatiosarjana British Animation Awards -kilpailussa ja parhaana animaatiosarjana Annecy Animation -festivaaleilla Ranskassa. Monien muiden aikusille suunnattujen animaatioiden tapaan Remakat ritarit on visuaalisesti pelkistetty ja yksinkertaisesti animoitu, mutta ääninäyttelijät ovat nimekkäitä koomikoita.


Seikkailu tapahtuu kuvitteellisessa Euroopan maassa Boroviassa, jota hallitsee kuningas Otto. Vaikka ensivaikutelma antaa ymmärtää että tarina tapahtuu keskiajalla, onkin Borovia vain jostain syystä jäänyt takapajulaksi muun maailman kehittyessä. Toki Boroviassakin yritetään kiriä kohti moderninpaa elämää. Ongelmatilanteissa apuun kutsutaan ritari Boris ja ritari Morris jotka urheasti kohtaavat lohikäärmeet, vampyyrit ja muut vastustajat. Ja hetkeksi valtakunnassa on taas rauha.


Suomessa sarjaa on esittänyt Yle, ensimmäisen kerran vuonna 2000. Suomidubissa näyttelivät mm. Ossi Ahlapuro ja Heikki Määttänen. Suomessa sarjaa ei ole saatavilla dvd:llä, mutta Englannissakin se julkaistiin vasta aivan äskettäin, 25.10.2010.

Jaksot:
Vampyyrien maa (Land of Vampires)
Ethel and the Imp
Noiduttu silta (The Troll Bridge)
Kyläkisat (The Village Games)
Protonikone (The Time Protonosphere)
Protonivoimaa (Proton Power)
Ritari ja pavunvarsi (Sir Morris and the Beanstalk)
Kellopeliritarit (The Clockwork Knights)
Alkemiaa (Alchemy)
Doris hukassa (Lost Doris)
Ritarikoulu (Knight School)
Ritarit pulassa (Knights in Distress)
Saattokeikka (The Royal Escort)

Karhuherra Paddington

Brittiläisen Michael Bondin luoma karhuhahmo Paddington on esiintynyt kirjojen lisäksi myös kolmessa animaatiosarjassa. Tekeillä on myös elokuva, jonka on suunniteltu valmistuvan vuodeksi 2014. Vuonna 2008 Paddington täytti muuten jo viisikymmentä vuotta.

Paddington on Perusta kotoisin oleva karhu, joka on asettunut asumaan Brownin perheen luo Lontooseen. Paddington on pukeutunut punaiseen hattuun ja takkin ja kantaa mukanaan matkalaukkuaan. Hänen herkkuaan ovat marmeladivoileivät. Hän on optimistinen ja hyvää tarkoittava karhu, mutta onnistuu yleensä sotkemaan asiat ja ajautuu näin ongelmiin.



Vuosina 1975-1984 tehtiin nukkeanimaatiota nimeltä Paddington. Viisiminuuttisia jaksoja valmistui 56. Lisäksi vuosina 1980-1986 tehtiin kolme parinkymmenen minuutin mittaista lyhytelokuvaa, Paddington Goes To The Movies, Paddington Goes to School ja Paddington’s Birthday Bonanza.



Animaatio tehtiin FilmFair studiolla Englannissa. Sen toteutus on melko erikoinen, Paddington on nukke, mutta muut hahmot ja taustat ovat pahvia. Sarjan omalaatuisesta ulkomuodosto on kiittäminen animaattori Ivor Woodia. Sama studio on tehnyt myös nukkeanimaation Vompelit (The Wombles). Animaatiota on esitetty Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1976 nimellä Karhuherra Paddington.




Amerikkalaisen Hanna-Barberan Paddington sarja valmistui vuonna 1989 ja sitä tehtiin ainakin 13 jaksoa. Sarjaan lisättiin uusi hahmo, amerikkalaispoika David joka on Brownin lasten serkku.




Piirrossarjaa Karhuherra Paddington (The Adventures of Paddington Bear) tehtiin vuosina 1997-2001. Ranskalais-Kanadalaisessa sarjassa on 117 jaksoa, tai vaihtoehtoisesti 39 pidempää jaksoa jotka sisältävät kolme tarinaa. Sarjaa olivat tekemässä Cinar, Protécréa ja Busy Bear Productions. Sarjaa on esitetty Tv2:lla pidempinä jaksoina ja Paddingtonin suomalaisena äänenä toimi Mikko Kivinen.


Sub Juniorilla alkaa Lokakuun 25 päivä Karhuherra Paddingtonin seikkailut. Ilmeisesti kyseessä on uusin piirrossarja, mutta toisaalta kuvassa oleva nalle ja tekstin korostus "perustuu alkuperäiseen karhuhahmoon" viittaisi enemmän ensimmäiseen sarjaan.

Yhtäkään Paddington-animaatioista ei ole julkaistu Suomessa dvd:llä.

Erkki stressaa eikä siitä nauti

Erkki yksinhuoltajaisä, jonka 6-vuotias tytär on allerginen lähes kaikelle ja 10-vuotiaalla pojalla on oppimisvaikeuksia. Kodinhoidossa Erkillä on onneksi apunaan au-pair, jolla tosin on nuoresta iästään huolimatta ongelmia mm.alkoholin kanssa. Erkkiä painaa yhä parin vuoden takainen avioero ja exvaimon piinaavat puhelut eivät helpota hänen oloaan. Ja kontrastiksi Erkin huolia ja paineita täynnä olevalle arjelle naapurissa asuu täydellinen ja kaikinpuolin menestynyt perhe. Erkki ei pääse huokaamaan edes työpaikallaan, jossa hänen uransa ei etene vaan taantuu ja paineet kasaantuvat. Ei siis ihme että Erkin ohimossa tykyttää.

Stressi-Erkkiä (Stressed Eric) tehtiin 13-osaa vuosina 1998-2000. Englantilaisen sarjan on luonut Carl Gorham ja ensimmäisen kauden animoinnista vastasi Amerikkalainen Klasky Csupo-studio, ja Stressi-Erkissä voikin nähdä samoja piirteitä esimerkiksi studion Ipanat-sarjan kanssa.

Stressi-Erkkiä esitettiin Eglannissa BBC:llä ja se myytiin myös Amerikkaan, jossa sitä esitettiin ensimmäisenä animoituna brittikomediana parhaaseen katseluaikaan. Sarja ei kuitenkaan ollut Amerikassa huikea menestys, vaikka sitä yritettiin muokata jenkkimakuun sopivaksi vaihtamalla ääninäyttelijät englantilaisista amerikkalaisiin ja muokkaamalla samalla hieman tarinaakin. Erkistä tuli amerikkalainen, joka oli muuttanut Lontooseen ja perheen perustamisen jälkeen jäänyt sinne nalkkiin.

Suomessa sarjan esittäminen alkoi Nelosella vuonna 2000 ja suomalaisiin stressaantunut elämässään jatkuvasti epäonnistuva Erkki taisikin upota amerikkalaisia paremmin. Valitettavasti näyttää siltä ettei sarjaa ole julkaistu dvd:llä lainkaan, saati että siitä olisi suomijulkaisu.


Jaksot:
1.Nativity
2.Sex
3.Pony
4.Hospital
5.Potato
6.Tidy
7.Cricket
8.Bursting
9.Team
10.Tent
11.Crush
12.Au pair
13.Drool

Kreivi Duckula

Kreivi Duckula (Count Duckula) on yksi englantilaisen Cosgrove Hall Filmsin suosituimmista sarjoista. Sarjaa tehtiin 1988–1993 neljän tuotantokauden verran ja jaksoja on yhteensä 65.

Alunperin Kreivi Duckulan hahmo esiintyi sarjassa DangerMouse, jossa Kreivi oli DangerMouse-superhiiren vihollinen. DangerMouse vitsailee agentti ja supersankari -tarinoille ja Kreivi Duckula tottakai Kreivi Draculalle ja vampyyreille.


Sarjan päähenkilö on vampyyriankka Kreivi Duckula. Hän asuu Transylvaniassa hovimestarinsa Igorin ja kodinhoitajansa Nannyn kanssa. Kreivin on mahdollista palata "kuolleista" rituaalin avulla, ja hän onkin toteuttanut "henkiin" heräämistä jo iät ja ajat. Viimeisimmällä kerralla kodinhoitaja käytti rituaalissa veren sijasta ketsuppia ja Kreivi Duckulasta tuli kasvissyöjävampyyri. Igorille tämä on kauhistus. Kreivi janoaa kasvisten lisäksi kuuluisuutta ja mainetta ja matkustelee ympäri maailmaa.


Kreivi Duckulan elokuvaversiosta on huhuiltu ja projektiin on yhdistetty sekä Aardman animations että DreamWorks. Varmistusta tai kumousta elokuvan teolle en löytänyt.

Suomessa Kreivi Duckulaa on julkaistu vain vhs-kasetteina, suomeksi dubattuna.

Vampyyriankan vastaisku
Vampyyriankan vastaisku
Kovan onnen hotelli
Rakas päiväkirja

Viidakko ankka
Viidakko ankka
Vampyyriloma
Igorin suuri päivä

Oopperan kummitus
Oopperan kummitus
Notre Damen kyttyrälintu
Tohtori Goosewing ja herra ankka

Cosgrove Hall Filmsin nukkeanimaatioita

Cosgrove Hall Films on englantilainen animaatiostudio, jonka perustivat Brian Cosgrove ja Mark Hall vuonna 1976. Studio on tehnyt sekä nukkeanimaatioita että piirrosanimaatiota ja nykyään myös tietokoneanimaatiota.

Tämä esittely painottuu studion tuottamiin laadukkaisiin nukkeanimaatioihin, joista monia on esitetty myös Suomessa.

Studion nukkeanimaatioita:
Niksu (Noddy, 1975)
Kaislikossa suhisee (The Wind in the Willows , 1984)
Lelumaan Niksu (Noddy’s Toyland Adventures, 1992)
Oakie Doke (1995)
Tiheikön väki (Brambly Hedge, 1995)
Leluhylly (The Animal Shelf, 1997)
Ralle Ryökäle (Rotten Ralph, 1999)
Eki eläinlääkäri (Fetch the Vet, 2000)
Engie Benjy (2002)
Andy Pandy (2002)
Pikku robot (Little Robots, 2003)
Postimies Pate (Postman Pat, 2004)
Lilli ja kukkaisystävät (Fifi and the Flowertots, 2005)
Roope karhun taikaseikkailut(Rupert Bear – Follow the Magic, 2005)



Studio teki Lelumaassa asuvasta Niksusta kaksi tv-sarjaa vuosina 1975 ja 1992. Hahmon on keksinyt kirjailija Enid Blyton. Niksusta on tehty 3D sarja vuonna 2009, mutta se ei ole Cosgrove Hall Filmsin tuotantoa.

1983 valmistui 75-minuuttinen elokuva Kaislikossa suhisee. Sen menestyksen myötä tehtiin aiheesta myös 52-osainen tv-sarja. Puoli tuntinen elokuva A Tale of two toads ja 13-osainen sarja Oh! Mr Toad valmistuvat vuonna 1989.

Postimies Pate oli alkujaan toisen englantilaisen nukkeanimaatiostudion, Woodland Animationsin sarja. Cosgrove Hall Films osti Paten vuonna 2004 ja lisäsi sarjaan monia elementtejä Paten postinjakamisen ohelle.

Lillin ja kukkaisystävien luoja Keith Chapman on mies myös Puuha-Peten takana.

Cosgrove Hall Filmsin nukkeanimaatioista on saatavilla dvd:llä ainakin Kaislikossa suhisee, Tiheikön väki, Postimies Pate, Lilli ja Kukkaisystävät, Pikkurobot ja Eki eläinlääkäri.

Samu ja Salla

Samu ja Salla (Charlie and Lola) ovat englantilaiset lastenkirjailijan ja kuvittajan Lauren Childin luomat sisarukset. Ensimmäinen kirja I Will Not Ever Never Eat a Tomato ilmeistyi vuonna 2001.



Englantilainen Tiger Aspect Productions siirsi Samun ja Sallan piirrossarjaan vuonna 2005. Animaation tyyli on kirjailijan kuvituksille uskollista kollaasianimaatiota jossa yhdistellään 2D-animaatiota paperileikkeisiin, valokuviin ja aitoihin kangas- ja pintatekstuureihin.

Jakson kesto on 11 minuuttia ja sarjaa on tehty jo neljä tuotantokautta, yhteensä 81 jaksoa. Sarja on saanut useita palkintoja ja viihdyttää myös aikuisia katsojia, vaikka onkin suunnattu alle kouluikäisille.


Suomessa Samua ja Sallaa on esitetty Tv2:lla. Tällä hetkellä sarja tulee maanantaiaamuisin.

Sarjasta on julkaistu neljä dvd:tä jotka sisältävät 6-7 jaksoa.
Samu ja Salla: Minä en syö tomaattia
Samu ja Salla: Tämä on minun kirjani
Samu ja Salla: En se ollut minä
Samu ja Salla: Heiluva hammas

Nukkeanimaatioita Woodland animationsin tyyliin.

Ivor ja Josiane Wood perustivat animaatiostudio Woodland animationsin vuonna 1975. Se oli erikoistunut nukkeanimaatioihin ja sen suurin hitti oli Postimies Pate. Studio myytiin vuonna 2001.

Ivor Wood syntyi Englanissa vuonna 1932. Hänen isänsä oli englantilainen ja äitinsä ranskalainen. Perhe muutti Englannista Ranskaan ja Wood opiskeli taiteita Pariisissa ja aloitti uransa mainosalalla. Yhdessä ranskalaisanimaattori Serge Danotin kanssa Wood teki animaatiosarjan The Magic Roundabout. Sarja menestyi myös Englannissa ja Wood jatkoi animaattorin uraansa siellä työskennellen mm. Simo piirtää (Simon in the Land of Chalk Drawings) ja Paddington -sarjojen parissa kunnes perusti oman animaatiostudionsa.

Woodland animationsin tv-sarjat:
Kalle Kalkki, Charlie Chalk
Tuomas veturi, Thomas the Tank Engine & Friends
Mummo, Gran
Postimies Pate, Postman Pat
The Wombles
Bertta, Bertha

Sätkyjä ja tärinöitä

Sätkyjä ja tärinöitä (Grizzly Tales for Gruesome Kids) opettaa lapset hyville tavoille pelottelemalla heitä kauhutarinoilla. Sarja perustuu Jamie Rixin kirjoihin.



Sarjaa on tehty kuusi kautta, jokaisessa kolmetoista 10 minuuttista jaksoa. Lisäksi on 22 minuuttinen erikoisjakso A Grizzly New Year's Tale: The Crystal Eye. Sätkyjä ja tärinöitä on saamassa jatkoa vuonna 2011 otsikolla Grizzly Tales : Cautionary tales for Lovers of Squeam.

Pitkä teatterissa tapahtuva alkutunnari on myöhemmillä kausilla korvattu lyhyellä versiolla, jolla ukko Grizzly toivottaa katsojat tervetulleiksi teatteriinsa. Vaikka tunnari on nukkeanimaatiota, itse sarja oli käsinpiirretty vuoteen 2006 asti, jolloin se muuttui tietokoneanimaatioksi.


Sarja on toteutettu Elephant Productionsin ja Honeycomb Animationin yhteistyönä vuosina 2000-2006. Sen ohjasivat Simon ja Sara Bor yhdessä kirjojen kirjoittajan kanssa. Suomessa on Honeycombin sarjoista esitetty myös Noitia, jättejä ja susihukkia ja Hassu laakso.

Suomessa Sätkyjä ja tärinöitä esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2002. Suomenkielisenä kertojana toimi Ilkka Heiskanen. Sarjaa ei ole julkaistu dvd:llä.

Puppe

Puppe (Spot) on Eric Hillin lastenkirjoista tuttu keltainen koiranpentu. King Rollo Films teki Pupesta animaatiosarjan The Adventures of Spot. Ensimmäiset 13-jaksoa valmistuivat vuonna 1986. Seuraavat 13-jaksoa valmistuivat vuonna 1993.

Pupesta tehtiin myös kahdeksanosainen It's fun to learn with Spot -sarja vuosina 1990 ja 1994.

Pupen Joulu seikkailu (Spot's Magical Christmas) (1995) ja Pupen hauska päivä (Spot and his Grandparents Go to the Carnival) (1997) ovat puolentunnin mittaisia erikoisjaksoja, joissa ei sarjasta poiketen ole kertojaa, vaan hahmot puhuvat omilla äänillään.

Spot's Musical Adventures on vuonna 2000 valmistunut 13-osainen sarja, jonka jokainen jakso sisältää laulun.

Suomessa Puppea on esitetty Pikku Kakkosessa ja julkaistu videoilla.

Ruohometsän kaniinit

Juoni
Richard Adamsin tarina alkaa kun kaniini Viikka alkaa aavistella että kaneja uhkaa vaara. Pähkinä tietää että Viikalla on kyky nähdä asioita ennalta ja he kokoavat yhdyskunnasta kanijoukon, joka lähtee etsimään uutta asuinpaikkaa.

Matkalla kaniinit kohtaavat vaaroja ja tapaavat muita kaniyhdyskuntia. Lopulta he pääsevät ylikaniksi nimetyn Pähkinän johdolla Watershipvuorelle, jonne asettuvat asumaan. On kuitenkin yksi ongelma, joukossa ei ole yhtään naaraita.


Lähistöllä on Efrafan kanikylä, jota johtaa hirmuinen kenraali Ratamo. Rohkea Isopää soluttautuu Efrafaan ja tapaa joukon naaraita jotka mieluusti lähtisivät uuteen yhdyskuntaan. Elämä Efrafassa on kurinalaista ja ankeaa.

Lokki Kehaarin avustuksella Isopää onnistuu vapauttamaan Efrafasta kaneja. He palaavat Watershipvuorelle, mutta kenraali Ratamo ei anna periksi vaan seuraa heitä joukkoineen. Seuraa taistelu, joka lopulta päättyy Pähkinän kanien voittoon.


Animaatioelokuva Ruohometsän kansa (Watership Down) valmistui vuonna 1978. Käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana toimi englantilainen Martin Rosen. Hän ohjasi animaation myös Adamsin toisesta kirjasta, Ruttokoirat, vuonna 1982.

Ennen Ruohometsän kansaa Rosen ei ollut ohjannut animaatioelokuvaa, eikä elokuvaa ylipäätään. Alunperin hänen ei pitänyt toimia ohjaajana, mutta tyytymättömänä siihen tyyliin johon filmi aluksi oli menossa, hän otti ohjat käsiinsä. Rosen tahtoi olla mahdollisimman uskollinen kirjalle.

Musiikkia alkoi säveltää Malcolm Williamson, mutta Angela Morley korvasi hänet kun Williamsonin kappaleet olivat vielä lähinnä luonnostasolla. Sinfoniaorkesteri ja studio oli varattu ja Morley sävelsi kaikki musiikit parissa viikossa.

Elokuvassa kuullaan myös Mike Battin säveltämä kappale Bright Eyes, jonka esittää Art Garfunkel. Kappale menestyi todella hyvin. Joissain maissa elokuva julkaistiin ensin, ja vasta sitten Bright Eyes-sinkku ja kappaleen ilmestyminen nosti elokuvan uudelleen katsotuimpien joukkoon.


Ruohometsän kansalle on Suomessa merkitty suositusiäksi 3 vuotta. Animaatio ei kuitenkaan kaunistele kanien elämää vaan esittää esimerkiksi kanien väliset taistelut hyvin raa´asti. Näemme myös kuinka Isopää on vähällä kuristua ansalankaan. Ihan pienten (tai herkkien) lasten elokuva tämä ei siis ole.

Myös elokuvan mainosjulistetta kritisoitiin julkaisun aikoihin liian pelottavaksi. Kuvassa onkin Isopää haukkomassa henkeään ansalangassa. Tosin lankaa kaulassa ei näy ja kohtaus on elokuvassa vielä huomattavasti tätä rankempi. On vain hyvä ettei mainosjuliste anna elokuvasta liian siloiteltua kuvaa.


Elokuvan tyyli on hyvin realistinen. Tapahtumapaikoille on olemassa oikeat esikuvat, mitään ei ole keksitty. Äänimaisema on nauhoitettu tapahtumapaikkoja vastaavilla seuduilla Englannissa. Kanien jalkojen äänet tehtiin liikuttelemalla käsiä erilaisista materiaaleista koostetuilla alustoilla, esimerkiksi ruoholla tai hiekalla.

Kanit erottaa toisistaan, mutta niiden ulkomuoto ei ole korostetun persoonallinen. Kanien silmien kohdalla mietittiin pitäisikö ne jättää mustiksi, vai lisätä valkuaiset jotta niiden olisi helpompi ilmentää tunteita. Silmät jätettiin realistisiksi kanisilmiksi.


Kanien lisäksi elokuvassa esiintyy Kehaar-lokki. Siitä tuli suosittu hahmo animaattoreiden keskuudessa, ehkä sen mahtailevan luonteen takia tai koska kaikki olivat piirtäneet kaneja jo kuukaudesta toiseen.

Mukana on myös kanien mytologiaan, El-ahrairah sankarikaniin ja kuolemaa symboloivaan Inlen mustaan kaniin liittyviä mielikuvituksellisempia jaksoja. Ne tuovat mielenkiintoista vaihtelua ja kontrastia viipyileville ja kauniille luontomaisemille.



Suomessa Ruohometsän kansa on esitetty televisiossa ja julkaistu kahdesti dvd:llä. Molemmista löytyy ääniraita englanniksi ja suomeksi, mutta kummassakaan ei ole suomenkielistä tekstitystä. Näiden julkaisujen ero onkin vain kansikuvassa.

Vuosina 1999-2001 aiheesta tehtiin myös 39 osainen lapsille suunnattu tv-sarja. Jaksoja on julkaistu Suomessa kolmella dvd:llä.

Tiheikön hiiret

Brittiläisen Jill Barklemin kirjasarja Tiheikön väki (Brambly Hedge) kertoo hiiriyhdyskunnasta. Päähenkilöinä ovat erityisesti hiirilapset Esikko ja Viljami, mutta mukana on monta muutakin hiirtä ja pikku otusta.

Kahdeksan kirjaa julkaistiin vuosina 1980-1994. Tiheikön väestä on tehty yhteensä kahdeksan 25 minuutin nukkeanimaatiota. Tekijöinä oli kaksi englantilaista animaatiostudiota. Animaatiot ovat lämminhenkisiä ja pienille sopvia, mutta tarinoissa riittää mielenkiintoa isommillekin. Toteutus on yksityiskohtaista ja huolellista.


Ensimmäiset Tiheikön väki nukkeanimaatiot teki Cosgrove Hall Films vuonna 1996. Nämä animaatiot perustuvat neljään ensimmäiseen kirjaan, jotka on nimetty vuodenaikojen mukaan.

Cosgrove Hall Films -studio perustettiin vuonna 1976. Sen 79 minuuttinen nukkeanimaatio kirjaklassikosta Kaislikossa suhisee valmistui vuonna 1983. Tämän jälkeen studio teki samasta aiheesta 52-osaisen tv-sarjan.

Kreivi Duckula on piirrosanimaatio, jota tehtiin vuosina 1988–1993. Ankka-vampyyri on levittäytynyt Suomeen videokaseteilla. Myös nukkeanimaatio Lelumaan Niksusta on saman studion käsialaa. Nykyisin Suomessa taidetaan näyttää sarjasta vain uutta 3D versiota, mutta aikoinaan myös nukkeanimaatiota on esitetty Pikku Kakkosessa.


Vuosina 1998-1999 tehtiin neljä jaksoa lisää Tiheikön väkeä. Tarinat perustuvat neljään viimeiseen kirjaan. Nämä animaatiot teki HOT Animation-studio. Studion tunnetuin hahmo lienee Puuha-Pete. Studio on tehnyt myös uusia jaksoa Pingu-vaha-animaatioon vuonna 2004.


Kirjailija oli hyvin varovainen antamaan suostumustaan animaatioprojektille. Hänellä oli laadun suhteen korkeat odotukset ja hän tahtoi olla varma että kirjojen henki säilyisi myös animaatiossa.

Tiheikön väen animaatiotekniikaksi valikoitui nukkeanimaatio, koska se tuntui sopivan tarinoihin parhaiten. Myös kirjailijalle nukkeanimaatio oli piirrosanimaatiota mieluisampi valinta, koska häntä epäilytti ajatus toisista taiteilijoista jäljentämässä hänen kuvituksiaan.

Kaislikossa suhisee -elokuvalla mainetta saanut studio valittiin animaation toteuttajaksi. Animaatiot ohjasi Bridget Appleby. Nukkehahmojen taustoja tehtiin sekatekniikalla, niin että osa lavasteista oli suuria piirroksia.


Ensimmäiset neljä animaatiota on julkaistu Suomessa kahdella dvd:llä, Syksy & Talvi ja Kevät & Kesä. Yle esittää edelleen sillointällöin Tiheikön väen jaksoja.

Jaksojen (ja kirjojen) alkuperäiset nimet:
Spring Story
Summer Story
Autumn Story
Winter Story
The Secret Staircase
The High Hills
Sea Story
Poppy's Babies