Animaatioblogi

Tämän blogin aiheena ovat animaatiot: uudet elokuvat, nostalgiset tv-sarjat, dvd-julkaisut, animaatioiden tekijät... kaikki animaatioihin liittyvä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muumit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muumit. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Animaatioiden isät

Äitienpäivänä esittelyssä oli kahdeksan animaatioiden äitiä, eipä siis liene yllätys että isänpäivänä listaan kahdeksan animaatioiden isää.

Barbapapa

Barbapapojen perheen pää, vaaleanpunainen Barbapapa on seitsemän lapsen isä. Suurperheen lapsia kannustetaan heidän omien mielenkiinnon kohteidensa pariin ja jokaisen omaa persoonallisuutta tuetaan. Barbapapa näkee jokaisen lapsensa yksilönä ja kaikille riittää rakkautta. Barbapapa-perheellä onkin lämmin ja hyvä yhteishenki.

Barbapapa on varsin mukautuva isä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että hän pystyy muuttamaan muotoaan tarpeen tullen vaikka taloksi.


Gru

Grun tie isäksi käy adoption kautta. Superrikollisen motiivit lastenhankintaan eivät ole kaikkein kunniakkaimmat, vaan Margo, Edith ja Agnes ovat osa Grun suunnitelmaa varastaa kuu. Suloisten tyttöjen tehtävä on hämätä Grun kilpailijaa, mutta loppujen lopuksi se onkin itse ilkimys joka tyttöjen pauloihin kietoutuu.

Perheen isäksi heittäytyminen ei käy aivan helposti ja Grukin saa kasvaa uuteen roolinsa hiljalleen ja jopa ansaita sen. Lopulta Grukin sisäistää niin iltasatujen kuin teekutsujenkin hienoudet ja yrmystä pahiksesta tulee tytöille kelpo isä. Itse ilkimys 2 saa ensi-iltansa Amerikassa ensi Heinäkuussa ja oletettavasti silloin nähdään miten Gru kasvattajana pärjäilee.

Stressi-Erkki

Erkki on kahden lapsen isä, joka kärsii jatkuvista paineista niin kotona kuin töissäkin. Eronneen Erkin lapset asuvat hänen kanssaan ja lisäksi Erkki saa hyysätä juoppoa au pairia ja yrittää tulla toimeen ex-vaimonsa kanssa. Hänen lapsensa eivät ole siitä helpoimmasta päästä: tytär on allerginen lukuisille asioille aina eläimistä mausteisiin ja apaattisella pojalla on oppimisvaikeuksia. Erkki tekee kaikkensa lapsiensa eteen ja yrittää kyllä parhaansa. Hyvät yritykset vain tuppaavat kääntymään katastrofeiksi.

Claire kuvailee isäänsä kaikesta tämän sähläämisestä huolimatta näin: "Hän on tosi kiva, hyvä isä ja todella todella vastuullinen."

Mikko Mallikkaan isä

Mikko Mallikkaan isä ei aikoinaan (ensimmäinen Mikko kirja julkaistiin 1972) ollut mikään tavanomainen ilmestys. Mikolla ei nimittäin ole äitiä vaan isä on yksinhuoltaja. Nykyään tätä ei osaa pitää kummallisena, kummallisempaa on se että isä polttaa piippua ja vieläpä sisätiloissa. Maailma muuttuu.

Mikon isä on rauhallinen mies, joka ei helposti hermostu. Ei edes silloin kun Mikko jättää lelunsa levälleen, viivyttelee aamulla tai juoksuttaa isää pitkin iltaa hakemassa vesilasillista tai hammasharjaa. Mielikuvitusystävä Mulperikin saa isältä tarvitsemansa huomion. Isä keskustelee mielellään Mikon kanssa poikaa vaivaavista asioista ja vaikka hän nauttiikin lehden lukemisesta nojatuolissaan, liikenee aikaa myös leikkeihin. Mikon ja isän kotona on turvallinen ja kodikas tunnelma.

Muumipappa

Muumipeikon isä on muistelmakirjailija ja seikkailija. Muumipappa on valmis suojelemaan perhettään vaaroilta vaikka tussari kourassa. Hän on joutunutkin uhmaamaan niin lihansyöjäkasveja, Mörköä kuin Muumitalon luona hiippaillutta jättimäistä mysteerihirviötäkin. Suojelevan puolen lisäksi Muumipapasta löytyy myös epävarmuutta. Muumipapan taiteellinen kriisi on johtanut koko perheen asumaan karulle majakkasaarelle. Muita päähänpistoja ovat olleet mm. ikuisen nuoruuden tavoittelu siirtymällä elämään yöaikaan, rikkaan tädin välttely niin että muu perhe joutui valehtelemaan Papan puolesta ja ompa hän kerran jopa jättänyt lapset oman onnensa nojaan ja lähtenyt salaa yön selkään seikkailuja etsimään.


Vaikka Muumipapan tempaukset ajoittain koettelevat perhe-elämää, on hänen innokkuudestaan, luovuudestaan ja spontaaniudestaan yleensä iloa. Parhaimmillaan Muumipappa johtaa perheen unohtumattomiin seikkailuihin. Muumipappa saattaa vaikuttaa kasvattajana jopa lepsulta ja välinpitämättömältä, mutta Pappa on Muumimammaa useammin huolissaan lasten puolesta. Yleensä huolen takana on kylläkin halu päästä mukaan retkille ja leikkeihin.

Muumipappa itse on löytölapsi, joka hylättiin paperipussissa lastenkodin portaille. Isäksi tultuaan Muumipappa ei ole ottanut käyttöönsä lastenkodista tuttuja kasvatustapoja. Muumipeikko ja muut perheeseen kuuluvat lapset kunnioittavat Muumipappaa ilman että tämän tarvitsisi korostaa auktoriteettiään.

Babar

Norsujen kuningas Babar on neljän lapsen isä. Babarilla on hyvät ja lämpivät välit niin poikiinsa Alexanderiin ja Pomiin kuin tyttäriinsä Loreen ja Isabellaan. Hän on kärsivällinen ja ymmärtäväinen, mutta ei lepsuile vaan pitää toisinaan varsin villeihin tempauksiin ajautuville lapsilleen myös kuria. Babarin kurinpito perustuu keskusteluihin. Babar ratkoo kiistat ja ongelmat puhumalla ja on aina valmis kuuntelemaan lapsiaan.


Vaikka kyseessä on kuningasperhe, on norsujen elo melko tavallista. Lapsia ei ole hemmoteltu ja heillä on samanlaiset säännöt kuin muillakin lapsilla. Toisinaan Babar kyllä joutuu heitä tästä muistuttamaan. Perheellä on tapana kerääntyä yhteen kuuntelemaan tarinoita, joita Babar kertoo omasta lapsuudestaan.

Uudessa Babar ja Badun seikkailut -sarjassa päästään näkemään millainen Babar on isoisänä.

Mufasa

Leijonakuningas Mufasa on kunnioitettava hahmo. Simba ihailee isäänsä ja tämän kuninkuutta varauksetta, eikä meinaa ymmärtää että myös Mufasan on noudatettava sääntöjä ja hänelläkin on heikkouksia. Suurin Mufasan heikkous on tietenkin Simba, jota Mufasa suojelee viimeiseen asti.


Mufasa vaikuttaa kaikessa arvokkuudessaan jopa jäykältä, mutta poikansa seurassa hän on rento ja leikkisä isä. Mufasa yrittää keskustella poikansa kanssa tärkeistä elämään ja kuninkuuteen liittyvistä asioista, mutta pikku Simba ei aina jaksa keskittyä näin vakaviin aiheisiin. Luulisi ettei kukaan uskalla uhmata Mufasan sanaa, mutta Simban uteliaisuus vie isän auktoriteetistä voiton kun kyseessä on esimerkiksi seikkailu norsujen hautausmaalla. Mufasan pettymys poikaansa on melkein musertavaa katsottavaa, mutta hän ei ole tarpeettoman ankara. Rajat ovat rakkautta.

 Mauri Myyrä

Mauri Myyrä otti ystävänsä Joonaksen Alfred-pojan hoiviinsa kun koko muu ankkaperhe koki surullisen kohtalon liikenneonnettomuudessa. Alfredille Mauri onkin ainoa ja oikea isä ja Mauri on ottanut isän roolin haltuunsa ihailtavasti. Kaikki eivät suhtaudu erilaiseen perheeseen suopeasti ja Alfred joutuu koulukiusatuksi erilaisen isänsä takia. Alfred ei itse missään vaiheessa kyseenalaista Maurin isyyttä tai häpeile erilaista perhettään.

Isän ja pojan välit säilyvät läheisinä vielä Alfredin aikuistuttua ja muutettua omaan kotiinsa. Usein Alfredin luona kyläilevä Mauri ei holhoa aikuista poikaansa vaan heistä tulee ajan myötä tasavertaiset kumppanit. Isä ja poika luottavat toisiinsa täysin puolin ja toisin. Tämä onkin tärkeää, sillä he ovat joutuneet kokemaan yhdessä monia vaikeita ja vaarallisia tilanteita. Aina Mauri ei ole asioista samaa mieltä poikansa kanssa, mutta kunnioittaa tämän mielipiteitä. Riitoja heidän välillään nähdään hyvin harvoin, mikä johtunee mutkattomista väleistä ja molemminpuolisesta arvostuksesta.



 Onnellista Isänpäivää!

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Muumien monet muodot

Lähes kaikki suomalaiset tuntevat muumit ja tietävät että muumien äiti on Tove Jansson. Janssonin ensimmäinen muumikirja julkaistiin vuonna 1945 ja kaikkiaan muumiromaaneja on yhdeksän. Kuvakirjoja Jansson teki kolme ja viimeinen muumikirja oli valokuvin kuvitettu Outo vieras Muumitalossa. Sarjakuvien julkaisu alkoi vuonna 1954. Lars Jansson, Toven veli, tuli mukaan ensin käsikirjoittajana ja siirtyi lopulta Toven tilalle piirtäjäksi. Animaatioita Janssonit eivät itse tehneet. Vaikka Tove teki puolisonsa kanssa muumihahmoista nukkeja ja pienoismallimaisemia, eivät nekään heränneet eloon animaation keinoin.


Muumianimaatioita on silti tehty, eri puolilla maailmaa. Jotkut versiot eivät tavoittaneet muumien henkeä tai edes ulkomuotoa niin hyvin kuin toiset ja kaikki muumianimaatiot eivät ole koskaan saapuneet Suomeen asti. Ja melko erikoista on ettei Suomessa ole tehty yhtään muumianimaatioita, näihin päiviin asti.

Die Muminfamilie (ja Strum im Mumintal)
Augsburger Puppenkiste, Länsi-Saksa 1959-1960

Ensimmäisenä muumianimaatioiden pariin ehdittiin Länsi-Saksassa. Kyseessä on televisio-ohjelma, jota tehtiin kaksi kuuden jakson sarjaa. Sarja on mustavalkoinen ja toteutettu nukkeanimaationa. Ensimmäiset kuusi jaksoa perustuvat Taikurin hattu -kirjaan ja seuraavat kuusi Vaaralliseen juhannukseen. Yhden jakson pituus on noin puoli tuntia, mikä tuntuu aika pitkältä. Muumit ja muut hahmot ovat hieman karun nököisiä, mutta tunnistettavia.


Tove Jansson no Tanoshii Mūmin Ikka
Tokyo Movie Shinsha, Mushi Productions, Japani 1969-1970

Ensimmäinen japanilainen muumisarja ei tunnetusti vastannut Tove Janssonin odotuksia. Muumit ovat ehkä ulkonäöltään tunnistettavissa, mutta käyttäytyvät melkoisen epämuumimaisesti. Edes Janssonin sarjakuvien välillä raisuksi yltyvä muumimeno ei selitä tämän sarjan tapahtumia. Muumien elämään myös lisättiin sinne kuulumattomia asioita, keveimpänä esimerkkinä autot. Piirrossarjaa kuitenkin tehtiin 65 jaksoa, vaikka studiokin vaihtui välissä. Ulkomaille sarjaa ei kuitenkaan myyty, vaikka se alunperin oli tavoitteena.


 
Shin Mūmin
Mushi Productions, Japani 1972

Ensimmäisen japanilaisen sarjan loppuun ohjannut Rintaro jatkoi muumien parissa pari vuotta myöhemmin ja tuloksena oli 52-osainen uusi muumisarja. Tässä sarjassa muumit ovat edellistä söpömpiä ja käyttäytyvätkin aiempaa paljon kiltimmin. Muumilaakson tarinoita on joskus nimitetty lällyiksi pastellimuumeiksi, mutta tämä sarja vie kyllä söpöilyssä voiton. Tätäkään sarjaa ei Japanin ulkopuolella nähty.

Mumi-troll i kometa
Soyuzmultfilm, Neuvostoliitto 1978

Seuraavaksi oman tulkintansa muumeista tekivät venäläiset. Muumipeikko ja pyrstötähti-kirjaan pohjautuvassa animaatiossa on kolme noin 20 minuutin mittaista osaa: Mumi-troll i drugie, Mumi-troll i kometa ja Mumi-troll i kometa: Put domo. Lyhytelokuvat on toteutettu nukkeanimaationa ja muumit ovat tunnistettavia muumeja.

Muumien maailma (Opowiadania Muminkow)
Se-Ma-For, Puola 1977-1982

Puolalainen Se-Ma-For ryhtyi muumianimaatioiden tekoon 1970-luvun lopulla. Persoonallisen näköinen stop-motion animaatio on oikeastaan nukke- ja pala-animaation yhdistelmä. Muumihahmot ovat kolmiulotteisia, mutta niiltä puuttuu selkä. Taustat ovat useissa tasoissa lasilevyillä. Sarjassa on 78 kymmenminuuttista jaksoa.

Tarinat ovat peräisin sekä kirjoista että sarjakuvista ja alkuperäisteoksille ollaan oltu hyvin uskollisia. Tove ja Lars saivat jopa käsikirjoitukset luettaviksiin ennen kuvauksia. Myös tunnelmaltaan sarja pääsee hyvin sisälle Muumilaaksoon. Sarjaa myytiin useisiin maihin ja sitä esitettiin myös Suomessa. Uuden tulemisen sarja on tehnyt 2000-luvulla kun sen oikeudet ostettiin Suomeen.

Kuka lohduttaisi Nyytiä? (Vem ska trösta knyttet?)
Svenska Filminstitutet, Ruotsi 1980

Johan Hägelbäckin ohjaama lyhytelokuva perustuu kuvakirjaan Kuka lohduttaisi Nyytiä? Animaatio seuraa Janssonin tarinaa ja kuvituksia hyvin uskollisesti. Kirjassa runomuotoon kirjoitettu tarina kerrotaan animaatioissa laulaen.

Mumi-dol
Sverdlovsktelefilm, Neuvostoliitto 1980-1983

Taikurin hattu -kirjaan perustuva pala-animaatio muodostuu kolmeasta osasta: Mumi-dol vse delo v shlyape, Mumi-dol leto v mumi-dole ja Mumi-dol v mumi-dol prihodit osen. Näissä animaatioissa hahmojen ulkomuoto on suunniteltu täysin uudelleen. Jaksojen kestot ovat 15-20 minuuttia. Animaatiot ohjasi Anatoly Aliashev.

Muumilaakson tarinoita (Tanoshii Mūmin Ikka)
Telescreen, Japani, 1990-1991

Muumilaakson tarinoiden jaksot 1-76 kuuluvat tähän sarjaan. Suomessa ensimmäinen ja toinen sarja on niputettu saman otsikon alle, vaikka niiden välillä on selkeä ero. "Uudet muumit" tai "uudet jaksot" nimitys on yleisessä käytössä. Suomessa ei ole esitetty kaikkia Muumilaakson tarinoiden jaksoja, vaan ensimmäistä sarjaa on tehty 78 jaksoa.

Jaksojen tarinat ammentavat aiheensa sekä kirjoista että sarjakuvista. Mukana on myös jaksoja ja jopa hahmoja joille ei löydy taustaa Janssonin tarinoista. 

Muumilaakson tarinoita (Tanoshii Mūmin ikka: Bōken Nikki)
Telescreen, Japani 1991-1992

Muumilaakson tarinoiden jaksot 77-101 kuuluvat uuteen muumi-sarjaan. Lisäksi yksi uuden sarjan jaksoista on jätetty esittämättä Suomessa. Näissä jaksoissa ei ole enää yhtään kirjoihin perustavaa tarinaa, mutta suuri osa perustuu Muumipeikko-sarjakuviin. Ensimmäisessä sarjassa muumiperhe ei poistunut muutamia saaria kauemmas kotilaaksostaan, mutta nyt muumeilla on käytössään sarjakuvista tuttu aikakone, joka kuljettaa heidät mm. villiin länteen ja Egyptiin. Sarjan japaninkielinen otsikko tarkoittaa seikkailupäiväkirjaa ja uudet jaksot tuntuvatkin perustuvan vanhempia jaksoja enemmän menoon ja meininkiin.

Sarjat eroavat toisistaan myös animaation osalta. Hahmot ja paikat näyttävät pitkälti samoilta, mutta uusissa jaksoissa hahmoilla on aiempaa rajumpia ilmeitä ja hahmojen taustoina vilahtaa värikkäitä tehosteruutuja, joita ei koskaan käytetty ensimmäisessä jaksoissa. Ensimmäinen sarja on animaatioltaan laadukkaampaa ja toisen sarjan budjetti jäikin ensimmäistä pienemmäksi.

Muumipeikko ja pyrstötähti (Moomin Tani no Suisei)
Telescreen, Japani 1992

Muumilaakson tarinoita -sarjojen lisäksi tehtiin pitkä elokuva. Aiheeksi sopii hyvin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirja joka sijoittuu aikaan ennen sarjassa käsiteltyjä tapahtumia. Muumipeikko tapaa elokuvassa ensimmäisen kerran niin Nuuskamuikkusen kuin Niiskuneidinkin. Näin elokuva syventää sarjaa ja eroaa siitä selvästi, eikä tunnu pelkältä pidennetyltä jaksolta.

Visuaalisesti elokuva jatkaa Muumilaakson tarinoiden tyyliä, paitsi väritykseltään. Elokuvan värisävyt ovat maanläheisempiä ja tummempia kuin sarjassa ja ne näyttävät sarjaa enemmän käsin väritetyiltä. Sarjan ja elokuvan välillä on eroja myös suomidubin roolituksessa.

Kuinkas sitten kävikään (Hur gick det sen?)
Svenska Filminstitutet, Ruotsi 1993

Jo aiemmin mainitussa Nyyti-animaatiossa mukana ollut Jaromir Weseley ohjasi kuvakirjaan Kuinkas sitten kävikään perustuvan lyhytelokuvan. Myös tämä animaatio näyttää siltä kuin Janssonin kuvat olisi herätetty sellaisenaan henkiin ja tarina on täsmälleen sama kuin kirjassa. Ruotsinkielisen version lukija toimiikin kirjailija itse.

Muumi ja vaarallinen juhannus
Se-Ma-For, Puola/Filmkompaniet, Suomi 2008

Suomessa on koostettu Muumien maailman -jaksoista kaksi elokuvaa. Vastaavia elokuva-koosteita on sarjasta tehty myös Puolassa. Suomessa kuvamateriaali restauroitiin ja elokuva on käsikirjoitettu, leikattu ja käännetty alusta asti, toki animaatiomateriaalin ehdoilla koska sitä ei ole tehty lisää sitten 80-luvun alun. Muumi ja vaarallinen juhannus perustuu tietysti kirjaan Vaarallinen juhannus.

Muumi ja punainen pyrstötähti
 Se-Ma-For, Puola/Filmkompaniet, Suomi 2010

Toinen Muumien maailma -elokuva perustuu Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjaan. Alkuperäinen animaatiohan on tavallista pala-animaatiota huomattavasti kolmiulotteisempi puolitettujen nukkehahmojen ja eri tasoille asetettujen taustojen ansiosta ja tämä hyödynnettiin elokuvan kohdalla tekemällä siitä myös 3D versio.

Moomins the Movie
Handle Productions, Suomi/Pictak, Ranska 2014
www.handleproductions.com

Tällä hetkellä tuotannossa on uusi muumielokuva. Piirroselokuvassa muumit lähtevät sarjakuvasta tutulle matkalle kohti Rivieraa. Elokuvan pitäisi sopia sekä aikuisille että lapsille.



Muumit on nähty televisiossa myös näyteltyinä. Ruotsissa on tehty 13-osainen sarja vuonna 1969 ja joulukalenteri vuonna 1973. Joitain muumi-ohjelmia on varmasi myös jäänyt tekemättä. On huhuttu että jopa Disneyllä oltaisiin joskus oltu kiinnostuneita muumien oikeuksista ja näin suosittujen tarinoiden perässä on varmasti ollut muitakin. Muumit on nähty jo piirrettyinä, nukkeina ja pala-animaationa, mutta ei vielä cgi-animaationa. 3D:n kohdalla muumit ovat kuitenkin olleet uraa uurtavia, sillä Muumi ja punainen pyrstötähti oli ensimmäinen Pohjoismaissa tehty 3D-elokuva.

Muumien suosio ei näytä hiipumisen merkkejä, joten eiköhän Muumeja kosiskella animaatioihin vielä tulevaisuudessakin. Koskemattomiakin aiheita olisi: Vaarallista matkaa ja Outoa vierasta Muumitalossa ei ole vielä nähty animaatioina.

tiistai 31. elokuuta 2010

Muistoja Muumilaaksosta

Muumit tulevat taas. Japanilainen Tanoshii Mūmin Ikka -sarja valmistui vuosina 1990–1991 ja sen esittäminen alkoi Suomessa jo elokuussa 1990. Sen jälkeen se on uusittu useasti, viimeisin uusintakierros alkoi vuonna 2008.



Muistan katsoneeni lapsena montaa piirrossarjaa tai elokuvaa, joko tv:stä tai videolta ja kuinka niistä poimittiin aiheet leikkeihin.

Mutta Muumilaakson tarinoista muistan poikkeuksellisesti myös sen kun sarja alkoi. En tiedä kuinka uutta muumi-piirrettyä vuonna 1990 hehkutettiin, mutta jostain äitini oli saanut siitä tietää ja kertoi että tv:stä alkaa muumit. Minulle on jäänyt myös mieleen, että äitini hieman epäili olisiko sarja kummoinen, koska hän itse oli lapsena katsonut muumisarjaa, jossa näyttelijät esiintyivät muumipuvuissa eikä ollut pitänyt siitä.

Äiti nauhoitti meille monia sarjoja ja elokuvia videokaseteille ja siitä olen ollut todella kiitollinen. Myös ensimmäinen jakso muumeista nauhoitettiin, mutta kasetille jolla oli sekalaisesti muitakin piirrettyjä. Ilmeisesti ensimmäinen jakso kuitenkin vakuutti sekä äidin että tyttäret koska jo toisesta jaksosta eteenpäin muumit saivat omat kasettinsa. Muumikasetteja katsottiinkin ahkerasti vuosikausia. Varsinkin jos sattui sairastumaan oli aika laittaa muumi-video pyörimään.
Lukuisten uusintojen ja videoiden kelaamisen jälkeen tarinoiden käänteet ovat jääneet mieleen vuorosanoja myöten. Muistan silti ensimmäisestä esityskerrasta sen kutkuttavan jännityksen kun nukkuva muumiperhe esiteltiin ensimmäisessä jaksossa (Ei koskaan tiedä kenet muumitalosta löytää nukkumasta...) ja että aluksi luulin Muumipappaa ja Muumimammaa isovanhemmiksi (luulin että muumiperhe oli hieman kuin Titi-nallen klaani, molempien talokin oli sininen ja monikerroksinen) ja sen kuinka serkkuni spekuloi Mörön olevan ehkä Taikuri valepuvussa. Meitä molempia kummastutti kuitenkin mörön jättämät jalanjäljet.



Olisi hauska muistaa miltä tuntui kun aavelaiva ensimmäistä kertaa vyöryi sumusta kohti muumien laivaa, tuntuiko kultakala -jakso myös lapsena hieman haikealta tai yllätyinkö kun merestä löytyneistä siemenistä kasvoi kun kasvoikin viidakko muumitalon ympärille. Huomasinko lapsena että muumien ulkomuoto ja animointi on hieman erilaista eri jaksoissa? Rakastuinko jo silloin sarjan musiikkeihin?


Nyt kun muumit taas uusitaan, saa joku kokea nämä seikkailut ihka ensimmäistä kertaa, ja todennäköisesti tulee palaamaan niiden pariin uudelleen ja uudelleen. Ja me sarjan vanhat ystävät pääsemme taas kerran nauttimaan Muumilaakson väen edesottamuksista.

Muumilaakson tarinoita, joka arki-aamu Tv2:lla.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Muumien maailma

Uuden Muumi ja punainen pyrstötähti -elokuvan myötä puolalainen tv-sarja Opowiadania Muminków on taas ajankohtainen. Sarjaa tehtiin Se-Ma-For animaatiostudiolla vuosina 1978–1982. Se noudattelee tarkasti Tove Janssonin muumikirjojen ja -sarjakuvien tarinoita, ja Janssonia konsultoitiin sarjaa tehdessä.


Se-Ma-For -studion sarjoista Suomalaisille ovat tuttuja myös nukkeanimaatiot Nalle Luppakorva ja Pikku Nallen seikkailut. Myös muumit ovat nukkeja, tosin vain puolikkaita ja ne on animoitu pala-animaatioiden tapaan. Hahmot liikkuvat lasilevyille maalattujen taustojen välissä.


Yhden jakson pituus oli n.10 minuuttia ja tämän mittaisia jaksoja tehtiin 78. Hahmoilla ei ollut omia näyttelijöitä, vaan tarinaa kuljetti yksi kertoja. Englannissa sarja oli hyvin suosittu, mutta sitä leikattiin lyhemmäksi, vain viiden minuutin osiksi ja jaksojen määräksi tuli 100.

Suomessa sarjaa esitettiin ensi kerran vuonna 1984. Sarjaa esitettiin aluksi ilmeisesti puolaksi, mutta se käännettiin myös suomeksi Harri Hyttisen toimiessa kertojana. Sarja kulki nimellä Muumilaakson tarinoita, mutta tämä nimi vakiintui myöhemmin toiselle, nykyään Suomessa puolalaisia "huopamuumeja" tunnetummalle, japanilaisella muumisarjalle.


Muumien maailma -nimen sarja sai vasta tehdessään uuden tulemisensa Suomen televisioon vuonna 2007. Filmkompaniet oli saanut levitysoikeudet pitkän odotuksen jälkeen ja sarjaan tehtiin uusi käännös ja siihen äänitettiin pelkän kertojan tilalle hahmojen dialogi.

Jaksot saivat ensiesityksensä Sub Juniorilla. Sarjaa on esitetty myös Mtv3:lla, tosin ruotsiksi puhuttuna. Ruotsiksi sarjaa tullaan esittämään tänä syksynä myös FST:llä.


Muumien maailmaa on julkaistu kuudella dvd:llä ja neljä ensimmäistä dvd:tä on pakattu myös peltiseen boksiin. Hiljattain sarjaa on alettu julkaista uudelleen dvd:llä ja se palasi viime keväänä myös televisioon. Pmmp-yhtye teki sarjaan uuden tunnusmusiikin.


Vuonna 2008 ilmestyi sarjan jaksoista kokoon leikattu elokuva Muumi ja vaarallinen juhannus. Muumi ja punainen pyrstötähti on ensi-illassa tänä syksynä ja siihen on uuden leikkauksen, äänityksen, dialogin ja restauroinnin lisäksi lisätty myös 3D. Sarjan muokkaaminen elokuviksi ei kuitenkaan ole uusi idea, vaan siitä on koottu kaksi muumielokuvaa jo vuosina 1983 ja 1986.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Muumien maailmanvalloitus

Uusin Muumi-elokuva Muumi ja punainen pyrstötähti on saanut ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla. Sitä markkinoidaan yli sadantuhannen euron budjetilla ja toiveissa on että muumeista tulisi maailmalla katsotuin suomalainen elokuva. Suomessa elokuvan pääsee näkemään 6.8.2010.

Puolalaisen Se-Ma-For animaatiostudion 1977–1982 valmistuneesta tv-sarjasta Muumien maailma (Opowiadania Muminków) on suomalaisin voimin koostettu nyt toinen elokuva. Muumi ja Vaarallinen juhannus sai ensi-iltansa 2008. Molemmat elokuvat on ohjannut Maria Lindberg.

Aiempaan elokuvaan ja alkuperäiseen sarjaan on erona 3D. Alunperinkin eri tasoilla liikkuvat puolitetut nukkehahmot on muokattu entistä kolmiulotteisemmiksi Japanissa. Kyseessä on Pohjoismaiden ensimmäinen 3D-elokuva.


Tove Janssonin luomat muumilaakson asukit täyttävät tänä vuonna 65-vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Päivälehden museossa Helsingissä voi katsastaa näyttelyn Suuri seikkailu – Muumiperhe 65 vuotta. Tampereen taidemuseon Muumilaakso on käymisen arvoisa paikka vuodesta toiseen.

Muumit ovat matkanneet myös Belgiaan, jonka sarjakuvamuseossa on tänä keväänä avattu suuri muuminäyttely. Museossa vierailee vuosittain jopa neljännesmiljoona kävijää, joten muumien maineen luulisi kasvavan entisestään.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Sensuuria Muumilaaksossa

Muumilaakson tarinoita on esitetty Suomessa uudelleen ja uudelleen vuodesta 1991 alkaen. Suomessa ei tosin ole koskaan esitetty 104 osaisen sarjan kaikkia jaksoa. Vain 101 jaksoa on suomennettu, eli kolme jaksoa on jätetty näyttämättä.

Syy on jaksojen sisällössä. Vaikka sarjassa nähdään Mörkö, aavelaiva, Jäärouva ja monia muita pelkoa herättäviä hetkiä, kolme jaksoa ylitti rajan ja ne jätettiin sarjasta Suomessa pois.


Ensimmäinen "sensuroitu" jakso sijoittuu melko alkuvaiheeseen, Suomessa näyttettyjen jaksojen 11 ja 12 väliin. Jakson englanninkielinen nimi on Moomin Fights a Pirate. Siinä merirosvot haaksirikkoutuvat Muumilaaksoon, ja merirosvokapteeni sieppaa Niiskuneidin. Jakso on väkivaltainen, siinä mm. uhkaillaan hahmoja veitsellä.


Voice from Inside the Dead Tree sijoittuu jaksojen 48 ja 49 väliin. Siinä vanhan kelon sisältä vapautuu paha demoni, jonka Muumit saavat onneksi huijattua takaisin puun sisään. Demoni on pelottava, ja jakson alussa nähdään myös Haisuli kiusaamassa Hemulia.


The Birthday Surprise sijoittuu sarjan loppuun, jaksojen 99 ja 100 väliin. Jakson päätähti on Pikku Myy, jonka syntymäpäivää ei kukaan tunnu muistavan. Mymmeli pyytää Pikku Myytä talovahdiksi, ja Myy sotkee kokkailullaan keittiön. Mymmelille hän ei tekosiaan tunnusta, ja Mymmeli toteaa että keittiössä oli rohtoa, jota syötyään muuttuu karvaiseksi. Onneksi vaaraa ei ole, jos Myy ei ole keittiössä kokkaillut. Myyn vatsa tulee kipeäksi, ja ehkä omatuntokin kolkuttaa. Yöllä hän näkee unta muuttumisestaan hirviöksi, ja aamulla herättyään toteaa muodonmuutoksen tapahtuneen todella. Kyseessä on kuitenkin vain naamio, jolla haluttiin opettaa Myytä olemaan jatkossa valehtelematta. Lopuksi kaikki juhlivat Myyn syntymäpäivää yhdessä.

Ruotsissakaan kaikkia jaksoja ei esitetty, poikkeuksia Suomeen kuitenkin on. Puun sisältä vapautuva demoni esitettiin, mutta Ruotsissa jätettiin pois jakso Iso Jysäys, jossa Muhveli-keksijä ja Haisuli räjäyttävät vahingossa Niiskun verstaan.

Jaksojen puuttumista ei huomaa, sillä ne eivät ole osa mitään suurempaa juonikokonaisuutta. Uteliaat muumifanit voivat kuitenkin etsiä jaksot netistä. Onpa joku ne suomeksi tekstittänytkin.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Muumipeikko ja pyrstötähti

6.12.2009 tv2 kello: 10.30

Muumipeikko ja pyrstötähti on taidettu esittää jo useampanakin Itsenäisyyspäivänä tv:stä? Tai jos ei välttämättä Itsenäisyyspäivänä, niin kerran vuodessa ainakin.



Japanilainen elokuva (Moomin Tani no Suisei) valmistui vuonna 1992, ja samat tekijät ovat myös vuosina 1990-1992 tehdyn Muumilaakson tarinoita sarjan takana. Elokuva perustuu Tove Janssonin samannimiseen kirjaan ja sen tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen tv-sarjaa.

Sekä sarjaa että elokuvaa ollaan tehty Tove Janssonin ja Lars Janssonin valvonnassa ja ne tuotti suomalainen Dennis Livson. Suomenkielisen version musiikit on säveltänyt ja esittää Benny Törnroos.

Elokuva alkaa samoin kuin useat Tove Janssonin sarjakuvat eli Muumipeikko kuvataan ensin pallona, kunnes huomaamme hänellä jalat ja hännän.


Juoni:
Muumiperhe on juuri asettautunut Muumilaaksoon. Sitten taivaalta alkaa sataa nokea, ja filosofi Piisamirotta julistaa maailmanloppua. Pyrstötähti on tulossa. Muumipeikko lähtee ystäviensä Nipsun ja pikku Myyn kanssa vuorilla sijaitsevalle tähtitornille selvittämään koska pyrstätähti tulee ja iskeekö se Muumilaaksoon. Matkallaan he tapaavat Nuuskamuikkusen. Muumipeikko löytää kultaisen nilkkarenkaan, jonka Nuuskamuikkunen tietää kuuluvan Niiskuneidille, joka on veljensä kanssa matkalla niinikään tähtitorniin.

Tähtitornilla selviää tarkka aika pyrstötähden tulolle. On lähdettävä takaisin Muumilaaksoon. Eräänä aamuna joukko herää avunhuutoihin. Muumipeikko aavistaa kenestä on kyse, ja pelastaa Niiskuneidin angostuura-kasvilta. Myös Niiskuneiti ja Niisku lähtevät Muumilaaksoon. He päättävät suojautua luolaan, jonka Nipsu on löytänyt ennen matkalle lähtöä.


He tapaavat vielä Hemulin, jonka postimerkit tuuli on temmannut mukaansa. Tuuli yltyy pyörremyrskyksi ja pian joukko lentää telttansa avulla kotiin. Muumimamma, Muumipappa ja tärkein irtaimisto haetaan ja viedään luolaan turvaan. Nipsu löytää kissanpennun ja eksyy joukosta. Viime hetkillä ennen pyrstötähden iskua Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen löytävät Nipsun ja kaikki ovat luolassa odottamassa mitä tapahtuu.

Pyrstötähti ei osu Muumilaaksoon. Se ohittaa maan viime hetkellä. Meri, joka on kuivunut pyrstötähden vaikutuksesta vyöryy takaisin ja kaikki tanssivat onnellisina rannalla.



Elokuva on julkaistu Suomessa dvd:nä. Se on dubattu suomeksi suurimmaksi osaksi samojen näyttelijöiden voimin kuin tv-sarja. Vain Nuuskamuikkusen, Niiskuneidin ja Nipsun äänet ovat eri näyttelijöiden kuin Muumilaakson tarinoissa.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Uusi Muumielokuva tulossa 2010

Muumi ja vaarallinen juhannus saa jatkoa vuonna 2010 ensi-iltaan tulevasta Muumi ja punainen pyrstötähti elokuvasta.

Näiden Muumi-elokuvien takana on suomalainen Filmkompaniet. Elokuvat on koottu Puolalaisen Se-Ma-For studion 1977–1982 tekemästä Muumien maailma (Opowiadania Muminków) tv-sarjasta.


Filmkompaniet osti oikeudet tv-sarjaan vuonna 2007 ja uudisti käsikirjoituksen muuttamalla alkuperäisen kertojan tilalle hahmojen dialogin. Sarja myös restauroitiin. Muumien maailmaa esitettiin Sub Juniorilla ja Mtv3:lla. Sarja dubattiin sekä suomeksi että ruotsiksi.

Tove Janssonin Vaarallinen juhannus-kirjaan perustuvat jaksot koottiin elokuvaksi 2008, ja seuraavaksi teattereissa nähdään Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjan tapahtumat.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Tove Janssonin kuvakirjat animaatioina.

Tove Janssonin Muumeista on tehty useita animaatiosovituksia, ja vieläpä useissa eri maissa. Tosin Suomessa ei yhtäkään.

Muumiromaanien ja -sarjakuvien ohella myös Janssonin kaksi kuvakirjaa on animoitu.

Kuka lohduttaisi Nyytiä -animaatio on vuodelta 1979. Sen on ohjannut ruotsalainen Johan Hägelbäck. Animaatio kestää 23 minuuttia.

Kirjassa Nyytin tarina kerrotaan runomuodossa, ja animaatiossa se lauletaan. Musiikin on säveltänyt Peter Lundblad ja suomenkielisessä versiossa sen esittävät Severi Keskinen ja Iikka Keskinen.



Kuinkas sitten kävikään tehtiin myös Ruotsissa. Sen ohjaajana toimi Jaromir Weseley, joka oli animaattorina Kuka lohduttaisi Nyytiä-pätkässä. Animaatio on vuodelta 1993 ja se kestää 11 minuuttia.

Myös tämä tarina on kirjoitettu runomittaan, mutta animaatiossa sitä ei lauleta. Suomenkielisen version lukee Elina Salo, joka on näytellyt Pikku Myytä sekä Muumilaakson tarinoita animaatiossa, että Ruotsin television tuottamassa Mumintrollet tv-sarjassa. Ruotsinkielisen version lukee itse Tove Jansson.



Kumpikin animaatio noudattelee tarkasti Tove Janssonin kuvitusta ja herättää kirjat henkiin sulavasti ja niiden tyylille uskollisesti.

Animaatiot on julkaistu samalla dvd:llä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...