Joululyhäreitä

Tänä vuonna en ehtinyt tehdä blogiin joulukalenteria parin edellisen vuoden tapaan.

Kun kalenteri jäi nyt väliin, tein pienen esittelyn viidestä joululyhäristä.

  
Ketun joulumetkut (Kingikratt)

Virolainen nukkeanimaatio on valmistunut vuonna 1991 ja se on esitetty Ylellä joskus 1990-luvun alkupuolella. Lyhärin on ohjannut Aarne Ahi. Tarina kertoo viekkaasta ketusta, joka pyörtyneeksi tekeytyneenä pääsee mukaan Joulupukin rekeen. Tilaisuuden tullen kettu varastaa lahjat säkistä ja Joulupukki vie lapsille tietämättään säkillisen lunta. Onneksi Pukin neuvokas tonttu onnistuu pelastamaan tilanteen ja Kettukin saa tekosensa anteeksi.

Tätä animaatiota moni lukija muisteli viime vuonna ja nyt sille löytyi nimi, kiitos Villasukka ja Yle. Ehkä Ylelle voisi lähettää joulutoiveen, että kaivaisivat tämän animaation esitysoikeudet jostakin ensi vuodeksi.

 

Petteri Punakuono (Rudolph the Red-Nose Reindeer)

Vuonna 1964 valmistunut nukkeanimaatio ei ole Suomessa samanlainen jouluklassikko kuin kotimaassaan Yhdysvalloissa.Varsinainen animointi on tehty Japanissa. Animaation tuottaja on Rankin/Bass Productions joka tuli tunnetuksi erityisesti jouluaiheisista nukkeanimaatiosta, Petterin lisäksi mm.The Little Drummer Boy ja Santa Claus Is Comin' To Town jotka pohjaavat Petterin lailla tunnettuihin joululauluihin. Petterin tarina on siis se laulusta tuttu, sillä on loistava punainen nenä josta sitä pilkataan. Joulupukilla on kuitenkin Petterin nenälle käyttöä.



Tuuma (Small One)

Elokuvan nimihahmo on jo heikentyneeseen kuntoon päässyt vanha aasi, jonka köyhällä omistajalla ei ole enää varaa pitää sitä. Omistajan poika on kovin kiintynyt vanhaan aasiin ja lähtee itse myymään sen markkinoille. Hän haluaa löytää aasille mahdollisimman hyvän uuden omistajan. Aluksi tilanne vaikuttaa toivottomalta, mutta lopulta paikalle sattuu kiltin oloinen mies joka tarvitsee aasin kyyditsemään vaimoaan Beetlehemiin.

Lyhäri on tunnistettavaa Disney laatua, vaikka sitä olivat tekemässä useat studion uudet tulokkaat. Tuuma oli myös ohjaajansa esikoistyö ja siinä voikin jo nähdä viitteitä Don Bluthin myöhempiin vaiheisiin.

Moni on varmasti nähnyt ainakin pätkän tästä vuonna 1978 valmistuneesta lyhytelokuvasta, sillä se kuuluu Samu Sirkan joulutervehdyksen vakiopätkiin. Kokonaan elokuva löytyy ainakin Disneyn Joulukalenteri dvd:ltä.



Mikki Hiiren jouluaatto (Mickey's Christmas Carol)

Esittelyn toinen Disneyn joululyhäri on valmistunut vuonna 1983. Sen pääosassa nähdään Mikki Hiiri, jonka aiemmasta teatterielokuvasta oli ehtinyt kulua jo 30 vuotta. Lyhärin on ohjannut Burny Mattinson ja tarina on varsin tuttu Charles Dickensin Saiturin joulu, nyt Disney hahmoilla roolitettuna. Alkuperäisellä ääniraidalla hahmot on nimetty Dickensin romaanin mukaisesti, mutta suomidubissa he esiintyvät omilla nimillään. Roope Ankkahan (Scrooge McDuck) tosin on saanut nimensä juurikin saituri Ebenezer Scroogelta.

Rahanahne ja suorastaan ilkeä Scrooge ei anna joulumielelle sijaa. Hänen työntekijänsä saa raataa, köyhille ei heru apua eikä sukulaisten seura kelpaa. Scrooge joutuu punnitsemaan arvonsa uudelleen kun hän kohtaa kolme joulun henkeä ja näkee mitä on jo menettänyt ja mitä tulee tapahtumaan jos sama meno jatkuu.

Suomidubissa Roopea esittää itse dubin ohjaaja Matti Ranin, kun taas Ankronikassa Roopen roolin vetävä Pekka Autiovuori on Mikki Hiiri. Lyhäri on julkaistu ainakin dvd-kokoelmalla Mikki Hiiren taikajoulu, joka on ilmeisesti ehditty julkaista jo kahdesti. Kolmannelle julkaisulle olisi varmaankin tarvetta sillä tätä kokoelmaa ei ainakaan nettikaupoista enää juuri ole saatavilla.



Lumiukko (Snowman)

Lumiukko on kuulunut suomalaiseen tv-jouluun katkeamattomasti jo vuodesta 1992. Sitäkin ennen tämä vuonna 1982 valmistunut englantilainen elokuva on ehditty esittää meillä kahdesti, ensimmäisen kerran jo 1983. Animaatio perustuu Raymond Briggsin kirjaan ja sen on ohjannut Dianne Jackson. Hahmot ovat mykkiä joten Howard Blaken musiikki on erityisen tärkeässä osassa. Elokuvan ainoasta laulusta, Walkin in the Air on vuosien myötä tullut yksi rakastetuimpia jouluhittejä.

Jouluaatto on luminen ja mitäpä pieni poika silloin tekisi ellei rakentaisi komeaa lumiukkoa. Tässä tarinassa Lumiukko herää henkiin ja vie pojan mukanaan ihmeelliselle lentomatkalle, jonka määränpää on lumiukkojen kokous. Paikalla on jopa itse Joulupukki. Hienon seikkailun jälkeen poika menee nukkumaan. Aamulla hän löytää Lumiukon lähes kokonaan sulaneena. Näinkin haikeasta lopusta on tänä vuonna päästy eteenpäin ja Suomenkin televisiossa nähdään jatko-osa Lumiukko ja lumikoira. Vaan ei taida Lumiukolle käydä sen paremmin uudenkaan lyhärin lopuksi. Myös Briggsin Joulupukki-kirjoista on tehty animaatio, mutta 1991 valmistunut Father Christmas on jäänyt aikalailla Lumiukon varjoon.

Jos Lumiukkoa ei jaksa odottaa jouluaattoon asti, voi sen katsoa myös dvd:ltä. Tällöin pääsee käsiksi myös extramateriaaleihin, eli kuvakäsikirjoituksiin, Animatic-versioon ja vaihtoehtoiseen alkuun.

Karhuherra Paddington

Brittiläisen Michael Bondin luoma karhuhahmo Paddington on esiintynyt kirjojen lisäksi myös kolmessa animaatiosarjassa. Tekeillä on myös elokuva, jonka on suunniteltu valmistuvan vuodeksi 2014. Vuonna 2008 Paddington täytti muuten jo viisikymmentä vuotta.

Paddington on Perusta kotoisin oleva karhu, joka on asettunut asumaan Brownin perheen luo Lontooseen. Paddington on pukeutunut punaiseen hattuun ja takkin ja kantaa mukanaan matkalaukkuaan. Hänen herkkuaan ovat marmeladivoileivät. Hän on optimistinen ja hyvää tarkoittava karhu, mutta onnistuu yleensä sotkemaan asiat ja ajautuu näin ongelmiin.



Vuosina 1975-1984 tehtiin nukkeanimaatiota nimeltä Paddington. Viisiminuuttisia jaksoja valmistui 56. Lisäksi vuosina 1980-1986 tehtiin kolme parinkymmenen minuutin mittaista lyhytelokuvaa, Paddington Goes To The Movies, Paddington Goes to School ja Paddington’s Birthday Bonanza.



Animaatio tehtiin FilmFair studiolla Englannissa. Sen toteutus on melko erikoinen, Paddington on nukke, mutta muut hahmot ja taustat ovat pahvia. Sarjan omalaatuisesta ulkomuodosto on kiittäminen animaattori Ivor Woodia. Sama studio on tehnyt myös nukkeanimaation Vompelit (The Wombles). Animaatiota on esitetty Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1976 nimellä Karhuherra Paddington.




Amerikkalaisen Hanna-Barberan Paddington sarja valmistui vuonna 1989 ja sitä tehtiin ainakin 13 jaksoa. Sarjaan lisättiin uusi hahmo, amerikkalaispoika David joka on Brownin lasten serkku.




Piirrossarjaa Karhuherra Paddington (The Adventures of Paddington Bear) tehtiin vuosina 1997-2001. Ranskalais-Kanadalaisessa sarjassa on 117 jaksoa, tai vaihtoehtoisesti 39 pidempää jaksoa jotka sisältävät kolme tarinaa. Sarjaa olivat tekemässä Cinar, Protécréa ja Busy Bear Productions. Sarjaa on esitetty Tv2:lla pidempinä jaksoina ja Paddingtonin suomalaisena äänenä toimi Mikko Kivinen.


Sub Juniorilla alkaa Lokakuun 25 päivä Karhuherra Paddingtonin seikkailut. Ilmeisesti kyseessä on uusin piirrossarja, mutta toisaalta kuvassa oleva nalle ja tekstin korostus "perustuu alkuperäiseen karhuhahmoon" viittaisi enemmän ensimmäiseen sarjaan.

Yhtäkään Paddington-animaatioista ei ole julkaistu Suomessa dvd:llä.

Tapoja animoida

Viimeisin kysely blogissa koski eri animaatiotekniikoita. Vastaajien piti valita omat suosikkinsa ja tähän päädyttiin, 72:den osallistujan voimin:

Piirrosanimaatio, 65
Nukke- ja esineanimaatio, 7
Joku muu, 7
Vaha-animaatio, 5
CGI-animaatio, 4
Pala-animaatio, 4

Selkeästi eniten ääniä keräsi siis piirrosanimaatio. Muut vaihtoehdot jakoivat loppuäänet melko tasaisesti. Nukkeanimaatioiden suosiota en ihmettele, mutta "Joku muu" vaihtoehdon nousemista jaetulle toiselle sijalle ehkä hieman. Nykyään tehdään paljon CGI-animaatioita, mutta tässä taistossa se jäi jaetulle viimeiselle sijalle pala-animaatioiden kanssa. Vaha-animaatio päätyi toisen ja viimeisen sijan väliin. Seuraavaksi lyhyet esittelyt eri tekniikoista:


Ensimmäinen animaatioelokuva on ilmeisesti vuonna 1906 valmistunut Noiduttu hotelli, jossa käytettiin esineanimaatiota. Myös stop-motion animaatioksi kutsuttua tekniikkaa on käytetty ennen paljon liveaction elokuvissa, erikoisefektien tekemiseen. Nukkeanimaatioita on perinteisesti tehty paljon Euroopassa, mutta nykypäivänä ne ovat käyneet harvinaisemmiksi. Niitä kuitenkin tehdään yhä, olihan viime vuonna Oscar-ehdokkaanakin kaksi nukkeanimaatiota.


Vuonna 1906 valmistui myös ensimmäinen piirrosanimaatio, lyhyt ja vitsikäs Humorous Phases of Funny Faces. Piirrosanimaation historiassa tärkeä nimi on Walt Disney, jonka studio teki ensimmäisenä animaation jossa oli ääni ja animaation jossa oli värit. Ensimmäinen animaatioelokuva ei kuitenkaan ole Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Piirroselokuvat pitivät pintansa vuosikymmeniä, mutta nykyään ne ovat jääneet CGI-animaatioiden jalkoihin. Jopa Disney hylkäsi hetkeksi piirrosanimaatio ja siirtyi kokonaan CGI-animaatioiden pariin. Kuitenkin piirrosanimaatioilla riittää nykypäivänäkin faneja ja ainakin Japanissa myös animaatioiden tekijät jaksavat uskovat edelleen piirrosanimaatioihin. Studio Ghiblin elokuvat ovat Japanin katsotuimpia ja suosittuja myös länsimaissa.


Myös pala-animaatio on vanha tekniikka. Sen tekeminen on halvempaa kuin piirrosanimaation ja ehkä tästä syystä Suomessa on tehty paljon lapsille sunnattuja animaatioita juuri pala-animaatioina. Tekniikkaa ei kuitenkaan tule väheksyä, vaan silläkin voi saada aikaan huikeaa jälkeä. Esimerkiksi maailman parhaaksi animaatioksi äänestetty venäläinen Siili sumussa on pala-animaatio, samoin Suomen ensimmäinen pitkä animaatioelokuva, Riitta Nelimarkan Seitsemän veljestä.


Vaha-animaatiot toteutetaan samalla periaatteella kuin nukkeanimaatiot ja niitäkin voi kutsua stop-motion animaatioiksi. Hahmot on muotoiltu plastoliinista tai muovailuvahasta mutta niiden sisällä on kuitenkin oltava jonkinlainen luuranko. Toisinaan hahmoilla voi olla niin paljon muustakin kuin vahasta tehtyjä osia, että ne ovat jo käytännössä nukkeja. Vaha-animaatiossa on kuitenkin mahdollista käyttää hyväksi vahan ominaisuuksia muovautua ja muuttua. Vaha-animaatioiden tunnetuin tekijä tällähetkellä on englantilainen Aardman -studio.


Ensimmäinen CGI-animaatio valmistui vuonna 1995. Kyseessä on Pixarin Toy Story. CGI-animaatioista käytetään myös nimeä 3D-animaatio tai tietokoneanimaatio, mutta kaikki tietokoneanimaatiot eivät ole CGI-animaatioita. Tietokonetta käytetään nykyään jossain määrin kaikkien animaatioiden tekemiseen. Piirrosanimaatiot voidaan piirtää suoraan tietokoneella käyttämättä paperia lainkaan, samoin pala-animaatioita voidaan toteuttaa tietokoneella.

Nykyään CGI-animaatiota tehdään paljon. Aiemmin muilla tekniikoilla animoituja ohjelmia on jopa siirrytty tekemään CGI-animaationa. CGI herättää ehkä kaikista animaatiotekniikoista eniten mielipiteitä puolesta ja vastaan.


Muita animaatiotekniikoita ovat esimerkiksi piksillaatio ja silhuettianimaatio. Piksillaatiossa animoidaan eläviä ihmisiä nukkeanimaation tavoin. Silhuettianimaatiot ovat pala-animaatioita, mutta niin että näkyvissä ovat vain silhuetit. Tunnetuimpia silhuettianimaattoreita on Lotte Reiniger. Luonnollisesti eri animaatiotekniikoita voi myös sekoittaa keskenään.

Cosgrove Hall Filmsin nukkeanimaatioita

Cosgrove Hall Films on englantilainen animaatiostudio, jonka perustivat Brian Cosgrove ja Mark Hall vuonna 1976. Studio on tehnyt sekä nukkeanimaatioita että piirrosanimaatiota ja nykyään myös tietokoneanimaatiota.

Tämä esittely painottuu studion tuottamiin laadukkaisiin nukkeanimaatioihin, joista monia on esitetty myös Suomessa.

Studion nukkeanimaatioita:
Niksu (Noddy, 1975)
Kaislikossa suhisee (The Wind in the Willows , 1984)
Lelumaan Niksu (Noddy’s Toyland Adventures, 1992)
Oakie Doke (1995)
Tiheikön väki (Brambly Hedge, 1995)
Leluhylly (The Animal Shelf, 1997)
Ralle Ryökäle (Rotten Ralph, 1999)
Eki eläinlääkäri (Fetch the Vet, 2000)
Engie Benjy (2002)
Andy Pandy (2002)
Pikku robot (Little Robots, 2003)
Postimies Pate (Postman Pat, 2004)
Lilli ja kukkaisystävät (Fifi and the Flowertots, 2005)
Roope karhun taikaseikkailut(Rupert Bear – Follow the Magic, 2005)



Studio teki Lelumaassa asuvasta Niksusta kaksi tv-sarjaa vuosina 1975 ja 1992. Hahmon on keksinyt kirjailija Enid Blyton. Niksusta on tehty 3D sarja vuonna 2009, mutta se ei ole Cosgrove Hall Filmsin tuotantoa.

1983 valmistui 75-minuuttinen elokuva Kaislikossa suhisee. Sen menestyksen myötä tehtiin aiheesta myös 52-osainen tv-sarja. Puoli tuntinen elokuva A Tale of two toads ja 13-osainen sarja Oh! Mr Toad valmistuvat vuonna 1989.

Postimies Pate oli alkujaan toisen englantilaisen nukkeanimaatiostudion, Woodland Animationsin sarja. Cosgrove Hall Films osti Paten vuonna 2004 ja lisäsi sarjaan monia elementtejä Paten postinjakamisen ohelle.

Lillin ja kukkaisystävien luoja Keith Chapman on mies myös Puuha-Peten takana.

Cosgrove Hall Filmsin nukkeanimaatioista on saatavilla dvd:llä ainakin Kaislikossa suhisee, Tiheikön väki, Postimies Pate, Lilli ja Kukkaisystävät, Pikkurobot ja Eki eläinlääkäri.

Nukkumatti 2/2, Nukkumatin aatteet

Nukkumatin tehtävä oli toivottaa lapsille hyvää yötä ja nukuttaa heidät unihiekalla.

Sarjan tarinoissa oli aina lapsia jotka olivat menossa nukkumaan ja Nukkumatti tuli heidän luokseen erilaisilla liikkumisvälineillä kuhunkin jaksoon sopivasti.

Nukkumatti matkasi lasten luo ympäri maapalloa, ja esimerkiksi Intiassa käydessään hän liikkui norsulla tai riksalla. Eri maat ja kansallisuudet olivatkin yksi tarinoiden kestosuosikkiaihe. Toinen suosittu ja paljon käytetty aihe olivat tutut ja perinteiset sadut, erityisesti Grimmin veljesten tuotannosta. Aikuisia sarjassa näkyi harvoin ja silloinkin satuhahmoina, kuten Lumikki tai seitsemän pienen kilin äiti.

Nukkumatin seikkailujen haluttiin myös heijastavan todellisuutta. Nukkumatti oli läsnä Itä-Saksan ajankohtaisissa ilmiöissä ja elämässä. Sarjassa nähtiin avaruuden valloituksen ohella. myös lähiöiden rakennusta ja Nukkumatti osallistui mm. Itä-Saksan 20-vuotis juhliin, sekä maassa järjestettyyn maailman nuorisofestivaaliin. Myös pikku pioneerien toimintaan Nukkumatti osallistui ahkerasti.

Kuitenkin 80-luvulla Nukkumatin maailman ja todellisen Itä-Saksan välinen ero kasvoi aina vain suuremmaksi. Kansalla ei ollut rahaa, eikä kyllä ostettavaakaan, Nukkumatti sen sijaan kuljetti tavaraa ihmisten kotioville. Nukkumatin oli vaikea ihannoida omaa aikaansa, joten ohjelman aiheet siirrettiin menneisyyteen tai satuihin.

Nukkumatin jaksoista voi löytää myös mahdollisia poliittisia kannanottoja. Eräässä jaksossa Nukkumatti harrasti riippuliitoa, mikä oli DDR:ssä kiellettyä. DDR:n 40-vuotisjuhlapäivänä Nukkumatti seurasi kuinka tyhjiö syntyy.

Nukkumatin itä-saksalaisuus näkyy myös hänen ideologiassaan. Nukkumatti oli sosialismin sympaattinen sanansaattaja.

Suomessakin huomattiin Nukkumatin vierailut pioneerileireillä, joissa lapset odottivat häntä punaiset huivit kaulassa. Nukkumatin avaruusraketin kyljessä luki tietysti CCCP eikä Neuvostoliiton lippujen liehunta ollut sarjassa kovin harvinainen näky.

Nukkumatin kasvatuksellisista ajatuksista tärkeimpiä, olivat aikaisen nukkumaan menon lisäksi ystävällisyys, solidaarisuus, toisten auttaminen ja ymmärtäminen. Nämä periaatteet näkyvät jaksoissa. Lapset auttavat toisiaan, etenkin pienempiään, ja eläimiä. Eri kansallisuuksia edustavat lapset odottavat Nukkumattia sulassa sovussa.

Saksojen yhdistyessä 1990 Itä-Saksan televisio lopetettiin. Tämä oli koitua Nukkumatin kohtaloksi. Jokailtaiset lähetykset aiottiin lopettaa 30-vuoden jälkeen.

Sarjan suuri suosio kuitenkin pelasti Nukkumatin ja sen tekemistä jatkettiin, nyt idän ja lännen yhteistyönä. Nukkumatti oli ainoa itäsaksalainen ohjelma joka jäi elämään yhdistymisen jälkeen sellaisenaan. Syy oli pitkälti taloudellinen, sarjan tuotto oli huikea, mutta sehän johtuu juuri sarjan suosiosta.

Nukkumatin suuri suosio tuli ilmi viimeistään protestiliikkeistä, jotka syntyivät kun sarja uhattiin lopettaa. Ihmisten reaktio osoitti myös kuinka tärkeä Nukkumatti oli (entisten) itä-saksalaisten identiteetille. Nukkumatti muistutti heitä menneestä, DDR:n liittyi myös hyviä muistoja.

Yhdistymisen jälkeen Nukkumatin tärkeimmäksi aatteeksi nousi erilaisuudesta iloitseminen, vastapainona sosialismin yhtenäisyysajatukselle.


Suomen televisioon Nukkumatti saapui vuonna 1973, TV2:n silloisen johtajan Hannu Lemilän toimesta. Ehkä huolellinen animaatio oli vakuuttanut Lemilän, mutta syynä ohjelmavalintaan saattoi olla myös Suomen hyvin lämpimät välit Itä-Saksaan.

Aluksi Nukkumatti johdatti lapset katsomaan iltasatu-ohjelmaa ja Pikku Kakkosen aloitettua 1977, Nukkumatista tuli yksi ohjelman rakastetuimmista kasvoista. Suomenkielisen laulun sanoitti ja esitti Jukka Siikavire.

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista, ja suosiostaan huolimatta ei Nukkumattia enää Pikku Kakkosessa nähdä, ainakaan tällä hetkellä. Syyksi on kerrottu sarjan laadun huonontuminen vuosien myötä, sekä aiheiden ja kulkuvälineiden muuttuminen utopistisempaan suuntaan. Myös raha vaikutti, tässäkin asiassa.


Nukkumatti kävi maailman matkoillaan myös Suomessa. Suomijaksot käsikirjoitti Taina Repo, joka oli 80-luvun alussa haastattelemassa Gerhard Behrendtiä suomalaiseen lehteen. Behrendt pyysi häneltä käsikirjoitusta kahteen Suomijaksoon, toinen tapahtuisi kesällä ja toinen talvella.

Televisiossa nähtiinkin Nukkumatti hiihtämässä talvisessa maisemassa porojen keskellä ja melomassa kajakilla pitkin lapin puroja. Jaksojen teossa ilmeni jälleen kerran tekijöiden omistautuminen sarjalle. Repo sai tehtäväkseen valita suuren orkesterin soittamista musiikkipätkistä suomalaisimman vaihtoehdon ja toimia makutuomarina, kun erilaisista sienistä ja maaleista valmistettiin jäkälää. Osa työryhmästä tarkkaili Berliinin eläintarhassa peurojen liikkeitä, jotta poroista saataisiin mahdollisimman aitoja.

Satu päättyi näin ja lapset käyvät, jo nukkumaan - siis hyvää yötä.

Nukkumatti 1/2, Nukkumatin synty

Nukkumatti, Nukkumatti lasten, illoin kulkee, heittää unihiekkaa. Päivän leikit aika lopettaa on, kun TV:n iltasatu alkaa.

Jo vuodesta 1973 suomalaiset ovat saaneet jännittää millaisella kulkuvälineellä nukkeanimaatiohahmo Nukkumatti saapuu tällä kertaa lankahiuksisten lasten luo, katsomaan televisiosta aluksi iltasatua ja myöhemmin koko Pikkukakkosen lähetystä.

Vuonna 1959 Länsi-Saksan ja Itä-Saksan välille kehkeytyi kilpailu lastenohjelmien teossa. Länsi-Saksalta oli tulossa Nukkumatin tervehdys lapsille-niminen ohjelma ja Itä-Saksan televisiolle tuli kiire valmistaa sille oma vastine. Deutscher Fernsehfunk:ssa (DDR:n televisioyhtiö DFF) animaatioiden parissa työskennellyt Gerhard Behrendt sai tehtäväkseen suunnitella ja valmistaa pikaisesti nuken, josta tulisi tähti DDR:n televisioon. Tuosta hetkestä Nukkumatin ensi-iltaan kului noin kolme viikkoa.

Aluksi Behrendt toimi itse Nukkumatti-jaksojen käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana ja animaattorina. Lopulta Nukkumattia tehtiin kuitenkin jopa 50 ihmisen voimin. Behrendt loi myöhemmin myös muita Nukkehahmoja, mutta Nukkumatti oli hänen elämäntyönsä.

Nukkumattiin panostettiin täysillä. Työ oli hyvin tarkkaa ja perusteellista, niinpä yhden kaksi minuuttisen tarinan kuvaaminen kesti jopa kolme kuukautta. Animaatiot kuvattiin suurella, noin kaksi kertaa kolme metriä pitkällä pöydällä, johon kunkin tarinan lavasteet oli huolella rakennettu. Materiaalien keräämiseen ja esineiden valmistukseen oli erikoistunut suuri määrä työntekijöitä.

Myös Nukkumatin ajopelit, jotka vaihtuivat aina joka jaksossa, suunniteltiin ja toteutettiin tarkasti ja huolellisesti. Sopivan kulkuvälineen valinta ja rakentaminen vaati myös paljon taustatutkimusta. Tekijöiden piti tutustua eri maissa käytettyihin kulkuneuvoihin tai jos mukana oli eläin, esimerkiksi hevonen vetämässä kärryjä, piti tekijöiden tutustua hevosen liikkeisiin, jotta siitä saatiin uskottavan ja aidon näköinen.

Nukkumatin suosiossa olivat ajankohtaiset ja modernit kulkuvälineet. Kotimaassaan
DDR:ssä Nukkumatti sai testattavakseen uusimmat junamallit sekä metron. Berliinin Pionerparkissa oleva lasten pienoisjunarata oli Nukkumatin kulkuneuvona useasti.

Hän pääsi myös avaruuteen, samanlaisella avaruussukkulalla kuin DDR:läinen kosmonautti Jahn. Ensimmäisen kerran Nukkumatti kävi avaruudessa 1961. Hän laskeutui myös kuuhun vuonna 1973. Nukkumatin uraa kosmonauttina hillittiin, ettei hän vaikuttaisi paremmalta kosmonautilta kuin neuvostoliittolaiset kollegansa.

Nukkumatin hahmo on muuttunut hieman vuosien saatossa. Yksi muutos liittyy televisioteknologiaan, aluksi sarja oli mustavalkoinen. Nykyisin käytössä oleva lempeä sini- tai punanuttuinen nukke, on ollut käytössä jo vuosikymmeniä ja on se kaikkein tutuin Nukkumatti. Hahmon pitkä parta kuvastaa iän tuomaa viisautta, mutta Nukkumatti on kuitenkin kiltti ja lapsenomainen.

Animaatiossa Nukkumatti heittää unihiekkaa joka jakson lopuksi. Unihiekan tekeminen oli oma vaikeahko prosessinsa, siihen käytettiin mm. foliota ja kimmeltävää hilettä. Ironista on, että useimmat lapset sulkivat silmänsä tai karkasivat television äärestä unihiekan ulottumattomiin, aikaisen nukahtamisen pelossa.

Musiikki oli tärkeä osa Nukkumattia, hahmot eivät nimittäin puhu lainkaan. Nukkumatin alkuperäisen tunnussävelmän sävelsi Wolfgang Richter, aikaa työhön kului kolme tuntia. Saksankielisessä versiossa laulun laulavat lapset.

Nukkumatti, Nukkumatti, ei kiirettä meillä vielä.
Kaunis toivotus hyvänyön, kohta päättää päivän työn.
Viivythän vielä hetken?
Nukkumatti, Nukkumatti, ei kai kiirettä sulla vielä?
Tänne saavuit varta vasten, iloks kaikkien pienten lasten.
Ole vieraanamme täällä.

Joka jaksossa kuullaan tunnussävelmän lisäksi myös teemaan sopivaa muuta musiikkia, esimerkiksi maasta jossa Nukkumatti kyseisessä jaksossa vierailee.

Kirjoitin Nukkumatista pienoistutkielman osana lopputyötäni joitain vuosia sitten, joten aineistoa riittää. Siksipä jaan aiheen kahteen osaan. Seuraavassa tekstissä käsitellään Nukkumatin ideologiaa ja Suomi-suhdetta.

Nukkeanimaatioita Woodland animationsin tyyliin.

Ivor ja Josiane Wood perustivat animaatiostudio Woodland animationsin vuonna 1975. Se oli erikoistunut nukkeanimaatioihin ja sen suurin hitti oli Postimies Pate. Studio myytiin vuonna 2001.

Ivor Wood syntyi Englanissa vuonna 1932. Hänen isänsä oli englantilainen ja äitinsä ranskalainen. Perhe muutti Englannista Ranskaan ja Wood opiskeli taiteita Pariisissa ja aloitti uransa mainosalalla. Yhdessä ranskalaisanimaattori Serge Danotin kanssa Wood teki animaatiosarjan The Magic Roundabout. Sarja menestyi myös Englannissa ja Wood jatkoi animaattorin uraansa siellä työskennellen mm. Simo piirtää (Simon in the Land of Chalk Drawings) ja Paddington -sarjojen parissa kunnes perusti oman animaatiostudionsa.

Woodland animationsin tv-sarjat:
Kalle Kalkki, Charlie Chalk
Tuomas veturi, Thomas the Tank Engine & Friends
Mummo, Gran
Postimies Pate, Postman Pat
The Wombles
Bertta, Bertha

Pikku Nallen seikkailut

Ranskalaisen Olga Pouchinen luoma nallehahmo Colargol tuli Suomessa tunnetuksia nimellä Pikku Nalle. Pikku Nallen seikkailut on esitetty meillä jo vuonna 1973. Kun tuorein uusintakin on vuodelta 1987, ei sarja valitettavasti liene tuttu edes nykyisille parikymppisille.


Vaikka Colargol on alunperin ranskalainen hahmo, nukkeanimaatio tehtiin Puolassa. Colargolin hahmoa tarjottiin myös Ranskan televiosiolle, mutta siellä oli jo nallehahmo eikä toista kaivattu. Myöhemmin Olipa kerran... -animaatiosarjasta tunnetuksi tullut ranskalainen Albert Barillén ryhtyi tuottajaksi ja lopulta Colargolin animoi Tadeusz Wilkosz Se-ma-for studiolla, samalla josta myös Nalle Luppakorva on kotoisin.

53 jaksoa valmistuivat vuosina 1967-1974. 13-minuutin mittaiset jaksot voidaan jakaa kahdeksaan eri tarinaan. Ne ovat Colargol and the Circus, Colargol at Sea, Colargol in Outer Space, Raven's Wedding, The Lost Whistle, Colargol in the Wild West, The Magic Suitcase ja A Christmas Story. Jaksoista koostettiinkin Puolassa kolme elokuvaa.


Englantilaisille Colargol tuntui ilmeisesti liian eksoottiselta nimeltä, joten nimi vaihtui Barnabyksi. Kanadassa käytettiin nimeä Jeremy the Bear.

Suomessa Pikku Nallen seikkailut ei ole päätynyt dvd:lle, ei edes videolle. Tekijänoikeuksiin liittyvien epäselvyyksien takia tilanne ei vaikuta hyvältä muissakaan maissa.

Lelujen elämää

Nalle vaarin tarinoita (Old Bear Stories) tehtiin Englantilaisen Ealing Animationin toimesta vuosina 1993-1997 41 osaa. Muut lelut pelastavat Nalle vaarin, joka on jo pakattu pois leikeistä laatikkoon. Vanhalta ja viisaalta nallelta muut lelut saavat apua pulmiinsa. Sarjaa on esitetty Ylellä melko tuoreeltaan sen valmistumisesta.


Pixarin Toy Story vuodelta 1995 on ensimmäinen tietokoneella tehty animaatioelokuva. Se kertoo Andyn leluista, jotka elävät aivan omaa elämäänsä. Päähenkilöinä ovat cowboynukke Woody ja ensimmäisessä elokuvassa syntmypäivälahjana mukaan saapuva Buzz Lightyear. Elokuvalle tehtiin jatko-osa Toy Story 2 vuonna 2000 ja tänä vuonna saa ensi-iltansa Toy Story 3.


Suomalaisetkin nallet ovat seikkailleet animaatiossa. Urpo ja Turpo sekoittavat lastenhuoneen Lumifilmin vuosina 1996-1997 Virossa tuottamassa nukkeanimaatiossa. Nallekaksikon lisäksi ohjelmassa nähdään taustalla häärimässä tavallisia leluja, kuten nukkeja ja pikku eläimiä.


Timon sinisellä leluhyllyllä asuvat apina Surku, nallet Jumpe ja Natunen, seepra Viiru ja kirahvi Huiskale. Leluhylly (Animal Shelf) on 26-osainen nukkeanimaatio, jonka on tehnyt Hollantilainen Pedri animation vuonna 2000. Sarjaa on esitetty Pikku Kakkosessa.


Benin salainen maailma (The Secret World of Benjamin Bear) on Kanadalaisen Amberwood Entertainmentin sarja vuodelta 2003. Ben ja Karri ovat nalleja, jotka ryhtyvät seikkailemaan ominpäin aina kun ihmisten silmä välttää. 26-osainen sarja on esitetty Suomessa Ylen Pikku Kino-ohjelmapaikalla ja sitä on julkaistu myös dvd:llä


Aina lelut eivät asu onnellisesti lastenhuoneessa. Hylätyt lelut (The Forgotten Toys) kertoo räsynukesta ja nallesta jotka heitetään pois uusien lelujen tieltä. He matkaavat halki kaupungin etsiessään uutta omistajaa. Vuonna 1995 valmistui puolen tunnin mittainen lyhytelokuva, joka oli pilottijakso vuosina 1997 ja 1999 tehdylle 26-osaiselle sarjalle. Tekijänä oli Hibbert Ralph Entertainment joka tunnetaan nykyään nimellä Silver Fox Films.

Krokotiili Gena ja Muksis

Krokotiili Gena ja Muksis (Крокодил Гена, Tšeburaška) ovat venäläisen lastenkirjailijan, Eduard Uspenskin luomia hahmoja. Myös Uspenskin Fedja-setä on Suomessa tunnettu.

Krokotiili Gena on viisikymmentä vuotias krokotiili, joka työskentelee eläintarhassa. Se on arvokas herrasmies, ja osaa soittaa haitaria.

Muksis on trooppinen eläin, jota tiede ei tunne. Se tulee kaupunkiin appelsiinilaatikossa. Löydyttyään se ei pysy pystyssä vaan putoaa lattialle, koska sen käpälät ovat puutuneet matkalla. Niin se saa nimekseen Muksis.

Kuuluisa ja arvostettu Soyuzmultfilm-studio on tehnyt hahmoista on neljä lyhytelokuvaa.

Krokotiili Gena (1969)
Muksis (1971)
Isokomero (1974)
Muksis menee kouluun (1983)

Tarinat kertovat Genan ja Muksiksen ystävystymisestä, siitä kuinka he rakentavat ystävien talon, ovat epäonnekkaalla junamatkalla, tahtovat liittyä partiolaisiin ja Muksiksen kouluun menosta. Kolmas vakiohahmo on kujeileva muori Isokomero joka lemmikkirottansa Lariskan kanssa nauttii muiden kiusaamisesta.



Ruotsissa hahmoista tehtiin pitkä tv-sarja, joka ei kylläkään ole animaatio vaan hahmot ovat käsinukkeja. Se ei myöskään tarinoiltaan ja tyyliltään juuri vastaa alkuperäistä.

Gena ja Muksis ovat hyvin suosittuja Japanissa. Japanissa onkin tehty uusi 26-osainen animaatiosarja, jonka esittäminen on alkanut lokakuussa 2009. Muksiksen roolissa kuullaan Nozomi Ohashia, joka esitti Hayao Miyazakin Ponyo rantakalliolla elokuvan tunnuslaulun.


Suomessa animaatiot on julkaistu dvd:llä Krokotiili Gena ja Muksis: ystävyyden majatalo. Kansi on harhaanjohtava, mutta sisältö on ehtaa laadukasta nukkeanimaatiota suomeksi dubattuna.

Suomalaisille ennestään tuttu kappale Minä soitan harmonikkaa kuullaan animaatioissa Genan soittamana ja laulamana.

Muksis on ollut Venäjän Olympiajoukkueen maskotti vuodesta 2004 asti, kahdesti kesäkisoissa ja kahdesti talvikisoissa. Sen turkin väri on vaihdellut eri vuosina Venäjän lipun mukaisesti.

Hupsis!

Hupsis (A je to!) on nukkeanimaatio kahdesta tee-se-itse miehestä, Patista ja Matista. Tšekkiläisessä sarjassa on 78 osaa, jotka on tehty vuosina 1976-2003. Ensi-esiintymisensä hahmot tekivät lyhytelokuvassa Kattilan paikkaajat (Kuťáci) vuonna 1976. Kolmen vuoden kuluttua hahmot tekivät paluun ja saivat oman tv-sarjan. Hahmot olivat nimettömiä vuoteen 1989 asti. Hahmojen nimien myötä koko sarjan nimeksi vaihtui Pat ja Mat.


Sarjan ovat luoneet Lubomír Beneš ja Vladimír Jiránek. He olettivat hahmojen olevan enemmän aikuisten mieleen, mutta hulvattomat tarinat ovat hurmanneet kaiken ikäiset ja sarjaa on esitetty yli kahdessakymmenessä maassa.

Myös ongelmia oli. Sosialistisessa Tšekkoslovakiassa sarjan tarinoita ja hahmoja pidettiin kumouksellisina ja tekijöiden epäiltiin valinneen hahmojen paitojen väreiksi keltaisen ja punaisen pilaillakseen Neuvostoliiton ja Kiinan kireillä suhteilla. Pat ja Mat sai kuitenkin tukea Tšekkoslovakian tv:ltä ja tuotanto pääsi alkamaan. Sveitsissä ei esitetty kaikkia jaksoja koska niitä pidettiin vaarallisina.


Sarjan ikumuistoisista musiikeista vastasi Petr Skoumal. Pat ja Mat eivät puhu, vaan tapahtumat etenevät musiikin ja äänitehosteiden voimin.

Uusia jaksoja on suunniteltu ja uusien tekijöiden mukana on Marek Beneš, Lubomír Benešin poika.

Suomessa sarjaa on esitetty Pikku Kakkosessa ja Sub Juniorilla. Hupsista on julkaistu viiden levyn boksina, ja 63 jaksoa yhdeksällä dvd:llä.


DVD:llä julkaistut Hupsis jaksot:
Kattilan paikkaajat
Tapetoijat
Työpaja
Matto
Keinutuoli
Kuva
Autokorjaamo
Lamppu
Levysoitin
Grilli
Muutto
Kaivo
Hyppääjät
Puutarha
Maalarit
Ristikko
Voimistelijat
Linnunpönttö
Pyykkipäivä
Ateria nurmikolla
Pesukone
Sade
Retki
Viinintekijät
Luistimet
Piano
Savenvalajat
Lähetyshäiriö
Omena
Avain
Huonekalut
Ruohonleikkuri
Kevätsiivous
Ovi
Katto
Makkaranpaisto
Kattotiili
Valokuvaajat
Pyörät
Koirankoppi
Lattian maalaus
Kasvihuone
Keinu
Hiiri
Vartijat
Ikkunanmaalaajat
Palapeli
Pääsiäismuna
Kuntoilijat
Automaatti
Autorata
Akvaario
Säilöntää
Riippuliidin
Golfarit
Korkki
Uima-allas
Maisemamaalaus
Joulupuu
Leivontaa
Potilas
Faksi
Mansikat

Tiheikön hiiret

Brittiläisen Jill Barklemin kirjasarja Tiheikön väki (Brambly Hedge) kertoo hiiriyhdyskunnasta. Päähenkilöinä ovat erityisesti hiirilapset Esikko ja Viljami, mutta mukana on monta muutakin hiirtä ja pikku otusta.

Kahdeksan kirjaa julkaistiin vuosina 1980-1994. Tiheikön väestä on tehty yhteensä kahdeksan 25 minuutin nukkeanimaatiota. Tekijöinä oli kaksi englantilaista animaatiostudiota. Animaatiot ovat lämminhenkisiä ja pienille sopvia, mutta tarinoissa riittää mielenkiintoa isommillekin. Toteutus on yksityiskohtaista ja huolellista.


Ensimmäiset Tiheikön väki nukkeanimaatiot teki Cosgrove Hall Films vuonna 1996. Nämä animaatiot perustuvat neljään ensimmäiseen kirjaan, jotka on nimetty vuodenaikojen mukaan.

Cosgrove Hall Films -studio perustettiin vuonna 1976. Sen 79 minuuttinen nukkeanimaatio kirjaklassikosta Kaislikossa suhisee valmistui vuonna 1983. Tämän jälkeen studio teki samasta aiheesta 52-osaisen tv-sarjan.

Kreivi Duckula on piirrosanimaatio, jota tehtiin vuosina 1988–1993. Ankka-vampyyri on levittäytynyt Suomeen videokaseteilla. Myös nukkeanimaatio Lelumaan Niksusta on saman studion käsialaa. Nykyisin Suomessa taidetaan näyttää sarjasta vain uutta 3D versiota, mutta aikoinaan myös nukkeanimaatiota on esitetty Pikku Kakkosessa.


Vuosina 1998-1999 tehtiin neljä jaksoa lisää Tiheikön väkeä. Tarinat perustuvat neljään viimeiseen kirjaan. Nämä animaatiot teki HOT Animation-studio. Studion tunnetuin hahmo lienee Puuha-Pete. Studio on tehnyt myös uusia jaksoa Pingu-vaha-animaatioon vuonna 2004.


Kirjailija oli hyvin varovainen antamaan suostumustaan animaatioprojektille. Hänellä oli laadun suhteen korkeat odotukset ja hän tahtoi olla varma että kirjojen henki säilyisi myös animaatiossa.

Tiheikön väen animaatiotekniikaksi valikoitui nukkeanimaatio, koska se tuntui sopivan tarinoihin parhaiten. Myös kirjailijalle nukkeanimaatio oli piirrosanimaatiota mieluisampi valinta, koska häntä epäilytti ajatus toisista taiteilijoista jäljentämässä hänen kuvituksiaan.

Kaislikossa suhisee -elokuvalla mainetta saanut studio valittiin animaation toteuttajaksi. Animaatiot ohjasi Bridget Appleby. Nukkehahmojen taustoja tehtiin sekatekniikalla, niin että osa lavasteista oli suuria piirroksia.


Ensimmäiset neljä animaatiota on julkaistu Suomessa kahdella dvd:llä, Syksy & Talvi ja Kevät & Kesä. Yle esittää edelleen sillointällöin Tiheikön väen jaksoja.

Jaksojen (ja kirjojen) alkuperäiset nimet:
Spring Story
Summer Story
Autumn Story
Winter Story
The Secret Staircase
The High Hills
Sea Story
Poppy's Babies

Jouluna katsotaan tv:tä

Jouluna näytetään tv:stä perinteisesti paljon animaatioita. Tässä listausta tämän vuoden tarjonnasta.

Lauantai 19.12
klo 15:25 Nelonen: Painajainen ennen joulua
Henry Selickin ohjaama ja Tim Burtonin ideoima ja tuottama nukkeanimaatio vuodelta 1993.

Maanantai 21.12
klo 13:00 Nelonen: Pikku kananen
Disneyn tietokoneanimaatio Kananpojasta joka uskoo taivaan putoavan vuodelta 2005.

Tiistai 22.12
klo 08.33 Tv2: Lauran joulutähti
Saksalaisen animaatiosarjan joulujakso.

klo 13:00 Nelonen: Tallipihan bilehileet
Saksalais-Amerikkalainen tietokoneanimaatiokohellus on valmistunut 2006.

Keskiviikko 23.12
klo 13:00 Nelonen: Autot
Vuonna 2006 valmistunut Pixar elokuva.

Torstai 24.12
klo 07.15 Tv2: Topeliuksen tarinoita: Peikkojen joulu
Animaatio Sakari Topeliuksen sadusta.

klo 09:05 Nelonen: Helinä-keiju
Tietokoneanimaatio Peter Panin keijuystävästä Helinästä.

klo 10.35 Tv2: Hylätyt lelut
Englantilainen animaatioelokuva vuodelta 1995 kertoo nallesta ja nukesta jotka etsivät uutta omistajaa.

klo 10.40-14.40 Subtv: Simpsonit
10 jaksoa Simpsonit tv-sarjasta.

klo 11.33 Tv2: Lumiukko
Joka jouluinen perinne.

klo 14.20 Tv2: Pekka Töpöhäntä
Ruotsalainen animaatioelokuva.

klo 15.50 Tv2: Wallace ja Gromit: Paakarin painajainen
Uusin Wallace ja Gromit lyhytelokuva vuodelta 2008.

klo 17.25 Tv2: Karhuveljeni Koda
Disneyklassikko vuodelta 2003.

klo 19.10 Mtv3: Samu-Sirkan joulutervehdys
Ikimuistoisia hetkiä Disneyn klassikkoelokuvista ja kurkistuksia tulevaan.

Perjantai 25.12
klo 08.05 Tv2: Jouluksi kotiin
Pikku Kinossa pyörivästä tv-sarjasta tuttujen Töötti ja Pulteri possujen joulutarina.

klo 09:05 Nelonen: Robin Hood
Disneyn 21.klassikko on valmistunut vuonna 1973.

klo 10.00 Tv2: Saiturin joulu
Klassikkokirjaan pohjautuva piirroselokuva vuodelta 2001.

klo 10.40-14.40 Subtv: Simpsonit
10 jaksoa Simpsonit tv-sarjasta.

klo 14.20 Tv2: Pekka Töpöhäntä Amerikassa
Pekka Töpöhäntä elokuvan jatko-osa.

klo 14:25 Nelonen: Tokyo Godfathers - löytölapsen arvoitus
Japanilaisen Satoshi Konin elokuva vuodelta 2003.

klo 20.30 Sub tv: Simpsonit.
Suomessa ennennäkemättömän 20.kauden ensimmäisen jakson ennakkoesitys.

Keskiviikko 30.12
klo 07.40 Tv2: Leon talvi
Ranskalainen animaatio karhunpoika Leosta.

Torstai 31.12
klo 09:10 Nelonen: Mikki, Aku, Hessu - kolme muskettisoturia
Vuonna 2004 valmistunut Disneyn piirroselokuva Akusta, Mikistä ja Hessusta muskettisotureina.

Perjantai 1.1
klo 11.00 Nelonen: Opettajan lemmikki
Amerikkalainen elokuva Spot-koirasta joka haluaisi olla ihminen vuodelta 2004.

klo 15.00 Tv2: Arthur ja minimoit
Ranskalainen tietokoneanimaatio vuodelta 2006, jonka jatko-osa pyörii juuri teattereissa.