Pohjolan animaatiot: Suomi

Suomalainen animaatio on ollut viime vuosina nousussa. Tv-sarja Pasila on ollut katsojien suosikki ja sarjaan tehdään jo kolmatta tuotantokautta. Elokuva Niko lentäjän poika, jonka tekemisessä tosin olivat mukana myös Saksa, Tanska ja Irlanti, on laajimmalle levitetty suomalainen elokuva ja se voitti myös Jussi-palkinnon vuoden 2008 parhaana elokuvana. Tänä vuonna saa ensi-iltana Antti Haikalan ohjaama tietokoneanimaatio Maaginen kristalli.

Suomalaisen animaation juuret ovat 1920-luvulla. Harald Salenin Aito sunnuntaimetsästäjä valmistui vuonna 1924. Mainosanimaatioita ensimmäisenä Suomessa teki ilmeisesti Hjalmar Löfving. Sen jälkeen useimmat animaattorit ovat ansainneet leipänsä juuri mainosanimaatioilla.


Ensimmäinen suomalainen tietokoneanimaatioelokuva on vuonna 2006 valmistunut Keisarin salaisuus. Pitkiä animaatioelokuvia on kuitenkin tehty aiemminkin. Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin Seitsemän veljestä valmistui vuonna 1979. Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuva Joulupukki ja noitarumpu on tehty yhteistyössä Unkarin kanssa vuonna 1996. Elokuvasta on tullut joka jouluinen perinne.

Allu Tuppuraisen Rölli-hahmosta tehtiin kolmas elokuva vuonna 2007. Röllin sydän on ensimmäinen Rölli-animaatio ja myös ohjaaja Pekka Lehtosaaren esikoiselokuva. Tämän elokuvan tekemiseen apuja saatiin Venäjältä.

Suomea viedään maailmalle muumien voimin, mutta Tove Janssonin hahmoista ei ole tehty yhtään suomalaista animaatiota. Tove Jansson on toki ollut mukana niin puolalaisen Muumien maailman, kuin japanilaisten muumianimaatioiden tekemisessä, mutta suomalaisiksi animaatioiksi niitä on siltä hyvin vaikea mieltää.


1960-luvun lopulla alkoi lapsille suunnattujen animaatioiden kultakausi. Silloin syntyivät sellaiset klassikkohahmot kuin Kössi Kenguru ja Käytöskukan porsaat Hinku ja Vinku. Camilla Mickwitz aloitti animaatoriuransa. Kahdenkymmenen vuoden aikana hän teki mieleenpainuneita pala-animaatioita. Suomalaisesta vaha-animaatiosta on vastannut Tuula Pukkila 1970 luvulta asti. Mikko Kunnaksen piirrosanimaatioita nähtiin Pikku Kakkosessa 1990-luvulla. Sittemmin suomalaisen lastenanimaation määrä ja laatu on tuntunut hiipuvan.


Ylen ensimmäinen oma nukkeanimaatio oli Heikkopeikko. Nallekarhut Urpo ja Turpo animoitiin virolaisella studiolla. Maailmalla tunnetuin suomalainen nukkeanimaattori on Katariina Lillqvist, jonka animaatiot ovat saaneet paljon tunnustusta, mm. Hopeisen Karhun Berliinin elokuvajuhlilla. Vuonna 2008 Uralin Perhonen herätti paljon keskustelua ja kohua, koska animaatiossa Mannerheimin rakastettu oli kirgiisiläinen poika.

Suomessa on tehty animaatioita myös aikuisille. Poliittista satiiria Itse Valtiaita tehtiin vuosina 2001-2008. Tosin sarja kolahti myös lapsikatsojiin. Suomessa tehdään paljon aikuisille suunnattuja lyhytelokuvia, jotka eivät valitettavasti pääse suuren yleisön tietoisuuteen vaan pyörivät lähinnä festivaaleilla. Yle esittää toisinaan animaatiota Uusi Kino -ohjelmapaikalla.

Suomalainen animaatio on siis tänäkin päivänä melko pienimuotoista. Pitkien elokuvien määrä on 2000-luvulla lähtenyt nousuun. Hyvinkin kotoisilla aineksilla varustetut elokuvat ovat menestyneet maailmallakin kohtuullisesti, tosin niiden tekemiseen on myös tarvittu apua ulkomailta.

Tv-animaatioilla tuntuu menevän varsinkin lastenohjelmien puolella aiempia vuosikymmeniä huonommin. Pasila ei suosiostaan huolimatta joudu kilpailemaan aikuiskatsojista. Tekijöitä ja mielenkiintoisia lyhytelokuvia riittää, mutta niiden saaminen kaiken kansan näkyville on vaikeaa. Suomi on pieni maa, rahat animaatioiden, ja elokuvien tekemiseen yleensäkin, ovat tiukilla. Mutta ovatko muut Pohjoismaat sen suurempia? Ja millaista animaatiotuotantoa Suomen naapureilta löytyy?

Suomalaisten lastenohjelmien helmiä

Suomessa on tehty vuosikymmenten saatossa laadukkaita lastenohjelmia, joita on esitetty enimmäkseen Pikku Kakkosessa. Mukaan mahtuu niin pala-, nukke- ja piirrosanimaatioita ja hyvin erilainen joukko hahmoja ja tarinoita. Tässä esittelyssä näitä Suomalaisen animaation helmiä.


Vuosina 1966–1967 valmistunut Käytöskukka on 13-osainen sarja joka opettaa käytöstapoja. Siinä esiintyvät kotiporsaanpoika Hinku ja piikkiporsas Vinku sekä Suursyömäri, joka tosiaan syö kaiken eteensä osuvan. Paperista revityistä paloista koostetun animaation toteutti Heikki Partanen.


Atelje Seppo Putkisen tuotantoa oleva Matti ja Miisu kertoo pojasta ja tämän kissasta. Ensimmäiset jaksot tehtiin vuonna 1967, mutta jaksoja tehtiin lisää 1980-luvulla. Kaikkiaan jaksoja on parikymmentä. Monella on jäänyt mieleen sarjan tunnussävelämänä käytetty vihellys Where The Rainbow Ends, jonka alunperin esittää Tommy Whistler.


Kössi Kenguru on Heikki Prepulan luoma vihreä kenguru. Ensimmäinen Kössi-animaatio valmistui jo vuonna 1967, ja se oli vielä mustavalkoinen. 30 minuutin mittaisia Kössi-animaatioita syntyi lopulta kuusi, ja ne esitettiin Pikku Kakkosessa pilkoittuina 5 minuutin jaksoiksi. Uusin Kössin seikkailu on vuonna 2003 valmistunut Uninen kurpitsa.


Heikkopeikko on Peikkolassa asuva peikkopoika, joka esiintyi yhdeksässä vajaan viiden minuutin mittaisessa animaatiopätkässä. Ne tehtiin Irja Raninin ohjauksessa vuosina 1976-1977. Kyseessä on Ylen ensimmäinen oma nukkeanimaatio.


Tuula Pukkilan taidokkaita vaha-animaatioita on Pikku Kakkosessa nähty useampiakin. Lohikäärme Justus kertoo 13-jakson mittaisen tarinan siipirikosta lohikäärmeestä. Taikuri Savinen puhuu luonnonsuojelun puolesta selvittäessään roskien harmeja ja metsän eläinten ja tien rakentajan erimielisyyksiä. Savisesta jaksoja on tehty viisi.


Mikko Kunnaksen piirrosanimaatiot on helppo tunnistaa hahmojen notkeiden niskojen ansiosta. 26-osainen Joonas kertoi sirkuksessa vanhempiensa kanssa asuvasta pojasta ja Kolme Ässää ovat salapoliisikolmikko Salla, Sakke ja Saastamoinen. Kolme Ässää esiintyivät Pikku Kakkosessa ensi kerran 1994 ja jaksoja on tehty kaikkiaan 33. He valistavat katsojia myös heijastimen tärkeydestä tietoiskussa.


Tuula Pukkilan vuonna 1998 tv:ssä aloittanut animaatiosarja kertoo kahdesta sisaruksesta, Viivistä ja Leevistä. Markus Majaluoman kuusi-osainen animaatio Kissan elämää kertoo Unski-kissasta joka palaa reissultansa kotiin ja ystävystyy vauvan kanssa.


Mikko Kunnas animoi setänsä Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoista kuusi animaatiojaksoa vuonna 2002. Mansikkalassa asuu myös eläinhahmoja, koirapoika Kalle ja kissatyttö Lilli sekä mopolla ajeleva setä-Leonardo. Mansikkalassa vieraillaan kuuden jakson verran.


Animaatioita on säännöllisesti uusittu, esimerkiksi tällä hetkellä pyörivät Kössi Kenguru ja Matti ja Miisu. Sarjoja on julkaistu myös dvd:llä.