Pom Poko!

Pom Poko (Heisei Tanuki Gassen Ponpoko) on japanilaisen studio Ghiblin elokuva vuodelta 1994. Sen on ohjannut Isao Takahata. Elokuva puhuu luonnonsuojelun puolesta ja on muuten harvoja Ghibli-elokuva, jonka pääosassa ovat eläimet. Siinä on paljon viittauksia japanilaisiin uskomuksiin ja kansanperinteeseen, mutta vaikka ei Japanista juuri mitään tietäisikään voi elokuvan tapahtumissa silti pysyä mukana.

Elokuvan pääosassa on supikoirayhdyskunta, joka elää turvallisen välimatkan päässä ihmisistä, mutta kuitenkin sopivan lähellä käydäkseen tyhjentämässä heidän roskiksensa. Kun ihmiset alkavat rakentaa talojaan yhä laajemmalle alueelle, joutuvat supikoirat ahtaalle ja lopulta nousevat vastarintaan elinalueidensa puolesta.


Supikoirat on kuvattu elokuvassa kolmella eri tyylillä. Varsin realistisesti piirrettyinä ne esiintyvät yleensä kun ovat tekemisissä ihmisten kanssa. Keskenään ne näyttävät ihmismäisemmiltä, kävelevät takajaloillaan ja käyttävät vaatteita. Innostuessaan tai hölmöillessään ne muuttuvat hyvin tyylitellyn näköisiksi.


Supikoirilla, ketuilla ja joillakin kissoilla on kyky muuttaa muotoaan. Ne voivat muuttua esineiksi, toisiksi eläimiksi ja jopa ihmisiksi. Tämän taidon saavuttaminen vaatii kuitenkin harjoittelua, mutta siitä on suuresti hyötyä taistelussa ihmisiä vastaan.

Kun ihmiset alkavat rakentaa Tama Hill -lähiötä, osa supikoirista haluaa karkottaa ihmiset pois. Osan mielestä väkivallan käyttäminen ei ole oikein ja lopulta supikoirat aloittavat operaation jonka tarkoituksena on pelotella rakentajat ja muut ihmiset tiehensä. Supikoirat joutuvat opettelemaan uudelleen vanhan muodonmuutostaidon, jonka suurinosa niistä on unohtanut. Supikoirat ovat ennemmänkin ruokaa ja rauhaa rakastavia, hieman laiskanpulskeita veikkoja kuin ovelia taistelijoita.


He järjestävät ihmisille monenlaista jäynää, ja huolimatta joidenkin supikoirien vastustuksesta ihmisiä myös kuolee. Rakentaminen kuitenkin jatkuu. Apuun haetaan kolme mestaria kaukaiselta saarelta, ja he auttavat järjestämään huikean paraatin, jossa ihmisille esitetään mitä mielikuvituksellisempia näkymiä, tarkoituksena palauttaa heidän kunnioituksensa metsiin ja niiden henkiin. Tämäkin temppu menee pieleen, kun teemapuistoa suunnitteleva mies ottaa sen omiin nimiinsä.


Supikoirat riitaantuvat keskenään ja jakautuvat ryhmiin joilla on jokaisella omat keinonsa pelastaa metsä. Toiset hyökkäävät avoimesti ihmisten kimppuun, toiset yrittävät puhua heille järkeä. Lopputulos ei ole hyvä kenenkään kannalta. Osa supikoirista kuolee taistelussa, osa lähtee yhden mestarin kanssa laivalla kohti kuolemaa ja loput joutuvat sopeutumaan elämään ihmisten maailmassa, muuttuneena ihmismuotoon. Elokuvan loppukohtauksessa he muuttuvat vielä takaisin supikoiriksi ja esittävät katsojalle vetoomuksen luonnon puolesta.


Uros-supikoirille on piirretty kivekset. Tämä on länsimaisissa animaatioissa hyvin harvinaista, mutta onhan se luonnollista että supikoirilla on kassit. Ja niille löytyy elokuvan aikana myös käyttöä: uros-supikoirilla on kyky saada muodonmuutos koskemaan vain kiveksiään. Ihan pätevä ase, mutta täytyy sanoa että on hieman vaikea suhtautua vakavasti kohtaukseen jossa supikoirat mätkivät poliiseja jättimäisiksi paisuneilla palleillaan.

Elokuvan englanninkielisessä dubissa puhutaan muuten epämääräisesti pusseista, mutta tekstityksessä sentään sanotaan suoraan että kyseessä ovat kivekset.

Supikoirat joutuvat myös pidättäytymään lisääntymisestä, koska niiden elintila on kutistunut. Tämä tuottaa kuitenkin ongelmia kun kevät koittaa ja tunteet nousevat pintaan. Jos joku ei halua joutua selittämään näitä asioita lapsikatsojille, kannattaa lapsille näyttää Ghibli-elokuvista mieluummin Ponyo Rantakalliolla, Kikin lähettipalvelu tai Naapurini Totoro.


Pom Pokoa ei ole vielä julkaistu Suomessa, mutta pitkään ei sitäkään tarvitse odottaa. Suomen ensi-ilta on 24.9.2010. Elokuvaa ei dubata suomeksi.

Englanninkielisessä versiossa supikoirat on muuten nimetty pesukarhuiksi tai Tanuki-pesukarhuiksi. Toivottavasti suomennoksessa lajinmääritys on mennyt oikein.

Noitia

Pääsiäisen kunniaksi esittelyyn pääsevät animaatioiden noitahahmot.


Muumilaakson tarinoissa koettiin jännittäviä hetkiä 34. jaksossa "Noita", kun Muumipeikko kumppaneineen törmää Aliisaan ja tämän mummoon. Aliisa on tullut asumaan mummonsa luo keskelle metsää pieneen taloon. Talo onkin ennestään tuttu paikka, siellä pidettiin sadetta jaksossa "Kultakala." Ja talo sijaitsi pelottavassa noitametsässä...


Mummo on kuin onkin noita, ja Aliisa opiskelee noidaksi. Hän myös ystävystyy Muumi-perheen kanssa, mistä Noita ei ole mielissään. Muumit kun ovat hänestä ällöttävän kilttejä ja heillä on huono vaikutus Aliisaan. Jaksossa 76. "Kohti etelää" Aliisan noitakoulutus nousee uudelle tasolle kun Noita vie hänet hakemaan omaa luutaa.

Myöhäisemmissä muumijaksoissa Aliisaa ja Noitaa ei enää nähdä. Heitä ei myöskään löydy Tove Janssonin muumikirjoista tai sarjakuvista vaan kaksikko on japanilaisten lisäys Muumilaakson väkeen.


Japanilaista alkuperää on myös Kiki. Hayao Miyazakin elokuva Kikin lähettipalvelu (Majo no takkyūbin) sai ensi iltansa vuonna 1989 ja se perustuu Eiko Kadonon kirjaan.

Kiki on 13-vuotias noitatyttö, joka vanhan perinteen mukaisesti lähtee vuodeksi vanhempiensa luota maailmalle. Mukaansa tyttö ottaa Jiji-kissan ja radion. Luudallaan hän lentää meren rannalla sijaitsevaan kaupunkiin. Siellä Kikin tulisi ansaita elantonsa, ja leipurirouvan avustuksella syntyy lähettipalvelu.

Kiki on ihailtavan periksiantamaton, vaikka kohtaa myös vaikeuksia. Hän on innokas ja menestyy omalla ahkeruudellaan, ei vain noituuden avulla.


Mimosa-noita jätetään korissa lastenkotiin hoitoon Muskotti-äidin matkan ajaksi
suomalaisen Camilla Mickwitzin vuonna 1983 valmistuneessa animaatiossa Mimosa. Lastenkoti on tylsä ja virallinen paikka, jonne pieni takkutukkainen noita onnistuu tuomaan iloa ja vauhtia.

Vuonna 1985 Mimosa esiintyi vielä animaatiossa Mimosan syntymäyö. Pääsiäisyönä syntynyt Mimosa viettää syntymäyötään ja juhliin saapuvat Rousku-täti, Seitikki-serkku ja Hapero-kummi. Mimosa meinaa jäädä aikuisten varjoon, vaikka hän on sentään yönsankari. Onneksi neuvokas Mimosa palauttaa asioiden tärkeysjärjestyksen.


Disneyn klassikkoelokuvissa on toisinaan törmätty myös noitiin. Yksi elokuvan Lumikki ja seitsemän kääpiötä ikimuistoisimmista kohtauksista on Lumikin äitipuolen muuttuminen taikajuoman avulla vanhaksi eukoksi.

Myöhemmin Aku Ankan sarjakuvissakin seikkaillut Matami Mimmi esiintyi ensimmäisen kerran elokuvassa Miekka Kivessä vuonna 1963. Hän ja velho Merlin ottivat toisistaan mittaa noitien kaksintaistelussa. Mimmi myös esitteli taitojansa laulusäestyksen kera Artulle ja teki selväksi harjoittavansa nimenomaan mustaa magiaa ja olevansa erityisen paha.


Vuonna 1985 valmistuneessa Hiidenpadassa sikopaimen Taran, prinsessa Elena ja harpisti Harpo törmäävät Morvan suolla kolmeen noitaan, joilla on hallussaan mahtava hiidenpata.

Disneyn noitiin kuuluu myös Milla Magia, jonka ensiesiintyminen tapahtui Carl Barksin sarjakuvassa vuonna 1961. Milla esiintyi myös tv-sarjassa Ankronikka, jonka jaksoista osa perustui Barksin sarjakuviin. Ankronikassa Millalla on seuranaan korppi Poe, joka todellisuudessa onkin hänen korpiksi muuttunut veljensä.

Tuoreempia noitia on tarjolla sarjakuvaan perustuvassa tv-sarjassa W.i.t.c.h. Will, Irma, Taranee, Cornelia ja Hay Lin saavat käyttöönsä neljän alkuaineen voimat ja joutuvat pelastamaan maailmaa samalla kun yrittävät olla tavallisia teinityttöjä. 52-osainen sarja valmistui 2005 ja sitä on Suomessa esitetty Nelosella.

Sabrina teininoita (Sabrina, the Teenage Witch) on suomalaisille tuttu komediasarjana, mutta siitä on tehty myös animaatioversio (Sabrina: The Animated Series). Animaatiossa Sabrina on 13-vuotias ja oppii tulemaan toimeen noitavoimiensa kanssa. Mukana ovat myös hänen tätinsä Hilda ja Zelda. 65-osainen sarja on valmistunut vuonna 2000 ja Suomessa sitä esitti Nelonen.