Pohjolan animaatiot: Suomi

Suomalainen animaatio on ollut viime vuosina nousussa. Tv-sarja Pasila on ollut katsojien suosikki ja sarjaan tehdään jo kolmatta tuotantokautta. Elokuva Niko lentäjän poika, jonka tekemisessä tosin olivat mukana myös Saksa, Tanska ja Irlanti, on laajimmalle levitetty suomalainen elokuva ja se voitti myös Jussi-palkinnon vuoden 2008 parhaana elokuvana. Tänä vuonna saa ensi-iltana Antti Haikalan ohjaama tietokoneanimaatio Maaginen kristalli.

Suomalaisen animaation juuret ovat 1920-luvulla. Harald Salenin Aito sunnuntaimetsästäjä valmistui vuonna 1924. Mainosanimaatioita ensimmäisenä Suomessa teki ilmeisesti Hjalmar Löfving. Sen jälkeen useimmat animaattorit ovat ansainneet leipänsä juuri mainosanimaatioilla.


Ensimmäinen suomalainen tietokoneanimaatioelokuva on vuonna 2006 valmistunut Keisarin salaisuus. Pitkiä animaatioelokuvia on kuitenkin tehty aiemminkin. Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin Seitsemän veljestä valmistui vuonna 1979. Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuva Joulupukki ja noitarumpu on tehty yhteistyössä Unkarin kanssa vuonna 1996. Elokuvasta on tullut joka jouluinen perinne.

Allu Tuppuraisen Rölli-hahmosta tehtiin kolmas elokuva vuonna 2007. Röllin sydän on ensimmäinen Rölli-animaatio ja myös ohjaaja Pekka Lehtosaaren esikoiselokuva. Tämän elokuvan tekemiseen apuja saatiin Venäjältä.

Suomea viedään maailmalle muumien voimin, mutta Tove Janssonin hahmoista ei ole tehty yhtään suomalaista animaatiota. Tove Jansson on toki ollut mukana niin puolalaisen Muumien maailman, kuin japanilaisten muumianimaatioiden tekemisessä, mutta suomalaisiksi animaatioiksi niitä on siltä hyvin vaikea mieltää.


1960-luvun lopulla alkoi lapsille suunnattujen animaatioiden kultakausi. Silloin syntyivät sellaiset klassikkohahmot kuin Kössi Kenguru ja Käytöskukan porsaat Hinku ja Vinku. Camilla Mickwitz aloitti animaatoriuransa. Kahdenkymmenen vuoden aikana hän teki mieleenpainuneita pala-animaatioita. Suomalaisesta vaha-animaatiosta on vastannut Tuula Pukkila 1970 luvulta asti. Mikko Kunnaksen piirrosanimaatioita nähtiin Pikku Kakkosessa 1990-luvulla. Sittemmin suomalaisen lastenanimaation määrä ja laatu on tuntunut hiipuvan.


Ylen ensimmäinen oma nukkeanimaatio oli Heikkopeikko. Nallekarhut Urpo ja Turpo animoitiin virolaisella studiolla. Maailmalla tunnetuin suomalainen nukkeanimaattori on Katariina Lillqvist, jonka animaatiot ovat saaneet paljon tunnustusta, mm. Hopeisen Karhun Berliinin elokuvajuhlilla. Vuonna 2008 Uralin Perhonen herätti paljon keskustelua ja kohua, koska animaatiossa Mannerheimin rakastettu oli kirgiisiläinen poika.

Suomessa on tehty animaatioita myös aikuisille. Poliittista satiiria Itse Valtiaita tehtiin vuosina 2001-2008. Tosin sarja kolahti myös lapsikatsojiin. Suomessa tehdään paljon aikuisille suunnattuja lyhytelokuvia, jotka eivät valitettavasti pääse suuren yleisön tietoisuuteen vaan pyörivät lähinnä festivaaleilla. Yle esittää toisinaan animaatiota Uusi Kino -ohjelmapaikalla.

Suomalainen animaatio on siis tänäkin päivänä melko pienimuotoista. Pitkien elokuvien määrä on 2000-luvulla lähtenyt nousuun. Hyvinkin kotoisilla aineksilla varustetut elokuvat ovat menestyneet maailmallakin kohtuullisesti, tosin niiden tekemiseen on myös tarvittu apua ulkomailta.

Tv-animaatioilla tuntuu menevän varsinkin lastenohjelmien puolella aiempia vuosikymmeniä huonommin. Pasila ei suosiostaan huolimatta joudu kilpailemaan aikuiskatsojista. Tekijöitä ja mielenkiintoisia lyhytelokuvia riittää, mutta niiden saaminen kaiken kansan näkyville on vaikeaa. Suomi on pieni maa, rahat animaatioiden, ja elokuvien tekemiseen yleensäkin, ovat tiukilla. Mutta ovatko muut Pohjoismaat sen suurempia? Ja millaista animaatiotuotantoa Suomen naapureilta löytyy?

Noitia

Pääsiäisen kunniaksi esittelyyn pääsevät animaatioiden noitahahmot.


Muumilaakson tarinoissa koettiin jännittäviä hetkiä 34. jaksossa "Noita", kun Muumipeikko kumppaneineen törmää Aliisaan ja tämän mummoon. Aliisa on tullut asumaan mummonsa luo keskelle metsää pieneen taloon. Talo onkin ennestään tuttu paikka, siellä pidettiin sadetta jaksossa "Kultakala." Ja talo sijaitsi pelottavassa noitametsässä...


Mummo on kuin onkin noita, ja Aliisa opiskelee noidaksi. Hän myös ystävystyy Muumi-perheen kanssa, mistä Noita ei ole mielissään. Muumit kun ovat hänestä ällöttävän kilttejä ja heillä on huono vaikutus Aliisaan. Jaksossa 76. "Kohti etelää" Aliisan noitakoulutus nousee uudelle tasolle kun Noita vie hänet hakemaan omaa luutaa.

Myöhäisemmissä muumijaksoissa Aliisaa ja Noitaa ei enää nähdä. Heitä ei myöskään löydy Tove Janssonin muumikirjoista tai sarjakuvista vaan kaksikko on japanilaisten lisäys Muumilaakson väkeen.


Japanilaista alkuperää on myös Kiki. Hayao Miyazakin elokuva Kikin lähettipalvelu (Majo no takkyūbin) sai ensi iltansa vuonna 1989 ja se perustuu Eiko Kadonon kirjaan.

Kiki on 13-vuotias noitatyttö, joka vanhan perinteen mukaisesti lähtee vuodeksi vanhempiensa luota maailmalle. Mukaansa tyttö ottaa Jiji-kissan ja radion. Luudallaan hän lentää meren rannalla sijaitsevaan kaupunkiin. Siellä Kikin tulisi ansaita elantonsa, ja leipurirouvan avustuksella syntyy lähettipalvelu.

Kiki on ihailtavan periksiantamaton, vaikka kohtaa myös vaikeuksia. Hän on innokas ja menestyy omalla ahkeruudellaan, ei vain noituuden avulla.


Mimosa-noita jätetään korissa lastenkotiin hoitoon Muskotti-äidin matkan ajaksi
suomalaisen Camilla Mickwitzin vuonna 1983 valmistuneessa animaatiossa Mimosa. Lastenkoti on tylsä ja virallinen paikka, jonne pieni takkutukkainen noita onnistuu tuomaan iloa ja vauhtia.

Vuonna 1985 Mimosa esiintyi vielä animaatiossa Mimosan syntymäyö. Pääsiäisyönä syntynyt Mimosa viettää syntymäyötään ja juhliin saapuvat Rousku-täti, Seitikki-serkku ja Hapero-kummi. Mimosa meinaa jäädä aikuisten varjoon, vaikka hän on sentään yönsankari. Onneksi neuvokas Mimosa palauttaa asioiden tärkeysjärjestyksen.


Disneyn klassikkoelokuvissa on toisinaan törmätty myös noitiin. Yksi elokuvan Lumikki ja seitsemän kääpiötä ikimuistoisimmista kohtauksista on Lumikin äitipuolen muuttuminen taikajuoman avulla vanhaksi eukoksi.

Myöhemmin Aku Ankan sarjakuvissakin seikkaillut Matami Mimmi esiintyi ensimmäisen kerran elokuvassa Miekka Kivessä vuonna 1963. Hän ja velho Merlin ottivat toisistaan mittaa noitien kaksintaistelussa. Mimmi myös esitteli taitojansa laulusäestyksen kera Artulle ja teki selväksi harjoittavansa nimenomaan mustaa magiaa ja olevansa erityisen paha.


Vuonna 1985 valmistuneessa Hiidenpadassa sikopaimen Taran, prinsessa Elena ja harpisti Harpo törmäävät Morvan suolla kolmeen noitaan, joilla on hallussaan mahtava hiidenpata.

Disneyn noitiin kuuluu myös Milla Magia, jonka ensiesiintyminen tapahtui Carl Barksin sarjakuvassa vuonna 1961. Milla esiintyi myös tv-sarjassa Ankronikka, jonka jaksoista osa perustui Barksin sarjakuviin. Ankronikassa Millalla on seuranaan korppi Poe, joka todellisuudessa onkin hänen korpiksi muuttunut veljensä.

Tuoreempia noitia on tarjolla sarjakuvaan perustuvassa tv-sarjassa W.i.t.c.h. Will, Irma, Taranee, Cornelia ja Hay Lin saavat käyttöönsä neljän alkuaineen voimat ja joutuvat pelastamaan maailmaa samalla kun yrittävät olla tavallisia teinityttöjä. 52-osainen sarja valmistui 2005 ja sitä on Suomessa esitetty Nelosella.

Sabrina teininoita (Sabrina, the Teenage Witch) on suomalaisille tuttu komediasarjana, mutta siitä on tehty myös animaatioversio (Sabrina: The Animated Series). Animaatiossa Sabrina on 13-vuotias ja oppii tulemaan toimeen noitavoimiensa kanssa. Mukana ovat myös hänen tätinsä Hilda ja Zelda. 65-osainen sarja on valmistunut vuonna 2000 ja Suomessa sitä esitti Nelonen.

Camilla Mickwitz

Camilla Mickwitzin omaperäinen piirrostyyli on tunnistettava ja jäänyt varmasti mieleen kaikille hänen tuotantoonsa tutustuneille. Mickwitz vaikutti vahvasti Suomalaiseen lastenkulttuuriin 1970 ja 1980 -luvuilla. Hän kirjoitti ja kuvitti lastenkirjoja ja teki animaatioita. Camilla Mickwitz kuoli vuonna 1989.

Camilla Zilliacus syntyi vuonna 1937 ja valmistui graafikoksi vuonna 1958. Hän työskenteli mainosalalla, mutta alkoi kaivata lastenkulttuurin pariin. Vuonna 1967 hän aloitti ruotsinkielisten lastenohjelmien toimituksessa. Mickwitzin ensimmäinen tv-työ oli kuvasatu Magganin aamukävely. Alunperin hän oli tarkoittanut kuvat kuvakirjaksi, mutta ei ollut saanut kirjalle kustantajaa.

1968 valmistui Mickwitzin ensimmäinen animaatio, Hiirten jouluaatto. Animaatio on toteutettu pala-animaationa, ja Mickwitz käytti samaa tekniikkaa lopulta kaikissa animaatioelokuvissaan. Pätkä on esitetty Yle Teemalla jouluaattona 2007 ja 2008.

Mickwitzin ensimmäinen animaatiosarja oli neliosainen ja kertoi pojasta ja koirasta. Max ja Murre oli ensimmäinen ruotsinkielisen television värillinen ohjelma. Vuonna 1971 valmistui ensimmäinen animaatio jonka Mickwits myös käsikirjoitti. Sormus kertoo Fabian-pojasta ja eriskummallisesta sormuksesta.


Jason-sarjassa on neljä osaa, jotka tehtiin vuosina 1972-1974. Jasonin kesä valittiin vuonna 1975 Hollywoodin televisiofestivaaleilla parhaaksi animaatioelokuvaksi. Mickwitz nousi julkisuuteen ja samalla muutkin suomalaisen animaation tekijät olivat hetken huomion kohteena. Vihdoin Mickwitzistä kiinnostuivat myös kirjakustantamot ja Jasonista tehtiin myös kirjasarja. Tämän jälkeen useimmat Mickwitzin animaatiot on julkaistu myös kuvakirjoina.

Emilia-sarja valmistui vuosina 1976-1979. Sarjassa on kuusi osaa. Emilia ja Oskari-isä keksivät nojatuolissa satuja ja käyvät samalla tärkeitä keskusteluja mm.vanhusten ja naisten asemasta, onnen etsimisestä ja luonnonsuojelusta.



Mimosa-elokuva valmistui 1982 ja Mimosan syntymäyö 1987. Mimosa on pieni noita, jonka äiti ensimmäisessä elokuvassa jättää hoitoon lastenkotiin työmatkansa ajaksi. Toisessa Mimosa-tarinassa on Mimosan syntymäpäivä.

Vuonna 1983 Mickwitz toteutti Pikku Kakkoselle tunnuksen, jossa hahmot muodostavat numeron kaksi. Samat hahmot seikkailivat myös Varokaa heikkoa jäätä -tietoiskussa vuonna 1986.



Mickwitzin elokuvat:
1968 Hiirten jouluaatto
1969-1971 Max ja Murre
1971 Pikku Kanin hassu päivä (Kati Bondestamin kanssa)
1972 Sormus
1972 Jason
1973 Jason ja Frans
1973 Jasonin kesä
1974 Jason ja vihainen Viivi
1976 Ollaan yhdessä
1976-1979 Emilia sarjan osat Emilia ja omenapuumetsä, Emilia ja kolme pikkuista tätiä, Emilia ja kuningas Oskari, Emilia ja nukke, Emilia ja onni, Emilia ja kaksoset.
1977 Elä elämässäsi (Mikael Wahlforssin kanssa)
1982 Mimosa
1985 ...Ja sinusta tulee pelle
1987 Mimosan syntymäyö
1989 Pieni enkeli

Animaatioita on julkaistu videoilla mutta ei dvd:llä. Mickwitzin elokuvatuontato kyllä ansaitsisi kunnollisen dvd-julkaisun.

Varokaa heikkoa jäätä

Suomalaisen lastenkirjailijan ja animaattorin Camilla Mickwitzin tekemä Jäävaroitus pala-animaatio esitettiin televisiossa ensi kerran huhtikuussa 1986.

Tietoiskun tarkoituksena on varoittaa katsojia petollisen heikoista jäistä, ja sitä on näytetty 13 vuoden ajan keväisin ja syksyisin yleensä Pikku Kakkosen yhteydessä. Varoituksessa esiintyvät hahmot ovat tuttuja Pikku Kakkosen tunnuksesta, jonka Mickwitz suunnitteli 1983.



Animaation musiikin ja äänet on tehnyt Jukka Siikavire. Moni katsoja on pitänyt pätkää ahdistavana ennemmin oudon äänimaailman, kuin nallen hädän takia. Jäistä pelastuneen Nallen kumeaääninen varotus "Varokaa heikkoa jäätä, mmm" viimeistelee kauhistuttavan kokemuksen. Siikavire on itse nallen äänenä.

Siikavire teki animaation äänet uudelleen vuonna 1996. Traumatisoituneet katsojat ovat uskoneet että äänet vaihdettiin juuri pelottavuuden takia, mutta oikeana syynä oli ääniraidan kuluminen.

Alkuperäinen pätkä kestää n.neljä minuuttia. Nykyään animaatiosta näytetään useimmiten lyhennettyä versiota.

On Jäävaroituksen näkeminen sitten traumaattinen kokemus tai ei, hoitaa se tärkeän tehtävänsä hyvin ja persoonallisesti.