Tapoja animoida

Viimeisin kysely blogissa koski eri animaatiotekniikoita. Vastaajien piti valita omat suosikkinsa ja tähän päädyttiin, 72:den osallistujan voimin:

Piirrosanimaatio, 65
Nukke- ja esineanimaatio, 7
Joku muu, 7
Vaha-animaatio, 5
CGI-animaatio, 4
Pala-animaatio, 4

Selkeästi eniten ääniä keräsi siis piirrosanimaatio. Muut vaihtoehdot jakoivat loppuäänet melko tasaisesti. Nukkeanimaatioiden suosiota en ihmettele, mutta "Joku muu" vaihtoehdon nousemista jaetulle toiselle sijalle ehkä hieman. Nykyään tehdään paljon CGI-animaatioita, mutta tässä taistossa se jäi jaetulle viimeiselle sijalle pala-animaatioiden kanssa. Vaha-animaatio päätyi toisen ja viimeisen sijan väliin. Seuraavaksi lyhyet esittelyt eri tekniikoista:


Ensimmäinen animaatioelokuva on ilmeisesti vuonna 1906 valmistunut Noiduttu hotelli, jossa käytettiin esineanimaatiota. Myös stop-motion animaatioksi kutsuttua tekniikkaa on käytetty ennen paljon liveaction elokuvissa, erikoisefektien tekemiseen. Nukkeanimaatioita on perinteisesti tehty paljon Euroopassa, mutta nykypäivänä ne ovat käyneet harvinaisemmiksi. Niitä kuitenkin tehdään yhä, olihan viime vuonna Oscar-ehdokkaanakin kaksi nukkeanimaatiota.


Vuonna 1906 valmistui myös ensimmäinen piirrosanimaatio, lyhyt ja vitsikäs Humorous Phases of Funny Faces. Piirrosanimaation historiassa tärkeä nimi on Walt Disney, jonka studio teki ensimmäisenä animaation jossa oli ääni ja animaation jossa oli värit. Ensimmäinen animaatioelokuva ei kuitenkaan ole Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Piirroselokuvat pitivät pintansa vuosikymmeniä, mutta nykyään ne ovat jääneet CGI-animaatioiden jalkoihin. Jopa Disney hylkäsi hetkeksi piirrosanimaatio ja siirtyi kokonaan CGI-animaatioiden pariin. Kuitenkin piirrosanimaatioilla riittää nykypäivänäkin faneja ja ainakin Japanissa myös animaatioiden tekijät jaksavat uskovat edelleen piirrosanimaatioihin. Studio Ghiblin elokuvat ovat Japanin katsotuimpia ja suosittuja myös länsimaissa.


Myös pala-animaatio on vanha tekniikka. Sen tekeminen on halvempaa kuin piirrosanimaation ja ehkä tästä syystä Suomessa on tehty paljon lapsille sunnattuja animaatioita juuri pala-animaatioina. Tekniikkaa ei kuitenkaan tule väheksyä, vaan silläkin voi saada aikaan huikeaa jälkeä. Esimerkiksi maailman parhaaksi animaatioksi äänestetty venäläinen Siili sumussa on pala-animaatio, samoin Suomen ensimmäinen pitkä animaatioelokuva, Riitta Nelimarkan Seitsemän veljestä.


Vaha-animaatiot toteutetaan samalla periaatteella kuin nukkeanimaatiot ja niitäkin voi kutsua stop-motion animaatioiksi. Hahmot on muotoiltu plastoliinista tai muovailuvahasta mutta niiden sisällä on kuitenkin oltava jonkinlainen luuranko. Toisinaan hahmoilla voi olla niin paljon muustakin kuin vahasta tehtyjä osia, että ne ovat jo käytännössä nukkeja. Vaha-animaatiossa on kuitenkin mahdollista käyttää hyväksi vahan ominaisuuksia muovautua ja muuttua. Vaha-animaatioiden tunnetuin tekijä tällähetkellä on englantilainen Aardman -studio.


Ensimmäinen CGI-animaatio valmistui vuonna 1995. Kyseessä on Pixarin Toy Story. CGI-animaatioista käytetään myös nimeä 3D-animaatio tai tietokoneanimaatio, mutta kaikki tietokoneanimaatiot eivät ole CGI-animaatioita. Tietokonetta käytetään nykyään jossain määrin kaikkien animaatioiden tekemiseen. Piirrosanimaatiot voidaan piirtää suoraan tietokoneella käyttämättä paperia lainkaan, samoin pala-animaatioita voidaan toteuttaa tietokoneella.

Nykyään CGI-animaatiota tehdään paljon. Aiemmin muilla tekniikoilla animoituja ohjelmia on jopa siirrytty tekemään CGI-animaationa. CGI herättää ehkä kaikista animaatiotekniikoista eniten mielipiteitä puolesta ja vastaan.


Muita animaatiotekniikoita ovat esimerkiksi piksillaatio ja silhuettianimaatio. Piksillaatiossa animoidaan eläviä ihmisiä nukkeanimaation tavoin. Silhuettianimaatiot ovat pala-animaatioita, mutta niin että näkyvissä ovat vain silhuetit. Tunnetuimpia silhuettianimaattoreita on Lotte Reiniger. Luonnollisesti eri animaatiotekniikoita voi myös sekoittaa keskenään.

Vanha mylly

Vanha Mylly (The Old Mill) on vuonna 1937 valmistunut Disneyn lyhytelokuva. Se kuuluu Hassunkuriset Sinfoniat (Silly Symphonies) sarjaan. Lyhärin on ohjannut Wilfred Jackson, joka myöhemmin oli mukana ohjaamassa pitkiäkin Disney elokuvia, esimerkiksi Tuhkimo, Liisa Ihmemaassa ja Kaunotar ja Kulkuri.



Elokuvan alussa vanha ja jo hieman ränsistynyt tuulimylly seisoo ilta-auringossa. Myllyssä ja sen ympärillä asuu monia eläimiä ja lintuja joista osa valmistautuu yöpuulle ja osa heräilee vasta pimeän tultua. Yöllä nousee myrsky, joka riepottelee myllyä ja sen asukkaita, mutta huolimatta tuulesta, sateesta ja jopa salaman iskusta mylly kestää ja kun aamu valkenee se on hieman enemmän kallellaan mutta yhä pystyssä.


Hassunkuriset sinfoniat toimivat usein uusien tekniikoiden tai animoinnin kokeiluina, niin myös Vanha mylly. Siinä käytetiin ensimmäistä kertaa monitasokameraa, jonka avulla kuvaan saatiin lisää syvyyttä. Kameran käyttö näkyy heti ensimmäisessä kohtauksessa, jossa myllyä tarkastellaan hämähäkinseitin takaa.

Animaattorit harjoittelivat realististen eläinten animointia. Elokuvassa nähdään myös erikoistehosteita, sadetta ja salamointia, ja myllyn kuvajaisen heijastuminen vedestä. Näitä oppeja hyödynnettiin kun elokuvia Lumikki ja Seitsemän kääpiötä ja Bambi tehtiin.

Myös Vanhan Myllyn tarina oli kokeellinen. Siinä ei ole juurikaan juonta, vaan se on enemmänkin tunnelmapala, kuvaus yhdestä myrskyisästä yöstä. Sen menestys osoitti että yleisö on kiinnostunut katsomaan vitsikkäiden lyhytelokuvien ohella myös taiteellisempia animaatioita ja lumoutumaan niistä.


Vanha mylly on arvostettu lyhytelokuvia. Jo valmistuttuaan se voitti Oscarin, mutta se on myös nykypäivänä äänestetty suhteellisen korkeille sijoille kun parhaita lyhytelokuvia tai animaatioita on listattu.

Elokuva löytyy useilta dvd-julkaisuilta: Walt Disney Treasures: Silly Symphonies, Disney Satukirjasto osa 2 sekä Bambin juhlajulkaisu jossa lyhäri on extramateriaalina.

Noitia

Pääsiäisen kunniaksi esittelyyn pääsevät animaatioiden noitahahmot.


Muumilaakson tarinoissa koettiin jännittäviä hetkiä 34. jaksossa "Noita", kun Muumipeikko kumppaneineen törmää Aliisaan ja tämän mummoon. Aliisa on tullut asumaan mummonsa luo keskelle metsää pieneen taloon. Talo onkin ennestään tuttu paikka, siellä pidettiin sadetta jaksossa "Kultakala." Ja talo sijaitsi pelottavassa noitametsässä...


Mummo on kuin onkin noita, ja Aliisa opiskelee noidaksi. Hän myös ystävystyy Muumi-perheen kanssa, mistä Noita ei ole mielissään. Muumit kun ovat hänestä ällöttävän kilttejä ja heillä on huono vaikutus Aliisaan. Jaksossa 76. "Kohti etelää" Aliisan noitakoulutus nousee uudelle tasolle kun Noita vie hänet hakemaan omaa luutaa.

Myöhäisemmissä muumijaksoissa Aliisaa ja Noitaa ei enää nähdä. Heitä ei myöskään löydy Tove Janssonin muumikirjoista tai sarjakuvista vaan kaksikko on japanilaisten lisäys Muumilaakson väkeen.


Japanilaista alkuperää on myös Kiki. Hayao Miyazakin elokuva Kikin lähettipalvelu (Majo no takkyūbin) sai ensi iltansa vuonna 1989 ja se perustuu Eiko Kadonon kirjaan.

Kiki on 13-vuotias noitatyttö, joka vanhan perinteen mukaisesti lähtee vuodeksi vanhempiensa luota maailmalle. Mukaansa tyttö ottaa Jiji-kissan ja radion. Luudallaan hän lentää meren rannalla sijaitsevaan kaupunkiin. Siellä Kikin tulisi ansaita elantonsa, ja leipurirouvan avustuksella syntyy lähettipalvelu.

Kiki on ihailtavan periksiantamaton, vaikka kohtaa myös vaikeuksia. Hän on innokas ja menestyy omalla ahkeruudellaan, ei vain noituuden avulla.


Mimosa-noita jätetään korissa lastenkotiin hoitoon Muskotti-äidin matkan ajaksi
suomalaisen Camilla Mickwitzin vuonna 1983 valmistuneessa animaatiossa Mimosa. Lastenkoti on tylsä ja virallinen paikka, jonne pieni takkutukkainen noita onnistuu tuomaan iloa ja vauhtia.

Vuonna 1985 Mimosa esiintyi vielä animaatiossa Mimosan syntymäyö. Pääsiäisyönä syntynyt Mimosa viettää syntymäyötään ja juhliin saapuvat Rousku-täti, Seitikki-serkku ja Hapero-kummi. Mimosa meinaa jäädä aikuisten varjoon, vaikka hän on sentään yönsankari. Onneksi neuvokas Mimosa palauttaa asioiden tärkeysjärjestyksen.


Disneyn klassikkoelokuvissa on toisinaan törmätty myös noitiin. Yksi elokuvan Lumikki ja seitsemän kääpiötä ikimuistoisimmista kohtauksista on Lumikin äitipuolen muuttuminen taikajuoman avulla vanhaksi eukoksi.

Myöhemmin Aku Ankan sarjakuvissakin seikkaillut Matami Mimmi esiintyi ensimmäisen kerran elokuvassa Miekka Kivessä vuonna 1963. Hän ja velho Merlin ottivat toisistaan mittaa noitien kaksintaistelussa. Mimmi myös esitteli taitojansa laulusäestyksen kera Artulle ja teki selväksi harjoittavansa nimenomaan mustaa magiaa ja olevansa erityisen paha.


Vuonna 1985 valmistuneessa Hiidenpadassa sikopaimen Taran, prinsessa Elena ja harpisti Harpo törmäävät Morvan suolla kolmeen noitaan, joilla on hallussaan mahtava hiidenpata.

Disneyn noitiin kuuluu myös Milla Magia, jonka ensiesiintyminen tapahtui Carl Barksin sarjakuvassa vuonna 1961. Milla esiintyi myös tv-sarjassa Ankronikka, jonka jaksoista osa perustui Barksin sarjakuviin. Ankronikassa Millalla on seuranaan korppi Poe, joka todellisuudessa onkin hänen korpiksi muuttunut veljensä.

Tuoreempia noitia on tarjolla sarjakuvaan perustuvassa tv-sarjassa W.i.t.c.h. Will, Irma, Taranee, Cornelia ja Hay Lin saavat käyttöönsä neljän alkuaineen voimat ja joutuvat pelastamaan maailmaa samalla kun yrittävät olla tavallisia teinityttöjä. 52-osainen sarja valmistui 2005 ja sitä on Suomessa esitetty Nelosella.

Sabrina teininoita (Sabrina, the Teenage Witch) on suomalaisille tuttu komediasarjana, mutta siitä on tehty myös animaatioversio (Sabrina: The Animated Series). Animaatiossa Sabrina on 13-vuotias ja oppii tulemaan toimeen noitavoimiensa kanssa. Mukana ovat myös hänen tätinsä Hilda ja Zelda. 65-osainen sarja on valmistunut vuonna 2000 ja Suomessa sitä esitti Nelonen.

Muodonmuutoksia

Erilaisten muodonmuutosten kuvaaminen onnistuu luontevasti ja uskottavasti animaationa. Ja monenlaisia muuntautumisia on animaatioelokuvissa ja tv-sarjoissa nähtykin.


Jo ensimmäisessä Disneyklassikossa Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937) nähtiin huikea ja pelottava muodonmuutos-kohtaus, kun kuningatar tekee itsestään vanhan eukon taikajuomansa avulla.


Disneyn Prinsessa Ruusunen (1959) -klassikon Pahatar muuntautuu Lohikäärmeeksi taistelussa Prinssi Philipiä vastaan, mutta muodonmuutoskaan ei estä elokuvan onnellista loppua.


Disneyn Miekka kivessä (1963) elokuva kertoo Arttu pojasta, jolle velho Merlin opettaa monia elämän ihmeellisyyksiä muuttamalla pojan ja itsensä eläimiksi. Ensin he muuttuvat kaloiksi ja joutuvat vallihaudassa hauen ahdistelemiksi. Onneksi äly voittaa voiman. Seuraavaksi he ovat oravia ja herättävät ihastusta oravaneitosissa. Lopulta Arttu muuttuu linnuksi, mutta päätyy suureen vaaraan Matami Mimmin talossa. Matami Mimmi on paha siinä missä Merlin on hyvä ja kaksikko kohtaa pian velhojen kaksintaistelussa, jossa on tarkoituksena muuntautua eläimiksi.


Myös tuoreemmassa Disneyklassikossa Karhuveljeni Koda (2003) nähdään vaikuttava muodonmuutos. Kenain veli kuoli karhun hyökätessä, ja Kenai kosti tappamalla karhun. Silloin Suuret henget muuttavat pojan karhuksi, ja hän joutuu huolehtimaan orvoksi jääneestä karhunpennusta.


Hayao Miyazakin elokuvassa Liikkuva Linna (2004) noita Turhatar muuttaa nuoren Sophien vanhaksi eukoksi, koska on mustasukkainen velho Haurun osoitettua tytölle huomiota. Sophie ei pysty kertomaan lumouksestaan kenellekään, ja lähtee kotoaan. Hän päätyy Haurun liikkuvaan linnaan kotiapulaiseksi, ja lumous alkaa hitaasti murentua.


Miyazakin elokuvassa Porco Rosso (1992) lentäjä ja sotasankari Marco Pagoti on muuttunut siankasvoiseksi Porco Rossoksi. Varsinaista muutosta siaksi ei näytetä, mutta Porcon ihmiskasvot nähdään takaumissa ja valokuvissa. Eräänä yönä mekaanikko Fio näkee hetken ajan Porcon ihmiskasvoisena. Myös Liikkuvassa linnassa Hauru näkee Sophien nuorena tämän nukkuessa.


Ponyo rantakalliolla (2008) on Miyazakin tuorein teos, ja sen nimihahmo on pieni merenkala Ponyo, joka tahtoo muuttua ihmiseksi tavattuaan Sosuke-pojan. Tämä onnistuu, koska Ponyo on nuolaissut verta Sosuken sormeen tulleesta haavasta. Ponyon muodonmuutos kalasta tytöksi on huvittavaa katsottavaa, mutta seuraukset ovat vähällä olla katastrofaaliset kun tapahtuma nostattaa myrskyn.


Apua olen kala (2000) elokuvassa tapahtuu päinvastoin kuin Ponyossa, kolme lasta muuttuu mereneläviksi tiedemiehen kehittämää ihmejuomaa juomalla. Vastalääke on merenpohjassa, kalojen hallussa. Elokuva on Tanskalaisen A. Film studion tekemä.


Muumilaakson tarinoiden ensimmäissä jaksossa nähty Muumipeikon muodonmuutos oli monelle pienelle (ehkä myös isolle) muumifanille kauhistuttava kokemus. Muumipeikko keksii piiloleikissä mahtavan piilon, ja ryömii Taikurin hattuun. Hatusta ulos ei kuitenkaan tule Muumipeikko, vaan outo olio jota kukaan ei tunnista. Myös Muumipeikko itse huomaa muuttuneensa ja järkyttyy pahasti. Lopulta paikalle tulee Muumimamma, joka katsottuaan oliota silmiin tunnitaa tämän omaksi muumilapsekseen, ja Muumipeikko muuttuu omaksi itsekseen.

Todellinen klassikko

Lumikki ja seitsemän kääpiötä julkaistiin äskettäin toistamiseen dvd:llä ja ensi kertaa blu-ray:llä. Elokuvaa alettiin tehdä noin 75 vuotta sitten, mutta sitä katsoessa kunnioitettava ikä ei juurikaan tule mieleen.

Elokuva on ensimmäinen Disneyklassikko, mutta ei ensimmäinen pitkä animaatioelokuva. Se tosin oli huikeasti edellä aikaansa, eivätkä aiemmat animaatioelokuvat tai muiden studioiden jopa vuosia myöhemmin valmistuneet elokuvat pääse Lumikin tasolle. Eivät edes kaikki Disneyn myöhemmät klassikot.


Walt Disney valitsi ensimmäisen pitkän elokuvansa aiheeksi Grimmin veljesten sadun Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä koska siitä löytyi paljon kiinnostavia elementtejä, sympaattiset ja hauskat kääpiöt, Lumikki, prinssi ja romantiikkaa. Hän oli nähnyt viisitoistavuotiaana Lumikin filmiversion joka oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Myös se oli tärkeä syy valita elokuvan aiheeksi juuri Lumikki.

Vaikka Walt Disney sai studionsa henkilökunnan innostumaan uudesta ja ennennäkemättömästä projektista, jopa studion sisällä ajatusta pitkästä animaatiosta epäiltiin. Jopa Walt Disney itse pohti haluaisiko yleisö nähdä kokoillan piirrettyä. Jotkin teatterit olivat näyttäneet Disneyn lyhytelokuvia toisiinsa liitettyinä sarjoina, mutta Disneyltä toivottiin ettei näitä sarjoja enää esitettäisi. Ihmisille voisi tulla vaikutelma että kokoillanpiirretty olisi samanlainen katkelmien sarja. Toisaalta kiinnostus näitä kokoelmia kohtaan puhui sen puolesta että yleisö sulattaisi piirrettyjä myös pitkän elokuvan muodossa.


Tarinan hahmottelu alkoi keväällä 1934. Tarinasta oli monia versioita, yhdessä Kuningatar vangitsi prinssin, toisessa yrittää tappaa Lumikin kolmella eri tavalla. Walt Disney korjaili käsikirjoitusta ja hioi yksityiskohtia, ja lopullinen käsikirjoitus on erittäin lähellä hänen mielikuviaan.

Walt Disneyn halu tehdä Lumikista täydellinen viivästytti alkuperäistä aikataulua pahasti. Myös budjetti meni uusiksi. Elokuvan animointi alkoi vasta vuonna 1936.


Ihmishahmot olivat elokuvan suurin visuaalinen haaste. Lyhytelokuviin tehdyt ihmiset olivat olleet pettymyksiä, ja studiolla olikin mielluummin keskitytty eläinhahmoihin koska niissä se oli vahvoilla. Jo Lumikin hahmottelussa oli vaikeuksia, oliko hän viaton tyttö vai aikuinen ja naisellinen? Olisiko tyyli realistinen vai kuvitteellisempi?

Grimmin sadussa kääpiöillä ei ollut nimiä. Disneyllä kehiteltiin sellaisiakin vaihtoehtoja kuin Räyhä, Kurja, Ylpistelijä ja Nyyhky. Nimilistaa työstettiin melkein kaksi vuotta. Lopulta kääpiöt nimettiin Jöröksi, Lystikkääksi, Viisaaksi, Ujoksi, Vilkkaaksi, Nuhanenäksi ja Uneliaaksi.


Walt Disney halusi elokuvaan syvyyttä ja realismia. Se vaati lyhytfilmien rohkeista ja karkeista väreistä poikkeavaa väritystä, hillitympiä ja maanläheisempiä sävyjä. Lumikin tyyli oli aivan uudenlaista animaatiossa, maaluksellinen ja pehmeä.

Myös taustojen piti olla runsaita ja yksityiskohtaisia jotta kuvaan tulisi syvyyttä ja elokuvasta tulisi realistisempi. Syvyysvaikutelman lisäämiseksi Disneyn studiolla kehiteltiin monitasokamera. Sitä käytettiin ensikertaa lyhytelokuvassa Vanha Mylly, mutta Walt Disneyn päämääränä oli käyttää kameraa Lumikissa, jolloin siitä tulisi vielä realistisempi.

Studiolla työskennellyt Albert Hunter luonnosteli Lumikkia, maisemia, Kääpiöiden mökkiä ja sen sisustusta ja hän oli jonkinlainen elokuvan visuaalinen johtaja. Hän suunnitteli elokuvan yleisilmeen jossa on vaikutteita eurooppalaisesta kuvitustaiteesta.


Lumikki oli tarkoitus julkaista jouluna 1937. Vuosien hidastelun ja miettimisen takia oltiin tilanteessa, jossa lähes koko elokuvan animointiin oli aikaa alle kymmenen kuukautta. Animaattoreilla oli valtavat paineet. Tuotantoa oli vauhditettava ja Studiolla työskenneltiin kahdeksan tunnin vuoroissa vuorokauden ympäri.

Elokuvan kohtauksia oli kuvattu näyttelijöiden voimin, jotta animaattorit saisivat mallia siihen millaiset liikkeet tai käytös hahmoille sopisi. Walt Disney ei kuitenkaan halunnut että filmejä kopioitaisiin suoraan, niitä piti käyttää vain inspiraationa. Kiireen ja paineiden lisääntyessä tästä oli kuitenkin tingittävä ja osa hahmoista rotoskoopattiin, eli piirrettiin näyttelijöiden ääriviivojen pohjalta. Toisista tämä tuntui huijaukselta, mutta se myös osoitti miten vaikeaa ja työlästä realistisen ihmishahmon animointi oli.


Pelko siitä ettei yleisö jaksaisi katsoa pitkää piirroselokuvaa tai liikuttuisivatko he piirroshahmojen kohtaloista, osoittautui turhaksi. Lumikki ja Seitsemän kääpiöitä oli yleisö- ja arvostelumenestys. Se oli myös rahalla mitattuna siihen asti menestyneinen amerikkalainen elokuva.

Walt Disney sai elokuvasta erikoisoscarin, yhden ison ja seitsemän pientä patsasta. Nuo patsaat olivat esillä Tennispalatsissa keväällä 2009 näyttelyssä Walt Disney ja Euroopan taide.


Lumikki ja Seitsemän kääpiötä käynnisti animaatiossa uuden aikakauden.