Pohjolan animaatiot: Suomi

Suomalainen animaatio on ollut viime vuosina nousussa. Tv-sarja Pasila on ollut katsojien suosikki ja sarjaan tehdään jo kolmatta tuotantokautta. Elokuva Niko lentäjän poika, jonka tekemisessä tosin olivat mukana myös Saksa, Tanska ja Irlanti, on laajimmalle levitetty suomalainen elokuva ja se voitti myös Jussi-palkinnon vuoden 2008 parhaana elokuvana. Tänä vuonna saa ensi-iltana Antti Haikalan ohjaama tietokoneanimaatio Maaginen kristalli.

Suomalaisen animaation juuret ovat 1920-luvulla. Harald Salenin Aito sunnuntaimetsästäjä valmistui vuonna 1924. Mainosanimaatioita ensimmäisenä Suomessa teki ilmeisesti Hjalmar Löfving. Sen jälkeen useimmat animaattorit ovat ansainneet leipänsä juuri mainosanimaatioilla.


Ensimmäinen suomalainen tietokoneanimaatioelokuva on vuonna 2006 valmistunut Keisarin salaisuus. Pitkiä animaatioelokuvia on kuitenkin tehty aiemminkin. Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin Seitsemän veljestä valmistui vuonna 1979. Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuva Joulupukki ja noitarumpu on tehty yhteistyössä Unkarin kanssa vuonna 1996. Elokuvasta on tullut joka jouluinen perinne.

Allu Tuppuraisen Rölli-hahmosta tehtiin kolmas elokuva vuonna 2007. Röllin sydän on ensimmäinen Rölli-animaatio ja myös ohjaaja Pekka Lehtosaaren esikoiselokuva. Tämän elokuvan tekemiseen apuja saatiin Venäjältä.

Suomea viedään maailmalle muumien voimin, mutta Tove Janssonin hahmoista ei ole tehty yhtään suomalaista animaatiota. Tove Jansson on toki ollut mukana niin puolalaisen Muumien maailman, kuin japanilaisten muumianimaatioiden tekemisessä, mutta suomalaisiksi animaatioiksi niitä on siltä hyvin vaikea mieltää.


1960-luvun lopulla alkoi lapsille suunnattujen animaatioiden kultakausi. Silloin syntyivät sellaiset klassikkohahmot kuin Kössi Kenguru ja Käytöskukan porsaat Hinku ja Vinku. Camilla Mickwitz aloitti animaatoriuransa. Kahdenkymmenen vuoden aikana hän teki mieleenpainuneita pala-animaatioita. Suomalaisesta vaha-animaatiosta on vastannut Tuula Pukkila 1970 luvulta asti. Mikko Kunnaksen piirrosanimaatioita nähtiin Pikku Kakkosessa 1990-luvulla. Sittemmin suomalaisen lastenanimaation määrä ja laatu on tuntunut hiipuvan.


Ylen ensimmäinen oma nukkeanimaatio oli Heikkopeikko. Nallekarhut Urpo ja Turpo animoitiin virolaisella studiolla. Maailmalla tunnetuin suomalainen nukkeanimaattori on Katariina Lillqvist, jonka animaatiot ovat saaneet paljon tunnustusta, mm. Hopeisen Karhun Berliinin elokuvajuhlilla. Vuonna 2008 Uralin Perhonen herätti paljon keskustelua ja kohua, koska animaatiossa Mannerheimin rakastettu oli kirgiisiläinen poika.

Suomessa on tehty animaatioita myös aikuisille. Poliittista satiiria Itse Valtiaita tehtiin vuosina 2001-2008. Tosin sarja kolahti myös lapsikatsojiin. Suomessa tehdään paljon aikuisille suunnattuja lyhytelokuvia, jotka eivät valitettavasti pääse suuren yleisön tietoisuuteen vaan pyörivät lähinnä festivaaleilla. Yle esittää toisinaan animaatiota Uusi Kino -ohjelmapaikalla.

Suomalainen animaatio on siis tänäkin päivänä melko pienimuotoista. Pitkien elokuvien määrä on 2000-luvulla lähtenyt nousuun. Hyvinkin kotoisilla aineksilla varustetut elokuvat ovat menestyneet maailmallakin kohtuullisesti, tosin niiden tekemiseen on myös tarvittu apua ulkomailta.

Tv-animaatioilla tuntuu menevän varsinkin lastenohjelmien puolella aiempia vuosikymmeniä huonommin. Pasila ei suosiostaan huolimatta joudu kilpailemaan aikuiskatsojista. Tekijöitä ja mielenkiintoisia lyhytelokuvia riittää, mutta niiden saaminen kaiken kansan näkyville on vaikeaa. Suomi on pieni maa, rahat animaatioiden, ja elokuvien tekemiseen yleensäkin, ovat tiukilla. Mutta ovatko muut Pohjoismaat sen suurempia? Ja millaista animaatiotuotantoa Suomen naapureilta löytyy?

Lelujen elämää

Nalle vaarin tarinoita (Old Bear Stories) tehtiin Englantilaisen Ealing Animationin toimesta vuosina 1993-1997 41 osaa. Muut lelut pelastavat Nalle vaarin, joka on jo pakattu pois leikeistä laatikkoon. Vanhalta ja viisaalta nallelta muut lelut saavat apua pulmiinsa. Sarjaa on esitetty Ylellä melko tuoreeltaan sen valmistumisesta.


Pixarin Toy Story vuodelta 1995 on ensimmäinen tietokoneella tehty animaatioelokuva. Se kertoo Andyn leluista, jotka elävät aivan omaa elämäänsä. Päähenkilöinä ovat cowboynukke Woody ja ensimmäisessä elokuvassa syntmypäivälahjana mukaan saapuva Buzz Lightyear. Elokuvalle tehtiin jatko-osa Toy Story 2 vuonna 2000 ja tänä vuonna saa ensi-iltansa Toy Story 3.


Suomalaisetkin nallet ovat seikkailleet animaatiossa. Urpo ja Turpo sekoittavat lastenhuoneen Lumifilmin vuosina 1996-1997 Virossa tuottamassa nukkeanimaatiossa. Nallekaksikon lisäksi ohjelmassa nähdään taustalla häärimässä tavallisia leluja, kuten nukkeja ja pikku eläimiä.


Timon sinisellä leluhyllyllä asuvat apina Surku, nallet Jumpe ja Natunen, seepra Viiru ja kirahvi Huiskale. Leluhylly (Animal Shelf) on 26-osainen nukkeanimaatio, jonka on tehnyt Hollantilainen Pedri animation vuonna 2000. Sarjaa on esitetty Pikku Kakkosessa.


Benin salainen maailma (The Secret World of Benjamin Bear) on Kanadalaisen Amberwood Entertainmentin sarja vuodelta 2003. Ben ja Karri ovat nalleja, jotka ryhtyvät seikkailemaan ominpäin aina kun ihmisten silmä välttää. 26-osainen sarja on esitetty Suomessa Ylen Pikku Kino-ohjelmapaikalla ja sitä on julkaistu myös dvd:llä


Aina lelut eivät asu onnellisesti lastenhuoneessa. Hylätyt lelut (The Forgotten Toys) kertoo räsynukesta ja nallesta jotka heitetään pois uusien lelujen tieltä. He matkaavat halki kaupungin etsiessään uutta omistajaa. Vuonna 1995 valmistui puolen tunnin mittainen lyhytelokuva, joka oli pilottijakso vuosina 1997 ja 1999 tehdylle 26-osaiselle sarjalle. Tekijänä oli Hibbert Ralph Entertainment joka tunnetaan nykyään nimellä Silver Fox Films.

Urpo ja Turpo

Maanantaisin kannattaa katsoa Pikku Kakkosta. Silloin nimittäin näytetään Urpoa ja Turpoa.

Ensimmäinen Hannele Huovin Urpo ja Turpo kirja ilmestyi 1987. Lumifilm elävöitti nallet nukkeanimaatioihin vuosina 1996 ja 1997. Ohjaajina toimivat Liisa Helminen, Marjut Rimminen ja Riho Unt. Jaksoja on 13 ja ne kestävät n.10 minuuttia. Urpon ja Turpon ääninä ovat Antti Pääkkönen ja Seppo Pääkkönen, molemmat ovat dubanneet paljon muutakin, mm.Disney elokuvia.

Nukkeanimaatio on hyvin tehty, ja on hauskaa että Urpon ja Turpon seurana on aivan tavallisia leluja ja koti jossa nallet seikkailevat tuntuu arkisen tutulta. Nukkejen lisäksi mukana on oikeita näyttelijöitä, lapset joiden nalleja Urpo ja Turpo ovat, sekä vanhemmat jotka ihmettelevät lastenhuoneen kaaosta.

Animaatiot ovat hauskoja, huumori kumpuaa Urpon ja Turpon maailmankatsomuksesta ja tavallisen arkielon kääntymisestä oudoksi nallenäkökulmaksi. Molemmilla Nalleilla on oma vahva persoona.



Kaikki Urpo ja Turpo animaatiot löytyvät yhdeltä Dvd:ltä, joka sisältää myös kiinnostavan dokumentin niiden tekemisestä. Kannessa muuten mainostetaan "Puhumme hyvää suomea" mikä kyllä pitää paikkansa.

Kirjavassa viidakossa, kirjavuoren onkalossa,
salaa lehdet kääntyilee kuhisee ja vääntyilee.
Kohta kiehuu hurja soppa, kaatuu lastenlelukoppa.
Kuka sotkun aikaan saa?
Seikkailu on valmis alkamaan.
Urpo on karhu, Turpo on karhu,
tää on tavallista karhunelämää.