Per Åhlinin ohjaama
Tuulihattu (
Dunderklumpen!) yhdistää näytelmäelokuvaan animoituja hahmoja. Ruotsalaiselokuva on valmistunut vuonna 1974.

Juhannusyö on alkamassa. Jens-poika leikkii vielä ulkona, mutta pikkusisko on jo nukkumassa. Pieni pyöreä miekkonen hiipii lastenhuoneeseen ja herättää henkiin nuken (Dockan) ja kolme pehmoeläintä, kaniinin, nallen ja leijonan. (En-Dum-En, Pellegnillot ja Lejonel) Ne hän laittaa tuohilaukkuunsa ja nappaa mukaansa vielä lattialla lojuvan aarrearkun.

Jens kuulee kaapattujen lelujen avunhuudot ja lähtee seuraamaan heitä. Miekkonen, Dunderklumpen, esittelee leluille itsensä ja kertoo olleensa yksinäinen ja herättäneensä lelut henkiin jotta niistä olisi hänelle seuraa. Kotona Jensin isä lähtee etsimään poikaansa ja saa avukseen kimalaisen joka lentää ylhäällä tähystämässä.
Yksisilmäinen Enögä on painamassa väärää rahaa polkupyöränsä tarakalla kulkevalla painokoneella kun hän huomaa oudon joukkion ja aarrearkun. Hän kiinnittää Dunderklumpenin huomion heittämällä ilmaan tukottain väärää rahaa, joita lelut ja Dunderklumpen alkavat innoissaan kerätä. Sitten Enögä nappaa aarrearkun itselleen.

Jens on saavuttamassa leluja, ja kuulee Enögan varastaneen aarrearkun. Isä taas on saavuttamassa Jensin, mutta lähteekin nyt poikansa käskystä jahtaamaan aarrearkkuvarasta, Enögaa. Hahmot kulkevat toisiaan seuraten läpi valoisan juhannusyön ja mukaan liittyy sateenvarjolla lentävä Blomhåret-täti ja Jorm jättiläinen. Lopulta kaikki saapuvat Enögän kotitunturille. Siellä selviää että Enögä oli ennen varsin kiltti kaveri, mutta tavatessaan rahanahneita ihmisiä alkoi itsekin haluta rahaa ja painaa vääriä seteleitä. Enögä alkaa ymmärtää taas mitä todelliset aarteet ovat, ei kultaa vaan ystäviä ja vapautta.
Auringon noustessa Jens ja hänen isänsä suuntaavaat kotiin juhannusyön seikkailun jälkeen.

Animaatiothahmot istuvat yllättävän hyvin samoihin kuviin ihmisten kanssa ja oikeisiin ruotsalaisiin maisemiin. Joissain kohdissa hahmojen taustalla käytetään myös maalauksia, mutta iso osa maisemista on todellisia. Elokuvassa lauletaan paljon, lähes jatkuvasti.
Elokuva on Per Åhlinin toinen ohjaus. Muita hänen elokuviaan ovat
Matka Meloniaan (1989) ja
Mysteeri Koirahotellissa (2000). Hänen kädenjälkensä näkyy myös tv-sarjoissa
Mikko Mallikas ja
Pikku Kummitus Lapanen.
Suomessa elokuva on kulkenut nimellä Tuulihattu. Dvd:llä ei elokuvaa ole Suomessa julkaistu, mutta onneksi ruotsalaiselta dvd-julkaisulta löytyy suomiteksit.